Sarven facebookiin postattu, mutta laitetaan myös tähän kun noise aiheena.
TOP 2024 NOISE LEVYT JA MUU OUTOUS
Special Interests foorumillla ollut tyypilliseen tapaan vuoden noiselevyt listauksia. Paljon sellaista kamaa jota en itse kehtaa listalla kun näpit pelissä ja paljon sellaista mitä en ole edes kuullut tai ollut erityisen vakuuttunut. Se mistä sen sijaan olen vakuuttunut, on valinnan vara! Tänä vuonna en kyllä parhaita punk levyjä ala listaamaan, kun ei tule juuri mieleen listan mittaista kasaa. Sama pätee moneen muuhunkin musatyyliin. Noisen ja siihen liittyvän hahmottomamman äänen parissa tätä ongelmaa ei ole. Aivan helvetisti tullut kovia levyjä. Uusintajulkaisuja relevanteista levyistä tullut niin paljon että hirvittää. Ihan uusia matskua tullut myös enemmän kuin varsinaisesti ehtii kuuntelemaan!
Listassa ei ole järjestystä ja kriteerinä on ensisijaisesti ollut ominaisuus: Vaatii ja innostaa välittömään uudellen kuunteluun. On paljon levyjä jotka on kovia ja voisi myös kuunnella lisää, mutta jonossa on toinen vähintään yhtä hyvä levy jonka voi kuunnella sen sijaan. Näiden ulkopuolella on levyjä, jotka ei ole vain kovia, vaan niissä on tietty yksilöllinen piirre, joka on lisäksi hyvä. Ei mitään väkisin erikoista, vaan sellainen hyvä levy, jolle ei voi suoriltaan osoittaa korvaamaan kelpaavaa toista albumia. Joka siksi oikein vaatii pääsyä uudelleen soittimeen. Tai tältä se tuntuu joka aiheuttaa että levyä tullut pyöräyteltyä paljon enemmän kuin joitain muita.
On aika lailla joka viikkoinen tapahtuma kun Sarvessa joku asiakas ihmettelee ääneen "onko tämä siis musiikkia? Joku levy". Viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen. Viimeksi oli juuri ennen joulu-aattoa kun luukutin Norjalaisen Maja S.K. Ratkje nimisen mimmin LP levyä. Fe-Mail projektissa kunnon noiselafkoille levyjä tehnyt taiteilija siirtynyt ehkä asteen "oikean taiteen" suuntaan ja tuokin levy oli osittain sen sortin sound poetry pärskimistä että 70-luvun rokkia vailla oleva mies rouvineen ei meinannut uskoa että tämä on ihan vinyyli LP:lle painettua ääntä, jota jotkut kuuntelee. Monesti mainitsen että tässä liikkeessä, tämän tyyppinen matskua on itseasiassa yksi merkittävimmistä musatyyleistä. Vahva veikkaus on että jos Sarvessa tehtäisiin vuoden myydyimmät levyt lista, valtavirtaisen musiikiin myynti olisi niin pientä, ettei sillä ole käytännössä merkitystä, kun taas mitä syvemmältä, mitä oudompi ja monesti myös mitä kyseenalaisempi levy, sitä halutumpi se on! Tämä tietysti korreloi omiin fiilliksiin sen suhteen millaista matskua on järkeä edes myydä, tosin mikään noista ominaisuuksista ei tietenkään ole merkityksellinen mikä kyseessä ei olisi oikeasti hyvä levy!
Eli tämän päivän top lista voi olla monelle totaalinen "mitä helvettiä nämä edes on" -lista, mutta yllättävän moni takuulla jotain kuullutkin ja joita kiinnostaa tsekata. Asian helpottamiseksi mahdollisuuksien mukaan nettilinkit. Osaa levyistä saa vielä Sarvesta, osaa ei.
Dead Door Unit "Abandon" CD
Olen monesti puhunut miten olennaisia hyvät haastattelut on itselleni. Osa ihmisistä kertoo että haastattelut on perseestä, koska ne paljastaa liikaa ja häviää kaikki mystisyys artistien ympäriltä. No niimpä, mutta tämähän kertoo vaan että joko haastattelu oli huono, tai artisti ei ole kovin kaksinen. Ei kiinnostavat jutut muutu epäkiinnostaviksi sillä että niistä puhutaan, enemminkin kun selviää että jollain tasolla kohtuullista musaa tehnyt bändi onkin ihan tavan puusilmiä joilla ei ole mitään kiinnostavaa sanottavaa, mistään.
