Excuse for the international members, but as so many have talked over the years about necessity of Finnish language noise discussion and that this forum has large amounts of Finn people, this is one topic where discussion happens in Finnish. If discussion demands it, it may spin into related topics started in english. Several people just can't express themselves fluently in english and some other places where this type of discussion could be done, is controlled by noise haters.
So in other words..
Quote from: V.T.R on July 29, 2023, 08:04:48 PMQuote from: Commander15 on July 29, 2023, 12:25:51 PMQuote from: FreakAnimalFinland on July 27, 2023, 01:50:35 PMyes, I would suspect that one topic in the style of "noisen tenhovoima" (haha) would not hurt. People who want to check what's being discussed, can probably easily use translator to translate things if it feels important.
Ha! It would indeed be nice little topic have here, instead of that other forum...
Second both these haha!
Yleinen noisekeskustelu suomeksi. Samat säännöt kuin foorumilla yleensä, eli kaikessa lyhykäisyydessään: Enemmän noisea, vähemmän draamaa.
Aamutuimaan kahvin kanssa piti pistää illalla kuunneltu "Ne" Antologia 2xCDR soimaan. Kasattu 4 eri ysäri alun kokoelmakasettien sisällöstä ja Merzbow vääntää niin oksat pois noisea että piti aamulla pyöräyttää 10 minsan setti vielä pari kertaa uudestaan.
Kokoelmaa yleensä ja Merzbowta kuunnellessa tuli äkkiä sellainen fiilis, että nykyisiä, tai sanotaan nyt 2000 luvun subgenre noiseen verrattuna, jos joku saa nyt vaikka perus HNW tai jotain heavy electronicsia kuunnellessa ajatuksen perustaa oma projekti että "vois tehdä tälläistä". Mahdollisuudet että voi ja tulee juuri sellaista on mahdollisuuksien rajoissa, ellei jopa todennäköistä. Jopa sellainen tämän hetken "teenpäs rikkinäistä kassu noisea" voi tuottaa aika laittaa just sitä. Sen sijaan tämän kokoelman Merzbow soimassa ja ajatus että vois tehdä tälläistä, ja todennäköisyys että onnistuisi on suurinpiirtein 0%. Koko kokoelma itsessään oikein huokuu persoonallisuutta ja jokaisen tekijän omaa näkemystä mikä voisi olla noisea. Helvetin hyvä, vaikka varsinaiselta HARSH NOISE elementiltään voi jäädä nykymyllytyksen jalkoihin! Paitsi tietysti Masami, joka nokittaa sellaisen tason että biisi on ihan Noisembryo tason tykittelyä mihin harva pystyy!
Japani-noise on kyllä jäänyt todella hävettävän vähälle kuuntelulle, jotain Merzbowta en ole tainnut kuulla edes yhtä kokonaista pitkäsoitollista...
Ehkä tässä on itselläni vähän samanlainen "monoliitti"-ilmiö kuin jazzin kanssa oli, että on vaikea lähestyä koko aihetta, kun diskografiat on niin laajat joka artistilla, että ajatuskin aloittamisesta tuntuu jotenkin uuvuttavalta urakalta! Pitäis vain ottaa itteään niskasta kiinni ja aloittaa tosissaan näiden japsinimien kuuntelu.
Sellainen yleissivistyksellinen, mutta kaikin puolin luunkova aloituspaketti voisi olla merzbow noisembryo/noise matrix 2cd. Jos fyysistä halajaa, tulossa jossain vaiheessa uudestaan myyntiin. Netin kautta pääsee tietysti helposti käsiksi ja oma ikisuosikki merzbow tietysti:
Quote from: Commander15 on July 30, 2023, 06:34:15 PMJapani-noise on kyllä jäänyt todella hävettävän vähälle kuuntelulle, jotain Merzbowta en ole tainnut kuulla edes yhtä kokonaista pitkäsoitollista...
...Pitäis vain ottaa itteään niskasta kiinni ja aloittaa tosissaan näiden japsinimien kuuntelu.
Nykyään tulee niin paljon uusintajulkaisuja, että klassikoita on aika helppo haalia hyllyyn. Merzbowinkin kanssa voi lähtä siitä, että aikalailla kaikki Relapsen uudelleen julkaisemat ysärilevyt on joko hyviä tai vitun hyviä. Urashima on laittanut pihalle melkein kaikki (mun mielestä) oleelliset Incapacitantsit, Masonnat, MSBR:t jne jotka löytyy yleensä myös bandcampista jos ei halua sokkona ostella. Youtuben harsh noise channel on kerännyt myös klassikot kuunneltavaksi tilinsä alle:
https://www.youtube.com/@harshnoisechannel7090/videos
Siitä vaan kuuntelu urakka käyntiin hehe!
Laitoin itsekkin tämän topikin inspiroimana Merzbowit soimaan. Relapsen julkaisema Tauromachine pauhaa stereoissa. Ei mitään äärimmäisen harshia kamaa, mutta hyvää psykedelia pulputusta, säksätystä ja lorinaa.
Pitääpä ottaa Merzbow kuunteluun tällä viikolla, kun loma loppuu ja paremmat noisen fiilistely ajat koittavat hehe
Kuuntelen autossa Kjostadin Music For Organic Performance cd:tä, joka on varmaan kuunnelluin noiselevy tänä vuonna tässä taloudessa. Briljantti levy. Todella rikasta, mielenkiintoista ääntä ja yleistunnelma on varsin evokatiivinen. Tyylitajuisesti käsiteltyä ääntä, ei mene päättömäksi efektipornoksi, vaan äänilähteet säilyttävät perimmäisen olemuksensa. Tilantuntu on tässä vahvasti läsnä, huomaa hienosti että kappaleet on kasattu kenttä-äänityksistä. Kaiut ja tilat kuulostavat "luonnolliselta" ja mehukkailta, jos vertailukohdaksi otetaan jokin digireverbillä silattu linjaäänitys. Tämä pukee hienosti konkreettista ääntä, jota käsitellään fyysisesti.
Tämä spatiaalinen ulottuvuus noisessa on mielenkiintoinen aihe, josta sopisi keskustella enemmänkin!
Quote from: Commander15 on July 31, 2023, 10:17:29 AMTämä spatiaalinen ulottuvuus noisessa on mielenkiintoinen aihe, josta sopisi keskustella enemmänkin!
Tämä on kyllä mielenkiintoinen aihe. Aloittaessa itse tekemisen sain jotenkin sellaisen kuvan, että treenis/liveäänitykset on se juttu mutta nykyään on semmoinen fiilis, että nimenomaan näiden yhdistelmä on se millä saa hyvin voimaa ja syvyyttä jos vaan jaksaa kaivaa ja ottaa huomioon molempien vahvuudet. Yleisesti kyllä hyvin sidonnainen myös siihen minkä tyyppistä kamaa tekee.
Missähän siitä oli puhetta, voisiko olla s&w foorumi, missä joku taho ilmoitti inhokikseen nykyinen "artspeak" artisti bioissa ja julkaisujen kuvailuissa. Just jotain artisti infoa luin jossa oli sellaiset investigation of spatial movement läpät että hirvitti...
Oikein makkaraa syövän hikisen noisejätkän kielellä, homman nimi lienee tilan tuntu äänessä, josta taitaa foorumilla olla englanniksi topic jossain.
Itse ole sekä tilan, tilattomuuden että jonkun kuviitteellisen ääritilan ystävä. Joskus on hieno kun voit oikeasti aistia huoneen ja tapahtumien mittasuhteet tai välimatkat, mutta välillä se tekee noisesta hienon kun yhdistyy eri tilojen bizarro maailma, mitä ei ole "oikeasti olemassa". Vrt modernin taidemusiikin tympeys kun on käsillä hienoin akustiikka ja tila, jopa käsinkosketeltava kolmiulotteisuus ynnä muu, MUTTA mitä ilmeisemmin jopa kollektiivisesti sitova sääntö että näin ON OLTAVA. Ja liekö olemassa montaa sen alan levyä, jossa tilaan tunkeutuisi jotain äärimmäisen epäluonnollista ja mielipuolista? Jos 3 ulotteisen tilan ulkopuolelta rönsyääkin kaapelia pitki H.ö.H. henkinen pausenäppäin harsh burst?! Joka ei liity enää havaittuun tilaan vaan rikkoo sen kuin... inhottava melu!
Tollanen bizarro-äänimaisema on kyllä onnustuessaan todella hieno. HÖHin kassuja kuunnellessa on tullut mieleen sellanen ajatus, että kuuntelisi eräänlaista synteettistä kenttä-äänitystä paikasta tai ulottuvuudesta joka sijaitsee jossain radiotaajuuksien ja nauhahäiriöiden välissä. Hienoa tavaraa!
Testicle Hazardin "Python..." on erittäin mielenkiintoinen albumi tuon tilan tunnun puolesta. Studiolive "oikeassa" studiossa, "oikeilla" vehkeillä ihan teknikon kanssa äänitettynä. Siinä äänimaisemassa on jotenkin läsnä härski kahden maailman kohtaaminen: itse tilaääni voisi sopia perinteiselle taidemusiikkiäänitteelle tai johonkin free impro / jazz kolisteluun, mutta tilan täyttääkin kunnon värikäs harsh noise. Johtuneeko juuri tuosta äänellisestä aspektista, mutta Pythonia kuunnellessa tulee jostain kohdista erittäin vahvat free impro ja -jazz vibat.
Se oli yksi ehdottomia syitä miksi levy teki mieli julkaista. Tuota ennen oli se ihan rehellinen live levy, jonka soundikin oli sen ajan tekniikan tallentama live. Hyvä, mutta ei niin ajaton kuin Python, jossa ei musassa tai tallennustekniikassa ole mitään tiettyä "aikakautta", vaan nimenomaan vain se tila ja touhu. Jo siihen aikaan taisi olla useampi jotka totesivat että oppipojista tuli mestareita, hehe... viitaten tietysti siihen että suhteellisen ilmiselvä japanin harsh noise duo ikävä kyllä oli etenemässä selvästi laskevalla käyrällä, kun taas Testicle Hazard itsensä lisäksi oikein tarkoituksella nokitti genre standardeja.
Tämä TH levy ehkä jäi siinä harsh noisen aallonpohjassa hieman liian vähälle huomiolle? Kuten esimerkiksi monista WCN podcasteistä tulee ilmi, n. 2012 vuotta pidetään usein aikakautena jolloin CD formaatti oli ajettu alas ja käytännössä iso osa USA noiselafkoista oli pistämässä ainakin väliaikaisesti lappua luukulle. USA distrot piti lopetus alennuksia kilpaa. Toki euroopassa CD mihinkään hävinnyt ja Suomessakin ilmesty aivan holtiton määrä jos jonkinlaista noise CD:tä, mutta noisen historia monesti kirjoitetaan USA/Japani perspektiivistä joten.. Mutta, ei hätää. Levyähän saa edelleen. Ei niitä ihan tolkuttomasti ole, mutta hyvän noiselevyn kanssa ei aina tarvi hätäillä tai maksaa itseään kipeäksi. Mikä sen parempaa kuin levy joka ehtinyt todistaa että kestää aikaa!
Mökillä soinut tänään kahvin juonnin ohella C.C.C.C.:n Rocket shrine ja Noise Forest kokoelma. Eli vanhalla kunnon Japanilinjalla jatketaan. Rocket shrine kyllä loistava harsh kihinä ja kosminen huhuilu.
