YLEINEN NOISE FIILISTELY SUOMEKSI

[V.T.R]

Impakt CD voi v**tu AAAARRRGGHHH!!!!

Tää on vuoden kovin HARSH NOISE CD.

[FreakAnimalFinland]

Siinä levyssä yhdistyy hyvin molempien tekijöiden piirteitä. Stinkfinger elementit kuuluu ihan selvästi sieltä ja sitten Umpio/Kartio meiningin digi modulaarilla siihen lisäksi ja kaikki tulee Dassumin kirkkaan ja terävän soundin läpi sekaisin, niin kyllä se yhdistelmä on joka hommassa yks kovin juttu.

SI foorumilla on varmaan parikin topiccia collaboraatioista, joissa homman nimi on että pari heeboa iskee soundit yhteen ja onnistuu luomaan jotain mitä kumpikaan ei tekisi yksin, eikä tee muutkaan. Sellaista on kyllä ilo kuunnella jossa yhteistyö tapahtuu juuri sellaisen ominaisuuden parissa että kummallakin osapuolella on jotain annettavaa. Impaktissa fuusio on just hyvä. Sen sijaan joku pelkkä "jami", missä yhteistyö on jotain "soita sä synaa ja mä täs heittelen romuja" ei välttämättä tuota samaa lopputulosta. Taas joku missä oikein soundien ja ideoiden tasolla onnistutaan synnyttämään jotain erilaista, ettei ole ihan 1+1=2   Impaktissa kyllä on aika 1+1 mutta lopputulos ei silti ole ihan tasan kakkonen.

Vähän samaa voisi sanoa jos on kuunnellut uuden Mogaon, joka on sekin helvetin hyvä ja pari kolme kertaa ehtinyt pyöräytellä. Voi hiisi kun tätä painettu vain sata. Suosittelen harsh head faneja pistämään tilaukseen viipymättä! Ja sitten kuunnellut Aprapattia ja silti uus TNB cd on tavallaan enemmän kuin osiensa summa. Kunnon levy!

[Commander15]

Ekaa kertaa koskaan RMSS:n parissa, soittovuorossa on Remissio V & VI. Tämä ja Seclusion ovat tyylikkään näköisiä paketteja: mustat kasetit sointuvat hienosti kullanväristen, metallihile-viimeisteltyjen J-cardeihin. Yksinkertaisen tyylikkäät paketoinnit, voisiko jopa sanoa että eleganssia löytyy!

Remissio V & VI on mielenkiintoinen nauha, erittäin hyvä ja soonisesti kiinnostava. Remissio V seikkaili äänimaailmansa puolesta jossain rural industrialin ja oudon noisen välimaastossa. Upean tunkkainen, matala drone taustalla luo nukkavierua tunnelmaa, ajoittain maltillista esineiden käpistelyä. Pidättyväinen yleistunnelma pitää otteessaan.

Remissio VI taas on mukavan huumaava, kaiutettu ja psykedeelinen teos. Tässä on jotain perinteisen musikaalista otetta, olin havaitsevinani syntetisaattorin soittamassa kahden nuotin bassolinjaa jossain kaiutetun industrial-samoilun seassa? Lopussa äänikuvaan lipuvat sähkötyökalujen äänet maadoittavat kuulijan takaisin tähän maalliseen todellisuuteen. Oikein hyvä!

[Commander15]

RMSS - Seclusion kassu soi. Tämä on omaan makuun parempi kuin toi Remissio, toki hyvin erilainen.

A-puolella on teos nimeltään Back Home. Tämä tuo mieleen Jeph Jermanin ja outoilu noiset! Tämä tuoksuu erittäin voimakkaasti kesämökiltä ja kenttä-äänityksiltä, etenkin teoksen alkupuolella soiva kenttä-äänitysluuppi tuo savukalan maun suuhun. Mystisiä ujelluksia ja kompurointia liiterissä, jalat osuvat lattialla lojuviin työkaluihin ja tyhjiin säilykepurkkeihin. Hitaasti voimistuva melu ja kiihtyvä purnukoiden sekä työkalujen kanssa häslääminen nostaa verenpainetta. Kunhan mitään ei vaan sattuisi! Ja kas, ulosfeidaus ja olen jälleen olohuoneessani. Todella hyvä. Samaa fiilistä kuin Lettera 22:n Negative Tongue tuplakassulla, mutta ilman harsh meininkiä ja suomalaismetsäläisellä fiiliksellä tehtynä.

