YLEINEN NOISE FIILISTELY SUOMEKSI

Started by FreakAnimalFinland, July 30, 2023, 10:39:06 AM

Previous topic - Next topic

Commander15

Quote from: Heppakirjat on May 07, 2024, 01:22:25 PM
Quote from: FreakAnimalFinland on May 07, 2024, 11:07:38 AMNoisen parissa taas liki mikä tahansa recycled kirottu harsh kassu lähtökohtaisesti kiinnostaa melko isoa määrään keikalla kävijöitä. Etenkin jos hinta ei ole härski ulkomailta tuttu taso, vaan tuntee että tässähän on oikein kaveridiili kyseessä.

Aina jos erehtyy ihan levykauppaan niin ei voi kuin miettiä kuinka monta käsintehtyä, sammalella, kävyillä ja tunteenpalolla täytettyä erikoispakattua kasettia esim. keksiverto repress-vinyylin hinnalla saisi. Onhan se irvokasta, että joku todella työlään käsityön lopputuote maksaa noin viidesosan jostain massatuotetusta muovilärpäkkeestä, jossa on huonossa tapauksessa vielä paskat soundit. Ymmärrän toki jotain vinyylihommien kustannusrakenteesta ei siinä, mutta kyllä naurattaa isolla hinnalla myytävät "limited" 5000 kpl repressit! Monelle muullekin erikoispykääjälle varmaan varsinaista rahantuloa tärkeämpää, että teokset löytää sellaisten ihmisten hyllyihin, jotka osaavat niitä arvostaa.

Nää vinyylihommat on kyllä haikeita, kun muistelee omia levykauppa-aikoja jolloin jotkut Blue Noten jazzvinyylit maksoi 13,90€ ja prässijälki oli hyvä vs. Nykyään hinta on se lähemmäs 30€ - 40€ per pala ja laatu vähän mitä sattuu...

Mut joo, omasta vinkkelistä tosiaan on "tulovirtoja" tärkeämpää että levyt ja kassut päätyvät asiaa arvostavien hyllyihin sekä herättävät idiksiä ja keskustelua. Tavallaan ne on vähän niin kuin talismaaneja tai muita artefakteja, joihin on ladattu sekä konkreettista työtä että henkisiä merkityksiä!

Atrophist

#541
Quote from: Heppakirjat on May 06, 2024, 10:44:40 AMPakko sanoa, että aivan parasta näissä pippaloissa on tuon järkevän luonnollisesti kuratoituvan yleisön lisäksi se, että keikat loppuvat ihmisten aikoihin. Keikat pääsee kokemaan virkeänä, halukkaat pääsevät ajoissa kotiin tai toisaalta voidaan jatkaa sen juomisen, polttelun tms. parissa parkkiksella, ryteikössä tai vapaavalintaisessa säteilysuojassa sitten kun keikat on kuultu ja nähty. Eikä yön selässä kotipaikkakunnalle ajaminen keikan jälkeenkään ole mahdoton rasti.

Tämä on sitä itse tekemisen riemua, kun ei olla riippuvaisia jostain klubi- tai baari-isännistä. Heillähän on insentiivi varmistaa että keikat alkaa mahdollisimman myöhään, jotta saadaan myytyä kaljaa.

*** *** ***

Nyt kun Skärgård ja Noise Space tuli puheeksi, niin mainittakoon että Skärgård soittaa debyytti-livekeikkansa Noise Space -tapahtumassa numero 13 syyskuussa:

https://fb.me/e/3K6HFGyQA

Mukana myös Noisecastissa hiljattain vieraillut [ówt krì].

Fabo-tapahtumassa mainittu Heli Hartikainen & Heikki Lindgren saksofoni+elektroniikka -esitys ei nyt toteudukaan. Heikillä on kuitenkin runsaasti muita projekteja, kuten Vongoiva, HLER, Širgo jne. Joku niistä tulee paikkaamaan.

NS:hän on jo jo ajat sitten ajautunut pois pelkästä noisesta siten kun se tiukasti määriteltynä ymmärretään, ja nyt n. puolentoista vuoden tauon jälkeen fokus tulee olemaan jopa entistä enemmän hieman fiinimmässä suhistelussa/hifistelyssä. Mutta edelleen kuka tahansa saa kysyä jos kiinnostaa. NS:ssä on esiintynyt n. 50 eri bändiä, artistia ja projektia, enkä ikinä ole yhdellekään kiinnostuneelle näyttänyt punaista valoa.

