Laitetaanpas vielä hieman keikkaraporttia ennen kuin tulevat riennot jyrää päälle. Itse keikastahan on jo yli kuukausi, mutta oli niin järkevä ilta, että kelpaa edelleen mehustella!
VIIMAA JA VILLASUKKIA 22.2.2025 Vaahterasali, Lahti
Näsiän järjestämä erinomainen tapahtuma sai toivottua jatkoa helmikuun lopussa. Konseptina oli edelleen jonkinlainen villasukkanoisen, erikoisen tunnelmallisen musiikin ja suoraviivaisemman melun yhdistelmä.
NÄSIÄ avasi illan itseoikeutetusti ja miehellä on kyllä aina mielenkiintoisia ideoita tekemisissään. Esimerkiksi voisi nostaa vaikka Terässinfonialla olevan kuolleilla koppakuoriaisilla soitetun biisin. Nyt lavalta löytyi irtolankuista väsätyt pitkospuut, joilla kävelyä artisti looppasi samalla kun taustavideossa näkyi hänen suolla retkeilyään, juurikin pitkospuita kävellen. Lankut olivat lavaelementtinä ehkäpä visuaalisesti mielenkiintoisempi kuin äänellisesti, joten niillä olisi voinut tepastella enemmänkin! Lisäksi arsenaalissa oli mm. pesusieni jota litsutettiin vetisessä astiassa kuin suon rahkasammalta konsanaan ja kaikenlaista salkkuun rakenneltua tuuletinsysteemiä jolla soitettiin dronea ja niin edelleen. Erittäin kiinnostava ja kokonaisvaltainen esitys, jonka parhaita hetkiä olivat loppupuolella kuullut kauniit feedbackit.
Seuraavaksi esiintyi HEPPAKIRJAT, jonka Free Wheelin' -kasetti oli niin mainion paahteista saundia, että odotin keikkaa innolla. Eikä kyllä tarvinut pettyä. Hyvin taitavasti rakenneltua natinaa ja nitinää, sekä meluisampaakin otetta. Kuten ainakin MT taisi jokunen sivu sitten todetakin, taustavideo luonnonilmiöineen ja teollisuuskuvastoineen pelasi täysin yhteen äänen kanssa. Paikoin mietin, että oliko video jopa hiukan alleviivaava, mutta toisaalta artistin tarkoittama lukuohje materiaalille tuli vasta esityksen lopussa, kun otsikko "Mother's Embrace" ilmestyi kankaalle. Suvereenia tekemistä kaiken kaikkiaan.
Olen miettinyt, että SAMULI NÄSIn soitto ja kappaleenrakennus on niin pakahduttavan hienoa, että hieman vaatimaton Brownhill Mafian kasettijulkaisu vaatisi kyllä jonain päivänä rinnalleen vinyyliversion. Taustavideo jäi tässä jopa suht turhaksi, kun keskittynyt maestro rakensi kitaroillaan kudelmaansa lavalla ja tunnelma kohosi välillä aika hengästyttäviin sfääreihin. Ei mitään ylimääräistä tai minkäänlaista poseeramista, puhdasta pyhää musiikkia, jota on jopa vaikea sanallistaa tämän enempää.
NUORI VERI -keikkaa olen jäävi kommentoimaan, mutta sanotaan sen verran, että minulla oli jonkin verran teknisiä haasteita, mikä nähtyi aiemmin mainittuna matalana äänenvoimakkuutena. Ehkä kyseessä oli jonkinlainen oman laitteistoni ja talon laitteiston yhteensopivuusongelma, kamat nimittäin kiersivät todella herkästi jos hanoja avasi yhtään enempää ja etenkin lavakuuntelussa ääni muuttui bassoiseksi pilveksi josta ei meinannut saada mitään selvää. Erittäin asiallinen miksaaja teki kuitenkin parhaansa. Vedin tästä huolimatta setin suunnitellusti läpi ja ainakin henki tuntui olevan kohdallaan! Näin myös saamani palautteen perusteella.
MARJA AHTI oli seuraavana vuorossa ja esitykseen oli hieman hankalaa keskittyä oman vedon jälkilöylyissä ja adrenaliineissa. Olen kotikuuntelussa pitänyt esimerkiksi Ahti & Ahti Nokivesi-lp:stä, mutta tällä kertaa tarjoiltiin ei-esittävää hieman soundtrackmaista ääntä. Äänet olivat kiistatta komeita ja silmät kiinni keikka olikin varsin nautittava. Vaikka ilmeisesti lavalla kaikenlaisia kontrollereita väänneltiinkin, yleisöön päin "live-elementti" jäi varsin vähäiseksi. "Opettaja korjaa kokeita läppärin ääressä", kuten yksi kaverini tokaisi, heh.
APRAPAT hemmotteli yleisöä hieman hupaisalla taustavideolla, johon kuitenkin oli ymmärrykseni mukaan ladattu esitettyyn ääneen liittyvää tematiikkaa. Kasettinauhurien napoja muljauteltiin ja lasimurskassa tanssittiin moonwalkia. Illan päätöksenä odotin ehkä pykälän verran enemmän sellaista katarttista ärhäkämpää melua, mutta tällainen maukas ja hieman hillitympi matskukin toki kelpasi. Mies on maailman parhaita alallaan.
