YLEINEN NOISE FIILISTELY SUOMEKSI

Started by FreakAnimalFinland, July 30, 2023, 10:39:06 AM

Previous topic - Next topic

kettu

Hirveen kivaa oli.
Soundipolitiikasta kun tuli puhetta niin muutokset mitä tuolla oli tehty on selvästi vaikuttanut positiivisesti äänimaisemaan. Ei ollut yhtään kumeaa. Edestä ja takaa kuulosti hyvinkin selkeältä.

Nää pitemmän tauot hälyjen välissä oli myös mukava lisä kun pääshän tuolla lässyttää reilusti kun oli niin paljon vanhoja ja uudempia tuttuja.

Kaikki petomaisuus ja saasta BU:n lopussa oli ohi turhan nopesti mutta videonhan voi laittaa soimaan hitaammin kun niitä alkaa ilmestymään enemmän.

Tuli joku ihana kehukin kun saarivaltion kundi sanoi että takki päällä näytän siltä että hautaan lapsia nummille. Lämmitti!!

FreakAnimalFinland

Hieman tarkempi rapsa englanniksi, joka hitusen päivitettynä edellisen sivun suomenkieliset. Mukana vaan linkki video matskuun että kuvia.

https://special-interests.net/main/26-27-04-2024-turku-fin-vihaa-ja-kiimaa-ikuisesti/
E-mail: fanimal +a+ cfprod,com
MAGAZINE: http://www.special-interests.net
LABEL / DISTRIBUTION: FREAK ANIMAL http://www.nhfastore.net


bad milk

Quote from: RURAL RESISTANCE on May 02, 2024, 07:25:59 AMBrownhill Podcastin haastattelussa Commando 15:

https://brownhillmafia.bandcamp.com/album/kausi-3
Tätä oli kyllä mukava kuunnella, kun selvästi haastattelija ja haastateltava ovat samalla aallon pituudella. Kysymykset porautuivat juuri oikeisiin aiheisiin, joiden tiimoilta päästiin syvälle, melko perustavanlaatuisten asioiden äärelle. Sanavalmiista vastauksista välittyi heti kättelyssä sellainen fiilis, että näitä asioita on pyöritelty ennenkin. Erinomainen haastis.

Myös tuo aiempi, Noisea raiteilla -jaksopari, oli oikein viihdyttävää kuunneltavaa, ja meiningissä rutkasti samaistumispintaa. Lisää vain näitä!

Haudat-kuulumisia voi lukaista juuri nettiin tössähtäneestä Spectrum of Circle -zinen viimeisimmästä numerosta (#8), joka on ilmaiseksi täältä ladattavissa PDF-muodossa esmes tulostettavaksi.

Heppakirjat

Arum Lilies Dismal Fantasies on herkkää runopoikaelektroniikkaa. Taustanauhat kolisee, kilisee ja vihloo kuin vain kelalta voi. Siihen päälle järkyttävän härskiä kuiskimista. Sisälehtisen kuvasta ja äänitteeltä huokuu kerrostalohuoneistoon syrjäytyminen ja netin hörhöpalstojen turhankin innokas selaaminen. Ilmapiiri ja äänet levyllä on todella onnistuneita ja hyviä! Arvostan suuresti, että tällaista kuiskimista on kehdattu laittaa pihalle. Vanha levy joka sattui jostain taas kohdalleni ja täytyi ihan tilata omaksi. CD:llä luonnollisesti tosi paljon paremmat saundit kuin tuubissa ja ero tällaisessa herkässä runopoikahommassa merkittävä!

Piti tilata Subsurface Aquifiers samalla ja tämähän onkin erilainen tapaus. Alla ensikuuntelun fiilikset: Levy alkaa heti vähän kovemmalla rätinällä ja hienosti kaiutelluilla kelloilla. Filtterillä harjataan kohinaa ja mankeloidut puheet kuuluu taustalta. Heti alusta tulee fiilis, että kohta lähtee! Sitten ei kuitenkaan lähdekään: Lee Perryn feikkifeidaus heti alkuun?! Kakkosbiisi sitten lähteekin ja Dismalin kuiske on äitynyt mankelipuheeksi. Ja yhtäkkiä siirrytään kovaan kelamyllytykseen joka ehtii loppua ennen kuin oikein alkoikaan. Tällainen hervoton tunnelmien vaihtelu jatkuu läpi levyn. Dismalilta tunnistettavia piirteitä kuten pianoa, kelan läpikäynyttä vääristynyttä ääntä ja ylipäätään intiimiä tunnelmaa on tarjolla rutkasti. Aivan vitun kova, useammalla kuuntelulla osoittautunee jopa paremmaksi kuin Dismal! Oli miten oli olen todella iloinen siitä, että hankin molemmat.