FreakAnimalFinland

ENHET FOR FRI MUSIK "Ömhet & Skilsmässa" LP
tätä tullut pyöriteltyä kyllä holtiton määrä. Taisin jo aiemmin mainita ostoksen ketjussa, mutta siitä lähtien kotona ollut levarissa eikä muuta vinyyliä ole soittimeen mennyt. Toki kassut ja CD:t soineet. Levy sisältää juuri sellaista kamaa joka voisi vähintään paperilla kuulostaa ettei ihan oma juttu, mutta tuotanto ja ääni elementit sekä naisen puheäänen sävy, vaikka en ole perehtynyt mitä lyriikka edes käsittelee, onnistuu jotenkin luomaan äärimmäisen maistuvan tunnelman. Suomessa näitä ei välttämättä saa "Noise" distroista, mutta kenties.. Akti, Pertin Valinta, pethousen distroilija, jostain sieltä kenties!
E-mail: fanimal +a+ cfprod,com
MAGAZINE: http://www.special-interests.net
LABEL / DISTRIBUTION: FREAK ANIMAL http://www.nhfastore.net

T.R.E.D.N

Nyt on ollut tehokuuntelussa SNUFF - Male Supremacy ja Xenophobic Ejaculation - Victory. Onko ehdottaa samantyyppisiä albumeita ennenku kyllästyn näihin kahteen? Plussaa jos joku pystyy ehdottaa jotain hyvää industrial noisea.

Heppakirjat

Elektronimusiikkikonsertti 10.5.2024

Kartion hyönteiselektroniikat aina jaksaa viehättää. Alussa oli Tampereelta tuttuja teknisiä ongelmia jossain kanavassa, visuaaleissa tai molemmissa, mutta jälleen kerran niistä selvittiin voitokkaina. Hienoa elektroniikkaa surinoineen, kolahduksineen, kihinöineen ja sähköisine hälyäänineen.

Mirror Ghost eli Into soitti läppäriltä visuaaleja ja taustaraitoja, joiden päälle annosteltiin modulaarista efektejä, arpeggioita ja muuta hyvää maustetta. Musiikkinsa on todella kaunista ja monin tavoin hyvin perinteistä vanhankoulun ambientia, ja tietty soitetun ja äänitetyn musiikin tunnelma miellyttää verratuna nykyajan tusinapalikkaläppäriambientiin. Visuaalit taisivat tulla ainakin osittain Abletonista jotenkin livenä efektoituna. Ihan hauska systeemi.

Marja Ahti on vimpan päälle ammattilainen. Modulaaria ja läppäriä. Harkittuja ja todella taidokkaasti hallittuja ääniä. Puron solinaa. Kenttänauhotusten rapinaa. Päälle vähän joka suunnasta yllättäviä ja aavemaisia kolahduksia ja kalahduksia. Sopivasti surinaa ja vinkunaa. Todella taidokas ja hieno setti.

Hauska huomata, että monella tapaa Ahdin esitys huokui ylivoimaista osaamista, mutta Penan hyönteishommissa oltiin sopivasti vaaran äärellä, härvättiin kesken esityksen yleisön seassa äänimiehen perässä ja ihmeteltiin välillä mitä taustavideolla oikein tapahtuu ja kaikesta huolimatta ääni oli todella timanttista ja kalahdukset, kolahdukset ja surina tuntui solutasolla jotenkin vaan kihelmöivämmältä. Tämä vaan huomiona; kaikki kolme olivat hyviä ja eri kiva konsertti jälleen.

FreakAnimalFinland

Quote from: T.R.E.D.N on May 10, 2024, 09:42:12 PMNyt on ollut tehokuuntelussa SNUFF - Male Supremacy ja Xenophobic Ejaculation - Victory. Onko ehdottaa samantyyppisiä albumeita ennenku kyllästyn näihin kahteen? Plussaa jos joku pystyy ehdottaa jotain hyvää industrial noisea.

