Viikon sisään taas kaikenlaista tapahtumaa että huh.. Millaista lie oli perjantaina Helsingissä tai mitä näitä muita samojen artistien keikkoja ollut muualla? Lahdessa WOM very kryptisen keikan, jossa aloitettiin hiljaa Leo Meller puheella kasettisoittimesta, joka pikkuhiljaa alkoi nousta päydällä olevasta vahvistimesta, johon alkoi yhdistyä WOM elektronisia signaaleita ja pulsseja ja vasta ihan muutamat viimeiset minuutit PA sound liukui sisään. Setti meni suurinpiirtein juuri kuten artisti oli suunnitellut. Valot päällä, hitaan rauhallisesti puuhastellen ja liukuen sellaisesta "mitähän tässä oikein tapahtu..." -fiiliksestä kunnon biisiin ja sitten kun päästy vauhtii, se loppuikin seinään. Etenkin tuo täyden äänen osio oli ehkä paras tai yksi parhaista WOM live jutuista?
Ajatus oli että artistit pääsisi viihteelle eikä tarvitse odottaa koko iltaa, joten alunperin pääesiintyjäksi kaavailtu MOOZZHEAD siirtyikin toiseksi että pääsee rivakampaan kaljan maisteluun. Tällaisessa kamassa hyvä olla skarpissa kunnossa ja todellakin oli! Suvereenia sähköistä pedaalinoisea, ehkä jopa pisin Moozzhead keikka tähän mennessä? Vai oliko Saksassa piedempi? Vai Joensuu? Lähes 20 minsaa kuitenkin ja Moozz ravisti shakeria toisella kädellä ja sormetti pedaalipöytää tasaiseen tahtiin. Kova!
https://www.youtube.com/watch?v=Xi-cv9W1jcsAlkuillan viimeisenä INVAGINATION ja homman nimi live harsh noise soittaminen. Tavoite ei ole ollut varsinaisesti "uusia soundeja" tai mitään hienoja innovaatioita, vaan nimenomaan olemassa olevan arsenaalin soittaminen siten että homma ei ole "vain räimimistä", vaan improvisoitua, mutta tietoista soittamista. Siksi myöskään ei ole ennalta nauhoitettuja ääniä tai sampleriä, vaan kaikki ravitaan lennossa kasaan ja jos ongelmia tulee, niin ratkotaan. Tällä kertaa kotikenttäetu, eli oma PA jonka toiminnan tietää. Yksi laite oli jäänyt treeneissä päälle ja piti vielä ennen keikkaa fillaroida pattereita ostamaan. Sen lisäksi ainoa ylläri oli että muiden ollessa mono soundia, unohtui ennen settiä muuttaa mikserin linjat stereoksi. Ensimmäiset n. 5 minuuttia tuli siten että "vasen" kanava tuli molemmista PA kaapeista ja oikea tuli oikealta. Kunhan sen huomasi korjata, ei enää tarvinnut ihmetellä miksi set up kirraa vastaan. Sinänsä mono soundissa on hyvät puolensa, mutta viimeisimmät Invaginationit on tarkoituksella sisältänyt reilummin stereo kikkailua.
https://www.youtube.com/watch?v=4FKCTmtNI40Äänentoisto oli toimiva. Subbari toi riittävän alapään, mutta ei muuttunut pehmoiseksi kuminaksi. Moozzhead oli oikein korvan myötäistä kuunnella ja oman keikan soitto hauskaa puuhaa kun ei mitään arpomista vaan... kunhan soittaa oikein elämänsä riemusta, heh..
Seuraavana päivänä Helsinkiin ja ensitöiksi auto kuskasi Aionin kirjakauppaan mistä kovasti kehuttu Tapio Kotkavuoren elämänkerta messiin. Siitä tulikin melkein kiire keikkaapaikalle. Ei kestänyt pitkään kun Manööverit aloitti. Alku lähti oikein helvetin hyvin ja korvanmyötäistä kelanauha tykitystä kahden miehen voimin ja Akti lafkan Toivonen hoiti ne manööverit. Tuntui että setti hieman väsähti loppua kohti loistavan alun jälkeen, mutta hyvää kamaa kuitenkin!
