YLEINEN NOISE FIILISTELY SUOMEKSI

[Heppakirjat]

Siksi myös kasetille nauhoittaminen onkin helvetin hyvä homma. Ei pelkästään soundaa paremmalle (yleensä), mutta jos jokainen uusi hyvälaatuinen C-60 alkaa olla jo työn takana hommata ja hintaakin tulla, ei niitä ihan samaan tapaan viitsisi tuhlailla kuin zoomin muistikorttia.

Hyvien c-kasettien, kelojen yms. niukkuushan on tässä krääsän kyllästämässä maailmassa kaikin puolin positiivinen asia! Nauhalle nauhoitetut sessiot, lähteet yms. ovat väistämättä väliaikaisia ja katoavaisia kun päälle täytyy nauhoittaa uusia juttuja. Siinä joutuu ehkä jo vähän miettimään, onko uudet hommat vanha jyräämisen arvoisia! Jokainen taaplaa tylillään, mutta tämän maailman tomussa suorastaan vituttaa katsella omia kovalevyjä, muistikortteja ja muita tämän päivän käytännössä ikuisia ja loppumattomia tallennusmuotoja. Jos ei niille arkistoidut jutut 20 v aikana ole päätyneet mihinkään, sille on lähtökohtaisesti syynsä. Toki zoomeilla ja puhelimilla tehtyjen kenttänauhoitusten osalta tällainen äänilähteiden arkistointi tuntuu pakolliselta. Ja sitä rojuahan kertyy.

[Commander15]

Kasetille nauhoittamisen taika on just tossa rajallisessa mitassa, joka pakottaa funtsimaan vähän että mitä taltioi ja minkä verran! Mulla on tapana ajatella "teosmaisesti" näitä, eli funtsin vähän draaman kaarta ja dynamiikkaa alkuun, koettaen pitää jännitteen ja intention yllä sitten nauhoitushetkellä. Käytännössä tälleen sessioista ei kerry kuin joku 45 - 60 minuuttia nauhaa per treenikerta, joka on sitten jakautunut eri ottoihin tietyistä teoksista tai muista ideoista.

Aika hanakasti tulee äänitettyä heikon matskun päälle. Käyttistavaran siirrän neliraiturille ja siitä koneelle talteen, jolloin se alkuperäinen nauha vapautuu taas äänityskäyttöön. Varsinainen masterkassu, johon teoskynnyksen ylittävät kamat tallennan, on sitten semmonen että sen päälle en ala äänittelemään, vaan digitoin sen ja arkistoin nauhan.

[piisti]

Jep! Tässä on tullut tehtyä taannoin, et on kaikki romut levällään ja samalla leikannut. Sit jos tuntuu et tää tarvis vielä jotain niin helpompi sit iskee vaan reckiä ja vääntää lisää.
 Nyt on kokemukseen pohjaten tullut nauhotettua kaikki. Yks juttu on siinä et se "soundcheck"-veto voikin olla parasta ja toisekseen joku välikilinä jossain taas sisältää omanlaistaan spirittiä.
 Taannoin seurasin ku tallennus tapahtui puolinopeudella 60min kassulle. Kyllä siinä saundit tarkkaan valittiin ja tuskin mitään kuolematonta jäi äänittämättä.
 Sekin saattaa nyt hieman hiertää meikäläistä et tekee vähän niinku tilautyötä nyt. Materiaalissa kyllä potentiaalia, muttei millään saa matskua niin sanotusti keskustelemaan keskenään. Luonnollinen flow ja tarinan kuljetus puuttuu  nyt täysin. Ja siis täysin positiivia ongelmiahan nämä. Ei ehkä niin vakavaa, mut sen verran tosissaan et tehdään kunnolla.
 Arv & Miljö- Orientering I denna värld CD soi äsken. Tiettävästi joku kokoelma cd tulossa lähiaikoina jossa A&M splittejä yms.

