Eilinen Sarven postaus, mutta liittyy noise hommiin sinänsä..
OLAVI PAAVOLAINEN & JAPANI UG
Eilen tuli kuunneltua tuore Kirjarovio podcastin jakso Olavi Paavolaisesta. Jos herää kysymys mikä ihmeen Kirjarovio, niin "Kirjarovio on kirjallisuuteen ja kulttuurihistoriaan keskittyvä podcast, jossa Tomi Antila ja Timo Hännikäinen tarkastelevat kirjoja, kirjailijoita ja kulttuurillisia ilmiöitä ilman kiirettä, nopeita leikkauksia tai kevyitä oikoteitä. Keskustelujen ytimessä ovat kirjallisuuden pitkät kaaret: estetiikka, aatehistoria, politiikka, uskonto, modernisaatio ja niiden vaikutus ihmiseen, kirjallisuuteen ja kulttuuriin."
Sitä edelsi haastattelujakso, jossa Paavolaista käydään läpi elämäkerturi Panu Rajalan kanssa. Se on reilut parikyt minuuttia. Itse jaksossa jätkät paneutuu asiaan liki parin tunnin mitassa ja saadaan sekä kirjalliseen tuotantoon suoraan liittyvää matskua että Kirjarovion miesten omia fiiliksiä ja kokemuksia.
Olen Hännikäisen kanssa samaa mieltä että Risti ja Hakaristi kirja on Paavolaisen parasta. Mutta tuskin mitään huonoa tarjolla jos nappaa oikeastaan minkä vaan ekana saa käteensä.
Monen on varmasti helppo samaistua Antilan fiilistelyihin, missä nyt 40v miekkonen toteaa hieman kaihoisana että vaikka on nähnyt ja kokenut vaikka mitä, tuntuu että on syntynyt väärään aikaan kun monet sellaiset "suuret" legendaariset jutut on menneet jo ohi. Mies mainitsee tyyliin saastaisen New Yorkin, kaupunkikulttuurin turbonousussa olleen Japanin ynnä muuta. Kaikki kartat on jo piirretty, kaikki on dokumentoitu.
Käydään läpi miten matkailu on monesti muuttunut sellaiseksi ettei enää ole mitään varsinaisesti löydettävää. Paikkoihin mennään ottamaan samat valokuvat samoissa paikoissa. Laajalti tiedetyt paikat on jo tavallaan puolittain koettuja sillä netissä näkyy mitä myydään tai mitä on tarjolla. Paikkoihin mennään sen perässä jota tiedetään siellä olevan. Jos miettii vaikka musakulttuurin kannalta, aika usein tarjolla jotain sellaista mitä voit tilata jostain nettisivulta. Tai, jos mennään pari askelta valtavirtaisemmaksi, niin samat ketjut, samat logot tursuaa joka kadunkulmalla ja voi olla että juot samat juomat mitä kotonakin jne. Lennät jonnekin festarille jossa samoja bändejä joita kotimaan festeillä ja kirjakaupassa on samoja teoksia mitä olet pläräillyt jossain nettistoressa ja tarjolla olevat paidat näyttää kuin olisi temusta tilattu, ihan sama missä maassa niitä sormeilee.
Aikanaan tuli käytyä ympäri maailmaa, yllättävän monessa maassa. Etenkin ennen älypuhelimia ja somea hieman erilaista kuin nykyään. Muutaman kerran olin Japanissa ihmettelemässä menoa. Oli kauppoja keikkapaikkoja, kaikenlaista ihme meininkiä. New Yorkissa en toki mitään 70-luvun saastaa ehtinyt nähdä, mutta sielläkin ennen sosiaalisen median ja striimihommien ja nettimyynnin voittokulkua oli vähän kaikenlaista. Nyt jokainen siellä suunnalla asuva kertoo että oikeastaan kaikki vaihtoehtoinen on hävinnyt. Keikkapaikat hävinneet, kaupat aika lailla hävinneet, ei missään mitään sellaista että jengi kokoontuisi. Tai siis tottakai jengiä joka vitun rööri täynnä, mutta kyllähän helsingissäkin mielummin näkisi vaikka paikalliset steissi thrasherit ja punkkarit kuin pelkkää loputonta ylijäämäväestöä joka on sitä samaa ihan sama missä sitä on käymässä.
