Aiheesta taisi jo olla puhe ja Junkyard Shaman sitä ehkä puikin. En muista oliko suomi topsussa vai japani noisea käsittelevässä?
Toi vaan tuon kirjan katsominen mieleen, miten historia saattaa painaa hieman. Etenkin kuuntelijoilla voi olla joskus jonkinlainen asennevamma. Esim itselläni, heh, joka asettaa uudet tekijät siihen kaanonin jatkoksi. Kun muut on jo ikuistettu kirjoiksi ja dokkareiksi ja artistit liki myyttisiä. Kun joku heittää CDR jossa hieman synat suhisee, ei se siinä rinnalla oikein vaikuta.. miltään?
Suomessa, jopa näinä päivinä, minusta ei oikeastaan ole mitään sellaista definitiivistä historiaa vielä olemassa ja uusia juttuja tapahtuu myös hyvin uusista lähtökohdista, joten en minä ainakaan kovin usein päädy fiilistelemään että ihan hyvä tämä joku uusi kassua, "...mutta ei tämä mikään bizarre uproar ole". heh. Tuskin moista tapahtuu.
Eilen oli miekkosen kanssa puhe saunoessa että ehkä se on aika hyvä ettei ole olemassa monestakaan maasta sellaista "nyt hommat pakettiin" henkistä kirjaa tai dokumenttia. Jos ja kun kirjoja tulee, on nykyisten esimerkkien valossa monta erilaista lähestymistapaa, joista mikään ei ole sellainen että joku tekisi noisen lopullisen historian tai edes kattavan yleiskatsauksen, vaan jonkinlaisen muun.
Kiinnostaa tietää minkä tyylisiä, millaisella lähestymistavalla olevia kirjoja ihmiset olisi kiinnostunut lukemaan tai kiinnostaako? Artistista? maasta? Aikakaudesta? Visuaalinen, teksti, mukana olevien kokemus, ulkopuolisen analyysi, tms tms?
