Minusta olisi yleisesti ottaen monilla keikoilla hyvä linja että järkkäri kyselee jonkun ns. "virallisen kuvaajan" ja muille vähintään vahva toive. Esim Kammiolla useammalla keikalla Voragography ottaa laadukkaat valokuvat järjestelmäkameralla ja kun miehellä ei hehku iso näyttö, ei sitä monesti edes huomaa touhuissaan. Puhelinkuvaus sitten melkein antiteesi siihen. Halpis puhelin millä ei tule hyvää jälkeä ja monesti ei haluta olla diskreetisti jossain muiden näkökentän ulkopuolella ja vain rajallisen ajan vaan pitää olla vähän väliä, just mahdollisimman keskeisessä paikassa.
Nykyään musa keikoillakin, festit sun muut, valokuvaajat pyörii sen 2 biisiä setin alussa ja sitten pitää lähteä pois että keikka jää katsojille.
Itse hieman miettinyt kävisikö ostamassa jonkin "GoPro" kameran ihan lähinnä keikkojen kuvaamista ja muuta dokumentointia varten. Se voi roikkua mukana, tai kiinnitettynä johonkin rakenteisiin todella huomaamattomasti niin ettei ärsytä... Toki ymmärrän että osalle itse otettu kuva tai video on se "juttu", ja se että voi tuubista katsoa myöhemmin kokonaisen biisin (tai setin) oman suttuisen 30 sek klippin sijaan on yllättävän epäkiinnostavaa.
Tämä siis yleisellä tasolla.
*
Eilisen suhteen, paikka sen verran intiimi pieni tila että tähän ei tosiaan tarvittu puhelimia häiritsemään ja oli kyllä hyvä. Täytyy toisaalta myöntää että... Teki mieli, haha! Miljöön sopivuus DIY noise keikalle, plus soundin tekeminen sellainen että hirvitti kun H.Ö.H tuli nähtyä hitusen liian kaukaa ja kiinnostaisi hieman miten se sormeili walkmanejään. Järjestyksessä jos mennään, Haudat ei ollut Haudat, vaan mies ilmoitti että nyt tuleekin vielä nimeämättömän uuden projektin harsh noisea. Alku lähti hieman kankeasti, mutta vauhtiin päästessään oltiin jo asiassa. Pöydällinen pedaaleita, mikseri, 4-raituri. Sourcet pyöri kassuilta ja säröjä ynnä muuta napsauteltiin päälle ja pois ja mikseristä feedback-loop pärinää. En toki varmuudelle tiedä mitä soundia tavoiteltiin, mutta itse ehkä voisin kuvitella että kokonaissoundille olisi vielä hyväksi jotenkin tiukemmin niputtaa yhteen hieman puskevammaksi tiiviimmäksi soundiksi? Toisaalta hieman nuhaista ja eri volumeilla liikkuvia soundeja voi hyvin tehdä tarkoituksella. Julkaisuja ei vielä ole ja eka keikka joten tietää hyvin että harsh noiset on monesti niin että jää see ihan viimoinen silaus saavuttamatta kunnes lopulta löytyy sellainen alkemistinen resepti että nappulat vihdoin oikeassa järjestyksessä ja alkaa suoltaa kultaa...
H.Ö.H eka keikka oli lyhyt, mutta hyvä! Mikseri ja olikohan niitä 4 walkmaniä. Pari tavallista, yksi mikro kasetti (jos en muista väärin?) ja yksi modattu avattu laite jonka sisällä kulki pidempi kasettinauha jota artisti liikutteli käsipelillä. Nauhat muljahteli soundit just niitä top best HÖH soundeja ja onnistui luomaan kassuilta tutun ilmapiirin todella mainiosta. Jossain vaiheessa turahti päälle sub-bassoinen hurina joka yllätti, mutta sulautui pian osaksi teosta niin että ajattelin sen kuuluneen suunnitelmiin. Kuulemma tuli ihan yllätyksenä, ja myös setin lopetus tuntui hieman yllättävän artistin, mutta kuten seuraavakin setti osoitti, noise keikan yksi olennaisimmista kohdista on mielestäni tajuta milloin lopettaa. Tai miten lopettaa. Kun matsku itsessään vaan syystä tai toisesta hiipuu, stoppaa tms, niin monesti väkinäinen uusi yritys tai uudelleen nousu voi olla laimea verrattuna että kädet ilmaan ja se siitä! H.Ö.H loppui hauskan äkkinäisen oloisesti, en tiedä oliko tarkoitus, mutta hienosti silti.
