YLEINEN NOISE FIILISTELY SUOMEKSI

[piisti]

Menemättä röhinään; aloin tässä hieman muistella menneitä et mikä natsas ilmaisussa nimeltä Noise...Täytyy nostaa kaksi julkaisua; Seer of Decay ja Dedicated to Damage! Eli konkreettinen äänilähde jolla murjotaan. Eihä SoD sitä pelkästään ole, mut iso osa julkaisua. Häpeämätöntä kliinistä ääntä. DtD ceedeen omistan vain, mutta ne kaks nimiraitaa on ihan hillittömiä. Muut bonusta levyllä, mut skulaa. Ja Nää on ne sytykkeet! Antoisaa viikonloppua itse kullekin säädyttömyydelle.

[Commander15]

Menemättä röhinään; aloin tässä hieman muistella menneitä et mikä natsas ilmaisussa nimeltä Noise...Täytyy nostaa kaksi julkaisua; Seer of Decay ja Dedicated to Damage! Eli konkreettinen äänilähde jolla murjotaan. Eihä SoD sitä pelkästään ole, mut iso osa julkaisua. Häpeämätöntä kliinistä ääntä. DtD ceedeen omistan vain, mutta ne kaks nimiraitaa on ihan hillittömiä. Muut bonusta levyllä, mut skulaa. Ja Nää on ne sytykkeet! Antoisaa viikonloppua itse kullekin säädyttömyydelle.

DtD on kyllä romumetalli-noisen juhlaa alusta loppuun. Ja SoD myös, vaikka toki siinä on muutakin.

[piisti]

Kyllähän tää Torban kuunteluksi käänty. Sillon ku discogs kaupankäynti sujui onnistuin säätämään huomattavan määrän kasetteja. Tämäkin yksi varhaisia tuttavuuksia ko. genrestä. Siitä on jo tovi kun AAD mainosti Torba, käsittääkseni, kokoelma CDtä. Ei oo näkyny...muutenki koko diskografia olis ihan boxin paikka!

[FreakAnimalFinland]

PROOF OF SHOOTING 4xCD boxissa pääsin puoliväliin. Boxi on ollut hallussa jo tovin, mutta kuunnellut näitä Sound Probe lafkan kassuja mitä itselläni on ollussa. Kovaa ysäri USA noisea, missä ei ujostella välillä mennä sivupoluilla ja vähän "sinnepäin" roiskimalla, mutta samalla tavoitetaan aika erilainen fiilis kuin tulisi jos olisi editoitu kaikki kokeilu ja arpominen pois.

[piisti]

The Rita- Gamzatti CD. Aamuisen Spate ja Moozzhead mylläkän jälkeen vain vähän seesteisempiin tunnelmiin. The Rita on siitä haasteellinen artisti, että noiseen perehtyvä ei voi olla törmäämättä nimeen, mutta tuotannon laajuus voi hankaloittaa suhdetta. Tämä levyhän on varsin mainio, tarpeeksi vaihtelua ja tukahdutetut samplet roks. Toisin kävi taannoin kun palautin erään rita-levyn kauppaan, koska se oli mielestäni viallinen...en nyt muista mistä äänitteestä oli kysy. Joka tapauksessa joka toinen sekunti taisi olla hiljaista. Myös Urashiman 3x12" kolloboraatio levy on jäänyt kuunteluun.

[FreakAnimalFinland]

Eilen oli kova keikka Helsingissä. Englanninkielinen rapsa, videoiden ja kuvien kanssa löytyy:
https://special-interests.net/main/23-09-2023-helsinki-noise-equinox/

Dresdenin festeillä kun oli useampi artisti jotain kasarin vanhoja ukkoja ja yleisössäkin varmasti keski-ikä jossain 30-40 hujakoilla eräs ulkomaan jätkät selitti että tän tyylin musan on kuolemassa vanhuuteen. Itse en ole samaa mieltä. Tällä keikalla oli hauska kun kenties Hail Conjurerin mukanaolo toi jopa muutaman nuoren naisen. Kun toinen sanoi että "oon aika confused kun en obviously kuuntele genren musaa" pystyi toteamaan että NYT on niin nuorta ja eloisaa että setämiehillä voi vierähtää kyynel silmään. Helvetin hyvä!