B-puoli, Morning View, käynnistyy rapisevalla, valittavalla, supisevalla, raapivalla meluvallilla. Kuparipannut ja pilttipurkit saavat kyytiä, nauhasaturoitu meluvalli hengittää taustalla. Tuuli ulvoo. Vai onko se joku mökille tuotu, pinnaltaan kellastunut kodinkone? Voi olla, että tulkintojani ohjaavat mielihaluni mennä mökille, mutta ikään kuin hahmoittaisin tässä jonkinlaisen ekspressionistisen vaikutelman hetkestä mökillä, kaukana kaikesta. Konkreettinen tekeminen ja esineet sekoittuvat mielensisäisiin vaikutelmiin. Kuin todellisuuden eri kerrokset olisivat hetken verran näkyvillä, samanaikaisesti. Kaiutetut ihmisäänet sekä koneiden sekä efektipedaalien ulvonnat imevät teoksen loppupuolella kuulijan mukaan vorteksiin, joka on silattu syksyn lehdillä. Upea nauha! Pakottaa kuuntelemaan uusiksi.

[Atrophist]

Mini-liveraportti:

Kontula Electronic on mainio yhdistys, joka järjestää yleisölle (enimmäkseen) maksuttomia elektronisen musiikin tapahtumia, tuossa ihastuttavassa itä-Helsingin lähiössä.

Nyt 16.12 KE lonkeroitui naapuriin Itäkeskukseen ja kulttuurikeskus Stoaan, ja tavallisuudesta poiketen tarjolla ei ollut vain valtavirtaisempaa teknoa, hiphoppia jne vaan myös kokeellisempaa soundia.

Kuntokellari-stage on nimensä mukaisesti entinen henkilökunnan kuntosali kulttuurikeskuksen alakerrassa. Alkupäivästä rakennellessa kuivassa ja viileässä tilassa alkuperäistä käyttötarkoitusta ei juuri havainnut. Mutta sitten päivän ja illan mittaan tilan täyttyessä ja lämpötilan ja ilmankosteuden noustessa alkoi myös seiniin pinttynyt hienhaju aktivoitua. Kaikki eivät tykänneet, itselle sopiva pikantti lisä meininkeihin — sekä tietenkin tilaa valaisseisiin, paholaismaisen punaisina hehkuviin ihmishahmoihin.

HLER joutui sairaustapauksen vuoksi perumaan keikkansa, sen sijaan nähtiin Esa Ruohon soolokeikka. Ikävä kyllä tämä jäi itseltäni näkemättä muiden velvollisuuksien vuoksi.

Rihmasto soitti n. kolmevarttisen keikan, joka oli kuin oppitunti miten drone/ambient -hommat pitää oikeasti hoitaa. Minimaalinen, mutta silti lämmin ja elävästi sykkivä äänikudelma ei edennyt liian nopeasti, ei liian hitaasti, vaan täsmälleen niin luontevasti ja luonnollisesti kuin kuuluukin. Erinomainen keikka ja on suuri sääli että yleisöä ei tässä vaiheessa päivää ollut ehtinyt paikalle kuin noin puoli tusinaa.

Comatose Levitation on urbaanilegendojen mukaan jonkinlainen Atrophistin sukulaisprojekti. Soundien osalta ei juuri poikkea isoveljestään, ehkä jonkin sortin salonkikelpoisempi olemus kuitenkin. Soundit hyvät, volyymi ehkä aavistuksen liian maltillinen. Kirjaston kellarissa ei ehkä mitään tajuntaa sileäksi kuuraavaa äänenpainetta voi odottaakaan?