Heppakirjat mainitsi että ei ole mitään samoja sourceja luvassa kuin Lahden keikalla. Hieman ihmisten kanssa keikan jälkeen keskustellessa oli eriävää fiilistä oliko rakenteellisesti samantyyppistä. Lahden keikka tuntui hyvin seesteiseltä ja tarkkaan harkitulta. Tämä keikka, ei tavallaan kovin kaukana, mutta hieman hektisemmin vaihtui äänilähteet ja mies skratchäili vinyyliä ihme vintage soittimessa efektien läpi, hyökkäsi hämärän mikrofonin kanssa kassiin sisällön kimppuun ja jopa päästi lähinnä akustisesti lavalta kuuluneen rääkäisyn kaikkein vimmaisimmassa kohdassa. Toki, kokonaiskuva oli sellainen heppakirjamainen tyylikäs kasettinauhojen prosessointi. Kuten H.Ö.H keikka, tämä setti oli ehkä loppumassa, mutta jotain siinä tapahtui ja artisti näytti hieman yllättyneeltä ja silleen "no.. helvettiläinen?!" ja sitten tuuletus että siinähän se sitten oli. Ja kelpasi! Todella hyvä.
Violent Shogun - odotin jostain syystä enempi sähköistä synavetoista settiä, mutta miehellä oli klassiko Roland sampleri ja 4-raituri. Raiturissa pyöri monesti joku loop kasetti jossa oli ääntä joka raidalla ja mies soitti sitä todella aktiivisesti, nopeilla liikkeillä säätäen kunkin raidan volume, panorointi ja EQ nappuloita ja harvoin kasetit toimi "taustanauhana", vaan ennemmin instrumenttina jota soitettiin. Samplerin anti oli taas se staattisempi osuus, ja pari erilaista, yleensä hieman rahallisempaa äänielementtiä rullasi 4-raiturin soittamisen taustalla. Setin puolivälissä tuli erikoinen kohta, missä mies nosti käsin tehdyn "mielenosoitus bannerin" pyödälle jossa ei ollutkaan mitään protestia, vaan ilmoitus teemalla että suojelkaa kuuloanne, nämä ovat kuulokoneen ääniä. Ja todellakin, sen jälkeen mies feidasi PA:n nolliin ja kaikki ääni tuli mini kokoisesta rasiasta jossa.. ilmeisesti siis kuulokone tuuttaamassa noisea, heh! Kuulostaa ehkä erikoiselta sanoa että tilanne oli kuin 40 ihmistä olisi kuuntelemassa miten (nappi)kuulokkeet sihisee noisea, mutta ainakin siinä missä itse seisoin, se oli varsin uniikki performanssi. Koko yleisön ollessa hiiren hiljaa, soundi oli edelleen sellainen että sen pystyi kuulemaan ja samalla tuntui se ison lössin hiljaa olemisen tunnelma. On eri asia että paikka on tyhjä, kuin liki henkeään pidättelevä massa ihmisiä. En oikein muista että vastaavaa idistä olisi monesti (tarkoituksella) hyödynnetty. Voi olla että kauempaa katsoneet ovat ihmetelleet että mitä helvettiä, jos eivät nähneet tämän osuuden tarkoituksellisuutta. Hetken päästä VS eteni tekemään terävän sähköistä harsh noisen suuntaan menevää kamaa. Ei aggressiivista tai nopeaa, vaan peltirasia täynnä jousia, kuivia herneitä, pieni vibraattori nappula tärisemässä, ja hieman ennalta-arvaamattoman kuuloinen pedaali muuntamassa soundia feedback-särö massaksi. Tuon pedaalin soundi oli aika siisti ja yritin hieman katsella mikähän vehje se on, mutta aivan kuin VS olisi kenties piiloitellut teknologian triviaaleja ominaisuuksia ja mitään merkkiä, logoa tai nimeä ei osunut silmään vaan ihan kuin olisi peitetty jollain teipin suikaleella. Hyvä juttu sinänsä. Itseäni tyypillisesti inhottaa firmojen logot lavalla.
Tällä kertaa autokuskina ja osa remmistä muissa puuhissa Tampereen yössä, joten tuli aika pikainen lähtö kohti Lahtea ettei ala väsyttämään kesken paluumatkaa. Vuosia sitten oli melkein joka keikan paluumatkan bravuuri herätä tien reunuksen töyssyihin, jonka välttely tuntuu tässä iässä jo ihan fiksulta, heh.. Joten kun ei ehtinyt sanomaan paikan päällä niin kiitokset vaan järkkärille ja muillekin tahoille! Oli taas sen sortin noise miitin mittapuu ettei kerennyt monen tyypin kanssa vaihtaa edes sanaa.
