YLEINEN NOISE FIILISTELY SUOMEKSI

Started by FreakAnimalFinland, July 30, 2023, 10:39:06 AM

Previous topic - Next topic

Manhog_84

Quote from: Atrophist on September 07, 2024, 06:52:26 PM
Quote from: Manhog_84 on September 06, 2024, 03:27:15 PM
Quote from: FreakAnimalFinland on September 06, 2024, 07:42:24 AMPuce Mary soundtrackiä leffassa:

https://www.hs.fi/taide/art-2000010657174.html

Puce Maryhan oli myös Suomenlinnassa esiintymässä viime lauantaina, kun oli muutenkin ties mitä keikkaa ympäri maata. Huomasin vasta äsken. Noh, sen viime vuoden Espoon keikan jälkeen meni kaikki mielenkiinto itseltäni käydä livenä katsomassa, mutta leffan taustamusiikkina voi toimia. Vilkaisin synopsiksen Wikipediasta ja vaikuttaa kiinnostavalta. Hesarin arvostelun viimeinen lause taas herätti vähän jaahas-fiiliksen.

Häh? Itellä Espoon keikka jäi ihan tarkoituksella välistä kun sitä edellinen Suomen keikka Kutosella jäi omasta mielestä jotenkin valjuksi. Suokissa olisi voinut kiinnostaakin. Täytyypä alkaa seuraaman aikaansa paremmin.

Hesarin elokuva-arvosteluissa ollaan kyllä tultu todella kauas Helena Ylösen ym. ajoista. Nykyään arvostelut tuntuvat olevan lähinnä kriitikoille väline julistaa omaa erinomaisuuttaan lukijoille. Pahimmillaan joku oikeasti kiinnostava pätkä saattaa jäädä välistä. Samaa mieltä että kyseinen elokuva vaikuttaa ihan kiinnostavalta, tosin nykyaikainen musiikki menneisyyteen sijoittuvassa leffassa on aina niin ja näin.



Kyseessä oli Drifts-festivaali, https://drifts.art/program

Arvostelun epäilyttävällä lopulla viittaan itselleni heräävään, kalvavaan tunteeseen siitä, onko sanoma taas vain rasittavaa paasausta patriarkaatista. Se tuntuu olevan edelleen uutuuselokuvien ykköstrendi. Toivottavasti aborttiteemaa käsitellään järkevästi ja pitää käydä selvittämässä asia itse lähiaikoina elokuvateatterissa. Yleensä jos elokuvaa ylistetään Hesarissa, niin se toimii itselleni juuri päin vastoin kuin katsomishalujen herättäjänä heh. En tosin enää muutenkaan pahemmin lue arvosteluja uutuuselokuvista tai katso trailereita. Lähinnä tsekkaan mistä on kyse ja ketä tekijöitä tai näyttelijöitä on mukana.

kamariherra

Noisecast oli kyllä melkoinen pelastaja syyskuun 1. päivänä, kun tuli lähdettyä illan puolella ajelemaan Ääri-Savosta takaisin Turkuun päin. 7-8 tuntia noiseukkojen turinoita yötä myöten eikä edes silmä painanut! Oskun hoitamat haastikset tulleet itselle lemppareiksi. Lieköhän oikein sanoa, että niistä jaksoista "kuuluu" jätkien virne läpi!

Apo Riteseillä oli jälleen kerran melu/erikoismusaedustusta hämmentämässä luupäistä bm-yleisöä, tänä vuonna ACCIDIE sekä IRON CLAD.

Accidie oli itselleni entuudestaan kerran nähty, en tiedä liekö miekkonen vetänytkään enempää livekeikkaa? Tyyliltään "Berliinin koulukunnan" syna-ambienttia, mikä "metallifestareilla" tuntuu ehkä vähän oudolta väliinputoajalta, mutta tuhdeilla saundeilla varustetut sekvenssit pimenevässä maaseudun rauhassa toimivat yllättävän hyvin! Erona aikaisemmin nähtyyn Jyväskylään keikkaan oli kiihdyttävää rytmiikkaa mukaan tuova rumpali! Setti tuntui huomattavasti hiontuneemmalta aikaisempaan verrattaessa, painostavaa atmosfääriä koulittiim pikkuhiljaa enemmän ja enemmän esiin. Loppuaplodeja annettaessa huomasin nahkaliiviyleisön keskeltä muutaman hymyn, joista voidaan päätellä, että nyt löytyi selvästi jotain uutta ja kiinnostavaa.

