YLEINEN NOISE FIILISTELY SUOMEKSI

[junkyardshaman]

Hyvää rapsaa Markolta. Sen verran pisti silmään että korjaan, että saatiin Gorilla Hallin väeltä nimenomaan kiitosta siitä, että koskaan ei oo järkkäävä taho jeesannut tolla tavalla siivouksen ja muun käytännön touhun kanssa, että eiköhän tapahtumaa saa järjestää jatkossakin jos kaikki edellytykset on kohdallaan.
Päivissä huomasi kyllä selkeästi sen, että kun niitä blakkislihapäitä oli vähempi, niin siivoaminenkin oli aika paljon helpompaa lauantaina, heh!

[Marko-V]

Hyvää rapsaa Markolta. Sen verran pisti silmään että korjaan, että saatiin Gorilla Hallin väeltä nimenomaan kiitosta siitä, että koskaan ei oo järkkäävä taho jeesannut tolla tavalla siivouksen ja muun käytännön touhun kanssa, että eiköhän tapahtumaa saa järjestää jatkossakin jos kaikki edellytykset on kohdallaan.
Päivissä huomasi kyllä selkeästi sen, että kun niitä blakkislihapäitä oli vähempi, niin siivoaminenkin oli aika paljon helpompaa lauantaina, heh!

No hyvä, että meni näin. Ilmeisesti nihkeä reaktio oli ensimmäisen päivän jäljiltä. Järjestäjätaho muistaakseni somessa pyysikin, että yrittäkää nyt pitää jotain rotia. "Hauskaa saa olla, mutta kusipää ei tarvitse olla". Pätee aika moneen asiaan.

[FreakAnimalFinland]

Noise ja siihen liittyvien vinyylien pyöritystä ollut vimmaisesti.
Bastard Noise / Dog "Desecration Tales" LP jatkaa aika lailla sitä mitä BN yhteistyöt viime vuosina olleet. Eli Woodilta tulee ne perus "Woodin jutut" ja sitten toinen artisti tekee mitä tekee. Kuulaat ja ilmavat elektroniset dronet, oskillaattorilla random töräyttelyt ja mylvinnät ja rääkymiset ja Dog tuo mukaan hieman romua ja muuta. Ihan kelpo levy, mutta kieltämättä toistaa rutiinit niin tiukasti että jos omistaa läjän aiempia yhteistyölevyjä, voi harkita tarvitseeko.
Bastard Noise "Live at st. Vitus bar" LP. Samaa voi sanoa BN live meiningistä. Eli kyllä se on ehdottoman omaleimaista ja hyvää, mutta myös toistaa samat jutut. Levyltä löytyy mm. Remember Thy Creator -biisi, joka tietysti helvetin hyvä. Sen lyriikoista on alkujaan napattu "Freak Animal"! Mies vetää näitä klassikkobiisien lyriikoita, mutta musiikillisesti käytännössä oskillaattori improvisaatiota. Samaa soundia biisistä ja levystä riippumatta, omalla trademark otteella. Iso LP kokoinen vihko missä monta sivua livekuvia keikalta.

JUHO TOIVONEN "sisarusten toistuva uni" LP
Tämä tuli kuunneltua monesti ja nerokas levy. Monesti puhunut siitä että ärsyttää monissa "oikeissa" piano levyissä että soundit on tuolla taidemusan puolella niin lukkiutuneet konserttisali tallenteisiin. Tai tiettyihin soittotapoihin. Tarvitsee olla näitä enempi underground tekijöitä jotka ei pilaa pianon mahdollisuuksia liian elegantilla soitolla tai sävellyksillä, ja osaavat just sopivan lo-fi nuha soundin ja jotain kenttänauhoituskohinaa ja muuta sihinää. Mukana myös kitara pätkää ja hahmottomampaa kohinaa. Iltamusiikkia veto sellainen että tuollaista kuuntelisi levyllisen välittömästi!
https://discreetmusicgbg.bandcamp.com/album/sisarusten-toistuva-uni

Final Solution "Who More Than Us?" LP, löytyi jo ennestään molemmat 7" ja kassu, mutta ne yhteen kokoava LP ei huono hankinta kun tuntuu että soundit voi olla jopa parhaat tällä versiolla.  Podcastissä ollut haastattelu oli aika hauska kun miekkonen fiilisteli että nuorempana tätä tehdessä oli niin pihalla että ihan rehellisesti uskoi että homma lähdössä helvetilliseen nousuun ja mahdollisuus että tästä tulee oikein isokin bändi. Pikkuisen pistää suupieltä hymyyn kun soi "Rape Session" ja mietiskelee tuota tilannetta. Olisi kyllä hieno maailma jos FS tyypisellä matskulla olisi lyöty läpi samaan tapaan kuin New Yorkin isoimmat hardcore bändit tms.

