Quote from: RURAL RESISTANCE on April 23, 2024, 08:26:39 PMBrownhill Podcastin uusi jakso "Noisea raiteilla" on nyt linjoilla:
https://brownhillmafia.bandcamp.com/album/kausi-3
Hyvä jakso kun tälläinen hieman erikoinen rakenne fiilistelyssä. alussa mr. Jazzhand tokaisee että Mikolta tais tulla original vinkki ja todellakin, olen aika monelle tyypille tarinoinut Lahden läpi kulkevista "hylätyistä" rautateistä. Siellä tulee haahuiltua aika tasaisesti ja viimeksi juuri pari viikkoa sitten kun meinasin mennä nurin jäisille kiskoille, piti tehdä päätös että ehkä odottelen kesäkelien tuloa...
Raiteille kannattaa lähteäihan sieltä 6-tien / rautatienrakentajien hautausmaan nurkilta. Skippaa aktiivisen rautatien ja lähtee siitä missä ei ole sähköä tarjolla. Hautausmaa ei ole kovin kaksinen, sillä 100v sitten ei tarvinnut kovan duunarin panosta paljoa muistella. sinne vaan nimettömään kuoppaan muiden työn alla tuupertuneiden jatkoksi.
Junaraide joka siitä lähtee, kulkee kattavasti Lahtelaisen vanhemman teollisuuden ohi ja aika mainioita merkityksensä menettäneitä rakennelmia kun siitä kulki aika paljon raaka-ainetta ja kenties lopputuotetta. Hauskat metsittyneet lastauslaiturit ynnä muut.
En ole itse ikinä kävellyt kaupungista ulos asti, sillä raiteilta pääsee äkkiä kaikenlaisiin pusikoihin ja jättömaille.
Oikein tarkkasilmäisesti kun siellä pyörii, on tarjolla narkkareiden majapaikkoja, graffiti jäbille tietysti nähtävää sekä mahdollisuuksia. Vastaan tullut myös erikoisia "ulkoilmataidetta". Laajamittaiset kivipino hässäkät, minigrip pusseissa olevia runokirjoja. Joskus metsästä löytyi pyykkinaruviritelmä missä oli naisten alusvaatteita. Kuin astuisi sattumalta hämyiseen siikala-asetelmaan!
Noilta seuduilta saattaa vielä löytää Gruntin kaupunkitaidetta viiden vuoden takaa. Spiritual Eugenics levy levisi audion ja videon lisäksi muutenkin. Suurin osa matskusta on jo hävinnyt, mutta silloin tällöin silmään osuu jotkut tutut repaleet.
Itse näen tietyt analogiat noise kanssa, missä kaikenlainen hälyääni tai ihan puhdas luonto on vaan sitä (eikä huonossa mielessä), mutta yht'äkkiä kun tulee tilanne missä joku mutatoituu teokseksi se sisältää hienoja arvoituksellisia ominaisuuksia. Vrt mikä ihmeen metsän pyykkinaru? Vähän kuin noise kassussa, voi hyvin olla kokijan oma tuntemus onko se synkkä, perverssi, outo, hauska, vai mitä. Ehkä ensinnäkin yllättävä, kun mikään polku ei johtanut, eikä alueella ole "mitään". Tämä on ominaisuutena mielenkiintoinen. Olen näet tehnyt jos jonkinlaisia kokeita alueella ja näyttää siltä että tuolla jättömailla vaeltaa jos jonkinlaisia jätkiä joilla on ilmeisesti pakottava tarve katsoa koloihin. Jos jättää jonkun "teoksen" tai "objektin" paikkaan joka tuntuu että vain joku hullut kurkistaisi tänne, voi olla melko varma että muutaman kk päästä sitä ei enää ole.
Se on hieman kuin Brownhill pojat ihastelee PUSSY tekstiä kielekkeen alla istuskellen, mutta mitä jos kielekkeeltä olisikin löytynyt sinne mennessä jotain muutakin? Oma empiirinen tutkimus osoittanut että jos silmään osuva objekti on jätetty kulmikkaasti leikatun kallion ulkonemalle nököttämään - se häviää aina pois, vaikka vaatisi hieman kiipeilyä.
Kryptistä meininkiä!
Brownhill hommista usein näkee että projekti ehkä nauhoittaa, mutta se on osa hieman laajempaa tekemistä ja näkemystä. Itse näen melko olennaisena että "noise / industrial kulttuuri" osaa irtaantua pelkästä asian myymisestä ja jopa "kokeellinen kuunteleminen" voi olla varsin mielekäs tapa toimia, eikä mikään gimmick. Välillä tuntuu että nimenomaan ne piirteet jotka tekivät noisesta sitä mitä se on, jotain joka eroaa perus musasta, on jäänyt hieman sivuun ja tälläinen "kokeellinen podcast", kaikessa arkisessa jutustelussaankin, on hyvä esimerkki miten pienellä rikkoa rutiinia tai totuttua ja kenties siinä sivussa alkaa havaita mielenkiintoisia säröjä muuallakin kuin äänessä.