YLEINEN NOISE FIILISTELY SUOMEKSI

[DBL]

Oli jotain puhetta että BRYSKTin tarina olisi nyt tässä, toivottavasti tulee jatkoa kuitenkin, joskus jossain muodossa.

Tässä on varmaan jokin väärinkäsitys, kyllä sillä on uutta matskua tulossa ja työn alla.

[Atrophist]

Oli jotain puhetta että BRYSKTin tarina olisi nyt tässä, toivottavasti tulee jatkoa kuitenkin, joskus jossain muodossa.

Tässä on varmaan jokin väärinkäsitys, kyllä sillä on uutta matskua tulossa ja työn alla.

Kyllä, olet oikeassa. Tämä käsitys perustui pikaiseen kuulumisten vaihtamiseen, jossa ymmärsin jotain hänen sanomaansa väärin. Pahoittelut sekoilusta!

[Decrepitude]

Aamu aloitettu Rudolf Eb.Erin Goat Blood Communion-bändijulkaisulla jossa editoituja liveäänityksiä parilta keikalta. Näitä kenttä-äänitys-rituaali-binaural-tallenteita kuunnellessa toivoo väkisinkin että jotkut kappaleet kestäisivät pitempään kuin pari minuuttia  mutta tunnelmaa kyllä löytyy vaikka millä mitalla. Todella mädäntyneen kuuloista ääntä olematta kuitenkaan liian alleviivattua. Jopa tuohon kuivaan binaural white noisen käyttöön pääsin yllättävän hyvin sisälle vaikka se näissä alkuun vähän närästikin.

[Commander15]

Eilisen päivän työmatkanoisena toimivat Lasse Marhaugin The Great Silence sekä Pain Appendixin Toward Infinity.

Toward Infinity on kerrassaan loistava levytys. Cd-version etuna on se, että teos on mahdollista kuunnella kokonaisuudessaan ilman puolen vaihtoa, vaikka kasetin sooninen tenhovoima ja mystiikka puuttuukin. Äänimaailma on kerrassaan juovuttava, draaman kaari pitää otteessaan ja paketti on juuri sopivan mittainen. Ei tosiaan mitään arkinoisea, vaan juhlapyhien puolella mennään! Paljon kenttä-äänitysmateriaalia, joka tuo oman erityisen fiiliksensä, ja äänten maukasta etuastesäröytymistä. Etuastesärö on eräs omista suosikkisärösoundeista ja se poikkeaa luonteeltaan aika paljon pedaalisäröstä.

Marhaugin CD on vanha suosikki ja viime kuuntelusta olikin vierähtänyt useampi tovi. Tehokasta ja elävää mylttäystä! Melumassa velloo ja moduloi, muutoksia keitellään pinnan alla ja ne tuodaan vaivihkaa mutta ripeästi osaksi äänimaisemaa. Kerkesin kuuntelemaan vasta puolet, joten palaan näihin tunnelmiin seuraavan automatkan jälkeen.

[FreakAnimalFinland]

Muutaman kerran ollut sellainen fiilis että olisikohan Marhaugia jo tarpeeksi, mutta sen lisäksi on ollut monesti fiilis että mistä lisää noise Marhaugia! Artisti on varhaisia mihin tuli noisen osalta tutustuttua, kiitokset Niko Sirkiän Demonosound lafkalle joka julkaisi Suomessa Herb Mullin (Lassen aiempi "bändi nimi" noiselle) kasetin 1994. 1996 tuli Lasse / Grunt split/collab kassu.
Science Fiction Room Service CD (1996) on edelleen aikas mielenkiintoinen noise tekele, kun sen tekniikka on varmasti nykyajan perspektiivistä aika harvinainen. Ei ollut moniraita studiota, vaan miekkosella pyöri source nauhat parissa eri mankassa, joiden "miksaus" suoritettu laittamalla niitä eri etäisyydelle huonetta nauhoittavasta DAT nauhurista, jossa mitä ilmeisemmin input gainit suht täpöllä ja tuloksena kirkas ja selkeä, mutta samaan aikaan jotenkin uniikki "kassunoise", joka ei ensisijaisesti etsi kassusta niitä nuhjuisia ja kyrvähtäneitä ominaisuuksia, vaan terävän kirkasta voimakasta tuuttausta.
 

