Helvetin hyvä jakso kyllä!
On monen tahon kanssa ollut puhetta sekä siitä mitä on "taiteellinen keskustelu", tai "teoksista keskustelu" että se mitä on olla bändissä. Jopa siinä että hieman kaljoitellaan ja soitellaan, on todella isoja eroja millä tasolla edes se tapahtuu. Törmää keikoilla ja kuulee sivukorvalla miten bänditouhut on monesti muuttunut oikein vaikeimmaksi mahdolliseksi jutuksi. Keikoilla hurja kiire, äkkiä suoritetaan ja lähdetään pois. Pari viikkoa sitten kun olin ulkomailla soittamassa ja pyörin pari päivää katselemassa bändejä ja kiskomassa kaljaa, tuli useampi jätkä ihmettelemään että keikkahan oli eilen, mites vieläkin täällä. Koska lienee aika yleinen tilanne että metallibändit käväisee festillä pikaisesti ja hengailee takahuoneessa eikä todellakaan ole rahvaan seassa katsomassa muita bändejä. Sama lienee soittohommissa. On eri asia olla bändissä joka on "vain soittamista", mutta siinä kategoriassa onkin täysillä. Ei pelkkä hätäinen treenisessio, vaan ehkä kappaleiden tekemistä ja hiomista, ideoiden pallottelua ja lopulta sen joukon yhteen hitsaantumisesta syntyvää ilmaisua.
Eikä sinänsä ongelma jos treenit onkin vain setin läpi sutaisu ja se siitä, vaan ehkä Commando 15 mainitsemaa ilmiö että yhdentekevyys ärsyttää ja haluaa merkitystä. Joissain bändeissä sitä on. Ettei ne ole vain jotain "kunhan sutaistaan bändcämpiin demotus ja sit keikoille" -bändejä, vaan niillä voi olla joku todellinen merkitys tekijälleen, jopa ihan sellainen persoonan kommunikaatioväline tai oman maailmankuvan järjestelyn väline, eikä todellakaan joku "harraste-bändi".
Monesti kuulee hieman vanhojen setien tuhahduksen tyyppisiä juttuja että onko millään mitään merkitystä, joka on monesti myös paljastava kysymys. Ehkä jatkokysymyksenä on että hyväksyykö merkityksettömyyden YLEENSÄ vai että jollain muulla on merkitystä ja itsellä ja omilla tekemisillä ei. Ensimmäinen lienee perspektiivikysymys ja jälkimmäinen voi hyvin nopeasti olla itseään toteuttava mielikuva.
Siinä mielessä esim. Räseikköön liittyen miehen fiilistely että jopa 30 ihmisen yleisö just passeli ja rajoitettu määrä yleisöä voi olla juuri hyvä ilmiö. Että mukana on ne joita oikeasti kiinnostaa, jotka ovat oikein tahtoen mukana. Todellakin. Voi kuvitella se mahdottomuus miten touteuttaa vaikka joku intiimi UMPIO keikka, jossa ideaalitilanteessa yleisö on kerääntynyt lattialla soittavan artistin ympärille, oikein iholle... ja jos tilanne olisikin 1000 ihmisen festari jossa bilegimmat ja känniääliöt huutaa jokaisen hiljaisen kohdan ylitse ja mitään ei näe ja kuuluvuus on joku festari tason subbari jyly. Skaalaus pienempään on monille musataustaisille merkki menestyksen puutteesta tms, mutta taas taiteellisen ilmaisun puitteissa se voi olla vaadittu olosuhde että ilmaisu voi edes toimia!
Pohjoispohjanmaa ja muusta ilmapiirin ja paikan latauksesta puhuttaessa, useamman kerran puidaan kirkkoa ja mikä on paikan henki. Itse olen tässä parin päivän ajan muutaman tahon kanssa puinut samaa, en ehkä perinteisestä kirkosta, vaan sitä hieman nostalgista fiilistä kun huomasi miten Turussakin on pornokaupat hävinneet. Kun joku sanoo että onhan se läntinen pornokatu vielä täynnä noita seksiliikkeitä, niin jep.. tavallaan, mutta en puhukaan jostain privaattistrippi tai thaihuora mestoista, vaan siitä menneen ajan ilmiöstä kun aika monessa pikkukaupungissakin oli pornokauppa joka diilasi VHS, lehtiä ynnä muuta sälää. Niitähän ei enää juuri ole, lähes missään. Se ei ehkä "ulkopuoliselle" näyttäydy ja jos kokemukset asian tiimoilta on olemattomia. Voi kuulostaa hassulta miten joku lähimailta kadonnut kuovi tms tuo mieleen "eipä ole enää piritorillakaan Seksipistettä", haha, mutta asialla on aika merkittäviä kulttuurillisiaKin merkityksiä jotka monesti liittyi myös luovaan tekemiseen ja ei-virtuaaliseen kommunikaatioon ja pakkomielteiseen tutkimiseen ja etsimiseen. Asian vivahteet tuskin aukenevat niille jotka eivät siinä ajassa tai paikassa ole touhunneet ja kokeneet millaista hahmoa ja missä hommissa ketkäkin sählänneet ja kyseessä monesti hyvin lähelle kuin moni muu UG kulttuuri, eikä mikään kasvoton "teollisuus".
Loppu vaiheessa mainittu juttu militarismista kuittailusta Commando 15 kohdalla, ei se itseasiassa ole vain Suomalainen ilmiö. Esimerkiksi voi todeta että eräskin ulkomaan jakelija oli aikeissa ottaa vain pari kpl albumi jotta voi myydä tiskin ali kovisnoise faneille ja totesin että ei tämä ole mitään kommando noisea SIINÄ mielessä että joutuu varomaan noiseturistin protestikuoroa, vaan kyseessä on ensinnäkin helvetin hyvä levy joka TAKUULLA tulee olemaan haluttu, plus kuten tästä jaksostakin tulee ilmi, nimi viittaa Sunn o))) henkisesti basso vahvariin. Näillä puheilla levyä meni nippu ja loppuivat heti kättelyssä ja lisää olisi vailla. Herkkää on, todella herkkää, myös maailmalla. On jotenkin surkuhupaisaa ettei olisi resilienssiä moista vastaan vaan jotenkin nessupakettijätkien ehdoilla pitää pyörittää hommia vain siitä syystä että jo ajatus että joku ehkä voisi olla karkeaa, on liikaa - puhumattakaan jos vaikka olisi aavistuksen verran jäänyt särmää hiomatta.
Helvetin hyvä haastattele kyllä! Monet BHM podcastit antaa myös hyvin perspektiiviä siitä miten vähän lopulta mistään tietää, hehe.. Ne asiat joiden parissa operoi, niistä tuppaa jotain tietämään, mutta heti kun mennään pari askelta sivummalle huomaa miten kunkin jakson hahmoilla on näkemystä että perspektiiviä monenlaisiin asioihin minkä parissa on itse totaalinen turisti jos sitäkään..
