YLEINEN NOISE FIILISTELY SUOMEKSI

Started by FreakAnimalFinland, July 30, 2023, 10:39:06 AM

Previous topic - Next topic

RURAL RESISTANCE

GRAY RITUAL 2
6.11.2024 Helsinki

Olin liikkeellä tällä kertaa jotenkin hyvin kriittisin korvin varustettuna tai ainakin FA:n positiivisiin fiilistelyihin verrattuna tuntuu siltä. Alla olevilla subjektiivisilla näkemyksillä ei ole luonnollisestikaan tarkoitus pahoittaa kenenkään mieltä, vaan todeta rehellisesti mikä tuntuma vedoista jäi. Tai ehkä yritän selitellä parhain päin sitä, että olen oikeasti aika mulkku jätkä...

HOME & ATROPHIST avasivat illan ja teknisestä hämmingistä ja tietynlaisesta harhailevasta otteesta huolimatta tuli spontaanisti tokaistua keikan loputtua, että tämähän oli oikeasti varsin hyvä! Setti alkoi vuorottelulla, jossa aluksi Home loihti ilmoille jonkinlaisen rutisevan loopin, Atrophistin sytytellessä tavaramerkiksi muodostunutta mustaa kynttiläänsä, ja seuraavaksi Atrophist käänteli nupikoita, Homeen odotellessa vieressä. Jotain rehellistä ja jopa sympaattista tässä vedossa oli ja lopun vähäeleiset feedbackilla maalailut tuntuivat olevan sen parasta antia.

Seuraavana rymisteli EDGE OF DECAY & KITU -kollaboraatio ja sehän oli ihan perusvarmaa tekemistä. Kitu tuntui hierovan hieman teknisemmän kuuloisia täyteläisiä pohjia, jonka päälle EoD-päämies rytyytti kontaktimikillä johon päätyi huutamaan tuttuun tapaan. Oma preferenssini on kuitenkin sellainen, että olen hieman allerginen tällaisille jamityyppisille keikoille. Joskus niissäkin toki tulee huikeita juttuja kun palaset loksahtavat kohdalleen, mutta nyt Kitun avaruusmuljaukset ja kontaktimikitetyn foliovuoan yksiulotteinen piippaus eivät ihan puhutelleet. Oikeastaan ihan jees, mutta toisaalta vain sitä.

CIRCLE OF SHIT on sellainen projekti, että se ei esteettisesti ole ihan minun kamaani. Visuaaleissa on usein tietokone-glitch-henkeä ja tarkoituksellisen hutaistun tuntuista asiaa. Lisäksi saundipaletti on on myös monesti melko kylmiä sävyjä ja väärällä lailla viimeistelemättömän puolella. Keikalla miedosti säröytetyt musiikkiklipit seurasivat toisiaan ja osion vaihdokset eivät tuntuneet johtavan oikein mihinkään. Samalla paineltiin kaulavaltimoon kontaktimikkiä hieman teatraalisen oloisesti. En tiedä oliko setti melko pitkä vai tuntuiko se vaan siltä, mutta myöhemmin päästiin meluisampaan asiaan mainittavia voittoja saavuttamatta.

APRAPAT veti saman setin kuin taannoin Kammiossa ja se oli tälläkin kerralla todella mestarillinen, aika kului kuin siivillä. Rikas äänellinen paletti vyöryi ulos kaiuttimista ja samaan aikaan soimassa oli aina juuri sopivasti tasoja, ei liikaa eikä liian vähän. Vilhon 100% läsnäolo ja huolellinen äänten muovaus mikserin parissa sekä neliraiturien kasettipesien napoja rääkäten oli aika taianomaista seurattavaa. Setissä tosiaan oli paljon substanssia ja niin sanottuja taiteellisia arvoja, mutta mikään osa-alue siitä ei silti ollut kuivakkaa tai teennäistä. Musikaalisia häivähdyksiä, orgaanista rouskutusta, ja tukka lepatti matalista taajuuksista. Loppuun vielä vaskipuhaltimien kuuloisia rääkäisyjä pellillä hivellystä kottikärrystä. TOP3 meluartisteja maailmanlaajuisesti tällä hetkellä!

