YLEINEN NOISE FIILISTELY SUOMEKSI

[Haare]

Se ranskalainen "Noise graphics" vai joku muu?

Just se. Tilasin samalla myös kirjallisen ufolehtien logoja ja jotain muita, hemmetin hyvää kamaa.

Toi on ihan ok kirja mutta selvästi ilman kovinkaan kummoista asiantuntemusta kasattu, mukana jotain Yard Trauman seiskan kantta yms. Tommonen NWN:n Analogue Black Terrorin tyyppinen kassunkansikirja noisesta olis aivan helvetin mahtava.
Rrron, Mikko ja Mikawa esittelemään kokoelmansa ja Lasse Marhaug kuvaamaan ja taittamaan, aijai...

[host body]

Se ranskalainen "Noise graphics" vai joku muu?

Just se. Tilasin samalla myös kirjallisen ufolehtien logoja ja jotain muita, hemmetin hyvää kamaa.

Toi on ihan ok kirja mutta selvästi ilman kovinkaan kummoista asiantuntemusta kasattu, mukana jotain Yard Trauman seiskan kantta yms. Tommonen NWN:n Analogue Black Terrorin tyyppinen kassunkansikirja noisesta olis aivan helvetin mahtava.
Rrron, Mikko ja Mikawa esittelemään kokoelmansa ja Lasse Marhaug kuvaamaan ja taittamaan, aijai...

Joo, olihan siellä steel pole bath tubiakin. Tuli mieleen että siinä on just jonkun tyypin, tai jonkun porukan kokoelmaa skannailtu eikä välitetty niin tiukasti myöhemmin keksityistä genreistä. Nimi toki harhaanjohtava jos ihan silkkaa melua odottaa.

Toi sun visioima opus lähtis kyllä ostoskoriin saman tien ja kahtena kappaleena!

[FreakAnimalFinland]

Yksi mielenkiintoinen seikka joka taatusti vaikuttanut noisen paketointiin on se muutos jolloin noise siirtyi enemmän "myytäväksi tuotteeksi"? On paljon sellaisia julkaisuja, joiden olemassaoloa määrittää pitkälti se ettei ne olleet kummoisia painoksia. Tai ettei edes ollut mitään tiettyä "painosta". On aivan älyttömiä juttuja, joista ei oikein tiedä onko kyseessä vain yksittäinen älynväläys, esim. Pakata kenkä länkkäri buutsiin ja se on se julkaisu. Taatusti ei mikään ltd 100.
Ei tästä montaa päivää ole kun hiplasin kuiviin sian korviin kiinnitettyä ysäri kassua. Jos sellaisen tekisi nyt ja jotenkin ensisijaisesti "myyntiartikkelina" jonka voi ostaa paypalilla bandcampistä, tuntuu hieman jotenkin itsetietoisen teennäiseltä, eikä siltä hulluudelta jota tietyn ajan noise oli.

Noisecastin julkaisemassa Tribe haastattelussa sitä keskusteltiinkin, miten wanhassa noisessa oli monesti eri käsitys julkaisusta kuin vaikka nykyajan "discogs" dokumentarisoinnissa. On kuvat ja infot että tälläinen se julkaisu on, vaikka ennen oli mahdollista ettei välttämättä julkaisun kriteereihin kuulunut että ne olisivat samanlaisia. Tai edes samat noiset!

Siinä mielessä jonkinlaisen kahvipöytäkirja erikoispakatusta ja... pitäisikö sanoa "privaatti noisesta", jonkinlaisesta tekijöiden henkilökohtaisesta kommunikoinnista, voisi olla mielenkiintoinen! Esimerkiksi The Rita ukkeli on tainnut jossain haastattelussa mainita miten sen saamat MSNP julkaisut ei käytännössä koskaan olleet sellaisia mitä muilla on nähnyt. Deadline on toinen sellainen, että tuskin edes Ramirez itse tietää millaisia versiota tehnyt ja miten vähän mitäkin on olemassa! Tai Grey Wolves lafkan hommat, missä projektin omista kassuista lukematon määrä variaatioita. Se asettaa noisen asemaan mitä ei ole oikein missään muussa genressä (näin äkkiä ajateltuna). Painosten miettiminen ja mikä on "alkuperäinen" tai "oikea" jne saattaa olla huvittavia musabisneskeräilijöiden ajatuksia.

