YLEINEN NOISE FIILISTELY SUOMEKSI

[Heppakirjat]

Steel Romance / Biofilmi split CS

Steel Romancen puoliskolla on kunnon hyvä teollisuushautuumaan tunnelma. Syntikat pörisee, kohisee, kaikuu ja maalaa. Kaikin puolin todella kylmä veto, joka vie sisäavaruuden harharetkille. Joku yleissaundin karuus tai kotikutoisuus tekee tästä mielestäni huomattavasti paremman kuin keskiverto dark industrial ambient pörinä mikä lie. Käsintehty tunnelma ei mitään palikkaa!

Biofilmin puoliskoa kuvailtiin Touch Starvedin kanssa tehdyn splitin puoliskon juttuja jatkavaksi, mutta nopeammaksi. Parilla ensimmäisellä kuuntelukerrallan ei varsinkaan alku vielä aivan auennut, mutta nyt kun tätä on kuunnellut enemmänkin ja vähän kovemmalla volyymillä niin varsin maukasta rapinaa kaikin puolin. Hienosti rakennettu puolisko, jossa ehtii tapahtua ja vaihtua meiningit sen verran, että homma pysyy mielenkiintoisena. Tavallaan tekisi mieli sanoa, että tältä varmaankin kuulostaisi jos Haudat koveroisi Stinkfingeriä tai toisin päin. Nuhaista ja tuhtia rapinaa, kilkettä ja hervotonta feedbackmekastusta myös. Tällainen ei ehkä hirveän vakavasti otettava ajatus tässä sohvalla maatessa nyt kävi mielessä.

Hyvä kasetti siis molemmin puolin ja kunnon päälle millisestä teräslevystä leikattu ja hitsattu kasettikotelo on kyllä nätti. Painon puolesta sillä voi varmaan vaikka kumauttaa kotirosvoa jos kohdalle sattuu.

[Heppakirjat]

Uusin Noisecast oli todella hyvä. Hienoa jutustelua tekemisen tavoista, olosuhteista ja vaikuttimista. Sopivasti historiaakin käytiin läpi, mutta erityisesti kiinnostaa nuo edellä mainitut. Vaikkei ääni edes olisi sellaista, että siitä itse erityisemmin välittäisi niin jatkuvasti peräänkuuluttamani tirkistely tekijän mielenmaisemaan ja tekotapoihin on todella mielenkiintoista. KSNK:n kohdalla tosin äänikin puhuttelee, joten vaikea olla nauttimatta. Tätä lisää!

[FreakAnimalFinland]

Sopivasti historiaakin käytiin läpi, mutta erityisesti kiinnostaa nuo edellä mainitut.

Tähän kohtaan osio " bändi selittelee sanomisiaan"
Viittaus kulta-aikaan oli setäsutkaus eikä sitä tule ottaa bändin todellisena mielipiteenä asian laidasta.
Nyt on kovin meno ja sitä on hankala kiistää.