Iron Clad ei ollut itselle tuttu muuten kuin esittäjiltään, yleisesti rankemman päädyn voimaelektroniikkaa; julistavaa samplea, taustasurinaa, efektoituja vokaaleja... kaikkea sitä mitä itse klassiselta PE:ltä toivoo! Tämän tyylin keikkoihin yleisesti verrattaessa tosin tuntuu, että keikan performatiivinen puoli oli jopa yllättävän seesteinen, mutta silti uhkaava. Huppupäiset, kasvonsa peittäneet hahmot ruuvasivat ammattilaisotteella saundia pikkuhiljaa ja vokaaleja tylytettiin ilman sen kummoisempaa liikehdintää, mutta performanssia oli silti! Lavan eteen oli viritetty muutama hirttosilmukka roikkumaan, joita toisen huppupään esiin vetämä, miehekkään kokoinen viidakkoveitsi hiveli hiljalleen. Keikan jälkeen kuulin, että silmukat oli alunperin tarkoitus sytyttää palamaan, mutta tämä oli jouduttu jättämään pois järjestäjätahon käskystä. Ilman sen kummoisempaa pyrotekniikkaakin todella hyvä keikka!
ENDLESS BLOCKADES FOR THE PUSSYFOOTER

RURAL RESISTANCE

Uutta Noisecast-jaksoa muuten odotellaan täällä pää hiessä.

Manhog_84

Quote from: kamariherra on September 11, 2024, 07:01:00 PMApo Riteseillä oli jälleen kerran melu/erikoismusaedustusta hämmentämässä luupäistä bm-yleisöä, tänä vuonna ACCIDIE sekä IRON CLAD.
...

Kiitos raportista. Näkemieni kuvien perusteella erittäin vakuuttava lavapresenssi Iron Cladilla. Yksinkertaisen toimivaa rekvisiittaa lisäämässä väkivaltaista tunnelmaa. Aiempi näkemäni keikka juuri sellainen hillitty mutta uhkaava. Toivottavasti julkaisevat uutta matskua myös jossain vaiheessa.

Quote from: Manhog_84 on September 09, 2024, 11:37:11 AMArvostelun epäilyttävällä lopulla viittaan itselleni heräävään, kalvavaan tunteeseen siitä, onko sanoma taas vain rasittavaa paasausta patriarkaatista. Se tuntuu olevan edelleen uutuuselokuvien ykköstrendi. Toivottavasti aborttiteemaa käsitellään järkevästi ja pitää käydä selvittämässä asia itse lähiaikoina elokuvateatterissa. Yleensä jos elokuvaa ylistetään Hesarissa, niin se toimii itselleni juuri päin vastoin kuin katsomishalujen herättäjänä heh. En tosin enää muutenkaan pahemmin lue arvosteluja uutuuselokuvista tai katso trailereita. Lähinnä tsekkaan mistä on kyse ja ketä tekijöitä tai näyttelijöitä on mukana.

Kävin katsomassa ja onneksi epäilyni osoittautuivat turhiksi. Hyvin kirjoitettu aikuisten draama moniulotteisilla hahmoilla ja ilman mitään nykyajan hapatuksia! Vahva suositus. Puce Maryn soundtrack oli toimiva muttei mieleenjäävä.

Kuuntelin myös Dave Gilden boksin loppuun ja olihan sinne mahtunut väliin muutama löysempi experimental -levy, mutta loppua kohti taas suunta nouseva!