P.S. Varmaan näistä jo oli joku muu jotain järkevämpääkin kirjotellut, mutta yleisen noiseefiilistelyn nimissä kun näitä on poterossa nyt fiilistelty sydän syrjällään! Ei niin delay- tai choruspedaaliin karjuminen kiihota, joten kyselen mitäs muita tällaisia runopoikaelektroniikka-artisteja tai -julkaisuja löytyy? Prurientillä nyt tietty on ehkä jotain tällaistakin, mutta taitaa olla liian tyylitietoista makuuni.

Ja lauantaina varmasti kovat kemut tulossa. Sitä sopii fiilistellä jo etukäteen! Tampere!!

FreakAnimalFinland

Helvetin hyvä jakso kyllä!

On monen tahon kanssa ollut puhetta sekä siitä mitä on "taiteellinen keskustelu", tai "teoksista keskustelu" että se mitä on olla bändissä. Jopa siinä että hieman kaljoitellaan ja soitellaan, on todella isoja eroja millä tasolla edes se tapahtuu. Törmää keikoilla ja kuulee sivukorvalla miten bänditouhut on monesti muuttunut oikein vaikeimmaksi mahdolliseksi jutuksi. Keikoilla hurja kiire, äkkiä suoritetaan ja lähdetään pois. Pari viikkoa sitten kun olin ulkomailla soittamassa ja pyörin pari päivää katselemassa bändejä ja kiskomassa kaljaa, tuli useampi jätkä ihmettelemään että keikkahan oli eilen, mites vieläkin täällä. Koska lienee aika yleinen tilanne että metallibändit käväisee festillä pikaisesti ja hengailee takahuoneessa eikä todellakaan ole rahvaan seassa katsomassa muita bändejä. Sama lienee soittohommissa. On eri asia olla bändissä joka on "vain soittamista", mutta siinä kategoriassa onkin täysillä. Ei pelkkä hätäinen treenisessio, vaan ehkä kappaleiden tekemistä ja hiomista, ideoiden pallottelua ja lopulta sen joukon yhteen hitsaantumisesta syntyvää ilmaisua.

Eikä sinänsä ongelma jos treenit onkin vain setin läpi sutaisu ja se siitä, vaan ehkä Commando 15 mainitsemaa ilmiö että yhdentekevyys ärsyttää ja haluaa merkitystä. Joissain bändeissä sitä on. Ettei ne ole vain jotain "kunhan sutaistaan bändcämpiin demotus ja sit keikoille" -bändejä, vaan niillä voi olla joku todellinen merkitys tekijälleen, jopa ihan sellainen persoonan kommunikaatioväline tai oman maailmankuvan järjestelyn väline, eikä todellakaan joku "harraste-bändi".

Monesti kuulee hieman vanhojen setien tuhahduksen tyyppisiä juttuja että onko millään mitään merkitystä, joka on monesti myös paljastava kysymys. Ehkä jatkokysymyksenä on että hyväksyykö merkityksettömyyden YLEENSÄ vai että jollain muulla on merkitystä ja itsellä ja omilla tekemisillä ei. Ensimmäinen lienee perspektiivikysymys ja jälkimmäinen voi hyvin nopeasti olla itseään toteuttava mielikuva.

Siinä mielessä esim. Räseikköön liittyen miehen fiilistely että jopa 30 ihmisen yleisö just passeli ja rajoitettu määrä yleisöä voi olla juuri hyvä ilmiö. Että mukana on ne joita oikeasti kiinnostaa, jotka ovat oikein tahtoen mukana. Todellakin. Voi kuvitella se mahdottomuus miten touteuttaa vaikka joku intiimi UMPIO keikka, jossa ideaalitilanteessa yleisö on kerääntynyt lattialla soittavan artistin ympärille, oikein iholle... ja jos tilanne olisikin 1000 ihmisen festari jossa bilegimmat ja känniääliöt huutaa jokaisen hiljaisen kohdan ylitse ja mitään ei näe ja kuuluvuus on joku festari tason subbari jyly. Skaalaus pienempään on monille musataustaisille merkki menestyksen puutteesta tms, mutta taas taiteellisen ilmaisun puitteissa se voi olla vaadittu olosuhde että ilmaisu voi edes toimia!