Wow! Tämähän topikki on lähtenyt lentoon. Hienoa! Japani hommat on itselleni ihan viime aikoihin asti pysyneet vieraina. Genreen kun tutustuin eka ahaa-elämys oli Sick Seed-Elephant Man-kasetti. Perdo Omnis kokoelma, vai pitäiskö kuvailla; kollaasi, herätteli tarpeen omalle kontakti mikille.
Se äänen määrä, ja ennen kaikkea laatu joka tästä maasta tällä hetkellä syntyy, ei todellakaan palvele tarvetta kurkistella menneisiin tahi muille maille. Uskon mielenkiinnon riittävän kyllä kunhan aika on. Julkaisuista framille on nostatettava yksi uunituore teos; Steel Corset- Body Belt CD! Tämä pääsi jotenkin yllättämään ja lyömään vyön alle!
Quote from: piisti on August 01, 2023, 03:07:39 PMSe äänen määrä, ja ennen kaikkea laatu joka tästä maasta tällä hetkellä syntyy, ei todellakaan palvele tarvetta kurkistella menneisiin tahi muille maille.
Tämä on kyllä täysin totta! Suomen nykyskene on erittäin voimissaan ja tänäkin vuonna tullut jo aivan helvetin paljon hyviä julkaisuja. Satatuhatta julkaisut kauttaaltaan pelkkää priimaa, mutta FA:n julkaisemat HÖH ja KSNK myös vuoden parhaimpia. Ja toki sun Amek-Maj CD on pyörinyt läpi monen monet kerrat :)
Mulle koko noisetouhut lähti käyntiin nimenomaan Japani artistien kautta niin ne hommat olleet mukana siitä asti ja muut kansainväliset touhut tullut tsekkailtua zinejen ansiosta. Mutta suomihommat nykyään sen verran voimissaan, että monet kestää vertailua ihan tunnustettuihin klassikkolevytyksiin yleisessä noise kaanonissa. Aina voi toki vertailla sitäkin kautta, että kuka teki ensin ja missä, mutta jos puhutaan pelkästä äänestä, niin taso on erittäin kova.
Nyky suomi hommista pakko hehkuttaa myös RMSS joka lähestyy hommia vielä omakustanne kassuilla joiden laatu senkun paranee joka julkaisulla. Pesee minun kirjoissa mennen tullet monet "isommille lafkoille" levyttävät muiden maiden artistitkin.
Quote from: FreakAnimalFinland on July 31, 2023, 09:42:30 PMMissähän siitä oli puhetta, voisiko olla s&w foorumi, missä joku taho ilmoitti inhokikseen nykyinen "artspeak" artisti bioissa ja julkaisujen kuvailuissa. Just jotain artisti infoa luin jossa oli sellaiset investigation of spatial movement läpät että hirvitti...
Omissa puuhasteluissa tullut vastaan samanlaista tavaraa ja sellaista tuottavia yksilöitä toisinaan. Siinä joutuu tasapainoilemaan terveen skeptisyyden, ja toisaalta sen hyväksymisen välillä, että itse ei välttämättä aina tiedä tai ymmärrä kaikkea. Jokusen kerran olen koittanut käydä näitä juttuja läpi oikein ajatuksen kanssa, että onko tässä oikeasti jotain sellaista ilmaistu, jota ei voi sanoa yksinkertaisemmalla ja selkeämmältä kielellä. Ainakaan toistaiseksi ei ole mitään sen kummempia lamppuja päässä syttynyt.
Siinä mielessä rasittava ilmiö, että avantgarde ja "taidenoise" sinänsä on usein vähintäänkin konseptin osalta kiinnostavaa, usein ihan oikeasti toteutuksen osalta onnistunutta. Omasta mielestäni ainakin. Olen toisinaan jopa yrittänyt tuoda tätä maailmaa ja sitten hieman hikisempää ja rupisempaa ilmaisua sekä sen ystäviä lähemmäksi toisiaan. Mutta nykyinen laajempi, kahtiajakoa ja vastakkainasetteluja suosiva trendi tekee sen aika hankalaksi.
QuoteOlen toisinaan jopa yrittänyt tuoda tätä maailmaa ja sitten hieman hikisempää ja rupisempaa ilmaisua sekä sen ystäviä lähemmäksi toisiaan. Mutta nykyinen laajempi, kahtiajakoa ja vastakkainasetteluja suosiva trendi tekee sen aika hankalaksi.
Tää on havaittu...Hieman närästää, ettei Muka mahtuis samaan tilaan. Mut jossei jengi haluu laajentaa omaa käsitystään mistään, vaan elää omassa täydellisessä tietoisuudessaan, niin sille ei sit voi oikein mitään...Tää on vaan niiltä pois jotka ois valmiita ottaa vastaan kaikenlaista mahdollisesti kiintoisaa.
Tämä närästelijäjengi tosiaan sulkee vaan itseltään mahdollisuuksia. Suomen skene on siinä mielessä ehkä erilainen, että kaikkiin uusiin tekijöihin suhtaudutaan lähtökohtasesti mielenkiinnolla. Sitten on tämä pieni konklaavi joka haluaa tutkia kaikkien puoluekirjat ja sukuhistorian ennen kuin uskaltaa diggailla. Järjetöntä puuhaa, ei mitään tekemistä NOISEN kanssa. Ja saman porukan omat meriitit noisessa on.... niin.
Mitä fiilistelyihin tulee, aika vähän NOISEA kulunut kesän aikana, suomalaiset jazzjutut on vallanneet korvakäytävät. Asiaan korjausta; nyt.
Quote from: MT on August 01, 2023, 08:56:58 PMTämä närästelijäjengi tosiaan sulkee vaan itseltään mahdollisuuksia. Suomen skene on siinä mielessä ehkä erilainen, että kaikkiin uusiin tekijöihin suhtaudutaan lähtökohtasesti mielenkiinnolla. Sitten on tämä pieni konklaavi joka haluaa tutkia kaikkien puoluekirjat ja sukuhistorian ennen kuin uskaltaa diggailla. Järjetöntä puuhaa, ei mitään tekemistä NOISEN kanssa. Ja saman porukan omat meriitit noisessa on.... niin.
Komppia, komppia.
Huomenna testiin KYLMÄKOVAMAA - FUCKDOLL CD.
Oli meininki mikä tahansa muualla niin voitais pyrkiä pyhittämään tämä topikki nimenomaan noisen HEHKUTUKSELLE.
Joo, ja meininkihän on hyvä. En ole tavannut kovin montaa nihkeää jätkää ihan naamatusten, enkä ole huomannut että sellaiset olisi tehneet mitään kovin relevanttia genren historiassa. Mitenkään sen kummemmin kenenkään touhuja väheksymättä, mutta realismi muistaen. vrt. jos ei noise oikeasti maistu, niin kyllä ne kyydistä tipahtaa muutaman töyssyn jälkeen.
Todellakin, tilanne on se ettei kenenkään välttämättä tarvitse alkaa kahlaamaan muinaisnoisea uuden noisen kustannuksella. Itselläni on työolosuhteet niin mukavat että päivässä olevan noiseajan määrä on niin iso että ehtii tsekata sekä uudet että vanhat. Etenkin nykyisessä tilanteessa, on monesti hyvin palkitsevaa pyöräyttää vaikka RMSS "Neuvos" kassu ja huomata että tämä kyllä pesee heti kättelyssä monet Urashima kult reissue LP:t. Ei niin että kyse olisi noise kilpailusta, vaan että kannattaa huomioida elävä kulttuuri, sillä siitä on hyötyä ettei aina vain pengo kuratoitua historiaa, vaan voi napsia vaikka kovimmat jutut tuoreeltaan ja osan artisteista tsekata keikoilla jne.
Hieman molempiin asioihin liittyen, monesti on kyselyä mistä naisten noiset ja aina äimistyttää miten voi olla ettei vanhoja tai edes nykyisiä tekijöitä tiedetä? Eilen juuri kuuntelin HEX MINORA "Under A Pornographic sun" kassun. VHS koteloon pakattu, mukana pari A4 liitettä. Soundi on sellainen sähköinen ysäri efektien läpi vedettyä "noise-drone", eli selvästi ei tavoite olla HARSH noisea, mutta ei ole rytmiä, ei melodia, synat ja muut toimii kokeellisen äänen lähteenä eikä mitään heavy electronics tai power electronics kulmaakaan oikein ole.
Daami teki useita kasetteja ja myös CDn just siinä ysärin lopussa, mutta vaipunut todella syvälle unohduksiin. Kassun mukana tulevissa liitteissä, yksi sisältää pätkän haastattelua jossa artistilta tentataan vaan kysymyksiä "naiseudesta", kun selvästi haluaisi olla ihan vaan taiteilija ilman mitään etuliitettä, heh!
Hex Minoran matskua kun kuuntelee, tulee tavallaan jopa mieleen
STAR. Ei siitä että olisi yhtä saturoitunutta kassu röpöä. vaan esim. tämän kassun kakkosbiisi lähtee jotenkin niin "ysärin holtittomuus" -hengessä käsistä että noise soundit harvoin on vain cooleja, vaan useasti enemmän hämäriä ja outoa ja jotenkin editoimattoman kusisia että niissä
noisearvot syntyy särön ja intensiivisen myllyn sijaan siitä ihmeellisestä jotenkin käsistä lähteneestä kaaoksesta! Tuubista löytyy kassu ihan kokonaisuudessaan. Fyysisesti ei enää niin helposti löydettävissä joten hillot voi käyttää hyvin mielin tuoreisiin julkaisuihin.
Nyt soi toi Python in the Bowl CD. En nyt ihan saa kaikkea irti kehumastanne saundista ku tämäkin ceedee tulee niin vitun kovaa, ettei meikän systeemeillä pääse ihan niille leveleille et sais kauniisti selvää. Tää on yks mikä joissain noiselevyissä pilaa kuuntelukokemuksen ainakin tässä taloudessa. Vähän sama ku yrittäis 100w kitarakombosta saada sen tarkoitetun äänen häiritsemättä nukkuvaa.
Onhan tässä hyvä ja laaja äänikuva ei sillä. En muistanu yhtään et tää oli FA. Ikävä kyllä tuota tallennusmestaa,studio kuu, ei taida enää ainakaan varattavissa olla. Absoluuttisen Nollapisteen Otsala sitä tai pyörittää Alppilassa. Eikä varmasti ihan vierasta touhua tämmöinenkään mekkala hänelle. Muistelen Liimatan tehneen feedback-pohjaista noisee. Tällaisena knoppitietona.
Quote from: piisti on August 02, 2023, 11:20:37 AMNyt soi toi Python in the Bowl CD. En nyt ihan saa kaikkea irti kehumastanne saundista ku tämäkin ceedee tulee niin vitun kovaa, ettei meikän systeemeillä pääse ihan niille leveleille et sais kauniisti selvää. Tää on yks mikä joissain noiselevyissä pilaa kuuntelukokemuksen ainakin tässä taloudessa. Vähän sama ku yrittäis 100w kitarakombosta saada sen tarkoitetun äänen häiritsemättä nukkuvaa.
Onhan tässä hyvä ja laaja äänikuva ei sillä. En muistanu yhtään et tää oli FA. Ikävä kyllä tuota tallennusmestaa,studio kuu, ei taida enää ainakaan varattavissa olla. Absoluuttisen Nollapisteen Otsala sitä tai pyörittää Alppilassa. Eikä varmasti ihan vierasta touhua tämmöinenkään mekkala hänelle. Muistelen Liimatan tehneen feedback-pohjaista noisee. Tällaisena knoppitietona.