Historia monesti suhteellisen subjektiivinen käsite, tai mihin asioihin tarttuu. Tuossa englanninkielisessä voimaelektroniikan kuolema -nimellä olevassa topicissa tuli esiin ajatus että genreillä on se tietty kulta-aika jonka jälkeen hiipuvat tai jatkavat vähemmän luovaa ja ei niin innovatiivista, ja eivät tuota enää yhtään sellaisia vertailua kestäviä klassikoita. Se on helppo huomata vaikka hc punkissa jne. Hyviä bändejä on, mutta vaikutukseltaan tai ilmiönä tuskin ihan sitä kaliiberia että jäisivät historiaan kuten moni "kultakauden" räpellys.
Kysymys on kuitenkin mielenkiintoinen, kun lopulta länsimaisen taiteen historia aika lyhyt, ja omaehtoisen DIY kulttuurin historia vielä lyhyempi. Tuntuu olevan yleistä ajatella että muutaman vuosikymmenen jälkeen ajatellaan että "näin se aina ennenkin mennyt joten tulee menemään jatkossakin", vaikka voisimme yhtä hyvin tulla johtopäätökseen ettei jokaisella kulttuuri-ilmiöllä olekaan nuorisokulttuureista tuttu parin kesän mittainen kohokohta vaan saattaakin olla niin paljon ammennettavaa että ilmiö ei osoitakaan hiipumista ja kultakausia alkaa putkahdella eri ajoissa ja paikoissa.
Kysymys on minusta mielenkiintoinen, sillä jos ei hyväksykään olevansa jonkinlainen imitaattori tai jälkiliukkailla puuhastelija, vaan kenties hyväksyy ajatuksen renessanssin mahdollisuudesta. Kulta-aika onkin sidottu uudelleensyntyvään ilmaisuun jossa voi painottua hieman erilaiset piirteet hieman erilaisten linssien läpi ja ollaankin uuden äärellä.
Nykypäivinä ei ehkä ole käsillä sitä ympäri maailmaa yleisesti hyväksyttyä kulttiklassikkoa... mutta onkin kasoittain levyjä jotka on jopa parempia, vaikkakin vain muutamien kymmenien tai muutamien satojen kuulemia, eivät ikinä voi olla siinä "sukupolvikokemuksen" roolissa.  Populaarikulttuurin (joskus ehkä syystä) haikaileman yhtenäiskulttuurin ajatuksen tuominen noisen (tai PE) pariin on tavallaan jopa outo ajatus. ( -> Että olisi yhteinen vallitseva konsensus ja yhteinen käsitys jonka kautta ajatus kultakaudesta syntyy.)

Esimerkkinä voisi melkein sanoa vaikka perus esimerkkinä Japanin noisen. Monesti suomessa puhutaan aika ylimalkaisesti ilmiöstä, mutta sikäläisittäin taitaa olla hyvin selvä käsitys useammasta eri "kultakaudesta". Täällä ei monesti taideta juuri erotella sitä alkuperäistä vanhan liiton kamaa ja toisaalta uudempaa aaltoa joka oli ysärillä, vaan monesti mieltävät samoiksi asioiksi. Uudemman polven miehet puhuneet jo noiden jälkeisistä kultakausista, mitkä jää pitkältä huomaamatta kun ilmenevät esim paikallis-skene ja liveaktiviteetti muodossa eikä länsimaisten musalehtien huuli pyöreänä kreisin kulttuurin ihmettelynä.

Tässä juuri sekä aika loppusuoralla olevaa Terässinfonia vol 7 matskua pyöritellessä, pitää melkein hikeä pyyhkiä otsalta miten kovaa meininkiä luvassa. FA international vol 4 kamatkin jo läjässä ja matskun tarkastelua menossa ja mainiota huomata miten Japanin ja USA:n legendojen rinnalla reilusti uudemmat Suomen tekijät vetää aivan vitun hyvin. Toisin kuin kaikista aiemmista, tästä tulee aika suorasukainen harsh noise tykitys.

[piisti]

Oli ihana Noisecast-jakso tosiaan! Täytyy ottaa Murska uudelleen kuunteluun. KSNK-seuraajana oli se ihme teos. Ja "siihen väliin" lineaarisen aika vääristymän lohdusta. Onhan se kulta-aikaa jossei muusta kokemusta. KSNK-Henkilökohtaisesti. Onhan sekin muisto ainakin siitä et luki siitä, se ku sillon luki et Rauman Lukko perustettiin vuonna 1936..kelasin, et perkele! Täähän on ihan vaihees tää Murska. Et tääl on nyt laitettu nauhuri vaan johki töröttää ja painuttu rupalle. Öö, niinhän se usein on. Mut et nyt pelkät lähteet on niinku julkastu. Ei auennu sillo...Mieletön artisti. Vai pitäisikö sanoa mielensä tunteva?
 Malaise57 bandcamp soi, kassulaatusena kuultavissa?->Sami päivitti muuten yanafinland.bandcamp.comiin ne pari GF kassuu.
Se vielä tohon jaksoon muuten et jos oikein haluis hieroo niin samplet niistä puheessa olleista äänitteistä ehkis mieluummin siihen aiheen perään. Sopivaan väliin toki. Ja suosittelen edelleen suosittelemista, joten kasettikatsaus 5/5. Eiköhän ensi jaksoonkin löydy lisää.

