Itse kirjoitan monesti muutamia lauseita pitkiä juttuja facebooking Noise Now Playing -ryhmään. Etuna lähinnä sellainen, että tyypillisesti illalla, kun ei ole tietokone auki ja formaatti ko ryhmässä enemmän sellainen "postaa kuva mikä soi parhaillaan". Siihen riittää suht suppeat saatesanat julkaisusta. Itselläni saattaa hieman venyä, mutta ei kuitenkaan ole "painetta" analyyttiseen tekstiin. Jos kutsuu tekstipätkää "arvioksi", se sisältää heti tietynlaisen kynnyksen. Playlista ja kommentit -formaatti taas antaa ymmärtää ettei tarvitse kuin omin sanoin hieman kuvailla mistä kysymys.
Vaikka foorumin puitteissa olen vastahankaan sellaista kuvalauta fiilistä, se voi olla etenkin jokusen viskipaukun ja noise kuuntelun huumassa sopiva tapa "palautteelle", että säilyy fiilis vapaa-ajasta, heh..
Taannoin narisin siitä että liityin vihdoin instagrammiin ihan vaan että voisi seurata noise lafkoja ja artisteja, oletuksella että kun ei muualta irtoa infoa, ehkä se on sitten siellä. Lopputulema oli että aivan perkeleesti kissoja ja perseitä, eri ihmisten tekemiä, mutta samoja "sketsi videoita".. mutta missä ne noiset? Tuttu mies selitti että vain boomerit postaa IG kuvia ja muut postaa stooreihin. Pitääkö tässä siis olla kokoajan netissä, plärätä 24/7, tasaisesti häviävää viestivirtaa että näkisi ilmoitukset tai ihmisten postaamat "arviot/fiilistelyt"? Hieman kyllä ärsytti. Itselleni sanottu siitä että on rennompi kun ei jää pysyvää digijalanjälkeä ja ei tarvi myöhemmin hävetä mitä postannut kun kaikki deletoituu muutamissa tunneissa. Toki tuollaisen ymmärtää, jos näyttää siltä että nyky UG:ssä lauma negistelijöitä roikkuu lahkeessa vuosikymmeniä jos joskus sanonut jotain huonosti, heh.. Mutta onhan se aika marginaalinen ongelma suhteessa siihen että jopa hetken parhaat tekijät eläisivät fiiliksessä että vaivalla duunanut luomukset ei kiinnostaneet ketään ja ihan sama tehdä pöytälaatikkoon.
Juuri kilisi puhelimessa noutoilmoitus ja siellä on jo Monocyclocybercilian kasetit ja Satatuhatta distrosta tilattu Altar of Flies uusi kassu ja uusi Rocker lehti. Rockerin arvio-palsta on hieman laimentunut varhaisista numeroista. On hauska huomata miten eri maiden ja eri "piirien" skenet niin erilaisia ja sitä myöten myös perspektiivit erilaisia. Yhdessä numerossa lytättiin Umpio CD sysipaskana päämäärättömänä kurana ja mainittiin Merzbow esimerkkinä että millaista wänkkäystä luvassa, heh! Sama levy oli seuraavassa numerossa eri henkilön arvioimana ja sai ylistystä. Liekö jopa samoista syistä?
Nyttemmin arvioissa ollut paljon enemmän jotain kokeellista musiikkia, ei niinkään tiukkaa noisea. Paljon sellaista kamaa joka ei kiinnosta millään tasolla. Sitä huomaa joka numerossa kaipaavansa lisää NOISE arvioita. Myös tutuista levyistä tai tutuista artisteista.
Jossain vaiheessa As Loud As Possiblen Sienko haastattelussa puhui siitä noisekeskustelun ja arvioiden merkityksestä, joka antaa sanaston äänen tai teoksen ajattelulle ja vaikuttaa positiivisesti kokemukseen. Vaikka miten tuttu levy, lukemalla jonkun toisen huomiot levystä, jotain voi tapahtua aivoissa joka saa kuulemaan taas hieman uudella tavalla. Ei niin että olisi mitään tiettyä oikeaa tapaa, mutta jonkinlainen sanasto jolla edes miettiä mitä kuuli, voi antaa kokemukseen uusia sävyjä vaikka kyseessä ei olisi syväluotaava analyysi.
Kyllä nytkin kiinnostaisi lukaista jos joku kompaktisti luonnehtisi Sewer Election 2020 jälkeiset julkaisut mistä kyse. Tai katsaus Nordvargrin loppumattomaan virtaan. Merzbow viimeisimmät 10 levyjä läpi kuunneltuna luonnehdintoineen. tms. Tuntuu että viimoinen Merzbow joka herätti Suomessakin oli Animal Liberation... CD? En muista että sen jälkeen mikään yksittäinen uusi CD olisi saanut useammalta ihmiselta reaktion niin että itse olisin nähnyt?