Kaikki mainitut kirja ideat kyllä kiinnostaisi jos joku toteuttaisi. Nythän noita "flyerit kirjaksi" hommia on tehty. Somessa pyörii industrial/noise kirjan mainos jossa kerätty flyerit ja keikkamainokset ja vastaavia on monista muista UG musa kulttuureista. Vaikutti vaan hieman sellaiselta "rahat pois" -projektilta ja hieman hirvittää että mistä lie pintrestistä kuvakaapattu matskut, heh...

Itse olen lähes järjestelmällisesti hankkinut kaikki noiseen viittaavat kirjat mitä vaan on tarjolla. Näinä päivinä pitää jo hieman varoa, kun nolla panoksen print on demand hommiin alkanut eksyä sellaista wikipediasta cut & pastella NON historia -tason kirjaa....

Viimeisin ostos oli Satatuhatta distrosta löytynyt Cassette culture kirjan toka painos. Siinä on myös noise asiaa. Electric Cottage zine mainittu aggressiivisine kirjepalstoineen. Terre Blanche skandaali kasarin/ysärin taitteesta olisi hauska anekdootti arvioida vuosikymmenten USA artistien kärhämän alkupistettä joka johti väkivallan tekoihin vielä 2010 luvulla,  RRR kiukustuminen LP referoitu korrektisti "eräs levy-yhtiö" tarinaksi jne. Monenlaista hauskaa olisi noisen historia täynnänsä jos oikein silmä kovana seuraa!

[Heppakirjat]

Elektronimusiikkikonsertti @ Pyynikkisali

Azure Admin soitti 4...5 biisiä. Äänilähteet ilmeisesti VCV-rackista eli virtuaalimodulaarista, jota ohjailtiin fyysisillä ohjaimilla. Omia suosikkikohtiani oli sopivan tahdin sivusta soivat syvät 808-bassorummut tai vastaavat, jotka Pyynikkisalissa resonoivat kivasti.

Aku Karima soitti myös virtuaalilähteitä. Näitä höystettiin ilmeisesti lennosta manipuloidulla videolla. Ääni oli pätkivää, naksuvaa ja alati toimintahäiriöistä. Samoin video. Yhdistelmä toimi hyvin ja olo oli kuin ATK-alkulimassa kylpeneellä.

Jazzhand puolestaan soitteli ja väänteli nauhoilta kenttä-äänityksiä ja vanhoja ameriikan radioäänityksiä. Jotain kaikutehostetta tai vastaavakin pyöriteltiin. Tarinan puolesta keikka eteni Hollywoodin tähtösten ja Dodgersin baseball-tulosten saastan seasta seesteisempään luonnonrauhaan. Tai jotain tämän kaltaista ainkin minä olin kokevinani. Järkyttävän hyvä veto aivan kaikin puolin. Mutta mitä muuta voisi odottaa... olihan tässä kaikki karkkihyllyn lempparit eli nauha, kaiku ja kenttä-äänitykset keskiössä!

[junkyardshaman]

wanhassa noisessa oli monesti eri käsitys julkaisusta kuin vaikka nykyajan "discogs" dokumentarisoinnissa. On kuvat ja infot että tälläinen se julkaisu on, vaikka ennen oli mahdollista ettei välttämättä julkaisun kriteereihin kuulunut että ne olisivat samanlaisia. Tai edes samat noiset!
-- Esimerkiksi The Rita ukkeli on tainnut jossain haastattelussa mainita miten sen saamat MSNP julkaisut ei käytännössä koskaan olleet sellaisia mitä muilla on nähnyt. Deadline on toinen sellainen, että tuskin edes Ramirez itse tietää millaisia versiota tehnyt ja miten vähän mitäkin on olemassa! Tai Grey Wolves lafkan hommat, missä projektin omista kassuista lukematon määrä variaatioita. Se asettaa noisen asemaan mitä ei ole oikein missään muussa genressä (näin äkkiä ajateltuna). Painosten miettiminen ja mikä on "alkuperäinen" tai "oikea" jne saattaa olla huvittavia musabisneskeräilijöiden ajatuksia.