ÚTBURÐUR löi kehiin äänipankki-kaman kuuloisen polveilevan basaribiitin heti keikan alkumetreillä ja sen tyyppinen ratkaisu normaalisti närästää itseäni, mutta nyt päätin kuunnella esityksen avoimin mielin. Oikeastaan vieraannuttavan nykyaikainen äänimaailma oli aika tyylikäskin, eikä itseäni rassannut edes parjattu kitarasaundi. Mutta se mikä rassasi oli se, että homma ei edennyt lähtöideoista oikein mihinkään. Keikka oli aivan liian pitkä ja valitettavasti mieleen hiipi mielikuva siitä, että nurkan takana oli käyty polttamassa savut ja sitten rakastuttu hieman liikaa omaan vispaamiseen lavalla. Tuollainen pitkä muoto toimisi ehkä levyltä paremmin, jonkinlaisella selkeällä kaarella varustettuna.

MAX JULIAN EASTMAN, no juu... Esitys tosiaan kesti noin kymmenen minuuttia ja jäi vähän epäselväksi miksi se päättyi niin äkkiä. Nauhalta tuli ärsyttävän kuuloinen mölinä-vokaalilooppi, jonka päälle artisti huuteli ja kikatti nauhuriin, välillä röökiä imien. Lavalla ei ylletty tarpeeksi hulluun meininkiin vaan jäätiin hieman nahistuneeseen "katsokaa kun olen kreisi" -tasoon. Tykin PA:n ansiosta kaapeli irti -henkinen matala häiriöääni kuulosti hetken aikaa aika makealta, mutta siitä ei tosiaan pötkitty pitkälle ennen kuin setti jo loppuikin. Bandcampista tuli lyhyesti tsekattua artistia ennen keikkaa ja vaikutelma oli, että luvassa voisi olla ihan mielenkiintoista nauhojen kanssa pelaamista. Tämä show ei kuitenkaan vakuuttanut eli ei varmaan tule tsekattua jatkossa ilman pätevää syytä.

Kritiikistä huolimatta on todettava, että jokainen esitys herätti kyllä ajatuksia ja keskustelua, eli olivat kaikki omalla laillaan ihan mielenkiintoisia. Useamman hepun kehuma PA tosiaan oli mainio ja erotteleva, ja monia vanhoja ja uusia tuttuja tuli tavattua paikan päällä. Tapahtumana siis ehdottoman positiivinen kokemus vaikkakin kestoltaan suht raju arki-illalle.

Yöllä kotipihassa purin autosta hyvän nipun äänitteitä, neljä kassua ja viisi cd:tä, joten tutkittavaa riittää myös tuleville päiville. Ehkäpä eniten odotan Finno-Ugrian Suicide Hypothesis -kasetin korkkaamista, sillä olen jo pidempään halunnut tietää miltä se kuulostaa.

Heppakirjat

#796
Ääniä Huvilalla 8.11.2024

Haudat soitti ehkä kokeellisimman settinsä tähän mennessä? Looper-pedaalin lisäksi loopattiin nauhaa raiturilla livenä, nauhoteltiin sanelimelle livenä ja käytettiin sanelimen mikrofonia romujen kanssa. Tuttuun tapaan kaikki tuli kelanauhurin kautta pihalle, joten lämpöä riitti. Draaman kaari, asteroidien kolina ja pienet musikaaliset lähdeäänten pätkät puhuttelivat. Jossain vaiheessa kuultiin melko psykedeelistä kaiuttelua, joka olisi ollut keikan kohokohta, ellei saundi näiltä osin olisi säröytynyt ankean littanaksi puuroksi. Oikein hyvä keikka eikä haittaa yhtään, jos tie tällaista kohti vie jatkossa.

