YLEINEN NOISE FIILISTELY SUOMEKSI

[mag-maa]

Jännä homma. Olin kuunnellut kakkosta paljon netistä ja hankin jossain vaiheessa molemmat yhdellä kertaa. Laitoin ykkösen soimaan ja kun ensimmäinen delayromukolahdus lähti kaikumaan ensireaktio oli, että ei helvetti kellä on pokkaa julkaista tällaista? No hommahan toki kehittyy, mutta alkuun oli sellanen fiilis, että nyt on reverb ja delay drenched voi moro. Mutta jostain syystä nimenomaan tämä ykköskassu on soinut lopulta paljon kakkosta enemmän. Jos joku kysyisi mikä Näsiä kannattaa hankkia niin perstuntuma on, että kakkonen on parempi ja kehitystä tapahtunut. Jostain syystä kuitenkin ykkönen pyärii dekissä toistuvasti?! Eli en valita ja ihan tosi jees päästä näkemään pian livenä peräti kahteen otteeseen! Melukevät 2024 <3

Olen huomannut vastaavanlaista itsekin, tosin yleisesti, ei koskien nyt tuota projektia (jota en ole tainut kuullakaan jotain klippiä pidempää). Monesti tulee kuunneltua matskua mikä on vähemmän erinomaisen tuntuista, kuin että vain laittaisi jo valmiiksi erinomaiseksi tuntemansa levyn soimaan. Siihen "vähemmän erinomaisuuteen" tai jopa "epämääräiseen, ehkä huonompaan" liittyy se, että haluaa varmaankin päästä selville, että josko siinä ehkä onkin jokin juttu mitä ei ole ensimmäisellä, toisella tai kolmannellakaan kuuntelulla huomannut.... ja kuuntelukertojen mukaan kokemus kasvaa ja voi löytyä jotain hienoa. Ehkei sitä voi kuvailla "erinomaiseksi", mutta voi ainakin itselleen sanoa että "tässä on sitä jotain", ja sen selvittäminen on jollain tapaa kiehtovaa. Eli ne julkaisun hyvyyden tasot ovat (tai voivat olla) moninaiset. Ja joskus selkeä huonouskin voi innostaa, jos siinä on edes jotain pientä erikoisuutta (ainakin jollain tapaa niissä raameissa mitä nyt ylipäätään kuuntelee)- vähintään tekemään itse paremmin :D

[FreakAnimalFinland]

ensireaktio oli, että ei helvetti kellä on pokkaa julkaista tällaista? No hommahan toki kehittyy, mutta alkuun oli sellanen fiilis, että nyt on reverb ja delay drenched voi moro.

Itselläni tuollainen elementti on hyvin positiivinen. Eli siis "kellä on pokkaa". Artistille mainitsin välittömästi matskun kuultuani että tästä tulee mieleen K.Mizutani kasari kamat. Aiheesta löytyy topic jostain SI syövereistä joka lähinnä kertoo että artisti ei juuri ketään kiinnosta. Mies oli alkuperäisen Merzbow duon kakkosmies sinne kasari loppupuolelle asti ja miehen soolo kamat kuulostaa aika lailla just siltä miltä kuulostaisi se muinais Merzbow nitkutus ja natkutus mikäli Masamin osuus olisi poissa. Ekalla LP:llä on jopa niitä "samanlaisia" free rumpu kolisteluja.
Ehkä paras julkaisuista on KIYOSHI MIZUTANI "Inferior's Betrayal" tupla kassun 2xLP reissue jota vieläkin saa. Ferns pisti pihalle. Se nimenomaan sisältää sellaisia "Näsiä" henkisiä juttuja. Homman nimi saattaa olla että koko biisi on vaan Mizutani hieromassa kivenmurikkaa johonkin pöydällä olevaan rautalevyyn (oletan). Ei oikein soi, ei rämise, ei kolise. Ei mitään edittiä, efektit on aika kuivat, välillä joku kurja reverb ja mikseristä väännetään hieman sinne rajalle että melkein lähtee kiertämään, mutta ei "noisesti".
Levy on jotenkin ihan helvetin nerokas ja sen yksi kantavista voimista on juuri se ultraminimalismi sekä "miten kehtaa!?!".