FreakAnimalFinland

Tower Transmissions eka päivä oli mainio. Festille ominaista on tälläiset pitkät vellovat ambient/kokeelliset/industrial setit.
The Black Maghreb roudattu indonesiasta asti ja oli kyllä oikein hymyn huuleen pistävää vanhan liiton menoa. Ts. Videolla pyörii ruumiinavaukset ja paikallista konfliktihistoriaa ja syna rutinavallit velloo suht staattisen aaltoilevasti. Huutoa tuli ihan lyhykäinen pätkä lähes instrumentaali setissä. Asiallinen aloitus.
Uusimmat Sardh levyt itsellä on 2000 luvun alkupuolelta. Ei ole tullut vuosikausiin kuunneltua. Matsku oli livenä varsin hauska yllätys. Neljän miehen bändissä kitaristi, modulaarisyna mies, vokalisti-efektimies ja yksi joka soitti puhaltimia ja muita akustisia ääniä. Mieleen tuli enemmän sellainen Contrastate, NWW, C93 hahmottomammat levyt. Kokeellista, muttei kovin meluisaa tekstuuria ja vokalistilla hyvin eloisa kokeellinen tapa äännellä. Mentiin ihan vokaaliäänistä, liki soundpoetryn suuntaan nyökkäävistä ähinöistä ja ulinoista selostukseen, puheeseen, melodiseen lauluun ja huutoon. Se että tietyt asiat särähtää korvaa haasteellisina, ei ole sinänsä haitaksi!
Wuornosaileen Bande oli kolme naista ja yksi mies Italiasta ja homman nimi tyly syna oskillointi jonka päälle naiset huusi sivu tolkulla lyriikkaa. Vaikka paikoitelleen A4 nivaskat kädessä tai padi kätösessä lukeminen oli hieman tympeää, toisaalta osa siitä matskusta tuskin oli "lyriikkaa", vaan jonkinlaista aiheeseen liittyvää infopakketia käytiin läpi? Kaikessa yksinkertaisuudessaan, ja nimenomaan meluisuudessaan, näytti että yleisö saattoi olla tästä kaikkein eniten innoissaan? Ja itsekin!
African Imperial Wizard veti sen sortin kostyymi elektrobiittiä että huh huh. Ts. Tötteröpään puku näytti afrikkakuosin ja klaaniemehen 1+1= lopputulokselta. Videot coolia afrikkakuvastoa ja matsku leijui tunnelmasta toiseen ilman että olisi ollut kovin montaa todella selvää biisinvaitoa, vaan ne tuntui vaihtuvan saumattomasti erilaisten biittien ja eksoottisten äänien mutatoituessa. Itselleni näyttäytyy hieman samanlaisena kuin nyky Black Metal kostyymibändit. On hattua, viittaa naamareita ja koreografiat ja videot/valot kunnossa, mutta jättää itseni kylmäksi. Kun maskin mahdollisuus on myös tavallaan paljastaa jotain, näyttää tekijän sisäinen olemus tavalla mitä se siviilipärstä ei välttämättä kuvasta. Mutta jossain on se raja kun onkin hyvin irrallinen esitys. Eksoottista ja coolia, toki, mutta että mitä matsku nyt sinänsä ilmaisee, tiedä häntä.