[FreakAnimalFinland]

Olisikohan ollut Helsingin VPK noise keikalla kun bongasin että Edge of Decay julkaissut "Scorched Earth" nimisen kassun ja oli mennyt ilmoitukset ohi, jos sellaisia tehtykään. Nappasin kassun haltuun ja onhan tuosta jo monta kk aikaa, mutta nyt osui kätöseen kun hamusin kuunneltavaa kassuläjästä. Ja voisiko olla ihan parhaimmiston EoD kamaa? Ehkä grande finaalina oleva biisi jossa huuto mukana, hieman turhaan venyttää rajaa Tanskasen muihin projekteihin, mutta muuten toimii tavallista coolimmin. Vaikka romuissa on sellaista linjasoundin tympeyttä, toisaalta osassa biiseistä on jotenkin extra raastava särö ja mainion sähköinen fiilis. Arkinoise tykittely kaikin puolin, mutta pakotti kyllä kääntämään kassun loputtua uudestaan soimaan saman tien.

[FreakAnimalFinland]

pitää vielä lisätä että b-puolen eka biisi lienee parasta EoD kamaa! Vaikka tiettyä ähkyä välillä ollut "harsh noisen takana leijuu drone" -meininkiin, jota itsekin tullut etenkin vuosia sitten harrastettua, on se onnistuessaan kyllä hyvä ja tässä toimii todella hyvin.

Kassu on 80kpl painos, ei taida suomessa olla kuin ehkä artistilla, ellei sarvessa ollut vielä 1kpl kassuhyllyn kätköissä.


Noiseen tavalla tai toisella liittyvistä zineistä ei ole ollut nyt pulaa! Untitled uus ei ole vielä saapunut kätösiin, mutta kohta. Uus AKTI#2 saapui juuri ja edellistä selvästi informatiivisemman oloinen paketti. Katabasis Zine on Noise Receptor ja Night Science koossa suurinpiirtein, liimasidottu paksu lehti jossa kantavana idiksenä Junkyard Shaman haastattely, runot, taide yms! Muutakin sisällä. Seksnobil #3 menossa koht sillää painoon. Jos ei varsinaisesti noisea, niin tavalla tai toisella siihen liittyvää.
Special Interests #16 pitäisi tulla toivon mukaan jo reilun viikon päästä. Kun pari viimeistä vielä saisi mainokset perille tänään olevaan deadlineen, niin muuten aikalailla valmista. Ei ole nyt sanalaskurit käsillä niin että saisi mitattua oikein tarkkaa dataa, mutta numero ainakin paksuin sitten ysi/kymppi numeron ja noita numeroita isompi sivukoko.. toisaalta ennen oli käytössä tiiviimpi fontti. Joka tapauksessa paljon asiaa luvassa monelta suunnalta ja aikakausilta.

[FreakAnimalFinland]

Ja olennaisia unohtui tietysti HARSH WAYS zine + tupla CD! Juuri kolahtivat noudettavaksi, joten pääsee tunnin sisällä hieman pläräilemään!

Tämä päivä sujunut aikalailla AUBEa kuunnellen. Menossa neljäs CD putkeen, eli homman nimi "Sensory Symphonies" 4xCD box. Näistä Pulse Resonator ei tavallaan kuulu samaan sarjaan kuin 3 muuta. Kolme muuta on kukin kehonääni sarjaan. Keuhkot, verisuonet ja sydän, nuo kolme tuli aika pieninä LP painoksina PDB lafkalla ysärillä. Pulse Resonator on sama lafka, mutta se taas oli noista erillään oleva LP+7" setti VCO noisea. Suurin osa muissa on melko rytmikästä looppi touhua ja Pulse Resonator taas Aube standardilla ihan harsh noisen pariin menevää tykittelyä.

[piisti]

Iltoi!
Olihan kaunis Harsh Ways CD+zine, ja siinä zinessä on ihan lukemistakin osalta haastatelluista! Iso käsi masteroinnista P.Deelle. Fläsäreitä puskee kun kuuntelee.
 Pain Appendix-Manuhypnoz on käsittämätön hieno teos! En tiedä onko tässä nyt koukkuna lyhyempi kesto mitä odotti, vaiko ihan juuri se mitta ja intensiivisyyskö, pakottaa kuuntelemaan uudestaan? Lähtökohtaisesti siis simppeli, niinku keitto. Sulla hyvät ainesosat ja sit maustat.