JUNTA esiintyi yllättäen duona. Minimaalisella gearilla toteutettua villiä japanoise/suominoise-raaputusta. Kelpaa aina. Keikka keskeytettiin n. puolessavälissä ja yleisö jäi kuuntelemaan säröpedaalien läpi tuutattua schlageria. Sitten lisää. Nämä "kerta kiellon päälle" -noise encoret jakavat mielipiteitä, itselleni ne toimivat usein jopa paremmin kuin ns. varsinainen setti.

fake_trailers ei ole noisea tai edes sinne päin. Silti upposi täysin luontevasti välittömästi noiseaktien perään. Genre lienee jossain performanssitaiteen ja helvetillisen karaoken välimaastossa. Tausta koostui venäläisistä iskelmistä, lastenlauluista, uutisista ja sen sellaisesta, itse artistin mielipuolinen nauru, itku ja valitus onnistui välittämään merkityksiä painajaismaisesta nykyisyydestä, vaikka en Venäjän kieltä osaakaan. Varsin ainutlaatuinen esitys ja artisti!

Tämä tosiaan vain murto-osa tapahtumassa esiintyneistä artisteista. Omalta osaltani jäi kuitenkin tähän tällä kertaa. Suurkiitos koko KE-organisaatiolle ja ensi kertaan!

[MT]

Noisecastin jakso numero kolme on nyt kuunneltavissa! Vieraana Salakapakka Sound Systemistä ja nykyisin Hazarda Bruo Sonsistemosta tuttu Marko Vierikko. Jutustelua on monenlaista, liikkuen projektien historian, nauhoittelun sekä laitteiston piirissä. Kuuntele heti, tai säästele Joulun pyhille kun ei enää jaksa sosialisointia. Spotify ja Youtube!

https://youtu.be/le_CMR1yQgQ?si=7ENh67OSERko-Wmy

[FreakAnimalFinland]

Mainio jakso ja käsittääkseni sekä haastattelija että haastateltava ensi kertaa nauhoituksessa tuossa roolissa? Ei huono aloituskaan, mutta selvästi hommat kirii tasaisesti koko jakson ajan kun hieman tunnelma lämpenee! Siellä päästään oikein puimaan noisen tekemistä aika yksityiskohtaisella tasolla ja tiettyjä elementtejä jotka luultavasti erottaa Vierikon tekemisiä aika monesta noisen tekijöistä. Jossain kohtaa kun ollaan melkein että "olisikohan tämä tässä..." -tunnelmissa, mutta sen jälkeen vielä vaan vaihdetta silmään ja kiihtyy vaan hyvään suuntaan! Vahva suositus kuunteluun ja sieltä varmaan saa montakin hyvää puimisen aihetta.

Yksi juttu joka osui korvaan on se ajatus ettei kuulu "skeneen". Asiaa puitu foorumilla ennenkin, mutta mielestäni helpoin näkökulma asiaan on ihan sellainen sanakirjamainen määritelmä. Paikka jossa joku asia tapahtuu ja näkymä siitä. Vaikka ei olisi jokaisessa ringissä mukana ja luuhaisi joka keikkaa läpi ja seuraisi mitä tapahtuu, se että tekee, julkaisee, myy, treidailee, vääntää kokoelmaa ja muut näkee että tälläistä tapahtuu on faktuaalisesti merkki että on "skenessä", vaikka ei itse mieltäisi toimintaa sellaiseksi. Tämä kaikki sanan parhaassa ja positiivisimmassa merkityksessä.

[DBL]

Oikein mainio haastis, ja ne haastattelun vale-loppumisetkin välillä oli enemmän hauska ominaisuus kuin vika. Levyboksien innostunut hehkutus hymyilytti ja etenkin haastattelun loppupuolelta välitty miellyttävän intohimoinen ja kiihkeä asenne omaan tekemiseen. Hyvä myös että kokeellista ja vähän jopa "herran haltuun"-henkistä tekotapaa kuvattiin aika paljon.

