No olihan helvetin hauska viikonloppu Suomen johtavassa kulttuurikeskuksessa. Lauantai vei kahdesta päivästä voiton suvereenisti, mutta perjantaillekin mahtui kiinnostavaa kamaa.
Tähtisiemen oli konseptina Harsh Ways -henkeen sopiva yllätys, kun ei tullutkaan mitään lässyä avaruudessa leijailua vaan brutaaleja faktoja karjan- ja ihmisten silpomisesta by UFOt! Joesta nostetaan ruumista jolta puuttuu puolet naamasta ja videolla vakuutellaan että kyllä kyllä, UFOt ovat olleet asialla heh. Siisti modulaarisyna ja musiikki toimi alkuun myös todella hyvin, mutta keikka oli aaaaivan liian pitkä. Momentum meni 20min kohdalla ohi, mutta setti jatkui vielä tuplasti siitä. Ehdottomasti olisi pitänyt typistää 20 minuuttiin ja sellaisena olisi ollut mitä mainioin.
YANA oli ihan toimiva, mutta sen jälkeen tuli yllättävän monta hutia. Viime syksynä Gray Ritualissa Max Julian Eastmanin show meni vielä hauskana häröilynä illan loppuun, mutta Tantric Death oli pelkästään typerä. Suunsoittoa ja kaljan sylkemistä yleisöön. Slow Slow Loris oli väärässä paikassa. Kuuntelin etukäteen Bandcampista muutaman biisin ja totesin jo sen perusteella että jätettä. Keikan aikana suurin osa yleisöstäkin näytti viihtyvän paremmin oven ulkopuolella. Manifesto oli myös tylsä kuin mikä. Ei mitään ideaa. Minulla oli joku hänen levynsäkin joka oli yhtä pitkästyttävä kuin livenäkin. Karmic Delusions meni multa jotenkin ohi tässä vaiheessa kun piti säästää seisomisvoimiani. Ei se kyllä huonolta kuulostanut mutten ollut vastaanottavaisessa tilassa. Hal Hutchinson oli odotetusti perjantain paras, vaikka alkupuolella metalliromun kolistelussa oli aika paljon ilmaa eikä tuntunut oikein lähtevän, mutta nousi loppua kohti todella nautittavaksi jyskytykseksi.
Lauantain aloittanut Commando 15 oli hyvä vastakohta Tähtisiemenelle siinä mielessä, että tässä tekijä ymmärsi missä ajassa idikset on käytetty ja koska keikka kannattaa lopettaa. Äärimmäisen keskittyneesti hoidettu esitys ilman mitään turhia maneereita. Viikonlopun parhaita.
SSRI:n paluu lunasti odotukset. Omaperäinen lavarekvisiitta ja vaikka tekijämiehet olivatkin sermin takana piilossa, gearin hallinta ja vakuuttava presenssi välittyi sen läpi. Yksi aggressiivinen pedaalin heittäminen seinään sopi hillitysti etenevään meluun jonka seassa tuli äkillisiä, rajumpia purskahduksia. Vitun kova. Hingst ja Impakt helvetillistä myllytystä ja Friscvel toimi nyt paljon paremmin kuin Playhouse Barissa keväällä. Silloin bändi jäi hieman väliinputoajaksi, mutta kuulosti nyt rajulta ja painostavalta.
Orpokotijuhlien aikana olin vetäytynyt sivummalle enkä höhlänä seurannut taustavideota. Keikan jälkeisten keskustelujen perusteella missasin viikonlopun häiriintyneimmän ja kummallisimman videon! Esitystä verrattiin myös Kristian Olssonin matskuihin.
Sutcliffe ehti soittaa varmaan parikymmentä minuuttia kunnes pimeys nielaisi venuen. Mitä Youtubesta katsoin niin SNM on vetänyt tunnin mittaisi keikkoja, joten sellaisiin mittoihin ei nyt päästy. Eikä oikeastaan edes haitannut se poksahtanut sulake, koska rähjääminen oli sen verran intensiivistä että tällaisenaankin näkemisen arvoinen. Hyvä lavaolemus ja ilmeet Tomkinsilla ja Taylorilla.
Ylipäätään koko lauantai oli sellaista tykitystä ettei paremmasta taas väliä!
Edit. Niinjoo ja Clinic of Torture tietty odotetusti mahtava. Enemmän tunnelmallinen ja musikaalinen kuin joskus aiemmin. Muistaakseni edellinen näkemäni CoT -keikka oli Mellunkylän bunkkerissa Hängerparty-teemalla. Ja siitäkin oli jo yli kymmenen vuotta.