[Commander15]

Muutaman kerran ollut sellainen fiilis että olisikohan Marhaugia jo tarpeeksi, mutta sen lisäksi on ollut monesti fiilis että mistä lisää noise Marhaugia! Artisti on varhaisia mihin tuli noisen osalta tutustuttua, kiitokset Niko Sirkiän Demonosound lafkalle joka julkaisi Suomessa Herb Mullin (Lassen aiempi "bändi nimi" noiselle) kasetin 1994. 1996 tuli Lasse / Grunt split/collab kassu.
Science Fiction Room Service CD (1996) on edelleen aikas mielenkiintoinen noise tekele, kun sen tekniikka on varmasti nykyajan perspektiivistä aika harvinainen. Ei ollut moniraita studiota, vaan miekkosella pyöri source nauhat parissa eri mankassa, joiden "miksaus" suoritettu laittamalla niitä eri etäisyydelle huonetta nauhoittavasta DAT nauhurista, jossa mitä ilmeisemmin input gainit suht täpöllä ja tuloksena kirkas ja selkeä, mutta samaan aikaan jotenkin uniikki "kassunoise", joka ei ensisijaisesti etsi kassusta niitä nuhjuisia ja kyrvähtäneitä ominaisuuksia, vaan terävän kirkasta voimakasta tuuttausta.
 

Marhaug on kyllä kova, pitkään kesti tarttua tyypin juttuihin, kun jotenkin olin sellaisessa käsityksessä, että kyseessä on jonkinlaista akateemista noisea tai muuta taidemusaa tekevä establisoitunut artisti hah! Ja varmasti onkin näin, mutta miehessä on monta puolta ja tekemisensä puhuvat puolestaan, ensipuraisu oli Testicle Hazardin Beauty of Nature ja sen jälkeen piti alkaa kaivelemaan enemmän tietoa miehen tekemisistä.

Toi SFRS on Bandcampissa ja kuuntelin sen joskus alkuvuodesta todeten sen hyväksi. Tuo source tekniikka on tosi mielenkiintoinen! Älyttömän luovasti ratkaistu moniraitatekniikan puute ja koko homma on hieno synteesi primitiivisyyttä ja uuden teknologian hyödyntämistä luovasti.

[moozz]

Toi SFRS on Bandcampissa ja kuuntelin sen joskus alkuvuodesta todeten sen hyväksi. Tuo source tekniikka on tosi mielenkiintoinen! Älyttömän luovasti ratkaistu moniraitatekniikan puute ja koko homma on hieno synteesi primitiivisyyttä ja uuden teknologian hyödyntämistä luovasti.

Eikös se ollut Masami joka kuvaili tuon levyn soundia suihkumoottorinoiseksi?

[FreakAnimalFinland]

Lasse on tavallaan joko antiteesi sellaiselle "artistille" tai sitten vaan... muistutus että moni sellainen artspeak CV:n takana lymyilevä tyyppi on ihan samanlainen noisen löytänyt vanha "hevijätkä", heh... Lasse duunasi ihan sellaista grindcore / death metal zineä, jossa vähän noisea mukana siinä 90 luvun ihan alussa. Tidal Wave Recycling lafkan liki kaikki julkaisut on harvainaista herkkua. Siellä on ne David Gildenit ja Macronymphat ja vastaavat ja Lassen eri nimillä tehdyt harsh noiset. Herb Mullin, Egoproblem jne.  Omalle nimelle vaihtaminen ja lafkan nimen vaihto 1995 toi juuri sellaisen "oikean artistin" viban, mutta taitaa olla enempi vasta 2000 luvun juttuja kun mies alkoi päästä sellaiseen kansainvälisillä festareilla pyörimisen makuun ja lukemattomiin yhteistyönauhoituksiin sellaisten ei ehkä ihan harsh noise taustan tekijöiden kanssa.