Riippuu, haluaako nimenomaan ostaa levyjä vai kuunnella netin kautta. Haaste lähinnä on että vaikka väitettäisiin kliseiseksi tai itseään toistavaksi, tuollaista kamaa on todella vähän saatavilla - tai edes olemassa!
Alan klassikoihin tutustuminen ilman että alkaa (ulkomaiden) huutokauppahinnoilla pelaamaan, on ehkä järkevin tehdä youtubessa tms ja sieltä kannattaa ensimmäisenä kahlata RAMLEH "Awake" setti, Sutcliffe Jugend "campaign", "s/t" CD kokoelma, "we spit of their graves" setti, Whitehousen "New Britain" ja "Buchenwald".  Toki jos vielä hankkimatta SNUFF eka CD, sehän on oikein uudemman ajan klassikko tälläisen vittumaisen piinaavan vinkumisen saralla!
E-mail: fanimal +a+ cfprod,com
MAGAZINE: http://www.special-interests.net
LABEL / DISTRIBUTION: FREAK ANIMAL http://www.nhfastore.net

aivosumu

Snuff "V" CD tullut kuunneltua muutaman kerran ja siinä on kyllä hurja levy. Ensimmäinen kuunteluyritys kuulokkeilla piti jättää kesken tokassa biisissä kun alkoi huimaamaan liikaa, 20 minuuttia piinaavaa tasaista feedbackia juuri sillä taajuusalueella joka alkaa oikeasti sattua kun yhtään enemmän volaa laittaa. Romua ja vokaalejakin on ja muut biisit vähän helpommin nieltäviä, mutta tämä keskimmäinen raita kyllä tekee levystä sellaisen ettei voi ihan joka päivä kuunnella ja vaatii erityisvalmistautumisen, hah. Jos yllä mainitut klassikkovingutukset menee helposti niin tällä voi testata kestävyyttä ihan kunnolla!

FreakAnimalFinland

Snuffin piinaavan ininän elementin kanssa hieman samaa löytyy myös esim. HYDRA nauhoituksista. Hydra oli suomessakin paljon ylistetyn Final Solution syna miehen FS jälkeinen projekti. Roomful of Pain on kyllä juuri nimensä veroista kamaa. Yksi ehdottomia omia on Hydran Sounds of Sadism kokoelman biisi. Kuka tahansa joka diggailee Final Solution kamasta, tykkää varmasti siitä. Vokaalisuoritus ja jotenkin rikkinäinen syna rätinä ollut vahva vaikute useammissa omissa nauhoituksissa. (ts kolmas biisi tässä:)
https://www.youtube.com/watch?v=S5zYwlyj0rU

Nykyään ja ehkä aikanaankin hieman vähemmälle huomiolle jäänyt ysäri alun UK power electronics bändi DOMINATOR liikkuu myös sillä osastolla. Vahvasti Whitehousen comeback aikakauden soundiin verrattavissa oleva, mutta välillä järjen rajoja viiltäviin yliääni "testi signaali" -soundeihin perustuvia biisejä. Oikein käy korvaa kutittamaan kun tai tuntuu ihan kuin vaihevirhe leijuisi ilmassa. Artisti liikkui röyhkeästi parodian ja kopiobändin rajamailla, mutta siitä huolimatta onnistuu olemaan aika erikoista kamaa ja omasta hyllystä ainakin löytyy koko tuotanto. Etenkin 1992 CD on ehdottomasti tsekkaamisen arvoinen. Siitä tulee mieleen hieman kuin Halogen ajan Whitehouse yhdistyisi Ultra tai Sodality meininkeihin. Sound ei ole XE tai Snuff tyylin törkyä, vaan erilaista törkyä!
https://www.youtube.com/watch?v=S8SQOGUIMKY&t=1s
 
E-mail: fanimal +a+ cfprod,com
MAGAZINE: http://www.special-interests.net
LABEL / DISTRIBUTION: FREAK ANIMAL http://www.nhfastore.net

AJK

Quote from: Heppakirjat on May 10, 2024, 09:55:58 PMElektronimusiikkikonsertti 10.5.2024

Kartion hyönteiselektroniikat aina jaksaa viehättää. Alussa oli Tampereelta tuttuja teknisiä ongelmia jossain kanavassa, visuaaleissa tai molemmissa, mutta jälleen kerran niistä selvittiin voitokkaina. Hienoa elektroniikkaa surinoineen, kolahduksineen, kihinöineen ja sähköisine hälyäänineen.