Itsellä on kyllä koko ajan vahvasti sellainen ajatus, ettei nuo käsin kyhätyt CDRt varsinaisesti "julkaisuja" ole siinä mielessä että kaikkien pitäisi olla samanlaisia, vaan lähinnä että jokainen niistä on yksittäinen teos tai variaatio jostain kansitaiteen yms ajatuksesta, eikä niitä ole pakko kenenkään ostaa ellei oikeasti kiinnosta. Ja siksi niitä tulee tehtyäkin se about 3-5 kappaletta levyä kohti, eikä mitään "limited" satsia, niitä on jo lähtökohtaisesti paljon vähemmän kuin useita tuollaisia rajattuja julkaisuja mikä toisinaan naurattaa ajatuksena vähän,että varmaan saisi myytyä nopeammin kun kirjoittaisi vaan limited perään. Eikä tuossakaan ole ajatuksena mikään sellainen, että tehdäänpä rarea kamaa keräilijöille, vaan ihan vaan se, että kun kaiken tekee itse niin siinä ei ihan kauhean montaa kymmentä kykene nopeasti tekemään kuitenkaan.. Joskus teen lisää mikäli siltä tuntuu, mutta yleensä oma kiinnostus on uusissa asioissa ja siinä mikä nurkan takana odottaa seuraavaksi.
Sitten taas jos tuntuu että käsillä on jotain sellaista, mitä tahtoisi levittää vähän laajemminkin (edes 20 ihmiselle, heh) niin koitan tyrkyttää sitä jollekin lafkalle ehkä.

[FreakAnimalFinland]

Joo, "ltd ed" hieman nihkeä meininki. Jo ysärillä kaveri tokaisi että kaikkihan tässä maailmassa on rajoitettua ja väkisin väännetty myyntikikka on UG kontekstissa hieman kusista. Se voi olla ihan pätevä irtiotto taidevedoksista tai valtavirran popkulttuuri keräilyvimmasta.  Joskus discogsissa oli vääntöä hieman nimekkäämmän noise artistin toimesta kun sitä ärsytti miten ihmiset alkoi listaamaan "eri versioita" albumista, siksi että niillä oli joku erilainen liite tai kansi oli joku uniikki käsin tehty homma. Ja artistin mukaan on tietysti vain yksi albumi, ei niin että jokainen kappale on jonkinlainen "eri painos".

Milloin lie omilla lafkoilla oikein erikseen tehnyt numeron jostain painosmäärästä? On siitä kai kymmeniä vuosia. Minusta tuntuu, mutta en tietenkään ole varma, mutta joskus oli sellaista ilmassa että ltd 100kpl LP saattoi olla sellainen että se ostettiin äkkiä, varmuuden vuoksi. Ja sitten levy on jossain hyllyssä pölyn alla vielä 5 vuoden päästä kun "ei ole ollut aikaa". Joka johtaa että 100kpl erästä lopulta oikeasti kuunneltuja levyjä voi olla ratkaisevasti vähemmän. Eli mielummin en itse kerro onko levyjä painettu paljon tai vähän jotta niitä ei osteta jonkinlaisen missaamisen paniikissa, vaan siksi että se halutaan kuulla. Tyypillisesti nopean hypen sijaan FA levyt on sellainen vuosikymmenen tai parin pitkä varjo jotka aina kummittelee läsnä, heh.. Nyt viime aikoina taas loppunut useita levyjä jotka ovat olleet 10+ vuotta saatavilla. Useita levyjä alkaa ihan viimeisiä olla käsillä. Veikkaan että isommat painokset omista noise/pe albumeista on 1000-1500 tietämillä, mutta toisaalta ei yhtään hirvitä painaa 100 tai alle jos vaan huvittaa tehdä sellainen.