CD julkaisuilla kans hyvät kamat ja eka LP Masamin lafkalla kova luu, mutta mikään ei niin hyvä kuin tuo tupla LP. Kaikki on sellaisia että niitä kuunnellessa herää kyseenalaistamaan miksi tätä edes kuuntelee. Herää ajatus että voisihan niitä kiviä hieroa vaikka itsekin (ja on tullut hierottua), kenties jopa paremmin tuloksin, mutta lopulta viivan alle jää, myös Näsiässä, että tälläistä ei oikein ole kuin 1 tekijä Japanissa/Suomessa, jolla taatusti kyky tehdä monenlaista, mutta ajatus on tehdä nimenomaan TÄTÄ.
Näsiässä, kuten myös Mizutanissa on se tilan ja akustiikan käyttö. Kuulee sekä objektin akustisen äänen että vahvistimista ja kiertoäänistä muodostuvan tason. Käsittääkseni molemmissa tämä on tietoista, eikä mikään virhe.

Joskus näitä kivinoise hommia kuunnellessa hommasin yhden englannissa livenä taltioidun akustisen kivien räpläys live CD. Se oli kyllä sellainen sketsi että oksat pois. Se on hauska elementti miten pelkkä äänen vahvistaminen tai joku mekaaninen tai sähköinen laite mukana, tekee jostain "musiikkia" tai kuunneltavaa ääntä. Ilman sitä, yht' äkkiä ääni onkin... turhanpäiväinen kivien rapina, heh.

[Heppakirjat]

ensireaktio oli, että ei helvetti kellä on pokkaa julkaista tällaista? No hommahan toki kehittyy, mutta alkuun oli sellanen fiilis, että nyt on reverb ja delay drenched voi moro.

Itselläni tuollainen elementti on hyvin positiivinen. Eli siis "kellä on pokkaa".

Fyysisenä julkaisuna varsinkin. Jos käsintehtyä tunnelmaa ja selkeästi artistilla ollut hyvä pykäilyn meininki ja pakottava tarve, niin todellakin! Itse ainakin myönnän, että äänen lisäksi vaikuttaa tosi paljon julkaisun tunnelma tai siihen liittyvät henkilökohtaiset kokemukset: joku köppänen kassu, jonka saa kädestä käteen joltain tuntemattomalta ja josta huokuu rakkaus, viha tai joku muu tunne lajia kohtaan, usein lopulta soi ja kuulostaa paremmalta kuin taidoikkain mestariteos jostain bandcampista. Mielstäni parhaassa noisessa on usein vahva tirkistelyelementti. Ja Näsiän ykkösessä tämä toteutuu mielestäni hyvin vahvasti, paketointia myöten.

[Heppakirjat]

Kivihomista tuli vielä mieleen, että usein yksinkertaiset ideat kantaa yllättävän kauas juuri edellämainituista syistä. Ei siinä: nauhoittelin tuossa voimatyökaluja yksinkertaisella setupilla ja lopputulos oli ihan vaan paskaa, että tarvii ne yksinkertaisetkin hommat toimivan pohjan. Mitä tulee kivien rapinaan ilman elektroniikkaa, niin kyllähän usein ASMR:n ja todella kovan noisen välinen raja voi olla yllättävän hiuksenhieno.

Kuuntelin äsken Näsiän kakkosen läpi ja on nämä molemmat kyllä varsin hyviä.

Lähiaikoina on muuten soinut Encephalophonicin X ja Hurtcore. Surgical Mods pyörähti kanssa kerran, muttei syystä tai toisesta päässyt uusintakierrokselle vaan sujahti takaisin hyllyyn. Boninia lienee turha hehkuttaa sen enempää, eiköhän kaikki tunnusta, että Italian päädyssä on nuppien säätö helvetin hyvin hallussa! Hurtcorella on hetkiä, jolloin on pakko arvostaa tuota edellä mainittua pokka-aspektia. Ihan helvetin taidokkaasti säännöstellyn harshin sekaan on jätetty välillä todella köppäsiä nopeita oskillaatioita. Joku nössömpi olisi varmasti leikellyt ne pois, mutta toimii mielestäni kokonaisuuden seassa tosi hyvin.

[FreakAnimalFinland]

Jos en nyt ihan omiani horise, hauskoja puolia on että mies soittaa matskut livenä, eikä studio editteinä. Lisäksi kaikki vanhempi kama on ollut "as is" henkisesti masteroimatonta. Vasta tietyt FA:m julkaisemat myöhemmät levyt on suomessa masteroituja. Vaikka vimpan päälle muiden noisen masteroija, omat nauhoitukset oli tapana jättää sellaiseksi kuin nauhoittaessa tuli.

