YLEINEN NOISE FIILISTELY SUOMEKSI

[FreakAnimalFinland]

26.7.2025 BHM Fest @ Iitti
Miljöö oli todella sopiva ja hyvä! Jopa parempi ettei ollut järven rannalla, sillä näillä keleillä sitä olisi saattanut päätyä uimaan niin useasti että jäänyt jutustelut tekemättä! Riitti nimittäin hikoiltavaa. Itse keikkasali oli viileä, joka oikein yllätti! Saavuttiin paikalle ehkä tuntia ennen soiton alkua ja ehti morjenstaa ihmisiä ja alkaa ottamaan olutta ennenkuin The Day of the Antler kuulutettiin lavalle. Ei tosiaan kannattanut yhtään viivytellä, sillä tällä kertaa artistin keikka kellotti ehkä 5 minuuttia ja mikäli olisi kuulutuksen jälkeen jäänyt pihalle sikarin polttoon tms, olisi keikka voinut helposti mennä ohi! Parit Antler keikat ennestään nähneenä, ei oikeastaan ollut mitään odotuksia asian suhteen, mutta siitä huolimatta täytyy sanoa että isohkojen romujen kanssa kolisteltu viiden minuutin harsh noise setti oli yllättävä! Itse mielelläni näen että artistit tekee samalla nimellä vaihtelevaa settiä, eikä jumiudu yhteen tapaan tehdä. Lisäksi tällä kertaa homma sopi äänentoiston kanssa aivan helvetin hyvin! Puisessa salissa, PA joka koostui silmämääräisesti aika pienikokoisista yläpäistä plus subbarista, tuotti kuitenkin todella muhkean äänimassan joka loi aika lailla ideaali tilanteen! Tästä puihuin keikan jälkeen useamman kanssa: Ei tarvinnut tulppia, mutta volumea ja ennenkaikkea äänen laajuutta riitti niin matalimmista bassoista kirkkaimpaan kihinään. Plus, juhlasalissa penkillä istuen oikein nautinnokseen sai kuunnella niin oli niin helvetin hyvä. Jos saman setin esittäisi kitaravahvarilla ravintolan kulmassa ja jengi hälisee vieressä baaritiskillä, todennäköisesti ei toimisi ollenkaan. Nyt oli aivan vitun kova!

Jazzhand ei varsinaisesti hyödyntänyt PA:n hifimpää olemusta, vaan oli aika raakaa kasetti suhinan värittämää lo-fi tunnelmaa. Tai, voihan tämänkin sanoa hyödyntävän PA:ta, mutta ensisijaisesti tilaa. Jazzhand todellakin tälläistä penkillä istumisen tahdissa kuunneltavaa eikä moshpit noisea. Rauhalliseen tahtiin etenevä setti sisältää myös ritualistisia, tai oikeastaan seremoniallista ulottuvuutta. Kyseessä ei kuitenkaan ole mitään kaapua ja suitsukkeita kamaa, vaan miehellä on omat objektinsa ja niiden kanssa tehdyt teot. Tämä on mielestäni ensisijaisen olennaista ja hienoa, sillä etenkin metallin puolelle mentäessä, seremonian luonne monesti muuttunut enemmän esteettiseksi performanssiksi jota tehdään yleisesti hyväksyttyjen rekvisiittojen kanssa, kuin että jotain tekijälleen oikeasti merkityksellistä olisi tapahtumassa. Siinä mielessä Jazzhand onnistui heti kättelyssä tuomaan Brownhill hommien olennaista piirrettä lavalle. Todella mainia keikka!

Samuli Näsin keikka Viima & Villasukkia oli aivan helvetin kova. Kun ekaa kertaa näin Samulin keikalla baarissa, oli ihan pienestä kiinni ettei tullut hyökättyä baarissa muutaman jätkän kimppuun. Vaikka leppoisa jätkä olenkin, niin kun joku kälättää parhaimpien keikkojen päälle niin kyllä sitä joskus on tullut kurkusta kannettua miestä pihalle siihen malliin että asia jää epäselväksi. Viimassa ei tälläistä ongelmaa tietenkään ollut, ja BHM festeillä ei myöskään. BHM maaseutuidyllin marinoima juhlasali oli vielä niin helvetin hyvä tälle musalle, että enää paremmaksi ei voisi kuvitella kuin täysin akustisen touhun kuuntelu soittajan vierestä pihan puolella. PA ja mikrofonin läheisyys toki avuksi ja hyödyksi, mutta kaikesta ylimääräisestä teknologiasta riisuttu raa'an fyysinen akustinen kitarointi lienee puhtaimmillaan ilman sähköä. Ehkä joskus! Aivan vitun hyvä keikka ja yleisö pisti sellaiset aplodit ja kiljumiset loppuun ettei jäänyt epäselväksi.
 
