YLEINEN NOISE FIILISTELY SUOMEKSI

[FreakAnimalFinland]

Ja Space Machine kamat! Kyllä niitä kehutaan jopa paljonkin, mutta itse en ole ehkä sellaisen kosmische syna pyörteen vietävissä kovin helposti, joten projekti tuntui Masonnan täysin omaleimaisen tyylin jälkeen sinänsä asialliselta, mutta kuitenkin monella tapaa geneeriseltä. Tosin, myöhemmin juuri näiden Urashima reissue hommien myötä kun palasi materiaalien äärelle, olen ehkä ollut silloin aikanaan hieman liiankin kriittinen. Silti laittaisin mielummin soimaan Controlled Death levytyksiä.

[bad milk]

Jep, ehkäpä kuulematta on sellainen kutina, että ei kuitenkaan pane kampoihin alkuperäisille Kosmische Musik -matskuille, niin ei ole kiirettä kuulla tai korkeita odotuksia, mutta täytyy Space Machine jossain kohtaa kuriositeettimielessä ottaa kokeiluun.

Controlled Death on muuten itseltäni tyystin kuulematta myös.

[moozz]

Ja Space Machine kamat! Kyllä niitä kehutaan jopa paljonkin, mutta itse en ole ehkä sellaisen kosmische syna pyörteen vietävissä kovin helposti, joten projekti tuntui Masonnan täysin omaleimaisen tyylin jälkeen sinänsä asialliselta, mutta kuitenkin monella tapaa geneeriseltä. Tosin, myöhemmin juuri näiden Urashima reissue hommien myötä kun palasi materiaalien äärelle, olen ehkä ollut silloin aikanaan hieman liiankin kriittinen. Silti laittaisin mielummin soimaan Controlled Death levytyksiä.

Masonna-kamojen jälkeen oikeastaan mikä tahansa tuntuisi vaisulta mutta silti Space Machine oli jotenkin erityisen vaisu. Joku varmasti saa noista synahommista enempi irti mutta itselle tuntui liian väsyneeltä piippailulta. Aikoinaan oli hyllyssä levyt 2 ja 3 mutta päätyivät poistolistalle.
Controlled Deathin kanssa oli ehkä hieman sama, liian minimalistista. Symphony For The Black Murder on hyvä levy ja edelleen hyllyssä ja sen jälkeen tuli vielä jokunen testattua mutta olivat jotenkin "varmanpäälle tylsiä" ja myyty pois jo ajat sitten. Controlled Death/Masonna splitillä muuten heikointa Masonna-matskua ikinä. Se että tästä tuli LP repress on järjetöntä.
Jos Maso-hammasta kolottaa niin kannattaa tsekata miehen 80-luvun punkbändi The Sadist. Ei mitenkään masonnamaista tavaraa mutta vauhdikasta japsipunkkia.

[MT]

Jos haluaa Masonna asiat kerralla kuntoon, tai ainakin hyvälle tolalle, suosittelen Urashiman julkaiseman "Exploring Self-Corrosive Noise With Coquette" boksin hommaamista.

[Atrophist]

Controlled Deathissa puhuttelee nimenomaan minimalistinen, (itse)tarkoituksellisen synkkä ja ankea meininki.

En väitä itseäni projektin asiantuntijaksi, mutta laaduntarkkailu ei tässäkään ole sieltä skarpimmasta päästä: välillä ajaudutaan puhtaasti tylsään synahaahuiluun ja korniin Halloween-kauhumeininkiin.

Symphony For The Black Murder ainakin sisältää ihan vakuuttavaa ja oikeasti aika karmivaa kuolema-worshippia.

[Haare]

Controlled Death parempi kuin Space Machine mutta kummaltakaan en tarvitse levyjä hyllyyn. Vähän sellaista syntikan testausta molemmat.

[merta]

Controlled Deathilta Dirge for the Departed omia suosikkeja hautajais urku soundia muljuavalta nauhalta.

[junkyardshaman]

Masonnasta sellainen nippeliknoppianekdootti että nauratti, kun Hospital festin tekniikkariderissa oli sitä ennen Genocide Organilla pitkä lista kaikenlaista ja miten kaikki pitää olla ja seuraavalla sivulla oli Masonnan tech rider:
-Amps (ALL OF THEM!!!)
-1 microphone

[junkyardshaman]

Controlled Death parempi kuin Space Machine mutta kummaltakaan en tarvitse levyjä hyllyyn. Vähän sellaista syntikan testausta molemmat.

Livenä jäi Controlled Deathista vähän sama maku paikoittain, mutta nykyään siinä on Rudolf Eb.erkin puuhastelemassa ja tuntuu soittavan keikkoja vähän enemmän kuin ennen, eli kaipa se toimii ja maistuu. En ole vielä nähnyt.

[The Devil´s Cormorant]

hautajais urku soundia muljuavalta nauhalta.

