YLEINEN NOISE FIILISTELY SUOMEKSI

[Atrophist]

Pitää vielä hieman tykitellä kun Turussa töröilemässä pitkin kyliä ja Sammakon kirjakaupan teesessiot tai kauppahallissa kaffella istumisen jälkeen vielä luppoaikaa...

Elikkäs lähinnä jatkona tuosta "muunlaisia ihmisiä noisessa" -keskustelusta, itseäni hieman kiinnostaa esimerkiksi naisten mukaan tulon odotukset ja myös sen mitä väliä sillä olisi kun nykytilanne usein osoittaa että edes kovimmat asian puolesta messuavat eivät tiedä, eivätkä seuraa mitään naisten tekemää noisea ellei se hierota väkisin naamaan. Jopa Women of Noise podcast taisi pistää pillit pussiin kun jaksot ei kiinnostaneet ketään. Tosin, syy voi olla että monesti ei ollut noisea ja naisiakin välillä aika niukasti.

Olisi pitänyt muistaa mainita tässä seikka mikä toisinaan on pyörinyt mielessä aina kun tällaiset jutut tulee puheeksi.

Nykyäänhän puhutaan paljonkin siitä miten sinne, tuonne ja tänne pitäisi saada lisää tiettyjä ominaisuuksia edustavia ihmisiä, ja vähemmän jotain muita edustavia. Tämä on tottakai mahdollista tilanteissa, jossa joku ulkopuolinen taho istuu rahakirstun päällä ja päättää, kenelle sitä mannaa tipahtaa taivaalta ja millä perusteilla, ja kenelle ei.

Saattaa syntyä jonkinlainen perspektiiviharha, että tämä olisi mahdollista myös jossain ug-skenessä, jossa kaikki tehdään itse, omalla ajalla, omilla rahoilla ja omalla harrastuneisuudella. Tällaiseen skeneenhän ei tietysti ole mahdollista mahdollista vaikuttaa mitenkään muuten kuin ryhtymällä itse omalla tekemisellä osaksi skeneä ja sitä kautta vaikuttaa siihen sisältäpäin.

Jannen mainitsema että naisten noisessa ehkä ei olisi korostettua rajuutta. Vaikea sanoa, sillä esimerkkinä voisi ottaa Stroker tai AntiChildLeague ynnä muut ja äkkiä omaan makuunsa tekevä pimu saa kuraa niskaan koska ei teekään sellaista noisea mitä naisten odotetaan tai haluttaisiin tekevän. Onkin rajua ja irstasta ja sitä myöten näkee miten vääränlaista naista katsotaankin äkkiä nenän vartta pitkin lähinnä varoittavana esimerkkinä. Pitäisi tulla skeneen jotenkin sormiväri maalauksien ja päiväkirjalyrikoiden kanssa joka voi tekijän mielessä herättää kysymyksen että kelpaako tänne noisen tekijänä, vai pitääkö suorittaa naiseuden performanssi tekemällä sitä "naisten juttua". Joka saattaa olla vaatimuksena ehkä jopa toksisinta roskaa mitä voi kuvitella, jos se yhdistyy ettei naisnoise hahmojen oma ilmaisu kiinnosta sen vertaa että niiden olemassaolosta tiedettäisiin.

Muistaakseni tarkoitin tuolla ennen kaikkea Noise Spacessa esiintyneitä, enimmäkseen taidepiirteistä tulleita naisartisteja. Ylipäätään törmään tässä samaan dilemmaan josta taisin mainitakin, eli tavallaan ärsyttää puhua "naisnoiseartisteista" kun haluaisi vain puhua noiseartisteista. Mutta toisaalta tätä näkökulmaa on käytännössä aika vaikea välttää. Ja sitten juuri törmätään odotuksiin, että pitäisi olla tietynlaista, jotain hempeää tyttömäistä tai sitten jotain lattialla kirkumista omassa kuukautisveressä kieriskellen. Kun kerran ollaan "naisartisteja" ja naisartistien kuuluu olla tietynlaisia. Kaikin puolin aika heikko ja masentava esitys.