Pohjoispohjanmaa ja muusta ilmapiirin ja paikan latauksesta puhuttaessa, useamman kerran puidaan kirkkoa ja  mikä on paikan henki. Itse olen tässä parin päivän ajan muutaman tahon kanssa puinut samaa, en ehkä perinteisestä kirkosta, vaan sitä hieman nostalgista fiilistä kun huomasi miten Turussakin on pornokaupat hävinneet. Kun joku sanoo että onhan se läntinen pornokatu vielä täynnä noita seksiliikkeitä, niin jep.. tavallaan, mutta en puhukaan jostain privaattistrippi tai thaihuora mestoista, vaan siitä menneen ajan ilmiöstä kun aika monessa pikkukaupungissakin oli pornokauppa joka diilasi VHS, lehtiä ynnä muuta sälää. Niitähän ei enää juuri ole, lähes missään. Se ei ehkä "ulkopuoliselle" näyttäydy ja jos kokemukset asian tiimoilta on olemattomia. Voi kuulostaa hassulta miten joku lähimailta kadonnut kuovi tms tuo mieleen "eipä ole enää piritorillakaan Seksipistettä", haha, mutta asialla on aika merkittäviä kulttuurillisiaKin merkityksiä jotka monesti liittyi myös luovaan tekemiseen ja ei-virtuaaliseen kommunikaatioon ja pakkomielteiseen tutkimiseen ja etsimiseen. Asian vivahteet tuskin aukenevat niille jotka eivät siinä ajassa tai paikassa ole touhunneet ja kokeneet millaista hahmoa ja missä hommissa ketkäkin sählänneet ja kyseessä monesti hyvin lähelle kuin moni muu UG kulttuuri, eikä mikään kasvoton "teollisuus".

Loppu vaiheessa mainittu juttu militarismista kuittailusta Commando 15 kohdalla, ei se itseasiassa ole vain Suomalainen ilmiö. Esimerkiksi voi todeta että eräskin ulkomaan jakelija oli aikeissa ottaa vain pari kpl albumi jotta voi myydä tiskin ali kovisnoise faneille ja totesin että ei tämä ole mitään kommando noisea SIINÄ mielessä että joutuu varomaan noiseturistin protestikuoroa, vaan kyseessä on ensinnäkin helvetin hyvä levy joka TAKUULLA tulee olemaan haluttu, plus kuten tästä jaksostakin tulee ilmi, nimi viittaa Sunn o))) henkisesti basso vahvariin. Näillä puheilla levyä meni nippu ja loppuivat heti kättelyssä ja lisää olisi vailla. Herkkää on, todella herkkää, myös maailmalla. On jotenkin surkuhupaisaa ettei olisi resilienssiä moista vastaan vaan jotenkin nessupakettijätkien ehdoilla pitää pyörittää hommia vain siitä syystä että jo ajatus että joku ehkä voisi olla karkeaa, on liikaa - puhumattakaan jos vaikka olisi aavistuksen verran jäänyt särmää hiomatta.

Helvetin hyvä haastattele kyllä! Monet BHM podcastit antaa myös hyvin perspektiiviä siitä miten vähän lopulta mistään tietää, hehe.. Ne asiat joiden parissa operoi, niistä tuppaa jotain tietämään, mutta heti kun mennään pari askelta sivummalle huomaa miten kunkin jakson hahmoilla on näkemystä että perspektiiviä monenlaisiin asioihin minkä parissa on itse totaalinen turisti jos sitäkään..
E-mail: fanimal +a+ cfprod,com
MAGAZINE: http://www.special-interests.net
LABEL / DISTRIBUTION: FREAK ANIMAL http://www.nhfastore.net

Heavy Metal Juho

Quote from: RURAL RESISTANCE on April 23, 2024, 08:26:39 PMBrownhill Podcastin uusi jakso "Noisea raiteilla" on nyt linjoilla:

https://brownhillmafia.bandcamp.com/album/kausi-3

Tämä oli kyllä ihan helvetin innostava jakso. Semmosta veijarimaista seikkailun tuntua ja jännitystä. Siinä seikkailun lomassa erittäin asiallista jutustelua höystettynä kunnon huumorilla ja rennolla meiningillä. Mieleen jäi erityisesti se levyraati läppä. Mietin että siinähän oiskin kova formaatti kun järjestettäis kunnon noiselevyraati!
Uutta jaksoa en vielä kerennyt kuunnella loppuun, mutta vähän alkuun ehti soida ja vaikutti oikein asialliselta. Pitääpi laittaa soimaan tässä piakkoin.