Void Ov Voices on Mayhem, Tormentor ja muista yhteyksistä tuttu Attila, ja matsku pitkälti vokaalien varassa olevaa kokeellista ritualistista ääntä. Ääntä loopataan ja prosessoidaan ja matskun päälle manataan ja kähistään. Mies aktiivisesti prosessoi ja veti liki tunnin ääntelyään. En osaa sanoa onko jotain taustanauhaa/sampleriä, mutta pitkälti livenä vaikutti tekevän. Jopa yllättävän hyvä, mutta myös tunnin setissä olisi ollut ehkä parikyt minsaa varaa lyhentää.
Geography Of Hell oli illan pääesiintyjä. Ilmeisesti aika iso nimi maailmalla ja suomessakin siitä on ollut innoissaan aika moni, mutta ei täällä ehkä aiheuta ihan samanlaista kiihkoa kuin yhdysvalloissa tms? Hospitalin julkaisemat levyt kaikki oikein hyvää kamaa ja ei taida montaa julkaisua puuttua omasta hyllystä. Ehkä siinä kuitenkin livenä on se liian hyvin tekemisen ongelma. Kun videoprojektiot on niin vimpan päälle, neljän miehen rivistö kostuumeissään valoshow/videomatskun keskellä, tuntuu että kassu tai LP formaatissa on synkempi ja raaempi fiilis, kun taas livenä... liian hieno. Miehillä oli läjä akustisia elementtejä. Marssirumpu pärisi, peltiä paiskottiin, erilaisia metalliobjekteja oli mikitetty ja musikaalisimmillaan oli kyllä aikas sellainen Les Joyaux De La Princesse viba ja komiasta kaikui historialliset samplet ja tomuiset nostalgiset äänet näin isolla PA:lla. Bändissä ei varsinaisesti siis vikaa, vaan ehkä sitä ennen olisi voinut olla joku lyhyempi harsh noise setti tuomassa kontrastia edeltäviin kolmen vartin jyliseviin mahtipontisiin setteihin?
Merch tiskejä piti plärätä hyvin maltilla kun ei ole ruumaa menevää laukkua. Pari käytettyä kultti neofolk levyä sai CD formaatissa ja Olssonin tiskistä vihdoin miekkosen kirja ja pari kassua.
Paluu majapaikkaan vesisateessa lompsien. Tänään ei pitäisi sataa vettä. Eräs festeillä tapaamani tyyppi mainitsi että Kraftwerk soittaa tänään ulkoilmakeikan Dresdenissä ja oli ostanut sinne liput ja Toweriin vasta kun Kraftwerk nähty. Voi olla että muutamalla muullakin Kraftwerk special show missä projektoidaan videoita pitkin vanhojen rakennusten seiniä jne nousee prioriteetiksi? Ehkä? Yleisö saksassa aika tutun oloista, ts. Kun raitiovaunussa oli mietinnässä millä pysäkillä jää pois, pystyi toteamaan että samalla, millä nuo camo ja nahka kuteissa olevat sivukalju goottitukat nousee, heh! Eräs mies tokaisi että tälläiset vanhojen miesten bileet nämä alkaa olla. Itse hieman ihmettelin, sillä täällähän oli varmaan kolmasosa naisia? Ja voi helvettiläinen, nuori mimmi Vomir patch hihassa! Tavallaan monesti näkee sen mitä haluaakin nähdä ja kyllähän joku yksin keikkoja katsova Vomir patch pimu valaisee näkökenttää sen verran että tulevaisuus näyttää hyvinkin lupaavalta!
E-mail: fanimal +a+ cfprod,com
MAGAZINE: http://www.special-interests.net
LABEL / DISTRIBUTION: FREAK ANIMAL http://www.nhfastore.net

