Quote from: SSRI on March 23, 2025, 11:08:11 AMKommentti yleisömäärästä ei ollut moite ketään kohtaan. Ei kukaan sitä varmaan sellaisena ottanutkaan, mutta sanon nyt varoiksi. Eikä tosiaan olisi itsellä varaa moittia ketään kun miettii millaisilla väsyttää/sataa/liian kaukana kun ei ole ihan naapurissa -verukkeilla on jättänyt menemättä koville keikoille.
Onhan tällaisia crossover-kekkereitä ollut, mutta olisivatko ne kuitenkin joillekin hiukan hankalia? Ei viitsi mennä kun melut pilaa hyvät hevit tai päinvastoin.
Itse pitäisin ainakin vähän outona syynä jättäytyä pois keikalta useamman genren esillä olon takia, ennemmin ehkä päinvastoin, parhaimmassa tapauksessa ne jopa täydentävät toisiaan. Äärimetalliporukoiden puolelta kuullut ainakin paljon tuttua "en täysin ymmärrä, mutta on siistiä nähdä"-kantaa tämmöisiin liittyen. Eilisiltanakin oli tuttuja ummikoita todistamassa erikoismusa-akteja ja löytämässä niistä jotain, mistä tykätäkin. Tiedä sitten jos jollain syvimmän päädyn hooceimmilla harsh noise-diggareilla laskee erektiokulma ja into saapua keikalle, jos tarjolla on melun lisäksi ns. "konventionaalista" musiikkia, mutta oman kokemuksen perusteella se on ollut kyllä päinvastoin. Kävijämäärät on aina monen tekijän summa, eikä omaa poissaoloaan todellakaan tarvitse selitellä sen kummemmin kenellekään :D
Itse kun ei ole lapsia tai muuta, joka sitoisi viikonloppuisin jäämään kotia, niin huomannut, että keikoille lähtemisen kynnys on aika pieni. Viihdyn keikoilla ja tykkään nähdä tuttuja niiden merkeissä. Toisena vaikuttavana tekijä lienee myös se, että kun on kotoisin pieneltä paikkakunnalta, jossa ei yksinkertaisesti ole ollut koskaan mitään, niin nyt aikuisiällä on edelleen vähän semmoinen "pitäähän sitä lähteä nyt kun niitä keikkoja on"-ajatusmalli, ihan niin kuin ne nyt jonnekin yhtäkkiä häviäisivät. Tiedä sitten, kun tulee ikää lisää, niin jääkö jaksaminen sitten vähemmällä, mutta kyllä se "fear of missing out" on edelleen vahvana itsellä.
Yleisenä toiveena illoille on aina toki se, että sais jotakuinkin omat takaisin, mutta niin kauan kun järkätään vaan kotimaisen marginaalimusiikin artisteja mestoille soittamaan, niin en usko, että on kauheaa mahdollisuutta vetää itseään ainakaan näin töissäkäyvänä totaaliseen vararikkoon. Tottakai stressi syö ja ahdistaa, mutta Kammion suhteen keikkoja tulee varmasti olemaan niin kauan, kun mesta vaan pysyy meillä alla, tuli sitten välillä takkiin tai ei. Sen verran paljon kuitenkin artisteilta ja kävijöiltä saa kuulla hypetystä siitä kuinka mahtavaa on, että tämmöinen mesta on olemassa, joka on loppupeleissä aina kovempi motivaattori jatkamiselle, kuin mikään rahallinen hyöty.