Arttu Partinen aloitti keikan lyhyellä alkupuheella, jossa kertoi yhteistyöstä ja ystävyydestä Pekka Airaksisen kanssa. Keikalla kuultiinkin edesmenneen Airaksisen jäämistön äänipankista juttuja, joiden päälle Arttu soitteli omia juttuja kasetilta, efektoiden koko juttua railakkaasti nopeuttamalla, hidastamalla ja kaiuttelemalla tjsp. Paikoin varsin fyysistä tekemistä, vaikkei tiskissä ollut mikserin lisäksi kuin pari pedaalia, läppäri ja Walkman. Parhaimmillaan todella upeita ja mukaansatempaavia juttuja ja ihan cut upin hengessäkin mentiin! Välillä olisi toivonut äänten etenevän johonkin suuntaan, mutta kaiken kaikkiaan todella hyvä veto. Päämäärättömyyden tunteet olivat lähinnä hetkellisiä.

Max Julian Eastman soitti primitiivisellä mikseri ja pari eri nauhalähdettä -setupillaan rehtiä melua. Mikkiin ulistiin ja nauhoilta tuli, näin tamperelaisittain ilmaistuna, uskomatonta älämölöä. Mikserissä taisi olla feedbackluuppiakin. Harshia melua, jossa oli rutkasti leikkisää tunnelmaa ja ehtä tekemisen meininki. Omat suosikkikohdat olivat ne kaikista kirkkaimmat ja korkeimmat feedback-kohdat sekä niiden lomassa hennosti särkyvät ja rikkoutuvat signaalit. Sellainen pirstaloituva sähkön ääni on todella hieno! Kaikin puolin kova.

Mun Ran näin viimeksi jokunen kuukausi sitten. Nyt missasin keikan alun, sillä jäimme pihalle suustamme kiinni tähtitaivaan alle. Paljon samoja lähteitä ja juttuja tälläkin kertaa, mutta myös saksofoni. Homman nimihän on jonkinsortin playful erikoismusiikki, kolmen ukkelin soittamana. Kahden näkemäni keikan perusteella menisin kuuntelemaan kolmannenkin kerran. Parhaimmillaan erittäin hyvä. Erityisesti epämusikaalisimmilta kohdiltaan.

Absolute Key aloitti keikan pyörittelemällä hengellistä found soundia kasetilta. Kuulun niihin, jotka tykkäävät puheenpätkistä erikoismusiikissa, joten tämähän kelpaa. Tasojen äkilliset ja rajut vaihtelut jonkun efektin aina käynnistyessä olivat hieman raskaat alkuun. Sitten kun saatiin puheenparsi luuppaamaan ja alettiin kasailemaan juttuja, meno oli tasaisempaa. Sormipianon päällä rämistelty kello oli äänenä aivan älyttömän hyvä: Selkeitä nyansseja ja hyvin erottuvia ääniä. Vielä rakennusvaiheessa oleva setti hieman uusilla vehkeillä ei ole täysin kasassa eikä huippuunsa hiottu, mutta ainakin minulle kokonaisuus (tarina) ja ideat pääpiirteittäin toimivat. Yksittäisiä juttuja voisi vaihdella ja miettiä ja varmaan näin tuleekin käymään.

Kaiken kaikkiaan todella mukava ilta ja puitteet Tahmelan huvilalla varsin hyvät. PA:ssa voisi olla enemmän spräkää, mutta toisaalta yllättävän erotteleva ja hyväsaundinen kun kahden varsinaisen PA-kaiuttimen lisäksi taisi olla rantasauna ikään kuin subbarina? Plussa myös tosi erilaisista, mutta ehdottomasti samaan iltaan sopivista artisteista. Tällaisen monimuotoisuuden äärellä kelpaa viettää perjantai-iltaa. Nähtäväksi jää, miltä tuntuu viettää lauantai-iltaa Turussa!