Ahola & Silander veti hyvin erilaisen keikan kuin Kouvolassa edeltävänä päivänä. En tiedä voiko settiä sanoa varsinaisesti "aggressiiviseksi", vaan ehkä enemmin energiseksi? Huuto vokaalia, elektroniikka ja kontaktimikki-shakerin kanssa pitkin lattioita pyörimistä. Setti pysyi melko lineaarisena ja suunnitellun oloisena, vaikka miehet liikkui ympäri lavaa ja lattiaa, spontaanin ja sattumanvaraisen ollessa se hetken fiilis - mutta kokonaisuus ja setin kantavat idea selvästi etukäteen mietitty? Se on hauska miten kaksi miestä lavalla on jotenkin paljon enemmän kuin yksi. heh... Heti on "bändin" tunnelma.

Metsäkirkko pisti lavan täyteen kelanauhuria ja monelaista muuta mikitettyä laitetta tai objektia. Oli pidempää tekstin luentaa ja aavemaista luontomystiikan elementtiä läsnä. Lopulta bändi kantoi laatikollisen helistintä ja kilistintä yleisön eteen. Käsky napata jotain laatikosta ja seurata pihalle. Pyry paukutti isompaa rumpua rytmiksi ja koko yleisö seurasi kilisten pihan halki pellon laitaan missä Jesse nappasi käteensä kirveen ja alkoi pistää pianoa palasiksi. Jossain vaiheessa isompaa lekaa käteen. Akustinen rumpurytmi, epämääräinen kilinä ja hajoavan pianon koneiston/kielien jysähtelevät kaikuvat äänet. Äänimaisema oli hyvä jo ilman visuaalista puolta. Todella kova keikka kokonaisuudessaan.

Kartion keikalle sali pistettiin uuteen uskoon. Artisti lattiatasossa soittamassa laitteitaan, yksi vahvari keskelle salia PA:n lisäksi, tuomaan surround tunnelmaa. Penkit yms aseteltu hieman kehämäisesti ympärille. Vaikka setti koostui näennäisesti yhdestä monoliittisesta äänimassasta, siinä oli osuuksia ja kehityskaaria. Kokoajan vikkelästi risteilevää "kartio soundia". Hyönteisten kuhinan lailla menevää elektroniikkaa ja pöydän ääressä istuen prosessoitua matskua. Minusta tämä pesi jopa edeltävän päivän Umpion keikan, vaikka ei oltu niin harsh noisen äärellä! Taisi muutenkin olla eka kerta kun itse näin Kartion livenä.

Vaikka Abysse Des Âmes on soittanut Lahdessa pari kertaa, itse olen aina ollut jossain matkoilla. Joten ekaa kertaa tuli nähtyä. Julkaistun matskun lisäksi tullut kuultua pätkiä muustakin, treeninauha tyyppisiä sessioita, joista pystyy kuvittelemaan miten bändi toimii. En tiedä miten paljon tälläistä toimintaa yleensä on, Suomessa tai muutenkin, että kolmen miehen bändi tälläistä kokeellista ja outoa ääntä toimii kuin ns. oikea bändi. Eli treenaavat ja soittavat yhdessä aktiivisesti, monta vuotta, ilman että pääasia olisi julkaisujen teko ja/tai keikkojen soitto, vaan soitetaan, kokeillaan ja treenataan ihan keskenään treenikämpällä, äänentoiston kanssa. Siitä on selvästi hyötyä, sillä A.D.A. soitti keikan nimenomaan soittamalla. Sisälsi käsin tehdyn elementin, josta puuttui ennalta äänitetyn taustanauhan tasa-varma elementti. Dynamiikka oli eläväistä ja miekkoset selvästi tottuneet myös kuuntelemaan toisiaan. Tosin, täytyy muistuttaa että kyseessähän ei ole "musiikki" näin perinteisessä mielessä, vaan melko hahmoton kokeellinen ääni, joka on kuitenkin sävelletty teos. Ulkopuolisena voi olla hankala hahmottaa miten paljon eroa olisi jos keikka olisi pudas improvisaatio, verrattuna siihen että miekkosilla on käytännössä jonkinlaiset "nuotit" jolla pysytään kartalla mitä missäkin osassa settiä kukakin on tekemässä. Ehkä päämäärätietoisuus yhdistettynä käsin tehtyyn soundiin, sekä että jäsenille on tullut tutuksi yhteinen tapa toimia luo aika merkittävästi parempaa lopputulosta kuin sellainen tyypillisempi collaboraation olemus että... "aletaan kolistella".  Nauhoitettu materiaalia hitaammilla muutoksilla etenevä setti, erinomainen, vaikka keskelle settiä tulikin se lyhyt yllärinä ilmestynyt väliaika.