[FreakAnimalFinland]

Ei varsinainen noise keikka, mutta eilen KEUHKOT Torvessa. Siellä oli yksi biisi joka oli varsin meluisaa kamaa. Tai periaatteessa olisi voinut olla hyvä. Ongelmaksi tuli että Kake haahuilee niin ympäripäissään että ensin etsitään kai vessa, lavaa, välillä mikkiä. Mies sen verran olotiloissa ettei näytä oikein tietävän puhuisiko mikrofoniin vai kädessä olevaan puhelimeen missä on lyriikat. Välillä paikallinen mimmi tulee hölmöilemään ja sössöttää omiaan mikkiin. Tavallaan ei juuri voinut pilata settiä, mutta jos olisi ollut jätkä touhumassa, se olisi kyllä ollut tukkapöllyn paikka.  Ilta muutenkin myöhässä kun luokattomat lämppärit oli venyneet niin pitkään. Vihdoing kaksi viimeistä biisiä saatiin melkein menemään. Lyriikat ja musa liikkui toki eri tahtiin ja osa lyriikasta jäi vetämättä ja viimeistä biisiä piti aloittaa uudelleen kun ei CD vihkosta meinannut löytyä lyriikoita. heh... Sellaista.  Clamour ja Hiljaisuuden Laama ei mitään noiseen tai kokeelliseen viittaavaa, mutta jäi sentään parempi maku. Aina välillä tulee retosteltua viinanläträyshommilla, mutta kyllä siihen kuvioon liittyy vahvasti että hommat pitää kuitenkin osata hoitaa. Sen verran ongelmakäyttäjien elämää seurannut, ettei SIITÄ enää mitään hohdokasta voi alkaa repimään.

Viikon päästä Lahdessa sitten enemmän asiaa! Viimaa & Villasukkia tiimoilta, jos joku kokee tarpeelliseksi pistäytyä Sarvessa kurkistamassa noise tarjontaa, ajatus on olla siinä ehkä n. 16:30 asti pohjia napsien ja siitä sitten keikkapaikalle niin ei tarvitsi värjötellä pihalla kovin pitkään. Paikan päällä esiintyjillä lienee saatavilla jokusen artistin tekeleet ja jopa ihan keikkapäiväksi ilmestyvää uutta suomi kamaa joten kannattaa ottaa käteistä messiin. Veikkaisin että ainakin Abysse Des Ames myy siellä varmaan viimeiset kappaleet kassustaan?!

[FreakAnimalFinland]

Se ranskalainen "Noise graphics" vai joku muu?

Just se. Tilasin samalla myös kirjallisen ufolehtien logoja ja jotain muita, hemmetin hyvää kamaa.

Toi on ihan ok kirja mutta selvästi ilman kovinkaan kummoista asiantuntemusta kasattu, mukana jotain Yard Trauman seiskan kantta yms. Tommonen NWN:n Analogue Black Terrorin tyyppinen kassunkansikirja noisesta olis aivan helvetin mahtava.
Rrron, Mikko ja Mikawa esittelemään kokoelmansa ja Lasse Marhaug kuvaamaan ja taittamaan, aijai...

Luin uusimman Sally Mann kirjan, eli maailmankuulu valokuvaaja. Aiheesta on vuosia vanha ketju kulttuuriosastolla, mutta uskoisin että nimi tai osa teoksista suurinpiirtein kaikille tuttuja. Edellinen kirja oli tavallaan ok, mutta toisaalta nihkeä. Analogiat voisi hyvin heittää joihinkin ulkomaan noisepodcastien suuntaan. Eli keskitytään liikaa alkutarinaan ja annetaan ihan turhan paljon perhesuhteille ja.. ehm.. "elämälle". Siltä osin mitä kirja käy läpi valokuvaukseen liittyviä skandaaleja ja esittelee kuvauksen ja aiheiden "kehkeytymistä", se on hyvä.