Manhog_84

#797
Meinasin jättää keskiviikon Rituaalin väliin ja käydä tänään Turussa, mutta menikin toisin päin koska muu elämä. Home oli täysin tuntematon tekijä ja mietin ensin että onpas laimea nimi, mutta se tarkoittikin ilmeisesti "hometta" eikä kotia. Home aiheuttaa sairauksia ja ties mitä vaivoja, eli hyvä valinta. Tarttis hommata kyllä Atrophist-kassuja koska tämä oli erittäin miellyttävä, ruttuinen ja jollain tapaa meditatiivinen setti. Volume aika hiljaisella tässä vaiheessa, ainakin tuntui siltä. EoD ja Kitu vähän liian pitkä, mutta parhaimmat hetket nautittavaa möyrimistä. CoS alkupuolen äänikollaasi jossa katkeilevat, särötetyt pätkät eri kappaleista vuorottelivat on itseäni yleensä pahasti rassaava piirre melussa, mutta onneksi loppupuolisko olikin sitten todella kova. Tämän jälkeen Aprapat veti niin taiturimaisen keikan että sen jälkeen on paha laittaa muiden paremmaksi. Kontrastina siihen Útburður ei toiminut mullekaan yhtään. Omaan makuuni se ei sisältänyt oikeastaan mitään kiinnostavia elementtejä. Max Julian Eastman oli itsevarma ja karismaattinen ja keikka mielestäni toimivan energinen päätös illalle. Nauhaluupilta kehitysvammaista ölinää johon päälle lisäulinaa ja huutoa mikrofoniin. En himassa jaksaisi kuunnella, mutta toimi mielestäni tällaisena lyhyenä rykäisynä. Venue oli kyllä hyvä ja äänenvoimakkuus tuntui olevan kohdillaan parin ensimmäisen esityksen jälkeen. Se desibelimittari taisi näyttää omiaan kun jossain vaiheessa täydessä hiljaisuudessakin oli 60+.

RURAL RESISTANCE

LIERO - Demo 1 (kasetti)

Tuli kuunneltua hiljattain tällainen lyhyt nauha, jonka takana oleva miekkonen on tuttu pääasiassa grind- ja noisecore-touhuista. En aio esittää, että tietäisin mitä genreksi ilmoitettu gorenoise varsinaisesti on, mutta ilmeisesti yleensä kyseessä on nopeatempoinen melu, jossa on kurlaavat tai lorisevat vokaalit? Erotuksena goregrindiin tai noisecoreen olisi siis se, että näissä hommissa ei soiteta bändisoittimia. Kai tämä on sellainen microgenre joka elää pääasiassa internetissä.

Lieron esittelytekstissä itseasiassa todetaan, että tämä on "akustista gorenoisea for fans of omavaraisuus, korvessa erakoituminen" ja sitä rataa. No nuo teemathan toki puhuttelevat, projektin nimi on iskevä ja matonoiset kyllä lähtökohtaisesti kiinnostaa. Mutta mitä tulee kassun äänelliseen antiin, niin siitä on valitettavasti kuultu noin 99% jo ensimmäisen minuutin aikana. Nauha on vain toiselle puolelle dubattu, hyvin lyhyt ja sisältö ei pieniä nyansseja lukuunottamatta juuri muutu sen keston aikana. Miltä se sitten kuulostaa? Ihan kuin joku puhaltaisi pillillä vesilasiin ja nauhaa olisi nopeutettu. Välillä mukaan tulevat "rummut" jotka ovat hieman sellaista kilinää kuin kananmunat hakkaisivat pienessä kattilassa kiehuessaan kattilan laitaa vasten. Tekijän tietäen nauhoituksissa kuitenkaan on tuskin käytetty eläinkunnan tuotteita.