[Atrophist]

. Tällä keikalla oli hauska kun kenties Hail Conjurerin mukanaolo toi jopa muutaman nuoren naisen. Kun toinen sanoi että "oon aika confused kun en obviously kuuntele genren musaa" pystyi toteamaan että NYT on niin nuorta ja eloisaa että setämiehillä voi vierähtää kyynel silmään. Helvetin hyvä!

Sama havaittiin Taikurin hatussa Audible Wounds -keikoilla. Kakkosessa oli skenen tavanomaisten epäiltyjen lisäksi tupa täynnä nuoria naiseläjiä. Olin itsekin hieman confused kunnes mielessäni tajusin laskea 2 + 2.

Ei ollut sikäli yllätys itselle eilen, etteivät enää jääneet viimeistä keikkaa katsomaan.

[FreakAnimalFinland]

PUCE MARY keikka oli tavallaan yllättävä, tavallaan ei. Sellainen asiallinen, mutta ei loistava. Esittelypuheen perusteella tiesi odottaa että luvassa maalailevampaa ja "ambientimpaa" kamaa. Positiivista oli yleisö joka katsoi hiljaa ja äänentoisto joka kykeni sekä lujaan ja massiiviseen, etenkin bassotoistoon. Valot ja savut sun muut pikku lisät. Lisäksi liki tunti vierähti niin nopeasti ettei mitään kelloon vilkaisua ehtinyt tapahtua! Kenties vaan hieman new age vivahteista synaa, shimmer / "synth pedal" tyyppisiä efektejä joista syntyi sellaista melankolista hidasta vellovaa tunnelmamusaa on jotain mitä en itse kovin paljoa kuuntele. Ne biisit joissa lähdettiin hieman rajummalla äänenpaineella liikkelle, oli selvästi parempia - tai sanotaanko että omaan makuun!
Puolivälissä settiä oli rajuttu stutterloop mylläkkä josta tiesi että tämän tahdissa joillain stressihammas narskuu ja otsa hikoilee. 
Eli siinä mielessä hyvä että useita hyviä pätkiä ja kyky vetää tunnin setti ilman että olisi puuduttava. Omaan makuun tyylin kehitys hieman väärään suuntaan.

[Heppakirjat]

PUCE MARYN keikassa ehdottomasti parasta oli vauhdikkaammat kohdat: välillä kiskoja kolisi juna kohti, välillä leffatraileribassoiskut pörisi rytmikkäästi ja välillä tuli sekavampaa pätkittyä ääntä. Samaa mieltä siitä, että ennen oli Maryt keskimäärin paremmin, mutta kyllä tuolla akustiikalla ja äänetoistolla nautti niistä maalailevistakin kohdista. Kun yleisössä selkeästi tuntui olevan myös kohtalaisen paljon tuota paremman kuvauksen puuttuessa, enempi taidekorkeakouluporukkaa, olisi ollut hauska kun jotain todella räväyttävää olisi tapahtunut musikaalisesti. Toisaalta sama toiminee toisinpäin. Ehkä Mary on nykyään vaan niin ammattilainen, että soittaa turvallisesti keikan, jossa tarjoillaan sopivasti kaikkea.

[Commander15]

Puce Mary oli kyllä järkyttävän kova Oulussa vuonna 2015. Tavallaan olisi ollut hauska nähdä että millaista AOR / opiskelu-ambient meininkiä toi lopulta pääosin oli hehe

[SIEGSIEGSIEG]

On kyllä yllättävää miten vähän on ns. rajuja ukkoja noisepodcastien haastatteluissa. Rajuilla ukoilla tarkoitan sellaisia jotka puskee materiaalia, joka saa kasuaalimman noisediggailijan kokemaan vähän hengenahdistusta. Tosin nykyisin näihi "rajuihin ukkoihin" menee tässä vuosien sisällä käydyn diskurssin perusteella ihan nekin jotka uskaltaa julkaista Freak Animalilla hehe. Liekkö yhdistelmä artistien haluttomuutta antaa haastatteluja ja podcastien haluttomuutta ottaa haastatteluun? Esim jotkut Death Squadin meiningit 10x kiinnostavampia kuin keskimääräinen noisextran vieras.