Mirror Ghost eli Into soitti läppäriltä visuaaleja ja taustaraitoja, joiden päälle annosteltiin modulaarista efektejä, arpeggioita ja muuta hyvää maustetta. Musiikkinsa on todella kaunista ja monin tavoin hyvin perinteistä vanhankoulun ambientia, ja tietty soitetun ja äänitetyn musiikin tunnelma miellyttää verratuna nykyajan tusinapalikkaläppäriambientiin. Visuaalit taisivat tulla ainakin osittain Abletonista jotenkin livenä efektoituna. Ihan hauska systeemi.

Marja Ahti on vimpan päälle ammattilainen. Modulaaria ja läppäriä. Harkittuja ja todella taidokkaasti hallittuja ääniä. Puron solinaa. Kenttänauhotusten rapinaa. Päälle vähän joka suunnasta yllättäviä ja aavemaisia kolahduksia ja kalahduksia. Sopivasti surinaa ja vinkunaa. Todella taidokas ja hieno setti.

Hauska huomata, että monella tapaa Ahdin esitys huokui ylivoimaista osaamista, mutta Penan hyönteishommissa oltiin sopivasti vaaran äärellä, härvättiin kesken esityksen yleisön seassa äänimiehen perässä ja ihmeteltiin välillä mitä taustavideolla oikein tapahtuu ja kaikesta huolimatta ääni oli todella timanttista ja kalahdukset, kolahdukset ja surina tuntui solutasolla jotenkin vaan kihelmöivämmältä. Tämä vaan huomiona; kaikki kolme olivat hyviä ja eri kiva konsertti jälleen.


Muutama kommentti konsertista, kun tuli itsekin oltua paikalla: oliko jokainen keikka vähän liian pitkä? Umpion setti pysyi ehkä parhaiten kasassa, mutta siinäkin sellaista hieman häiritsevää toisteisuutta lopussa. Pahiten tämä toisteisuus tuli esille mielestäni Mirror Ghostin kohdalla: alkupuoli oli nautittavaa ambient-kerrosten kasaamista, mutta kun päästiin siihen kitaravetoiseen kappaleeseen, homma lässähti. Sellaista turhan playback-henkistä menoa, johon se modulaarisyntikkakaan ei tuntunut tuovan mitään luovaa ja tilanteessa kiinni olevaa tunnelmaa. Viimeinen biisi meni aika lailla samaan laariin. Ja kun myös visuaalitkin heilahtivat samaan toisteisuuteen, ei oikein tiennyt mihin pitäisi katsoa tai mihin korvat suunnata. Alkupuoli siis hyvä, loppupuoli ei.

Marja Ahti oli kyllä suvereenia suorittamista ja setti loi samaan aikaan rentouttavia ja painostavan kuumottavia tunnelmia, mutta tuossakin olisi ehkä voinut hieman aikaisemmin puhaltaa pelin poikki, vaikka lopun ambient-henkisemmät osuudet ihan jees olivatkin.

Tästä päästäänkin vielä Ihmisen ikävään, jossa taas omaan makuuni keikat olivat turhan lyhyitä! Moni setti lähti mukavalla rakentelulla liikkeelle, mutta kun huipulle päästiin, jatkokehittelyt jäivät aika vähälle. Tietty on hyvä lopettaa, kun on voitolla ja voi jättää yleisön sopivan nälkäiseksi, mutta itse ehkä haen keikoilta tavallista enemmän vaihtelua ja monipuolisia kaaria, niin jäin odottamaan, josko sieltä pakista olisi voinut tiristää vielä jotain muutakin töhnää esille. Mielenkiintoistahan sitten oli se, että illan suoraviivaisin ja yksipuolisin akti Savage Gospel veti pisimmän keikan, jota moni - minä mukaanlukien - piti inasen liian pitkänä.

