24.2.2024 Viimaa ja villasukkia, Vaahterasali, Lahti
Olipahan keikat Lahdessa eilen! Todella hyvää meininkiä. Ensinnäkin puitteet oli ihan viimeisen päälle: Teatterin katsomossa sai istuskella ja keskittyä kuuntelemiseen, saundit olivat selkeät ja potkua oli riittävästi, valaistus, lavasomisteet jne. Aulatilassa puolestaan sai sosialisoida rauhassa omia eväitä nauttien ja meininki oli hyvin välitöntä ja leppoisaa. Hatunnosto järjestäjälle vaivannäöstä ja toivon kovasti, että jatkoa seuraa.
Sitten itse esityksiin:
NÄSIÄ aloitti ja oli itselleni yksi illan odotetuimpia, sillä olen pitänyt pelkistetyistä kaseteista kovasti. Niissä on hieno kotikutoisuuden maku ja minulla on heikko kohta luontoääniin ja -tematiikkaan eli sikälikin ne ovat osuneet vahvasti maaliin. Taustaprojisointina nähtiin pääasiassa artistin itse kuvaamaa materiaalia, jossa vilistivät nokkosperhosen toukat, muurahaiset, mehiläiset ja naakat. Lisäksi nauhalta soitettiin aina kulloinkin kankaalla nähtävien eläinten ääniä. Näsiä hieroi keskittyneesti ääniä ulos mm. kontaktimikistä ja isoa peltilevyä feedback-instrumenttina käyttäen. Hetken aikaa yleisössä kälkättänyt naishenkilö hieman häiritsi immersiota, mutta joku tai jotkut asialliset yleisön edustajat hiljensivät hänet melko pian. Keikka oli varsin mainio.
Seuraavana esiintyi KUOLEMA-DUO, joka on jo aiemmin livenä hyväksi havaittu. Arvostan bändin konseptin kokonaisvaltaisuutta ja sitä vakavuutta jolla biisit esitetään, varsinkin tänä aikana kun kaikki tuntuu olevan ironialla kuorrutettua ja "vain läppää". Taitavaa laulua ja soitantaa surullisella poljennolla. Kitara, harmooni, viulu, haitari ja hienona lisämausteena esimerkiksi soittorasioita ja tuulikelloa. Yleisö tuntui kunnioittavan esitystä siinä määrin, että biisien välissä ei taputettu ja kaljatölkitkin avattiin aina vasta kun soitanta oli hetkeksi tauonnut. Vaikuttava duo kertakaikkiaan.
Kolmantena mylläsi ABSOLUTE KEY. Olen nähnyt projektilta keskenään aika erilaisia keikkoja ja tällä kertaa luvassa oli melko suoraviivaista noisea, osittain käsintehdyllä fiiliksellä. Projektilla tuntuu olevan aina joitakin hyviä elementtejä ja ideoita, mutta niitä ei ihan saada jalostettua maaliin asti. Kaipaisin jonkinlaista pientä huolittelua tai punaisen langan kirkastamista ja väkevämpiä äänilähteitä. Ainakin näin kuulijana tietynlainen päämäärättömyyden tuntu ja huonolla tavalla käppäiset saundivalinnat tuntuivat vaivaavan.
EEVA MERET oli itselleni entuudestaan täysin tuntematon ja odotin jonkinlaista eteeristä kitarasäesteistä folkia. No, sitäkin oli tarjolla hetkittäin, mutta kokonaisuus oli varsin erilainen kuin mielikuvani. Meret on todella ilmeikäs ja ilmaisuvoimainen esiintyjä, suorastaan vangitseva! Osaa kappaleista hän säesti vimmaisella jouhikon soitolla, loopperin avulla kappaletta kerrostaen ja nähtiinpä lavalla myös kehärummulla säestetty lemmenloitsu. Loitsimisessa artisti pisti itsensä likoon, riskeeraten kaiken "cooliuden" ja kiljahteli ja messusi rivouksia. Ei mikään varman päälle veto. Pakko arvostaa! Keikan parasta antia taisi silti olla kolmas biisi, joka oli jouhikon soittoa ja pitkiä laulettuja ja huudettuja ääniä.
Viimeisenä oli luvassa YANA. Olin nähnyt projektin vain kerran aiemmin Kulttuuritalleilla, jolloin keikka oli todella lyhyt ja vimmainen rypäisy, jonka tuoksinassa mm. monitorit potkittiin alas lavalta. Peruuntuneen Aprapatin magneettinauhaveistosten tilalla odotukset kallistuivat enemmän sellaisen "perusnoisekeikan" puolelle. Mutta sain jälleen yllättyä oikein kunnolla: Voi vittu sentään miten taitavia nämä jätkät ovat! Tällä kertaa mukana oli ihan eri lailla malttia ja bändi jyysti melko hidasliikkeistä psykedeelistä vallia ihan helvetin maukkailla saundeilla. Lavalta vyöryi puhdasta ääntä ilman mitään poseeraamista tai ylimääräistä ulkomusiikillista hörskötystä. Sopivan kuosissa olevat jätkät paneutuivat touhuun keskittyneesti ja esimerkiksi ne bassoiset tirinät ja jyminät olivat ihan maailmanluokan kamaa. Teki mieli puida nyrkkiä puolet keikasta ja suu oli autuaassa virneessä pitkiä aikoja. Ihan saatanan hyvä, mitä helvettiä!
Jos jotain kritiikikiä pitää antaa, niin olisin ehkä itse lopettanut keikan huippukohdassa eli niillä main kun Hannun laitteista alkoi tulla jotakin populaarimusiikkia, jossa oli hieman outron tuntua. Sen jälkeen lähdettiin vielä uudestaan nousuun ei ihan niin mielenkiintoisella saundilla, mutta ei se toisaalta huonoakaan ollut. YANA singahti suosikkilivebändieni joukkoon tämän näytön perusteella hyvin vahvasti.
#blessed #thankful