Onhan se nyt itsekin kerrottava hieman omia näkemyksiä, kun oikein tuossa jokunen viesti sitten kisuteltiin aiheen äärelle... Tällä kertaa pitäydytään pelkissä keikoissa, yleisen fiilistelyn sijasta. Aloitetaan tällä:
AMEK-MAJN KEMUT, VILLÄHDE 21.2.2025
HAUDAT
Sanoinkin artistille keikan jälkeen, että mies tuntuu tietävän tarkasti mistä pitää. Sillä tavalla ehyt ja yhtenäinen tuo valittujen äänien paletti on. Pitkälti ei-esittävää ääntä, jossa on silti vahvaa orgaanisuutta, ripauksella pölyä ja sähköä. Tämä on juuri sellaista kamaa josta pidän ja vieläpä taitavasti tehtynä. Projisoinnissa oli jälleen hyvällä maulla leikelty montaasi jostakin hämärästä elokuvasta.
JAZZHAND
Hyvän kaverin debyyttikeikka, jota voi kuitenkin kehua ilman hyvän miehen lisää. Yhden herrasmiehen kanssa puhuttiinkin, että yleensä ekalla keikalla menee aina jotain pieleen. Toisin oli tällä kertaa: Esiintyminen oli hyvin rauhallista ja lyhyehkö keikka oli onnistuneesti kasassa pysyvä paketti. Pitkälti luotettiin ennakkoon valmisteltuihin nauhoihin, mutta kyllä siellä lavallakin jotain looppeja tai efektejä ruuvailtiin, tiedä sitten tarkemmin mitä. Esiintyjä hörppi soittaessaan punaviiniä ja tarjosi hieman yleisöllekin. Saundit toivat jostain syystä mieleen erilaiset sisätilat, huoneet ja käytävät, sekä menneiden vuosikymmenten elokuvat.
KITU
Olen pitänyt YANAsta erityisesti livenä ja äänitteiltä taas ovat sitten maistuneet hyvin heppujen projektit kuten Amek-Maj ja Satowhite. Kitu taas on edustanut hieman sellaista tyylisuuntaa, ettei siinä meinaa jotenkin olla tarttumapintaa itselleni. Pöytä oli täynnä laitteistoa ja eihän se nyt missään nimessä huonolta kuulostanut! Mutta jotenkin artistin lavalla tekemät potikan väännöt eivät aina tuntuneet ihan realisoituvan saundissa. Jäin kaipaamaan lisää dynamiikkaa ja näytönsäästäjä-estetiikkaa henkivä video ei oikein maistunut.
MOGAO
Tokaisin Mogaolle keikan jälkeen, että "Sinulla tuntuu aina olevan ihan omat jutut. Ihan omat ideat!" Ja tosiaan, jälleen lähestymistapa poikkesi aika merkittävästi muista. Matsku oli tällä kertaa vokaalivetoista, artistin möristessä mikrofoniin japanilaisia kuolinrunoja, eläväisen mutta simppelin feedbackilla väritetyn noisen väpättäessä taustalla. Hyvin vakuuttavaa materiaalia, jossa oli vahva demoninen energia.
MOOZZHEAD
En ymmärrä paljoakaan tällaisesta "Japanin mallin harsh noisesta", mutta täytyy sanoa, että nyt oli kyllä hyvä! Olen nähnyt Moozzin vain kerran livenä aiemmin ja tämänkertainen veto oli kyllä varsin täyteläinen. Tässä nimittäin oli sitä kaivattua dynamiikkaa, rapeutta ja leikkisiä pulputuksia sopivassa suhteessa. Nopeatempoista kamaa, tarpeeksi lyhyt setti ja virne suupielessä. Artisti tuntui tosiaankin olevan täydessä kontrollissa ja tämä varmuus lunastui hienosti kaiuttimista purkautuvassa äänessä.
ROTAT
Rotatkin olen nähnyt vain kerran aiemmin ja silloin artisti oli tukevassa humalassa lavalla, näyttäen Unabomberilta pommin näköisten romujensa kanssa. Äänimaailma oli rumaa metallin kolinaa ja feedbackin sirinää. Eli varsin jees! Nyt esiintymässä nähtiin mies Slipknot-tyyppisessä maskissa ja värikkäässä paidassa, noisen ollessa raisua hörskötystä, josta ei tuntunut löytyvän oikein minkäänlaista kaarta. Pitkälti intensiteetiltään samanlaista vallia tykiteltiin pitkin esityksen ja tässä vaiheessa iltaa se alkoi hieman puuduttaa. Lisäksi videolla pyöri joku TikTokista napattu spurgujen tanssilooppi ja "rajua meemihenkistä kuvastoa". Nyt joku voisi varmasti sivaltaa, että oletko joku huumorintajuton olmi, kun ei meno maistu? Edustan kuitenkin vakaasti sellaista näkemystä, että en haluaisi nähdä kiinalaisen megakorporaation palveluun ladattuja videoita suomalaisella underground-keikalla. Sen tyyppiselle tyhmistävälle saasteelle altistuu väistely-yrityksistä huolimatta kuitenkin ihan tarpeeksi elämässä muutenkin.
UMPIO
On sanottava suoraan, että olen Umpio-fani. Siihen liittyy montakin juttua: Ensinnäkin mies pystyy tekemään aika laajalla skaalalla erilaisia juttuja, kuulostaen kuitenkin aina itseltään. Sitten on tietynlainen pitkän linjan no-bullshit -asenne, suunta pitää jämäkästi, mutta pilke säilyy silmäkulmassa. Tekninen osaaminen ja kaikenlaisten ihmeellisten systeemien rakentelu, pakko palvoa! Energistä ääntä vispattiin lattian tasolla nököttävän pöydän ääressä ja setistä löytyi niin kunnon rytyystä keittiövälineillä kuin futuristisiakin saundeja. Umpio on livenä aina todella hyvä ja keikkojen näkeminen saa kaivamaan äänitteet esiin stereoiden viereen.