Voisi kirjoittaa hieman pidemmänkin pätkän aiheesta, mutta nouseva ukkosmyrsky viittaa että pitää varmaan nyt heti sammuttaa tietokone.

[Heppakirjat]

Iitin festeistä itselle jäi päällimmäisenä mieleen lämmin tunnelma ja Metsäkirkon keikka. Pianon rikkominen ideana ja tyhjiössä mielestäni loppujen lopulta lähinnä noloa. Siis sellainen rikkominen rikkomisen ilosta. Tässä asiayhteydessä keikan hartaan tunnelman äärellä ja lopuksi, se toimi kuitenkin erittäin hyvin. Veijarihenki nousi esiin ja oli todella sopiva Brownhill-elementti, eikä missään nimessä noloa. Jossain kojootti varmasti hymyilee.

Muilta osin yllä olevassa viestissä lukee olennainen keikoista. Kaikin puolin mukava tunnelma yhteisöllisine kasvisruokailuineen ja illan tulisteluineen. Harvemminhan sitä pääsee ihmisten kanssa käymään syvällistä keskustelua puerhistä tai teestä ylipäätään, mutta sikäli hauskaa, että jälleen kerran ja uuden tuttavan kanssa juuri noisen tiimoilta pääsin tätäkin tunnelmoimaan. Mitä sitä ihminen voi suviyöltä enää enempää pyytää.

Kiitos järjestäjille, matkaseuralle ja länge leve Brownhill!

[FreakAnimalFinland]

Pianon paskaksi laittaminen oli minusta juuri siksi hieno teko, että se herättää jotain aitoja tunteita, mutta myös paljastaa jotain monesti piiloon jäävää.
Eli tottakai, hirvittää kun toimiva soitin pistetään säleiksi koska se tuo ilmiön jotenkin konkreettisesti eteen, mutta järjellä ajateltuna, uskoisin että kaikki tietää miten Suomessa piano on nykyään niin vihoviimeinen esine, ettei niistä meinaa päästä eroon edes ilmaiseksi antamalla. Pitää olla todella joku vimpan päälle Norsunluuta oleva ultra vintage että siitä saa rahaa ja perus kulttuurikotien soittimet on käytännössä polttopuuta ratkaisevasti arvottomampaa materiaa. Ajatus tuntuu hullulta.

Tämä pistää miettimään vastaavia ilmiöitä, missä yksittäinen sinänsä hyvin merkityksetön teko voi pistää jotain isompaa perspektiiviin. Vrt vaikka ajatus että joku kaveri viskaisi juuri tilatun pizzan olan yli lepikkoon, kun ei huvittanut syödä. Vulgaari ja inhottava teko silti mitätön sen loputtoman ruokahävikin rinnalla joka on siivottu pois näkyvistä.

En toki usko että Metsäkirkko tätä tarkoitti tai yritti ilmaista, mutta wanha klassikko "nähdään mitä halutaan nähdä" on industrial kulttuurin puitteissa mahdollisuus että keikasta ajatus rönsyilee vielä pidemmälle ja kauemmin kuin tekijä ehkä suunnitteli.