Skenen ulkopuolisuus oli hyvin samaistuttavaa, vaikka kuten FA tuossa yllä kommentoi niin kyllähän Markolla on yhteydenpitoa, treidejä, levyjen levitystä, muiden matskujen julkaisua ym. toimintaa helpostikin sen verran että hänet voidaan aivan ehdottomasti katsoa skeneen kuuluvaksi (sen mitä sillä nyt on merkitystä). SI:ssä oli pitkä haastiskin, mikä on näin Suomen mittapuulla melko lähellä sitä suuruutta "skene-journalistista" näkyvyyttä mitä noiseartistin on edes mahdollista saada, heh. Ehkä se on vain se illuusio ulkopuolisuudesta mikä syntyy kun oma noise-toiminta tapahtuu pääasiassa kotona ja sähköpostin ja postipakettien välityksellä eikä suorana sosiaalisena kommunikaationa keikoilla ja muissa vastaavissa tilanteissa. Tuota kautta kun jää iso osa kasvotusten kuultavasta palautteesta pois, eikä muuta palautettakaan varmaan ihan haitaksi asti tule, niin voi helposti tulla fiilis että ei ole siellä missä noise tapahtuu. Omalla kohdalla ehkä ensimmäinen kerta kun tuli jonkinlainen tunne skeneen kuulumisesta oli tänä vuonna kun mulle linkattiin Vital Organ-aiheinen meemi, hah!

Toki noisen kokoisessa skenessä sekin voi hämätä, että jonkun ison ja näkyvän tekijän/julkaisijan ja jonkin pienimuotoista mutta jatkuvan aktiivista toimintaa tekevän välillä ei ole lopulta ihan hirvittävää eroa. Siis että omat tekemiset voi tuntua omasta vinkkelistä pieneltä ja vaatimattomalta, mutta ovat todellisuudessa kokoluokaltaan aika pienen askeleen päästä siitä mitä pitkän linjan tekijät ja isommat lafkat saavat aikaan.

[piisti]

No eipä edellisiin Noisecast- kommentteihin juurikaan lisättävää. Tästähän tuli vallan mainio kun haastattelijan jakkaralle saatiin myös ääni etelämpääkin, niin ei oletettavasti jaksojen väli veny mahdottomaksi. Kakkosjakson olen kuunnellut toisenkin kerran ja ei voi kun ihastella tätä antaumusta ja näkemystä millä ideat konkretisoituu, toisinaan pienellä viiveellä. Tää on muutenkin hieno tää suomi-noise maailmassa puuhaavien mielenmaisema. Tinkimätöntä, oman näkemyksen mukaista ja puhtaasti rakkaudesta lajiin!

Uusia äänitteitä sen verran, ettei ole ehtinyt ensikännejä lukuun ottamatta retkahtaa. Tässä kun ruhtinaallinen viiden päivää vapaa koittaa niin aikaa mukamas taas kaikkeen.
Tossa aiemmin muistutettu Vile Vulgar-kasetti soi taas hetkeen. Samoin BU-Viha&Kiima kasetit. Nyt röissä pauhaa pipodiscossa Body Stress via bandcamp. Ihana projekti! Jos luulet omistavasi ylimääräisiä BS-äänitteitä niin ostan pois.

[piisti]

Worth-Oculus. No more, no less! aikalailla tuli levyjä kuunneltuu vapailla. Tämä saa erikoismerkinnän. Mitäs muuta; Stinkfinger, Lettera 22, The New Boyfriends, Compoterary Harsh Noise vol.4, h.ö.h, Halthan, Sandor Valy & Julia Heeger ja mitähän kaikkee muuta kummaa. Onkohan siitä antifasistisesta noise-kokoelmasta kuulunut?

[Commander15]

Worth-Oculus. No more, no less! aikalailla tuli levyjä kuunneltuu vapailla. Tämä saa erikoismerkinnän. Mitäs muuta; Stinkfinger, Lettera 22, The New Boyfriends, Compoterary Harsh Noise vol.4, h.ö.h, Halthan, Sandor Valy & Julia Heeger ja mitähän kaikkee muuta kummaa. Onkohan siitä antifasistisesta noise-kokoelmasta kuulunut?

Viimeisin lukemani päivitys tosta kokoelmasta oli "tulee ens vuonna / joskus" -henkinen.