Nykyisessä noisessa jonkinlainen luultavasti amerikkalainen vivahde että "ihmisyys" sellaisena arkisena tarinana alkanut dominoida haastatteluja. Olen aika monta kertaa kiukutellut MeNaiset henkisistä haastatteluista, joissa kiinnostavana "henkilökuvana" on juuri se arkinen roska joka on kaikkien yhteinen kokemus ja ilmeisesti se antaa jonkin sortin lohtua tms. Joku selviytymistarina ja tai henkilökohtaisten kriisien ratkominen. Ei yleensä inspiroi. Itse mielummin luen vaikka haastattelun jossa Herzog, Kreivi, tms. Joku jollain on hieman omaleimaisia näkemyksiä ja kokemuksia. Lista voisi toki olla pidempikin, mutta aihe nyt noise eikä erikoiskulttuurin protagonistit. Aiemmin hieman tutkan alta mennyt Dead Door Unit vaikutti haastattelun perusteella kiinnostavalta. Ei siinä ollut varsinaisesti mitään monimutkaista tai sinänsä erikoista, vain ja ainoastaan tuli ilmi että mies touhuilee omaa soundiaan vailla mitään musakulttuuriin liitettyä menestymisen ja näkyvyyden tarvetta. Pääasiassa julkaisut on äärimmäisen pieniä painoksia, jotka ehkä musabisneksen mittakaavassa ei ole julkaisuja lainkaan. Oikeastaan henkilökohtaista yhteydenpitoa tuttujen samanmielisten kanssa, joka tapahtuu kaupallisen julkaisutoiminnan ulkopuolella. Pläräilin hyllyjä ja mietiskelin mitähän DDU kassuja olisi hyllyssä ja aika vähän niitä oli, sillä monet kaseteista on jopa alle 10kpl eriä, joita ei ole voinut varsinaisesti ostaa. Parit kasetit joissa painokset liikkuneet sentään kaksinumeroisissa luvuissa.
Kun CD tuli kätöseen, se viihtyi soittimessa aika helkkarin pitkään. Joku voisi kysyä mikä tässä varsinaisesti on erikoista ja vastaus lienee ettei mikään. Teoreettisesti tälläistä voisi tehdä "kuka vaan". Teknologisesti se vaatisi äärimmäisen vähän. Tosin, ymmärrystä ja hyvää makua vaatii paljon! Mies itse totesi haasattelussa että alussa matsku oli heikompaa, mutta nyt tietää varmuudella että tekee hyvää kamaa. Näin on. Monessa kappaleessa laitteisto kuulostaa siltä ettei olisi kuin kasetilla tai loopperissa jonkinlainen lähdesoundi ja monesti mikserifeedback tai mikseri gain input särö sulautuu lähdemateriaaliin. Nauhalooppi, nauhan kelaamisnopeuden aavemaiset äänet ja mikserin "reititys", millä sitä nyt kutsuisikaan, usein riittää liki täydelliseen noiseen. Minulle tulee usein kyselyitä aloittelilta noise jätkiltä ja monesti kalliiden efektien ja syntikoiden kanssa mietitään miksi tästä tulee "tälläistä", eikä oikein irtoa noisea. Niimpä. Itse olen sitä mieltä että noise pohjimmiltaan ole "laitteisto", vaan lähinnä: näkemys. Dead Door Unit matskussa ja haastattelussa tulee hyvin ilmi miten näkemys soundiin kehittyi ja sitä harjoitettiin. Joskus noisen tekemisen lopputuloksena on jotain mitä tekee mieli itse kuunnella niin helvetisti ettei tiedä tarvitseeko sitä edes julkaista, kun se voi olla ihan täsmäisku omaan korvaan mitä mistään muualta ei oikein löydy. Ehdottoman kova CD joka kannattaa napsia talteen. Ei harsh noise jyrinää ja räimettä, vaan hidastempoisempaa ja kokeilevampaa, välillä tulee jopa mieleen ysärin alkupuolen Merzbow yhdistymässä no-tech amerikan kassuskeneen. Hyvin sellaista "behringer mixeri hyötykäytössä" kamaa, joka voi olla pahimmillaan sietämätöntä ja taitavissa käsissä taas suurinpiirtein parasta.