FreakAnimalFinland

ESPECTRA NEGRA  meksikosta, yhden naisen industrial projekti jossa välillä oltiin synkkien syna oskillointien parissa ja välillä biittejä. Rajuimmillaan heavy electronics viboja ja kevyimmillään saattaisi sopia jopa tanssiklubin puolelle. PVC maski naamalla ja keikan puolivälissä äkäinen puhe naisvihamielisyyttä, alistamista, hyväksikäyttöä ja fasisteja vastaan ja settihän sai siitä jotenkin ihan uutta energiaa ja parhaat matskut tuli sen jälkeen. Taustavideot oli paikoitellen todella hirveitä digigrafiikka hommia.
Espanjalaine DA-SEIN oli erittäin Galakthörro fiiliksen kylmää industrial musiikkia. Lakoninen naislaulu. Biisien välit oli hieman tavallasti pidempiä kun syntikoita säädettiin kohdilleen, mutta se myös kertoo siitä miten matsku ei ollut ensisijaisesti taustanauhojen soittoa vaan ihan kunnon tekemistä!
TEATRO SATANICO oli kutistunut kolmeen henkilöön, mutta se ei menoa haitannut! Mimmi paukutti perkussioita todella antaumuksella ja hyvin! Kompit pysyi jämäkkinä ja biisistä riippuen käytössä tomi setti, noitarumpu tyyppinen hässäkkä tai iso telineessä roikkuva symbaali. Miekkosilla oli kitara, syntikat, puhaltimet ja muuta ja paikoitellen intensiiviseksi ja meluisaksi kasvaneet hypnoottiset biisit oli liki illan parasta antia!
ULVTHARM on vanhan Mz.412 miekkosen soolo. Risuista tehty päähine ja madonna-mikki poskessa, mahtipontisia elokuva soundtrack henkisiä hitaasti vellovia syna & rytmi settejä joiden päälle raavittiin viulua, haitaria, kaikuvaa manausta yms. Nykyaikainen soundi miinusta. En yhtään epäilisi etteikö viimeistään jokusen vuoden kuluttua käy ilmi mikä matsku ajatonta ja mikä taas voi olla tässä hetkessä cool, mutta vanhentua aikansa kuvaksi liian äkkiä. Digiefekti taustavideot ja coolit kostyymit ja vähän liian valmiista soundivalikoimasta poimitut perkussiotusaukset ja digitaaliset orkestraatiot ja shimmer kaiku / digi kuoro vibaiset jutut. Kyllä koko setti tuli katsottua alusta loppuun ja lopun haitari + drone matsku oli oikeastaan parasta ja olisi saanut kestää kauempaa!
Illan parhaasta ei ollut kyllä epäselvyyttä. MAYUKO HINO veti niin suvereenisti että jos mitään epäilystä on ollut, niin kyllä ne karisi muutamassa sekunnissa. Theremin ja useampi muu fyysisillä kädenliikkeillä ohjailtava noiselaite ja lopputuloksena täyteläinen ja sähköinen harsh noise. Setissä oli koko ajan meno päällä, Hino oli koko ajan selvästi tekemässä mitä halusi ja ohjaili ja "sävelsi" settiä suvereenisti. Jos kelaa että varhainen CCCC oli bändi kokoonpanosta johtuen sellainen että Hino saattoi olla kirkumassa tai ravistamassa metalliromua tai tekemässä yhtä syna oskillaatiota tms, nyt käsissä oli koko arsenaali jossa oli reilusti enemmän toimintaa ja muutosta kuin CCCC levyillä. Massiivinen PA oli tällä keikalla kunnon käytössä ja subbarit + holtiton määrä PA kalustoa tuotti kirkasta mutta samaan aikaan bassoisen möyrivää soundia. Olin jo miettinyt että pitäisikö yrittää ottaa festin ainoa yhteiskuva fanipoikana ja kelailin että mitä sitä nyt Hinolle sanoisi? Parempi ettei mitään, heh! Toki tullut ysärillä heiltäkin matskua julkaistua mutta... parempi katsella etäämmältä!
BLOOD OF THEE CHRIST oli hankalassa tilanteessa kun Hino selvästi pääesiintyjä, julistetta myöten. Ruotsin miehillä oli kaikenlaista kaaosta keikan suhteen, mutta keikka oli tympeydessään just sellainen kasari alun kassu post-mortem, eikä mikään hienostelu!  Master Control kasetin kamat ja Harri ölähti muutaman kerran mikkiin ja taustavideot täyttää BotC kassuista tuttua taidetta likuvina stilleinä tai kamerajoina. Yksi festarin lyhyimmistä seteistä ja ei mitään nostatuksia, kohokohtia tms. Kaksi tummaa silhuettia pöydän takana prosessoiden vanhaa matskua. Pikkasen välillä kanava rätisee tai panorointi/volume heilahteluja, mutta kuulunee asiaan! Keikassa ei muuta vikaa sinänsä, kuin Mayuko Hinon jälkeen, eipä tässä oikein kenelläkään olisi ollut mahdollisuutta nokittaa. Siinä mielessä jopa BotC rupuinen ja hiljaisempi kassusohjo oli hyvä kun antiteesi sille kirkkaalle sähköiselle myrskylle.
Hauskana huomiona voisi sanoa eiliseen rapsaa lisänä että "vanhojen miesten festeristä" puhuttaessa myös artistikattaus pistää tulkinnalle hieman vastaan. Tänä iltana kuusi bändiä, joista 4 oli naisartistin soolo tai sisälsi naisen keulilla aktiivisena tekijänä ja 2 oli vanhempaa ukkojen touhua. Tuskin laskelmoitua, mutta huomiona. Festit oli todella mainiot ja Eric, Ina ja koko Tower Transmissions crew osaa kyllä hommansa! Vaihdot ja aikataulut rivakasti ja tällä aikataululla kun katsoi kaikki bändit alusta loppuun, ei siinä hirveästi ehtinyt ihmisten kanssa turista. Vuoden päästä olisi luvassa ainakin Sigillum S 40v juhlakonsertti jossa mukana kaikki neljä jätkää. Myös alustavaa tarinaa muistakin kulttinimistä. Kyllä suosittelisin Suomalaisten hoitavan isompikin delegaatio paikalle, sillä Dresden on paikkanakin huomattavan hauska paikka näin syyskuussa! Suosittelen pitämään silmällä Tower Transmissionin some ryhmiä ja onhan nämä SI foorumillekin päivitelleet muistaessaan. Vaikka tiedotus ei välillä ole niin ripeää, esim tällä kerralla ei ollut helposti saatavilla tietoa kuka soittaa ja mihin aikaan. Veikkaan että se on myös strateginen valinta. Ei mitään ankeaa "tulin vain pääesiintyjää katsomaan" käppää, vaan paikalle kun ovet aukeaa ja tsekkaamaan myös ne mistä ei ole etukäteen mitään mielikuvia.