[FreakAnimalFinland]

"Aatteen varaan tehdyistä kokoelmista" varoittava esimerkki lienee suht tuore Women of Noise palestiina teemainen kokis. Podcastin tavoin sisältö pitkälti aivan muuta kuin noisea, myös naisia on välillä aika maltillinen määrä. Itse olen sentään kuunnellut kaikki podcastin jaksot, mutta kyllä perkele täytyy sanoa että noisefanaatikkoa on huijattu jos naisnoisen perässä päädyt kuuntelemaan podcastiä jossa pari heebeliä mörisee flipperien korjaamisesta!
Suomessa monta hyvää fasismia vastustavaa noisetekijää, joten kokoelman suhteen puitteet voisi olla muuten helvetin hyvät, mutta kuten "Anarkistijohtaja" Antti Rautiainen taannoin analysoi kovasti tuhahdelleen ettei alan projektit paljoa paria keskinäistä riitaa pidemmälle etene ennenkuin hommasta dropataan kun parempaakin tekemistä. Aika monesti tekijämiehet kyllä tunnistaa mikä ero jarrussa ja kaasussa ja voi herätä ihan relevantti fiilis että hyvät noiset kyllä best, eikä jarrutella jossain epäolennaisessa vänkäämisessä.

Se vielä harvinaisen helppoa nyt! Vuosi vaihtui ja huh huh huh... Ei saatana mitä tykitystä! Nyt kun itse vielä lomilla ja stereot ei käsillä eikä fyysiset julkaisut, Satatuhatta uus satsi netistä kuunneltuna oli sellainen "helppo" ja looginen valinta. Uusi Hiisi prod julkaisema CD oli kova, mutta Mogao uus kassu voisi olla vielä kovempi? Tämä on ehkä omaleimaisempi ja sen päälle helkkarin hyvä! En vähättele CD albumin kunnon korvanrassaus harsh noise vahvari tuuttausta, mutta nyt tässä kassussa on materiaalin "kasvattelu" ja "kehittely" aika omaa luokkaansa!
Junta kassu ihan heittämällä projektin paras. Ei mikään rupunoise kassu (heh!) vaan näin netistä kuunneltuna pitää toivoa että 100K dubbi on niin fiini että se tavoittaa tälläisen laajan stereokuvan ja sähköisen, hyvin 95-96 ajan Incapacitants tyyppisen soundin! Päälimmäisenä kuplii ja kihisee jalkuvassa liikkeessä oleva sähköinen harsh noise ja pohjalla hauskasti kumuaa jotain "isompaa". Hyvin diskanttivetoinen soundi ja myös hieman Incapacitants fiiliksellä saa höristää että olikos tuossa vokaaleja just?! Piti kuunnella heti perään uudestaan ja kovemmalla volumella ja toimii!
Tahma kassu ihan helkkarin hyvä. Siinä on rikkinäistä ja manuaalisesti tehtyä fiilistä. Suomessa Tahman kassun voisi liittää sellaiseen Aprapat, Haudat, Commando 15, RSSM,.. jatkumoon jossa kaikilla on oma tapa tehdä, mutta tässäkin kuulee että ydinasiat on melko vanhaa ja simppeliä teknologiaa. Veikkaisin että sormi krampissa saa painaa kelausnappulaa jostain nauhurista ja rikkinäisiä ja hienosti rosoisia noise kalinoita ja kolinoita. Ei leimallisesti "kassumanipulaatiota" ei "romua", vaikka just tuollaisia elementtejä onkin. Olennaista lienee ettei mitään fiinejä kaikuja ja monimutkaisia efektejä eikä tule looppihommat mieleen, vaan fiilis on että ihan käsipelillä pidetään aktiivisesti sound liikkeessä. Kova!
Kanadan miehen kassu jäi illalla b-puolen alkuun kun piti alkaa saunomaan. Fiilis oli että ihan jees, mutta Suomen pojat selätti ihan heti kättelyssä ja mitenkään kotiinpäin vetämättä, asia on jotenkin aika ilmiselvä miten kovaa kamaa tulee ihan uusilta tekijöiltä. En tietysti lyttää, sillä b-puoli tuntui alkavan nousujohteisesti ja palattava siihen tänään. Kenties myös CD julkaisut pyöräytettävä netin kautta.