[Heppakirjat]

Olen tässä pyöritellyt Moozzheadin Byond Faith -kasettia. Muistikuvat oli, että loistavasti nimetyistä kappaleista huolimatta (erityisesti Thicc and pious - parhaita nimiä ikinä!) ei oikein lämmittänyt. Tiedä sitten onko korvissa ollut vaikkua vai volyymit liian hiljaisella, mutta nyt toimii ku häkä! Neljä lyhyttä kappaletta täynnä vauhtia pyöräyttää helposti pariin kertaan. Ja Black flag -kansia kaikessa yksinkertaisuudessaankin tullut ihasteltua. Ja pakko vielä suitsuttaa kappaleiden nimiä viittauksineen, kyllä puhuttelee.

Taas hyvä muistutus siitä, että kaikesta ei välttämättä aina kannata luopua tai sen äärellä luovuttaa heti ensimmäisellä kertaa. Joskus käy näin, että vuosien kuluessa nappaat jotain uudelleen kokeiluun ja hommahan toimikin!

[FreakAnimalFinland]

Joo. Tiedän muutamia tuttuja jotka ovat luopuneet esim. tietystä formaatista. Tai tehneet ratkaisuja hetken kyllästymisestä ja nyt kaduttaa kun pois myytyjä levyjä ei enää saa takaisin.
Teininä tuli kyllä myytyä thrash/death levyjä pois että sai rahat noiseen, mutta kaikki oikeasti hyvät piti kuitenkin hankkia takaisin heti kun mahdollista.

Noise levyjen kohdalla on huomannyt että ollut todella hyvä ettei joskus luopunut levyistä jotka oli hyviä, mutta ei siihen aikaan ihan päätä räjäyttäviä. Maku on näe hiotunut hieman siihen tyyliin että aikanaan kun teknisesti hienommat ja "miten tälläistä voi edes tehdä" kamat tuntui paremmilta. Toki ne on kovaa kamaa edelleen, mutta niiden ohella se arkinen kämä noise mikä ei 20-30v sitten tuntunut niin erikoiselta, onkin nykyään liki parhaita. On todella hyvä että hyllyt täynnä niitä rupisia noise julkaisuja, koska todellisuudessa ne alkaa olla niitä "miten näitä edes tehdään" juttuja, kun taas perus shermann filtteri, syntikka ja samplerikikka -kategorian jutut taas tuntuu tavanomaisemmalta.

"Beyond Faith" ei ehkä nyt tässä vaiheessa enää ole Moozzheadin paras, mutta ottaen huomioon millaisia sitä edeltävät julkaisut on, se oli aivan perkeleellisen kova ja on hyvä edelleen. Artistin kannalta toki ehdottoman hyvä että vielä kirinyt tämän jälkeen!

Se onkin yksi hauska kysymys, että jos artistilla on "yleisesti hyväksytty" paras levy, josta saattaa olla itse samaa mieltä... mutta syystä tai toisesta ei tule sitä "parasta" levyä kuunneltua, vaan jotain muuta?

Vrt vaikka kuinka usein joku name droppaa Whitehouse New Britain? Tälläisenä ison bändin esimerkkinä. Tai TNB... kaikista kultti levyistä, jos kuitenkin live antifest tärähtääkin soittimeen, eikä ne "parhaat"?

[FreakAnimalFinland]

Eli: New Britain soi kyllä paljon useammin kuin muistaa hehkuttaa, suhteessa muihin wh levyihin.

[Commander15]

Hoh, just New Britain on meikälle "se" Whitehouse-levy! Samoin toi TNB:n Live At Anti-Fest. Anti-Fest on ihan siinä kinttaalla, että josko kyseessä ois jopa paras kuulemani noiselevytys?

