Eilen piti äkkiä pistää kotimaiset viikon paketit läjään ja hiki hatussa juosta junalle. Siinä kiiressä unohtui juomiset jääkaappiin. Junamatka helsinkiin ja hirveä nälkä päällä, mutta huomasin että tuossahan tuo postitalon Rosebud on! Monta kuukautta ollut jokunen vaihtoehtosarjakuva ostoslistalla. Miettinyt jos pääsisi Turussa käymään, mutta nyt Nissisen uusi, Strengin uusi ja pari muuta kasattu pinoon ja 99 euroa myöhemmin pihalle. Summa lähinnä hassuna muistutuksena miten kotimaiset pienkustanteet ei todellakaan enää ole mitään "tsekataan kaikki mahdolliset" hintatasoa vaan pitää oikein tarkasti puntaroida. Mietin pitäisikö luuhata museoissa, mutta aika oli sen verran kortilla että sokoksen hajusteosaston kautta kallein mahdollinen suihkaus niin noisejätkät saa olla ihmeissään kun joka paikassa leijuu fruittarin aromi, heh..
Kohti keikkapaikkaa. Nopeasti käytävät puffetit kaikki menneet kiinni jo kahdelta. Ei kiinnostanut amarillot tms ja mitä lähemmäs keikkapaikkaa oli liikkumassa, tuntui vaihtoehtoja olevan vähemmän. Sitten silmään osui "brasilialainen buffet" tyylinen mainos ja sisään. Tarjoilija kysyi onko varausta. Ei ollut, mutta selvisi että mahtuu jos on syönyt parissa tunnissa. Sen verran keikkaan aikaan joten vaatteet naulaan ja pyötään. Siinä vaiheessa kun kysäisi, mitäs tämä maksaa... tarjoilija tokaiset 65 euroa ja ei enää kehdannut nousta pöydästä perääntymään kohti ulkoovea vaan... antaa tulla! Siinä sitten tarjoilijat lihavartaat ojossa tulee pöytään ja leikkaa siivua naudan sisäfileestä kanan sydämiin ja kaikenlaista siltä väliltä. Loppujen lopuksi, 65e ihan passeli hinta, sillä valikoimaa oli niin monenlaista ja todellakin niin paljon kuin menee alas. Kerrankos sitä mällää jos Helsinkiin asti saapunut.
Siitä sitten kohti Laterna Magicaa ja ovet ei vielä olleet auki mutta paikalla oli jo innokkaimpia noise jätkiä, esim. Lahti, Kouvola, Jyväskylä edustettuna. Kirjakauppa on ehdottomasti vierailemisen arvoinen ja kyllä sieltä lähti mukaan yksi ehdottoman tarpeellisen oloinen valokivakirja. Enemmänkin olisi voinut, mutta alkoi olla jo reppu täynnä ostoksia. Sopivasti aikaa ennen ekan artistin alkua ja ehti hieman vaihtaa kuulumisia.
The Philadelphia Experiment ei ennestään tuttu, mutta miekkoset ei ole mitään uusia. Ehkä tällä hetkellä maineikkain linkki on name dropata Ruusuriimu? Se ei tietenkään ole noisea, mutta tämä projekti oli kaksi jätkää, molemmilla syntikka ja muuta vimpainta. MS-20 mini oskilloi ja toisella kiipparit dronettaa ja parhaimmillaan matskuun tuli rytmikästä industrial noise hidasta kolahdus rytmiä ja jousella raavittua etno soitinta. Hyvin perinteisissä ja tavallisissa elementeissä, mutta sehän kelpaa. Monesti jos keskittyy vain jonkun uuden soundin esittelyyn, se ei välttämättä ole niin kestävä kuin ns. klassiset soundit, mutta soitettuna tyylitajuisesti ja joskus jopa taidolla.
Atrophist keikka lienee paras mitä mieheltä nähnyt? Eräs toinen miekkonen sanoi että toisin kuin monella muulla keikalla, nyt sormien liike, laitteiden säätö yms korreloi suoraan kuultavaan. Joillain keikoilla ollut sellaista että feedback tai muu kirske jatkuu samanlaisena vaikka mies puuhastelee. Nyt oli juuri hyvä. Rauhalliseen tahtiin elementtejä sisään ja niiden muokkausta. Livesoiton fiilis siinä mielessä että artistin ilmeestä päätelleen ja omin hörökorvin selvältä munaukselta kuulostanut kohta missä just helvetin hyvä noise pätkä katkeaa kesken kaiken.. heh! Mutta ei hätää, sillä äkkiä vaan uutta kehiin. Elektroniikkaa, romua, setin rakennetta selvästi hieman harkittu. Ei kuitenkaan varsinaisesti teknistä taituruutta esittelevää noisea.
