Seikkailu Jaappanin maassa osa 3: NWN!/Hospital Fest / Osaka
Seuraavana päivänä koitti itselleni se varsinainen pihvi, eli ns. Hospital-day. Mainittakoon, että illan soittoajat olivat varsin kävijäystävällisiä: settien pituus keskimäärin 15-30 min. Tosin huvittuneisuutta herätti GO:lle varattu 70 min versus Masonnalle varattu 15 min.
Päivän aloitti klo 12 Lussuria. Taustaprojisoinneissa lähikuvia hapertuvista kalloista ja mätänevistä ruumiinosista, musiikki juuri sellaista piinavan jännitteistä joka sopi visuaaliseen presentaatioon.
Cult of Youth oli yhdistelmä jonkin sortin agitoitunutta folkpunkkia ja neofolkkia. Ei ihan mun juttuni, mutta solistilla oli hyvä energia esiintymisessään. Setin lopun meluluuppaus oli ilmeisesti tarkoitettu jonkinlaiseksi lavaltapoistumisoutroksi mutta toimi itselleni paljon paremmin kuin muu setti.
Sitten oli vuorossa illan virallinen dungeon synth -osio Old Tower. En odottanut paljoa, koska kyseinen genre aiheuttaa lähinnä huvittuneisuutta. Levyllä Old Tower on kuitenkin kuulostanut hieman vakavasti otettavammalta kuin moni muu yrittäjä. Duolla oli corpsepaintit, huput, rekvisiitat ja melko kiinnostavat taustaprojisoinnit. Musiikillisesti jäi hieman etäiseksi, mutta visuaalisesti sen verran kiinnostava, että maltoin katsoa yli puolet keikasta.
Seuraavaksi olikin yksi henk.koht. odotetummista seteistä kun Skin Crime otti lavan haltuun. Sehän toimi. Sopivasti kehittyvä ja etenevä valli ilman mitään erityisiä visuaalisia trikkejä. Pieni tauko ulkona ja joutui puhumaan jopa ihmisten kanssa, niin että Thirdorganin ensi tahdit jäi kuulematta. Mutta se mitä kuulin, olikin aivan perkeleen kovaa kirskumista. Yksi äijä istui läppärinsä takana lavan oikeaan takareunaan jemmattuna. Keikka loppu, läppärin kansi kiinni, kevyt heilahdus ja vähäeleinen poistuminen lavalta. Huh. Se joka vielä tämän jälkeen kitisee läppärinoisen ohkasuudesta tms., voi vittu mennä senioreiden atk-kursseille.
Sitten oli vuorossa illan ensimmäinen virallinen rock star -osuus kun noisextra-pariskunta Yellow Gas Flames otti lavan haltuunsa ns. maailmanomistajien elkein. Illan toiseksi fyysisin setti. Liikettä, hikeä, yleisön villitsemistä, riehumista. Kuulostikin mielestäni aika hyvältä. Jälkikäteen kuulin myös kritiikkiä duon rocktähtimäisistä lavaelkeistä. Itseäni tuo ei häirinnyt. Päinvastoin, se oli vaihtelua verrattuna muiden varsin staattiseen lavaolemukseen.
Linekraft, tätä odotin myös suurella mielenkiinnolla. Taustaprojisointi vilisi kuvia ja teemoja, jotka japanilaista historiaa ja kulttuuria tuntemattomalle jäi hieman vieraaksi ja etäiseksi. Linekraftin teemat muutenkin lienevät sellaisia, jotka puhuttelevat ehkä osuvimmin juuri japanilaista kuulijakuntaa. Elektroniikan, metallitynnyrin paukkeen ja kiukkuisten prosessoitujen vokaalien yhdistelmä mielestäni melkein pääsi lentoon, mutta ei ihan. Jossain kohden jo tuntui, että jännite laski ja momentum häipyi. Loppuun jätetty pelkkä vihainen efektoitu vokaaliosuus toimi mielestäni parhaiten. Siinä kohtaa tuntui, että tämä äijä aikoo aloittaa vallankumouksen. Mielenkiintoinen, mutta odotin enemmän. Pariin otteeseen kesken setin yleisön päälle heitettiin A4-kokoisia pamfletteja joita festivaaliyleisö sitten kantoikin hyvin ahkerasti matkamuistoiksi kotimatkalle. Sinänsä ihastuttavaa, että tuollaista vanhaa kunnon printtien viskomista vielä harrastaa joku. Koskahan olisi viimeksi nähnyt?