[mag-maa]

Tarvitsee olla näitä enempi underground tekijöitä jotka ei pilaa pianon mahdollisuuksia liian elegantilla soitolla tai sävellyksillä, ja osaavat just sopivan lo-fi nuha soundin ja jotain kenttänauhoituskohinaa ja muuta sihinää. Mukana myös kitara pätkää ja hahmottomampaa kohinaa.

Juurikin noin. Hienoja nämä nuhalofisuhinat ja kokeellinen (onnistunut) tuotanto. 

[Atrophist]

Höh. Jätkät nyt kyllä pilaa hyvän teorian ikävillä faktoilla. Mulla oli sellainen käsitys japanilaisista BM-faneista, että keikan aikana rällätään menemään viimeisen päälle, sitten keikan päätyttyä välittömästi homma takaisin ruotuun, roskat kuskataan itse ulos, tuolit ym. pinoon millimetrin tarkkaan sinne missä olivatkin ja suunnilleen luututaan vielä lattia ennen kuin häivytään.

[Marko-V]

Höh. Jätkät nyt kyllä pilaa hyvän teorian ikävillä faktoilla. Mulla oli sellainen käsitys japanilaisista BM-faneista, että keikan aikana rällätään menemään viimeisen päälle, sitten keikan päätyttyä välittömästi homma takaisin ruotuun, roskat kuskataan itse ulos, tuolit ym. pinoon millimetrin tarkkaan sinne missä olivatkin ja suunnilleen luututaan vielä lattia ennen kuin häivytään.

Ehkä japanilaiset, mutta tuolla oli varmaan 70% länkkäreitä. Silti meininki oli siistimpää kuin suomalaisilla keskiverto juhannusjuhlilla.

[junkyardshaman]

Höh. Jätkät nyt kyllä pilaa hyvän teorian ikävillä faktoilla. Mulla oli sellainen käsitys japanilaisista BM-faneista, että keikan aikana rällätään menemään viimeisen päälle, sitten keikan päätyttyä välittömästi homma takaisin ruotuun, roskat kuskataan itse ulos, tuolit ym. pinoon millimetrin tarkkaan sinne missä olivatkin ja suunnilleen luututaan vielä lattia ennen kuin häivytään.

Ehkä japanilaiset, mutta tuolla oli varmaan 70% länkkäreitä. Silti meininki oli siistimpää kuin suomalaisilla keskiverto juhannusjuhlilla.

Jep, japanilaisten kanssa tonkaan vertaa siivousta ei ole: ikinä.

[FreakAnimalFinland]

Neandertaal "Cheap Fortunes" kassu, asiallista ja lienee kevyesti parasta mitä projektilta kuullut. Tekstuuri edellä harsh noise rutistusta jossa vähemmän "sävellyksellisyyttä" ja enemmän vaan tykitellään menemään.

Aprapat "Finnish women at the bath" kassu, tästä oli pari kommenttia aiemmilla sivuilla. Tuntuu hieman "terapia kassulta", sanat hyvin positiivisessa mielessä! Kun on tietyt jutut hiottu ja jalostettu huippuunsa, ei ole mitenkään ennenkuulumatonta että joutuu hieman pähkäilemään mitä sitä oikein tekisi ettei tule vaan lisää samaa, mutta vaarana laimentuminen. Hyvä ratkaisu on raapaista kasaan tälläinen lyhyempi "ei albumiksi" henkinen tykittely missä voi vapaasti heittäytyä suuntaan jos toiseenkin kokonaisuudesta muotoutuu todella perverssin alun jälkeen jotenkin coolisti rento hyvää noiseä ilman ylisuorittamista -tyyppinen julkaisu!