[FreakAnimalFinland]

Joo, huh huh. Se kun ilmestyi ekaa kertaa CD muodossa ja pisti soimaan, lähtee sellaisella fiiliksellä että sen äänentoiston ulvovan myrskyn lähtiessä oikein TUNTEE että nyt on volumea. Tai, ainakin syntyy sellainen illuusio. Eihän kaikilla vanhoilla keikoilla äänentoisto ole ollut nykystandardien mukainen.

Jos joku ei ole ko nauhoitusta kuullut, nyt on aika hyvä hetki hankkia sillä OEC julkaisema morden tower live sisältää live-antifest kamat bonuksena, joten ei tarvitse alkaa metsästää wanhaa mCD tai 12". Itselläni ei taida olla montaa varastossa, mutta pitää ruinata lafkalta lisää koht puoleen. Veikkaan että satatonnisellakin saattaisi olla tällä hetkellä?

[FreakAnimalFinland]

Mökillä ei kunnon stereoita, mutta jotain ääntä pitää päivittäin hieman pyöräytellä saunomisen ja muun touhun välillä. Hieman tälläistä ei ihan rural, mutta melkein vibaa. KJOSTAD "old campaigners" tupla kassu bandcamp versio. Aika paljon artistille tyypillisiä piirteitä, mutta osittain hieman säilyketölkkien viskely -fiiliksellä mennään, ettei ole artistin parhaimpia paloja. Ehkä ihan tarkoituksella ollut pikku kassu editio. Hyvä soundin "väri", se yleistuotanto, mutta itse objektit usein hieman vähemmän kiinnostavia.

Sitä korostaa kun New Forces bandcampistä pisti perään APRAMAT "reef crasher" ja siinä taas romut on valkattu tarkalla korvalla ja jokaisen ääni-elementin luonne jotenkin hieman mietitymmän oloinen ja jossain vaiheessa looppia ja lintujen älämölöä. Ei yhtään ärsyttäisi jos tästä matskusta tulisi joku CD repress, ellei sitten kassua lisää?

https://newforces.bandcamp.com/album/old-campaigners
https://newforces.bandcamp.com/album/reef-crasher

[FreakAnimalFinland]

Viimeaikojen paras uutinen RRR kirjan valmistuminen! Tai, ei se vielä ole tullut painosta, mutta tuloillaan. Tukkutilausta laitettu sisään. Hauskalla tavalla kirjan mainospuheestakin tulee ilmi että mukana ei ole mitään kuvia, eikä discografia listausta ja sen tyyppistä infoa. RRR operoinut aina hieman mystisesti, että käyttänyt sekä juoksevaa katalooginumeroa että käyttänyt ihan mitä sattuu numeroita, ilmoitetut painosmäärät ei aina pidä paikkaansa ja painokset saattaa olla hyvin erilaisissa kansissa ja "painoksia" syntyy tietty erä kerrallaan jne. Kun aloitin Freak Animalin 1994, nimenomaan RRR katalooginumerointi oli se vaikute, että jokainen formaatti numeroitiin erikseen. Ensin Freak-tape-001, Freak-cd-001 jne jne.. jossain vaiheessa muuttui FA-CD-... muotoon, jossin vaiheessa loppui koko numerointi ja etenkin kaseteissa ei ole mitään ja osassa muistakin ollut numerointi joskus vuoden pari tauolla ja sitten ihan tehtaiden tarpeisiin laskenut jälkikäteen missä ollaan menossa. Muutamia keissejä on missä samaa numero vahingossa kahteen kertaan.