FreakAnimalFinland

FA/IR julkaisee tässä kuussa kourallisen re-pressejä ja samalla kun matskua tuli käytyä läpi, sattuikin niin mukavasti että kätöseen osui kaaoksessa kateissa ollut ENTITIES "Tree Entities" master disc. Kyseessä Jeph Jerman / Ben Brucato yhteistyö nauhoitus vuodelta 2009. Taannoin kun kun luin Jermanin kirjaa, siinä mainittiin ettei julkaisu tullut ikinä pihalle, mutta pieni pätkä albumin soundeista oli WCN julkaisemalle Jermanin CD:llä. Hieman posket alkoi punattaa kun muisti että AI NIIN, TÄMÄKIN! heh.. Levyn ilmestymättömyydelle oli syynsä ja sitä venkslattiin moneen kertaan tuolloin liki 15v sitten ja lopulta jäi kun pääasiallinen kontaktihenkilö aika pitkälti feidaili pois aktiviteeteistä ja homma ei vaan edennyt mihinkään.  Nyt kun tätä albumia kuuntelee, on tavallaan hauska huomata että se voisi hyvinkin olla NYT ajankohtaisempi kuin silloin. Jätkät duunaamassa orgaanista "noisea", repimällä lahoa puunrunkoa. Ei mitään kiertoa tai "vahvareita", mutta aika kovasti input gainia ettei kyse ole pelkästä rapinasta tai leimallisesti edes kuulosta puun ääneltä. Pitää varmaan jotain tehdä asian eteen ettei jäisi täysin unohduksiin.

Tänään olisi Tre noise menot joista olisi hyvä lukea rapsaa kun ei paikalle pääse.
E-mail: fanimal +a+ cfprod,com
MAGAZINE: http://www.special-interests.net
LABEL / DISTRIBUTION: FREAK ANIMAL http://www.nhfastore.net

Heppakirjat

Ihmisen ikävä noisen luo

Free Tala soitti yksinkertaista tuuttausta parin pedaalin läpi. En tiedä oliko säröpedaalien kanssa joku häikkä vai mikä, mutta oikein mitään ei tapahtunut ja keikka loppui noin 10 min jälkeen turhautuneeseen pedaalien sammutukseen.

Mogaolla oli alussa ilmeisesti ongelmia saada walkmanista ääntä pihalle, mutta kohtapuolin alun jälkeen kytkettiin räminärasia pedaalien läpi päälle ja loppu olikin todella kovaa ja kirkkaan selkeää räminää ja feedbacksilmukkaa. Setissä piti kai olla joku draaman kaari, mutta toinen kasettisoitin söi resitaatiokasetin. Oli ongelmia eli ei niin tykkäsin todella paljon juuri kovan harshin äänen kirkkaudesta ja selkeydestä. Ei puuroa!

The Day of the Antler soitti mikrobruten läpi walkmanilta nauhaa. Yksi pedaali ja mikseri. Todella monipuolista ja kovaa ajoa pienillä nuppien säädöillä. Ensimmäinen biisi oli jopa hieman dronehtavaa täyteläistä ääntä. Kakkosbiisissä kuultiin brutaalia tape manipulationia kun lähdekasetti alkoi pygimään. Itse tykkäsin tästä suuresti, vaikka tilanne ei varmaan esiintyjälle ollut mukavin mahdollinen. Tosi hyvällä otteella tästäkin kuitenkin selvittiin hymyssä suin, kokeiltiin toista kasettia ja patterien vaihtoa - yleisö tykkäsi ja oli mielestäni teknisen sekoilun kanssakin erinomainen.

Savage Gospel on mitä on. Kovaa ääntä, mutta makuuni turhan tylsää 25 min setiksi. Parhaissa kohdissa kuului crunchia mölymaton alta, mutta pääosin aika paksua ja puuroista mökää. 10...15 min keikka olisi ollut kova.