Kyllä se tulee lujaa ja "kirkkaasti", muttei onneksi niin lujaa kuin esim. Lettera 22 Negative Tongue reissue cd tai Vanhalan levyt. Melkein mahotonta kuunnella niitä ees autossa, kun volume jo pykälällä 9 hajottaa korvat ja pään. Satatonnisen jotkut kassut, ainakin Slow Urge ja Super Instinct '21, on kans masteroitu niin tuppeen että
kotistereot tuntuu räjähtävän, jos ees vähän koettaa avata volumea hehe
Quote from: Commander15 on August 02, 2023, 11:46:53 AMSatatonnisen jotkut kassut, ainakin Slow Urge ja Super Instinct '21, on kans masteroitu niin tuppeen että
kotistereot tuntuu räjähtävän, jos ees vähän koettaa avata volumea hehe
Tämähän kuulostaa mitä parhaimmalta myyntipuheelta!
Quote from: moozz on August 02, 2023, 12:10:05 PMQuote from: Commander15 on August 02, 2023, 11:46:53 AMSatatonnisen jotkut kassut, ainakin Slow Urge ja Super Instinct '21, on kans masteroitu niin tuppeen että
kotistereot tuntuu räjähtävän, jos ees vähän koettaa avata volumea hehe
Tämähän kuulostaa mitä parhaimmalta myyntipuheelta!
No sitä se kyllä on!
Quote from: moozz on August 02, 2023, 12:10:05 PMQuote from: Commander15 on August 02, 2023, 11:46:53 AMSatatonnisen jotkut kassut, ainakin Slow Urge ja Super Instinct '21, on kans masteroitu niin tuppeen että
kotistereot tuntuu räjähtävän, jos ees vähän koettaa avata volumea hehe
Tämähän kuulostaa mitä parhaimmalta myyntipuheelta!
Kartanon herralla on tilaa luukuttaa! Btw; sessiot syksyllä?
Kylmäkovamaan Fuckdoll CD pyöräytetty kerran läpi, todella hyvä levy.
Tässä on paljon sellaisia elementtejä, joista pidän kovasti noisessa: harva äänimaisema, post-mortem henkinen kaikuisuus ja nauhasoundi sekä öykeän painostava tunnelma. Feedbackiä annostellaan hyvällä maulla, äänilähteiden balanssi on just kohdillaan ja fyysisiä esineitä ei käsitellä mitenkään ylettömän aggressiivisesti, joten äänten yksityiskohdat pääsevät oikeuksiinsa. Kaiutetut, etäiset huutovokaalit toimivat hemmetin hyvin tässä! Ne tuovat tietynlaista 80-luvun industrial-noise / power electronics -fiilistä kokonaisuuteen, joka on samanaikaisesti "tutun" kuuloinen soonisesti, mutta ilahduttavan omaperäinen ilmaisultaan sekä kokonaisuudessaan. Pitää kuunnella uudestaan läpi pian.
Suomesta tulee omaleimaista ja laadukasta noisea tänä päivänä, ei voi muuta virkkoa. Ja todella hienoa, että nimenomaan industrial-henkistä noisea on ilmestynyt lähiaikoina.
Kylmäkovamaa oli ylläri kun ekan kassun kuulin. Toka kassu hyvin erilainen ja kova. Kokisbiisi Terässinfonialla oli taas hieman erilainen. Artisti pisti matskut kasetilla ja ilmoitin että tästä ei kyllä tule kassua vaan ihan CD albumi. Kyseessä sen verran varhaisessa vaiheessa oleva tekijä, että lähestynyt juttuja aika "nämä laitteet omistan, tälläisiä juttuja niillä voi tehdä" ja ymmärtänyt ettei varsinaisesti yritä kuulostaa vanhalta tai tietyltä, vaan luonteva ilmaisu kun tekee mitä haluaa tietämättä koko genren historian kulkua...
Tämä liittyy hyvin mainittuun "kovalle masteroituun noiseen". Yllä mainitun artistin soundi on mielestäni niin hieno sellaisenaan, että en halunnut pilata tunnelmaa nykyaikaisella buustaamisella ja kirkastamisella. Matsku on se kurja, nuhainen ja tukehtunut kohina ja tomuinen särö jne. Mitään kompressointia, mitään buustausta ei ole tehty vaan soundi on nykyajan noise levyjen suhteessa hiljainen. Sama homma KSNK levyssä. 0% masteroitia. Puhuin artistin kanssa että ajatus siitä että tätä "parantaisi" vetämällä pari kertaa kassujen läpi tai jotain tube preamppia... niin ehkä ehkä.. mutta tosiasiassa se veisi materiaalia vain sinne suuntaan mikä nyt on tavallaan jopa tyypillistä. Hyvää, mutta tavallaan se vakio kikka millä homma parannetaan. Jättämällä artistin soundi 100% sellaiseksi etuna on ettei ainakaan päädy siihen syöveriin missä uusintajulkaisut miltä tahansa aikakaudelta ja mantereelta kuulostaa tietyn jäbän 2020 masteroimilta, heh. Hyvältä, mutta...
Laitteiston asiantuntijat voisi selvitellä ja kertoa, mutta oma pers' tuntuman fiilis on se että levyt soi hienommin jos vahvarista voi antaa volumea enemmän. Jos CD soi täpöllä jo volumen noustessa hitusen nollasta ylös, kysymys lienee mitä se signaali on? Aiheesta nahistellaan kaiken maailman hifi foorumeilla että kumpi on parempi, filen (tai jollekin formaatille tallennetun äänilähteen) volume kovalla, vai vahvarin volume kovalla. Konsensusta ei näytä olevan vaan molemmille on puolustajansa.
Voi olla mahdollista että levyt joissa volaa saa annettua vahvarista sisältää enempi dynamiikkaa ja kuulostaa siksi paremmille omassa korvassa.. kun albumin tyypillisen maksimi tykityksen seassa, yht'äkkiä saadaan vielä vähän lisää noisea...!
Sekä KSNK että Kylmakovamaa, itse miellän CD levyltä kuunneltaviksi albumeiksi eikä niissä kiinnosta joku striimipalveluiden volumekilpailu. Julkaisutapa promotoi ajatukseen että kannattaa kuunnella hyvillä oikeilla stereoilla.
Hieno homma tosiaan että täälläkin suomenkielinen topic! Äsken tuli kuunneltua HÖH / Violent Shogun splittikassu. Vähän piti HÖH puolen alussa tsekkailla onko johdot kunnolla kiinni kun soundit tulee pääasiassa vaan toisesta kanavasta, joka ainakin kuulokkeilla kuunnellessa melko härskin kuuloista. Meininki rakentuu kyllä nopeasti aika erilaiseksi ja alkaa tasapainottumaan stereokuvankin kannalta. Erikoisten panorointivalintojen lisäksi tässä kiinnitti huomion jopa jonkin sortin "musiikillista" tunnelmaa tuovien looppien käyttö jota en muista muussa HÖH materiaalissa kuulleeni, vaikka en toki artistin kaikkia julkaisuja tunne. Violent Shogun puoli toimi myös hyvin ja artisti pitää ottaa paremmin syyniin, jos vaikka tuon Breath And Steam CD:n seuraavana hommaisi...
Quote from: FreakAnimalFinland on August 02, 2023, 02:01:27 PMKylmäkovamaa oli ylläri kun ekan kassun kuulin. Toka kassu hyvin erilainen ja kova. Kokisbiisi Terässinfonialla oli taas hieman erilainen. Artisti pisti matskut kasetilla ja ilmoitin että tästä ei kyllä tule kassua vaan ihan CD albumi. Kyseessä sen verran varhaisessa vaiheessa oleva tekijä, että lähestynyt juttuja aika "nämä laitteet omistan, tälläisiä juttuja niillä voi tehdä" ja ymmärtänyt ettei varsinaisesti yritä kuulostaa vanhalta tai tietyltä, vaan luonteva ilmaisu kun tekee mitä haluaa tietämättä koko genren historian kulkua...
Tämä liittyy hyvin mainittuun "kovalle masteroituun noiseen". Yllä mainitun artistin soundi on mielestäni niin hieno sellaisenaan, että en halunnut pilata tunnelmaa nykyaikaisella buustaamisella ja kirkastamisella. Matsku on se kurja, nuhainen ja tukehtunut kohina ja tomuinen särö jne. Mitään kompressointia, mitään buustausta ei ole tehty vaan soundi on nykyajan noise levyjen suhteessa hiljainen. Sama homma KSNK levyssä. 0% masteroitia. Puhuin artistin kanssa että ajatus siitä että tätä "parantaisi" vetämällä pari kertaa kassujen läpi tai jotain tube preamppia... niin ehkä ehkä.. mutta tosiasiassa se veisi materiaalia vain sinne suuntaan mikä nyt on tavallaan jopa tyypillistä. Hyvää, mutta tavallaan se vakio kikka millä homma parannetaan. Jättämällä artistin soundi 100% sellaiseksi etuna on ettei ainakaan päädy siihen syöveriin missä uusintajulkaisut miltä tahansa aikakaudelta ja mantereelta kuulostaa tietyn jäbän 2020 masteroimilta, heh. Hyvältä, mutta...
Tossa on kyllä etunsa, että laitetaan käsittelemätön lähdemateriaali levylle jos se jälkikäsittely ei joko tuo mitään uutta kulmaa itse materiaaliin tai sitten se veisi sitä väärään suuntaan. Ja miksipä uudelleenjulkaisun pitäisi kuulostaa joltain 2020-luvun tulkinnalta? Mielenkiintoisempaa onkin kuulla se varsinainen alkuperäismateriaali siirrettynä masternauhoilta cd-formaattiin korjailematta.
Quote from: FreakAnimalFinland on August 02, 2023, 02:01:27 PMLaitteiston asiantuntijat voisi selvitellä ja kertoa, mutta oma pers' tuntuman fiilis on se että levyt soi hienommin jos vahvarista voi antaa volumea enemmän. Jos CD soi täpöllä jo volumen noustessa hitusen nollasta ylös, kysymys lienee mitä se signaali on? Aiheesta nahistellaan kaiken maailman hifi foorumeilla että kumpi on parempi, filen (tai jollekin formaatille tallennetun äänilähteen) volume kovalla, vai vahvarin volume kovalla. Konsensusta ei näytä olevan vaan molemmille on puolustajansa.
Voi olla mahdollista että levyt joissa volaa saa annettua vahvarista sisältää enempi dynamiikkaa ja kuulostaa siksi paremmille omassa korvassa.. kun albumin tyypillisen maksimi tykityksen seassa, yht'äkkiä saadaan vielä vähän lisää noisea...!
Sekä KSNK että Kylmakovamaa, itse miellän CD levyltä kuunneltaviksi albumeiksi eikä niissä kiinnosta joku striimipalveluiden volumekilpailu. Julkaisutapa promotoi ajatukseen että kannattaa kuunnella hyvillä oikeilla stereoilla.
Oma tuntumani on sama, mutta olen kylläkin maallikko asian suhteen. Ehkä Dassum olisi parempi ammattilaisena selittämään tän homman juurta jaksaen? Mutta olen sitä mieltä, että suurin osa kokeellisesta äänestä ja konventionaalisesta musiikista hyötyisi rikkaammasta dynaamiikasta vs. Brickwall-limitoity ja tuppeen kompressoitu pötkö, jossa hiljaisen ja kovan äänen välillä ei ole korvin havaittavia tasoeroja.
Quote from: Commander15 on August 02, 2023, 03:45:50 PMMutta olen sitä mieltä, että suurin osa kokeellisesta äänestä ja konventionaalisesta musiikista hyötyisi rikkaammasta dynaamiikasta vs. Brickwall-limitoity ja tuppeen kompressoitu pötkö, jossa hiljaisen ja kovan äänen välillä ei ole korvin havaittavia tasoeroja.