Jaksossa puidaan myös sitä, että Paavolaisen aikaan todellakin oli kokoajan tulevaisuus ja uutta. Joku asia oli juuri tullut ja siitä ei monet tienneet. Kokoajan oli fiilis että uusi maailma on ihan just tuloillaan ja pari kolme vuotta oli aivan järjetön ajanjakso. Nyt pari kolme vuotta sinne tänne, ei ole oikeastaan mitään väliä. Kaikkea uutta toki tapahtuu, mutta toisaalta ei tapahdu MITÄÄN uutta. Voi kelata huvikseen jos vielä tänäkin päivänä katsotaan kulttuurin ja yhteiskunnan kehitystä yllättävän samankaltaisin huomioin kuin Paavolaisen aikana oli tuoretta nähdä, heh..
Juuri nyt ilmestyi Ongaku Otaku kirja. Siinä on 500+ A4 kokoista sivua joka kokoaa ysärillä ja 2000 luvun ihan alussa tulleet lehdet. Homman nimi oli 90-luvulla tyypillinen Japani underground musan ja kulttuurin diggailu, tässä tapauksessa etunenässä noise ja muu kokeellinen häröily. Lehdessä noteerattiin Masonna, MSBR, Pain Jerk, Merzbow, Hijokaidan tyyppisistä äärimmäistä matskuista jonnekin Boredoms, Melt Banana ja sen tyyppisiin hommiin. Tosin myös industrial soundia tyyliin Der Eisenrost (tuttu mm Tetsuo soundtrack hommista).
Lehdet eivät olleet pelkästään musaa ja haastatteluita ja levy-arvioita, vaan Mason Jones kävi itse touraamassa Japanissa ja kertoi seikkaperäisesti retket päiväkirjamaisella tarkkuudella, ottaen mukaan kaikenlaista informaatiota syömisestä juomiseen ja kaikenlaiseen yleiseen fiilistelyyn. Tietenkin joku voisi sanoa että mikäs järki nyt 30 vuotta myöhemmin fiilistellä jonkun jätkän keikkamatkaa? No, on siinä joku hohto, jos ei muuta niin ensinnäkin aikalaiskuvausta tietystä hetkestä sekä sitä myöten nostalgisen inspiraation hohto!
Juttuja lukiessa voi edelleen herätä inspiraatio siitä kulmasta että tuolloin varsin pieni ilmiö oli samaan aikaan suuri. Eli muutamien kymmenien ihmisten luovan ja omaehtoisen toiminnan säteily on niin vahvaa että se loksautteli suut auki ympäri läntistä maailmaa ja synnytti oikein myyttisen auran ilmiön ympärille. Sitä dokumentoitiin todella kovalla innolla. Noihin aikoihin jopa suomessa, LIKE UUTISET tyyppinen laajan jakelun lehti julkaisi japani noisesta jutun. Monien tavoite oli joskus päästä soittamaan sinne ja näkemään.
Onneksi tuli nähtyä M.S.B.R. levykauppa muutama kuukausi ennen miehen kuolemaa. Kasarin puolivälistä asti pystyssä ollut industrial-noise kauppa NEdS oli hauska, kun jätkällä on edelleen mappeihin arkistoituna minun 30v sitten lähettämiä kirjeitä joissa tehdään diilejä noise julkaisujen jakelemisesta joita esitellyt kaupassa käyville ihmisille. Sikäläisille ne tuntui olevan yhtä kovia reliikkejä kuin meillä joku vanha Japanilaisen lafkan paperinen distrolista! Sinne menee edelleen näinä päivinä Suomi noiset jakeluun, kuten sikäläiseen levykauppa ketjuunkin.
Onneksi tuli myös nähtyä vanha kunnon Baroque kauppa kun oli vielä pystyssä. Se oli lienee viimeisiä pystyssä olevia eroguro buumin erikoisliikkeitä, joissa vinot pinot VHS nauhoja ja valokuva kirjoja ruumiinavauksista teloituksiin ynnä muuta järkevää. Myös ne tarinat siitä miten käytettyjä pikkareita voi ostaa automaateista, alkaa olla jo mennyttä aikaa. Oli niitä laitteita vielä parit jäljellä reilu vuosikymmen sitten, mutta tämä kuuluu vahvasti siihen nettiä edeltävään kulttuuriin. NEdS noisekaupan kanssa samassa rakennuksessa oli vielä ysärillä aikuisten kauppa mistä sai ostaa pullotettuna naisten kuolaa. Heh! Siitä vähän standardia millaista hämärää kaupunkikulttuuria pystyi olemaan ja mihin saattoi törmätä. Ja toki monet paikat jopa niin outoja että ne ovat syystäkin varjoisten kujien tai merkkaamattomien ovien paikkoja joista ei mitään dokumentteja ole ollut tarjolla. Osa myös hyvin lyhytikäisiä. Ajatus jostain sidontaklubista, missä pioneerimiehet pisti neidit nippuun ja klubin jäsenet hikoilee aurinkolasien takana piilossa kauluspaidat päällä ja homma oli sellaista kädestä suuhun taiteilijaelämää jolla koitti pysytellä leivänsyrjässä. Sitten Suomessa katseltiin VHS nauhoilta niistä iltamista tallenteita joita hoidettu Hollantilaisten narikoiden valikoimista tänne metsäläisten ihmeteltäviksi. Kaikissa läsnä sellainen "oikeasti tehty" ja jossain ajassa, paikassa ja oikeasti tapahtuvan fiilis. Joka ei ole ainakaan itselleni läsnä jos joku asia on "netissä" tai vilahtaa fiidissä.
Molemmista aiheista olisi toki vaikka mitä pohtimisen arvoista mutta nyt kello jo sen verran että Sarvi kiinni tältä päivältä. Eli Kirjarovioon linkki kommenteissa ja videolta näkyy mainittu kirja. Nelisen kymppiä yli 500 sivuisesta puhelinluettelon kokoisesta opuksesta. Jos nyt joku muistaa objektia nimeltä puhelinluettelo, heh! Suoraan kustantajalta fyysisen levykaupan hyllyyn josta sen voi napata mukaan. Toki posti kulkee myös.
* * *
Ja jatkona mainittava, että Paavolainen lienee aina ollut sellainen "merkkihenkilö" Suomalaisessa kulttuuriissa, mutta tuntuu että viimeaikoina vielä entistä enemmän? Kun fiilistelin Terässinfonia nimeä kokoelmalle, toki oli tiedossa että viimeistää jo kasarilla Terässinfonia terminä oli palannut Saarisen & Nummisen kirjana, joka kartoitti sen ajan innokasta UG pulputusta. 2019 alkaneelle suomi noisen aktiivisuutta kartoittaneelle kokoelmalle silti oivallinen nimi, sisältäen sellainen industrial kulttuurin vivahteen.
Bizarre Uproar on käyttänyt useita viittauksia Paavolaiseen ja Gruntin vanhimmat tekeleet joissa Paavolaista hyödynnetty lienee jostain 15+ v takaa. Kaikki ei niin ilmiselvää tai osa ei välttämättä näyttäydy heti yleisölle, kun julkaisuaikataulu ei oikein täsmää tekemiseen. Seuraavalla levyllä tulee biisi jossa juuri tuollainen, ehkä 2008 tai 2012 tienoilla tehty biisi joka odottanut vaan mille levylle se sopisi ja nyt vihdoin tulossa.
Ja mitä japsi noise hommiin tulee tai aikalaisrapsoihin jne. tavallaan kiinnostaa myös näin monien virtuaalisesti ja visuaalisesti orientoituneiden vuosien jälkeen, huomio fyysiseen kulttuuriin. Sitä ei ehkä ajassa niin selkeästi miettinyt, mikä luonne on vaikka Hanatarashin performansseilla, erikoispaketoinnilla, MSBR taiteen totaalinen poikkeavuus, AUBE installaatio tai teollisen designin viba, materiaalivalintoineen kaikkineen. Masonnan lathe kaiverrus meininki tuntui silloin liki cyberpunk osastolta, mutta nyt jonkinlaiselta artesaani vintagelta, heh.. Siinä rinnalla sellainen 15 sekunnin IG live clip tai "käy mun bandcampissa" tuntuu jotenkin hieman vieraalta ajatukselta. Vaikka, IG mahdollisuus onkin ja itsellänikin bandcamp tili!
On mahdollista että Japani noise on tavallaan niin myyttinen, että sitä vain ajattelee eri tavoin, sen sijaan että se olisi oikeasti jotenkin todella ollut. Vrt ajatusta Endorphine Factoryn Club Skull kaupasta. Tai Alchemy Records , Modern Music, yms kaupoista. Vaikea arvioida onko niissä ollut yhtään niin coolia kuin Hospital storessa TAI muisteleeko kukaan Cathartic Process kauppaa kaiholla, vaikka sellainenkin oli jonkin aikaa pystyssä. Tai 2nd layer. Toisaalta on mahdollista ettei moni edes mieti mitään levykauppojen erinomaisuutta. Itselleni nuo jutut juuri sellaisia missä aineeton ja mielikuvituksellinen alkaa valua fyysiseen maailmaan, joka tekee niistä äärimmäisen mielenkiintoisia pesäkkeitä.