Special Interestin youtubejuttu esim ZSS:stä oli lyhykäisyydessään paljon syvemmälle menevä kuin monet 2 tunnin jutustelut. On niissä centipeden ja noisextran haastiksissa puolensa, kun käydään sellaista historiatuntia ja vähän laitteita käydään läpi. Esim Noisextran kolmen tunnin jutustelu pelkistä kontaktimikeistä tuli viime talvena kyllä mielenkiinnolla kuunneltua läpi. Erikoismies puhuu erikoisjutuista niin kiinnostaahan se. Mutta näin transgressiivisen musan äärellä kiinnostaisi kuulla enemmän sitä, että mikä ajaa miehiä (harvemmin naisia hehe) tekemään mitä tekee. MIKSI. Musiikki puhuu toki välillä puolestaan ja vastaus kysymykseen voi olla myös todella tylsä tai jotenkin sanallistamisen ulottumattomissa. TÄYTYY vaan toteuttaa vaikka ei osaisi kertoa miksi. Tulee mieleen Noisextran Prurient pläjäys. Olisi saanut olla enemmän sitä mielestäni, että mikä ajoi niihin aiheisiin mistä levyt kertoo jne. Toisaalta onko se huonoa taidetta, jos merkitykset ja motivaatiot täytyy jossain haastiksessa avata eikä ne sen itse tekemisen kautta tule ilmi!

Jos Bizarre Uproarin motivaattoreita ja taustaa voi avata Ylen haastiksessa, niin luulisi olevan journalistisesti pieni kynnys parin sadan/tuhannen ihmisen podcastissa käydä vielä härskimmin läpi jotain "kyseenalaisia" artisteja hehe!

Loppukaneettina kuvittelisin, että Grunt etc. tiimoilta varmaan on haastispyyntöjä sadellut vai eikö? Ultimaattinen kulttuuriteko olisi kyllä saada joku 3 h jutustelu vaikka noisextran kanssa, ihan kulttuurierollisista syistäkin hehe! Haastattelijat ovat niin jenkkejä, hyvässä ja pahassa. Bardo Methologyn CB/N12 haastis oli minusta erinomainen esimerkki siitä, kun käydään vähän läpi sitä että MITÄ ja MIKSI.

[piisti]

Puce Mary oli kyllä järkyttävän kova Oulussa vuonna 2015. Tavallaan olisi ollut hauska nähdä että millaista AOR / opiskelu-ambient meininkiä toi lopulta pääosin oli hehe

No, et menettänyt mitään. Vieläki ihan hämillään näkemästäni. Jos sulla illan ainoo veto minkä sisältö perustuu ennalta äänitetyn toistamiseen lavalla, niin pistä ees ne tiedostot johonki järjestykseen...loppuilta pelasti!

[Manhog_84]

Puce Maryn keikka näytti kiinnostavan yleisöä ja se taisi olla loppuunmyyty. Itse musiikista en saanut paljoakaan irti. Alkupuolisko oli tyhjänpäiväistä taustamusa-ambientia. Sen jälkeen alkoivat meluisammat biisit jotka hetkeksi herättivät innostusta, mutta nekin olivat liian joka suuntaan rimpuilevaa kokeellisuutta joka ei missään vaiheessa vienyt mukanaan. Tuntui myös, että biisien vaihdon välissä oli hetken töksähtävä tauko ja sitten lähti seuraava soimaan. Parhaiten toimi viimeiset noin 10min jossa palattiin ambientiin, mutta nyt paremmalla soundilla ja fiilis että punainen lanka löytyi.

