Eilisellä hesan noise keikalla, AA kärsi hieman keikkapaikan äänipolitiikasta. Juuri kesken settiä kun hommat nousussa tulee desibelimittaria tuijottava hahmo kääntämään reilusti volaa alas ja se siitä. Ei mitenkään toivoton tilanne olisi ollut, mutta artistilla meni maku ja muutaman minsan jälkeen pillit pussiin. Erikoista sinänsä oli että jatkossa taas volume oli ihan helposti paljon isompi. Finno-Ugrian Suicide Hypothesis aikana romut kilisi toki akustisesti, mutta siinä on sellainen tietynlainen fiilis joka tapauksessa kun karkean äänen ohella on kaikenlaista puutarhavälinettä, työkalua, kanteleen soundeja, lotta svärd valat kaikuu kajareissa ja miekkoset huutaa ja raapii ääntä. Varsin hyvä setti, vaikka en ole sellaisen "putken kilahdus" metalliromun fani, joka toistui tuolla aika usein. Atrophist tuttuun tapaan oli puolet oikein mainiota ja puolet sellaista äänten kalastelua että just hyvä setti feidataan alas ja sitten etsitään seuraavaa ilman mitään kiirusta. Parhaat matskut kyllä tuntuu aina parantavan ja ei ihme että uusia kassua alkaa puskea, nimenomaan ulkomaita myöten jo aika tiheästi! Apex Rodent veti alle 15 minuutin setin jonka eka puolisko oli varsin villiä ja energistä ja sitten hieman staattisempaa menoa. Tavallaan yleisön seassa soittaessa romut kilisi välillä taaempana olevan PA:n yli, mutta ei pahasti. Volumetaso ainakin siinä missä itse olin, oli tässäkin ihan passeli!
Edge of Decay tiimoilta taisin mainita että bändistä kehittynyt vuosien varrella ihan kunnon melumylly. Jos varhaisissa keikoissa oli hieman sellaista "kommandopipo päässä nostellaan ketjua ämpäristä" suomi-noise klassikkoa, hehe, niin nykyään siinä on ihan sellainen reipas tekemisen meininki missä yhtä aikaa tietty "industrial noisen" viba, mutta toisaalta jopa traditionaalinen harsh noise duo remuaa -tyyppinen fyysinen ja vikkelä hinkkaaminen. Tässä vaiheessa kun dB mittari vilautteli välillä yli 120dB, paikan raja-arvot alkoi tulla vastaan ja hieman noottia. Keikka jatkui kuitenkin sillä intensiteetillä loppuun asti ja taas illan parhaimmistoa. Hyvin samantyyppiinen setti kuin Kouvolassa.
ACL tosiaan on mutatoitunut tässä vuosien varrella. Aikanaan enemmän kevyemmällä heavy electronics soundilla operoinut bändi suomessakin onnistui vetämään varsin kehnon keikan, missä ei toiminut mikään muu kuin taustanauha.. mutta viime vuodet, etenkin jokainen kasetti plus itse näkemäni livet, ACL on ottanut isot harppaukset eteenpäin. Vanhat CD albumit on aika erilaista kuin uudemmat kasetit joissa tuotanto, energia ja melun määrä lisääntynyt merkittävästi. Setin alkuun volume oli melko hiljainen ja ACL veteli vokaaleja äänimattojen päälle samaan aikaan kun häntä ruoskittiin. Seuraava biisi eteni sellaiseen oikein koppalakki/marssisample industrialiin jossa vedettiin tavallaan kliseistä "kommunistit, fasistit, liberaalit... valehtelijoita!" tyyppistä varsin simppeliä nihilististä meininkiä. Kunhan nämä saatiin taputeltua, setti iski merkittävästi lisää volumea, säröä ja alkoi muuttua ihan harsh noise myllytykseksi. Siellä oli jopa pitkiä kohtia mitä kuunnellessa ei enää ihmetyttänyt miksi The Rita halusi ACL kanssa UK tourille! Isoa osaa siitä mitä lattiatasossa tapahtui, ei sieltä ihmismuurin takaa nähnyt, mutta: toimi! Lienee hieman makukysymyksiä, kun joillekin voi olla "ei taas tätä" ja itse taas enemmän "jes, vihdoin tätä!" fiiliksellä. Tavallaan sellaista vuosikymmenten takaa tuttua noisea, missä ei ole vain bändipaita ja lippis ja hierotaan pedaalia, vaan artisti tasapainottelee vanhan liiton industrial performanssin ja noise keikan rajamaastossa. Aika reippaasti noise keikoilla luuhaavana jätkänä, voi todeta että se on kyllä marginaalin marginaalia näinä päivinä.