Huh huh, mikä viikonloppu tosiaan! Tässä menee tovi palautuessa ja takaisin arkeen orientoituessa, vaikka varsinainen juhlinta jäi melko minimiin.
Perjantaina oli mukavan kotikutoinen meininki: tuollainen vanhan ajan juhla- tai työväentalotyyppinen miljöö palveli tätä tarkoitusta täydellisesti, ja kitara/bassovahvareista sekä pienestä PA:sta kootun äänentoiston kanssa pärjättiin minusta paremmin kuin hyvin. Jo perjantaina pääsi liikkeelle lähteneen väen määrä yllättämään positiivisesti. Hienoa!
Perjantain esityksistä aivan päällimmäisenä jäi mieleen Mogao, joka soitti todella kovan vokaalivetoisen keikan. Tuntuu, että itselläni eivät sanat riitä kuvailemaan sitä liki hengellistä latausta, joka esityksestä välittyi. Mutta siis.... kerta kaikkiaan väkevä ja omalaatuinen veto.
Erityismaininta Jazzhandin keikkadebyytistä. Viimeisen päälle korvan myötäistä ja paikoin jopa odottamattoman meluisaa materiaalia, ja ilman mitään ekalle keikalle tyypillistä hapuilua. Ymmärsin, että esiintymisille on jatkoa luvassa, joten sitä jään innolla odottamaan.
Kautta linjan päästiin muutenkin nauttimaan todella tasokkaista keikoista, ja tunnelma oli läpi illan juuri niin välitön ja lämminhenkinen kuin osasi odottaakin. Onnea vielä päivänsankarille, ja kiitos keikkakutsusta sekä järjestelyistä (kaikille osallisille)!
Lauantaina heräillessä oli vähän sellainen fiilis, että voisi vain lepäillä pidemmälle iltapäivään, mutta päivä tuli tykiteltyä aikataulutetusti aamupäivästä öiseen kotimatkaan ilman varsinaisia hengähdystaukoja.
Onneksi tuli skarppailtua itsensä Kino Iirikselle S/he is Still Her/e -dokkarinäytökseen. Oli nimittäin erittäin inspiroiva ja syväluotaava henkilökuva, tyylikkäästi leikattu jne. Toivottavasti esityksiä tulee muuallekin Suomeen, koska tämä oli kyllä dokumentti, jota voisi suositella oikeastaan kenelle tahansa, oli Genesis P-Orridgen touhut tuttuja entuudestaan tai ei.
Leffan jälkeen ennätti poiketa pizzalla ja kaljalla Ant Brewin panimobaarissa, mikä oli hyvä välietappi sekin.
Jos perjantaina yllättyi jo väen määrästä positiivisesti, niin tämä satapäinen yleisö Vaahterasalissa oli kyllä kunnon pommi. Mahtava juttu! Äänellisesti lauantaina esityksissä liikuttiin odotetusti pehmeämmissä maisemissa kuin perjantaina.
Näsiän live-hommat ovat olleet selkeästi monimuotoisempaa ja sävykkäämpää tekemistä kuin kuulemillani nauhoilla, ja täytyy sanoa, että tälläkin kertaa pidin esityksestä paljon. Taustavisut myös todella hyvin kohdillaan. Heppakirjat pelasi tavallaan hyvin samanlaisella äänipaletilla kuin Näsiäkin, mutta valtaosa soundeista tuli erilaisilta nauhalähteiltä, ja onhan se looppien kanssa puljaaminen hauskaa seurattavaa. Erittäin maukkaita soundeja ja tekstuureja, ja selkeästi videon kanssa yhteen suunniteltu kokonaisuus. Nämä olivat tuollaista "Avara luonto" -osastoa molemmat keikat, eli justiinsa hyvä.
Samuli Näsin primitiivikitarointi istui mainiosti tähän muun kokeellisemman äänen kylkeen, ja keikka piti mielenkiinnon yllä helposti koko kestonsa ajan. Kerrassaan hieno esitys.
Nuori Veri esiintyi tällä keikalla soolona. Kun keikka alkoi, tuli sellainen fiilis, että nyt on nauhurin volumenuppi jäänyt epähuomiossa väärään äärilaitaan, mutta itse asiassa tuo kotikuunteluvoimakkuudella tullut intro pakotti yleisön keskittymään ja hiljentymään asian äärelle. Puhutteleva setti, johon artisti on onnistunut lataamaan jotain hyvin henkilökohtaista ja selvästi merkityksellistä. Miellyttävää ja sopivan riisuttua soundia, hyvät tekstit ja karismaattinen lavapreesens – itseään kuitenkaan liian vakavasti ottamatta.
Marja Ahti soitti jonkin verran synteettisemmän kuuloisen setin kuin edellisellä kertaa artistin nähdessäni. Minulle kyllä toimi tällainen pienieleinen esitys ilman taustavisuja ja muita kevätjuhlatemppuja todella hyvin. Harkitusti sommiteltua ASMR-tyyppisesti kutittelevaa soundia.
Aprapat alkaa olla jo sellaisessa live-vedossa, että ei paljoa tarvitse jännittää osuuko maaliin vai ei. Tuntuu, että meno vain paranee keikka keikalta. Monipuolista tekemistä, jossa nauhamanipulaatio kohtaa kekseliäät live-äänilähteet, sekä aina yhtä ilahduttavat visut. Tällä kertaa kuultiin ehkä vähiten meluisa Aprapat-live, mitä olen ainakaan itse ollut todistamassa.
Kiitoksia myös lauantain keikkajärjestelyistä – aivan mahtava venue, toivottavasti jatkoa näillä osallistujamäärillä seuraa!
