Postasin Sarven fb, mutta aika moni ei jaksa somessa pyöriä ja podcast suositukset jos kiinnostaa niin on kyllä järkevää kamaa ollut tuo Cassette Culture podcast! Ehkä välillä hieman mytologisoidaan turhan paljon sellaista että nyt oikein salapoliisit estimässä muinaista kassukulttuuria, mutta ei kai nyt Frans de Waardin, Satorin tai Cold Springin jne etsimiseen mitään salapoliisityötä tarvi?! heh.. kunhan pistää viestiä.
Postaus oli:
Viimeinen osa meitsin haastattelua tuli eilen Gehennan Liekki podcastissä. Reilut kolme tuntia aika passeli ja tässä jaksossa alkaa jo röyhtäilyä ja kaljojen kaatumista olla siihen malliin että myös nauhoituksen kanssa pieniä haasteita. Viimoinen jakso tulee ilman videokuvaa, mutta eipä siinä kauheasti olisi nähtävää.
Aiheet jatkuu DIY = itse tehdyn ja ilmaisutavan taivuttamisen hommilla sekä aika huuruisia muisteluita sekä uusista että vanhoista livekeikoista. Ei tästä kauaa aika ole kun löysin videokasetit joissa olisi Satanic Warmasterin ekan keikan tiimoilta tallennettu sekä treenit, soundcheck että itse keikka... En ole tainnut ikinä edes katsoa moisia enkä muistanut niiden olemassaoloa, mutta tuolta arkiston kätköistä löytyivät kun pengoin muita mini DV nauhoja esille. Jaksossa huolella arvottu vuosiluku ei osu kertaakaan kohdilleen. Tarkka päivämäärä 22.5.2004!
Jaksossa tulee myös takaumia kun yht'äkkiä ilmestyykin ajatus että jätkähän kyseli varmaan tunti sitten juttua mikä jäi vastaamatta. Siinä puidaan seuraavan CB levyn tekemistä jonkin verran. Levy on käytännössä jo tehty, mutta saa nähdä milloin ilmestyy. Mukana on jotain matskua jota oli jo demoteltu ennenkuin Resacralize the unknown oli edes ilmestynyt. Siinäkin matskun säveltämisen ja julkaisun välillä vierähti aikaa ja ilmestyessään levy oli itselleni jo aika vanha.
No, eiköhän siitä podcastistä selviä lisää mitä on selvittävää. Viikon päästä taitaa olla Gehennan Liekissä jo uusi vieras! Sitä innolla odottaessa! Kannattaa pistää podcastit ja somet seurantaan niin huomaa ilmestyvät uudet jaksot.
Joskus oikein ihmetyttää miten laiskasti tulee julkisia suosituksia hyvistä podcasteistä. Tai ehkä niitä tulee, mutta itselläni niin vähän some kavereita kun pitää rajoittaa pitkälti ihan oikeassa elämässä tuttuihin tyyppeihin. Yksi viimeaikainen uusi podcast mistä tuli kuunneltua kaikki jaksot on: Cassette Culture!
Australialaiset vanhemmat sedät fiilistelee kasari ja ysäri kokeellisen kasettiskenen meininkejä. Jaksot on eeppisten horinoiden sijaan leikattu todella kompaktiksi sekä varsin viihdyttäviksi. Silputtu mukaan kaikenlaista musapätkää, jingleä ja haastattelut editoitu melkein kuin valtavirta mediassa olisi. Eli parissakymmenessä minuutissa on tiiviisti joku tietty teema tai idea tai henkilö. Toki monen kohdalla kelpaisi ihan laajempi ja seikkaperäisempi historiikki tai toiminnan läpikäynti. Toisaalta formaatti on tälläisenäänkin erittäin hyvin toimiva kun ei tarvitse varata useampaa iltaa jonkun jakson läpikäyntiin.
Marraskuussa 2024 aloittanut podcast teki silloin aloitustrailerin ja perään käydään läpi hieman ideaa 70/80-luvun taitteessa syntyneestä vaihtoehtomusiikin kassu-skenestä. Joulukuussa oli hieman tarinaa kokeellisen äänen kaseteista vaihtoehto radioissa. Tämän vuoden puolella päästään jo paremmin asiaan. Frans De Waard haastatellussa kasari industrial-noise-experimental lehtien ja kassuskenen tiimoilta. Miekkosen julkaisemia kirjoja saa myös Sarvesta. Britti bändi Satori oli helmikuun lopussa jakson kohteena. 40 vuotta sitten Throbbing Gristlen tuoman valaistumisen myötä miehet oli pian hakkaamassa metalliromua hylätyissä junatunneleissa ja hommat jatkuu edelleen. Sarvessa aika paljon Satori levyjä. Uudempi tuotanto on hyvin siistiä suhteessa vintage matskuun. Ei "kevyttä", mutta siistiä.