[RURAL RESISTANCE]

Ilahduttavaa lukea näinkin kattavaa keskustelua Näsiästä. Olen itsekin sitä mieltä, että siinä on jotain erikoista, vaikkakin on hyvin vaikea pukea sitä sanoiksi. Pitäisi päästä jututtamaan artistia kunnolla jossain vaiheessa.

[Manhog_84]

Kuuntelin nyt itsekin hypen vuoksi Näsiän kassut Bandcampista. Ensimmäinen toimi paremmin. Onhan sen kaiutettu metallin pauke "aneemista", mutta silti siinä on jotain helvetin iskevää ja tyydyttävää. Tokalle täytyy antaa vielä lisämahdollisuuksia, koska jäi ensimmäisen varjoon. Lahden keikka täytyy käydä tsekkaamassa.

[FreakAnimalFinland]

Viime aikoina ollut taas RRR/PURE cd maniat päällä. Sarja on itselleni hyvin olennainen, kun se osui just siihen kohtaan että lähti 94 Grunt kassua "isoille noiselafkoille" ja RRR kaikkein innokkaimpana pisti välittömästi paluupostissa "grunt this! -Emil" viestillä kanteen signeeratun Emil Beaulieau "Memories" CD, RRR kataloogin. Ronilla oli hyvä asenne noise hommissa joka tuli ilmi esim. miehen ollessa moderaattori iheartnoise foorumilla. Jokaiselle uudelle jäsenelle joka postasi, lähti tervetuloviesti ihan manuaalisesti. Samaan tapaan aika lailla jokaiselle joka vaan otti yhteyttä, sai vastauksen ja aika avokätisesti support heti jos sille oli syynsä.
Toki mies varmasti ymmärtää että lähettämällä yksi noise CD ja kataloogi, voisikin käydä niin että teinipoika pistää jokaisen säästetyn dollarin setelin postissa sitä mukaa kun on saanut 25 taalaa kasaan tms, joka vastasi 3 CD + postit hintaa. Diili joka tuntui siihen aikaan aivan hullun hyvältä kun suomessa sillä rahalla sai suurinpiirtein yhden CD:n kaupasta.

On hauska käydä läpi nykyään näitä Pure levyjä, sillä ysäri puolivälissä kaikkein kovinta luuta oli sen hetken kuumimmat Japanilaiset noiset sekä tietysti vintage power electronics re-issuet kamoista mitä ei enää saanut mistään. Sen sijaan moni julkaisu joka oli "ihan jees", on nyt jopa sarjan helmiä.
Soinut n. viikon sisään The Haters "Ordinarily Nowhere" joka itselleni ihan top-10 noise CD ikinä. Sen sijaan jos joku olisi kysynyt mitä mieltä TAC "Out of context" CD:stä, muistikuvat olisi olleet todella hataria. Kyse ei ole Italian T.A.C., vaan tämä on USA projekti joka tehnyt tosi vähän, mutta ollut kuvioissa jo 80-luvun ekalta puoliskolta. Todella low-tech ja rupuista noise räpinöitä. Olen melko varma että CD:n viimeistä biisiä Emil Beaulieau olisi hyödyntänyt omissa jutuissaan. Veikkaisin että nykyään TAC cd saisi paljon paremmin vastakaikua kuin ennen.
Emil Beaulieau "Kill the all-noise japanese artists" CD, ihan turbo klassikko jossa ron käyttää japani noise vinyyleitä tehdäkseen oman teoksen.
AMK "Play" CD, rajua ja suhteellisen primitiivistä levarinoisea jossa tuhottuja äänilevyä muistuttavia objekteja levarissa pyörittelevä AMK saa aikaiseksi "looppaavaa" mutta koko ajan liikkeessä olevaa karkeaa noisea.
PAIN JERK "Trashware" CD, oma PJ suosikki, ja aivan hervoton siinä ajassa kun Japanilaisen noisen "teknologisempi" ja hifimpi puoli on tavallaan suhteellisen alkutekijöissään. Vanha liitto oli huomattavasti enemmän impro noizu linjoilla ja Pain Jerk taas alkaa olla kuin harsh noise sinfoniaa sellaisen rinnalla.
VIOLENT ONSEN GEISHA "The midnight gambler" CD, hulluttelu noise, pitkä CD jossa on ihan kunnon tykitystä, mutta myös VOG tyylillä kaikenlaista älyttömyyttä. Jotain jämämusaklippiä, kiljahduksia rumpukone pötpötysten päälle jne. Pitkälti todella mainio CD ja sopii vaikka Gerogerigegege ystäville!

