Quote from: piisti on February 01, 2024, 09:49:56 PMPain Appendix-Manuhypnoz on käsittämätön hieno teos! En tiedä onko tässä nyt koukkuna lyhyempi kesto mitä odotti, vaiko ihan juuri se mitta ja intensiivisyyskö, pakottaa kuuntelemaan uudestaan? Lähtökohtaisesti siis simppeli, niinku keitto. Sulla hyvät ainesosat ja sit maustat.
Hyvä vertaus! Itelle oli Pain Appendixilta ennestään tuttu lähinnä Satatuhattan julkasema loistolevy Toward Infinity, ja siltä pohjalta tää levy tuntu ensikuulemalta aika vaatimattomalta. Tokalla kuuntelulla lähti jo paremmin kun osas säätää aivot ja korvat vastaanottavammille taajuuksille, mut on tässä toki vielä paljon ihmettelemistä. Ite en yhtään allekirjoita ajatusta että romumetalliäänet ois jotenkin puhkikaluttu ilmiö.
Tuli Manuhypnozista mieleen V.T.R.:n kommentti muutaman sivun takaa, että "jossain vaiheessa tuli jo fiilis kotimaan julkaisujen kanssa, että nyt jokainen yrittää tehdä vuoden levyä". Tän levyn kohdalla ei tunnu siltä kuin kuuntelis jotain hiottua suurteosta vaan "vain" hiton kovaa noiselevyä, heh. Päällisin puolin simppelin olonen tyyli ja arsenaali mut lopputulos on tehokas ja sävykäs. Levy myös kuulostaa siltä että äänet tulee LUJAA, mut ei oo kuitenkaan vedetty äänikuvaa tukkoon.
Muita tänään soineita on Contortuksen uusin CD ja mini-CD, joista molemmista on pelkkää hyvää sanottavaa. Monipuoliset ja tylyt levyt. Minilevy on ehkä suoremmin ja tehokkaammin iskevä siinä missä albumi on synkeempi, mutta tuo voi olla vaan kestonkin luoma illuusio. "Feeding shit to the homeless"-sanotuksia on ainakin täällä Oulussa hyvä miettiä samalla kun julkisilta paikoilta katoaa penkit tai ne tehdään makoilukelvottomiksi, heh.
Levyjen kestoista puheen ollen, tuli tuossa postissa parit Lal Lal Lal-julkasut, mm. tää lähemmäs 70-minuuttinen jötkäle:
https://lallallal.bandcamp.com/album/turku-holdemOlin vähän varovaisin mielin levyn suhteen sen keston ja "mökää bändisoittimilla"-tyylin pohjalta, mutta on se soinut jo kolmesti eikä vielä tunnu loppuun kalutulta vaikka tavallaan onkin aika yhden asian musaa. Hieno kansikuva myös.
Särösemmistä ihan toisiin tunnelmiin, niin samalla hommasin kans tän:
https://redbrut.bandcamp.com/album/cloaked-travelsjosta on vähän kahtiajakosemmat tunnelmat. Välillä se on oikein miellyttävää ja kutkuttavaa kokeellista ääntä, välillä taas jotenkin väärällä tapaa pehmon tai vaan helpon kuuloista. En tiedä olisiko tuon sitten toivonut menevän vielä reilummin kokeellisuuden tai haastavuuden puolelle vai mikä siinä tökkii, mut ehkä se vielä lisäkuunteluilla selviää. Hieno kansikuva silläkin levyllä.