Itse olen X-sukupolvea eli toinen jalka haudassa jo, meille ei ollut tärkeää niinkään se että kaikkialla pitää olla tarkka tilastollinen prosentti kaikkia mahdollisia ihmisryhmiä yhteiskunnassa edustettuna. Vaan se, että jos joku haluaa tehdä, ja on rahkeita ja näkemystä niin siitä vaan. Ja ettei toissijaiset henk koht ominaisuudet saisi olla esteenä.

Sarjakuvailmaisussa viime vuodelta aika kurja havainto. Katsoo vaikka mikä on se juhlittu sarjakuvafinlandia voittaja. Suomessa lienee maailman parhaita naissarjispiirtäjiä ja ns asiantuntijaraati alan lehdessä sai "Ei olis susta uskonut" -kirjan jonnekin top-10 hännille. Sen sijaan finlandia palkinto sillä irtosi. Ei toki noilla sijoituksilla mitään väliä oikeasti, mutta hieman hirvitti kun teos on n. 250 sivua piirrettyä selfietä, jossa valehtelematta n. 1000 lähikuvaa omasta naamasta, joista merkittävä % on kyynelehtivää naamaa. Muut hahmot eivät ole millään lailla merkittävässä asemassa, eikä niitä yleensä edes näy. Teosta kiiteltiin rohkeudesta ynnä muusta, mutta patologinen narsismi ja "IG kulttuuri" paperilla on kyllä harvinaisen inhottava yhdistelmä, kjeh! Ts. Veikkaan että tässä hetkessä, naistekijä toteuttamassa kaikkein populaareinta ajan hengen mukaista naiskuvaa toki lyö läpi, mutta voi herättää hieman ihmetystä tekijöissä jotka tajuavat että heiltä ehkä jopa odotetaan tiettyä asiaa että hyväksytään "naistaiteilijaksi"?

On olemassa eräs amerikkalainen noise/PE -naisartisti, jonka projekti on nimetty kuulemma viron kielen sanakirjasta löytyneen, jännältä kuulostavan sanan mukaan. Alunperin ihastuin siihen kovasti, lähinnä intoon joka meiningeistä välittyi, lopputulos ei aina ollut ihan priimaa, mutta pääasia näyttikin olevan että pakko vaan huseerata menemään. Sitten artistin someen tutustuminen lässäytti tunnelmaa, kun sieltä löytyi lähinnä omaan napaan tuijottelua ja omien traumojen esittelyä.

[Commander15]

Pitää vielä hieman tykitellä kun Turussa töröilemässä pitkin kyliä ja Sammakon kirjakaupan teesessiot tai kauppahallissa kaffella istumisen jälkeen vielä luppoaikaa...

Elikkäs lähinnä jatkona tuosta "muunlaisia ihmisiä noisessa" -keskustelusta, itseäni hieman kiinnostaa esimerkiksi naisten mukaan tulon odotukset ja myös sen mitä väliä sillä olisi kun nykytilanne usein osoittaa että edes kovimmat asian puolesta messuavat eivät tiedä, eivätkä seuraa mitään naisten tekemää noisea ellei se hierota väkisin naamaan. Jopa Women of Noise podcast taisi pistää pillit pussiin kun jaksot ei kiinnostaneet ketään. Tosin, syy voi olla että monesti ei ollut noisea ja naisiakin välillä aika niukasti.

Olisi pitänyt muistaa mainita tässä seikka mikä toisinaan on pyörinyt mielessä aina kun tällaiset jutut tulee puheeksi.

Nykyäänhän puhutaan paljonkin siitä miten sinne, tuonne ja tänne pitäisi saada lisää tiettyjä ominaisuuksia edustavia ihmisiä, ja vähemmän jotain muita edustavia. Tämä on tottakai mahdollista tilanteissa, jossa joku ulkopuolinen taho istuu rahakirstun päällä ja päättää, kenelle sitä mannaa tipahtaa taivaalta ja millä perusteilla, ja kenelle ei.