Videomatskua yms tuli. Pitää kynäillä suomeen päästyään englanninkielinen rapsa kuvien ja videoklippien kera.
E-mail: fanimal +a+ cfprod,com
MAGAZINE: http://www.special-interests.net
LABEL / DISTRIBUTION: FREAK ANIMAL http://www.nhfastore.net

FreakAnimalFinland

Pitää mainita vielä että myös käteiset mukana merch hommiin voi olla järkevä. Total Black oli tuonot aika pinot uutta ja vanhaa. Siellä oli kaikenlaista kasari kassuista ja kultti 7" julkaisuista tuoreisiin vinyyleihin. Yks diileri myi kätettyjä CD levyjä salkusta ja neofolkista noiseen ja gootti levyjä mausteeksi. L.White, Loki Foundation, eräs isompi EBM/industrial disto jolla myös käytettyä LP:tä laatikoittain. Sieltä olisi voinut poimia esim arv & miljö LP:tä kuudella eurolla jne. Mayuko Hinon tiskillä uudet matskut oli normi hintaista mutta rare vanha oli nimenomaan vanhan raren hinnoissa. Perjantain ostokset täytti jo repun minimaalisen luppotilan, mutta lauantaina sai hierottua suht luupaavaan kuntoon Styggelse diiliä, joten toivotaan että lähiaikoina tulisi suomeen saataville!
E-mail: fanimal +a+ cfprod,com
MAGAZINE: http://www.special-interests.net
LABEL / DISTRIBUTION: FREAK ANIMAL http://www.nhfastore.net

MT

#742
https://youtu.be/b50ISgaDnIk

Noisecast special episode in english! This time we have Pain Appendix as guest, one of the most interesting names of the American noise scene. As interview was conducted in english by Mikko A. it felt natural to do the whole episode same way. So, enjoy. The tapes that are being discussed before the interview are:

Piessa - Ablaatio
Skärgård - Egen Frid - Oma Rauha
Ieskadulla - Pakkala

Youtube and Spotify!

Eli spessujakso enkuksi, ei tule tavaks!

MALAISE57

Quote from: MT on September 16, 2024, 08:15:41 PMhttps://youtu.be/b50ISgaDnIk

Noisecast special episode in english! This time we have Pain Appendix as guest, one of the most interesting names of the American noise scene. As interview was conducted in english, it felt natural to do the whole episode same way. So, enjoy. The tapes that are being discussed before the interview are:

Piessa - Ablaatio
Skärgård - Egen Frid - Oma Rauha
Ieskadulla - Pakkala

Youtube and Spotify!

Eli spessujakso enkuksi, ei tule tavaks!

Aivan perhanan hyvä jakso kuten aina. Noisecast toimii tosi hyvin Englannin kielelläkin, vaikkei tavaksi tulekkaan!


Atrophist

Quote from: MT on September 16, 2024, 08:15:41 PMhttps://youtu.be/b50ISgaDnIk

Noisecast special episode in english! This time we have Pain Appendix as guest, one of the most interesting names of the American noise scene. As interview was conducted in english by Mikko A. it felt natural to do the whole episode same way. So, enjoy. The tapes that are being discussed before the interview are:

Piessa - Ablaatio
Skärgård - Egen Frid - Oma Rauha
Ieskadulla - Pakkala

Youtube and Spotify!

Eli spessujakso enkuksi, ei tule tavaks!

Mainio haastattelu. Vaikka puhtaasti numeeriselta minuuttimäärältään pitkä, tuntuu suorastaan loppuvan kesken! Pete on livenä oikein sydämellinen, maanläheinen ja teeskentelemätön heppu ja se välittyy erinomaisesti myös tallenteelta. Siitä en ollut tietoinen, että Suomi-diggailu ulottuu ihan Kaaokseen ja Rattukseen (?) asti.

