Quote from: Heppakirjat on June 15, 2024, 01:49:12 PMSopivasti historiaakin käytiin läpi, mutta erityisesti kiinnostaa nuo edellä mainitut.
Quote from: kettu on June 13, 2024, 03:52:48 PMTähän kohtaan osio " bändi selittelee sanomisiaan"
Viittaus kulta-aikaan oli setäsutkaus eikä sitä tule ottaa bändin todellisena mielipiteenä asian laidasta.
Nyt on kovin meno ja sitä on hankala kiistää.
Historia monesti suhteellisen subjektiivinen käsite, tai mihin asioihin tarttuu. Tuossa englanninkielisessä voimaelektroniikan kuolema -nimellä olevassa topicissa tuli esiin ajatus että genreillä on se tietty kulta-aika jonka jälkeen hiipuvat tai jatkavat vähemmän luovaa ja ei niin innovatiivista, ja eivät tuota enää yhtään sellaisia vertailua kestäviä klassikoita. Se on helppo huomata vaikka hc punkissa jne. Hyviä bändejä on, mutta vaikutukseltaan tai ilmiönä tuskin ihan sitä kaliiberia että jäisivät historiaan kuten moni "kultakauden" räpellys.
Kysymys on kuitenkin mielenkiintoinen, kun lopulta länsimaisen taiteen historia aika lyhyt, ja omaehtoisen DIY kulttuurin historia vielä lyhyempi. Tuntuu olevan yleistä ajatella että muutaman vuosikymmenen jälkeen ajatellaan että "näin se aina ennenkin mennyt joten tulee menemään jatkossakin", vaikka voisimme yhtä hyvin tulla johtopäätökseen ettei jokaisella kulttuuri-ilmiöllä olekaan nuorisokulttuureista tuttu parin kesän mittainen kohokohta vaan saattaakin olla niin paljon ammennettavaa että ilmiö ei osoitakaan hiipumista ja kultakausia alkaa putkahdella eri ajoissa ja paikoissa.
Kysymys on minusta mielenkiintoinen, sillä jos ei hyväksykään olevansa jonkinlainen imitaattori tai jälkiliukkailla puuhastelija, vaan kenties hyväksyy ajatuksen renessanssin mahdollisuudesta. Kulta-aika onkin sidottu uudelleensyntyvään ilmaisuun jossa voi painottua hieman erilaiset piirteet hieman erilaisten linssien läpi ja ollaankin uuden äärellä.
Nykypäivinä ei ehkä ole käsillä sitä ympäri maailmaa yleisesti hyväksyttyä kulttiklassikkoa... mutta onkin kasoittain levyjä jotka on jopa parempia, vaikkakin vain muutamien kymmenien tai muutamien satojen kuulemia, eivät ikinä voi olla siinä "sukupolvikokemuksen" roolissa. Populaarikulttuurin (joskus ehkä syystä) haikaileman yhtenäiskulttuurin ajatuksen tuominen noisen (tai PE) pariin on tavallaan jopa outo ajatus. ( -> Että olisi yhteinen vallitseva konsensus ja yhteinen käsitys jonka kautta ajatus kultakaudesta syntyy.)
Esimerkkinä voisi melkein sanoa vaikka perus esimerkkinä Japanin noisen. Monesti suomessa puhutaan aika ylimalkaisesti ilmiöstä, mutta sikäläisittäin taitaa olla hyvin selvä käsitys useammasta eri "kultakaudesta". Täällä ei monesti taideta juuri erotella sitä alkuperäistä vanhan liiton kamaa ja toisaalta uudempaa aaltoa joka oli ysärillä, vaan monesti mieltävät samoiksi asioiksi. Uudemman polven miehet puhuneet jo noiden jälkeisistä kultakausista, mitkä jää pitkältä huomaamatta kun ilmenevät esim paikallis-skene ja liveaktiviteetti muodossa eikä länsimaisten musalehtien huuli pyöreänä kreisin kulttuurin ihmettelynä.
Tässä juuri sekä aika loppusuoralla olevaa Terässinfonia vol 7 matskua pyöritellessä, pitää melkein hikeä pyyhkiä otsalta miten kovaa meininkiä luvassa. FA international vol 4 kamatkin jo läjässä ja matskun tarkastelua menossa ja mainiota huomata miten Japanin ja USA:n legendojen rinnalla reilusti uudemmat Suomen tekijät vetää aivan vitun hyvin. Toisin kuin kaikista aiemmista, tästä tulee aika suorasukainen harsh noise tykitys.