Saattaa syntyä jonkinlainen perspektiiviharha, että tämä olisi mahdollista myös jossain ug-skenessä, jossa kaikki tehdään itse, omalla ajalla, omilla rahoilla ja omalla harrastuneisuudella. Tällaiseen skeneenhän ei tietysti ole mahdollista mahdollista vaikuttaa mitenkään muuten kuin ryhtymällä itse omalla tekemisellä osaksi skeneä ja sitä kautta vaikuttaa siihen sisältäpäin.

Tämäpä. Tuntuu, että kyseessä olisi jonkinlainen harha, että jostain instutionalisoituneesta kulttuurista voitaisiin ottaa jotain toimintamalleja, jotka taianomaisesti toimisivat ilman mitään soveltamista DIY-pohjaisessa alakulttuurissa, jossa ei mainittavia rahoja liiku, on äärimmäisen heterogeeninen ajattelunsa sekä maailmankuviensa suhteen ja jonka keskiössä on asioiden tekeminen itse. Mutta mielestäni on sitten turha suuttua, jos nais- ja muu-kiintiöt eivät täyty, kun jengi tosiaan tekee näitä hommia ihan omalla ajalla, omalla työpanoksella ja omilla rahoillaan.

Oikeastaan ainoa jäljelle jäävä tapa vaikuttaa asioihin tässä tapauksessa on iskeä kädet saveen ja muuttaa todellisuuden tilaa ihan itse. Harmillisesti tämä prosessi vain tuntunut useimmiten jäävän sellaiseen tilaan, jossa seisoskellaan passiivisena kentän liepeillä ja huudellaan sinne itse kentälle kritiikkiä sekä ohjeita, että miten ne hommat oikeasti pitäisi tehdä.

[Heppakirjat]

Sairaspäivän ratoksi tulin vaan kertomaan, että hyvät podcastit ja yleisesti noisefiilistelemään, että KSNK:n biisit Kolari IV:llä! Ei hyvää päivää. Niitä neljää tässä on luupattu. Kirjotinkohan jo aiemmin näistä? Ihan sama: Nelonen ihan ku Varg ois kaatunut harshnupikan päälle?!

Lisäksi soinut Mixed noise soup vol. 1. Kova kokoelma. Todella kova!

[FreakAnimalFinland]

turussa tullut luuhattua läpi kaikki mahdolliset "noiseen" tavalla tai toisella pikku linkin kautta liittyvät paikat.

Alfa Antikvassa olisi ollut yksi kova wanha OEC julkaisema martial/neofolk tupla CD kokoelma mutta paketoinnista johtuen discit oli aika elämää nähneet. Pikku putsauksella ehkä ihan hyvin toimivia. Muuta noiseen liittyvää oli ihan hyvä kattaus CD osastolla, mutta mukaan tarttui vaan X-rated sarjiksia ja pari oi levyä.

Sammakossa vitosen laarissa 2009 ilmestynt Aurinko nousi lännestä, turun underground historia, missä hakemiston perusteella Sperm tulee esiin monessa kohdin kirjaa. Tuollaisessa kirjakaupassa tulee oikein hiki otsalle kun Lahdessa tottunut että suomalaisen kurjakaupan ovesta pääsee ulos 0 euro käytettynä, Sammakossa ei pääse. Vielä kassajonossakin hivuttautuu jokunen tekele ostoskassiin.

Kävin morjenstamassa Turun Sarjakuvakaupan Petteriä kun mies oli saanut sarjakuvaneuvoksen tittelin äskettäin ja Sarjainfossa olleessa jutussa on kuva alkuaikojen meiningeistä kun paikka kulki nimellä Underground Ullakko. Lehtijutun kuvassa näkyin meitsin sarjis zinen kulma. Silloinhan kaupassa oli myös suppea mutta cool noise osasto! Jos psykedeelisen eroottis-groteskit noiset kelpaa, epäilemättä kaupasta löytyneet Shintaro Kago taidekirjat luulisi kelpaavan!