Veikkaan että sekä RRR että FA on sellaisia lafkoja että julkaistavan matskun skaala sen verran iso, ettei ole kovin paljon ihmisiä jotka "kerää lafkaa". Lafkan itsessään ei ole tarkoitus näyttää miltään tai omata mitään tiettyä piirrettä, vaan joka julkaisun olisi tarkoitus olla artistin ja ko julkaisun näköinen. RRR aloitti musan julkaisun levyllä jota Ron itse pitää "country musiikkina" ja varsinaista kunnon noisea on enemmän Pure sarjassa, kun itse RRR vaikka noise lafkaksi mielletään, on tehnyt enemmän erikoista taidemusaa? Lafkan ihan must have julkaisuja on vaikka Consumer Electronics reissue 3xLP box, Bruitistes 2xLP, RRR viisvuotis 5xLP box, Sekin jotenkin hulvaton kun kansissa ei kerrota mitenkään selvästi mitä sisältää. Merzbow kamoja ja pari levyllistä on "Emil Beaulieau" kamaa, mutta ei muistaakseni mainita missään kohtaa julkaisua. LP sisäpussissa vaan käsin kirjoitettuna selitys että tämä LP sisältää soolokamaa joka on melua, ei musiikkia, 1988 kesän sarja privaatti live settejä äiskän talossa, heh.. Tarinoita voi tsekata discogs kuvista:
https://www.discogs.com/release/406069-Emil-Beaulieau-Due-Process-Merzbow-5th-Anniversary-Boxset-Thing

Saa nähdä mitä mies kirjassa tarinoi, mutta sillä on todella liki pakkomielteinen DIY asenne, sekä suht ehdoton asenne äänilevyihin. Mies todennut että ei omista yhtään CD:tä omien julkaisujen lisäksi, kiinnostaa vain äänilevyt. Lisäksi kaikki "itse tehty". Kämpässä kuutio tolkulla kasetteja, CDR, flyerit, zinet yms. Oli hullu nähdä kun miehellä musta jätesäkki auki olohuoneessa ja totesi että joka kirjeestä lähtee kirje ja jokaista flyeriä yms yksi kappale säkkiin ja kun säkki täynnä, se siirtyy arkistoon. Metri tolkulla sälää ja jokainen jonkun lähettämä itse duunattu kasetti talteen, kun taas tehdastekoiset bulk hommat ei kiinnosta. Voi kauhulla ajatella että kun mies joskus poistuu keskuudestamme, tuskin löytyy jätehuollon lisäksi montaa joka ottaisi koko DIY noisen historian hoitaakseen...

[Commander15]

Mökillä ei kunnon stereoita, mutta jotain ääntä pitää päivittäin hieman pyöräytellä saunomisen ja muun touhun välillä. Hieman tälläistä ei ihan rural, mutta melkein vibaa. KJOSTAD "old campaigners" tupla kassu bandcamp versio. Aika paljon artistille tyypillisiä piirteitä, mutta osittain hieman säilyketölkkien viskely -fiiliksellä mennään, ettei ole artistin parhaimpia paloja. Ehkä ihan tarkoituksella ollut pikku kassu editio. Hyvä soundin "väri", se yleistuotanto, mutta itse objektit usein hieman vähemmän kiinnostavia.

Sitä korostaa kun New Forces bandcampistä pisti perään APRAMAT "reef crasher" ja siinä taas romut on valkattu tarkalla korvalla ja jokaisen ääni-elementin luonne jotenkin hieman mietitymmän oloinen ja jossain vaiheessa looppia ja lintujen älämölöä. Ei yhtään ärsyttäisi jos tästä matskusta tulisi joku CD repress, ellei sitten kassua lisää?

https://newforces.bandcamp.com/album/old-campaigners
https://newforces.bandcamp.com/album/reef-crasher

Toi Reef Crasher kassu on ihan huippuhyvä ja reissue siitä kelpais kyllä hyvin. Tässä on myös sellanen elokuvallinen ja sävelletty fiilis, josta itelle tulee mielleyhtymiä tänä vuonna nähtyihin Aprapat-keikkoihin. Ääntä, jossa on selkeä intentio, draaman kaari ja tietynlaista "musikaalisuutta".

Kjostad taas on jotenkin hankala projekti. Music For Organic Performance on huippuhyvää, pölyistä ja ruraaleja mielikuvia herättävää fyysistä kolistelua, Glacial Lake taas tosi monikerroksista ja rikasta melua, jossa on luonto ja tila on hienosti läsnä. Mutta moni muu sitten... Vähän just tollasta ohutta peltipurkkien paiskomista ja välillä joku lintu laulaa.

