huh huh... olipas taas noise-setit!
Privaattikeikka oli tappi tuntumassa n. 30 ihmistä ja paikalla jopa USA, Saksa ja Ranska tyyppejäkin. Ohjeet oli ettei saa mainostaa ja tuonne jos olisi tullut edes 10 lisää, olisi oikeasti ollut pulassa miten tiivistää lisää väkeä, heh! Iron Clad veti nuhaista törkyä power electronics soundia, laulut pinnassa ja noiset taustalla. Volume vielä aika mieto, kun noiset taisi tulla vain vahvarista ja laulut vain PA:sta ja ei ihan blendaantunut, mutta kusisemmalla nauhoitusäänellä voisi hyvinkin olla asiallinen vaikka livenä jäi elementit hieman irralleen.
Grunt keikka oli kompaktimpi ja meluisampi kuin pari aiempaa. Tiedossa oli että luvassa on pitkä ja raju headliner setti, joten valintana oli tehdä setti jossa paljon tapahtumia... ehkä reilussa 15 minuutissa? Pitää tarkistaa nauhalta. Romut tuli helvetin hyvin äänentoistosta pihalle. Volat oli kovat ja oli oikein reimukasta soittaa. Tämäkin keikka ilman soundcheckiä, joten hieman oli välillä asennoitumista eri tavalla käyttäytyviin laitteisiin tai ääniin. Lisäksi pienessä klaustrofobisessa tilassa piti todellakin olla seisomassa keskellä kamoja eikä päässyt minnekään liikkumaan, mutta oli jopa keikalle eduksi.
XE-ZZS collaboraatio keikka oli yksi hervottomimmista mitä tullut kuultua. Volumen määrä oli niin holtiton, että bändin omat Bassokaappi+nuppi hädellit joissa oli sellaista "550W" tyyppisiä tehoja, päästiin tavallaan sellaiseen Sunn o))) meininkiin, että tulpat on tietenkin tarpeelliset, MUTTA, niistä ei lopulta ole kovin paljon apua kun äänenpaine lävistää kaikki kudokset ja ZSS industrialnoise basso-taajuus pulssin jyrinä täristi kiveksistä tärykalvoon. Parhaat kohdat oli XE vibaiset joissa basson tuuttaus ei ollut nonstop, vaan vihlovan korkeiden viiltävien ylä-äänien ollessa pinnassa, bassoiset noise rusaukset ja jyrähdykset tuli makeasti sieltä läpi niin että sisäelimet pyörähtelee. huh huh... Kieltämättä, välillä tuli jo fiilis että eiköhän vähemmälläkin pärjäisi volumen suhteen... yks elämä, yhdet korvat, heh! Mutta kieltämättä se noise-orgasmin lailla möyrivä äänenpaine on kyllä hieno ja välillä piti olla vaan kädet pään suojana ja silmät kiinni täristä kun tuutataan.
Siinä oli vaikea tilanne arpoa, mitä tekisi, jäädä hengailemaan ihmisten kanssa vai lisää noisea? No... lisää noisea! Valinta osoittautui ehkä loppujen lopuksi huonoksi. Sillä paikka oli tavallaan aivan kauhea. Hyviä puoliakin tietysti oli. Eli Slogan Motto keikka oli mainiota hieman aavemaista drone ujellusta, ja tuntui että matsku kenties pohjautuu siihen samaan idikseen mitä käytetty aiemmilla keikoilla/tourilla? Niin tunnistettavia elementtejä oli messissä, että heräsi fiili että soi samaa äänilähde matskua kuin aiemmin? Juho Toivonen veti hiljaista ja hitaasti kehittyvää "ruotsin villasukkanoisen" suunnalta ammentavaa soundia. Elegantteja nuhaisia piano soundeja, kohinoita ja sihinöitä ja mies hivutti paria nappia intensiivisesti, itse äänien ollessa ennalta nauhoitettua kamaa. Hyvää matskua, mutta voi vittu että vitutti tässä vaihessa kun eihän tätä meinannut kuulla kaiken hälinän alta! Baari täynnä ihmisiä, joista ehkä arviolta maksimissaan 5-10% on kiinnostunut mitä lavalla on ja loput huutaa kilpaa toistensa kanssa ja loputon virta lavan ohi pihalle röökille tai tiskille juomien hakuun. Kun ihmiset naureskelee että jossain sivukylien kuolevissa baareissa tai skene keikkoja ladoissa, niin 10000 kertaa mielummin. Baarinnurkkakeikka ok jos siellä on pari kantista täyttämässä sudokua. Joku helsingin ytimen trendibaari, niin voi olla että tämä oli viimeinen mihin itse menin. Noiseväkeähän oli kyllä paikalla myös mutta jokainen jonka kanssa puhuin, oli suurinpiirtein samoissa fiiliksissä että ei oikein noise pääse oikeuksiinsa! Samoin taidenäyttely oli hyvä. Sami Hynnin ja Irina Kaipio oli todella hyvät, selkeää ja taidokasta kynänjälkeä ja outoja aiheita. Muitakin hyviä oli.
Illan lopussa Keränen veti syna noisea. Pari kitarakaappia joihin kytketty kamppeet kiinni ja rennolla tyylillään mies veti aika staattisesti kohisevan harsh alun setille. Sillä sai hetkeksi baarin hälinänkin hieman taustalle. Päämäärättömän oloisesti synalla "kanaparvi kotkottaa" henkistä elektroniikkaa tovin jonka jälkeen iskettiin hiljaisempi sähköinen drone. Siinä taas olosuhteet iski päin naamaa kuin märkä rätti. Yleisö kälättää ja Keränen arpoo mitähän soundia tästä saisi irti, kunnes virta pois ja kiitti! Ottaen huomioon että miten kovia keikkoja oli viikonloppu täynnä, jäätiin kyllä pahasti jalkoihin näissä olosuhteissa.
Itselläni on vahva veikkaus että jokainen artisti olisi esimerkiksi perjantai keikan olosuhteissa ollut huomattavasti parempi. Toivonen olisi ollut ehkä liki täydellinen jos olisi napattu perjantain keikkapaikan penkit yleisöön ja siinä olisi voinut istua kaikessa hiljaisuudessa - vain artistin luoman äänen ottaessa tilan haltuun. Sitä sanoin perjantain järkkärille. Olisi hyvä hoitaa sellainen "istumakeikka". Ei niiden tarvi olla pelkkiä pukumiesten auditoriohommia, vaan esimerkiksi juuri Toivosen tyylinen setti toimisi taatusti 100% kun tilanteesta raivattu pois kaikki rauhaton sosiaalinen elämä ja todettu että ketkä haluaa tarinoida, menee pihalle ja loput voi istua penkeissä, kaataa pik nik evästä ja naatiskella piano loopeista! Samaan iltamaan sopisi enemmän audio-visuaaliset yhdistelmät ja hitaasti kehiteltävät setit joita katsoessa pitää malttaa istua suut supussa. Toivottavasti sellaista settiä jossain vaiheessa! Uskoisin että jopa joku Commando 15, Haudat, Aprapat, YANA, Toivonen, ynnä muut olisi edukseen kun olosuhteet olisi tuollaiset että saa rauhassa vähän kehitellä kun "noise moshpit" tai tavan baarielämä tms ei ole siinä pöydän edessä, ja malttaa rauhassa fiilistellä kuten ehkä studiossa/treeniksellä tekisi kun ei tarvi heti iskeä rallivaihdetta silmään.