8-raidasta ei hirveästi noisea löydy, mutta piti kaverille vinkata varhaisesta Keuhkot 7" ja Romutus 12" pilkisteli myös. Todella hyvä kauppa kuitenkin, jos muuntyylistä musaa haussa.

Äx:n punk/alternative käytetyissä oli Black Leather Jesus "Trocar" 12"! Ei edes paha hinta. Ihme jos ei joku nappaa talteen kun on niin ihqut grafiikatkin ja ultra mini ltd painos. CD puolella jotain tutun turvallisia suomi PE karkeuksia.

Kirjakahvilassa ei ehkä noisella juhlita, mutta kyllä sieltä irtosi mm. Zine puolelta Edistyksen Voima lehteä missä edustaa vaikka Njihe ja kirjoitus Pekka Airaksisen muistolle,
Underground touhua muutenkin jotenkin yllättävän vähän! etenkin musapuoli, joka käytettyjen puolella.. bulkki roskiskamaa käytännössä. Kassalla olleet hahmot hihittelivät ostotapahtuman hitautta ja totesivat että tää on aina tätä jos joku jotain ostaa. Siitä voisi päätellä ettei kauppa käy zine/kirja puolella ihan hullua tahtia. Kaikenlaista runo-zineä ja mini pamflettia tuli haalittua ja muutama niistä jo illan ratoksi luettua. Antikapitalismia ja neitokaisten angstia. Sehän kelpaa. Muutama oikein positiivinen ylläri.

Koht' sillää lähdettävä valumaan kohti perjantain keikkameininkejä. Saa nähdä minkä verran porukkaa tämä huomattavasti myöhemmin tehty lisäys vetää paikalle.

[junkyardshaman]

Fiilistellään vaikka tänne kun ei oikein muutakaan kanavaa ole. Ostin tänään Akio Suzukin Odds and Ends kokoelman, nauhotuksia 70-luvulta eteenpäin, lähinnä performanssi- ja ääniteosdokumentaatioita. Ei noisea ehkä siinä mielessä kuin kaikemmaailman lihapäät nakkinsa ja muusinsa tahtoo, mutta itselle tällainen ajassa ja tilassa tapahtuva touhu on kyllä kaikkein mielenkiintoisinta kampetta. Mietin että millä sanalla tätä parhaiten kuvaisi, ja ehkä suomenkielen häly on jotenkin kuvaavin tällaiselle kamalle.Ei lähtökohtaisesti häiritsevää tai aggressiivista, mutta ei sillä kyllä välttämättä musiikinkaan kanssa ole tekoa.
Välillä ollaan kyllä ihan puhtaasti noisenkin maailmassa, piti oikein vilkaista että mikäs se näin vittumaisesti ujeltaa (jotkut kappaleet on nimetty soittimen mukaan), ja naurahdin hieman kun nimi oli "Howling Objects -'76". Kiehtovaa on kuitenkin juuri se, että enimmiltä osin kyse on akustisesta äänestä, jousten kaiusta ja ulinasta tuulessa, kokeilusta ja etsimisestä ja löytämisestä ja taas hukkaamisesta. Kun soittimia ja toimintaa ei näe, täydentää mielikuvitus mukavasti puuttuvat pikselit. Higashiseton kanssa naureskelin päivällä, että näissä äänen kanssa puljaavissa taiteilijoissa tuntuu olevan kahta sorttia, niitä jotka ei halua julkaista mitään tallenteita esityksistä, koska se on aina eri asia kuin olla paikan päällä, ja toisessa päässä itseni kaltaiset sohlaajat, joille on aivan sama julkaista vaikka kaikki, koska se on aina eri asia kuin olla paikan päällä.