Täysin samaa mieltä. Loudness war keskustelut populaarimusiikista varmasti monelle tuttuja ja jotenkin todella typerä ajatus että samanlaista "pitää soida kovaa/hyvin kaikilla laitteilla" tyyppistä ajatusta sovellettaisiin kokeelliseen ääneen, jossa kuvittelisin että asiasta oikeasti kiinnostuneet panostaa sen verran että sitä volumea voi kääntää ihan itse laitteistosta sen verran kun tarvitsee. Brickwall soundi niihin levyihin missä se kuuluu olennaisesti ilmaisuun, ei muihin.
Kasetteja himassa kuunnellessa ei oo mitään ongelmia volumen kanssa esim.ym Primitive Wings kassun kans, koska on soittimen oma volume ja vahvistimen volume. CD-soitin on Sonyn joku metallikoteloinen melko vanha, mutta kaikki levyt toistava karvalakkimalli. Noita em. FA- levyjä en niin kovalla intensiteetillä ole kuunnellut kun Amek-Maj s/t-levyy. Ja kyllähän äänen nyanssit erottuu ihan eri tavalla kun vahvistimesta pystyy levyä "soittamaan". Tätä haettiin & saatiin.
Japanoisesta, myllytin juuri läpi Thirdorganin massiivisen "The Pornography Of Despair" LP-setin. Ehkä vähän vähemmän mainittu levy muutenkin, ja helevetin hyvä. Erotuksena muihin aikalaisiin, Thirdorgan jyrää niin perinteistä japanisoundia, lasersirkusta mutta myös tonnikaupalla kunnon ryönää soundissa. Kaikkea tätä sekasin niin ei voi kun hymistellä tyytyväisenä. Todella porno setti myös, kolme punasta vinyyliä ja päälle vielä CD:n verran bonusmatskua. Kunnon overkill, ehkä kansista ois toivonu vähän toisenlaiset, kaikki kolme älppyä yhessä taskussa.
Tämä on todella kova. Itse alkuperäinen kassumatsu sellaista ysäri lopun noisea ja cd taas oli alunperin suunniteltu Relapsen julkaisemaksi albumiksi mutta about samaan aikaan kun Bill myi Relapsen, lafkan uusi, hieman kaupallisempi omistaja luonnollisesti ei nähnyt arvoa jatkaa ihme rutina levyjen tekemisessä kun vaihtoehtona panostaa niihin oikeasti myyviin.
Thirdorgan oli yksi niistä joiden levy ei ikinä ilmestynyt ja se cd on nyt tässä setissä ekaa kertaa hieman kontekstista ja aikakaudesta irrallisena bonuksena...
Voi kuvitella mikä olisi "noise historia" jos johonkin Merzbow ja Masonna levyjen perään olisi tärähtänyt tuo cd kunnon albumina! Eli: jos suomessa sanoisi ääneen Thirdorgan, joku voisi tietää sen kovimpien noise geriatrikkojen lisäksi, heh!
Iltasaduksi tykitelty Masonna / Prurient - Annihilationism CD, viime vuoden parhaimmistoa. Erityisen hyvin soljuvasta vuorottelevien biisien metodista tuli mieleen että mitähän muita samalla tavalla järjesteltyjä melusplittejä löytyy? Omassa hyllyssä ei ainakaan taida olla, suositukset kiinnostaa...
On niitä muitakin, mutta eräs oikein alan klassikko joka teki moneen vaikutuksen on 1996 Macronympha / Government Alpha split joka isolla painoksella teki tutuksi tuollaisen vuorottelevien biisien splitin.
https://www.discogs.com/master/613-Macronympha-Government-Alpha-Obliteration
Pyöräyttelen nyt tätä Fuckdollia stereoilla ja kyllä toimii. Hulluus ja painostavuus, sekä herkullinen kasettisoundi, välittyy todella hienosti. Kerrassaan upea soundi! Tämä olisi vähemmän vakuuttava, jos tää olis äänitetty puhtaasti diginä tai vedetty kermaisten pre-ampien läpi. Tykkään hulluna tällaisesta kamasta, ei häpeä "isojen poikien" rinnalla. Saa suositella samanhenkistä kampetta, jos sellaista tulee mieleen!
Voimaelektronikan puolella on jokunen artisti joka on tehnyt cover biisejä muiden kappaleista. Suomessa tietysti SADIO tykitteli oikein kunnon copycat killer teemaisen muiden imitoimissession. Sick Seed, Bizarre Uproar yms tehnyt musa biisien lyriikoita käyttämällä tai hieman biisejä samplaillen "covereita". Taint on vetänyt Venomia, ynnä muuta...
Eilen tuli kuunneltua Con-Dom Rome Songs 10" ja se on siitä hauska levy että nimibiisi on vain muutamia vuosia aiemmin ilmestynyt Final Solution biisi. Taustalla selvästi samplatty alkuperäisen biisin alkua, päälle hieman muuta kohinaa ja uudet laulut. Kansissa toki annetaan krediitit kaikille joille kuuluu. Con-Dom muutenkin varsin nerokasta materiaalin kierrätystä ja uudelleen kontekstualisointia. Lyriikat on harvemmin Dandon omasta kynästä varsinaisesti, vaan mies napsi eri lähteistä tekstinpätkiä joita hyödynsi lyriikoina. Samoin musiikki on käytännössä aina jonkun muun matskusta tehtyä. Yleensä (muttei aina), kansissa kerrotaan kenen raaka-aineista tai jopa ihan julkaisuilta on napsittu soundit biisien tekoon. Rome Songs levyllä mm Final Solution ja Expose Your Eyes. Melko erikoinen ja uniikki tapa haalia pala sieltä, pala täältä, tekstit ja kuvat sama juttu. Paljon viittauksia jonkin sortin filosofiasta ihan leffoihin tai populaarikulttuuriin.
Aikanaan oli puhetta jos FA olisi julkaissut Con-Domin joulukortin. Artistilla oli tietty valokuva, joka oli suhteellisen karkea klaani ajan "joulukuusi", josta olisi pitänyt tehdä sellainen joulukortti missä lähtee soimaan biisi kun kortin avaa. Tälläisille olisi tekijä ollut kiinassa. Esimerkiksi NWW on tehnyt sellaisen Vinyl On Demand boxin ohessa. Julkaisu ei kuitenkaan missä vaiheessa toteutunut.
Vaikka en erityisesti mitään kiinakrääsää arvosta, ajatus noisen julkaisusta audiota suurempana kokonaisteoksena on jotenkin harmillisen pientä nykyään! Jopa tuollainen Con-Domin tyylinen tyylikäs rihmastoituminen eri tekijöiden avulla toteutetuksi laajemmaksi teokseksi tuntuu aika menneen ajan hommilta? Siinä varmasti on ollut kyse tekijän itsensä löytämistä inspiroivista elementeistä, joita ei ole sellainen "ravistan shakeria", vaan tavallaan kommunikaatio ja jonkinlainen synergia joka tulee kansainvälisen verkoston jonkinlaisesta "yhteisestä luovuudesta" josta artisti muovaa omansa.
Final Solution : Rome Song (1992)
https://www.youtube.com/watch?v=_ZbWe464P5k
Con-Dom : Rome Song (1998)
https://www.youtube.com/watch?v=93hvJFM_f5I
Jeph Jermanin Flapndr CD pyöräytetty. Tässä on paljon pureskeltavaa, mutta jo tässä vaiheessa voi sanoa että on hyvä. Etenkin päätösraidan tomuinen Americana-kolistelu jäi mieleen vahvasti.
Eikös tuo Rome Song ollut alunperin Sheer Terror-biisi? Soitettiin tuota joskus coverina ja muistelisin että laulaja olisi puhunut, että ainakin Final Solutionissa olisi samat lyriikat.
Joo, näin on, Sheer Terror/FS on kreditoitu mutta musiikillisesti se on enemmän FS cover
Quote from: FreakAnimalFinland on August 03, 2023, 08:08:49 AMOn niitä muitakin, mutta eräs oikein alan klassikko joka teki moneen vaikutuksen on 1996 Macronympha / Government Alpha split joka isolla painoksella teki tutuksi tuollaisen vuorottelevien biisien splitin.
https://www.discogs.com/master/613-Macronympha-Government-Alpha-Obliteration
Kiitos vinkistä! Netistä kuunneltu pariin kertaan läpi ja korjattu tätäkin aukkoa sivistyksessä. Toimi myös hyvänä muistutuksena että pitää ottaa Government Alpha matskuja enemmän kuunteluun, yksi näistä tunnetummista japsiartisteista joihin tutustuminen jostain syystä jäänyt lähes olemattomiin. Tuossa splitillä sen verta kovaa kamaa että tekee mieli hommata suoraan tuo (ilmeisesti) saman aikakauden nauhoja kokoava 6xCD boksi, kunhan nyt budjetti antaa myöten.
Nyt aamukahvien kanssa: Evil Moisture - Gak CD, kassuedittien ja kunnon WTF soundien maailmaan!
Quote from: aivosumu on August 04, 2023, 07:25:09 AMmuistutuksena että pitää ottaa Government Alpha matskuja enemmän kuunteluun, yksi näistä tunnetummista japsiartisteista joihin tutustuminen jostain syystä jäänyt lähes olemattomiin.
just pistin itse tilaukseen 2 cd:tä Kaos Kontrolilta, oli sopivat hinnatkin.
https://www.kaos-kontrol.org/shop/index.php?route=product/search&search=government&category_id=62&description=true
Aijai, Sutcliffe Jugendin Campaign pyörähti äsken ja se tekee eetvarttia pään sisällä. Inhottavaa, niljakasta melua ja ansaitsisi ihan oikean uusintajulkaisunsa. Tämän jälkeen soinut Evan Parkerin The Snake Decides sopi hienosti siihen perään.
SJ tainnut olla aina hieman nihkeä noihin nuoruutensa nauhoituksiin. Uusintajulkaisuija ruinaavia kuuntelijoita että lafkoja ollut vuodesta toiseen mutta ei oikein ole tullut. VOD box jäi itseltäni hankkimatta sillä lähes kaikki materiaali on ennestään jossain formaatissa. Campaign on tullut Pleasure Corpse bootleg LP julkaisuna jo kasarin lopussa ja se on melkeimpä yksi olennaisimmista vaikka ei virallinen olekaan.
Kukaan foorumin kirjoittelija katsomassa TNB kuusamo liveä? Festari kuulosti varsin mainiolta häppeningiltä!
Myös, kävijöitä DIY – Do It Yourself Exhibition by Kenneth Kovasin / BRYSKT?
Quote from: FreakAnimalFinland on August 06, 2023, 10:46:08 AMMyös, kävijöitä DIY – Do It Yourself Exhibition by Kenneth Kovasin / BRYSKT?
Itseäkin kiinnosti ja olin jopa ilmoittanut maestrolle itselleen olevani tulossa. Mutta sitten nivelet päätti toisin ja jouduin jäämään himaan kykkimään.
Oli jotain puhetta että BRYSKTin tarina olisi nyt tässä, toivottavasti tulee jatkoa kuitenkin, joskus jossain muodossa.
Quote from: Atrophist on August 06, 2023, 04:34:03 PMOli jotain puhetta että BRYSKTin tarina olisi nyt tässä, toivottavasti tulee jatkoa kuitenkin, joskus jossain muodossa.
Tässä on varmaan jokin väärinkäsitys, kyllä sillä on uutta matskua tulossa ja työn alla.
Quote from: DBL on August 06, 2023, 08:12:42 PMQuote from: Atrophist on August 06, 2023, 04:34:03 PMOli jotain puhetta että BRYSKTin tarina olisi nyt tässä, toivottavasti tulee jatkoa kuitenkin, joskus jossain muodossa.