[DBL]

Kelaustoiminnoissa on vielä pysynyt jakso per viikko-tahti, en vaan viitti joka viikko spämmätä aiheesta niin tässä nyt viimesimmän kolmen viikon aikana soitetut/sämplätyt levyt:

#6:
Tamerlan - Gemini - Worlds of Eternal Creation CD-R, 2010, Quartier23
Veli-Matti O. Äijälä - Kytkentöjä CD, 2023, Hiisi Productions & IKBAL
Tähtiportti - Tähtiportti CD, 2015, Svart Records
Jason Crumer - Lake Of Fire CD, 2025, Satatuhatta
v/a - Ilmestys CD, 2021, Ei Armua
Sekaannus - 1984-1989 CD-R (osuus jonka Finnish Hardcore uudelleenjulkaisi remasteroituna vuonna 2012 Kutsu 12"-vinyylinä)
Ohjus - Demo II kasetti, 2024, self-released
Ohjus - Demo 2018 kasetti, 2018, self-released
Conflito Final - N.C.H.C. - A Noisecore Discography 92'-95' CD-R, 2016, Dente Pôdi Records & Obsolete Productions

#7:
Kristus Kut - 333 CD-R, 2010, Quartier23
Jason Crumer - Lake Of Fire CD, 2025, Satatuhatta
Haare - Submagic CD, 2023, Dunkelheit Produktionen
Invisible Waves - The Spiral Obsession 3" CD-R, 2009, Black Pyramid Records
Veli-Matti O. Äijälä - Keskellä Ei Mitään CD, 2018, Karkia Mistika
Doroga - Into The Temple from I CD, 2010, Ikuisuus & Nekorekords

#8:
Seesar - Flight Of Raphtontis CD-R. 2017, Sombre Soniks
D.D. Dobson - Ritual Bath kasetti, 2020, Hyster Tapes
Atrophist - Sentient Cancer kasetti, 2016/2017, self-released
Retorsion - Élve Rohadás kasetti, 2024, Septic Aroma Of Reeking Stench & Blastbeat Worship Tapes
Mayhem Decay Cudgel - Live At Death Noise Festival - Fernandópolis/Sp - 28/04/1990 CD-R, 2012, Obsolete Productions
+ hifi-rajoitteista kamera-audiota Suomi-Tanska Summer Noise Boomboom-tapahtumasta artisteilta Bryskt, Sun Tearing, Bootycall, Jcakie

https://www.youtube.com/@Kelaustoiminto

[Karelian]

BHM festit oli kyllä hyvät!

Äänenvoimakkuus oli sellainen, että sain itse olla ainakin jatkuvasti hyvin Hamlettimaisen pohdinnan äärellä, että laittaako sitä nyt tulpat vai eikö laita? Aluksi suhteellisen maltillinen äänenvoimakkuus hieman harmitti, mutta ei kauaakaan kun oma ajattelu kääntyikin sille puolelle, että tämä on itseasiassa ihan tapahtumaan sopiva. Varsinkin kun tämä ei ollut millään tavalla sitten keikkojen kovuudesta pois, vaan kaikki setit maistui oikein hyvin!

Niin maistui myös ruokakin. Zinekin annettiin vielä ilmaiseksi. Voi veljet. Joskus tuntuu, että kaikki ilmaiset oheiset musiikissa yms. on asioita joilla pyritään lahjomaan kuuntelijaa puolelleen, mutta tästä ei jäänyt ollenkaan sellainen fiilis. Ymmärrettävää kyllä, kun on kyseessä 15 vuotista taivalta juhlistava tapahtuma, niin vähän kaikkea extraa on myös mukana. Mutta tapahtuma tuntui muutenkin sellaiselta, joka tavoitteli keikkojen lisäksi olevan jollain tavalla, hieman kokonaisvaltaisempi kokemus? Eihän nyt tietenkään ruoan tarjoilu jne ole mikään ennennäkemätön juttu festareilla. Mutta nämä edellä mainitut asiat sekä BHM näyttely ja "juhlapuhe" muovasivat ainakin omaa kokemusta tunnelmasta hyvin erilaiseksi. Mukava myös huomata, että porukkaa oli eksynyt ihan hyvin paikalle, vaikka sijainti olikin näin syrjässä.