Sewer Election neljättä kertaa Suomessa ja näistä yksi jäänyt välistä. Artisti oli suurimpana syynä keikalle tuloon, sillä miekkonen on varsin mestarillinen siinä mitä tekee, ja ollut monessa eri lähestymistavassa. Nytkin yhdisteltyyn tyylikästä dronempaa ja säköisempää, kenttänauhoitusmatskuja, harsh noisempaa hommaa jne. Setti oli hyvin tietoisesti rakennetun oloinen ja mesterillisesti, tosin myös ilmeettömästi kontrolloitu. Paljon nappuloita väännettävänä ja rauhassa istuskeli.
Kotimainen Iridophonics oli suurinpiirtein kaikille ylläri. Ei ole julkaisuja eikä mitään tietoja mitä luvassa ja homman nimi että osaavat jätkät yhdistää epätyypillisen keitoksen missä ruttuisempi ja karumpi kassu-noise yhdistyy melodiseen, harmoniseen, rytmikkääseen digitaaliseen prosessointiin. Mukana oli granular vibaisia soundeja, shimmer jälkikaiku vibaisia harmonia sointuja jne. Paikoitellen yllättävänkin musikaalista ja mainiona elementtinä että myös ruttuista noisea soitettiin päälle nimenomaan soittamalla. Ts selvästi valikoidut soundin, treenatut siirtymät, biiseihin soittotavat millä mikserin fade nappulan ja panorointien yms kanssa "soitettiin" karskeja pyrähdyksiä. Tai karkskeja? Ehkä ei. Irido- etuliite viittaa värikkyyteen, joten liekö itse bändin nimi suora kuvaus intentiosta. Värikästä ääntä. Jatkoa odotellessa!
Analogisynteesin velhoksi tituleerattu Thomas Ankersmit jakoi selvästi mielipiteet. Iso osa jonka kanssa juttelin, piti nerokkaana ja aivan helvetin suvereenina. Tavallaan kyllä. Setti alkoi kun mies esitteli modulaari laitteistonsa ja esitteli valokuvista kaikki ne modulaarivehkeet joita käynyt soittamassa ympäri legendaarisia musiikkistudioita. Luc Ferrari kamat, EMS studio, Suomessakin opiston kellarissa, ynnä muiden mestojen vehkeet joista oli ottanut talteen modulaari soundia joita tuli läppäriltä samaan aikaan kuin soitti livenä fyysistä modulaariaan. Matsku on juuri sitä ja se on minun henk koht ongelma matskun suhteen. Eli jos suhtautuu keikkaan laitteiston esittelynä, mitä se kiistatta oli, niin onhan nämä hauskoja laitteita. Mutta että teos? Biisi? Joku ennenkuulumaton yhdistelmä tai tapa tehdä? Eipä juuri. Jos kukaan on päässyt sellaisen hieman isomman eurorackin kanssa pelaamaan, niin homman nimi on juuri se että sieltä pulppuaa esiin loppumaton määrä cooleja soundeja. Niin paljon ja niin loputtomasti, ettei oikein ole tarvetta ajatella onko TÄMÄ nyt jotenkin hyvä hetki nauhoittaa, kun parin minsan päästä taas ihan jotain muuta coolia. Toki, vaaditaan taitoa ja ennenkaikkea makua valikoida mikä on hyvää. Ehdoton arvostus että mies kiertänyt kovimmat modulaarimestat läpi ja valkannut soundit talteen, mutta SILTI, kun kuuntelen noisea tai kokeelista musaa, olkoon miten teknologista tahansa, lopulta kuuntelen
ihmistä. Jopa silloin kun ihmisellä ei ole oikein mitään roolia sivustakatsojan sijaan. Silti esimerkiksi viikko sitten KSNK kivenmurskaimen soundi ilman ihmiskosketusta tuntuu persoonallisemmalta, kuin kuunnella musiikkiteknologiaa tuottamassa ääntä. Katsoin koko keikan ja diggailin siihen pisteeseen asti mitä syntikan äänipaletin esittelyä yleensäkin diggailen.
Jos Sarvessa oli yleisöä oikein mukavasti ja ns. tupa täynnä (laskin jossain vaiheessa 40? Kyllä sinne vielä muutamia saisi mahtumaan), hieman ihmetytti että Sewer Election ei vetänyt enempää? Olihan tämä yleisö siis iso, jotain 70+, mutta ehkä elän jonkinlaisessa kuplassa sen suhteen, että olisin luullut että ovella olisi ollut poke ohjaamassa massoja hallin viimeisiin vapaanaoleviin nurkkiin ja hirveät kokoontumisajot. No, siis, olihan täällä todella hyvä yleisö, mutta ei tosiaan mitään Merzbow äänivallissa hommaa tai edes aiempien Tender Wreckage määriä?