Tässä on varmaan jokin väärinkäsitys, kyllä sillä on uutta matskua tulossa ja työn alla.
Kyllä, olet oikeassa. Tämä käsitys perustui pikaiseen kuulumisten vaihtamiseen, jossa ymmärsin jotain hänen sanomaansa väärin. Pahoittelut sekoilusta!
Aamu aloitettu Rudolf Eb.Erin Goat Blood Communion-bändijulkaisulla jossa editoituja liveäänityksiä parilta keikalta. Näitä kenttä-äänitys-rituaali-binaural-tallenteita kuunnellessa toivoo väkisinkin että jotkut kappaleet kestäisivät pitempään kuin pari minuuttia mutta tunnelmaa kyllä löytyy vaikka millä mitalla. Todella mädäntyneen kuuloista ääntä olematta kuitenkaan liian alleviivattua. Jopa tuohon kuivaan binaural white noisen käyttöön pääsin yllättävän hyvin sisälle vaikka se näissä alkuun vähän närästikin.
Eilisen päivän työmatkanoisena toimivat Lasse Marhaugin The Great Silence sekä Pain Appendixin Toward Infinity.
Toward Infinity on kerrassaan loistava levytys. Cd-version etuna on se, että teos on mahdollista kuunnella kokonaisuudessaan ilman puolen vaihtoa, vaikka kasetin sooninen tenhovoima ja mystiikka puuttuukin. Äänimaailma on kerrassaan juovuttava, draaman kaari pitää otteessaan ja paketti on juuri sopivan mittainen. Ei tosiaan mitään arkinoisea, vaan juhlapyhien puolella mennään! Paljon kenttä-äänitysmateriaalia, joka tuo oman erityisen fiiliksensä, ja äänten maukasta etuastesäröytymistä. Etuastesärö on eräs omista suosikkisärösoundeista ja se poikkeaa luonteeltaan aika paljon pedaalisäröstä.
Marhaugin CD on vanha suosikki ja viime kuuntelusta olikin vierähtänyt useampi tovi. Tehokasta ja elävää mylttäystä! Melumassa velloo ja moduloi, muutoksia keitellään pinnan alla ja ne tuodaan vaivihkaa mutta ripeästi osaksi äänimaisemaa. Kerkesin kuuntelemaan vasta puolet, joten palaan näihin tunnelmiin seuraavan automatkan jälkeen.
Muutaman kerran ollut sellainen fiilis että olisikohan Marhaugia jo tarpeeksi, mutta sen lisäksi on ollut monesti fiilis että mistä lisää noise Marhaugia! Artisti on varhaisia mihin tuli noisen osalta tutustuttua, kiitokset Niko Sirkiän Demonosound lafkalle joka julkaisi Suomessa Herb Mullin (Lassen aiempi "bändi nimi" noiselle) kasetin 1994. 1996 tuli Lasse / Grunt split/collab kassu.
Science Fiction Room Service CD (1996) on edelleen aikas mielenkiintoinen noise tekele, kun sen tekniikka on varmasti nykyajan perspektiivistä aika harvinainen. Ei ollut moniraita studiota, vaan miekkosella pyöri source nauhat parissa eri mankassa, joiden "miksaus" suoritettu laittamalla niitä eri etäisyydelle huonetta nauhoittavasta DAT nauhurista, jossa mitä ilmeisemmin input gainit suht täpöllä ja tuloksena kirkas ja selkeä, mutta samaan aikaan jotenkin uniikki "kassunoise", joka ei ensisijaisesti etsi kassusta niitä nuhjuisia ja kyrvähtäneitä ominaisuuksia, vaan terävän kirkasta voimakasta tuuttausta.
Quote from: FreakAnimalFinland on August 08, 2023, 08:26:46 AMMuutaman kerran ollut sellainen fiilis että olisikohan Marhaugia jo tarpeeksi, mutta sen lisäksi on ollut monesti fiilis että mistä lisää noise Marhaugia! Artisti on varhaisia mihin tuli noisen osalta tutustuttua, kiitokset Niko Sirkiän Demonosound lafkalle joka julkaisi Suomessa Herb Mullin (Lassen aiempi "bändi nimi" noiselle) kasetin 1994. 1996 tuli Lasse / Grunt split/collab kassu.
Science Fiction Room Service CD (1996) on edelleen aikas mielenkiintoinen noise tekele, kun sen tekniikka on varmasti nykyajan perspektiivistä aika harvinainen. Ei ollut moniraita studiota, vaan miekkosella pyöri source nauhat parissa eri mankassa, joiden "miksaus" suoritettu laittamalla niitä eri etäisyydelle huonetta nauhoittavasta DAT nauhurista, jossa mitä ilmeisemmin input gainit suht täpöllä ja tuloksena kirkas ja selkeä, mutta samaan aikaan jotenkin uniikki "kassunoise", joka ei ensisijaisesti etsi kassusta niitä nuhjuisia ja kyrvähtäneitä ominaisuuksia, vaan terävän kirkasta voimakasta tuuttausta.
Marhaug on kyllä kova, pitkään kesti tarttua tyypin juttuihin, kun jotenkin olin sellaisessa käsityksessä, että kyseessä on jonkinlaista akateemista noisea tai muuta taidemusaa tekevä
establisoitunut artisti hah! Ja varmasti onkin näin, mutta miehessä on monta puolta ja tekemisensä puhuvat puolestaan, ensipuraisu oli Testicle Hazardin Beauty of Nature ja sen jälkeen piti alkaa kaivelemaan enemmän tietoa miehen tekemisistä.
Toi SFRS on Bandcampissa ja kuuntelin sen joskus alkuvuodesta todeten sen hyväksi. Tuo source tekniikka on tosi mielenkiintoinen! Älyttömän luovasti ratkaistu moniraitatekniikan puute ja koko homma on hieno synteesi primitiivisyyttä ja uuden teknologian hyödyntämistä luovasti.
Quote from: Commander15 on August 08, 2023, 09:16:20 AMToi SFRS on Bandcampissa ja kuuntelin sen joskus alkuvuodesta todeten sen hyväksi. Tuo source tekniikka on tosi mielenkiintoinen! Älyttömän luovasti ratkaistu moniraitatekniikan puute ja koko homma on hieno synteesi primitiivisyyttä ja uuden teknologian hyödyntämistä luovasti.
Eikös se ollut Masami joka kuvaili tuon levyn soundia suihkumoottorinoiseksi?
Lasse on tavallaan joko antiteesi sellaiselle "artistille" tai sitten vaan... muistutus että moni sellainen artspeak CV:n takana lymyilevä tyyppi on ihan samanlainen noisen löytänyt vanha "hevijätkä", heh... Lasse duunasi ihan sellaista grindcore / death metal zineä, jossa vähän noisea mukana siinä 90 luvun ihan alussa. Tidal Wave Recycling lafkan liki kaikki julkaisut on harvainaista herkkua. Siellä on ne David Gildenit ja Macronymphat ja vastaavat ja Lassen eri nimillä tehdyt harsh noiset. Herb Mullin, Egoproblem jne. Omalle nimelle vaihtaminen ja lafkan nimen vaihto 1995 toi juuri sellaisen "oikean artistin" viban, mutta taitaa olla enempi vasta 2000 luvun juttuja kun mies alkoi päästä sellaiseen kansainvälisillä festareilla pyörimisen makuun ja lukemattomiin yhteistyönauhoituksiin sellaisten ei ehkä ihan harsh noise taustan tekijöiden kanssa.
En ole kuitenkaan saanut mitään vaikutelmaa etteikö se alkuperäinen tausta olisi siellä ihan yhtä lailla, plus aika lailla nonstop aktiviteettina ollut äänen vääntö 30+ vuotta kuuluu hyvin esim kotimaisen noiserock bändi Throat remix CD:llä jossa Lassen vääntämä biisi on edelleen ihan musiikkia, mutta helkkari miten MELUISESTA ja karkeasti se rutisee! Tekisi mieli kuulla Lassen noise miksaamaan rokkia lisää!
Vähän "arveluttavampi" aamunoise oli Commando 15 - Radio Free Bothnia kasetti! Omia hommia en viitsi alkaa kuvailemaan, mutta välillä tekee hyvää tarkistaa omia aiempia tekemisiään, että huomaa että missä mennään oman noisen suhteen tällä hetkellä.
Quote from: Commander15 on August 08, 2023, 11:48:06 AMVähän "arveluttavampi" aamunoise oli Commando 15 - Radio Free Bothnia kasetti! Omia hommia en viitsi alkaa kuvailemaan, mutta välillä tekee hyvää tarkistaa omia aiempia tekemisiään, että huomaa että missä mennään oman noisen suhteen tällä hetkellä.
Mulla käy usein niin et kun on kamat levällään ja äänittelyt tuntuu siltä kerralta olevan takana; niin kaivelen kuunteluun jonkun julkaisun, jossa ollut itse mukana. Ennen pidin oman matskun luukuttelua jotenkin...semmoselta exälle soitteluna. Mutta, se onkin erittäin tervetullutta hommien hahmottelua.
Itse olen niin omahyväinen että omat noiset on etenkin siinä julkaisua edeltävässä vaiheessa todellaa kovassa kuuntelussa. Ja miksi ei olisi, kun homman nimi on tehdä just sellaista noisea mille henk koht tarve ja diggaa eniten, heh.... Sitten kun on tietyn ajan, yhä uudestaan ja uudestaan luukutellut, voi päästää irti ja julkaista. Paluu voi viedä tovin, sillä yleensä tullut kuunneltua tuossa tekemisen ja julkaisun välissä olevalla ajanjaksolla niin paljon että riittää.
Nyt Amek-Maj puheena ollen, FA julkaisee vihdoin uudestaan AMAK-MAJ/KITU ja KITU/AMEK-MAJ kasetit. Eli kaksi eri, about C-60 kassua ja veikkaan että artistilta voi kysellä perjantaina. Saa nähdä miten riittää muille tuleville keikoille. Aiemmat versiot oli ne 12-20kpl omakustannekassut joita ei painoksien pienuuden vuoksi saanut oikein mistään. Uudet versiot on samat audiot, eri kannet. Neliväri perus J-card mr. Kitu grafikseilla.
Painossa myös Amek-Maj 3"CD, joka melkoisen ylivoimaista myllytystä ja rikkinäistä narsketta, outoja musasävyjä ja karkeaa noisea. Huh huh! Vaikka kova ollut yritys hillitä julkaisutahtia, ei mahda mitään kun vuosien aikana tehdyt tarjoukset realisoituu ja luvassa taas n. 10 julkaisua kunhan painot painaa ja posti kuljettaa.
Yllä mainittuun; täällä on muistikuvat, että askartelin ainakin sen 20kpl molempia splittejä. Alle 30 joka tapauksessa. Itellan logististen palveluiden ansiosta taitaa todellakin olla, ettei fyysistä kopioita ole alkuperäistä määrää toimitettuna.
Hieno homma, että nyt on taas mahdollista tutustua ko. artikkeleihin.
Quote from: FreakAnimalFinland on August 06, 2023, 10:46:08 AMMyös, kävijöitä DIY – Do It Yourself Exhibition by Kenneth Kovasin / BRYSKT?