[RURAL RESISTANCE]

Brownhill Podcastin uusi jakso "Noisea raiteilla" on nyt linjoilla:

https://brownhillmafia.bandcamp.com/album/kausi-3

[MT]

Ja samoille höyryille, vaikka Turkuun matkustamisen ratoksi!

NOISECAST JAKSO 9
Vieraana Kenneth Kovasin. Kenneth tunnetaan projekteistaan [ówt krì] joka muodostuu enemmän kokeellisen äänen puolesta ja Bryskt jossa taas enemmän noiseen kallella olevia elementtejä. Haastattelussa käydään läpi Kennethin polkua noisen parissa, laitteistojen maailmaa sekä tulevaisuuden visioita liittyne suomalaiseen noisekenttään. Haastattelun toimitti Janne Mäkelä.

YT ja Spotify!

https://youtu.be/4RW6xFRSX8g?si=f1_Yzr8Kkx0jORFX

[piisti]

Hyvät podit, niinku me influenssaset sanotaan. Mukava ollu lukee täält monenlaista noise-fiilistelyä ja raporttia. Hattu, pää..sen verran on raportoitava, et hieno laji! Osaan ehkä joskus katsoa vähän kauempaa. Nyt ei ymmärtä. Addikti-Pää niin alkaa hämärtää.
 Henkilökohtaisesti alkaa muu ku fysiikka olee semmoses saunasolmus, et nyt aika muun.
  Ne mitä on luvattu hoidetaan.

Jos äänität jatkakaa äänittämistä
Määrättömyyden määrittämistä ja
Käärikää mikä on käärittävissä-Paleface

[Atrophist]

NOISECAST JAKSO 9
Vieraana Kenneth Kovasin. Kenneth tunnetaan projekteistaan [ówt krì] joka muodostuu enemmän kokeellisen äänen puolesta ja Bryskt jossa taas enemmän noiseen kallella olevia elementtejä. Haastattelussa käydään läpi Kennethin polkua noisen parissa, laitteistojen maailmaa sekä tulevaisuuden visioita liittyne suomalaiseen noisekenttään.

Tekee kyllä aikamoista tuskaa kuunnella tätä. Tämän jakson syntyhistoria on melko monipolvinen jeremiadi. Nyt kuulemanne versio nimittäin äänitettiin muistaakseni jo tammikuun alkupuolella, ennen Junta ja Vierikko -haastiksia. Siinä oli kuitenkin sen verran meikän osalta ööö ööö ööö -takeltelua ja niinkutusta, että päätettiin ottaa uusi yritys miehemmin.

Sitä jouduttiin sitten muistaakseni pari kertaa siirtämään, mutta sitten lopulta saatiin aikataulut natsaamaan, ja kauniina kevätpäivänä (tämä oli silloin kun vielä uskottiin että kevät joskus tulee) istahdettiin kahvilan terassille.

Sitten havaittiin, että mystísesti lavalierit eivät toimineet. No, ei kai siinä, sisätiloihin istumaan ja välittömästi kun päästiin sisään, palohälytys pärähti soimaan koko ostarin laajuudella. Lopulta äänitys jouduttiin tekemään puistonpenkillä, ja kun zoomissa ei ollut tuulisuojaa tulos oli mikä oli.

Päädyttiin siis sittenkin käyttämään alkuperäistä, vain osittain tyydyttäväksi todettua versiota, koska muuten koko säätö olisi ollut turhaa.

Ollaan kuitenkin Kentsun kanssa sovittu, että tehdään joskus osa 2, mutta ensin pitää käydä muu Suomen skene kertaalleen läpi, eli ei muuta kuin uusia haasteita päin!

[FreakAnimalFinland]

Brownhill Podcastin uusi jakso "Noisea raiteilla" on nyt linjoilla:

https://brownhillmafia.bandcamp.com/album/kausi-3

Hyvä jakso kun tälläinen hieman erikoinen rakenne fiilistelyssä. alussa mr. Jazzhand tokaisee että Mikolta tais tulla original vinkki ja todellakin, olen aika monelle tyypille tarinoinut Lahden läpi kulkevista "hylätyistä" rautateistä. Siellä tulee haahuiltua aika tasaisesti ja viimeksi juuri pari viikkoa sitten kun meinasin mennä nurin jäisille kiskoille, piti tehdä päätös että ehkä odottelen kesäkelien tuloa...
Raiteille kannattaa lähteäihan sieltä 6-tien / rautatienrakentajien hautausmaan nurkilta. Skippaa aktiivisen rautatien ja lähtee siitä missä ei ole sähköä tarjolla. Hautausmaa ei ole kovin kaksinen, sillä 100v sitten ei tarvinnut kovan duunarin panosta paljoa muistella. sinne vaan nimettömään kuoppaan muiden työn alla tuupertuneiden jatkoksi.
Junaraide joka siitä lähtee, kulkee kattavasti Lahtelaisen vanhemman teollisuuden ohi ja aika mainioita merkityksensä menettäneitä rakennelmia kun siitä kulki aika paljon raaka-ainetta ja kenties lopputuotetta. Hauskat metsittyneet lastauslaiturit ynnä muut.
En ole itse ikinä kävellyt kaupungista ulos asti, sillä raiteilta pääsee äkkiä kaikenlaisiin pusikoihin ja jättömaille.
Oikein tarkkasilmäisesti kun siellä pyörii, on tarjolla narkkareiden majapaikkoja, graffiti jäbille tietysti nähtävää sekä mahdollisuuksia. Vastaan tullut myös erikoisia "ulkoilmataidetta". Laajamittaiset kivipino hässäkät, minigrip pusseissa olevia runokirjoja. Joskus metsästä löytyi pyykkinaruviritelmä missä oli naisten alusvaatteita. Kuin astuisi sattumalta hämyiseen siikala-asetelmaan!
Noilta seuduilta saattaa vielä löytää Gruntin kaupunkitaidetta viiden vuoden takaa. Spiritual Eugenics levy levisi audion ja videon lisäksi muutenkin. Suurin osa matskusta on jo hävinnyt, mutta silloin tällöin silmään osuu jotkut tutut repaleet.

Itse näen tietyt analogiat noise kanssa, missä kaikenlainen hälyääni tai ihan puhdas luonto on vaan sitä (eikä huonossa mielessä), mutta yht'äkkiä kun tulee tilanne missä joku mutatoituu teokseksi se sisältää hienoja arvoituksellisia ominaisuuksia. Vrt mikä ihmeen metsän pyykkinaru? Vähän kuin noise kassussa, voi hyvin olla kokijan oma tuntemus onko se synkkä, perverssi, outo, hauska, vai mitä. Ehkä ensinnäkin yllättävä, kun mikään polku ei johtanut, eikä alueella ole "mitään". Tämä on ominaisuutena mielenkiintoinen. Olen näet tehnyt jos jonkinlaisia kokeita alueella ja näyttää siltä että tuolla jättömailla vaeltaa jos jonkinlaisia jätkiä joilla on ilmeisesti pakottava tarve katsoa koloihin. Jos jättää jonkun "teoksen" tai "objektin" paikkaan joka tuntuu että vain joku hullut kurkistaisi tänne, voi olla melko varma että muutaman kk päästä sitä ei enää ole.
Se on hieman kuin Brownhill pojat ihastelee PUSSY tekstiä kielekkeen alla istuskellen, mutta mitä jos kielekkeeltä olisikin löytynyt sinne mennessä jotain muutakin? Oma empiirinen tutkimus osoittanut että jos silmään osuva objekti on jätetty kulmikkaasti leikatun kallion ulkonemalle nököttämään - se häviää aina pois, vaikka vaatisi hieman kiipeilyä.
Kryptistä meininkiä!

Brownhill hommista usein näkee että projekti ehkä nauhoittaa, mutta se on osa hieman laajempaa tekemistä ja näkemystä. Itse näen melko olennaisena että "noise / industrial kulttuuri" osaa irtaantua pelkästä asian myymisestä ja jopa "kokeellinen kuunteleminen" voi olla varsin mielekäs tapa toimia, eikä mikään gimmick. Välillä tuntuu että nimenomaan ne piirteet jotka tekivät noisesta sitä mitä se on, jotain joka eroaa perus musasta, on jäänyt hieman sivuun ja tälläinen "kokeellinen podcast", kaikessa arkisessa jutustelussaankin, on hyvä esimerkki miten pienellä rikkoa rutiinia tai totuttua ja kenties siinä sivussa alkaa havaita mielenkiintoisia säröjä muuallakin kuin äänessä.