[piisti]

Ja vihkosen kuvat tos tupla seedees!!

[mag-maa]

Kasetille nauhoittamisen taika on just tossa rajallisessa mitassa, joka pakottaa funtsimaan vähän että mitä taltioi ja minkä verran! Mulla on tapana ajatella "teosmaisesti" näitä, eli funtsin vähän draaman kaarta ja dynamiikkaa alkuun, koettaen pitää jännitteen ja intention yllä sitten nauhoitushetkellä. Käytännössä tälleen sessioista ei kerry kuin joku 45 - 60 minuuttia nauhaa per treenikerta, joka on sitten jakautunut eri ottoihin tietyistä teoksista tai muista ideoista.

Aika hanakasti tulee äänitettyä heikon matskun päälle. Käyttistavaran siirrän neliraiturille ja siitä koneelle talteen, jolloin se alkuperäinen nauha vapautuu taas äänityskäyttöön. Varsinainen masterkassu, johon teoskynnyksen ylittävät kamat tallennan, on sitten semmonen että sen päälle en ala äänittelemään, vaan digitoin sen ja arkistoin nauhan.

viimeset 10 vuotta oon äänittäny tietokoneelle suoraan (tai joskus kameran/puhelimen mikillä, jos ollu jossain tien päällä). en äänitä jameja jemmaan, vaan jos ja kun tulee joku improvisoitu vetäisy niin alan siihen sitten kasaamaan toisille raidoille lisää kamaa, ja tarvittaessa leikkaan turhia pois. Näitä noisempia juttuja tehdessä tulee monesti vedettyä pari n. 20 minuuttista putkeen - ja sit joko suoraan (jos puhtia riittää) lisämatskua toisille raidoille, tai sitten vaikka seuraavana/seuraavina päivinä, mutta ideana on kuitenkin se ettei jätä sellasia editoimattomia jameja roikkumaan arkistoihin mahdollista myöhempää käyttöä varten (tai jos se jami osottautuu surkeaksi, voi deletoida sen heti äänityksen jälkeen, mutta harvemmin näin, sillä yleensä jo alussa huomaa lähteekö lentoon vai onko parempi vaan siirtää äänitysajankohtaa). siinä kun sitten työstää sen biisin ja saa valmiiksi, voi ne alkuperäset jamit heittää vaikka mäkeen, jos on koneella tilanpuutetta (harvemmin niihin tarvii palata muutenkaan, ellei sit sattuis tulemaan joku "remastered from original files" deluxe edition versio joskus 30v päästä - mut ei tässä mitään ledzeppeliinejä olla (tai joku varmaan on sitäkin)). toki tuo kasettinauhurin ja kasetin kautta äänen kierrättäminen masterointi/editointivaiheissa on ihan kiinnostava ajatus, ja tuli vastikään kokeiltuakin (kuuntele tästä)

[DBL]

Pain Appendix-Manuhypnoz on käsittämätön hieno teos! En tiedä onko tässä nyt koukkuna lyhyempi kesto mitä odotti, vaiko ihan juuri se mitta ja intensiivisyyskö, pakottaa kuuntelemaan uudestaan? Lähtökohtaisesti siis simppeli, niinku keitto. Sulla hyvät ainesosat ja sit maustat.

Hyvä vertaus! Itelle oli Pain Appendixilta ennestään tuttu lähinnä Satatuhattan julkasema loistolevy Toward Infinity, ja siltä pohjalta tää levy tuntu ensikuulemalta aika vaatimattomalta. Tokalla kuuntelulla lähti jo paremmin kun osas säätää aivot ja korvat vastaanottavammille taajuuksille, mut on tässä toki vielä paljon ihmettelemistä. Ite en yhtään allekirjoita ajatusta että romumetalliäänet ois jotenkin puhkikaluttu ilmiö.