Sen sijaan tämä uusi, "Art Work", eli aihe on kirjaimellisesti "taiteellinen työ". Sehän on sitten helvetin hyvä! Kyllä kirjassa persoona tulee esiin, plus ihmissuhteet ja kaikki se perusteltu inhimillinen puoli, mutta nyt ei puida jotain isoisän henkilöhistoriaa ja perheen palvelijattaren henkilökuvaa, jne jne, vaan lähes kaikki kytkeytyy olennaisilta osin taiteelliseen ilmaisuun tai siihen konkreettisesti kytköksissä olevaan meininkiin. Kirjasta tuli heti mieleen tuo linkitetty keskustelu ja oma fiilis että jos noisesta pitäisi tehdä kirja, yksi lähestymistapa olisi juuri tämän kirjan tyylinen!

Siinä on elementtejä omaelämänkerrallisesta ilmaisusta, toisaalta vahvasti on läsnä kirjeenvaihto/ajatustenvaihto saman alan tyyppien kanssa. Mukaan lukien toisilleen lähetettyjen kirjeiden olennaisten huomioiden julkaisu ihan sellaisenaan, skannattuna paperilta. Käydään läpi sitä konkreettista työtä, konkreettista tekemistä, tekemisen filosofiaa ja käytäntöä, virheitä ja onnistumisia. Itselläni on monesti fiilis että tästä ei tarvitsisi kuin valokuvan tilalle asettaa "noise" ja moni aihe on lähes sellaisenaan täysin yhteneväistä.  Kirja on jaettu lukuihin, joissa kaikissa on suhteellisen tarkat raamit mistä kulmasta asiaa katsotaan.

Ihan teknisten seikkojen läpi käynti, intoilu analogisesta/kemiallisesta/optisesta kikkailusta, epäpuhtauksista, vedostamisesta ynnä muuta on melkein kuin kassu-noisen prosessien touhua. Toisaalta myös kuvaillaan "keikkamatka" tyyppisesti jotain mieleenjääviä kuvausretkiä ja turhautumisia kun mitään järkevää ei tule taltioitua ja niitä innostuksia kun vihdoin kaikki loksahtaa kohdilleen. Läsnä on myös terveysongelmat, kuolema yms joka liittyy kiinteästi luomistyöhön. Samoin myös kokemukset sensuurista tai "cancelöinnistä" ei ilmene sellaisena eikö-mitään-saa-enää-sanoa, vaan osana pidempää ja laajempaa lukua joka kertoo kunnon aivot nyrjäyttävää tarinaa missä yhdistyy kieltäytyminen tilaustöistä, lähi-idän emiirin holtittomat rahasumma tarjoukset, visiitti taltioimassa aavikkoa ja lopulta sitten kaikki aiheeseen liittyvä aineisto jäi silloin julkaisematta kun taidelehti ilmoitti että he eivät voi eettisistä syistä julkaista kuvia jotka otettu maassa joka rikkoo ihmisoikeuksia..   
Käsitellään toisissa luvuissa miten kontekstista irroitettu tai ihmisten muokkaamat ja valikoidut elementit varsin pahat mielessä tehtyjen tulkintojen kanssa on hyvin kaukana itse teoksesta tai tekijän tarkoituksista.
Industrial-noisen tiimoilta hieman vastaavissa tunnelmissa operoivat keskustelut voisi olla hieno lisä tilanteeseen missä näennäisen poleemisissa tekeleissä ei haluta nähdä mitään pintaa syvemmällä olevia virtauksia.

