Jossain Absolute Key -haastiksessa taisinkin mainita, että tuntuu, että noisessa ei ole mitään selkeitä "porttibändejä/artisteja" kuin joissakin muissa genreissä - ei ole sitä Iron Maidenia, jota kaikki kuuntelevat alkuun ja siitä alkaa sitten metallimaailma aueta suuntaan ja toiseen. Joillakin se on kokeellinen musiikki ylipäätään, joillakin se on hardcore/grindcore->noisecore jne. Man Is The Bastardin ym. hengessä, toisilla taas jotkin industrial-aktit tai vaikkapa härömpi black metal -laita (esim. omat alkupään jutut nojasivat elektro-ajan Beheritiin). Tällaisena pienimuotoisena romantikkona ehkä ajattelisinkin, että se on enemmän se toismaallinen ja kaiket rajat rikkova Ääni, joka houkuttelee - samaan aikaan luotaantyötävä ja kiehtova, kuin kolaripaikka, jonka kohdalla haluaisi katsella muualle mutta kuitenkin hidastaa vauhtia ja vilkuilee sormiensa välistä.
Siksipä en itsekään ole kauhean häpeissäni, että kaikki genren kulmakivet eivät ole hallussa. Kuten tuolla aikaisemmin joku totesi, tämän päivän tarjonta on itsessään jo niin laadukasta ja mukaansatempaavaa, joten siinäkin on jo kylliksi nautiskeltavaa - ja tietty nälkä kasvaa syödessä, ja sukeltaminen syvemmälle pioneeriartistien maailmaan on luontaisesti koko ajan käynnissä. Tuleepa mieleen eräs entinen oppilas, joka tuli hehkuttelemaan aikoinaan minulle "Hellacopters-Nicken uutta death metal -bändiä Death Breath", ja pääsi sitten knoppaamaan, että "oletkos koskaan kuullut Entombedista", heh. Mutta tämä ei siis yhtään pois oppilaan Death Breath -kiimasta.
Tietty artistina voi ajatella, että erikoismusan kaanonin osaaminen olisi tärkeää sen takia, että ei lähde turhaan esittelemään jo tehtyjä ideoita ominaan (ks. Haaren Sleep-esimerkki), mutta itse ajattelen, että tärkeämpää on se, että oma idea on juurikin oma ja vilpitön, ei "no tätä kiveä ei ole vielä käännetty, käännänpä sen" -henkinen. Ehkä sitten tuon kaanonin osaaminen tuo vipuvartta siihen, että ymmärtää, miten siitä omasta ideasta voisi saada kaiken potentiaalin irti.