https://tribetapes.bandcamp.com/album/abandonKSNK "Murska 2" tape
Freak Animal julkaisi "Murska" CD ja artisti mainitsi että tälläistä materiaalia on paljon, mutta toisaalta tarvitseeko samaa ideaa toistaa hirveän monta kertaa vaikka soundit sinänsä erilaisia. Hyvä että ei liian kireä seula päällä. KSNK on tuttu siitä että yleensä julkaisut on aina hyvin erilaisia toisiinsa nähden. Murska 2 kasetti sen sijaan on suora jatke Murska CD ja ei ihme että meitsille kolisee. Kasetille dubattuna tälläisen kenttänauhoitukset kivenmurskaus koneiden linjastoista ja murskausprosessista, julkaistuna ihan sellaisenaan, ilman mitään editointia ja efektointia tai päälekkäisäänityksiä toimii helvetin hyvin! Artistin hommaksi on lähinnä jäänyt laittaa mikrofoni oikeaan paikkaan ja valikoida nauhoitetusta materiaalista kassun mittainen kokonaisuus. Kasetille dubattuna soundiin tulee se taikapölyn loppusilaus ja lopputulos on bandcamp versiota mehukkaampi. Ei kuitenkaan huono kuunnella sieltä, mikäli loppuunmyytyä kassua ei löydy mistään!
https://satatuhatta.bandcamp.com/album/murska-2Abysse Des Âmes - Mielen Lujittama Hulluus LP
Suhteellisen pienellä profiililla operoiva A.D.A. ei ole saanut julkaistua kuin yhden lyhyen split kasetin ennen tätä levyä. Pari keikka Lahdessa, joista ei välttämättä ole noise skenessä edes kuultu. En ole itsekään nähnyt sillä keikat tapahtuneet silloin kun olen ollut itse jossain muualla menossa. Matskun tasosta kertoo että mainetta ja kunniaa niittänyt Satatuhatta lafka oli niin vakuuttunut nauhoituksesta että päätti aloittaa sillä lafkan vinyylijulkaisut. Olen aika monelle ulkomaan lafkalle ihmetellyt miten ne keskittyy vaan vuosikymmeniä vanhojen varmojen nakkien uusintajulkaisuun, kun oma pers' tuntuma on että suurin nälkä olisi nimenomaan UUTTA ja HYVÄÄ kohtaan. Ehkä Suomi on siinä poikkeus, kun hyvää kokeellista hälyääntä ei tarvitse etsiä kissojen ja koirien kanssa. Tosiasiassa voisin tehdä top-10 noise julkaisut vaikka Freak Animalin julkaisemista levyistä. On nimittäin juuri siksi otettu julkaistavaksi, sillä kovia levyjä tullut tarjolle niin helvetisti. A.D.A. ei ole varsinaista noisea, vaan mennään tälläisen kokeellisen äänen puitteissa, elektro-akustinen, musique concrete ja tälläinen korkealle tavoitteleva soundi yhdistyy ala-kulttuurin perspektiiviin. Ääni-kollaasissa on piirteitä joita ei ehkä hyväksyttäisi kauluspaita akateemikkojen keskuudessa, koska ne on liian hyviä. Rosoisia ja meluisia elementtejä on, perinteisiä instrumentteja käytetään melko epämusikaalisiin elementteihin, lyhyistä palasista rakentuvat teokset etenee usein hektisesti. Moni muu jäisi takuulla mehustelemaan hienoa äänimaisemaa, mutta tällä levyllä on koko ajan etenemisen meininki. Muistelen että joskus name droppasin että levy sopiva Nurse With Wound faneille. Eihän sekään tarkoita juuri mitään, kun NWW tehnyt niin monenlaista kamaa, mutta ehkä juuri sen verran että kiintopiste on mielenkiintoiset ja hienot soundit, joilla tehdään surrealistista ja outoa ääntä jossa on viimeisen päälle hieno studiotyöskentelyn käsin tekemisen ääni, mutta ei lainkaan sellaista akateemista vibaa eikä "suomi experimental underground" harrastustoiminta jämää. Tässä mennään nimenomaan sillä tasolla että tulevaisuudessa levy on takuulla kulttijulkaisu jonka nimeä mainitessa mainitaan myös termit kuten "aliarvostettu" tms. Ei siksi että se ei olisi saanut nyt jo suitsutusta, vaan että levyn erinomaisuus sellaiseen tyypilliseen "abletonin kanssa tein tälläisen soundcloudiin levyn" on niin räikeä että myös ulkomailla voisi kuvitella kysyntää olevan UG-noise-kassu-skenen ulkopuolella.