Nykyäänkin vielä saa uutena joitain Pure levyjä ja kyllä ne kaikki on hyvällä hinta/laatu suhteella. Tietyt loppuunmyydyt klassikot voi saada discogsin kautta ihan järki hintaan.

[Commander15]

Toi Näsiä on mielestäni monella tapaa kiehtova projekti, tykkään siitä ihan hulluna ja toi "II" on mun kirjoissa eräs vuoden 2023 kovimmista noisejulkaisuista.

Näsiässä on sopiva ripaus mystiikkaa, eritoten luontomystiikkaa, ja rustisuutta. Se on tavallaan erittäin arkkityyppinen Suomi weird noise / kesämökkinoise projekti: kotikutoinen ja ruraali ote niin soonisesti kuin yleisfiilikseltään, hommassa on outo ja primitiivinen ote sekä ei-akateeminen kokeilevuus on framilla. Tavallaan suomalaiskansallinen sovellus ruottalaisesta villasukkanoisesta, kelanauhat ja vintagesynat on korvattu metsäläismentaliteetilla ja ferronauhoilla, heh!

Etenkin tosta kakkosnauhasta poikkeuksellisen maukkaan tekee se tapa, jolla se on toteutettu. Vahvistimen ja viive-efektien läpi toistettu metalliromun käsittely taltioidaan nauhalle fyysisessä tilassa mikrofonilla tai useammalla. Se luo mielenkiintoista teosmaisuutta, kun metallin käsittelyä taltioiva mikrofoni taltioi tilaa itse nauhoitusmikrofonin ohella. En tiedä että onko liian kaukaa haettua, mutta mieleen tulee henkisellä tasolla Malevitsin teos Valkoista valkoisella.

[Commander15]

Tänään soi XE:n Incriminating Evidence boksi sekä Incipientiumin Limbo kasetti.

Incipin kassu on hyvä. Eksoottisia lohkaisuja joltain obskuureilta etnomusakaseteilta, epäterveen kuuloista kasettisihinää sekä post-mortem äänenlaatua ja syntikkadroneja hyvällä maulla. Hirvittävän "musikaalinen" ote tekemiseen, voimakas tunnelma on läsnä kautta kassun ja kansina toimii oikein hyvä zinemuotoinen taidepläjäys. Tässä on tosiaan voimakkaasti buddhalaista väreilyä, josta VTR aiemmin kirjoittikin.

XE boksi on rautainen! Victory ja s/t cd:t on omissa kirjoissa ihan top 10 PE / noise-kamaa, ei voi mitään! Samanlainen tilantuntu ja "taiteellinen" tatsi omaan korvaan kuin esim. alkupään Sutcliffe Jugendilla, mutta totta kai tyyli ja ilmaisu on uniikkia.

[FreakAnimalFinland]

KYLMÄKOVAMAA "Rikottu Minäkuva" kasetti saapui juuri tänään ja tässä sellainen Suomen uudemman kaartin tekijöistä jota pakko mehustella. Pari itse julkaistua kassua tuli jonka jälkeen tuntui liki haaskaukselta että mini painoksen recycled kassuilla tulee kamppeet. FA teki täyspitkän levyn, jonka jälkeen taas omaan tahtiin julkaissut kassuja. Taso ei ole laskenut ja tämän ehdin jo pari kertaa pyöräytellä. Meininkin tavallaan aika samalla linjalla kuin CD kanssa jo oli. 4 biisiä, jotka yhtä aikaa "sama sessio" hengessä yhtenäistä äänimaailmaa, mutta toisaalta jokaisessa kappaleessa omanlainen idea ja tunnelma. Kun Gnawed matskujen kanssa mehusteltu että tunnelissa nauhoitettua raapimista, ei ne jotenkin kovin sykähdyttävästi kuulosta siltä, vaan kiipparimusat siinä pinnassa. KKM tuskin missään tunnelissa tai viemäriverkostossa nauhoittanut, mutta kuulostaa siltä! Likainen ja raaka tuotanto ja kurjan kasari kassu PE/industrial vibaista matalan teknologian touhua joka vaihtelee objektien raapimisesta ja heräilevästä feedbackistä aivan suoraan harsh noise jyrinään. Vokaalit on enemmän Gerogerigegege / Violent Onsen Geisha henkistä korkealta kiljumista, joka sopii soundiin ja teemoihin juuri hyvin, ettei ole mitään heavy electronics komentamista vaan enemmin ahdistuneita ja hillittömiä. Kova kassu taas!

