Teemu Keskisarja: Kyynelten Kallio. Perhaps not the "true crime" in sense of what it often means, but this is pretty good new book. 400 pages, only in Finnish unfortunately, about Finland back in 1600-1700 and little bit about progress till 1800. While many higher cultures of the time have plenty of information, over here, very little of written information was beyond the upper class & church related things. Majority of normal folks lived lives not worth of writing about. Universities of the time focused on studying ideas of european classic thinking and bible, and aimed to not present any new ideas themselves.
Only real existing writing about the normal people is the court documents. Focus to times after heavy duty witch-hunt is already past, and the crimes book studies is murder, beastiality, incest, whoring, homosexuals, blasphemy, corrupted priests. You got people from every class fucking cows and horses, but idea of homosexuality comes very late.
Punishment in most of the crimes mentioned is death. Often it includes execution of all parties involved, also the animals used for bestial fun.
There are good stories of denial of god and pacts with devil written with blood drained from middlefinger of left hand and so on.
It portrays pretty brutal image of the Finnish woodlands before "proper civilization". Sweden is in control, yet their country has pretty much the same problems.
QuoteTeemu Keskisarja
Kyynelten kallio
Esiteollisen ajan sukupuolisuudesta on tehty kirjoja vähemmän kuin esiteollisen ajan teollisuudesta. Miksi ihmeessä, kysyy Teemu Keskisarja Kyyneltenkallion esipuheessa.
– Kun aihepiiri on tänään viihteellistynyt ja meheväksi möyhitty, ei kai se rutikuiva voinut olla eilenkään?
Kyynelten kallio tutkailee niin sanottujen tavallisten ihmisten kohtaloita.
– Muisteluksia, kirjeitä ja maalauksia syntyi yhden linnan tanssiaisista enemmän kuin tuhannen savupirtin siivottomuuksista. Kirjoitustaidottomasta kansasta arkistot tarjoavat nimiä, syntymä- ja kuolinpäiviä sekä maaomistuksen ja verotuksen numeroita, mutta ajatukset ja teot piiloutuvat, kirjoittaa Keskisarja.
Miten 1600- ja 1700-luvulla eläneisiin tavallisiin ihmisiin pääsisi käsiksi persoonina?
– Ojankaivajan ja lypsäjän tuntemukset ovat kadonneet iäksi, mutta pienoiselämäkertojen kohteiksi tarjoutuvat sentään rikolliset. Mitä törkeämpi teko, sen viitseliäämmin oikeus selvitti epäillyn vaiheita etsien todisteita ja asianhaaroja.
Aviorikkojien, eläimeensekaantujien, onanistien ja homoseksuaalien elämäntarinat valottavat menneisyyden maalaiskylän arkea. Samalla ne kertovat siitä, kuinka käsitykset oikeasta ja väärästä sekä luonnollisesta ja perverssistä ovat muuttuneet ajan myötä.
Suomen ensimmäiset homoseksuaalit olivat Heikki ja Heikki
Turun hovioikeuden istunnossa 14. lokakuuta vuonna 1665 oli esillä oikeushistorian kummajainen. Se koski Taivassalon kirkkoherra Claudius Brenneruksen renkejä Heikki Pekanpoikaa ja Heikki Mikonpoikaa. He saivat kuolemantuomion "sodomiittisesta synnistä".
Tuomio määrättiin toimeenpantavaksi Taivassalossa Kyynelten kallioksi kutsulla teloituspaikalla. Heikit piti kirveellä mestattaman ja roviolla poltettaman. He ovat Suomen ensimmäiset nimeltä tiedetyt homot.
Vastaavat tapaukset olivat harvinaisia, sillä Ruotsin valtakunnan oikeuslaitos vaikeni tästä sodomian muodosta. Havumetsien huminassa ja savupirttien hämärässä ei juuri ollut homoja eikä homovainojakaan. Esivallalla oli paljon pahempia kriminaalipoliittisia ongelmia. Suomessa harjoitettiin tiettyjä luonnonvastaisia syntejä enemmän kuin missään muualla kristikunnassa.
Filosofian tohtori, dosentti Teemu Keskisarjalla (s. 1971) on lukijaystävällinen, rento ja vauhdikas kirjoitustyyli.
– Yleistajuisen vastakohta ei ole tieteellinen vaan yleistajuton, hän sanoo.
– Joskus "tieteellinen" kieli sovittaa uusia vaatteita asioille, jotka ovat pohjimmiltaan alastomia. Lumppupaperilla lukee, että Antti löi Pekkaa ja Matti makasi Annan kanssa. Siinä kaikki ja se on paljon.
Viime syksynä julkaistu Keskisarjan kirja Vihreän kullan kirous – G.A. Serlachiuksen elämä ja afäärit valittiin Vuoden 2010 historiateokseksi. Ennen sitä Keskisarja on kirjoittanut muun muassa teokset Suomen ainoa sarjamurhaaja (Atena 2008) sekä Vääpeli T:n tapaus ja muita kertomuksia suomalaisesta terrorista (Atena 2010).