Keikoissa tuntui nyt olevan myös jotenkin "normaalia" enemmän performanssia, mikä ei itseäni haittaa yhtään. Muutenkin, että otetaan sellaisia elementtejä mukaan joista voi repiä jotain symboliikkaa omassa päässään irti on aina hyvä. Jazzhand taisi soitella kanteletta villasukalla särön läpi?

Olen monissa musiikki- ja teatteriesityksissä myös todistanut sitä kun yleisöä osallistetaan mukaan. Nämä ovat usein hyvin vaivaannuttavia kokemuksia. Tavallinen katsoja kun on sellainen, että on tullut vain paikalle pönöttämään, niin se osallistuminen on vähän vaivalloista tai tönkköä. Metsäkirkon keikalla tämä kumminkin saatiin toteutettu hyvin. Asiaa tietysti varmasti auttoi myös se, että salissa olevilla henkilöillä jonkinlainen kolistelumusiikkitausta on enemmän sääntö kuin poikkeus. Porukka suorastaan hyökkäsi laatikossa olevien soittimien kimppuun.

Piano on varmaan se kliseisin, tai toiseksi kliseisin soitin kitaran jälkeen, jonka laittaa säpäleiksi. Mutta mitäpä tuosta. Itse tykkään kun soittimia hajoitetaan. Varsinkin kun tällaisessa musiikissa, ainakin itselleni, ollaan jollain lailla rujon, hajoamisen ja kuoleman äärellä. Vaikka ihan silläkin tasolla, kun ajattelee, että noise musiikki on sellaista joka pyrkii rikkomaan tavallisen musiikin sovinnaisuuksia, pyrkien olemaan jopa täysin epämusiikkia, niin hyvä meininki oli!

Kyseisen soittimen jäämistö toimi vielä seuraavaan päivään asti monen pyhiinvaellus ja haaskakohteena. Giärmäi ja FUSH myös kävivät vierailulla Paran ruumiin luona vielä aamuyön pikkutunneilla. Jotain kuolon korinaa ja lahoamista siellä oli kuultavissa. Todistusaineisto: https://www.backboneordinance.fi/paran_ruumis_giarmai_fush_250727.mp3

[FreakAnimalFinland]

Melua ja mökää video dokumentaatiota:
https://www.youtube.com/watch?v=oFICKxfloxw

UUSITTU VIDEO UUDELLA URL... aaarghh.. Kymijoki :D


Gray Ritual 3 - Helsinki 30.7.2025

Malaise 57 veti suoraviivaista drone-noisea. Tätä kuultu ekan kassun jälkeen. Usein staattinen ja säröinen soundi aaltoili kevyesti ja siitä myös tunnistettavissa eri elementtejä, matalampaa oskillointia ja terävämpää syna kirskettä jossa myös paikoitellen melkein psykedeelisiä sävyä.

Lusters setissä Ollin laitteet ei olleet niin dominoivat kuin Joensuun keikalla. Nyt soundit enemmän balanssissa ja taas hyvää tavaraa. Välillä elektroniikassa päästiin hieman leikkisämpään meininkiin. Olli piti suurimman osan keikasta muutamasta nappulasta kiinni ja aktiivisesti väänsi kuin taikinaa vaivaten. Santerilla lienee tuota musan kelaus soundia ja pedaalivääntöä.

Inhóspito oli tavallaan suht perinteistä. Pöydällä läjä pedaaleita ja metalliobjekti ja shaker boxi käpälässä ja suht nopealla vauhdilla näprätään laitteita ja välillä keskityttiin romun rusikointiin ja feedback kirskeeseen.

Hauska miten melkein samaa voisi sanoa Moozzhead keikasta: Pöydällä läjä pedaaleita ja shaker boxi käpälässä ja suht nopealla vauhdilla näprätään laitteita. Lopputulos kuitenkin hyvin erilainen. Sekä tekotavalta että soundeiltaan. Moozzhead oli jopa yllättävän diskantti ja yllättävän riisuttu! Kunhan videota saa linjoille, voi tsekata miten tulee pitkiä pätkiä joissa mennään ihan yhden äänielementit varassa ja välillä tarjolla vaan lähes inisevää kirskettä joka kuitenkin siis POSITIIVINEN asia tässä suhteessa. Volumea toki olisi voinut olla piirun verran enemmän sillä vaikutti jäävän hieman muiden jalkoihin sen puolesta, mutta taas itse soundit itselleni hyvinkin korvanmyötäistä kamaa mitä ei ole piilotettu liian turvalliseen jyrinään.