En ole kuitenkaan saanut mitään vaikutelmaa etteikö se alkuperäinen tausta olisi siellä ihan yhtä lailla, plus aika lailla nonstop aktiviteettina ollut äänen vääntö 30+ vuotta kuuluu hyvin esim kotimaisen noiserock bändi Throat remix CD:llä jossa Lassen vääntämä biisi on edelleen ihan musiikkia, mutta helkkari miten MELUISESTA ja karkeasti se rutisee! Tekisi mieli kuulla Lassen noise miksaamaan rokkia lisää!

[Commander15]

Vähän "arveluttavampi" aamunoise oli Commando 15 - Radio Free Bothnia kasetti! Omia hommia en viitsi alkaa kuvailemaan, mutta välillä tekee hyvää tarkistaa omia aiempia tekemisiään, että huomaa että missä mennään oman noisen suhteen tällä hetkellä.

[piisti]

Vähän "arveluttavampi" aamunoise oli Commando 15 - Radio Free Bothnia kasetti! Omia hommia en viitsi alkaa kuvailemaan, mutta välillä tekee hyvää tarkistaa omia aiempia tekemisiään, että huomaa että missä mennään oman noisen suhteen tällä hetkellä.

Mulla käy usein niin et kun on kamat levällään ja äänittelyt tuntuu siltä kerralta olevan takana; niin kaivelen kuunteluun jonkun julkaisun, jossa ollut itse mukana. Ennen pidin oman matskun luukuttelua jotenkin...semmoselta exälle soitteluna. Mutta, se onkin erittäin tervetullutta hommien hahmottelua.

[FreakAnimalFinland]

Itse olen niin omahyväinen että omat noiset on etenkin siinä julkaisua edeltävässä vaiheessa todellaa kovassa kuuntelussa. Ja miksi ei olisi, kun homman nimi on tehdä just sellaista noisea mille henk koht tarve ja diggaa eniten, heh.... Sitten kun on tietyn ajan, yhä uudestaan ja uudestaan luukutellut, voi päästää irti ja julkaista. Paluu voi viedä tovin, sillä yleensä tullut kuunneltua tuossa tekemisen ja julkaisun välissä olevalla ajanjaksolla niin paljon että riittää.

Nyt Amek-Maj puheena ollen, FA julkaisee vihdoin uudestaan AMAK-MAJ/KITU ja KITU/AMEK-MAJ kasetit. Eli kaksi eri, about C-60 kassua ja veikkaan että artistilta voi kysellä perjantaina. Saa nähdä miten riittää muille tuleville keikoille. Aiemmat versiot oli ne 12-20kpl omakustannekassut joita ei painoksien pienuuden vuoksi saanut oikein mistään. Uudet versiot on samat audiot, eri kannet. Neliväri perus J-card mr. Kitu grafikseilla.

Painossa myös Amek-Maj 3"CD, joka melkoisen ylivoimaista myllytystä ja rikkinäistä narsketta, outoja musasävyjä ja karkeaa noisea. Huh huh! Vaikka kova ollut yritys hillitä julkaisutahtia, ei mahda mitään kun vuosien aikana tehdyt tarjoukset realisoituu ja luvassa taas n. 10 julkaisua kunhan painot painaa ja posti kuljettaa.

[piisti]

Yllä mainittuun; täällä on muistikuvat, että askartelin ainakin sen 20kpl molempia splittejä. Alle 30 joka tapauksessa. Itellan logististen palveluiden ansiosta taitaa todellakin olla, ettei fyysistä kopioita ole alkuperäistä määrää toimitettuna.

Hieno homma, että nyt on taas mahdollista tutustua ko. artikkeleihin.

[Fields]

Myös, kävijöitä DIY – Do It Yourself Exhibition by Kenneth Kovasin / BRYSKT?