Tuli Manuhypnozista mieleen V.T.R.:n kommentti muutaman sivun takaa, että "jossain vaiheessa tuli jo fiilis kotimaan julkaisujen kanssa, että nyt jokainen yrittää tehdä vuoden levyä". Tän levyn kohdalla ei tunnu siltä kuin kuuntelis jotain hiottua suurteosta vaan "vain" hiton kovaa noiselevyä, heh. Päällisin puolin simppelin olonen tyyli ja arsenaali mut lopputulos on tehokas ja sävykäs. Levy myös kuulostaa siltä että äänet tulee LUJAA, mut ei oo kuitenkaan vedetty äänikuvaa tukkoon.

Muita tänään soineita on Contortuksen uusin CD ja mini-CD, joista molemmista on pelkkää hyvää sanottavaa. Monipuoliset ja tylyt levyt. Minilevy on ehkä suoremmin ja tehokkaammin iskevä siinä missä albumi on synkeempi, mutta tuo voi olla vaan kestonkin luoma illuusio. "Feeding shit to the homeless"-sanotuksia on ainakin täällä Oulussa hyvä miettiä samalla kun julkisilta paikoilta katoaa penkit tai ne tehdään makoilukelvottomiksi, heh.

Levyjen kestoista puheen ollen, tuli tuossa postissa parit Lal Lal Lal-julkasut, mm. tää lähemmäs 70-minuuttinen jötkäle: https://lallallal.bandcamp.com/album/turku-holdem
Olin vähän varovaisin mielin levyn suhteen sen keston ja "mökää bändisoittimilla"-tyylin pohjalta, mutta on se soinut jo kolmesti eikä vielä tunnu loppuun kalutulta vaikka tavallaan onkin aika yhden asian musaa. Hieno kansikuva myös.

Särösemmistä ihan toisiin tunnelmiin, niin samalla hommasin kans tän: https://redbrut.bandcamp.com/album/cloaked-travels
josta on vähän kahtiajakosemmat tunnelmat. Välillä se on oikein miellyttävää ja kutkuttavaa kokeellista ääntä, välillä taas jotenkin väärällä tapaa pehmon tai vaan helpon kuuloista. En tiedä olisiko tuon sitten toivonut menevän vielä reilummin kokeellisuuden tai haastavuuden puolelle vai mikä siinä tökkii, mut ehkä se vielä lisäkuunteluilla selviää. Hieno kansikuva silläkin levyllä.

[FreakAnimalFinland]

Harsh Ways setin kuuntelin läpi ja luin samalla zinen ja hieman posket punaisina ihmeteltyä että melkoista rallia tuli tykiteltyä, kun pelkkien kirjoitusvirheiden päälle on ylimääräisiä sanoja tai kesken jääneitä lauseita yms. heh.. Itselläni aika tiukka linja että selvin päin ei haastatteluja anneta, ettei sinne tulisi mitään haitallisia juttuja kuten varovaisuus mitä kannattaa tykitellä ihmisten ilmoille, kjeh. Verrattuna muiden haastiksin, tekstillä kyllä holtiton mitta jonka vuoksi oikoluku selvästi jäänyt hieman puolitiehen vaikka olevinaan vielä korjailin loppumetreillä. No... toisin kuin moni muu, itseäni ei kyllä brutalistinen evil english häiritse kun sen parissa pikkupojasta asti kasvanut, zinejä lueskellen eikä mitään oxford professoreita kuunnellen. Kaikin puolin kyllä hyvä julkaisu ja oikeastaan kaikki artistit on näin tallenteena vielä parempia kuin livenä? Tiettyä selkeyttä ja yksityiskohtaa tulee enemmän esiin.