Tämä on itse asiassa aivan hauska ja jopa miellyttävän kuuloinen nauha, mutta ideoiden potentiaali jää vähän puolitiehen. Olisi tässä voinut vähintään nauhoittaa toiselle puolelle biisin jossa puhalletaan paksumpaan nesteeseen? Näin lyhyenä yhden tempun juttuna kasetti jää enemmän konseptuaaliselle tai meemi-tyyppiselle tasolle.

FreakAnimalFinland

Joskus Sarvessa seisoskeltiin puimassa gorenoisea ja piti selittää miehillä mitä se edes tarkoittaa ja perinteisesti homma oli lähinnä gore grind vietynä loogiseen johtopäätökseen. Ts. siinä missä goregrindissä vielä biisejä, lopulta voi päätyä tilanteeseen että miksi edes teeskennellä että tässä olisi "riffejä" tai että vokaalit sisältäisi sanoitukset. Pelkkää matalalla "epäviritettyjen" soitinten jylinää, tyypillisesti ylinopea pärinä jolla ei oikein mitään tekemistä "rytmin" kanssa ja vokaalit se huonosti vetävän viemärin pulputtava kurnutus. Kun muille luonnehdin että lähinnä kuulostaa nimenomaan juuri viemärin lorinalta ja en tiedä ketään joka varsinaisesti tykkäisi gorenoisesta, taustalla sivukorvalla juttuja kuunnellut nuori nainen nosti käden pystyyn ja totesi "minä tykkään gorenoisesta!"


Nyt soi Max Eastman / Cyess Afxzs collab CD ja varsin tyylikkään oloista! Ei mitään viemärinlorinaa, vaan tälläinen... kenttänauhoituksen ja teknologisesti orientoitunut kokeellinen... "post noise". Jos illan keikalla miekkosella vielä myynnissä, kannattaa poimia haltuun etenkin jos Cyess Afxzs kamat toimineet!
E-mail: fanimal +a+ cfprod,com
MAGAZINE: http://www.special-interests.net
LABEL / DISTRIBUTION: FREAK ANIMAL http://www.nhfastore.net

Heppakirjat

9.11.2024 Turku

Útburður soitti sähköistä industrialjunnausta, joka ei ole alkuunkaan kuppini teetä. Varsinkaan kun lavallakaan ei oikein tapahdu mitään vaan lähinnä katsellaan (kalliita) laitteita jotka pörisee. Puhesamplet kaiken seassa kuulostivat hyvältä, tykkäänhän sellaisesta. Pahasti rosvosektorilla.

Tahma soitti tutuksi tulleella, pieneen reppuun mahtuvalla alkukantaisella rojun ja kahden pedaalin keräilyerällään aivan helvetin kovat 10 min. Setissä ei sinänsä ollut mitään uutta kahteen aiemmin näkemääni, mutta jotenkin se vaan oli tällä kertaa taas parempi kuin viimeksi. Esiintyminen oli varmaa ja PA erotteli äänestä rapinat ja rutinat. Jollekin sanoin, että fiilis oli kuin aivoja olisi raavittu suolatikulla. Nimenomaan suolatikulla. Ja pakko ihailla kuinka näin kovaa kamaa saa tehtyä noin yksinkertaisella setupilla, kun jokainen osa tekee juuri sen mitä tarvitsee. "Helevetin hyvä" sanois toinen poikaystävistä - ja sanoikin.

Kartio soitti kolmikanavasetin, jossa kolmas kanava ajettiin maassa makaavaan styrkkariin. Kekseliäs keino toeuttaa tällainen konserttisalien superäänentoiston ulkopuolella. Alkukeikka meni jo useammalta Kartio-keikalta tuttuun härväämiseen, yleisön seassa juoksemiseen ja itsensä miksaamiseen, mutta jostain syystä tämä tuntuu lähinnä hellyyttävältä ja kotikutoiselta. Muilta osin ääni oli taattua ja tuttua laatua, ihailtavalla laitteiden hallinnalla. Lopussa kuultiin kirkkaita lähes musikaalisia ja aavemaisia uljahduksia. Tai sitten vaan kuvittelin. Ensi kerralla projektorin voisi kääntää suoraan, jotta oskillaattoritaustavisut tulisivat oikeuksiinsa.