[Manhog_84]

Aika hyvin porukkaa paikalla jo ekana iltana Turussa. Ja hyvin alkoi muutenkin! WoMilla riisutun näköinen setup ja Harald istui mietteliään näköisenä pöydän äärellä. Alkupuolen jumittava naksutus muistutti viimeisimpiä kassuja ja puolen välin jälkeen signaalia väännettiin niin korkeille taajuuksille että tuntui porautuvan kallosta läpi. Ei vokaaleja tai poseeraamista. Tyylikäs, n.15min veto. Reptile Wombilla yllättäen neljä henkeä lavalla. Perkussiot, melut ja basso. Hitto mikä aloitus keikalle! Bändin pääjehu aloitti messuamisen Evil Dead -vokaaleilla noitarummun päälle. Hänen lavakarismansa ja mielisairas naamanvääntely on helvetin vaikuttavaa katsottavaa. Veren räkimistä yleisöön ja lopussa tuli joku menobiisi jota en tunnistanut. Pidin kyllä niistä aiemmistakin kahden miehen Suomi-keikoista, mutta tämä oli vielä vakuuttavampi show.

[FreakAnimalFinland]

WOM keikan alusta tuli mieleen just sekä uudet kassut että niiden tiimoilta mainittu varhainen Mika Vainio kama. "Biitti" joka oli ilman mitää kaikuja tai hienouksia toistuva yksi... hmm "pamaus", joka ei kuulostanut tyypilliseltä rumpukoneelta, mutta ei myöskään tyypilliseltä syna pulssilta. Vaikka se varmasti olikin. Sen rinnalla hitaasti feidasi sisään epä-synkassa ollut toinen rytminen elementti. Ei tästä montaa viikkoa ole kun ø "Metri" levyä tuli pyöriteltyä ja siinähän ne noisemmat biisit on juuri sellaisia että 1-2 säköistä elementtiä jotka menee primitiivisesti hieman epätahtiin ja se "polyrytmisyys" siinä juuri kiehtoo kaikenlaisen tietokoneella "gridiin synkatun" matskun sijaan. Muistelen että osa Vatican Shadow kamastakin sellaista että oikein ihmetyttää miten joku syna layer ja biitti on hieman epätahtista ja vähän "sinnepäin" olevia transitioita tms. Mutta NE jutut on juuri mitkä tekee matskusta kuunneltavaa ja tuo siihen sellaisen ihmisen kädenjäljen, vaikka sinänsä epäinhimillinen ja todella kurjan elektroninen äänielementti josta riisuttu pois kaikki "hienous". WOM transitiot oli rajuja. Tuntui että hetkeksi mopo lähtee käsistä kun synasta väännetään uutta soundia ja hetken jälkeen taas setti ottaa muotonsa.

Reptile Womb laulaja on kyllä melkoinen. Irtoaa aika holtitonta ääntelyä ja bändin julkaisuistakin tullut useamman kerran kirjoitettua miten operoidaan jossain tosi hämärässä hieman Black Metal, hieman industrial, joskus noise elementtejä, mutta jotenkin häpeilemättömässä "raju UG saasta" kategoriassa, jossa esteettiset valinnatkin voi pintapuolisesti olla tyyliin veren perskimistä, kynttilöitä, kaapuja.. mutta sitten ei ollakaan hartaan vähäeleisen meditaation äärellä, vaan paukutetaan törkeimmillään jopa... Misfits coveria post-punk lattiatomikompilla ja holtittomalla örinällä, heh! Omat kappaleet toki synkempiä ja tummempia, lattiatomin, romurauta kirskeen, basson ja kaiutetun rääkymisen puitteissa.
2 bändin "avausklubi-ilta" oli varsin passelli. Siinä ehti tarinoida useamman jäbän kanssa ja vielä selvinpäin ollessa siirtyä Viskibaariin keskustaan ottamaan juominkia ja keskustelemaan ulkomaan vieraiden yms kanssa.
Tänään voi olla tiivis tunnelma kun porukan määrä yli tuplat mitä eilen oli.