Sitä ei myöskään tarjoillut Nikama. Setti lähti käyntiin todella hiljaa. Tuntui että jotain varmaan pielessä, mutta ilmeisesti ihan tarkoituksella. PA oli muutenkin hyvin maltillinen jos kuvaillaan oikein positiivisen kautta. Jos itsensä asemoi PA kajarin lähelle, toimi hyvin, ei siinä mitään. Nikama hieroi mikkejä pikku koriin jossa oli jotain sälää ja paineli välillä pedaalin päälle tai pois. Joka kerta kun volumea nostettiin, homma toimi hitusen paremmin. Romun hierominen ei kovin helpolla vanhene, mutta hieman vaikutti ettei osata pysytellä siinä hyvässä soundissa kun se löytyy, vaan hyvin sattumanvaraisesti painellaan pedaaliketjusta vuoron perään on/off ja huonoja soundeja annetaan olla yhtä pitkään kuin hyviä. Mutta, olennaista on että kun vihdoin setin puolivälin jälkeen Nikama väänsi mikseristä reilusti input volumea ja korkea rääkäisyt tuli harsh noisen sekaan - sittenhän homma toimi jo todella mainiosti! Noise oli repivää ja "rikkinäistä", yli-ampuva feedback, särö ja muu sai noisen olemaan ratkeamispisteessä ja korkeat kiljumiset leikkasi sieltä esiin ja vihdoin se alkupuolen hiljainen kasvattelu asettui kontekstiinsa. Jos olisi massiivisempi PA, voi olla että toimisi vielä paremmin?
Tuli napattua distropöydästä viimeinen The Gloria kasetti. Artisti ei mitenkään tuttu, mutta kun näin että hirveä pino kassuja oli huvennut ja viimeistä vietiin, oli pakko ottaa talteen. Hommassa paistoi erittäin vahva The Rita mehustelun fiilis, mutta kun keikka alkoi, tuli selväksi että tämähän on jopa parempi. Korkkareissa ja nahkasormikkaissa kiemurteleva artisti on toki enempi silmänmyötäinen kuin joku snorklaamassa ämpäriin, mutta ihan noise arvoiltaan The Ritan myöhemmän aikakauden tyyppiset rajusti gaten pideättelemät räsähdys ja räpse soundit olivat olennainen osa, mutta sen tympeän hiljaisuuden sijaan taustalla leijaili jonkinlainen elektroninen äänihuttu. Ei mitään super erikoista, vaan ihan vaan joku flangeri tai vastaava joka oli yhtä aikaa huomaamaton, mutta olennainen ja se mikserin rapina pauke mutatoi sitä muutakin soundia. Tässä pituudessa, hyvin toimiva.
JSH tokaisi setin alkuun että nyt enemmän volumea! Taisi toinen PA kaappi hieman kyykätä ja pieni monitori veti päälle-pois cut uppia ihan itsekseen, punaisen klippi valon vilkkuessa. Se puoli missä itse seisoin, toimi juuri hyvin! Energisen suoraviivaista harsh noise tykitystä, fyysisellä heilumisella joka tarttui myös yleisöön joka veti galleriassa... noise pittiä. Siellä välillä joku nurin pitkin pituuttaan ja melko kompakti setti loppui niin ettei ihan varma oliko kyseessä laitteiden sammuminen vai aivan suunniteltu juttu. Yleisö huusi encorea mutta sitä ei tullut. Todella hyvä keikka, vaikka toki muilla suomen keikoilla on ollut volumea paljon enemmän. Itse valitsen mielummin tälläisen kuin liian muhkean subbari noise jylinän. Kompaktia ja selkeä soundia, vaikka ei ihan lahkeet lepattaisi.
Hyvä keikka ja hyvä paikka!
Tänään olisi noisea niin helsingissä kuin turussa. Paikalla olleet ulkomaan tyypit sanoi kaikki ihmeissään että suomi on ihan älytön, kun omissa maissa ei tapahdu oikein mitään ja täällä monta keikkaa viikossa. Niinpä! On todella erikoista ja myös kiinnostavaa miettiä miksi suomessa on näin ja viro, ruotsi, norja, ihan tuossa vieressä, on jotain ihan muuta.