Maaliskuussa on sekä amerikkalaisen ND lehden tarina että aika kova Cold Spring Records tarina. Cold Spring Justin tokaisee että mennyt käytännössä koko elämä näissä hommissä. Jätkä oli Temple of Psychic Youth toimijoita kasarin puolivälissä ja sitten julkaisi ekan kokoelman kun Genesis P Orridge pisti siihen hieman matskua. Jo tätä ennen Justin kirjoitteli kuukausittain lehtikolumnia uudesta outosta musasta ja naureskelee että viikottain tuli 30-40 uutta suhinakassua postissa ja se tarkoitti että joka viikko meni 30-40 tuntia kuunnellessa kaiken maailman rituaali-musa/industrial/experimental kamaa. No sehän kelpaa!! Cold Spring on edelleen toiminnassa, ehkä aktiivisempi kuin koskaan! Sarvesta saa lähes kaikki saatavilla olevat Cold Spring julkaisut, etenkin ne kaikkein parhaat suositeltavia! Uusinta uutta on esimerkiksi NOISE FOREST kokoelma CD:n uusintajulkaisu joka ollut viime aikoina yksi best seller, ihan syystä! Kyllä tätä kuunnellessa tulee mieleen että Justinista irtoaisi takuulla helvetin hyvä pidempikin jakso.
Tuon aikakauden mehustelussa ei minusta ole kyse varsinaisesti nostalgiasta. Nostalgia tarkoittaa menneen ikävöintiä, kaihoa ja haikeutta. Ei minusta pidä ikävöidä tai tuntea haikeutta, vaan ennemmin inspiroitua ajatuksesta että joskus ihan jo olosuhteiden pakosta oli pakko löytää luovuudelle ja kommunikaatiolle jotain kanavia. Satori jaksossa miekkonen toteaa että vanhan liiton UG oli kuin se alkuperäinen verkon pimeä puoli, että siellä levisi kaikki kiinnostavat jutut joista ei missään puhuttu. Toki mies tarkoittaa tässä tapauksessa anarkistisia pamfletteja ja muuta sen sortin kamaa eikä sitä kaikkein ryönäisintä puolta pimeästä verkosta. Homman nimi oli kuitenkin tavalla tai toisella jostain hämärästä kiinnostuneiden ihmisten verkostosta joka aktiivisesti kommunikoi, usein myös hieman syvällisemmin sekä vaihtoehtoisemmin. Kasetti ei ollut enää "demo", jonkinlainen väline jolla yritetään päästä sinne "oikeaan musamaailmaan", vaan kasetti itsessään oli lopullinen teos joka silloin vapautti lähes kaikista kaupallisuuden kahleista.
Samaan aikaan kun musiikin ja taiteen raja oli pitkälti rikottu, myös ne syyt miksi kuunnella, miksi julkaista, mihin tällä pyritään, miten julkaisut "pakataan", mikä on tekijän ja kuuntelijan suhde jne jne.. kaikki oli mahdollista ottaa uuteen tarkasteluun.
Formaatti sekä pakotti että mahdollisti paneutumista johonkin harvoja, mutta toisaalta jopa yllättävän isoa porukkaa kiinnostavaan asiaan. Piti olla kiinnostunut näkemään hieman vaivaa, mutta toisaalta sellaista nälkäistä väkeä oli ympäri maailman. Se on aika eri asia verrattuna nykyaikaiseen, sinänsä helppoon ja kätevään netissä julkaisemiseen ja siellä kuunteluun. Nykyinen menetelmä kuitenkin lopulta työntää ilmaisua tasapaksumpaan suuntaan plus siihen mitä moni hieman pidempään kuvioissa ollut miekkonen on ihmetellyt. Miksi ihmeessä tunkea lisää ja lisää kamaa nettiin, missä kukaan ei sitä edes kuuntele? Tai kuuntelee 30 sekuntia ja skippaa muualle. Eihän tuollainen eroa juuri ollenkaan jostain IG pläräilystä! Sen sijaan joku tietoinen toiminta, missä valitaan jotain tai paneudutaan johonkin, kommunikoidaan jostain, ehkä jonkun kanssa joka voi opastaa yhä syvemmälle aiheeseen, se on se mielekkäämpi tapa joka on se VAIHTOEHTO, sille tarkoituksettomalle kuluttamiselle ja ajanvietteelle mitä valtavirta tarjosi, ja tarjoaa.
Noista jutuista hieman puidaan Gehennan liekin kolmannessa jaksossa. Tosi pintapuolisesti viitataan "mail art" ilmiöön tai puhutaan siitä oikeasta naamatusten miiteistä ja aidosti vaihtoehtoisien keikkojen ilmapiiristä joka eroaa ratkaisevasti monesta yritystoiminnasta, musabisneksestä yms. Joissa pohjimmainen ajatus on tuloksen teko, eikä välttämättä mitä ollaan tekemässä.
täältä:
https://www.cassetteculturepodcast.com/episodes/gehennan liekki tuubis.