En ole pitänyt minkäänlaista kirjaa järjestetyistä keikoista, mutta ei niitä sentään kuuttakymmentä ole. Määrä lienee jossain 30-35 hujakoilla.

Ja hehkutetaan nyt vielä kertaalleen, että jaksossa myös mainittu Skärgård on nähtävissä livenä nyt tulevana lauantaina Helsingissä!

Haare

Quote from: mag-maa on September 01, 2024, 08:56:00 AM
Quote from: Smrt on August 31, 2024, 02:44:40 AMmutta varmaan eri foorumille

mikä eri?
Punk in Finland, oletan.

Quote from: FreakAnimalFinland on September 06, 2024, 07:42:24 AMPuce Mary soundtrackiä leffassa:

https://www.hs.fi/taide/art-2000010657174.html
Katsoin Cineastista folk horror-dokumentin "Woodlands dark and days bewitched", lopussa aloin kuunnella että nyt meni aika meluksi soundtrack ja Puce Maryhan se siinäkin. Hyvä dokkari, joskin liki kolmen tunnin kesto ei ollut ehkä ihan perusteltu, jotain olis voinut jättää poiskin.

Commander15

Noizun ja näkkileivän tenhovoima...

BLJ ja Heat Signature kuunteluputki on ollut päällä. Hervottoman kovaa kamaa löytyy, HS on kautta linjan erittäin rautainen. Altered States of Warfare sekä Brain on War eritoten, likaista ja mureaa noisea ja dynaamista tekemistä. BLJ:n Torture Machinist iski kuin miljoona volttia, ihan helvetin hyvää industrial noisea ja yllättävän selkeä äänimaisema! Lyhyet teokset toimivat kun soundeissa ja meiningissä on paljon varianssia. Mitään vikaa ei niissä "C60 täynnä roiskintaa" -klassikoissa ole, päin vastoin, mutta eri peli selkeästi tällä levyllä.

Tuli todistettua Impakt keikalla pari viikkoa sitten, jumalattoman hyvä veto ja siitä asti onkin ollut kova harsh noise -fiilis päällä. Siinä todellakin kokonaisuus oli enemmän kuin osiensa summa, kun MT kolisteli metalliromua ja Dassum loihti päälle elektronisia häiriöääniä. Keikka oli alusta loppuun kuin Motörheadin Overkillin loppucrescendoa, isompaa vaihdetta lyötiin silmään jokaisen stopin jälkeen! Äärimmäisen inspiroiva keikka, jopa katarttinen kokemus.

Heppakirjat

#747
Mä kirjoitan seinää CD. Myyntipuheen mukaan Suomi hnw-kokoelma homman nimi. Oli miten oli niin mistään muuttumattomana vellovasta Vomir-seinästä ei missään nimessä kyse. The Räty ja erityisesti Moozzhead melko harsh noise meiningillä ilman kantavia väliseiniä liikenteessä. Hazarda Bruo Sonsistemo ja The Aprils enempi maanpaineseinää. HBS kirkasta ja kirpeää. Aprils lahoavaa ja orgaanista. Eli tekijöidensä tulkinta hnw:stä ja hyvä niin. En liiemmin välitä hnw:stä siten kun se minulle useimmiten näyttäytyy, mutta tämä on varsin makoisa levy ja olen erittäin tyytyväinen ostopäätökseen.

Marko-V

Quote from: Heppakirjat on September 19, 2024, 02:20:05 PMMä kirjoitan seinää CD. Myyntipuheen mukaan Suomi hnw-kokoelma homman nimi. Oli miten oli niin mistään muuttumattomana vellovasta Vomir-seinästä ei missään nimessä kyse. The Räty ja erityisesti Moozzhead melko harsh noise meiningillä ilman kantavia väliseiniä liikenteessä. Hazarda Bruo Sonsistemo ja The Aprils enempi maanpaineseinää. HBS kirkasta ja kirpeää. Aprils lahoavaa ja orgaanista. Eli tekijöidensä tulkinta hnw:stä ja hyvä niin. En liiemmin välitä hnw:stä siten kun se minulle useimmiten näyttäytyy, mutta tämä on varsin makoisa levy ja olen erittäin tyytyväinen ostopäätökseen.