Tuli aika ex tempore tänne lähdettyä, mutta oli ihan mieluisa setti. Ukkelin kyhäilemiä melu-härveleitä sai ite näppäillä joista soundit sitten pyörivät parilla eri loopilla sterkoista. Vaikka verrattain pieni näyttely niin kyllä siinä sai oman aikansa kulumaan. Toimi verrattain paremmin yhteisöllisenä meluhommana kuin esim. noise karaoke, hehe. Keikkakin oli ihan mukiin menevä, vaikka Akusmatan ongelma onkin varsin matala äänenvoimakkuus. Paremmin esimerkiksi Owt Kri ambient kama toimii tuollaisessa tilassa, kuin enemmän harshi materiaali - sieltä kun kaikki paljaat vieterien äänet ja namiskoiden naksutukset kuuluvat läpi. Eleellisempi esiintyminenkin jää vähän puolitiehen kun volyymitasossa ei ole samanlaista energiaa. Toki tällaisella asetelmalla tulee enemmän kiinnitettyä huomiota itse äänimaisemiin, kun pauhaavan kovat tasot ei ole se front and center.
Ehdottoman kiinnostavaa, mutta rajalliset mahdollisuudet liikkua. Tuo juttu herätti kysymyksen esimerkiksi tavoista millä noise kulttuuri voi ilmetä, muuta kuin perinteinen keikka tai julkaisu.
Esimekiksi olin aikanaan New Yorkissa noise kasetti galleria näyttelyssä. Läjäpäin itse julkaistuja, itse dubbailtua, pienpainos kasetteja. Alan jätkälle yhtä aikaa tilanne että "tätä tämä on" mutta myös: "tätä tämä on!"
Se tuo sen arkikokemuksen rinnalle ajatuksen että kasetti, joka tuli tiettyyn hetkeen historiassa, antoi ihmisille kyvyn erilaiseen ilmaisuun ja (massa)tuotantoon joka oli aiemmin korporaatioiden yksinoikeus ja myöhemmin... jotain muuta.
Siinä välissä oli pätkä todella vallankumouksellisella ilmaisulla jolle ei ollut yhtään historiallista edeltäjää, ja mielipiteestä riippuen ehkä ei edes seuraajaa.
Vaikka sillä hetkellä katseli, aikalaisen silmillä että jaahas... noise kassuja vitriinissä. Kuratoijat ehkä näki sen hetken että nyt menossa jotain mitä ei ole ollut ikinä, ja ei tule olemaan enää *tällaisena*.
Joten siinä mielessä tälläinen laite yms näyttely kiinnostaa, vaikka ei paikalle ehtisi. Itsellä heti herää ajatus että saatamme olla jonkun historiallisen hetken äärellä vaikka se tapahtuu levyjen ja keikkojen ulkopuolella.
Toi näyttely ois tosi kiinnostava vierailla ja tutkailla lävitse. Näkemykseni on että puhuttaessa DIY-hommista, niin se itse tekeminen, värkkäily, opettelu ja väsäily on vähintään subjektille yhtä mullistava ja mahdollisesti elämää muuttava voima, kuin ne varsinaiset tuotokset tai "lopputuote".
Korporaatiovetoisuudesta tuli mieleen noiseen liittyvä musakama ja tähän liittyvät henkiset aspektit. Kuten kasetti, joka vapautti äänellisen ilmaisun korporaatioiden sekä massojen demokratian ikeestä ja sisältää formaattina noisekulttuurissa erityistä mystistä värinää, onko mahdollista että noisea tekevät artistit tavallaan uudelleen pyhittävät käyttämäänsä musatekniikkaa? Massatuotetut ylellisyystavarat muutetaan rituaalimaagisin keinoin jonkinlaiseksi johtimeksi ja taikakaluksi... Monilla artisteilla tuntuu olevan jokin tietty väline, joka liittyy tämän taiteellisiin prosesseihin ja tekemiseen. Tai ehkä olen vain romantikko!
Quote from: Commander15 on August 10, 2023, 09:26:05 AM... Kuten kasetti, joka vapautti äänellisen ilmaisun korporaatioiden sekä massojen demokratian ikeestä ja sisältää formaattina noisekulttuurissa erityistä mystistä värinää, onko mahdollista että noisea tekevät artistit tavallaan uudelleen pyhittävät käyttämäänsä musatekniikkaa? Massatuotetut ylellisyystavarat muutetaan rituaalimaagisin keinoin jonkinlaiseksi johtimeksi ja taikakaluksi... Monilla artisteilla tuntuu olevan jokin tietty väline, joka liittyy tämän taiteellisiin prosesseihin ja tekemiseen. Tai ehkä olen vain romantikko!
Romantisointi just hyvä! Tässä parhaillaan soi Tyhjä-Pää/Fisknarka splitti kassu joka ltd 20 kpl kierrätyskassulle dubattu pläjäys. Tyhjis itse kertoi, että oli tullut hieman kiire kun piti saada keikalle tämä ja dubannut melkein lennosta aamuyöhön asti. Pahviset "ylijäämä" kannet ja itse tussatut kansitekstit joka kappaleessa. Sisältö on jälleen sen verran priimaa, että voisi olla joku klassikko julkaisu minkä tahansa ison lafkan toimesta. Joka tapauksessa kuunnellessa tulee fiilis, että onko mitään niin siistiä asiaa kuin NOISE KASSU hahah!
Oli todella hyvät noisekemut Turussa! Pitää kynäillä rapsaa paremmalla ajalla, vasta yöllä kotiutunut. Soundit oli kohdallaan ja hyviä keikkoja. Uusi juuri kätöseen tullut VITAL ORGAN lehti oikein yllätti! Ei haittaisi yhtään jos Suomesta tulisi lisää noise lehtiä. Joku idea millä tavallaa lähtestyä zinen tekoa että se on kiinnostava. Tämäkin syntyi kun Polus kuuli ideasta että "jonkun pitäisi tehdä lehti noisen tekemisestä ja gearista" ja siihen päälle toisaalta hieman kannustusta ja painopaikka vinkkiä että tulee oikein ammattimainen täysväri printti että pääsee laitteistokuvat oikeuksiinsa. Kieli on englanti, tuskin överi teknistä.
Mielenkiintoinen aihe, sillä Turun keikallakin, jokaisella artistilla on käytännössä ihan erilainen kattaus laitteita. En varsinaisesti lähtenyt mihinkään teollisuusvakoiluun, mutta hieman piti silmäillä millä mennään.
Jos oikein pintapuolisesti katsoo, monet voi kuitata sellaisella "pöydällinen efektejä ja..", mutta aivan selkeästi jokaisella tekijällä on joko eri ajatus tai sitten puhtaasti sattuman kauppaa mitä matskua siihen pöydälle valikoituu ja miten ne kytketään. Vasta kotiutuneena ei lehti ole vielä luettu, mutta mainitsin jollekin että oma haastattelu käsittelee paljon enemmän nauhoitustekniikkaa tai mikrofoneja, kuin "pedaaleita" tai "syntikoita", joita toki niitäkin esitellään. Lehdessä muistaakseni ilmoitin, kuten ennenkin, ettei minulla ainakaan mitään salaisuuksia ole laitteiden suhteen. Osa noisejätkistä varjelee jotain geariin liittyviä salaisuuksia ettei joku ryöstä hyviä idiksiä, mutta itse seison vahvasti sen ajatuksen kanssa että noise lähtee ensisijaisesti ajatuksesta, visiosta ja persoonallisuudesta. Voi ihan rauhassa vinkata parhaat laite-ideansa muille, sillä laimeita kopiobändejä lukuunottamatta, tuskin kukaan on varsinaisesti matkimassa perässä - ja usein edes pysty siihen.
Aprapat haastattelussa taisi olla että suosikki noisentekolaite on... betonimylly? Näin muistan kuulleeni jonkun maininneen siellä olevan, eikä välttämättä mikään vitsi! Näin clippiä eiliseltä TNB keikalta ja siellä oli myllytys menossa.
Lehti kannattaa hamstrata talteen ja veikkaan että Suomessa sitä saa helposti. NHFA storessa jokunen, veikkaan että Satatuhatta listailee piakkoin ja Polus diilaa suoraan. Ties vaikka jostain muualtakin.
Vital Organ on kyllä mainio lehti, painojälkeä, materiaalivalintaa ja kysymyksiä myöden! Tollasesta aikonaan ois maksanu maltaita, kun alotellessa oli ihan pihalla että miten tätä niinku tehää tätä hommaa. Jossain "kilpaillummassa" skenessä ei tollane ois ihan noin yksoikonen homma, ei joka jätkä lähtis kertomaan "yrityssalaisuuksiaan".
Quote from: FreakAnimalFinland on August 13, 2023, 08:58:04 AMAprapat haastattelussa taisi olla että suosikki noisentekolaite on... betonimylly? Näin muistan kuulleeni jonkun maininneen siellä olevan, eikä välttämättä mikään vitsi! Näin clippiä eiliseltä TNB keikalta ja siellä oli myllytys menossa.
En muista oliko myllystä puhe (kuvissa se kyllä näkyy mikitettynä), mutta ainakin nauhoitustilan betonilattia mainittiin tärkeänä soittimena. Itelle ilahduttavimpia juttuja tossa oli kun "first or oldest piece of gear"-kohtaan tuli vastauksena kottikärryt oikein koon ja mallin kanssa, heheh.
Kiinnostais kyllä kuulla millasen vastaanoton TNB sai Flowssa. Se on kuitenkin semmoinen show että voi iskeä lujaa vaikkei melu yleensä kiinnostais tai ei ois sellasesta ees mitenkään tietoinen.
Ton Poluksen zinen perusajatus on todella hyvä, sillä etenkin vasta-alkajille voi olla melko mystistä hommaa aloitellä mögäämistä, kun nauhoitettu noise on niin abstraktia soonisesti ja juttujen "poimiminen" siitä voi olla vaikeaa, etenkin jos vertaa johonkin kitararokkiin.
Kiinnostaa etenkin toi esine-, mikrofoni- ja äänitystekniikka-kulma näihin hommiin! Niissä hommissa on mun mielestä enemmän mystiikkaa ja muuttujia, kuin synissa ja pedaaleissa, jotka on jotenkin... Tylsiä? Jollain vanhalla reportterimikillä, tietyn valmistajan kasettinauhalla ja vanhalla mononauhurilla voi olla enemmän merkitystä lopputuloksen kannalta, kuin jollain geneerisellä säröpedaalilla.
Quote from: DBL on August 13, 2023, 10:38:56 AMKiinnostais kyllä kuulla millasen vastaanoton TNB sai Flowssa. Se on kuitenkin semmoinen show että voi iskeä lujaa vaikkei melu yleensä kiinnostais tai ei ois sellasesta ees mitenkään tietoinen.
Hesarin arviossa Neubauten mainittu ja ai-niin-nerokasta termiä "setämies" muistettu käyttää. No, Hesari erikseen ja sitten kun Flow-festareille lähetetty Sanoma-konsernin toimittaja arvostaa ja ymmärtää, alkaa jo huolestuttaa ja itselläkin eksistentiaalinen kriisi lähestyä.
Lukaisin oman Vital Organ -kappaleeni junassa kotimatkalla. Oikein mielenkiintoinen on ja ainakin itse soisin tulevan lisääkin. Ymmärrän tavallaan joidenkin asenteen, että geartalk on jonkinmoista nörtteilyä ja anorakeissa unien aikataulujen vahtaamista ja niin edelleen. Tai sen että uhan kaikkia salaisuuksia ei haluaisi muiden tietoon, kun on istuttu pitkään ja hartaasti hieromassa romppeista halutti soundi ulos. Mutta niinhän se on, että vaikka annat kahdelle ihmiselle täsmälleen saman setin laitteistoa, niin ei lopputulokset muistuta toisiaan.
