Viimeaikoina ollut taas tapetilla eri noisen tekijöiden kanssa se, että julkaisuista ei saa julkista palautetta joten kirjoitellaas nyt jotain. Uutta kassua, CD:tä ja vinyyliä kertynyt omaan kuuntelupinoon taas sitä tahtia, että vapaapäivät menee rattoisasti näiden parissa. Laatu suurimmaksi osaksi myös edelleen niin hyvää, että kuuntelu ei tunnu väkinäiseltä ja työläältä.
Pari viimeaikoina hommattua nauhaa jotka pitää nostaa esille on Kurlukin Inner Demoni ja Monocyclocybercilian Lyserkinesis.
Kurluk omakustannekassu ja materiaalilla pituutta 41 minuuttia jossa hyvä dubbaus kassun A-puolelle. Mainospuheessa mainittu noise ja Beherit, mutta kyllä tämä omaan korvaani on aivan ehtaa kotimaista power electronics kampetta eikä esim. mitään Beheritin elektrolevyjen apinointia. Riipivää feedback ulinaa ja pedaalirutina osastolla enemmän korkeita taajuuksia matalan jyrinän sijasta, toki sitäkin löytyy välillä sopivina annoksina ja tässä kuuluu tilasaundi jota arvostan aina. Hyvin nauhoitettua romumetallimyllyä ja maltilla käytettyjä aggressiivisia vokaaleja jotka miksattu enemmän taustalle kuin pintaan, mutta kuuluvat kyllä. Monta eri biisiä ja "draamankaari" kuulostaa harkitulta. Matsku on suurimmaksi osaksi myllytystä, mutta myös dynaamista hieman hiljaisempine kohtineen ja puhesampleineen. Tunnelma on pimeä ja törkyinen ilman, että kuulostaisi miltään death industrial tai "black noise" kamalta vaikka kassulta löytyy myös Impaled Nazarene Coraxo koverikin! Kansitaiteiltaan DIY ja uskonnot saa kyytiä. Tästä kasetista tulee sellainen fiilis ja saundi miltä PE kuulosti omaan korvaani kun genreen tutustuminen alkoi aikoinaan ja se on harvinaista nykyään. Albumi kuuntelijana arvostan myös, että ensinauhalle uskallettu laittaa pituutta 40 minuuttia. Pääsee tunnelmaan ja tällaisen matskun kuuluukin edetä raa'asti sellaisena kuin se on siinä hetkessä syntynyt. Kurluk on toiminut tätä ennen enemmän ug puolella noisecore, punk, bm jne. piireissä, mutta noisea on kuunneltu ja sen kyllä huomaa. Toisinsanoen; helevetin hyvä kassu! Ja lisää matskua on kuulemma luvassa.
Monocyclocybercilia on Haudat miehen harshnoise projekti ja eroaa saundillisesti sen verran paljon Haudat kamasta, että ymmärrän täysin eri nimellä operoimisen. Lyserkinesis on C-15 omakustannekassu ja syntynyt tekijän itsensä mukaan todella intensiivisen Merzbow kuurin seurauksena ja se kyllä kuuluu. Ja pelkästään positiivisessa mielessä. Tässä taas lyhyt kesto on plussaa sen takia, että materiaalin laadun takia tämä kassu pyörähtää helposti useamman kerran putkeen. En osaa sanoa paljonko tässä on käytetty eri laitteistoa kuin Haudat nauhoilla, mutta äänellisesti meno on sen luokan harsh noise tykitystä japanoise tatsilla, että ei jää esikuviensa jalkoihin. Tässä ollut itselläkin viimeaikoina taas kovassa kuuntelussa mm. Ysärin Merzbow kovuudet ja tämä ei tunnu niiden välissä yhtään "löysemmältä" tai heikommalta. Yhtäkkiseltään ei tule mieleen muita aktiivisia suominoise artisteja joka kuulostaisi just tältä vaikka kovan luokan myllyttäjiä suomesta löytyykin pilvin pimein. Suht pieni kädestä käteen painos A5 minigrip pussissa jossa värikkäät ja tyylikkäät kannet kukkateemalla. Tästä saisi täydellisen 3" cd julkaisun isompaankin jakeluun koska luulisi kelpaavan suuremmallekkin yleisölle.
Kaksi erilaista kassua sisällöltään ja fiilikseltään, mutta molemamt kovaa kamaa!