Quote from: MT on January 23, 2025, 07:11:17 PMNOISECAST JAKSO 18
Noisecastin ensimmäinen noiseilta! Jakson idea on yksinkertaisuudessaan; jätkät kuuntelee noiseseiskoja ja sitten niistä puhutaan. Vieraiksi valikoitui paikallisvahvistukset Juho sekä Mikko (joka on jo veteraani Noisecastissa) Jakson seiskatuumat on seuraavat, jos niitä haluaa ennakkoon kuunnella joko omasta levyhyllystä tai netin syövereistä.
V.C.O.B.T. - Find New Homes
Gelsomina - 7"
Cloama - Death Certificate
Final Solution - Do As You're Told
Sadio 7"
Testicle Hazard - Het Potatis
Gerogerigegege - Mother Fellatio
Putrefier - Pray For Fire
Hanatarash - Total Retardation
https://youtu.be/CV_4eBXuWRM
YT & Spotify!
EDIT: Videon kuvat menee miten sattuu puolenvälin jälkeen, jotain mystistä sattunut, mutta audio kunnossa joka on pääasia.
Hyvä jakso. Etenkin tälläisenä 7" diggailevana tyyppinä, plus että itselleni sinänsä helppo jakso kun kaikki levyt tuttua tavaraa. Jaksossa kun pariin otteeseen mainittiin että foorumilla varmasti tulee jotain palautetta/kommenttia, niin voisin pistää. Ei kritiikkiä mistään asiavirheistä tms. Loppujen lopuksi vuosilukujen kohdilleen meno on sellaista nörttien puuhaa ja eipä noita kukaan ulkoa muista kuin "sinnepäin".
V.C.O.B.T. - Find New Homes on tosiaan äärimmäisen pienelle huomiolle jäänyt. Hauska projekti siinä mielessä että taustalla jo ihan vanhempi herrasmies ja julkaisut on tavallaan kaikki tehty "kunnolla", ts vinyyli 7", collaboraatio 12" ja Terässinfonia biisi. Ei mitään pikku kassuja tms. Vielä hauskempi on se, ettei projektilla vaikuta olevan mitään linjaa. Kaikki matsku on erilaista ja ei voi oikeastaan tietää mitä mies seuraavaksi tekee jos/kun tekee.
Putrefier - Pray For Fire. Vaikea arvioida onko mies paljoa keskustelun kohteena vai ei. Kohta pitäisi käsittääkseni tulla WCN podcastin jakso jos en väärin ymmärtänyt? Mies oli ALAP lehdessä ja soitellut ympäri maailmaa, japanista yhdysvaltojen kauttaa jonnekin god damn Mäntsälään asti. Juuri viikon sisään myös SI foorumin playlistalla oli mehustelua. Tietyn ikäisille se varmasti on hyvin tuttu ja kovista jätkistä Ulex ja Taint esimerkiksi olivat kovia mehustelemaan Putrefieriä. Mies työskentelee niin omaa vauhtiaan että ei välttämättä ole juuri nyt ollut mitään kovin akuuttia tapahtumaa joka nostaisi tapetille. Tämäkin levy on hyvä hahmottaa millaiseen aikaan ja paikkaan levy tärähti pihalle. '88 sellainen vuosi että Con-Dom, Grey Wolves ja tälläiset teki vielä lo-fi kassuja, Whitehouse ollut jo muutaman vuoden tauolla kuten myös SJ ja Ramleh siirtyneet jo muun tyyppisiin juttuihin. Kun miettii mikähän muu olisi tuohon aikaan tehnyt teknisesti näin vahvaa mutta ajatonta kamaa, niin eipä niitä oikein jonoksi asti tule! IR julkaisemat kolme CD:tä, yks loppu ja kahta vielä kourallinen jäljellä. Monella tapaa katsottuna oli aikaansa edellä vaikka hyvin "traditionaalista" sinänsä.
