Itse myös kannustaisin sellaisiin vanhan liiton mini-zineihin. Kuten Vertebra #1 oli! Monelle lehden tekijälle maininnut että YLEENSÄ omat lehtiprojektit kaatuu lopulta siihen että ne pyrkii liian isoksi ja menettää sitten sen "hauskuuden" tehdä. Esim. Freak Animal jossain kohtaa siirtynyt A5 kopio zinestä offset painetuksi lehdeksi CD mukana ja alkoi puhti loppua. Kaos Kontrollin kanssa yhdessä tehty Degenerate oli melkoista turboahdettua tykitystä ja neljän numeron ja sen bändikattauksen jälkeen muistelen että fiilikset oli kaikilla hieman ".. ja mitähän seuraavaksi.." eikä optiona ollut että vielä isompi, vielä parempi, vielä kattavampi.. vaan helpompi pistää pillit pussiin. SI lehti aloitti tietoisesti kevyenä. A5/52 formaattia ei kauaa kuitenkaan jatkunut ja pikkuhiljaa lipui taas isompaan ja isompaan... ysi numerossa jotenkin mielenvikaiselta tuntuva 1000kpl painosmäärä liimasidottua B5 lehteä ja homma alkoi olla jo sellainen että pitää alkaa tekemään töitä että ne kaikki löytää tiensä maailmalle. Sen tiimoilta oli pakko miettiä uudestaan miten projekti saada skaalattua pienemmäksi että sen tekeminen ei ole ensisijaisesti kuluttavaa ja vittumaista. (Ei nuokaan ominaisuudet tietenkään huonoja, vaan realiteetti että kaikki touhu ei aina ole helppoa ja hauskaa, mutta silti ehdottomasti tekemisen arvoista!)
Nykyään kun tulee monessa musagenressä noita kokoelma kirjoja. Club Moralin julkaisemat zinet oli hervottomana kokoelma. Vital newsletteriä ja Spectrum, Noise Receptor. Kaikki historiallisistakin syistä perusteltuja, mutta samaan aikaan se fiilis joka on vanhan liiton noise zinessä, jonka voi lukea läpi hyvää noisea kuunnellessa siinä ihan yhden illan ratoksi, ensinnäkin tulee luettua kannesta kanteen. Ei pelkkä datan säilömiseen tehty historiallinen dokumentti joka on osittain pläräilty läpi ja "parhaat palat" luettu.
Siksi olisikin hauska jos ihmiset jotka pääasiassa "tuhlaa" aikansa ja energiansa vain chattiryhmissä tai foorumeita pläräillessä, huomaisi että ehkä vaan cut & pastella parhaat jutut talteen, hieman laajentaa tekstejä ja zinen arviopalsta about siinä. Aina tuppaa olemaan tilanne missä itsekukin narisee että tietty artisti ei saa ansaitsemaansa huomiota jne, läjä kysymyksiä emailiin ja vastaukset paperille ja zine alkaisi olla jo loppusuoralla. Itse näkisin että suomessa olisi ihan hyvin mahdollisuus suomenkieliselle noise zinelle. Potetiaalisia ostajia on varmasti enemmän tai vähintään sama määrä kuin ysärin UG zineillä. 50.. 100.. enemmän. Helposti! Numeron julkaisu hyville noisekeikoille niin ei tarvi paljon arpoa miten tavoittaa kiinnostunutta yleisöä suhteellisen helposti. Kyllä kelpaisi!