Itse aloitin täysin nollasta ja opettelin kaikkien itse. Yhdessä vaiheessa olo kova GAS päällä ja kamat vaihtui tiuhaan. Lopulta alkuaikojen soundi löytyi epäcooleimmasta mahdollisesta suunnasta: alle kympin maksaneesta kokeellisesta IOS-sovelluksesta. Zinessäkin mainittiin miten epäluulolla Suomessa ns. läppärinoiseen suhtaudutaan. No itse sitten ajauduin vähäksi aikaa tekemään jotain vieläkin pahempaa, eli ipad-noisea. Asiasta saa toisinaan kuulla vieläkin.
Piffillä on pitkä noisen viehätyksestä kertova ketju, jossa joku kertoi ettei ole koskaan noisekeikoilla käynyt tai äänityksiä kuunnellut, mutta havaitsi että treenikseltä löytyy neliraituri, kontaktimikki ja rypäs pedaaleja. Suunnitteli tekevänsä noisekassun ns täysin ummikkoja, tietämättä lainkaan miltä noisen "kuuluu" kuulostaa. Itse pidin ideaa mielenkiintoisena, jotkut muut taas ei. Kyllä kai sitä aina vähintään alitajuisesti ottaa muilta vaikutteita, joten tällainen täysin puhtaalta pöydältä aloittaja olisi siinä mielessä tavallaan jotain oikeasti uutta.
Moni vanhempi legenda käyttää juuri sellaisia laitteita jotka ei uudessa polvella juuri viisaria väsäytä. Esim. kaoss pad tms. Kun on joskus saanut kunnon sävärit vanhasta NULL kamasta, joka on sellainen tälläkin foorumilla selvästi jalkoihin jäänyt legendaarinen tekijä, voisi aina mehustella sekä niitä kasari puolivälin noise juttuja että ysärin alkupuolen todella elegantteja (kitara-)drone levytyksiä... mutta taas 2000 lukua dominoi se "mies ja kaksi kaoss padiä" -mielikuva. Ja eihän se efekti ole edes huono. Sillä voi tehdä monenlaista mitä ei voi tehdä kassu editeilla ja analogipedaaleilla. Vaatii jotain tuollaista tai tietokoneen vastaavat. Ja monet vielä ylistää että KK Null vääntää niillä helvetin hyvin, jopa tietyt alan konkarit jotka yleensä inhoaa sitä tyypillistä kaoss pad kikkaa. Pitäisi joskus oikein orientoitua ajatukseen että avoimin mielin tsekkaa jotain uusinta uuttaa Nullia.
Government Alphan näin kerran japanissa kun miehen setti oli isolta osalta Nintendon Switch käsikonsoli. Tästä on jo yli vuosikymmen aikaa, joten se oli sellainen aika iso, mutta vanhan ajan elektroniikkapelin mieleen tuova kapistus jossa oli mukana pieni kynä jolla ränkättiin touch screenistä... syntikkaa. Kaiken maailman donkey kongien ja tetristen lisäksi laitteeseen sai ostettua DS-10 syntikan. Joka oli digitaalinen versio korg MS-10. Oli kyllä jotenkin niin hauskan näköistä kun mies seisoi keskellä lavaa oskilloimassa Nintendon Switch kädessään. Tavallaan on ihan relevantti kysymys, mikä ero on siinä kun pari vuotta aiemmin teki 5 eri särö/efekti pedaalin no-input harsh noisea euro tourin? No ensinnäkin se, että pelkkä syna oskillointi ei monesti ole harsh noisessa kovin kummoista kuunneltavaa vaikka olisi ihan real deal analogisyna sirittämässä. 5 pedaalia ketjussa, ilman input soundia, suoraan monona äänentoistoon - ihan hellllvetin hyvää vetoa. Mies toki perusteli että setin oltava joku 15 minsaa kun äänivalikoima sen verran rajallinen, ettei siitä kannata loputtomasti ammentaa. Eli vastaus lienee siihen mikä ero onko joku syna softa Nintendon Switchissä tai iPadissä, vai jotain muuta, on livenä sekä miltä näyttää, mutta usein myös miltä kuulostaa. Jos taas laite on osana jotain muuta settiä, ja gearin hännillä on joku kunnon mehustuslinko jolla saa kaikesta laitteesta puristettua hyvän soundin pihalle niin mikä ettei. Itselläni on patologinen inho "läppäriä kohtaan", ihan vain sen ulkonäöllisistä syistä. Sen sijaan jos kysymys on mikä on SP-404 sampleri jota itsekin käytän tarvittaessa keikoilla, onhan se "tietokone".
Kaoss Pad on mainio väline nopeaan lennosta looppaamiseen ja sämpläämiseen, mutta ainakin omaan korvaan sen lähinnä tanssimusiikkiin tarkoitetut efektit kuulostavat aika karmeilta. Sama pätee moniin moniin muihinkin digitaalisyniin tai samplereihin. Mutta itse en siitä huolimatta oikein osaa nähdä mitään perustavanlaatuista eroa läppäriin ladatun äänitys/musiikkisoftan ja jonkun samplerin välillä. Turussa esiintyneellä Novitshokilla taisi olla lavalla läppäriin kytketty Ableton Push JA Octatrack-sämpleri, eli prosessoritehoja vaikka muille jakaa ...
Mutta minkä sitä ihminen itselleen voi. Jos ei tykkää jostain, niin se on sitten niin ja sillä selvä. En voi itse sille mitään, että tunnen suurta vastenmielisyyttä sellaisiin bendattuihin leluihin tai lasten soittimiin, joita joskus noise, ym. keikoilla näkee. Niiden ontto, yllätyksetön titityy -soundi ja jopa ulkonäkö herättää välittömästi epäluulon, että mikä tässä oikeisataan on ideana, vai onko mitään? Tämä siitä huolimatta, että bendaaminen sentään on itse käsillä tehtävää hommaa, jonka lopputulokset ovat usein yksilöllisiä ja uniikkeja. Toisin kuin jokin syna, efektipedaali tai sampleri, joita saattaa olla samanlaisia satoja tuhansia ympäri maailmaa.
Tuo circuit bend lelu soundi tyyppinen ja "mixer feedback loop" juttu on ollut useamman kerran WCN podcastissä esillä ja Oskar selitteli jossain jaksossa miten ei oikein osaa selittää mikä siinä ärsyttää, mutta ryntäilevä kanaparvi -henkinen kommentti kuvaa aika hyvin sitä tiettyä soundimaailmaa.
Osalle se arvaamaton ääri-dynamineen rupsuttelu ja kotkotpotpot soundi on juuri se "MELU" jota ei siististi oskilloiva syntikka soundi taas ole.
Minusta olisi olennaista muistaa että feedback loop (ts, tietämättömille tiedoksi: kytkeä joku systeemi kiertämään kehää. Esimerkiksi mikserin outputista johto takaisin inputtiin) on TODELLA riippuvainen millä laitteilla sen tekee. Jos sen tekee nimenomaan juuri niinkuin tyypillisesti aika moni taitaa tehdä, eli käytössä on joku perus mikseri ja sitten vaan johtoa, kenties joku efekti väliin... se ei ole ainoa tapa.
GRUNT 1994-1996 välillä etenkin oli aivan helvetisti feedback loop meininkiä, jossa menetelmä oli kytkeä 4-raituri kusisen Fischer stereoiden kanssa yhteen. 4 raituri output stereoiden inputtiin ja stereoiden phones ulostulosta raiturin inputtiin. Stereoiden EQ liu'uilla pystyi sitä ininää alkaa muokkaamaan. Panorointi nappula ja eri EQ nappuloiden hienovarainen liikuttelu ja lopputulos oli lähes sellainen WASP syna tms. Ei todellakaan sellainen tyypillinen mikserin kanaparvi kotkotus, vaan yhdistelmä analogisyntikka sirityksen hyviä puolia ja feedback loopin arvaamattomuutta. Ei mitään efektejä tai säröjä tms.
Jokin vuosi sitten ostin muutamat "paketti stereot" joiden kanssa tätä piti testata, mutta jäänyt hieman vaiheeseen. Myös miksereiden ominaisuuksilla on radikaaleja eroja miten ne tuollaiseen soveltuu. Monesti tuntuu että mikserit mitä hankitaan, on niitä... "tietynlaisia".
Tulevan viikonlopun keikkaa treenaillessa, tarkoitus on vetää suomenkielinen versio "Linkolan Perintö" biisistä ja sekin kappale oli alkujaan 4-raiturin feedback looppi. Monen mielestä voi olla ärsyttävä vinkuna, mutta kappale syntyi kun parin noise koviksen kanssa istuttiin saunan jälkeen treeniksellä ja esittelin miksi ei kannata heittää rikkinäistä raituria roskiin. Raiturin outputista johto loop pedaaliin ja siitä takas raiturin inputtiin. Jossain kohtaa kytkintä painettu ja se signaalin kierto ja loopperissa oleva sähköinen inhottava ääni alkaa reagoimaan keskenään ja kaveri tokaisi "...pitäisikö nauhoituksen olla päällä?" "Se on jo!"... Suhteellisen triviaalin noise workshop henkisen tilanteen myötä syntyi biisi jota tullut vedettyä aika paljon livenäkin. Nyt vielä kerran hieman erilaisena versiona.
Quote from: FreakAnimalFinland on August 14, 2023, 08:53:58 PMMinusta olisi olennaista muistaa että feedback loop (ts, tietämättömille tiedoksi: kytkeä joku systeemi kiertämään kehää. Esimerkiksi mikserin outputista johto takaisin inputtiin) on TODELLA riippuvainen millä laitteilla sen tekee. Jos sen tekee nimenomaan juuri niinkuin tyypillisesti aika moni taitaa tehdä, eli käytössä on joku perus mikseri ja sitten vaan johtoa, kenties joku efekti väliin... se ei ole ainoa tapa.
GRUNT 1994-1996 välillä etenkin oli aivan helvetisti feedback loop meininkiä, jossa menetelmä oli kytkeä 4-raituri kusisen Fischer stereoiden kanssa yhteen. 4 raituri output stereoiden inputtiin ja stereoiden phones ulostulosta raiturin inputtiin. Stereoiden EQ liu'uilla pystyi sitä ininää alkaa muokkaamaan. Panorointi nappula ja eri EQ nappuloiden hienovarainen liikuttelu ja lopputulos oli lähes sellainen WASP syna tms. Ei todellakaan sellainen tyypillinen mikserin kanaparvi kotkotus, vaan yhdistelmä analogisyntikka sirityksen hyviä puolia ja feedback loopin arvaamattomuutta. Ei mitään efektejä tai säröjä tms.
Jokin vuosi sitten ostin muutamat "paketti stereot" joiden kanssa tätä piti testata, mutta jäänyt hieman vaiheeseen. Myös miksereiden ominaisuuksilla on radikaaleja eroja miten ne tuollaiseen soveltuu. Monesti tuntuu että mikserit mitä hankitaan, on niitä... "tietynlaisia".
Nää feedback loop-hommat on mielenkiintoisia. Ne on vaikeita hallita ja toistaa prikulleen samanlaisena, mutta se kaaos onkin "se" juttu näissä.
Tuota kakstahti-mopon käymisääntä muistuttavaa putputtelua on tosiaan helppo tuottaa kun kytkee mikserin ulostulon takaisin kanavaan, mutta tässäkin saa varianssia ajamalla feedback loopin pedaalien läpi, niinku kirjoitit GA:n tapauksessa olleen, tai kikkailemalla mikserin kanssa muuten. Esimerkiksi mielenkiintoista jälkeä saa, kun kytkee mikserin kanavia sarjaan käyttäen insert-jakkeja.