Gelsomina - 7" tietysti hieman jäävi kommentoimaan. Muistelen kun tuolloin 2000 luvun alkuvuosina, pari ekaa Gelsominaa ei mielestäni olleet ihan NÄIN murskaavia mitä jo 2004 oli. Muistelen kun artisti kyseli miten Grunt saa aikaan sellaisen ääri säröisen turbo ahdetun soundin tietyillä julkaisuillaan, ilman että kuulostaa hölmöltä digi ritinältä. Tosiaan 20+v sitten tietokoneen softat oli pääasiassa niin ultra primitiivistä että moni suomalainen alan jätkä puljasi jollain ihan kusisimmalla tavalla digitoida ääni koneelle ja moniraita editit yms ei vielä kaikkien käytössä. Opastin että aika monella olevalla Cool Edit softalla, jos ei käytä säröä, vaan tiettyä parametristä eq efektiä, sillä voi jyrätä halutut taajuudet ihan holtittomasti särölle ja syystä tai toisesta, matsku ei kuulosta tyypilliseltä digi-klippaukselta, vaan jotenkin likaiselta ja ruttuiselta säröltä. Tätä kikkaa Gelsomina käytti aika paljon kun duunasi noita turboahdettuja meluvalleja. Miehen kädenjälki toki siis ehdottomasti tärkeintä, mutta hauska miten analogisuus mainitaan keskustelussa mutta rujo ruttuinen särö taitaa olla lähinnä niin digitaalista mitä voi olla... Toki 7" formaatti itsessään muuttaa.
Hanatarash - Total Retardation toki hyvä. Jos japsi hommissa miettii mitä milloin siellä duunattiin sellaista oikein romunpaiskontanoisea, Hijokaidan, Incapacitants, Nord, Merzbow.. toki siellä joskus romuakin on, mutta ei se yleisesti ilmene sellaisena oikein "junk metal" meininkinä. Hanatarashin pari ekaa 1984-88, siinä osastolla kuultavissa kunnon romupaiskontahommien sikäläistä pioneerityötä. Ei heti tule mieleen mitään tiettyä Merzbow julkaisua tuolta ajalta joka olisi näin tykkiä menoa. Alchemy jojo joskus ysärillä kommentoi ettei ole kiinnostunut tekemään reissue hommia Hanatarashilta kun mies sellainen sell out että alkoi tehdä musaa ja signasi major lafkalle, heh! Good Alchemy sarja oli varattu vain noiselle, eikä takinkääntäjille. Liekö taustalla jotain muuta, mutta ei noista mitään virallisia reissuita ole ikinä tullut. Total Redartation 7" liittyen WCN podcastissä Dwid jaksossa oli hauska tarina. Vinyl Communications aloitti hc/punk lafkana ja teki läjän noise levyjä, mutta eräässä levyssä oli törkeä kollaasikansi joka hyödynsi Dolly Partonin kuvia ja kun se tuli asianomaisen tietoon rouva suutahti ja mimmin lafka/agentti mikä lie haastoi lafkan oikeuteen ja konkurssihan siitä tuli. Osa levyistä tuli myöhemmin myyntiin jonkun "varastojen metsästäjät" tyyppisen skenaarion kautta. Tiettyjä levyjä saattaa siis olla maailmalla paljon vähemmän kuin painostiedot antaa ymmärtää.
Final Solution - Do As You're Told fiilikset myös aika hauska. Jos ei ole bändin meininkeihin tiukasti tutustunut vaan päätelmät tehdään ihan 7" soundia kuuntelemalla, aika hyvin tulee meininki läpi! Bändihän todellakin treenasi, plus oli tosissaan ja Ed kertoi että sitä ärsytti välillä kun yks jäsenistä oli niin tarkka että pitää kalibroida synat samaan nuottiin kun kun niitä vingutetaan. NYC hardcore meiningeissä pikkupojista lähtien mukana ja hauskoja ne Edin tarinat, kun mainitsee että Suicidea kuultuaan oli vaikuttunut että tälläistähän sen musan kuuluu olla. Minimalistista syna vinkumista ja huutoa. Vielä hauskempi oli kun mies naureskeli että siihen aikaan oikeasti uskoi että TÄMÄ on se musan tulevaisuus ja Final Solution tulee olemaan iso bändi. Ja tavallaan... kun hardcoren lyönyt läpi suht isosti ja nähty minimalistista syna ujellusta mitä ihmiset diggailee, ehkä hieman piristepäissä voi elellä utopistiessa fiiliksessä että tänne suuntaan musakulttuuri tulee etenemään ja nyt pusketaan keikkaa ja treenataan ja käydään studiossa demottamassa biisejä jne. Asia kuulostaa nykyperspektiivistä hullulle, mutta on selvää että sen on täytynyt vaikuttaa bändin tekemisiin. Onhan se eri asia tehdä jotain pikku läpällä, ilman mitään pyrintöä, tai olla suu vaahdoten ja henkseleitä paukutellen tekemässä historiaa.