Tänään tykittelin SCATHING 7". Tribe lafkan jäbän kanssa hieman tarinoin aiheesta. Levyn hinta niin suolainen etten sitä ole viitsinyt edes ottaa myyntiin. Oma kappale taisi tulla Satatuhatta ostoksena kun ajattelin että levy on jopa niin halpa että tukkuna ostaminen tulisi kalliimmaksi. Pikaisella matikalla levystä tulisi väkisin jotain 15-20 euron väliä vaikka tekisi ihan +-0 hommana kuten moni noise import tuppaa olemaan. Helvetin hyvä harsh noise 7", mutta asia mistä Tribelle mainitsin että en vaan oikein näe missä olisi ne 20 euron 45rmp noise 7" ostajat joten ei viitsi ottaa. Muuta lafkan kamaa on taas matkalla. On helvetin hyviä julkaisuja tullut ja kova luotto että tulevatkin timanttia.

Spiteful Womb LP pyörähti pari kertaa. Levy oli jo muoveista otettuna kunnon tomuinen ja pintanaarmuinen ja b-puoli vähän epäkesko. Putsauksen jälkeen ns. "soi ok". Kaikenlaiset naisartistien perässä tulevat naisasianaiset ja setämiesläähättäjät varmasti tykkää kun tämä on oikeasti tasokasta synkkää elektroniikkaa. Netistä varmasti siistimpi soundi kuin LP:ltä, mutta narinasta huolimatta kuunnellut tietysti vaan vinyyliä..

https://spitefulwomb.bandcamp.com/album/interior-castle

[Commander15]

Iltoi!
Olihan kaunis Harsh Ways CD+zine, ja siinä zinessä on ihan lukemistakin osalta haastatelluista! Iso käsi masteroinnista P.Deelle. Fläsäreitä puskee kun kuuntelee.
 Pain Appendix-Manuhypnoz on käsittämätön hieno teos! En tiedä onko tässä nyt koukkuna lyhyempi kesto mitä odotti, vaiko ihan juuri se mitta ja intensiivisyyskö, pakottaa kuuntelemaan uudestaan? Lähtökohtaisesti siis simppeli, niinku keitto. Sulla hyvät ainesosat ja sit maustat.

Manuhypnoz on aivan älytön levy. Se on monella tapaa täysin valmis ja niin tiukka paketti n. 31 minuutin mitassaan, että oikein hirvittää. Metallin käsittely on taltioitu kirkkaasti, leikkaus sekä sommittelu on saumatonta ja Peten draamantaju on huippuluokkaa. Fiilis on kulunutta termiä käyttäen "elokuvallinen", albulin sisäinen narratiivi toimii. Juuri oikean mittainen paketti. On kuin kuuntelisi jotain paremman rockväen klassikkoalbumia!

Autossa pyöräytin Gruntin Vieraat aivot cd:n, sitä ennen kerran kotosalla. Saattaapi olla Installationin, Kraniometrian sekä Petturien roolin ohella jopa oma Grunt-suosikkini? Aika näyttää. Tykkään kovasti "rauhallisemmasta", veistoksellisesta industrial-otteesta, joka tällä albumilla on keskiössä. Äänilähteet ja sooniset elementit ovat mielenkiintoisia ja kuulostavat "fyysisiltä", eli ovat konkreettisia tekstuureja piisaa ja ne ovat selkeästi elävän ihmisen fyysisillä toimillaan tuottamia. En ollut läsnä keikoilla, joten nämä ovat vain omia vaikutelmiani. Mikon puhevokaalit luovat levylle mietteliään pohjavireen, tunnelma on vahva, jopa hieman pyhäkin. Ja pyhästä puheenollen, harva ja harras Pyhä Kuolema versiointi toimi kuin sata salamaa.

[Commander15]

Kasetille nauhoittamisen taika on just tossa rajallisessa mitassa, joka pakottaa funtsimaan vähän että mitä taltioi ja minkä verran! Mulla on tapana ajatella "teosmaisesti" näitä, eli funtsin vähän draaman kaarta ja dynamiikkaa alkuun, koettaen pitää jännitteen ja intention yllä sitten nauhoitushetkellä. Käytännössä tälleen sessioista ei kerry kuin joku 45 - 60 minuuttia nauhaa per treenikerta, joka on sitten jakautunut eri ottoihin tietyistä teoksista tai muista ideoista.