[FreakAnimalFinland]

NOISECAST JAKSO 9
Vieraana Kenneth Kovasin.

https://youtu.be/4RW6xFRSX8g?si=f1_Yzr8Kkx0jORFX

Tekee kyllä aikamoista tuskaa kuunnella tätä. Tämän jakson syntyhistoria on melko monipolvinen jeremiadi.

Soundissa ei minusta ollut loppupelissä mitään vikaa. Myös se "öö mihis tässä jäätiin, no jälkituotanto hoitaa!" -menon jääminen jaksoon ei erityisesti haitannut. Podcasteille ominaiseen tapaan, juttu alkaa kulkea paremmin puolivälin jälkeen ja etenkin kun päästään esim. Vintage kokeellisen äänen äärelle ihmettelemään, siitä on molemmilla enemmän sanottavaa.
Todellakin, vaikka olisi asiaan tutustunut laajemminkin, se on jotenkin ällistyttävä ajatella miten pitkä kokeellisen äänen historia. Vaikka jättäisi röyhkeästi pois kaikenlaisen eksoottisen musan polyrytmiset pupalojen hakkaamiset ja puhaltimien hurinat sun muut ja hyväksyisi lähinnä valkoisten miesten avantgardetaiteen olevan se ensimmäinen ilmenemismuoto, edetään niin pitkälle historiassa ettei oikein ole olemassa edes rock'n'rollia. Yksi esimerkki vaikka:

https://youtu.be/N9pOq8u6-bA?si=LP6k6qEBLLv7Oczz

Vuosi 1948 ja musique concrete protagonisti Ranskassa yhdistelee junien kolinasta ääniteosta. Akateemisessa musassa on monesti teoreettinen pohja ja säännöt ja termistö sellaista että ihmisiä voi puistattaa, mutta todellisuudessa monet pitkäpiimäiset teoriat voisi helposti tiivistää "entä jos musiikki, tai ääni mitä kuuntelemme, olisikin tälläistä". Ja kuunnellessa matskua tulee mieleen että nimenomaan! Lähes kaikki uusi musiikki kuulosti massoille mekaaniselta kakofonialta. 20-luvun jazz kauhistelut tai rock'n'rollin turmiollinen toistuva panorytmi, punkrockin sietämätön räminä ja kauheat hevit ja mitkä lie, on popularisoituneet mutta on hauska miten pelkkä instrumentin puuttuminen tuntuu aiheuttavan sen miksi kokeellinen ääni tai noise ei moiseen kykene?

Se on ehkä tietty perspektiivi, kun Kenneth tarinoi sekä noisen tekemisestä että näyttelystään, siinä korostuu instrumentti. Kun ihmiset pääsee kokeilemaan noisea tuottavaa laitetta, en ihmettelisi että se muuttaa itse ääneen suhtautumista. Ja toisaalta näkökulma että opetusvideo laitteeseen, sen rakentamiseen tms, olisi tapa edistää uusien noisen tekijöiden mukaan tuloa.

Tätähän on nähty maailmalla nyt jo varmaan reilut 10v. Siitä taisin puhua toisaalla olevassa indonesia noise dokkaria käsittelevässä ketjussa. On tavallaan hassu nähdä nykynoise, joka ilmenee laitteistoltaan identtisenä, livetilanteissa identtisenä, jopa kehon liikkeissä, settien pituudessa ja käytännössä kaikissa ominaisuuksissaan samankaltaisena. Ilmenemispaikka ja persoonallisuus ei lopulta erotu millään tavalla, hieman kuin hevikitaristin tilutus joka on oppinut shreddaus tekniikat youtubesta. Eli: voi olla alallaan hyvä, ei siinä mitään, mutta en ole täysin varma onko etenkään "industrial noise" ymmärrettynä vain laitteen tuottamana hälyäänenä kovin mielenkiintoinen.

