Harshnoisen kohdalla onneksi osannut ostaa sellaista kamaa, että hyvin vähän tarvinnut myydä tai treidata eteenpäin omasta hyllystä. Ja suurin osa kamasta tulee ostettua edelleen sokkona ja/tai suositusten perusteella. Ihan hyvä sekin on, että välillä tulee myös kritiikkiä esim. edellä mainitun tapauksen takia kun helposti tulee itselle fiilis, että joku "kaikkien" hehkuttama pakko saada kuultavaksi, mutta sitten riittää kun pari luottojätkää sanoo, että nyt on heikompaa kamaa, niin voi taas käyttää oman aikani niiden hyvien levyjen kuuntelemiseen heh!
Sitten on tietty sellaisia noisenihilistejä joilla on niin tarkka seula, että heidän mielestään huonot levyt on monesti itselleni ihan 4/5 tason kamaa, että voi ottaa suorilta haltuun poistolistoilta.
Mutta nämä on näitä juttuja taas, että kun tarpeeksi lukee turhasta itkijöiden juttuja netistä joissa unohtuu melkeimpä aina se tärkein, eli noisesta nauttiminen, niin itse helppo tehdä valinta jossa keskittyy nimenomaan noisen hehkuttamiseen, koska hyvää kamaa tullut viimevuosina vähän joka tuutista niin loputtomat määrät, että ei pysy itsekkään mukana vaikka hyvin aktiivisesti pyrinkin seuraamaan mitä noiserintamalla tapahtuu.
Tänään pääsi vihdoin kuuntelemaan Usagin viimeisimmät, eli Lettera 22 Salvado CDn ja Keräsen Tammisalo Tapes CDn. Lettera 22 oli tällä kerta nauhalooppi kampetta. Yksi pitkä biisi konkreettista ja hiljalleen muuttuvaa ääntä. Kirkas saundi jossa mukana kolinaa, kohinaa ja teollisuushalli tai varasto ääntä. Ei mitään synkkää tai pimeää kuitenkaan. Yhden kuuntelun perusteella mainio levy. Pitää ottaa seuraava kierros korvakuulokkeilla.
Keräsen CD hyvää linjaan nauhoitettua harshnoisea. Pedaalit ja synat sirisee ja velloo. Ei mitään täysillä hurjastelua, mutta ehtaa 2000-luvun Suomi harsh noisea Japani tyylillä. Green Car Crash kassun kamat parasta tässä. Mulle nämä soolot kolisee melkeimpä paremmin kuin Testicle Hazard.