En ole kyllä muutenkaan suurin Puce Mary -fani. Levyillä on kivoja ääniä, mutta konseptit ja teemat eivät ole kiinnostavia eikä musiikki ole riittävän aggressiivista tai tunnelmallista. Halusin kuitenkin käydä tarkistamassa livenä koska 2015 Helsingin keikka muistaakseni oli toimiva ja meluisampi setti vokaaleilla. Perjantaina kuullussa nykymuodossaan taas sellainen väliinputoaja, josta en ole oikein varma mille kohderyhmälle se on tarkoitettu.

Edit. Tuli myös karmivat assosiaatiot edelliseen näkemääni nainen ja modulaarisyna -keikkaan: Suzanne Ciani Temppeliaukion kirkossa! Kävin katsomassa koska pääsin ilmaiseksi ja se oli kyllä 0/5 ympäriinsä hapuilevaa tuuliäänisinfoniaa maailman laimeimmilla alku- ja loppuspiikeillä.

[FreakAnimalFinland]

Puce Mary oli kyllä järkyttävän kova Oulussa vuonna 2015. Tavallaan olisi ollut hauska nähdä että millaista AOR / opiskelu-ambient meininkiä toi lopulta pääosin oli hehe

2015 keikat oli aika eri fiiliksellä. Lahden ja Helsingin keikat oli kovat. Lahdessa oli kaikkein intiimein, kun pääsi siitä ihan metrin päästä katsomaan miten homma tehdään. Silloin todella "hands on" tapa tehdä. Toki tällä uudellakin keikalla kokoajan jotain aktiivista touhua ja paljon gearia pöydällä.

Liekkö yhdistelmä artistien haluttomuutta antaa haastatteluja ja podcastien haluttomuutta ottaa haastatteluun? Esim jotkut Death Squadin meiningit 10x kiinnostavampia kuin keskimääräinen noisextran vieras.

Erikoismies puhuu erikoisjutuista niin kiinnostaahan se. Mutta näin transgressiivisen musan äärellä kiinnostaisi kuulla enemmän sitä, että mikä ajaa miehiä (harvemmin naisia hehe) tekemään mitä tekee. MIKSI.

Loppukaneettina kuvittelisin, että Grunt etc. tiimoilta varmaan on haastispyyntöjä sadellut vai eikö?

Noilla vakiintuneilla noisepodcasteillä on tietyntyyppinen ilmapiiri, joihin ei tavallaan sovi liian karkea tai ristiriitoja herättävä artisti. Noisextra on cool vibes linjalla ja saadakseen kontroversiaalista artistista jotain hyvää irti, niitä pitäisi tavallaan kriittisesti haastaa, jota Noisextra ei ikinä tee. Esim aikanaan SI lehteen tehty audio muodossa tehty (mutta tekstinä julkaistu) Con-Dom haastattelu äityi sellaiseksi että Dando tokaisi että tämä ei ole haastattelu, tämä on kuulustelu! Johtuen että moniin miehen juttuihin olikin haastavia lisäkysymyksiä eikä vain leppoisaa jutustelua. WCN on leimallisesti harsh noise ja siinäkin tavallaan "tietynlaisen" matskun podcast.

Itseäni kiinnostaa aikalailla mikä tahansa erikoismies puhuu erikoisjutuista -kategoriaan sopiva aihe. Esim Noisextran vuoden takainen kenttänauhoitus sarja, missä taisi tulla putkeen neljä artistia joilla field recordings hommat tavalla tai toisella merkittävässä roolissa. D.Phillips tai vastaavat hyvin kiinnostavaa kamaa, teknisesti että sisällöllisesti, vaikka eivät sinne karkeiden tyyppien kategoriaan menisikään.