Tarkoituksena olikin antaa artisteille hyvin vapaat kädet tehdä omia 'manifestivapaita' tulkintoja aihepiiristä, ja tälleen julkaisijan näkövinkkelistä tämä toimi varsin hyvin.
'Lahoavaa ja orgaanista' - puit sanoiksi sen mille itse en löytänyt sanoja.

FreakAnimalFinland

Kuten monessa yhteydessä ihmiset tarinoineet, vuosien saatossa harsh noise wall aika pitkälti siirtynyt harsh noisesta jopa erilliseksi "skeneksi", joskus hyväksi ja joskus sellaiseksi matalan kynnyksen meemi soundiksi joka tusataan kasaan isolta osin läpällä ja ei mitenkään sillä ajatuksella että joku oikeasti kuuntelisi nettiin ladattuja matskuja. Ei ehkä löytyisi ihmisiä jotka oikeasti ostaisivat LP:n tms. Sen sijaan tämä kokoelma, se on enempi sitä vanhan ajan harsh noise skenen meluvallia, joka ehkä Aprils ja HBS kohdalla saavuttaa nykyajan staattisuutta, mutta The Räty ja Moozzhead kohdalla vaan helvetin hyvää totaalista noisea! Hieman konteksti kysymyksiä, mutta "melu-seinä" ajatuksena varsin hyvä ja itselleni ei pitkään toimi oikeassa elämässä tai noisessa sellainen siisti valkoinen tyhjä sileä seinä. Sen sijaan joku tummunut, patinoitunut, laudan tekstuurit, joku vähän raapinut ja tikkuja töröttää, pari halkeamaa ja oksan kohta... silmä/korva lepää! Vielä kun nastalla pari coolia printtiä koristeeksi voi kysäistä onko se enää puhdas seinä, mutta toimii kun toimii!

Levynkeräily ja vastaava sisältää monesti lähtökohtaisesti jotain pakkomielteisiä piirteitä. Uskoisin että ostajien pakkomielteiset piirteet korostuu HNW kanssa vielä enemmän kuin edes perinteisemmän noisen. Voi mietiskellä tilannetta jossa luultavimmin julkaisu ei käytännön tasolla eroa juuri yhtään julkaisuista joita on hyllyssä jo kymmenittäin, sadoittain, tai enemmän. Ja silti se on hankittava. Kerta kuuntelu, hyväksi toteaminen ja myös sen toteaminen ettei tarvi sen enempää kuunnella. Silti ei mene kiertoon, vaan omaan hyllyyn jemmaan.

Joskus ysärillä Bananafish lehdessä oli tarinaa siitä että lehden toimittajan kaverit olivat sitä mieltä ettei kukaan voi tunnistaa mikä Merzbow albumi on soimassa ja miekkonen oli sitä mieltä että helposti! Ja kaverit pisti soimaan levyjä ja aina tiesi mikä levy soi. Sitten kikkailivat että joku levy soimaan väärällä nopeudella ja silti tunnisti. Eikä ihme, sillä ysärille asti julkaistu Merzbow kama on todellakin sellaista että jokainen soolo albumi on perusteltu ja erilainen verrattuna muihin. Plus vielä hyviä. Sen sijaan HNW puolella koko ajatus tunnistettavuudesta on lytätty. Esim. The Rita haastattelussa mieshän oikein tuhahteli ajatukselle että miksi helvetissä pitäisi tunnistaa jotain piirteitä ja rakenteita ja muistaa millainen julkaisu on. Hänen ideaali oli että julkaisua kuunnellessa, se on aina "uusi", ei voi muistaa tai tietää mikä rapsahdus sieltä tulee. Tuollaista ajatusta ei voi sinänsä kritisoida, mutta toisaalta se voi hyvinkin tarkoittaa että joidenkin artistien tietyiltä aikakausilta ei tarvitse kuin yhden levyn ja voi kuunnella sitä, eikä kymmeniä samankaltaisia levyjä joissa ei ole mitään "muistijäljen jättävää".
E-mail: fanimal +a+ cfprod,com
MAGAZINE: http://www.special-interests.net
LABEL / DISTRIBUTION: FREAK ANIMAL http://www.nhfastore.net