Ja vaikka nämä ovat erittäin erittäin erittäin tapauskohtaisia asioita, heräsi Ihmisen ikävän ja tuon eilisen konsertin pohjalta pohdinta siitä, mikä onkaan se ideaalein noise-keikan pituus. Miten joskus se muutama ekstraminuutti voi joko nostaa menon taivasta korkeammalle tai sitten lässäyttää koko kakun. Tietenkään eivät tuollaiset useamman artistin iltamat toimisi, jos jokainen akti luukuttaisi sen 30-50 minuuttia, mutta en voi olla miettimättä taannoista Astral Zombien Forssan-keikkaa, jossa artisti mesosi yli tunnin (? - en ollut itse paikalla, mutta Youtube-videota on tullut tiirattua). Ehkä tässä olisi sitä kunnon ennakkoluulottomuutta ja kapinallisuutta, ettei välitetä yleisöstä pätkääkään vaan tykitellään omien mieltymysten mukaan ja odotettua noise-kaavaa rikkoen. Kuten joku tällä foorumilla jossain mainitsikin, niin onko noise menossa sittenkin kaavoihin kangistuneeksi, bändisoitantaa muistuttavaksi toiminnaksi, jossa jokaisella artistilla on se oma pöydällinen vehkeitä, joita sitten soitellaan se 15 minuuttia ilman välispiikkejä tai muita krumeluureja, sitten lopuksi pokataan kiitokset ja poistutaan paikalta? Ei pidä käsittää väärin, kyllä tällainen meno itselleni oikein hyvin maistuu, mutta hieman tänä aamuna alkoi aivoihin ilmestyä vastahankaisia ajatuksia. 

Heppakirjat

Quote from: AJK on May 11, 2024, 12:06:32 PM...mikä onkaan se ideaalein noise-keikan pituus.

Nuorempana sellaiset 40...60 min dronemaalailukeikat oli parasta ikinä: silmät kiinni ja matkalle jolla ei oikein tapahdu mitään. Nykyään tuntuu, että ihan sama mitä joku soittaa, niin siinä vaiheessa kun 20 min täyttyy alkaa lähinnää pelottaa koska hommat lässähtää. Riippuu tietenkin paljon artistista, tiskin laitteistosta ja musiikkityylistä jne. Hyviä esimerkkejä täydellisistä keikoista pituuden ja draaman kaaren puolesta olivat Steel Rääseikössä Violent Shogun ja Haudat. Juuri sopivan pitkiä ja tarina eteni. Erityismaininta myös samaisessa tapahtumassa soittaneelle Commando 15 jolla oli taas sitten juuri sopivan lyhyt setti, jossa käytiin läpi se mitä kyseisellä setupilla oli läpi käytävissä muttei jääty turhia märehtimään.

Ehkä varovaisesti uskaltaisi sanoa, että kallistuisin tällä hetkellä pikemminkin lyhyempien kuin pidempien keikkojen puolelle. Toisaalta tekisi mieli kokea samanlaisia rauhakseltaan kasattuja matkoja joita joskus nuorempana tuli koettua drone- tai metsäfolkkikeikoilla.


FreakAnimalFinland

Muistan vielä vuosien takaa kun joku oli hieman kiukustunut kun oli jättänyt tulematta keikalle sillä ajatuksella että "ei jaksa seisoa viittä tuntia" ja selvisi että noise setit harvoin on 40+ min vaan oikeasti heikommillakin reisilihaksilla pysyy pystyssä settien ajan.
Itselleni ei varsinaisesti ole optimi mittaa, vaan riippuu artistien määrästä, miten onnistuttu katsomaan artistien järjestys, millainen venue, jne. Jos homman nimi on seisoa tolpillaa kuivin suin muutama 60 min setti, tilanne on täysin erilainen kuin istua auditorion tuolissa naatiskelemassa meiningeistä.
Tappituntumassa pienessä autotallissa kunnon nopea rykäisy ja kaikki pihalle.. voi toimia paremmin kuin päämäärätön kokeilu. Itselläni kaikista keikoista jäänyt vain positiivista vibaa.
E-mail: fanimal +a+ cfprod,com
MAGAZINE: http://www.special-interests.net
LABEL / DISTRIBUTION: FREAK ANIMAL http://www.nhfastore.net

T.R.E.D.N

Quote from: FreakAnimalFinland on May 11, 2024, 09:14:17 AM
Quote from: T.R.E.D.N on May 10, 2024, 09:42:12 PMNyt on ollut tehokuuntelussa SNUFF - Male Supremacy ja Xenophobic Ejaculation - Victory. Onko ehdottaa samantyyppisiä albumeita ennenku kyllästyn näihin kahteen? Plussaa jos joku pystyy ehdottaa jotain hyvää industrial noisea.