[Heppakirjat]

Elektronimusiikkikonsertti 26.1 @konservatorio, tre

Kartio soitti hyönteiselektroniikkaa. Ilmeisesti suunnilleen sama setti kuin taannoin Pethousilla, mutta konservatorion surround-äänentoistolla! Pyörivää ääntää, naksuntaa ja niksuntaa. Kyllä tätä kelpaa kuunnella näissä puitteissa. Parissa kohtaa kaiuttimet poksui siihen malliin, että vaikea sanoa mitä oikein tapahtui vai kuuluiko asiaan. Hyvä setti joka tapauksessa ja ehdottomasti konserttisaliin sopiva.

Katveenkuuntelijat yllätti positiivisesti. Esittelytekstien perusteella odotin jotain Kummelin Paha Kurki -sketsiä, mutta myönnän olleeni väärässä. Ääni oli parhaimmillaan todella hyvää ja hienoa, naksuvaa 3D-teksturia bitcrush-efekteillä ja maalailevaa pädi- ja dronemattoa. Vähän turhan pitkä setti, jossa oli myös hieman heikompia palikka-ambientkohtia. Tästä kun leikkaisi turhat 40 %  pois niin olis hiton kova! Tanssiesitys oli sellaista tribaalimystix-hommaa, joka ei oikein ole juttuni, mutta todella ihailtavaa kehonhallintaa ja kaikesta huolimatta hauska nähdä muitakin visuaaleja kuin videota.

Claws Costeau soitti erikoisinstrumenttejä ja väliin pari tunnetuinta skwee-bängeriä. Taustakankaalla oli jonkinsortin arjen kauhuelokuva, jonka leikkaus oli parhaimmillaan hillitöntä. Performanssinoloinen esitys, jota oli hauska seurata: Äänen puolelsta meluisat kohdat oli makuuni aika geneeristä korkeaa särösoundia loopereiden ja delayden läpi. Ei sen osalta hirveästi liikuttanut. Ehkä tämä tosiaan oli enemmän performanssiesitys kuin varsinaista äänitaidetta. Mm. saunakalustosta tehtyjä soittimia oli kiva ihmetellä jälkikäteen. Kaikenlainen tirkistely aina positiivista, joten oli kiva kiertää porukan tiskit läpi esitysten jälkeen.

On kerrassaan hienoa, että näitä järjestetään ja harmittaa kun tuntui että nyt oli vähemmän kuuntelijoita kuin edellisillä kerroilla? Toivottavasti näihin saataisiin jatkossa taas enemmän osallistujia... tuo äänentoisto ja akustiikka kosnervatorion salissa ovat vaan niin loistavia!

[FreakAnimalFinland]

Kenties hieman omahyväisesti mehusteltava, mutta Commando 15 CD juuri kuuntelin läpi kun painosta asti tullut ja on se kyllä niin hullun hyvä että oikein ihmetyttää miten niin perkeleellisen hyvä levy onkin! Tavallaan hauska muistutus miten "yksinkertaista" on että tehdään noisea joka ei oikeastaan kuulosta miltään muulta juuri julkaistavalta noiselta. Ei tarvita mitään noisen "uudelleen keksimistä" tai teknologisia edistysaskelia, että voi täräyttää sellaisen oikein suun auki loksauttavan tasoisen, rajuudessaan ja repivyydessään aika omanlaisensa nauhoituksen jonka perässä tekeminen ei kyllä taatusti onnistu kovin monelta. Tai ei toki perässä tarvi tehdäkään, vaan löytää oma tapa tehdä.

Artistilta saa ehkä ruinattua jo hieman aiemmin, mutta virallisesti julkaisu vasta kun parit muut levyt saanut valmiiksi, ellei jopa SI #16 lehti.

Erään ulkomaan tyypin kanssa oli puintia aiheesta ja mies oli sitä mieltä että raaka ja rikkinäinen noise on todellakin kovassa huudossa nyt. Siitä itsekin puhunut monesti, mutta miekkosen mainitsema asia että esimerkiksi amerikkalainen hienosti tehty studionoise ei ole nyt haluttua... olen hieman skeptisempi! Kyllä se siinä rinnalla kulkee sujuvasti ja vittu miten John Wiesen uudet setit myllytti taas. Ei tarvitse läppäreistä kitistä, kun on riittävän hyvä läppärin käyttäjä!