https://satatuhatta.bandcamp.com/album/mielen-lujittama-hulluusKommando "Wage of Wrath" LP
Tästä levystä olen ollut ymmälläni, mikä siinä varsinaisesti on niin hyvää? Vaikea sanoa, mutta joku siinä on joka pisti kuuntelemaan levyä todella monia kertoja. Aina kun puoli loppuu, niin neula puolen alkuun ja uusiksi. Pitkän linjan Saksalainen heavy electronics tekijä, vaatimaton 100kpl painoksen LP. Rajuimmillaan oikein perinteistä saksa heavy electronics pulssia ja flangerin läpi vedettyä huutoa. Välillä rauhoitutaan hitaammin velloviin synamattoihin ja rythmisiin elementteihin. Kommando oli Thorofonia edeltänyt projekti. Varhaiset Thorofon vinyylit oli melkoinen teknologinen edistysaskelta genressä. Nykyään sitä ei ehkä niin tajua, mutta siinä ajassa bändi oli selvästi niitä genreä uudistaneita voimia. Kovan debyytin jälkeen aika pian edettiin liki tanssittavaan SPK vibaiseen industrial biittiin ja oma kiinnostus hiipyi nopeasti. Kommando nimellä tehty paluu jo 2007 ja muutamista levyistä tämä uusin on kovin ja välillä aggressiivisuus tavoittaa jopa Thorofonin parhaat vuodet! Näin 25v myöhemmin, silloin tuore soundi on nyt tavallaan sellainen "tuoretta retroa", heh! Tietyistä nykyteknologian mahdollistamista soundeista huolimatta, hyvin ysärin loppupuolta, joka siksi tuoretta että ei tälläistä kamaa pilvin pimein enää tarjolla!
https://ant-zen.bandcamp.com/album/wage-of-wrathNuori Veri "NVV" tape
Tästä ei taida olla musanäytteitä ja itse kasettikin oli jopa ärsyttävän pieni painos kotimaiseen kysyntään nähden! Vahva veikkaus on että suomenkielen ollessa niin merkittävässä elementissä, kasettien kysyntä olisi täällä suurin. Toki NV matskua voi kuunnella ihan puhtaasti hienona äänenä, ymmärtämättä mistä kasetit tai levyt puhuvat. Silloin jää hahmottamatta materiaalin monikerroksellisuus ja äänten merkityksellisyys. Ei ole mitenkään itsestäänselvää että levyllä olevat äänet olisi jotenkin merkityksellisiä. Paljon on, jopa varsin hyvää matskua, joka on muodotonta ja hahmotonta ja jopa merkityksetöntä - paitsi oman itsensä puitteissa. Kaikenlaiseen abstraktiin taiteeseen perehtyneet tietää kyllä ettei esimerkiksi maalauksen tai veistoksen tarvitse esittää mitään tai kertoa mistään, vaan teos itsessään ON. Sen ei tarvitse viitata johonkin itsensä ulkopuoliseen perustellakseen olemassaoloaan. Sama homma hahmottomassa äänessä. Vääntäminen siitä mitä se tarkoittaa tai mitä tästä pitäisi ymmärtää, on juttu mihin itsekin joskus sortuu, mutta yhtä usein se on jopa tuskastuttava kysymys. Jos tässä on varmaan sata vuotta jo ollut täysi selviä että taide objekti voi olla itsenäinen, eikä vain olemassaolevaan maailmaan viittaava figuratiivinen esitys, välillä sitä joutuu miettimään onko tuo ajatus liian hankala, vai liian huonosti artikuloitu, kun ei sitä vuosisadassakaan tunnuta kovin laajasti ymmärrettävän?!!? Ei noisenkaan tarvitse esittää tai kommunikoida jotain muuta, kuin ihan puhtaasti itseään, tavalla jossa muoto, sommitelma tms on itsessään koko sisältö ja siitä ei välttämättä ole mitään "ymmärrettävää".
Toisaalta, ei ole mikään ylläri, kun siitä monesti jauhan, että nimenomaan figuratiivinen noise on lähellä sydäntä. Ts. Äänet jotka kertoo tästä maailmasta, herättää mielikuvia ja visioita, surrealistisia äänimaisemia joista on tunnistettavissa äänenvoimmakkuus tai tilanne, mutta se tapahtuu jossain todellisuudesta irrallaan olevassa... epä-tilassa. Nuori Veri ollut mestarillinen sellaisessa, missä kaikki kappaleet kertoo jostain, kuvaa jotain, yleensä jotain hieman arkisia puuhia korkealentoisempia keloja. Jo kassun aloittava Ensimmäinen miekka, on erittäin hieno. Ajatus ihmisten tekemistä esineistä. Kirveet, keihäät, jouset, kaikenlaisilla esineillä on ollut käyttötarkoituksia jotka liittyy metsästykseen, selviytymiseen, kenties rakentamiseen, ja vihdoin kun ensimmäinen miekka taotaan, sen ainoa käyttötarkoitus on toisen ihmisen surmaaminen. Sillä ei tehdä mitään muuta. Näistä lähtökohdista kun aletaan kutomaan teosta, sillä on kyky puhutella aika eri tavalla kuin esimerkiksi pelkällä esteettisellä elämyksellä. Onnea vaan kasetin metsästämiseen. Toivotaan että joskus taas uutta painosta pihalle!