Aika hanakasti tulee äänitettyä heikon matskun päälle. Käyttistavaran siirrän neliraiturille ja siitä koneelle talteen, jolloin se alkuperäinen nauha vapautuu taas äänityskäyttöön. Varsinainen masterkassu, johon teoskynnyksen ylittävät kamat tallennan, on sitten semmonen että sen päälle en ala äänittelemään, vaan digitoin sen ja arkistoin nauhan.

viimeset 10 vuotta oon äänittäny tietokoneelle suoraan (tai joskus kameran/puhelimen mikillä, jos ollu jossain tien päällä). en äänitä jameja jemmaan, vaan jos ja kun tulee joku improvisoitu vetäisy niin alan siihen sitten kasaamaan toisille raidoille lisää kamaa, ja tarvittaessa leikkaan turhia pois. Näitä noisempia juttuja tehdessä tulee monesti vedettyä pari n. 20 minuuttista putkeen - ja sit joko suoraan (jos puhtia riittää) lisämatskua toisille raidoille, tai sitten vaikka seuraavana/seuraavina päivinä, mutta ideana on kuitenkin se ettei jätä sellasia editoimattomia jameja roikkumaan arkistoihin mahdollista myöhempää käyttöä varten (tai jos se jami osottautuu surkeaksi, voi deletoida sen heti äänityksen jälkeen, mutta harvemmin näin, sillä yleensä jo alussa huomaa lähteekö lentoon vai onko parempi vaan siirtää äänitysajankohtaa). siinä kun sitten työstää sen biisin ja saa valmiiksi, voi ne alkuperäset jamit heittää vaikka mäkeen, jos on koneella tilanpuutetta (harvemmin niihin tarvii palata muutenkaan, ellei sit sattuis tulemaan joku "remastered from original files" deluxe edition versio joskus 30v päästä - mut ei tässä mitään ledzeppeliinejä olla (tai joku varmaan on sitäkin)). toki tuo kasettinauhurin ja kasetin kautta äänen kierrättäminen masterointi/editointivaiheissa on ihan kiinnostava ajatus, ja tuli vastikään kokeiltuakin (kuuntele tästä)

Kierrätän ite noi nauhat niin, etten vedä niitä oikein missään vaiheessa kunnolla särölle, vaan silleen että nauhurin mittari vaan välillä käväisee punaisen puolella. Tälleen dynamiikka säilyy, mutta soundiin tulee kuitenkin sopivasti pientä nauhakompressiota ja -saturaatiota. Mehukkuus lisääntyy!

[FreakAnimalFinland]

FA uusia julkaisuja just virallisesti pihalla ja zine kans. FA 30 vuotis juhlavuoden tiimoilta tulee läjäpäin Freak Animal International kokoelma CD, joita saa ilmaiseksi tilausten mukaan ne jotka suoraan tilailee. Artisteilta voi ostaa jos joku ilmoittaa myyvänsä. Ekalla volumella Moozzhead aloittaa katsotaan ketkä ulkomaan jätkät pysyy perässä!

Eilen soi useampaan kertaan One Dark Eye "Manic Depressive" CD, joka ilmestyessään sai vankan ajatuksen että kyseessä on ehdottomasti ODE paras julkaisu. Nyt levyä kuunnellessa, piti oikein ihmetellä oliko tämä näin rauhallinen?! Fiilis on edelleen että levy on ehkä paras ODE levy, sekä jotenkin hämärä "tunnelmallinen" ja "rauhallinen" noise levy. Sen verran rosoista on soundi, tyypillisellä MSNP saturaatiolla, ettei sitä voi oikein muuhun kategoriaan heittää. Tuosta huolimatta, monipuolisilla äänillä ja rauhallisella fiiliksellä rajun luukutuksen sijaan. Jos osuu kohdalle, kannattaa ehdottomasti napata haltuun. Reissue oli sen verran pieni painos ettei ehkä distroissa pyöri, mutta tuskin vielä kallis keräilylevy.

[bad milk]

Ruuhkaiseen keikkakevääseen tällainen lisäys: