MELUA JA MÖKÄÄ, 27.7. KULTTUURITALLIT, KOUVOLA
Tosiaankin, Melua ja mökää -tyypit ovat järjestäneet näitä keikkoja jo kymmenen vuotta! Aika kunnioitettava rupeama. Eivät tainneet itsekään muistaa kuinka monta iltamaa tuohon mahtuu, hehe. Ja varmastikin osanotto on ollut aika erilaista aikoina jolloin noiseskene ei ollut näin elinvoimainen ja vain harvaa kiinnosti. Mutta kuten Melun maa -dokkarissa Ahola totesikin, se ei juuri ole vaikuttanut tekemiseen millään tavalla. Hailz!
RAUTAKYMI aloitti illan debyyttikeikallaan. Toinen kasetti on vielä kuulematta, mutta ensimmäisellä oli varsin lupaavia hetkiä oman äänen etsiskelyn lomassa. Keikalla käytössä oli simppeli setup ja äänilähteenä kontaktimikki-shakerbox, joka oli väsätty jonkinlaiseen pieneen peltiseen tynnyriin. Pöydän somisteena oli (ilmeisesti temaattinen?) spurguviinipullo. Aika perinteinen rytinä alkoi ja varsin pian artisti viittasi apumiehenä toimineelle Tahmalle merkin, joka alkoi jakaa rujoja pakkausteippiin ja aikakauslehdestä napattuihin sivuihin pakattuja cd-levyjä yleisöön. Oma kappaleeni oli kääritty Mannerheimin kuvaan. Kotona paketista paljastui Cheek feat. Jonna - Liiku cd-sinkku, hyi helvetti! Muutkin raportoivat kuljettaneensa kotiinsa Cheekin materiaalia. Aika Lörssonmainen jekku. Keikan parasta antia oli puolen välin paikkeilla kyykkäävä ja pätkivä signaali jota olisi kuunnellut pidempäänkin, muuten lyhyehkö veto oli aivan hyvää perus sähistelyä! Juuri tuo FA:n mainitsema vallin puute oli oikein hyvä ominaisuus, kaikki ääni oli hyvin paljasta ja raakaa.
BRAIN SPACER oli vuorossa seuraavana ja kyseessä oli Ahola & Silanderista, Meteor Vortexista, Läähättäjistä ym. bändeistä tutun Juhan sooloprojekti. Ja keikka olikin illan terävintä kärkeä. Lavan keskellä oli pinossa kaksi Marshall-kitarakaappia ja Orangen nuppi ja mies soitti kitaraa keskittyneesti nahkarotsi päällä hieman sivummalla efektikasan luona ja välillä käveli kitaran kanssa kaappien taakse soittamaan. Pari ensimmäistä minuuttia kului epäuskon vallassa, ei kai tämä voi olla TÄLLAISTA materiaalia? Korkeilta kieliltä soitettuja riivaavia epämusikaalisia lyhyitä kuvioita joita loopattiin ja niiden parissa joutui lusimaan hetken aikaa, mutta jutun juoni aukeni vasta kun artisti alkoi kerrostaa niiden päälle uusia tasoja. Kyllä nimittäin kuulosti korvanmyötäiseltä. Odotin ehkä sellaista tietyn aikakauden Skullflower-looppivallia tai loputtomasti jankkaavaa riffiä, mutta riffityyppistä kamaa tuli vain hyvin lyhyen hetken ja muuten kyseessä oli aika kummallinen keitos, jossa kitaran saundia manipuloitiin välillä synteettisemmän kuuloisiksi ääniksi ja niin edelleen. Projektissa on selvästi potentiaalia ja odotankin suurella mielenkiinnolla miltä se tulee kuulostamaan äänitteillä.
EDGE OF DECAY taisi olla illan esiintyjistä selvästi establisoitunein keikkailun saralla. Olin nähnyt bändin kerran aiemmin livenä Helsingissä, jolloin mukana oli kolmas jäsen, nyt vedettiin duona. Taustavideolla nähtiin välkkyvää mustavalkoista kuvaa kaasunaamaripäisistä sotilaista ajoittain käänteisissä väreissä vhs/telkkari-häiriöefektillä maustettuna. Hmm... Aivan kuin olisin nähnyt tällaista joskus ennenkin. Tarkoitus varmasti olikin tehdä hienostelematonta ja perinnetietoista industrial noisea, mutta ehkä olen itse kuuntelijana sellainen, että olisin kaivannut ripauksen "hienostelua" koko pakettiin, hehe! Toinen heppu puuhaili potikoiden kimpussa toisen käytellessä kontaktimikitettyä sahaa erilaisiin objekteihin kuten rautaputkeen, rumpukapulaan ja Tallien rakenteisiin. Säröstä johtuen ne kaikki kuulostivat kuitenkin harmittavan samalta. Yleisvaikutelma ei ollut missään nimessä huono, mutta jokin jännite jäi setistä omaan makuun puuttumaan.
AMEK-MAJ VS. STINKFINGER sitten olikin omanlaisensa spektaakkeli. Amek alkoi ilmeisesti soittaa Stinkfingerin "sisääntulobiisin" päälle, minkä voi jo tulkita jonkinlaiseksi sodanjulistuksesi matsia ajatellen? Dopingtestin ohi oli selvästi livahdettu ja laitteiston hörskötys lavalla oli raisua, mutta toiminta ei ihan hirveästi realisoitunut ääneksi. En tiedä oliko pikkumikseristä säädöt jotenkin vituillaan, kun välillä volumea saatiin vähän nousemaan, mutta sitten pudottiin taas melko nuhaisiin vesiin. Stinkfinger provosoi hauskasti laittamalla kättä korvalle siinä hengessä että "tuleeko sieltä naapurista mitään saundia vai ei?". SF sitten veikin aika suvereenisti keikan äänellistä antia kuin litran mittaa kirkkaasti läpi leikkaavalla metallisella saundillaan ja tämä saikin miettimään pidemmällekin millaisilla aseilla tuollaiseen leikkimieliseen battleen kannattaisi varautua: Jotain bassoista keulimista saisi olla ja sitten juuri tuollaista toisen saundista läpi viiltävää lähestymistapaa. Lyhyen setin edetessä Amek-maj alkoi riistäytyä yhä enemmän käsistä ja viskasi metallisen levyn varoittamatta yleisöön, jossa se osui ikävästi yhden henkilön polveen. Lopulta mies meni tuuppaamaan Stinkfingerin pedaalit alas pöydältä, jonka jälkeen Mr Finger ansaitusti julisti itsensä battlen voittajaksi, hehe!
Joskus Kulttuuritalleilla oli aika tavallinen näky, että tietty jumahtanut KVL-hovi istui koko illan pihalla sätkiä käärimässä ja keikat ei paljoa kiinnostaneet, mutta nyt paikalla tuntui olevan lähes pelkästään ääni-intoilijoita. Monta tuttua tuli taas moikkailtua ja kesäisessä illassa kelpasi tosiaan oleskella sekä pieniä mäntyjä kasvavalla joutomaalla, että sisällä vanhassa punatiilisessä hevostallin rötiskössä. Odotan Melua ja mökää -jätkien tulevia metkuja mielenkiinnolla.