Agonal Lust jäi näkemättä, kun piti ruokkia kehoakin välillä. Sit oli Prurient. Tämän näin lähinnä yläparvelta kaukaa. Pari kertaa aiemmin herran nähneenä tuntui, että tämä ei ollut yhtä fyysinen veto kuin aikaisemmat. Jostain syystä kuulomuistikuvat hieman hämärät tästä setistä.
Sitten vuorossa Genocide Organ. Mitä tästä nyt voi sanoa? En ole ennen nähnyt livenä ja kyllähän se helvetti soikoon toimi! Setin loppuvaiheessa koettiin yllätysmomentti, kun heidän seurakseen lavalle nousivat Prurient... ja Grey Wolves! Silloin tuntui, että let's testify.
Sitten oli vuorossa ainakin henkilökohtaisesti eniten odotettu artisti Masonna. Setille oli varattu 15 minuuttia, mutta vallitseva mielentila yleisön keskuudessa tuntui olevan, että siinäkin ainakin puolet liikaa. Verhot kiinni (kuten kaikkien artistien väliajalla). Verhojen takaa alkoi jo kuulua lupaavia kirskumisia ja huutoja soundcheckin aikana. Sitten lights out, verhot auki ja BAM! Raastava noise, feedback, huuto. Mies nahkatakissa raivoaa ympäri lavaa, valot vilkkuu, yleisö huutaa... 3½ minuutin jälkeen kaikki on ohi. Koko areena aivan banaaneina haltioissaan - paitsi ne onnettomat jotka olivat ajoittaneet wc-käyntinsä väärin.
Tämän ryöpytyksen jälkeen Beheritin elektroninen setti kuulosti valitettavasti tosi laimealta. Setin alussa kuultiin pitkä tovi yhtä staattista ääntä. Hetken jo luulin, että onko kyseessä joku alkunauha mutta sitten yleisömeren takaa onnistuin näkemään vilaukselta, että jahas, istuu siellä lavan lattialla joku koneensa kanssa. Melko staattisissa merkeissä mentiinkin sitten koko setti ilman varsinaisia huippuhetkiä. Jossain toisessa tilanteessa ja paikassa olisin ehkä suopeampi illan päättäneelle setille, mutta tällä kertaa nyt kävi näin.
Yleistä huomiota festivaalista. Soundit - ne olivat todella hyvät. Jotenkin nuo japanilaiset onnistuvat saamaan hyvät soundit paikkaan kuin paikkaan koosta riippumatta. Tapahtumapaikan puitteet olivat tosi hyvät: yleinen siisteys, kulkuyhteydet, sai liikkua sisään-ulos miten huvitti. Omien eväiden kanssakaan ei oltu niin kauhean tarkkoja. Paikan omistaja oli tosin kuulemma ollut raivoissaan festariyleisön jättämästä likaisuudesta ja sotkuisuudesta: WC-tilojen seiniin oli piirrelty tusseilla ja keikkapaikan lattioilla oli settien välissä kovinkin paljon tyhjiä tölkkejä, muovituoppeja yms. Aika normaali meininki muualla, mutta tässä lienee käytännön esimerkki kulttuurieroista. Voipi olla, että kyseisessä paikassa ei järjestetä vastaavanlaisia kekkereitä uudestaan.
Jonkin verran urputusta ennakkoon aiheutti se, että kyseisiin kekkereihin ei myyty kuin kahden päivän lippuja. Lähinnä metalliväki tästä nillitti ja näyttikin siltä, että toisena noisepäivänä väkeä oli vähemmän. Myöhemmin tapasinkin kaupungilla jenkkijätkän joka oli ostanut lipun mutta jättänyt toisena päivänä tulematta "kun en mä ole niin kiinnostunut tosta noisejutusta". WTF?
Vielä yksi maininnan arvoinen huomio: merch-jonot. Voi elämän kevät! Ikinä missään en ole nähnyt kamapöydille noin pitkiä jonoja. Jengi missas kokonaisia keikkoja jonottaessaan jotain festaripaitaa. Itse selvisin vain noin ½ tunnin jonottamisella kun menin ns. ruuhka-ajan ulkopuolella.