Keränen rankaisi syna-pedaalitiskiä kuin vain Keränen sitä osaa rankaista. Aluksi oltiin hieman puuroisassa dronehtavassa mölymatossa, josta siirrytiin todella rajuun ja monipuoliseen harsh noise myllytykseen. Yleisökin villiintyi silmissä ja saatiin lyhyehkö encorekin! Aivan vitun kova.

Iltamat ja paikka oli mukavat. Sopivasti jutustelua, distroilua ja vessaan jonotusta. Suuri kiitos jälleen Samille järjestämisestä. Todella hyvä meininki ja tätä lisää!

V.T.R

#519
Heti kärkeen kiitos Samille järkkäilyistä! Täydellinen paikka noisekeikalle ja hyvä määrä porukkaa ja homma pelas kaikinpuolin puitteiden osalta. Ja kiitos Penalle äänimiehen hommista taas.

Free Tala oli dronempaa ja ambientimpaa kamaa joka muistutti ajoittain Rafael Anton Irisarrin saundia. Hyvä aloitus, mutta itseä ei haittaa yhtään jos melukeikoilla on myös ihan puhtaasti seassa ambienttia, eli rohkeasti vaan sitä omaa ilmaisua ilmoille, varsinkin kun Free Tala ja Toivosen materiaali on jo itsessään aivan mainiota!

Oman keikan puolessa välissä kyykkäs tosijjaa kassunauhuri joka sitten vaikutti suunniteltuun draamankaareen kun nälkäinen dekki söi sourcekassun nauhan. Liekkö joku kirous heti niskassa kun olin vaihtanut Buddha chantit Crowleyn puheisiin tätä keikkaa varten, mutta muuten jäi ihan tyytyväinen fiilis.

The Day Of The Antler oli mainiota romutekstuuria synan läpi ja tässäkin setissä oli vaikeuksia kassunauhurin kanssa, mutta se aiheutti (ihan ilman mitään selkääntaputteluja) juurikin hienoja nauhamuljuamisen ääniä ja tätä mieltä oli useampi muukin paikalla ollut! Hieno minimalistinen setuppi ja pidän tämän herran esiintymistyylistä muutenkin. Jutellaan yleisölle ja välitön meno. Tämän jälkeen meinasin lähettää Ouluun terveisiä eräälle zine ja kassumogulille, että täällä illan teema näyttää olevan... Cursed Tapes!

Savage Gospel oli livenä hyvää "no bullshit harsh noisea." Todella minimalistiset setupit jotka ei ehkä toimisi erikseen ollenkaan, mutta yhdessä taas toimi hyvin! 22:16 minuuttia suoraa tuuttausta vahvareista ilman välimiksereitä ja sen kummempia krumeluureja. Virkistävää nähdä ja kuulla tällaistakin pitkästä aikaa.

Keränen oli illan japanoise saundi vastaava ja itse pidin tällä kertaa enemmän keikan staattisemmista tekstuureista kuin hurjastelusta.

Hyvin kuratoitu monipuolinen lineup ja näin sen homman pitääkin mennä. Paljon taas tuttuja paikalla joiden kanssa olisi jaksanut jauhaa vaikka tuntikausia, mutta oli myös mukava suht aikaisin takaisin Turussa. Pitäisi järjestää joskus pelkkä Harsh Noise Parkinglot tapahtuma jonne porukka voisi kokoontua juomaan olutta ja sosialisoimaan ja vaihtamaan ajatuksia yhdeksi illaksi. Kajarista melut soimaan taustalle. 

FreakAnimalFinland

Quote from: V.T.R on Today at 09:45:25 AMPitäisi järjestää joskus pelkkä Harsh Noise Parkinglot tapahtuma jonne porukka voisi kokoontua juomaan olutta ja sosialisoimaan ja vaihtamaan ajatuksia yhdeksi illaksi. Kajarista melut soimaan taustalle. 