Cloama - Death Certificate on esimerkkinä myös kova. Siinä tulee hyvin perusteet, miksi joskus hyvän levyn tekee nimenomaan itsevarma ote, että on munaa lähteä tekemään erilainen ja erikoinen levytys. Perusvarmaa, perusturvallista levyä riittää, mutta joskus kätöseen iskee niin hulluja nauhoituksia että niiden kohdalla ei voi verrata onko kappale "hyvä", tietyin perustein. Voi olla että levy on niin törkeä ja outo, että se on hyvä nimenomaan siksi. Cloama on luonut nahkansa moneen kertaan ja joitain vuosia sitten miekkonen kertoi uusista ideoistaan, jotka voisi olla todella hyviä jos vaan oikeasti toteuttaa. Nimenomaan akustisen "noisen" tiimoilla liikuttaisiin.
Sadio 7" piti alunperin tulla Saksassa pihalle, mutta lafka jänisti viime tingassa, siinä vaiheessa kun oli jo masterit ja kannet venaamassa painoon menoa. No, ei haittannut, sillä onhan se parempi tehdä itse jos vaihtoehtona on taho jonka pitää hattu kädessä pyydellä anteeksi ja sitä myöten hieman pilaa koko ajatusta mistä voimaelektroniikassa on kyse. Toki voi olla monesta asiasta, mutta ei anteeksipyytelystä. Toisen puolen melankolinen ujellus on sanelukoneen kelauksen ääni, laitteessa jossa on mahdollista kelata äänen ollessa päällä. Matsku ilmestyi spontaanisti loopperiin kesken session ja molemmat tokaisee että se oli siinä. Vastaavaa ääntä ei ole onnistunut luoda uudelleen.
Testicle Hazard - Het Potatis. En ole ihan 100000% onko nämä kaikki ihan studio live duo hommia. Muistelen artistien maininneen että toki studiossa nauhoittivat duo livenä, mutta saivat talteen myös irtoraidat. Joku voi varmistaa keräseltä tai lasselta, mutta on mahdollista että osa matskusta on todellakin ihan suoraa studio-liveä, mutta osa saattaa olla valikoituja tai yhdistettyjä pätkiä studiossa talteen saaduista matskuista. Sarvessa olisi ainakin 1kpl Testicle Hazard DVDR julkaisua. Sisältää matskua 3 ekalta keikalta plus video haastattelun. Jos jotain kiinnostaa, postikin kulkee..
Gerogerigegege - Mother Fellatio. Aivan kultti levy tämäkin. Keskustelussa olleesta kokoelma levystä pitää sanoa sen verran että se, kuten moni muistakin uusista Gero reissue hommista on tavallaan jees, tavallaan vähän gay. Miehellä tapana tehdä jotain hölmöjä ja tarpeettomia muutoksia. Joku matsku vedetään tietokoneella digisärön läpi tai jotain matskua vaihdettu. Tokyo Anal Dynamite singles kokoelmalla Mother Fellatiosta mainitaan että "sensuroimaton versio". Voi olla hitusen erilainen, mutta on tuossa unreleased Mother Fellatio treenit ja monta muutakin 7" plus säröpalikan läpi vedettyä wanhaa kamaa yms..
Kyllä tämän 7" nipun kuuntelisi ihan innoissaan. Osa niin helvetin hyviä, että hieman posket punaisena joutuu ehkä myöntämään että Mother Fellatiostakin pari eri versiota hyllyssä kun niin hyvä.