[FreakAnimalFinland]

Kjostad.. juuri näin! Itselleni Glacial Lake ihan ylivoimaisesti paras ja monen muun julkaisun kohdalla tekisi mieli pistään vinkki että kannattaa etsiä romua omaa keittötä kauempaa.


RRR kirjasta pitää lisätä että ilmeisesti juuri miekkosen toiveesta, kirjasta iso painos ja halpa hinta. Siinä jotenkin kulminoituu myös Pure sarjan idistä. Noin puolet julkaisuista uusintajulkaisuja mistä mies ajatteli että kaikkien on kuultava nämä ja uusia bändejä joista hieman sama fiilis. Ei taida enää maailmassa olla oikein yhtään lafkaa joka lähtisi lähes tuollaisella kansanvalistuksellisella asenteella julkaisemaan.

[Commander15]

Kjostad.. juuri näin! Itselleni Glacial Lake ihan ylivoimaisesti paras ja monen muun julkaisun kohdalla tekisi mieli pistään vinkki että kannattaa etsiä romua omaa keittötä kauempaa.


RRR kirjasta pitää lisätä että ilmeisesti juuri miekkosen toiveesta, kirjasta iso painos ja halpa hinta. Siinä jotenkin kulminoituu myös Pure sarjan idistä. Noin puolet julkaisuista uusintajulkaisuja mistä mies ajatteli että kaikkien on kuultava nämä ja uusia bändejä joista hieman sama fiilis. Ei taida enää maailmassa olla oikein yhtään lafkaa joka lähtisi lähes tuollaisella kansanvalistuksellisella asenteella julkaisemaan.

Tuleeko tätä kirjaa myyntiin Sarveen / FA:lle? Kiinnostaa nimittäin!

Ja mitä tulee noihin keittiömetalleihin ja kolisteltaviin objekteihin, niin se onkin mun mielestä kiinnostava aihe. Onhan siitä jonkin verran täällä kirjoiteltu, mutta lisääkin voisi. Monesti on romun kanssa pelatessa tullut huomattua, että metalli on useimmiten kiinnostavamman kuuloinen lähde silloin, kun sitä EI runnota tai paiskota, vaan esim. siirrellään, taivutellaan, annetaan sen resonoida tai käsitellään jollain toisella objektilla. Tietty nauhoitustekniikka ja tila vaikuttaa tähän todella paljon

[FreakAnimalFinland]

Jep, tilasin tukkuna läjän.

Hieman enempi "taidemusa" puolella on hyödynnetty metallia äänen välittäjänä. Romero joskus kertoi että erehtyi eräälle artistille kertomaan suunnitelmansa duunata levy lähettämällä ääntä kuparilankaa pitkin ja nauhoittavansa lopputuloksen. Kajarin kartioon lanka kiinni ja käytännössä käsillä sellainen, no... ehkä jotkut lapsena kokeilleet "lankapuhelinta". Ei tarvitse olla kuin pari purkkia ja niiden väliin pingottaa lanka. Musahommissa tietysti järkevä valita joku hyvä hernaripurkki ja pingottaa parhaiten väreilevä, varmaan kuparilanka ja käsissä on periaatteessa vanhan liiton jousikaiku tyyppinen mieto ääntä värittävä reverb. Mainittu idiksen ryöstö löytyy Groundfaultin cd sarjasta missä äänitaiteilija soittaa muita groundfault levyjä langan läpi nauhuriin.

Jeph Jerman tehnyt useamman nauhoituksen vaijereista. Todella mainiota tallenteita missä aavikon luonnonilmiöiden vaikutus vaijeriin on ainoa mitä tapahtuu.

Ei tästä kauaa ole kun luin haastattelua missä tuhistiin että ei jaksa enää yhtään kokeellista artistia joka räplää kiviä vesimaljassa tms. Itse taas olisin hyvin innoissani mitä enemmän sellaista "nyt räimitään" meiningin korvaavaa äänen työstöä olisi jossa nimenomaan se aktin fyysinen energisyys ja kova volume ei ole juttu vaan onko soundi mielenkiintoinen ja hyvä. Toki saa olla energistä ja rajua, mutta mielenkiintoisella tavalla olisi parempi!