Tower Transmissions eka päivä oli mainio. Festille ominaista on tälläiset pitkät vellovat ambient/kokeelliset/industrial setit.
The Black Maghreb roudattu indonesiasta asti ja oli kyllä oikein hymyn huuleen pistävää vanhan liiton menoa. Ts. Videolla pyörii ruumiinavaukset ja paikallista konfliktihistoriaa ja syna rutinavallit velloo suht staattisen aaltoilevasti. Huutoa tuli ihan lyhykäinen pätkä lähes instrumentaali setissä. Asiallinen aloitus.
Uusimmat Sardh levyt itsellä on 2000 luvun alkupuolelta. Ei ole tullut vuosikausiin kuunneltua. Matsku oli livenä varsin hauska yllätys. Neljän miehen bändissä kitaristi, modulaarisyna mies, vokalisti-efektimies ja yksi joka soitti puhaltimia ja muita akustisia ääniä. Mieleen tuli enemmän sellainen Contrastate, NWW, C93 hahmottomammat levyt. Kokeellista, muttei kovin meluisaa tekstuuria ja vokalistilla hyvin eloisa kokeellinen tapa äännellä. Mentiin ihan vokaaliäänistä, liki soundpoetryn suuntaan nyökkäävistä ähinöistä ja ulinoista selostukseen, puheeseen, melodiseen lauluun ja huutoon. Se että tietyt asiat särähtää korvaa haasteellisina, ei ole sinänsä haitaksi!
Wuornosaileen Bande oli kolme naista ja yksi mies Italiasta ja homman nimi tyly syna oskillointi jonka päälle naiset huusi sivu tolkulla lyriikkaa. Vaikka paikoitelleen A4 nivaskat kädessä tai padi kätösessä lukeminen oli hieman tympeää, toisaalta osa siitä matskusta tuskin oli "lyriikkaa", vaan jonkinlaista aiheeseen liittyvää infopakketia käytiin läpi? Kaikessa yksinkertaisuudessaan, ja nimenomaan meluisuudessaan, näytti että yleisö saattoi olla tästä kaikkein eniten innoissaan? Ja itsekin!
African Imperial Wizard veti sen sortin kostyymi elektrobiittiä että huh huh. Ts. Tötteröpään puku näytti afrikkakuosin ja klaaniemehen 1+1= lopputulokselta. Videot coolia afrikkakuvastoa ja matsku leijui tunnelmasta toiseen ilman että olisi ollut kovin montaa todella selvää biisinvaitoa, vaan ne tuntui vaihtuvan saumattomasti erilaisten biittien ja eksoottisten äänien mutatoituessa. Itselleni näyttäytyy hieman samanlaisena kuin nyky Black Metal kostyymibändit. On hattua, viittaa naamareita ja koreografiat ja videot/valot kunnossa, mutta jättää itseni kylmäksi. Kun maskin mahdollisuus on myös tavallaan paljastaa jotain, näyttää tekijän sisäinen olemus tavalla mitä se siviilipärstä ei välttämättä kuvasta. Mutta jossain on se raja kun onkin hyvin irrallinen esitys. Eksoottista ja coolia, toki, mutta että mitä matsku nyt sinänsä ilmaisee, tiedä häntä.
Void Ov Voices on Mayhem, Tormentor ja muista yhteyksistä tuttu Attila, ja matsku pitkälti vokaalien varassa olevaa kokeellista ritualistista ääntä. Ääntä loopataan ja prosessoidaan ja matskun päälle manataan ja kähistään. Mies aktiivisesti prosessoi ja veti liki tunnin ääntelyään. En osaa sanoa onko jotain taustanauhaa/sampleriä, mutta pitkälti livenä vaikutti tekevän. Jopa yllättävän hyvä, mutta myös tunnin setissä olisi ollut ehkä parikyt minsaa varaa lyhentää.
Geography Of Hell oli illan pääesiintyjä. Ilmeisesti aika iso nimi maailmalla ja suomessakin siitä on ollut innoissaan aika moni, mutta ei täällä ehkä aiheuta ihan samanlaista kiihkoa kuin yhdysvalloissa tms? Hospitalin julkaisemat levyt kaikki oikein hyvää kamaa ja ei taida montaa julkaisua puuttua omasta hyllystä. Ehkä siinä kuitenkin livenä on se liian hyvin tekemisen ongelma. Kun videoprojektiot on niin vimpan päälle, neljän miehen rivistö kostuumeissään valoshow/videomatskun keskellä, tuntuu että kassu tai LP formaatissa on synkempi ja raaempi fiilis, kun taas livenä... liian hieno. Miehillä oli läjä akustisia elementtejä. Marssirumpu pärisi, peltiä paiskottiin, erilaisia metalliobjekteja oli mikitetty ja musikaalisimmillaan oli kyllä aikas sellainen Les Joyaux De La Princesse viba ja komiasta kaikui historialliset samplet ja tomuiset nostalgiset äänet näin isolla PA:lla. Bändissä ei varsinaisesti siis vikaa, vaan ehkä sitä ennen olisi voinut olla joku lyhyempi harsh noise setti tuomassa kontrastia edeltäviin kolmen vartin jyliseviin mahtipontisiin setteihin?
Merch tiskejä piti plärätä hyvin maltilla kun ei ole ruumaa menevää laukkua. Pari käytettyä kultti neofolk levyä sai CD formaatissa ja Olssonin tiskistä vihdoin miekkosen kirja ja pari kassua.
Paluu majapaikkaan vesisateessa lompsien. Tänään ei pitäisi sataa vettä. Eräs festeillä tapaamani tyyppi mainitsi että Kraftwerk soittaa tänään ulkoilmakeikan Dresdenissä ja oli ostanut sinne liput ja Toweriin vasta kun Kraftwerk nähty. Voi olla että muutamalla muullakin Kraftwerk special show missä projektoidaan videoita pitkin vanhojen rakennusten seiniä jne nousee prioriteetiksi? Ehkä? Yleisö saksassa aika tutun oloista, ts. Kun raitiovaunussa oli mietinnässä millä pysäkillä jää pois, pystyi toteamaan että samalla, millä nuo camo ja nahka kuteissa olevat sivukalju goottitukat nousee, heh! Eräs mies tokaisi että tälläiset vanhojen miesten bileet nämä alkaa olla. Itse hieman ihmettelin, sillä täällähän oli varmaan kolmasosa naisia? Ja voi helvettiläinen, nuori mimmi Vomir patch hihassa! Tavallaan monesti näkee sen mitä haluaakin nähdä ja kyllähän joku yksin keikkoja katsova Vomir patch pimu valaisee näkökenttää sen verran että tulevaisuus näyttää hyvinkin lupaavalta!