Tälleen röyhkeä lainaamisen ja muilta inspiksen ottamisen arvostajana, tuntui heti että tästähän saisi melkein kopioitua noise kirjan rakenteen, vaikka itse sisältä taatusti ihan erilainen. Tässä vaiheessa "noisen historia" tuntuu aika tympeältä lähtökohdalta yrittää tehdä kiinnostavaa kirjaa. Sen sijaan NOISE WORK... jossa itse tekijät äänessä. Jos sellainen ilmestyisi, siirtäisin heti lukupinon kärkeen.

[DBL]

Tälleen röyhkeä lainaamisen ja muilta inspiksen ottamisen arvostajana, tuntui heti että tästähän saisi melkein kopioitua noise kirjan rakenteen, vaikka itse sisältä taatusti ihan erilainen. Tässä vaiheessa "noisen historia" tuntuu aika tympeältä lähtökohdalta yrittää tehdä kiinnostavaa kirjaa. Sen sijaan NOISE WORK... jossa itse tekijät äänessä. Jos sellainen ilmestyisi, siirtäisin heti lukupinon kärkeen.

Jos joku lähtee tällaista tekemään niin voin lähteä osaamiseni puitteissa avustajana mukaan.

Voi olla että en vaan bongannut haun kautta, mutta Älä löi en ole hurrinoise-tapahtumasta on useammat dokumentaatiot joita ei oo taidettu linkata tänne.
SI:n vartin kooste jossa on pätkä joka keikasta: https://m.youtube.com/watch?v=anUMkVLfwiM
Brystkin sivuilla on osa keikoista kokonaan videon kanssa: https://m.youtube.com/@bryskt/videos
Ja sitten Kelaustoiminnon jakson #24 lopussa on äänipätkät ja jotain pohjustusta joka projektista vähän rososemmalla kamera-audiona: https://m.youtube.com/@Kelaustoiminto

[Vermin Marvin]

And because revolution is meant to be televised this: https://www.youtube.com/watch?v=gzNfs_pVTUM

[Stipsi]

I know this is supposed to be a Finnish-language only topic, but I read it and click on it often because I know I won't understand a single word.

[Vermin Marvin]

I know this is supposed to be a Finnish-language only topic, but I read it and click on it often because I know I won't understand a single word.

whatever spaghetti stagliatello ;P

[junkyardshaman]

Vähän ehkä ylläolevaan huterasti liittyen tai sitten ei, tässä ajattelin duunailla jonkunlaisen kirjan butoh tanssin ja noisen/industrialin/minkälie kulttuurien yhteneväisyyksistä ja risteyskohdista, kun molemmissa lammikoissa kerta jalat on ja asiaa tuntuu olevan. En tosin tiedä millä vuosituhannella sen saa valmiiksi ja omakustanteeksihan se tietysti menee, mutta ajattelin nyt hissukseen semmoisen toteuttaa kuitenkin.

[Stipsi]

I know this is supposed to be a Finnish-language only topic, but I read it and click on it often because I know I won't understand a single word.

whatever spaghetti stagliatello ;P

😂😂😂😂😂

[FreakAnimalFinland]

Liittyen vielä Viimaa ja villasukkia hommiin, jos pyörii Lahdessa ja hyvissä ajoin, keikkapaikkaa vastapäätä on Galleria Uusi-Kipinä. Eilen juuri aukesi uusi näyttely. Yksi huone suht' klassista veistostaidetta. Sisältää hieman kokeellisia elementtejä. Loput huoneet aika köykäistä matskua, mutta kyllähän ne vilkaisee. Viimeisessä installaatiossa kohisemassa minimalistinen "ambient tone". Tuolla on jonkin verran taidekirjaa, taidesarjakuvaa, grafiikkaa yms. Elonkehä, Taide ja jokusen muun lehden jakelu. Myös taidelainaamon puolelle näytilla kampetta ja jonkin verran erinomaisiakin duuneja. Sääli että menee lauantaina kiinni jo 16, joten siihen jää hieman nihkeää luppoaikaa ennen keikkaa.
https://galleriauusikipina.fi