Tuli aika ex tempore tänne lähdettyä, mutta oli ihan mieluisa setti. Ukkelin kyhäilemiä melu-härveleitä sai ite näppäillä joista soundit sitten pyörivät parilla eri loopilla sterkoista. Vaikka verrattain pieni näyttely niin kyllä siinä sai oman aikansa kulumaan. Toimi verrattain paremmin yhteisöllisenä meluhommana kuin esim. noise karaoke, hehe. Keikkakin oli ihan mukiin menevä, vaikka Akusmatan ongelma onkin varsin matala äänenvoimakkuus. Paremmin esimerkiksi Owt Kri ambient kama toimii tuollaisessa tilassa, kuin enemmän harshi materiaali - sieltä kun kaikki paljaat vieterien äänet ja namiskoiden naksutukset kuuluvat läpi. Eleellisempi esiintyminenkin jää vähän puolitiehen kun volyymitasossa ei ole samanlaista energiaa. Toki tällaisella asetelmalla tulee enemmän kiinnitettyä huomiota itse äänimaisemiin, kun pauhaavan kovat tasot ei ole se front and center.

[FreakAnimalFinland]

Ehdottoman kiinnostavaa, mutta rajalliset mahdollisuudet liikkua. Tuo juttu herätti kysymyksen esimerkiksi tavoista millä noise kulttuuri voi ilmetä, muuta kuin perinteinen keikka tai julkaisu.

Esimekiksi olin aikanaan New Yorkissa noise kasetti galleria näyttelyssä. Läjäpäin itse julkaistuja, itse dubbailtua, pienpainos kasetteja. Alan jätkälle yhtä aikaa tilanne että "tätä tämä on" mutta myös: "tätä tämä on!"

Se tuo sen arkikokemuksen rinnalle ajatuksen että kasetti, joka tuli tiettyyn hetkeen historiassa, antoi ihmisille kyvyn erilaiseen ilmaisuun ja (massa)tuotantoon joka oli aiemmin korporaatioiden yksinoikeus ja myöhemmin... jotain muuta.
Siinä välissä oli pätkä todella vallankumouksellisella ilmaisulla jolle ei ollut yhtään historiallista edeltäjää, ja mielipiteestä riippuen ehkä ei edes seuraajaa.

Vaikka sillä hetkellä katseli, aikalaisen silmillä että jaahas... noise kassuja vitriinissä. Kuratoijat ehkä näki sen hetken että nyt menossa jotain mitä ei ole ollut ikinä, ja ei tule olemaan enää *tällaisena*.

Joten siinä mielessä tälläinen laite yms näyttely kiinnostaa, vaikka ei paikalle ehtisi. Itsellä heti herää ajatus että saatamme olla jonkun historiallisen hetken äärellä vaikka se tapahtuu levyjen ja keikkojen ulkopuolella.

[Commander15]

Toi näyttely ois tosi kiinnostava vierailla ja tutkailla lävitse. Näkemykseni on että puhuttaessa DIY-hommista, niin se itse tekeminen, värkkäily, opettelu ja väsäily on vähintään subjektille yhtä mullistava ja mahdollisesti elämää muuttava voima, kuin ne varsinaiset tuotokset tai "lopputuote".

Korporaatiovetoisuudesta tuli mieleen noiseen liittyvä musakama ja tähän liittyvät henkiset aspektit. Kuten kasetti, joka vapautti äänellisen ilmaisun korporaatioiden sekä massojen demokratian ikeestä ja sisältää formaattina noisekulttuurissa erityistä mystistä värinää, onko mahdollista että noisea tekevät artistit tavallaan uudelleen pyhittävät käyttämäänsä musatekniikkaa? Massatuotetut ylellisyystavarat muutetaan rituaalimaagisin keinoin jonkinlaiseksi johtimeksi ja taikakaluksi... Monilla artisteilla tuntuu olevan jokin tietty väline, joka liittyy tämän taiteellisiin prosesseihin ja tekemiseen. Tai ehkä olen vain romantikko!