Riippuu, haluaako nimenomaan ostaa levyjä vai kuunnella netin kautta. Haaste lähinnä on että vaikka väitettäisiin kliseiseksi tai itseään toistavaksi, tuollaista kamaa on todella vähän saatavilla - tai edes olemassa!
Alan klassikoihin tutustuminen ilman että alkaa (ulkomaiden) huutokauppahinnoilla pelaamaan, on ehkä järkevin tehdä youtubessa tms ja sieltä kannattaa ensimmäisenä kahlata RAMLEH "Awake" setti, Sutcliffe Jugend "campaign", "s/t" CD kokoelma, "we spit of their graves" setti, Whitehousen "New Britain" ja "Buchenwald".  Toki jos vielä hankkimatta SNUFF eka CD, sehän on oikein uudemman ajan klassikko tälläisen vittumaisen piinaavan vinkumisen saralla!

Tuota SNUFF - Male Supremacy voi melkeen sanoa täydelliseksi noisekappaleeksi. Sattuu just tarpeeks ja tuntuu luissa asti. Haluttais lisää kuunnella mutta netin syövereistä en löydä edes puolia SNUFF levyistä ja sarven sivuillakaan ei vissii kaikkia oo.

FreakAnimalFinland

Tänään nappasin marketista uusimman INFERNO lehden ja siinä olikin ABSOLUTE KEY kokkipalstan vieraana! Huh huh! Noise going big!
Ainoa puute oli että kokkailun taustalla ei soinut metelit vaan... ZZ Top!

Tänään soinu TNB/ORGAUM "PULP" CD pari kertaa ja siihen päälle juuri eilenkin kuunneltu VIVENZA Modes reels collectifs" CD. Ranskalainen hieman noise hommien ulkopuolinen kaveri kyseli onko tuttu artisti ja totesin että tietenkin. Kuulemma vanhojen "kytkösten" vuoksi Vivenza ei olisi ranskassa niin arvostettu, mutta onhan siltä tullut ainakin helvetisti reissuita. Liki kaikki mahdollinen löytyy mihin vaan näpit saanut otteen. Tämä jo kasari alkuvuosina duunattu industrial-noise sutina on kova, mutta ei ihan artistin paras. Syystä tai toisesta tätä CD:tä oli kotona kasin kappalein, mutta tuntuu ettei vivenza kamoja nyt enää saa niin helpolla kuin muutamia vuosia sitten, joten myymisen sijaan lienee alettava kerämään treidipinkkaa jos joskus saisi näillä treidailtua puuttuvia levyjä.
E-mail: fanimal +a+ cfprod,com
MAGAZINE: http://www.special-interests.net
LABEL / DISTRIBUTION: FREAK ANIMAL http://www.nhfastore.net

Heppakirjat

SM/DP Complex feedback factors CD on Marko Suorsan ja Pentti Dassumin yhteisvoimin laatimaa erikoiselektroniikkaa. Mielenkiintoisia sähköisiä hälyääniä, surinoita, särähdyksiä ja paikoin myös hurinoita. Olisiko tämä nyt sitten kasvi elektroniks? Dassumin muista sähköhommista tuttuja elementtejä, mutta ehkä riisutummin? Kappaleilla on hyvin tilaa hengittää, äänet ovat paikoin hyvin pieniä ja niiden väleissä on tilaa myös hiljaisuudelle eikä kerroksia tunnu olevan järin montaa. Jatkuvasti kuitenkin tapahtuu ja ääniä sinkoilee vasemmalta oikealle ja ylhäältä alas. Pidän paljon. Myös vinyylillä julkaistu Plasmasynthesis on erittäin hyvä, siinä ehkä myös hieman noisempi b-puoli. Kuulemma loppuunmyyty ensimmäinen eli Fault-tolerant system olisi paras? Se löytyy toki bandcampista, joten täytynee kytkeä joku netin päässä oleva vehje kajareihin ja kokeilla.