Giärmäi "Ratapölkkymme" tape
Kun matsku oli netissä, fiilis oli sellainen "jep, voisi ottaa kun kohdalle osuu". Sitten kun oikeasti on kohdalla ja ei vaan kuuntele jostain netti striimistä, fiilis huomattavasti vahvempi! Tämä operoi vahvasti tuolla suomessa nostetta ottaneen "rural noise" hommien suunnalla. Tässä on yhtä aikaa hieman "anima arcticaa" ja hieman "brown hill skeneä", mutta tuskin artisti on lähtenyt varsinaisesti kopioimaan. Vanhat kelanauhat, suttuiset käsintehdyt äänen prosessoinnit. Toki nykyaikaista teknologiaakin, mutta lopputulos kuulostaa tomuisen käsintehdyltä, jota korostaa artistin halua itse dubbailla kassut ja vääntää massatuotteista poikkeavat paketoinnit. Asiaa!
https://giarmai.bandcamp.com/album/ratap-lkkymmeAmek-Maj CD
Suomessa on kourallinen bändejä jotka ei päästä kuuntelijaa helpolla. Etenkään ulkomaisia. Oudot nimet joita ei oikein muista. Kelaa nyt jos joku ulkomailta miettii että mikä se bändi mitä joku suositteli, oliko se SSRI, KSNK, RMSS, KITU, AMEK-MAJ, GIÄRMÄI, PALOKORO, METSÄKIRKKO, jne jne... Vuositasolla useita kymmeniä julkaisua lävähtää tarjolle ja nimien oikein kirjoitus ei välttämättä onnistu ilman netistä varmistamista, puhumattakaan että voisi kertoa suullisesti mistään kun ei näistä tiedä miten nämä pitää edes lausua... Amek-Maj CD:llä ilmeisesti nimi on jonkinlainen viivan merkki, mutta en epäilisi yhtään että tämä 2024 CD albumi menee monella sekaisin aiemman Freak Animalin julkaiseman nimettömän CD:n kanssa, heh! No, jos jotain puuttuu, kaikki kannattaa ostaa talteen. 2024 albumin julkaisi Hiisi productions ja minimaalisen painoksen vuoksi, se taitaa olla lähes loppu? Ruttuisen ja käsintehdyn harsh noisen yhdistäminen jotenkin outoihin ideoihin, on hankala kuvailla. Märkää ja rikkinäistä, tilassa tapahtuvaa mutta toisaalta synteettisiä elementtejä sisältäen. Hyvin uniikki albumi artistilta jonka kaikki levyt on sen verran erilaisia että vaikka jotain omistaisi, voi huoletta napsia puuttuvat haltuun. Alla oleva alle minuutin näyte ei anna kuvaa siitä mistä albumikokonaisuudessa on kyse:
https://www.youtube.com/watch?v=oUdSxBlRf4QLettera 22 "Salvado" CD
Teknisesti ilmestyi joulukuun 2023 lopulla, mutta minulle se kelpaa tämän vuoden levyihin! Kaveri mainitsi että cd ei ole kovin hyvä, mutta mitä helvettiä!! Tämä on aivan mahtavaa! Pitkä tilanauhoitus oudosta meluisasta kokeellisesta setistä. Vain yksi pitkä nauhalooppi, joka kulkee useiden kelanauhureiden läpi ja pari huoneessa olevaa mikrofonia tallentamassa tapahtuvan prosessin. Vaikea pukea sanoiksi mitä tämä on. Olen samaa mieltä, että tämä ei ole aggressiivista melua, mutta pidän tätä silti jonkinlaisena meluna, enkä "kokeellisena musana" tai konseptuaalisena taiteena. Meluarvot on niin korkealla, että toimii albumina, eikä laimeana museoteoksena. Toki Lettera 22 jätkätkään ei ole mitään kauluspaitaskenen tyyppejä, käsittääkseni, joten lähtökohta varmasti ollut että pitää olla oikeasti hyvä levy, eikä vain hyvä idea.
https://www.youtube.com/watch?v=popiQTH0U8INyt on aamupalat syöty ja juotu ja pitää lähteä samoilemaan ulkoilmaan. Jätän tarkemman oikolukemisen myöhemmäksi iltapäivään, joten typoja voi olla!
