TERÄSTAIVAAN ALLA 1.6.2024
Harsh Ways Syndicate jatkoi ansiokkaasti mielenkiintoisten ja jännittävien iltamien järjestämistä. Aiemmista keikoista oli tullut kuultua hyvin lupaavia raportteja ja nyt pääsi sitten itsekin osallistumaan meininkiin. Tunnelma paikan päällä oli välitön ja leppoisa, mutta järjestelyt oli silti hoidettu huolella ja viimeisen päälle. Vilpitön innostus ja asiaan syventyminen olivat vahvasti läsnä.
Hail Conjurer muotoili hyvin, että kun äkkäsi roudatessa Mister Umpion olevan vastuussa miksauksesta ja lavatekniikasta, alkoi spontaani tuulettaminen. Olimme hyvissä käsissä. Yleistä fiilistelyä voisi kirjoittaa paljonkin, mutta pikakelataan itse esityksiin:
APRAPATin keikan jälkeen ajattelin, että voisi pakata soittokamat ja lähteä saman tien himaan, hah! Veto oli niin uskomattoman hieno, että jo se yksin oli Turun reissun arvoinen. Vilho annosteli neliraitureistaan niin rasahtelevaa ja litisevää matonoisea kuin haikean tunnelmallista musikaalisempaa antiakin. Aprapat/Satatuhatta-estetiikka on tunnettu vintage-naiskauneuden arvostuksestaan, mutta tällä kertaa taustavideon lihallisempi ja oudompi anti pääsi jopa vähän yllättämään. Jonkinlainen pieni käärme tai muu luikero pätkittiin palasiksi karvapyramidin päälle, äässistä töröttävä pyrstö tanassa ryömittiin kohti meren kuohuja ja veressä kylvettiin kreivitär Bathory -tyyppisesti. Mestarillinen keikka, johon voisi liittää kaikenlaisia laatusanoja, mutta sanottakoon että tässä kohtasivat ennen kaikkea Näkemys ja Toteutus.
HAUDAT kiristeli hampaitaan, että onpa kiva kavuta lavalle Aprapatin jälkeen, mutta miehellä ei kyllä ollut tällä näytöllä mitään hävettävää! Jos äänellistä antia vertaa Aprapatiin niin jopa elokuvamaisen tunnepitoisuuden ja maukkaan narskutuksen sijaan tarjolla oli useamman pykälän houreisempaa ja sotkuisempaa matskua. C-kasetit, kelanauhat ja mikseristä ruuvatut sähinät loivat hyvin mykkyräisen ja psykedeelisen kokonaisuuden, joka oli samaan aikaan laid back että hyvin levoton. Yleisön näkökulmasta korvalappustereoiden kanssa taistelu (kirotut kasetit ja kituva antiikkinen elektroniikka!) oli hyvin minimaalinen takaisku ja setti pysyi nautittavana loppuun asti.
THE RÄTY on charmantti herrasmies ja aito noisemaanikko, suorastaan noisehullu. Hieman Heppakirjojen tapaan on kuitenkin todettava, että tämän tyyppistä kampetta ei juuri tule kotioloissa kuunneltua, mutta ärhäkän PA:n ansiosta löylyä tuli kyllä huolella. Äänenpaine ja ilman hengähdystaukoja tarjoiltu raasto tekivät sen mitä pitikin. Ilmeisesti Oulun keikalla taustavideona nähtiin editoidumpaa ja enemmän keikan kanssa yhteen ajastettua kuvaa? Nyt YouTubesta tykitellyn Rätydokumentin paljon puhuvia päitä sisältävä suun aukominen oli aika hönö, mutta se oli luultavasti tarkoituskin.
COMMANDO 15 soitti ihan helvetin pahan kuuloista kirskunaa. Tinnituspotilaana ja herkkäkorvaisena miehenä piti merkittävä siivu setistä kuunnella reilusti sivummalla, mutta samalla totaalista lähestymistapaa oli pakko arvostaa. Aivan kauheaa ääntä, I love it! Pelkistetty ja rankaiseva peltilevyn pahoinpitely tuntui ajoittain punahehkuiselta ruuvimeisseliltä tärykalvoilla, mutta silti siinä oli läsnä selittämätön taiteellinen ulottuvuus. Siinä ei ollut lainkaan "kaikki täysile, bailataan ja rämistellään" -henkistä tekemistä vaan tietynlaista vakavuutta ja painoarvoa. Tiivis kesto oli myös tyylitajuinen ratkaisu.
NUORI VERI -settiä olen tietysti jäävi kommentoimaan, mutta todetaan, että olin jo vuosia pohtinut kannattaako materiaalia ylipäätään esittää livenä ollenkaan. Tuttu mies ja rikoskumppani kirjakustannushommista sai kuitenkin ylipuhuttua keikalle ja vedon jälkeen ei kaduttanut pätkääkään. Se meni aika lailla kuten oli suunniteltukin, paria lennosta tehtyä muutosta lukuunottamatta, jotka nekin tuntuivat onnistuvan hienosti. Aktiivista keikkakonetta projektista ei ole kuitenkaan tarkoitus tehdä.
ABSOLUTE KEY + HAIL CONJURER -kollaboraation olin nähnyt kerran Kouvolan Kulttuuritalleilla ja setti taisi olla aika lailla sama tälläkin kertaa? Oman keikan jälkeen oli takki melko tyhjä, mutta tuli kuitenkin seurailtua ja kuunneltua tätäkin jonkin verran. Keikan viimeinen kolmannes oli mielestäni onnistunut, eritoten ihan loppu jossa Klemi soitti jotakin meluisan melodista ääntä ja Conjurer jysäytteli yksittäisiä ääniä syntikastaan. Godflesh-biisi rokkasi toki myös.
Keikkojen väleissä tuli käytyä ihmisten kanssa kymmeniä keskusteluja, jotka jälkikäteen muisteltuna vetävät suun virneeseen ja saavat elinvoiman palaamaan reissussa rähjääntyneeseen kehoon. Matkaan tarttui myös pari äänitettä eli Commando 15:n diilaama Giärmäi-kasetti, joka on jo Bandcamp-kuuntelun kautta hyväksi havaittu, sekä Lahden maestron kätköistään kaivama Theta / Hum of the Druid splitti! Näitä kyllä kelpaa mehustella ja toivon kovasti, että pääsisi syksyn keikoillakin pyörähtämään yleisön ominaisuudessa.