Nyt kuulostaa niin hyvältä että pakko laittaa kuunteluun.

[junkyardshaman]

hautajais urku soundia muljuavalta nauhalta.

Nyt kuulostaa niin hyvältä että pakko laittaa kuunteluun.

itselläkin jöpähti sen verran, että kuuntelin, vähän tuli mieleen Jun Konagayan soololevytykset urkujen ja pianojen kanssa, Organ ja Memento Mori on todella hienoja albumeita kuunnella joskus aamuyöstä itsekseen tai hyvässä seurassa.

[host body]

Space Machinet on kyllä vähän tylsiä levyjä, mutta nyt internet-aikakaudella sanoisin että kannattaa kuunnella kun onnistuu minimivaivalla sillä levyillä on käytetty todella järisyttävää määrää harvinaisia syntikoita ja nauhakaikuja. Että kuvaus "syntikan testausta" on varmasti oikea, hah.

Ekan levyn gearlistaus esim.

Analog Synthesizers:
EMS VCS3 "The Putney", ROLAND System 100, ROLAND System 100M, DOEPFER A-100 Analog Modular Systems.

Analog Echo Machines:
MIRANO Echo Chamber 3, MIRANO Echo Chamber 3R-S, MIRANO Echo Chamber 4R, MAESTRO Echoplex EP-3, HAWK 5 Head Echo Unit HE-2150, ROLAND Chorus Echo RE-501, ROLAND Chorus Echo RE-301, EVANS Super Echo EE-6, MOOGER FOOGER Analog Delay MF-104, YAMAHA Analog Delay Model E 1010, MAXON Multi Mode Analog Delay AD202, MAXON Analog Delay AD-900.

Other Equipments:
ELECTRO HARMONIX Frequency Analyzer, MOOGER FOOGER Low Pass Filter MF-101, TEAC Multi Track Tape Recorder 33-8, TASCAM Professional Noise Reduction DX-4D.

[FreakAnimalFinland]

Kuuntelin aamutuimaan läpi tulevaa Terässinfonia vol 8 masteria ja ei tuossa sarjassa yhtään heikkoa levyä ole, mutta tätä kuunnellessa piti oikein miettiä että miten ihmeessä onnistuu olemaan sekä niin paljon variaatiota että todella kovaa osaamista! Ei tästä ole kuin pari viikkoa kun kuuntelin suht uutta ruotsi harsh noise kokoelma kassua ja olihan se ihan asiaa, mutta sekä tuotannollisesti että ideoiltaan niin yhdenmukaisesta tuubista puristettua ettei ainakaan sokkona tunnistaisi ketään tai voisi luultavasti päätellä mikä biisi kenenkin ellei kannessa kerrota järjestys. Asia ei tietysti negatiivinen sinänsä, jos nimenomaan haluaa suht anonyymia ja persoonallisuuden täysmittaisen noisemyllyn alle hävittävää kamaa!  Samaan satsiin tulevat muut kotimaiset albumit on kyllä myös ihan kärki kamaa vaikka itse sanonkin. Ja toisaalta voi sanoa, sillä levyt pääasiassa hyvin pienellä lafkan sormenjäljellä ja artistit hoitaneet yleensä kaiken, jopa lopullista masteria myöten.

hautajais urku soundia muljuavalta nauhalta.

Nyt kuulostaa niin hyvältä että pakko laittaa kuunteluun.

itselläkin jöpähti sen verran, että kuuntelin, vähän tuli mieleen Jun Konagayan soololevytykset urkujen ja pianojen kanssa, Organ ja Memento Mori on todella hienoja albumeita kuunnella joskus aamuyöstä itsekseen tai hyvässä seurassa.

Kyllä niissä järkeviä hommia on. Ennenkin foorumilla sanonut että ongelma Controlled Death hommissa tuntui usein olevat se että matskut on vain kokoelma katkelmia joissa homma joko toimii tai ei ole kovin kaksista ja monesta julkaisusta tulisi hyvin järkevä jos "biiseillä" olisi ihan hitusen enemmän ajatusta miten ne alkaa tai loppuu, ettei ole pelkkiä katkelmia missä rec isketään päälle biisin ollessa jo käynnissä ja stoppia ennenkuin sitä kehitellään mihinkään. Tavallaan se on "Masonna" henkinen editti, mutta tuollaisesta kamasta cut up leikkailu ei tavoita oikein villiä energiaa, muttei myöskään anna tukahtuneen death industrial viban oikein velloa. Viimeksi kun kuuntelin, pidin varsin paljon levystä mikä soi, mutta en osaa oikein arvioida onko kyse että joku levyistä (esim mainittu urku muljuilu) on ratkaisevasti parempi vai että alkaa jo tuttua C D soundiin ja hyväksyy että tätä tämä nyt on eikä tarvitse asettaa omaa estetiikkaa siihen miten olisi "järkevämpää" tehdä?