[piisti]

Hei!
 Just laitoin Umpio/Kartio kasetin rullaa. Tää on hetken venannu sitä oikeeta hetkee. Suoranaisia livelive-nauhoja en vissii Umpiolta oo kuullutkaan. Tampereelle en eilen taittunut palkkatyön vuoksi. Mutta onneksi näkyvissä melkoinen runsas live-kokemus kevät näin muuten.
 Jännä nähä mitenkähän tuo Näsiä tulee settinsä toteuttamaan¿ En kyllä muista, et ennen liveäkään, ja kahden kassun jälkeen, ois tällaista kuhinaa ja kiinnostusta ollut näin marginaali lajissa. Ja hyvä näin!
 Noisecast-Polus jakson kuuntelin taas tänään ja siinä oli tuosta arjen puurtamisesta. Tässä supistukset olleet jo kuukauden päivät kovat, mut ei...
Kolmas kerta ku alotin samasta matskusta leikkaa uudestaan. Hyvin poikkeuksellinen tilanne. Tossa on tommonen melkeen 6h-kinkku, josta silpoo. Ei vittu silti millään saa järkevää kokonaisuutta, edes lyhyempää.  Ei kukko oo vasikka, et se käskemällä laulais.
 Kuuluu rauhallisempaa Umpioo taustanauha-hölinöillä. Antoisaa viikonloppua itse kullekin säädyttömyydelle.

[FreakAnimalFinland]

Kolmas kerta ku alotin samasta matskusta leikkaa uudestaan. Hyvin poikkeuksellinen tilanne. Tossa on tommonen melkeen 6h-kinkku, josta silpoo. Ei vittu silti millään saa järkevää kokonaisuutta, edes lyhyempää.  Ei kukko oo vasikka, et se käskemällä laulais.

Tästä aiheesta meinasin aloitella jo aiemmin topiccia ihan englanniksi ja pitää ehkä aloitellakin, kun en ole ihan varma oliko siitä puhetta jo aiemmin. Elikkäs mitä tulee mieleen 6 tunnin kinkusta, muutamissa noise podcasteissä on ollut artistit tai Noisextrassa myös itse juontajat että koska enää ei olla rajattujen kasettien ja tilan varassa, olisi hyvä vaan nauhoittaa kaikki. Rec päälle ja menoksi, kun ei voi tietää tuleeko jotain käyttökelpoista vai ei. Filet talteen ja joskus perkaamaan. Skin Crime tästä puhui myös.

Olen itsekin välillä perannut noita tuntikausien settejä, etsien missä se idea siellä tavoitetaan ja homma on hieman samankaltainen kuin valokuvauksessa. Filmiaikaan piti olla idea ja ajatus ja katsoa hieman rajausta ja muuta kohdilleen kun taas nyt on tuhat kuvaa josta seuloa mikä niistä nyt sattuisi olemaan hyvä. Tavallaan "turvallisempi" tapa katsoa sitä settiä tapahtuman jälkeen ja karsia pois huono. Omalla kohdalla olen todennut että rasittavaa ja inhottavaa puuhaa! Tuntuu että se myös vaikuttaa itse noisen teossa kun tiedostaa väistämättä että eihän tässä edes tarvitse kunnalla yrittää kun saa leikattua löysät pois. Siksi olen päätynyt huomattavasti määrätietoisemmin siihen että on täysin eri sessiot joissa kokeillaan, treenataan, fiilistellään mahdollisuuksia tai uusia tapaja/laitteita ja sitten on ne sessiot joissa tuon lopputuloksena syntyneitä ideoita toteutetaan määrätietoisemmin niin että ei ole tunti tolkulla sattumanvaraista soosia filenä jota lähteä perkaamaan, vaan nauhuri on pyörinyt vain silloin kun tuntuu että "nyt lähtee". Tietenkään aina ei lähde, mutta useamman tunnin kädenlämpöisen sijaan onkin tallessa paljon useammin aikalailla valmista kamaa josta ei paljoa tarvitse trimmailla.

Siksi myös kasetille nauhoittaminen onkin helvetin hyvä homma. Ei pelkästään soundaa paremmalle (yleensä), mutta jos jokainen uusi hyvälaatuinen C-60 alkaa olla jo työn takana hommata ja hintaakin tulla, ei niitä ihan samaan tapaan viitsisi tuhlailla kuin zoomin muistikorttia.