Toka päivä kunnon tykittelyä. Vanhasta oppineena huomasin että jääkaapissa niin paljon olutta ettei tätä parempi alkaa juomaan heti, ettei jää juomatta. Vaikka saksassa olut olisi alle euron pullo, hirvittää jättää juomatta jotain ostettua. Joten aamupalalla ekat pullot auki ja kyllä nuo kaikki sai särvittyä, plus toki baari ja keikkapaikka päälle. Ei juuri humala painanut, vaan enemmin väsymys. Jostain syystä, vaikka ei kiire mihinkään, sisäinen kello herättää jo aamu seiskan/kasin kieppeillä ja siitä on aika pitkä matka viimeiseen esiintyjään.
Noisecast oli tekemässä Tower raporttia ja päästään mitä ilmeisemmin nautiskelemaan vielä ulkomaan miesten haastatteluista. Mika pikaisesti treffattu aamutuimaan läheisessä puistossa. Siitä matka jatkui ulkomaan tyyppien kanssa istumaan, lähinnä sivistyneesti kahvin tai sapuskan merkeissä, kunnes kello olikin sen verran että pari litraa taskulämmintä kaljaa mukana lähdin siirtymään keikkapaikkaa kohti.
Moozzhead pisti pelin käyntiin ja oli kyllä todella muhkea ja hyvä tällä äänentoistolla. Veikkaan että näin isossa yleisössä osa ei takuulla tiennyt mikä homma, mutta eipä tarvi kovin paljoa tietää jos homman nimi todella muhkea harsh noise tulitus yhdistettynä todella muhkeaan taustavideoon. Festin ylivoimaisesti lyhin keikka oli 17 minuuttia ja tuli raikuvat aplodit.
Sen perään ruotsin miekkosen tuolissa istuminen ja hieman hönkäilyä taustanauhan päälle oli varsin vähäeleinen ja hiljainen, muttei huono. Sektion C veti vulgaaria ja banaalia lietsomista juuri niin tympeästi kuin bändi pystyy. Trump, fake news, pyhä maa liekeissä, maailma palaa, Greta saa vittuilut ja solvaukset, seinän kokoisena tämän hetken tunnistettavimpia poliitikkoja ynnä muuta. Vaikka todella akuutti päivänpolitiikka on usein hieman nihkeä aihe noisessa, Section C kohdalla oma tulkinta oli että jonkunhan tämä on tehtävä! Musana timmiä perusasioista ammentavaa enemmän saksalaista tyyppistä GO haaran traditiosta ammentavaa, mutta terävämpää ja digitaalisempaa soundia. Arktau En osaa sanoa oli todella kova ja siinä taas tuli selväksi miten eri asia on oleskella taustanauhan tahdissa verrattuna että soitetaan ja tehdään matskua aktiivisesti ja lavalla oleva tekeminen on myös visuaalisesti tekemisen meininkiä. Voisi olla jopa paras näiden keikoista mitä nähnyt? GO veti takuu settiä. Elders of Zion uusittu versio oli mainio ylläri. Tuli lähinnä uudempaa kamaa ja setti loppui It is Over!!! Hommiin ja keulakuvat kyllä otti yleisön hyvin haltuun.
Cindytalk on hieman eri suunnalta skeneä ja kasarin alun bändiltä itselläni ei ehkä ole kuin yksi tuoreempi collaboraatio julkaisu. Jotenkin muistelen että sitä oli jopa distrossa myynnissä. Ei ollut mitään odotuksia, mutta messuavan naislaulajan meininki oli selvästi yleisön haltuun otto ja suhteellisen monimutkaista elektroniikka läppärillä tekevä ja oikeasti monenlaisia juttuja bassolla loihtivan jäsenen yhdessä tekemä soundi oli hyvin taitavaa ja meluisimmassa nostatuksessa oikein helvetin hyvä.
Yritin pitää ostokset minimissä ja mukaan ei lopulta tarttunut kuin 3 kasettia. Tuli puristeltua aika monen tyypin kanssa kättä, joita ei ole ikinä nähnyt, mutta joiden levyjä kuunnellut ja treidejä tehnyt, yms. Kaikki setit tuli katsottua alusta loppuun kokonaisuudessaan, joten hieman rajoitti ihmisten kanssa hengailua.
Kun yö kolmelta lähtenyt baarista, ei kyllä ihan myötämielisin fiilis lähteä kohta sateeseen aloittamaan retkeä lentokentälle. Kyllä tässä silti herää vahva fiilis mietiskellä mitäs muita ulkomaan festejä sitä olisi minne voisi mennä? Toki, realismin nimissä ei tänä vuonna ole oikein tyhjiä viikonloppuna, mutta kuitenkin!