Siinä mielessä tuo ihan loppupuolen keskustelu siitä mitä noise voisi olla on ihan hauskaa. Itse en näe että suomen noisekuviot olisi pienet. Itseasiassa ne on suhteessa niin isot että ulkomailla lähinnä ihmetellään miten voi olla mahdollista! Keikkojakin on nykyään useampi joka kuukausi, joten vaikea edes keksiä miten niitä voisi olla enemmän? Suomessa on nähty monessa kulttuurissa naisten esiinmarssi. Helpoimpia esimerkkejä lienee sarjakuvat. Liekö myös valokuvaus ja musapuolellakin aika merkittäviä eroja menneisiin vuosiin. Sarjiksen puolella etenkin muutos on dramaattinen ja monella tapaa myös hyvä! Mutta, noisen kohdalla... Naisiahan on aika reippasti mukana kansainvälisesti ja oma fiilis on lähinnä että pitää itse olla aktiivisen kiinnostunut tsekkaamaan artisteja. Mitä enemmän seuraa muiden tekemisiä, myös ulkomailta, voi tulla perspektiiviä mitä ei saa jos jättää seuraamatta.
Mut hyvä jakso kyllä. Lisäjakso myöhemmin tervetullut.

[FreakAnimalFinland]

Pitää vielä hieman tykitellä kun Turussa töröilemässä pitkin kyliä ja Sammakon kirjakaupan teesessiot tai kauppahallissa kaffella istumisen jälkeen vielä luppoaikaa...

Elikkäs lähinnä jatkona tuosta "muunlaisia ihmisiä noisessa" -keskustelusta, itseäni hieman kiinnostaa esimerkiksi naisten mukaan tulon odotukset ja myös sen mitä väliä sillä olisi kun nykytilanne usein osoittaa että edes kovimmat asian puolesta messuavat eivät tiedä, eivätkä seuraa mitään naisten tekemää noisea ellei se hierota väkisin naamaan. Jopa Women of Noise podcast taisi pistää pillit pussiin kun jaksot ei kiinnostaneet ketään. Tosin, syy voi olla että monesti ei ollut noisea ja naisiakin välillä aika niukasti.
Jannen mainitsema että naisten noisessa ehkä ei olisi korostettua rajuutta. Vaikea sanoa, sillä esimerkkinä voisi ottaa Stroker tai AntiChildLeague ynnä muut ja äkkiä omaan makuunsa tekevä pimu saa kuraa niskaan koska ei teekään sellaista noisea mitä naisten odotetaan tai haluttaisiin tekevän. Onkin rajua ja irstasta ja sitä myöten näkee miten vääränlaista naista katsotaankin äkkiä nenän vartta pitkin lähinnä varoittavana esimerkkinä. Pitäisi tulla skeneen jotenkin sormiväri maalauksien ja päiväkirjalyrikoiden kanssa joka voi tekijän mielessä herättää kysymyksen että kelpaako tänne noisen tekijänä, vai pitääkö suorittaa naiseuden performanssi tekemällä sitä "naisten juttua". Joka saattaa olla vaatimuksena ehkä jopa toksisinta roskaa mitä voi kuvitella, jos se yhdistyy ettei naisnoise hahmojen oma ilmaisu kiinnosta sen vertaa että niiden olemassaolosta tiedettäisiin.

Sarjakuvailmaisussa viime vuodelta aika kurja havainto. Katsoo vaikka mikä on se juhlittu sarjakuvafinlandia voittaja. Suomessa lienee maailman parhaita naissarjispiirtäjiä ja ns asiantuntijaraati alan lehdessä sai "Ei olis susta uskonut" -kirjan jonnekin top-10 hännille. Sen sijaan finlandia palkinto sillä irtosi. Ei toki noilla sijoituksilla mitään väliä oikeasti, mutta hieman hirvitti kun teos on n. 250 sivua piirrettyä selfietä, jossa valehtelematta n. 1000 lähikuvaa omasta naamasta, joista merkittävä % on kyynelehtivää naamaa. Muut hahmot eivät ole millään lailla merkittävässä asemassa, eikä niitä yleensä edes näy. Teosta kiiteltiin rohkeudesta ynnä muusta, mutta patologinen narsismi ja "IG kulttuuri" paperilla on kyllä harvinaisen inhottava yhdistelmä, kjeh! Ts. Veikkaan että tässä hetkessä, naistekijä toteuttamassa kaikkein populaareinta ajan hengen mukaista naiskuvaa toki lyö läpi, mutta voi herättää hieman ihmetystä tekijöissä jotka tajuavat että heiltä ehkä jopa odotetaan tiettyä asiaa että hyväksytään "naistaiteilijaksi"?