Joo, ja meininkihän on hyvä. En ole tavannut kovin montaa nihkeää jätkää ihan naamatusten, enkä ole huomannut että sellaiset olisi tehneet mitään kovin relevanttia genren historiassa. Mitenkään sen kummemmin kenenkään touhuja väheksymättä, mutta realismi muistaen. vrt. jos ei noise oikeasti maistu, niin kyllä ne kyydistä tipahtaa muutaman töyssyn jälkeen.
Todellakin, tilanne on se ettei kenenkään välttämättä tarvitse alkaa kahlaamaan muinaisnoisea uuden noisen kustannuksella. Itselläni on työolosuhteet niin mukavat että päivässä olevan noiseajan määrä on niin iso että ehtii tsekata sekä uudet että vanhat. Etenkin nykyisessä tilanteessa, on monesti hyvin palkitsevaa pyöräyttää vaikka RMSS "Neuvos" kassu ja huomata että tämä kyllä pesee heti kättelyssä monet Urashima kult reissue LP:t. Ei niin että kyse olisi noise kilpailusta, vaan että kannattaa huomioida elävä kulttuuri, sillä siitä on hyötyä ettei aina vain pengo kuratoitua historiaa, vaan voi napsia vaikka kovimmat jutut tuoreeltaan ja osan artisteista tsekata keikoilla jne.
Hieman molempiin asioihin liittyen, monesti on kyselyä mistä naisten noiset ja aina äimistyttää miten voi olla ettei vanhoja tai edes nykyisiä tekijöitä tiedetä? Eilen juuri kuuntelin HEX MINORA "Under A Pornographic sun" kassun. VHS koteloon pakattu, mukana pari A4 liitettä. Soundi on sellainen sähköinen ysäri efektien läpi vedettyä "noise-drone", eli selvästi ei tavoite olla HARSH noisea, mutta ei ole rytmiä, ei melodia, synat ja muut toimii kokeellisen äänen lähteenä eikä mitään heavy electronics tai power electronics kulmaakaan oikein ole.
Daami teki useita kasetteja ja myös CDn just siinä ysärin lopussa, mutta vaipunut todella syvälle unohduksiin. Kassun mukana tulevissa liitteissä, yksi sisältää pätkän haastattelua jossa artistilta tentataan vaan kysymyksiä "naiseudesta", kun selvästi haluaisi olla ihan vaan taiteilija ilman mitään etuliitettä, heh!
Hex Minoran matskua kun kuuntelee, tulee tavallaan jopa mieleen
STAR. Ei siitä että olisi yhtä saturoitunutta kassu röpöä. vaan esim. tämän kassun kakkosbiisi lähtee jotenkin niin "ysärin holtittomuus" -hengessä käsistä että noise soundit harvoin on vain cooleja, vaan useasti enemmän hämäriä ja outoa ja jotenkin editoimattoman kusisia että niissä
noisearvot syntyy särön ja intensiivisen myllyn sijaan siitä ihmeellisestä jotenkin käsistä lähteneestä kaaoksesta! Tuubista löytyy kassu ihan kokonaisuudessaan. Fyysisesti ei enää niin helposti löydettävissä joten hillot voi käyttää hyvin mielin tuoreisiin julkaisuihin.