Tantric Death veti suht yksinkertaista settiä sekin. Rikkinäisen kuuloista source ääntä kirskui ja takkutukkansa pois leikannut artisti ei ollut ehkä sellaista ihan turbo pedaali harsh muuria mitä joillain julkaisuilla, vaan enemmän fyysisen rikkinäisen kirskuvan, "hangatun romun" prosessoinnin äärellä.

Hingst oli sitten ihan perustellusti lopussa ja energinen kaksikko veti harsh noisea siihen malliin että hikisessä venuessa pyöri hauska humalahakuisten miesten toisiinsa törmäilystä muodostunut noisepitti. Vaikka Hingst olikin tälläistä suoraa tulitusta noise mosh meininkiä, se ei ollut päämäärätöntä tai kontrolloimatonta, vaan samaan aikaan kun sätkitään shaker kädessä kuulostaa selvästi miten kokonaissoundi hanskassa ja tapahtuu kaikenlaista. Aika sähköinen loppusilaus yleissoundissa, hyvässä mielessä!

Oli kyllä melkoinen lämpöhalvaus fiilis kun liikuttiin helteessä fillareilla ja vaatteissa ei enää yhtään kuivaa kohtaa jäljellä. Loppuillasta alkoi loputon hikoilu ja jatkuvasti käteen tuodut kaljat tehdä tehtävänsä ja melkoisessa tuiskeessa tuli oltua kotimatkalla. Huh huh. Juuri muutaman kaverin kanssa puhuttiin aiemmin päivällä ettei ole mitään järkeä vetää lärvejä keikoilla siihen pisteeseen että ei edes muista käyneensä. Onneksi kaljan kietominen ajoittui suht hyvin ja itse keikkailta oli kyllä tarkkaa havainnointia, mutta Lahteen tulo? Hmm.. ehkä joku muu osti junalipun ja ihan kotiin asti päästy fillarilla mutta muistikuvat aika huuruisia venuelta lähdön jälkeen. Jopa baarissa oli sellainen olotila että puoliksi juotu lasituoppi kulkeutui fillarin pullotelineessä Lahteen asti heh...

[host body]

Oli kyllä erinomainen ilta, harvinaista että kaikki artistit maistui ja jaksoi ylläpitää mielenkiinnon koko setin ajan. Tantric Death ehkä ainoa, joka sai vähän tylsistymään mutta lopulta sekin kyllä jätti ihan positiivisen fiiliksen. Luin aamulla että Malaise 57 jää keikkatauolle, onneksi ehdin siis nähdä! Mukavan psykedeelistä ja jumittavaa settiä, toimi erittäin hyvin.

Kyllähän toi on paikkana mitä parhain nimen omaan melukeikoille. Juuri sopivan kokoinen, kaksi vessaa, hyvä PA ja ne ohjelmoitavat valot katossa on musta helvetin jees.

[Atrophist]

Omasta näkövinkkelistä onnistunein GR. Kaksi edellistäkin loppuviimeksi tarkasteltuina plusmerkkisiä, mutta tämä paras tähän mennessä. Ei sählinkiä talon mikserin kanssa eikä tyyppejä tunkemassa sinne vääntämään volaa alas, ei dB-mittarin tuijotusta. Eikä juuri mitään muitakaan yllättäviä tai harmittavia kommelluksia. Tästä on hyvä jatkaa ensi vuonna. En nyt jaksa rapsailla joka bändistä erikseen, helkkarin hyviä olivat kaikki. Jengiäkin ilmaantui mestoille ihan kivasti lopulta, vaikka ensin vaikutti siltä että juuri menneet ja tulevat verottaa, mahdolliseesti myös helteet ja että noise_väsymys olisi todellista. Hieman alta 40 tulijaa ja siihen voi mielestäni olla oikein tyytyväinen.

[Commander15]

Neljäs Rääseikkö vietettiin eilen, oli todella hyvät iltamat! Kiitos kaikille osallistuneille!