junkyardshaman

Quote from: FreakAnimalFinland on April 29, 2024, 09:55:32 AM
Quote from: junkyardshaman on April 26, 2024, 09:26:24 PMFiilistellään vaikka tänne kun ei oikein muutakaan kanavaa ole. Ostin tänään Akio Suzukin Odds and Ends kokoelman, nauhotuksia 70-luvulta eteenpäin, lähinnä performanssi- ja ääniteosdokumentaatioita. Ei noisea ehkä siinä mielessä kuin kaikemmaailman lihapäät nakkinsa ja muusinsa tahtoo, mutta itselle tällainen ajassa ja tilassa tapahtuva touhu on kyllä kaikkein mielenkiintoisinta kampetta. Mietin että millä sanalla tätä parhaiten kuvaisi, ja ehkä suomenkielen häly on jotenkin kuvaavin tällaiselle kamalle.Ei lähtökohtaisesti häiritsevää tai aggressiivista, mutta ei sillä kyllä välttämättä musiikinkaan kanssa ole tekoa.
Välillä ollaan kyllä ihan puhtaasti noisenkin maailmassa, piti oikein vilkaista että mikäs se näin vittumaisesti ujeltaa (jotkut kappaleet on nimetty soittimen mukaan), ja naurahdin hieman kun nimi oli "Howling Objects -'76". Kiehtovaa on kuitenkin juuri se, että enimmiltä osin kyse on akustisesta äänestä, jousten kaiusta ja ulinasta tuulessa, kokeilusta ja etsimisestä ja löytämisestä ja taas hukkaamisesta. Kun soittimia ja toimintaa ei näe, täydentää mielikuvitus mukavasti puuttuvat pikselit. Higashiseton kanssa naureskelin päivällä, että näissä äänen kanssa puljaavissa taiteilijoissa tuntuu olevan kahta sorttia, niitä jotka ei halua julkaista mitään tallenteita esityksistä, koska se on aina eri asia kuin olla paikan päällä, ja toisessa päässä itseni kaltaiset sohlaajat, joille on aivan sama julkaista vaikka kaikki, koska se on aina eri asia kuin olla paikan päällä.

Onko tullut tutustuttua/kirjoitettua noista japanin vielä enemmän vintage elektroniikka jutuista? Tämä matsku näin youtuben kautta tsekattuna paikoitellen todella maukkaan kuuloista meininkiä! Pitäisi hieman katsella missä CD versiot kaupan. Sama tilanne ollut kun miettinyt monia Omega Pointiin liittyviä juttuja. Alamerkki "Obscure tape music of Japan" just nimensä veroista menoa. Aikanaan kun kävin miehen kaupassa, siellä soi joku todella hyvä matsku ja kun kyselin levyä, ei se ollut vielä ilmestynyt. Jotain muinaista kokeellista sessiota soimassa kasetilta ja odottamassa julkaisupäätöksiä. En ole ikinä oikein yrittämällä yrittänyt perehtyä mitä kaikkea kannattaisi tsekata. Tämän lafkan tekijöissä on Japanin legendaarisia nimiä, vaikka nauhoitukset voikin olla hämärän peittoon jääneitä juttuja, mutta itse tekijät sellaisia John Cagen opissa käyneitä tai jossain Sonyn äänilaboratoriossa duunissa olleita jätkiä, eikä välttämättä varsinaisesti "UG jätkiä" näin nykyajan tyylillä. Siellä on kuitenkin jopa 50 luvun nauhoituksia jossa ollaan aika hämärän meluisan äänen parissa.
https://www.discogs.com/label/353515-Obscure-Tape-Music-Of-Japan?page=1
https://www.discogs.com/label/353516-Experimental-Music-Of-Japan?page=1
ja tietysti Edition Omega Point päälafkan julkaisut myös

Ei ainakaan nimet sanoneet mitään, pitääpä ihmetellä myöhemmin, kiitos. Toisesta topicista löytyi Mizutanin Millstone, se oli hiton hyvää kampetta. Noin muuten on tullut taas lähinnä kuunneltua Keiji Hainon livejä yms.

Eilen kotiin tullessa kuuntelin, että kämppis luukuttaa jotain hiton kovaa kasari-industrialia, pakko kysyä mikä tämä on. Yllätyksekseni oven auetessa levari olikin tyhjä ja kolmannessa kerroksessa nauhotettiin metallirompetta kassulle. Lainasin ylempien voimien vallassa pyörivälle ystävälleni nauhurilla varustetun walkmanin ja parit itselle turhat looppikassut, innolla odotan mitä sieltä tulee.