Vieläköhän mahtaa olla paljon "miittejä". Muistelen vielä että lahdessa oli kaikenlaista friikki piknikkiä jossa tatska/lävistys skenen jätkät hieman ympäri suomen kokoontui pussikaljalle.
BM skenen miekkosilla, ketkä missä lie irc kanava/foorumi tyyppisissä toistensa kanssa yhteydessä olivat, tuppasi sopimaan että vaikka ei Tuskaan todellakaan aikeissa mennä sisään, miitti olis jees. Siellä puistossa pussikaljamiitti aika traditionaalinen. Toki kavereiden kesken kaiken sortin miittiä tuppaa olemaan monta kertaa vuodessa, mutta olisi erilainen oikein kunnon mopomiitti hengessä minne ilmestyy vähän ketä sattuu.
E-mail: fanimal +a+ cfprod,com
MAGAZINE: http://www.special-interests.net
LABEL / DISTRIBUTION: FREAK ANIMAL http://www.nhfastore.net

RURAL RESISTANCE

Ihmisen ikävä noisen luo (a.k.a. Kirottujen kasettien yö) 4.5.2024 Tampere

Kuten muutkin yllä totesivat, niin kiitos Samille vaivannäöstä ja sopivan artistivalikoiman funtsailusta. Paikalla oli ehkä noin 40 henkeä? Järjestäjät varmaan voivat tarkentaa luvun. Lauantai-ilta oli mukavan keväinen ja tosiaan parkkipaikka oli täynnä kaikenlaista mielenkiintoista keskustelua. Aiheiden skaala ulottui lintubongauksesta Kenneth Grantiin ja tietysti myös noiseen. Kaiken kaikkiaan ilmapiiri oli varsin innostunut ja hyväntuulinen. Vaimo kommentoi jälkikäteen yllättyneenä, että hän luuli noisen olevan vain keski-ikäisten ukkojen juttu, kun kerroin, että paikalla taisi olla ainakin neljä naisoletettua!?

Tila oli sopivan intiimi ja kompakti, mutta minkäänlaista ahdistavaa tungosta ei päässyt syntymään lainkaan. Pelisäännöt tilan suhteen tehtiin alussa selväksi ja ilta eteni varsin mutkattomasti ainakin näin yleisön näkökulmasta. Saundit olivat myös kohdallaan ja se ei toki ollut mikään ihme, kun ääniteknikon tonttia hoiti Mister Umpio. Miehen ilmeet ja eleet lavan sivussa olivat muutenkin hyvä indikaattori siitä milloin joku setti ns. lähti oikein kunnolla. Hailz!

FREE TALA aloitti illan äänellisen annin, vaikka tilassa pyörinyt kraut/psyke-soittolistakin oli toki varsin miellyttävää kuunneltavaa. Itselleni jäi hieman hämäräksi oliko kyse tosiaan jostakin teknisestä haasteesta vai oliko keikka todella suunniteltu näin lyhyeksi? Kesto on aina hyvin subjektiivinen kokemus, mutta arvioisin, että veto jäi alle kymmeneen minuuttiin. Laitteistosta kumpusi miellyttävää bassovoittoista aaltoilevaa rohinaa, mutta se olisi ehdottomasti tarvinut lisää toistoa lähteäkseen lentoon. Nyt jäätiin vielä vahvasti kynnykselle. Olin tästä hetken jopa närkästynyt, sillä pidän esimerkiksi Time Accelerates -kasetista kovasti kaikessa mutaisuudessaan ja aiemmin näkemäni Redin keikka oli torvisaundeineen (?) ja puron lirinöineen todella mainio.

Sitten oli vuorossa MOGAO. Ah, Mogao! Tämänkin projektin näin livenä toista kertaa ja edellinen näkö- ja kuulohavainto oli myös juurikin Redin Noise Spacessa. Sinäkin iltana esiintyminen oli äänellisesti vahvaa ja varmaotteista ja kyllä maistui tälläkin kertaa. Alun lyhyen kiusoittelun ja sämplätyn puhenauhan jälkeen lähdettiin etenemään aika ilmavilla ja dynaamisilla peltirasia-narskutuksilla ja sähinöillä. Missään vaiheessa ei kasvatettu massaa tai pehmentävää vallia vaan setti oli täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia ja audioartefakteja. Esiintymisestä välittyi selvä idea siitä, että kehärakenteen tapaan tarkoitus oli palata lopussa puhenauhaan, mutta tekniikan pettäessä loppu oli hieman improvisoitu. Ei haitannut ollenkaan ja tätä olisi kuunnellut hieman pidempäänkin!