Aluksi epäilytti vähän että miten Mallassauna paikkana soveltuisi tuollaiseen karkeampaan ääneen, jota kattaus oli täynnänsä, mutta lopulta ei ollut syytä huoleen. Soundit toimivat hienosti ja äänenpainetta oli riittävästi. Tuollainen 30 - 40 ihmistä suht pienessä tilassa loi varsin intiimin ja hikisen tunnelman, ulkona oli lämpöä 31 celsiusastetta ja sisällä varmasti enemmän. Oman keikan aikana hiki vain valui pedaaleille, heh!

Kaikki keikat olivat aivan himokovia, laatu pysyi tasaisena koko illan ajan. Stinkfingerin keikka oli tähän astisista varmasti paras. Kunnon nopeaa harsh noisea, kuin parhaita otteita americanoisesta sekoitettuna japaninoiseen. Filtterit ja flangerit swiippailivat ilkeästi ja kunnon rutinaa riitti, jännitettä unohtamatta. Max Julian Eastmanin setti oli todella ilkeän kuuloista tirinää, kuin 10 minuuttia lasinsiruilla naamaan hankaamista! Kontrasti rauhallisesti istuvan Maxin ja PA:sta ulostulevan äänen välillä oli varsin suuri.

Moozzhead toimitti tapansa mukaan maailmanluokan pedaalinoisea. Todella suvereenia laitteiston hallintaa ja ihastuttavan mehukas taustavideo! Illan kruunasi Hingst, joka oli todella energinen ja tyly. Shakerboxeja ja kontaktimikkejä myllytettiin niin perkeleesti ja pöytä sai kyytiä. Todella kova.

[host body]

Tuolla muuten odottaa BHM-festeiltä ostettu Commander 15 & Nuori Veri CD vielä kuuntelua, odotan innolla! Sekä tietenkin ilmeisesti vain tuona iltana myynnissä ollut MOLTEN RAVEN-nauha.

[Commander15]

Tuolla muuten odottaa BHM-festeiltä ostettu Commander 15 & Nuori Veri CD vielä kuuntelua, odotan innolla! Sekä tietenkin ilmeisesti vain tuona iltana myynnissä ollut MOLTEN RAVEN-nauha.

Palautetta otetaan mielellään vastaan!

[FreakAnimalFinland]

BHM liki tunnin kooste:
https://youtu.be/hrwTBriI4_8?si=ah3BeHsDtl2ScIJK

C15+NV soinut nyt jo toista kymmentä kertaa ja otin nyt välillä pois soittimesta... mutta helppo ollut pistää uudestaan pyörimään.

[SSRI]

Herrajjumala että Hal Hutchinson oli kova. Metalliromu kolisi ja samaan aikaan leijui kuin unessa. YANA oli myös hyvä, mutta itse olisin pärjännyt ilman biitti/bileosiota. Tekemisen meininkiä ja vaaran tuntua. Tantric Deathin lyhyt ja röyhkeä setti meinasi aluksi vituttaa mutta olikin loppujen lopuksi oikein hauska. Muut jäivät vähemmälle seuraamiselle kun piti sössöttää antaumuksella vanhoille ja uusille tutuille. Tähtisiemenelle kuitenkin pisteet lavahabituksesta ja tematiikasta.

[SIEGSIEGSIEG]

Toivottavasti joku kuvaa hyvän pätkän Sutcliffe No Moresta! Tosin oletus on, että SI:n youtubekanavalle tulee hyvä setti kaikesta, kuten kaikilta isommilta keikoilta aina.

[FreakAnimalFinland]

Pitää koota jonkinlaista rapsaa. Viikonloppu meni selvinpäin, pari ykköstä ja lämmintä 0% olutta litkien, mutta toisaalta kun joka päivä voi ryypätä jos siltä tuntuu, noise keikalla vaakakupissa skarppi kokonaisten settien alusta loppuun tuijotus on myös hyvä.

SI kanavalle tullut nyt myös Gray Ritual kolmosesta:

https://youtu.be/7mxd_FD7OYA?si=s36ObYKPIBgJyoaP

Varsin järkevää kuvaa vaikka itse sanonkin, saa ihan hyvin kuvaa meiningistä vaikka tietysti kuumuus/pimeys/volume tyyppiset ja hikisten ruhojen törmäily on edelleen oikean elämän kokemusten puitteissa koettavaa.