MJE, yhdysvaltain presidentti numero X piti lyhyen alkupuheen, jonka jälkeen siirryttiin tykittelemään kasettiälämölöä. Pöytä hajosi alta parin minuutin jäljiltä, mutta "technical dick fuck cultieseista" selvittiin lennosta, sillä olihan meillä "P***** D***** of Kartio working on it" ja hetken päästä saatiin signaalia taas. Keikkaa jatkettiin pala palalta systeemiä jälleenrakentaen. Lopulta pöydän luona huojuttiin siinä määrin, että päädyttiin taas kanvesiin ja loppuspektaakkelina saatiin nähdä miltä näyttää jos meluapina palkataan SER-jätteen käsittelyyn. Kaikki paska paskaks ja pöytä showpainin hengessä vielä perään. Tämä oli varmaankin nyt juuri se mitä olin odottanutkin. Leikkissää ison maailman showmeininkiä. Erottelevalla PA:lla saundikin tuli oikeuksiinsa.

The New Boyfriends oli rahaannut järkyttävän määrän rakennusjätettä, betonimyllyn, pari kottikärryä ja muuta sekalaista Oulusta saakka lavalle. MJE:n keikan innoittama päätin mennä lavan etureunaan huojumaan äänen tahtiin - ei nyt ihan high risk lifestyle, mutta ehkä keksiluokkaisen jännityksen vyöhykkeelle. Yhdet kottikärryt sekalaisine sisältöineen saatiin syliin ja siinä romuja takaisin lavalle viskoessa sain pakoputkesta päähäni. Romun paiskomista oli ilo kuunnella, kuten myös imuriseksifonia ja huuliharppua. Sopivasti erilaisia romun ääniä ja mukaansa tempaavaa esiintymistä. Ja toden totta aivan saatananmoinen määrä rojua. Suosittelen ihan jokaiselle varauksetta.

Kannatti lähteä ja mukavasti ilta Turussakin sujui!

kamariherra

Omia fiiliksiä lauantain Turun keikalta:

Útburdurin olin jostain syystä käsittänyt enemmän droneen nojaavaksi, joten jytisevä rumpukone oli yllätys ja vielä ihan positiivinen sellainen tape noisen ja kolinan täyteiselle illalle. Monotoninen biitti paukkui hitaasti taustalla, MS-20:n ja muitten melulähteitten tuodessa maustetta hommaan. Jätkien lavapreesens oli fiilistelevän rento, vaikka välillä tuntui, että osat saundeista hukkui surinan alle. Setti oli myös illan pisin, lähemmäs puoli tuntia. Ihan hyviä juttuja, paikoitellen tuli hieman mieleen maaliskuussa Kammiolla vetänyt Petoluonto, mutta vaatii varmaan vielä oman aikansa, että hioutuu paremmaksi kokonaisuudeksi.

Tahma oli itselleni varsin tuore tuttavuus, artistin naama kylläkin keikoilta tuttu. Kamat todellakin varsin minimaaliset, mutta mahtavaa kontaktimikkisaundia sai kyllä koko rahan edestä! Tuntui, että tässä hommassa on jaksettu paneutua erilaisiin materiaaleihin äänilähteinä ja sen myötä poimia sieltä mehukkaimmat settiin. "Aivojen raapiminen suolatikulla" on kyllä osuva kuvailu!

Kartiolla oli mahtava kokonaisuus, illan ainoa videolla tuettu esitys. Oskilloskooppi vilkkui ja vapisi taustalla, kun maestro tykitti etäistä surinaa ja korkeaa kirskuntaa päälle tehtaan takuulla. Umpioon verrattaessa varsin tunnelmoiva, ehkä jopa ambientahtava setti.

