Merzbow kohdalla minusta ei ongelma ollut että on "muuta", kuten viesteistä tulee ilmi, Masamihan muutti soundia ihan tasaiseen tahtiin ja kokoajan erilaista ja 99 tulleessa muutoksessa nyppi lähinnä se ankea soundi. Kun bändi on alusta lähtien ollut sellaista korvakarkkia, yht'äkkiä monessa levyssä sellaista latteaa ja laimeaa synteettistä kihinää ja monesti jää sisällöltään todella tyhjät loopit jauhamaan ikuisuuksia kun vähän liikutellaan sellaista sihinää päällä. Kyllähän se parani siitä kun teknologia ja ohjelmatkin parani ja toki myös läppäri aikaukauden määrittely yhdeksi jutuksi ei pidä paikkaansa kun sitäkin aika monenlaista kampetta. Tyypillisesti mukana liikaa sellaista soundia joka itselleni ei juuri kolise.
Se perkussiivisten nauhoitusten kausi joiden levyjen nimiä ei nyt ulkoa muista, muistan kun luin liner notesit jostain levystä missä asiaa puitiin ja se perkussiivisuus on tosiaan niin hahmotonta, että sitä ei tullut heti miettineeksi. Ts. ecobondage, tai storage, vaikka voisikin todeta että "romun raapimista ja kopistelua", ehkä tarkempi ajattelu voi paljastaakin että niitä asioita voi tehdä myös perkussiivisessa mielessä. Ei vain räimiä eikä vain sattumanvaraista kilinää työkaluvajassa, vaan kuten liner notesit havainnollisti, eri äänitasojen jännitteet muodostuu siitä perkussiivisesta elementistä kun niitä objekteja soitetaan. Kuitenkin ylitetty sellainen rumpusetin ja musiikin taso ja siirrytty äänten vuoropuhelun jännitteisiin ja niitä sitten tietoisesti tai intuitiivisesti soitetaan. Se on piirre mitä haluaisi itse nähdä entistä enemmän, kun itse romun soundi on tavallaan aika tuttu. Jonkinlainen ämpärin kaivelu tai shakerin ravistaminen toki toimii kun siihen yhdistää muutakin, mutta mahdollisuudet on nähdä objekti hieman enemmän soitettavana asiana jossa on muitakin kuin rämistys mahdollisuus, vaikka edelleen operoisi hyvin tyylipuhtaasti noisen parissa.
Sehän on se wanhan liiton japaninoisen hauskuus, että Hijokaidan tyyppinen old school noizu idea oli se että sen on oltava kontroilloimaton kaaos ja puhdas improvisaatio ja bändin historiikissa tulee hyvin ilmi ettei kasari Merzbow ollut äänessä olevien tyyppien mielestä edes noisea, kun se oli enemmän taidemusiikkia, "musique concrete" jatkumoa ja tietoisesti tehtyä ja sävellettyä.