THE DAY OF THE ANTLERin eka keikka oli se syy joka sai minut raahautumaan Tampereelle kiireideni keskeltä. Tästä on hyvin vaikea kirjoittaa objektiivista arviota, sillä fanitus on sen verran vahvaa. Artisti oli maininnut, että saapa nähdä millainen on vastaanotto, kun keikka tulee olemaan nauhoilta tutun hieman kosmisemman ja industrialimman matskun sijaan enemmän nojallaan harsh noiseen. Toki kyllähän Antlerissa tämäkin puoli on ollut olemassa ja se toimi simppeliydessään lavalla hyvin. Mies touhusi keskittyneesti kasettinauhurin ja Microbruten parissa Iron Maiden -paidassaan ja välillä tosiaan heitti yleisölle toverillisia välikommentteja. Aitoa meininkiä, ei minkäänlaista poseeraamista. Säikähdin ekan biisin loputtua, että jäikö tämäkin keikka lyhyeksi, mutta artisti vain vaihtoi lähdenauhaa ja aloitti toisen biisin lyhyen hiljaisuuden jälkeen. Tässä biisissä nauha tosiaan pyki kovasti ja tunsin piston sielussani, se nimittäin oli alunperin peräisin minulta, hah! Kuolevan nauhan kanssa tappeleminen kuitenkin oli vedon kohokohtia johon sisältyi hyvää jännityselementtiä ja virnistelyä. Pena hohotti ja hurrasi miksauspöydän takana, kun ilmoille purkautui makoisaa magneettinauhan muljumista. Artisti mainitsi illan päätteeksi lähtevänsä kotimatkalle yönselkään, sillä sunnuntaina olisi luvassa perunan kylvöä. True rural industrial!

SAVAGE GOSPELista olin nauhoitteiden perusteella ounastellut, etten ole ihan kohderyhmää ja vaikka olin eturivin tuntumassa kuuntelemassa avoimin mielin, ennakko-oletukseni osoittautui oikeaksi. Setti oli alusta loppuun pääpiirteittäin samalla intensiteetillä ja saundilla vedettyä ja siitä puuttui omaan makuuni kipeästi kaivattua dynamiikkaa. Esitys tuntuikin enemmän jamilta, joka muuttui valitettavan nopeasti turruttavaksi ja monotoniseksi simppelien kontaktimikitettyjen äänilähteiden hörskötykseksi. Monet muut tuntuivat kuitenkin pitävän showsta kovasti.

KERÄNEN oli odotetusti suvereeni ja itse asiassa vielä paljon parempi kuin edellisellä näkemälläni keikalla. Setin alkupuoli oli tosiaan parasta antia hidasliikkeisyydessään ja maalailevuudessaan. En tiedä miksi, mutta jostain syystä se toi mieleeni Blade Runnerin. Jonkinlaista palaneen metallin hajuista meluisaa dronea? Siitä singahdettiin leikkisämpiin sirkutuksiin ja selvästi japanilaisemman kuuloiseen saundiin, mikä ei sekään ollut hullumpaa. Draaman kaari kantoi hyvin ja setti oli täydellisen pituinen. Hämmentynyt maestro veti vielä mylvivän yleisön vaatimuksesta hyvin lyhyen encoren, joka oli sellaista feedbacklooppi-konekivääriä.

Jään mielenkiinnolla odottamaan mitä järjestäjätaho puuhaa jatkossa näiden iltamien suhteen. Oli hienoa tavata vanhoja ja uusia kontakteja, ja matkaan tarttui toki myös kiehtovia äänitteitä joihin paneudun heti tilaisuuden tullen. Näiden joukossa ovat mm. uudet Haudat- ja The Day of the Antler -kasetit sekä Satatuhannelta ostettu Mindscrubber cd, jonka itse asiassa kuuntelin jo kertaalleen kotimatkalla. Mindscrubber-tyypit ovat ilmeisesti jonkinlaisia elokuva-alan ammattilaisia ja kuuntelukokemus olikin varsinkin hifi ja jonkin rosoisen scifi-elokuvan mieleen tuova.

V.T.R

^The Day Of The Antler keikasta tosiaan jäi mieleen myös se, että taisi olla ensimmäinen näkemi noisekeikka jossa kappale vaihtui toiseen samalla tavalla kuin ns. normaalin musiikin keikalla ja se oli hieno ratkaisu se!