[FreakAnimalFinland]

Pitääkin sanoa saman tien että nyt pari kertaa TOANCHE DWELLING - WENDAKE EHEN pyöritelty ja jos alku fiilis oli että 5 minsan ekan hauskan korkean nitinän jälkeen tuleva 20 min biisi ei suomi noise kassujen tasolle päässyt, niin siinä ehkä isoin elementti että biisin kaksi olennasinta ääni elementtiä on sellaisella itseäni ärsyttävillä elementeillä. On vaikea selittää sanoilla miten joku tietty kumina tai tietyn korkeamman taajuuden littaantuminen ei miellytä. Kuitenkin, b-puolihan on oikein nektaria korvaan. Se voi kelvata sekä transsiin vaivuttavan noise dronen faneille että jopa tietyn Alfarmania / Grey Wolves viba (ilman vokaaleita tai sampleja) ja ihmiset jotka metsästää ruttoisia "postmortem kassuja", varmasti kelpaa.

CORRAL SHUT - UPSIDEDOWN CROSSBREED CD tavallaan melko yhtä juttua. Levykin yksi biisi. Ehkä paketointi tai se että levy on huomattavasti karkeampi kuin aiemmat, tarkoitti että painos vain 100kpl! Todella likaista harsh noisea jossa kovaa feedback meininkiä ja kaikkein päällekäyvin ominaisuus on nauhamatskun "shokki efekti".. eli sellainen ison volumen tai iskun voimasta liki mutettava signaali. Hieman kuin herkkään kontaktimikkiin täräytät kunnolla, ei ulos tule ääntä vaan äänen pätkäisy.. Joskus tehnyt matskuja sellaisella kassudekillä jossa input gainin ominaisuus juuri tämä ja etuna on että todella rumaa ja saturoituvaa nauha noisea, mutta kuten tälläkin matskulla, on vaikea lopulta arvioida onko se "yksi ominaisuus" ensin helvetin hyvä ja kova, mutta pitkässä juoksussa liian toistuva ja ilmiselvä? No, toistaiseksi ainakin helvetin hyvä levy joka kannattaa hamuta ennenkuin loppuvat!

JUNKYARD SHAMAN - THE UNBORN CD.. muistelen kun kuuntelin Flesh Hole kassua ja mietin että aivan järjetön ajatus että näin uniikkia kamaa syntyy Lahdessa ja mitään noita 2018 tienoilla tulleita juttuja ei tunnu saavan kuin jos osaa kysyä artistilta ja sitten joku käsin väsätty CDR rävellys tai kierrätyskassu joita oli muutama olemassa. Flesh Hole oli yksi niistä joista tuntui liki rikokselta ihmiskuntaa vastaan jos siitä ei kerrota maailmalle, heh.. joten CD versio FA:n kautta saavutti hitusen enemmän kuulijoita ja sen jälkeen JS on omasta näkökulmasta lunastanut aika suvereenisti oman paikan kaikin puolin uniikkina tekijänä. Tämäkään julkaisu ei ole tavallaan varsinaisesti "NOISEA", jos asiaa miettii harsh noise mittapuulla, mutta vanhan liiton noise skene asenteella se on juuri sitä. Tuotannoltaan sopivan rouhea ja "taidemusan" puolelta noisen puolelle lipuva, puhaltimia ja erikoista tunnelmaa. Projekti on tehnyt melkein jazzin puolelle menevää soundia, ihan tyylipuhdasta kokeellista industrial kamaa, ja leijailevaa rituaalimusa tyyppistä soundia ja muutakin. Tämä jatkaa hyvin, ollen tyylikäs ja erilainen kuin aiemmat ja ehdottomasti järkevä hankinta - paitsi jos odottaisi oikein raastavaa noisea.
 

[piisti]

Mikäs Tahma se tämä...Ihan parasta et tällee julkasuja tulee mist ei tiiä mitään ja lähes orgastinen audio kokemus. Kasetilta ei varmaan heikkene yhtään. Aivan mahtava!

[Manhog_84]

Pidän kyllä tästä että kaikki uudet julkaisut voi kuunnella suoraan Satatuhatta Bandcamp-sivulta. Omalla kohdalla se ei vähennä levyjen tai kassujen ostamista, enemmänkin päin vastoin. Esim. se Commando 15 Vauhkola, joka oli omasta mielestäni viime vuoden parhaimmistoa, olisi mennyt multa muussa tapauksessa täysin ohi.