Eastmanin setistä ei varmaan pysty enempää kertomaan, kuin mitä aikasemmin tuossa jo mainittiin. Suomalaisen bulkkilagerin siivittämää kasettimeluhullunmyllyä. Setti olisi tosiaan voinut jäädä todella lyhyeen, mutta saatiin kuin saatiinkin vähän enemmän irti Ameriikan ihmeestä. Yleisestä kännisekoilusta keikoilla voi joskus jäädä vähän kyllästynyt tai myötähäpeinen fiilis, mutta keikan lopuksi, kun pöytä pistettiin pillunpäreiksi, niin itse ainakin nauroin ihan hymyssä suin, enkä tuntenut aikaani haaskatuksi. Max kertoi myös nauttineensa reissunsa aikana myös sahtia, mistä heitän kyllä Sarvelle kunnon propsit!

The New Boyfriends oli kyllä pankin räjäyttäjä. Viikolla aikasemmin bändin toinen puolisko oli pistänyt kyselyä itselleni, että löytyisikö meiltä toisia kottikärryjä lainaan? Kammiolla on yleisesti tämmöisistä paikoista varmaan Suomen paras backline, mutta kottikärryjä ei valitettavasti löydy, heh! Huuliharpun sen sijaan pystyin lainaamaan, joka pääsi imurin kaveriksi tuuttaamaan "vapaamielistä" jazz bluesia, ja toiset kottikärrytkin oltiin keikalle lopulta saatu. Kilinää, kolinaa, kirskuntaa ja kaikkea mahdollista ääntä saatiin kuulla. Meininki lavalla kaoottinen ja hikikarpalot valuivat artistien otsilla, mutta koskaan ei tuntunut siltä, etteikö tässä tiedettäisi mitä tässä tehdään. Aikaisemmin mainitsemani materiaaleihin ja äänilähteisiin perehtyminen on oletettavasti Boyfriendsillä myös vahvana ja menee täten yhteen vuoden suosikkikeikoistani.
ENDLESS BLOCKADES FOR THE PUSSYFOOTER

Heppakirjat

Turusta lähti mukaan uusi Tahma-kasetti. Poltetut ja limaiset kansipaperit sekä kierrätyskasetti formaattina kunniaan. DIY or DIE! Siitäkin huolimatta toivoisin, että joku julkaisee tämän. Tässä on ns. Tahma-cut upia jota keikoillakin on kuultu. Ja hyvin märkää kasettiluuppia. Kunnolla volaa stereoihin niin feedback kirkuu sopivasti! Jos Tahman livevedoista tuttu meininki maistuu luulisi tämänkin maistuvan.

FreakAnimalFinland

Quote from: kamariherra on November 12, 2024, 12:55:53 PMMax kertoi myös nauttineensa reissunsa aikana myös sahtia, mistä heitän kyllä Sarvelle kunnon propsit!

Sahtia tarjosi joku muu Helsingissä. Toin miehelle hesan keikalla sixpakin sandelsia ja mies oli niin otettu ko liemen mausta että Sarvessa tehtiin noisecastiä varten haastattelua ja siihen hankin siihen liukkariksi 24x paketin sandelsia. Artisti veti varmaan 3h aikana 3 tölkkiä, kun taas itse raapaisin ehkä 15. Amerikkalaiset katsoivat aika ihmeissään kun sandels lorisi kurkkuun fennomaanisella vimmalla. Haastattelu nyt artistin tarkastettavana, kun oli sitä mieltä että humalatila saattoi pistää kertomaan juttuja joita ei tarvitsisi laittaa julkiseksi. Tuli varsin hyvää noiseasiaa ja miehellä aika erikoisia näkökulmia tekemiseen ja siihen millaiset asiat kolisee.
E-mail: fanimal +a+ cfprod,com
MAGAZINE: http://www.special-interests.net
LABEL / DISTRIBUTION: FREAK ANIMAL http://www.nhfastore.net