Kiitoksia kommenteista!
Esan projektin konseptina on tosiaan käsittääkseni ajaa rätinää, joka syntyy kun kytkemättömän kaapelin päätä koskee, johonkin DAW:n efekteihin tai vastaviin. Ihan jännä idea, ja soundit toisinaan kovinkin kiehtovia. Mutta olen samaa mieltä, että hieman lyhyempi veto olisi säilyttänyt mielenkiinnon paremmin. On hyvä muistaa, että tämä oli poikkeuksellisen
lyhyt Plugged into Nothing -keikka. Noise Spacessa käytäntönä kun ovat n. 20min (tai alle) keikat, kipuraja kulkee n. puolessa tunnissa. Sitäkin pidemmät keikat ovat mahdollisia, mutta niistä pitää sopia etukäteen ja jonkin sortin järkevä taiteellinen/musiikillinen peruste pitäisi löytyä. Ehdoton raja kulkee sitten 45 minuutissa, ja käytännössä nuo perusteet ovat toimineet jotakuinkin niin, että jos artisti itse kokee niiden olevan olemassa, niin sitten se on niin. Kenties idea oli soittaa normaalikeikkaa ja sitten katkaista meininki kuin veitsellä leikaten sen 45min rajan tullessa vastaan? No, oli miten oli, kyllä tällaistakin toisinaan mielellään kuuntelee, vaikkei ihan meikän ykkössettiä olekaan.
OVMA:n minimaalinen modulaarinakutus toimi itselle mainiosti. Erityisesti kenties kaikutankilla duunatut (?) hieman huhuilevat soundit yhdistettynä sähköiseen säksätykseen. Olin itse aistivivani pientä turhautumista tai hermostuneisuutta -- keikan keskivaiheen pienen tyhjäkäynnin syytä, tai sen seurausta? Oli miten oli, itselleni selkeästi plusmerkkinen kokemus. Kaveri itse oikein vilpittömän ja ystävällisen oloinen tapaus, kuulemma NS tapahtumana tuttu jo vuosien takaa, mutta vasta nyt uskaltautui lavalle asti. Korostan taas kerran, että eräs NS:n periaatteista on erittäin matala, ellei peräti olematon kynnys. Eli jos tuntuu, että oma juttu voisi sopia, ei tarvitse ujostella tai arastella.
Itsekin olin
todella hermona ennen Iron Starin keikkaa. Johtunee siitä, että edellisen sivuprojektin Comatose Levitationin debyyttikeikka samassa paikassa jokunen vuosi sitten kusahti aivan totaalisesti, sekä soundien että visuaalien osalta. No, tällä kertaa kaikki onneksi toimi. Jatkosuunnitelmina puljauttaa joku omakustannekassu ulos lähikuukausina, ja sitten sen saaman mahdollisen palautteen perusteella katsoa, missä mennään.
Skärgårdin täysanaloginen kottikärrysessio tyhjensi odotetusti pajatson. Noise Space -könössöörien pikku hupina on seistä lavan vasemmalla puolella katselemassa liukuportaissa kulkevien ihmisten WTF-ilmeitä noisejyräyksen soidessa, harmi ettei nyt tullut mieleen käydä katsastamassa. Oli miten oli, riemastuttava esitys, ja yleisö täysin pähkinöinä. Ihan pian saadaan jo lisää, eikö niin?
LKA oli itsellenikin pieni kysymysmerkki, eikä edes erittäin lyhyen soundcheckin perusteellakaan juuri osannut ennustaa mitä on tulossa. Joten itselläkin leuka loksahti auki, kun heppu ilman mitään sen kummempia fanfaareja käveli lavalle, istuutui alas ja ryhtyi vyöryttämään aivan järkyttävän tiukkaa harsh noisea, minimaalisella setupillaan. Ja ajatella että hetken ehdin jo pelätä hänen jäävän Skärgårdin jalkoihin. Ja tosiaan on tulossa tallennetta ja lisää keikkojakin suunnitteilla, vieläpä Suomen ulkopuolella.
Tämä oli nyt toinen kerta kun näin [ówt krì]:n esityksen tanssijoiden Sonjan ja Laurin kanssa, edellinen oli Vuosalissa, jossa oli enemmän tilaa, mutta Vapari toisaalta hieman intiimimpi paikkana ja yleisö lähempänä. Kummatkin toimivat omalla tavallaan! Ja tosiaan [ówt krì] tekijämiehenä ei sorru turhaan sohimiseen tai toisaalta turhanpäiväiseen haahuiluun, vaan jännite osataan pitää kasassa koko esityksen keston ajan. Tuo kontaktimikitetty kaikukoppa, johon kiinnitetään erilaisia puisia kieliä, on muuten nimeltään daksofoni. Muistaakseni taisi olla maestron itsensä rakentama?
https://en.wikipedia.org/wiki/DaxophoneKaiken kaikkiaan oikein onnistunut NS-iltama puolentoista vuoden tauon jälkeen. Mukavasti jengiä, ja kaikki tuntuivat nauttivan olostaan. Ja tosiaan, kiitos ja kumarrus Ilmarille, Veeralle ja uudelle kaverille jonka nimi ei (pahoittelut) jäänyt päähän kiinni. Seuraavaa ollaan jo pikkuhiljaa kasailemassa ensi keväälle.