Muistaakseni olen SI lehden kirjoituksissa sivunnut sitä, että podcastit ovat tavallaan alustojensa vankeja. Näinä päivinä se ei vaatisi paljoa, että negativiinen palaute tai pahimmassa tapauksessa raportti nappuloiden naksutus aiheuttaa ongelmia podcastille. Jopa siihen pisteeseen että alusta poistaa koko kanavan ja iskee elinikäisen porttikiellon päälle. Esimerkiksi WCN on muutamissa jaksoissa suoraan maininnut että monenlaista itsesensuuria on harjoitettava ihan varmuuden vuoksi, että podcast voi jatkua. Pidän näiden podcastien linjaa ensisijaisesti käytännöllisenä. Jos valittavana on kenties satoja historiallisestikin merkittäviä artisteja, ei sinne välttämättä tarvitse jokaista öykkäriä ottaa jos se tapahtuisi podcastin kokonaistoimivuuden kustannuksella.

En usko että Grunt missään kansainvälisessä podcastissä olisi kovin mielekästä. Voidaan olettaa että tietyt aiheet noteeraamalla oltaisiin "taas tämä aihe" -kategoriassa. Toisaalta ohittamalla ne asiat, tulisi perässä kalabaliikki miten ei uskallettu kritisoida eikä haastaa. Näin olettaisin. Ottaen huomioon miten WCN sai lukea ruutukaupalla palautetta kun ACL ei grillattu tarpeeksi sen offensiiveista. Toki vain yhden pösilön taholta, mutta se voi riittää antamaan mielikuvan että tästä rajummaksi ei ainakaan kannata mennä tai luvassa ongelmia.

Ollakseen kiinnostavia, aiheet vaatisi syvällisempää ja vivahteikkaampaa lähestymistapaa ja haastattelijalta vaadittaisiin tiettyjä ominaisuuksia jotta pääsee hitusen pintaa syvemmälle. Öykkäreitä pitäisi nimenomaan silitellä vastakarvaan eikä kritiikittä fanittaa.

Podcastin tekeminen on helppoa. Tekniikaksi voi riittää jopa pelkkä puhelin, jolla voi nauhoittaa tai videoida täysin kelvollista kamaa. Youtube kanavan pystyyn laitto ei montaa minuuttia vie. Audioalustojakin on aika monta tarjolla. Kohdeyleisölle mainostus ei vaadi kovin monelle foorumille postaamista. Jos sisältö on kiinnostavaa, matsku alkaa takuulla levitä. Eli vinkkinä se että tavallaan kuka tahansa aikaansaava voisi hypätä täyttämään tätä tyhjiötä.

Suomenkielisyys olisi monella tapaa eduksi ja ei olisi yhtään huono jos joku tekisi suomenkielistä noise podcastiä. Brownhill mafiassa oli Ahola & Silander, Jazzhand, Residual, Iäinen, The Day of the Antler ja sai kuunnella Metsäkirkko vibaisia monologeja, ynnä muuta. En tiedä miten paljon kuuntelijoita jaksoilla on, mutta uskaltaisin olettaa että haastattelujen kuuntelumäärät saattaa hyvinkin ylittää fyysisten levyjen myyntimäärät? Ja vaikka pysyisi murto-osana siitä mitä englanninkieliset podcastit saa kuuntelijoita, sillä tuskin on väliä.

Sarvipodcast on noteerannut neofolk touhuja, Kaarna, Nuori Veri ja vastaavat. Varsinainen kunnon noise jakso vielä tekemättä. Seuraavaksi luvassa kauhukulttuuri (kirjallisuus, lehdet, yms) pläjäys joka kolmen tunnin aikana ehtii rönsyillä BM lyriikasta ja miestenlehdistä ynnä muusta pariin industrial-noise anekdoottiin. Toivon mukaan linjoilla piakkoin. Vaikka aihe on näennäisesti "kauhu", itseasissa paljon sisällöstä voisi olla industrial kulttuurin kontekstissa käytyä.

[MT]

Kuuntelin pari vanhaa Merzcast jaksoa, löytyy Noisextran alta. Philip Bestillä hyvät läpät, Russel Haswell kertoo hyvän Pan Sonic anekdootin ja Phil Blankenship jakson johdattelemana tajusin etten omista Venereologya, ja perkele että on hinnoissaan! Aattelin että tällänen Relapse julkasu ois saatavilla tolkun hintaan vaan ei...