Toinen hauska kikka on sekoittaa kahta feedbackia toisiinsa. Esim. vokaalimikki ja kontaktimikki kiinni alamikseriin, pääasiallinen feedback-mikki ulisemaan ja sitten sekoittelee siihen oman maun mukaan toista kiertävää mikrofonia. Tämä avaa kaikkia mielenkiintoisia mahdollisuuksia efektikikkailulle!
Ja tosiaan miksereissä on eroja ja sillä feedbackillä on eroja. Esim tuo mainitsemani ysäri Grunt homma oli niin että se lähtösoundi muistutti enemmän korvalääkärin "kuuletko tämän yliäänen" henkistä tasaista heikkoa ininää jonka EQ muuttamalla alkaa oskilloida todella monenlaisilla tavoilla joista harvat ärsyttäviä. Taas miksereillä signaali tuntuu olevan aika usein joka ensin ei mitään ja sitten kun lähtee, on todella "kuuma" signaali, kaikki punaisella ja kanat potpottaa hölmösti. Jokunen vanhempi mikseri käytössä joka käyttäytyy eri tavalla.
Quote from: Commander15 on August 15, 2023, 06:43:47 AMToinen hauska kikka on sekoittaa kahta feedbackia toisiinsa. Esim. vokaalimikki ja kontaktimikki kiinni alamikseriin, pääasiallinen feedback-mikki ulisemaan ja sitten sekoittelee siihen oman maun mukaan toista kiertävää mikrofonia. Tämä avaa kaikkia mielenkiintoisia mahdollisuuksia efektikikkailulle!
Se on muutenkin minusta aika ehdoton juttu että tasot sekoittuu toisiinsa. Ne omat nauhoitukset/keikat joista ei nykyään niin hirveästi innostu, on juuri sellaisia joissa spontaani elävyys on liian pientä. Joku tasaisen identtinen looppi tai tasot jotka huonolla tavallaan irrallisia. Monesti pyrkimys on että ne on hyvällä tavalla irrallisia. Ero on hankala selittää.
Illalla tuli kuunneltua ARV & MILJÖ "Orientering I Denna Värld" CD. Ehdin jo mehustella somen puolella että tätä kuuntelevien kannattaa tsekata Haudat. CD on hauska kun se kestää alle 30 minsaa ja sisältää paljon erilaista kamaa. Joistain toisiaan tulee mieleen Haudat, mutta toisista ehkä ennemminkin Mnem. Levy on jo vuodelta 2012 ja painokset oli aika pieniä, mutta ei mitenkään mahdoton hankkia. Paljon rikkinäistä ja rupuista, looppi pohjaista mutta monesti silti jotenkin "livenä moduloitua" soundia. Mies soitti noihin aikoihin Sewer Election Danin kanssa Heinz Hopfissa sitä harsh noise palvontaa, mutta oma soolo noise Arv & Miljö on paljon parempi! Vahva suositus tsekata vaikka tuubista kun siellä sitä löytyy:
https://www.youtube.com/watch?v=XGB4fOvH4RQ&t=6s
Quote from: FreakAnimalFinland on August 15, 2023, 08:40:32 AMJa tosiaan miksereissä on eroja ja sillä feedbackillä on eroja. Esim tuo mainitsemani ysäri Grunt homma oli niin että se lähtösoundi muistutti enemmän korvalääkärin "kuuletko tämän yliäänen" henkistä tasaista heikkoa ininää jonka EQ muuttamalla alkaa oskilloida todella monenlaisilla tavoilla joista harvat ärsyttäviä. Taas miksereillä signaali tuntuu olevan aika usein joka ensin ei mitään ja sitten kun lähtee, on todella "kuuma" signaali, kaikki punaisella ja kanat potpottaa hölmösti. Jokunen vanhempi mikseri käytössä joka käyttäytyy eri tavalla.
Quote from: Commander15 on August 15, 2023, 06:43:47 AMToinen hauska kikka on sekoittaa kahta feedbackia toisiinsa. Esim. vokaalimikki ja kontaktimikki kiinni alamikseriin, pääasiallinen feedback-mikki ulisemaan ja sitten sekoittelee siihen oman maun mukaan toista kiertävää mikrofonia. Tämä avaa kaikkia mielenkiintoisia mahdollisuuksia efektikikkailulle!
Se on muutenkin minusta aika ehdoton juttu että tasot sekoittuu toisiinsa. Ne omat nauhoitukset/keikat joista ei nykyään niin hirveästi innostu, on juuri sellaisia joissa spontaani elävyys on liian pientä. Joku tasaisen identtinen looppi tai tasot jotka huonolla tavallaan irrallisia. Monesti pyrkimys on että ne on hyvällä tavalla irrallisia. Ero on hankala selittää.
Illalla tuli kuunneltua ARV & MILJÖ "Orientering I Denna Värld" CD. Ehdin jo mehustella somen puolella että tätä kuuntelevien kannattaa tsekata Haudat. CD on hauska kun se kestää alle 30 minsaa ja sisältää paljon erilaista kamaa. Joistain toisiaan tulee mieleen Haudat, mutta toisista ehkä ennemminkin Mnem. Levy on jo vuodelta 2012 ja painokset oli aika pieniä, mutta ei mitenkään mahdoton hankkia. Paljon rikkinäistä ja rupuista, looppi pohjaista mutta monesti silti jotenkin "livenä moduloitua" soundia. Mies soitti noihin aikoihin Sewer Election Danin kanssa Heinz Hopfissa sitä harsh noise palvontaa, mutta oma soolo noise Arv & Miljö on paljon parempi! Vahva suositus tsekata vaikka tuubista kun siellä sitä löytyy:
https://www.youtube.com/watch?v=XGB4fOvH4RQ&t=6s
Noi vanhemmat mikserit, eli 70- ja 80-luvun, on tosi erilaisia verrattuna esim. uusiin Yamahan tai Mackien miksereihin. Etuasteet on "rapeampia',säröytyminen usein mielenkiintoisemman kuuloista kuin uudemmissa ja EQ:t ei ole kovin luonnollisen kuuloisia, eli just hyviä hehe. Etenkin toi tietynlainen etuastesärö, joka poikkeaa perus säröpedaalihommista, tekee mun silmissä noista äärimmäisen mielenkiintoisia pelejä.
Ymmärrän hyvin tuon ajatuksesi tasoista ja niiden sekoittamisesta, toi on aihe jota on vaikea sanallistaa. En tiedä että miksi joitain ääniä sekoittamalla homma toimii ja irrallisuuden aste on juuri oikea, mutta joskus taas näennäisesti ja ajatuksen tasolla yhteensopivat tasot kuulostavat vain tylsältä. Ehkä kyse on taajuus- ja äänensävy-asioista?
Toi Arv & Miljö kuulosti huippuhyvältä! Pitänee metsästellä CD jostain.
Toi Arv & Miljö kuulosti huippuhyvältä! Pitänee metsästellä CD jostain.
[/quote]
Hyvä äänite kyllä. Voisi kuvailla biisivetoisemmaksi kun vertaa saman aikakauden kasetti julkaisuihin. Omissa kirjoissani Arv & Miljö kulta-aikaa.
Painos oli se 300 kpl, joten kyllä näitä varmasti liikkuu.
Harmillista, että tämäkin projekti muuttunut sellaiseksi suvituulen nussiman kaislikon tallennukseksi. No, aikansa kutakin...kai. Ei sillä, olen bandcampista uudempiakin kuunnellut. Muttei ne täytä fyysisen julkaisun hankinta tarpeita täällä.
kaoss pad mainittu... mulla on alusta asti ollut umpio-setissä se. mulla on keikkoja varten hässäkkälautoja kasattuna 3, ja 2.ssa niistä kp heh... ihan tarpeeks hyvät looper/slicer sekä viltterit.. vaan alkaa olee kiven alla ne pienet?!
Quote from: Atrophist on August 13, 2023, 05:27:50 PMLukaisin oman Vital Organ -kappaleeni junassa kotimatkalla. Oikein mielenkiintoinen on ja ainakin itse soisin tulevan lisääkin.
Ei oo mitenkään poissuljettua että tulis toinenkin numero, mutta ton ekan zinen tekemiseen meni semmoiset 8kk eli ei kannata odottaa jatkon valmistuvan ainakaan ihan heti, etenkin kun pitäis väsätä vähän muitakin zinejä tässä välissä heh... Toki tuo tauko tarkoittaa myös että jos on jotakin kehitysehdotuksia tm. kommentteja, niin niitä ehtii laittaa esim. osotteeseen the.other.salvation(at)gmail(dot).com että tiedän ottaa niitä huomioon mahdollista jatkoa tehdessä. Artistitoiveita ei välttämättä kannata laittaa, kun joudun kuitenkin valkkaan semmoset joista tiedän tarpeeksi ettei kysymykset jäis ihan pintapuolisiksi tai arvailuksi.
Ja ei tosiaan haittais yhtään jos Suomesta tulis enemmänkin noisezinejä ja noisea sisältäviä sekakulttuurilehtiä! Se jonkun Noise Space-tapahtuman yhteydessä ilmestyny Vertebra #1 oli tosi hyvä: selkee, silmänmyötäinen ja napakka, ja kysymykset oli päteviä. Muuten ei oo tainnu ilmestyä hirveesti luettavaa? AKTI Zine tais sekin tulla jo viime vuoden alussa, vai oliko jopa toissavuonna. Kommentit tuosta muuten kiinnostais, kun se on iteltä edelleen hommaamatta.
Quote from: V.T.R on August 10, 2023, 04:27:50 PMJoka tapauksessa kuunnellessa tulee fiilis, että onko mitään niin siistiä asiaa kuin NOISE KASSU hahah!
Mölykassuja havahtuu kyllä fiilistelemään yllättävänkin usein! Monesti ne on vielä semmoset "vaatimattomat" kassut jotka iskee syvimmälle, eli esim. sellaiset että kassulla on mittaa C20, tai on jotenkin TOSI itse tehdyn näköinen, tai sen noise pohjaa hyvin rajatusti yhteen-kahteen ideaan... Eli jollain tapaa sellaiset hieman ei-ammattimaiset, ei-pömpöösit jutut. Vähän niinkuin ois BM-demokassun noise-vastine, heh. En tiedä tuleeko siinä jotenkin olo että olisi taltioituna jokin hyvinkin selkeä ja lyhyt ja tiivis ajanjakso ja osa ilmaisuskaalasta, siinä missä joillain "virallisemmilla" kaseteilla ja CD-albumeilla voi olla kovempi pyrkimys esiintuoda osaaminen koko laajuudeltaan.
Hankala koittaa selittää jotenkin järkevästi asioita joilla ei varsinaisesti ole järjen kanssa tekemistä.
Mulla on muuten tainnut mennä aiemmin tässä ketjussa Kaoss Pad ja Kaossilator iloisesti sekaisin. Nyt en edes muista kumpi on kumpi.
Quote from: DBL on August 20, 2023, 07:53:30 PMQuote from: Atrophist on August 13, 2023, 05:27:50 PMLukaisin oman Vital Organ -kappaleeni junassa kotimatkalla. Oikein mielenkiintoinen on ja ainakin itse soisin tulevan lisääkin.
Ei oo mitenkään poissuljettua että tulis toinenkin numero, mutta ton ekan zinen tekemiseen meni semmoiset 8kk eli ei kannata odottaa jatkon valmistuvan ainakaan ihan heti, etenkin kun pitäis väsätä vähän muitakin zinejä tässä välissä heh... Toki tuo tauko tarkoittaa myös että jos on jotakin kehitysehdotuksia tm. kommentteja, niin niitä ehtii laittaa esim. osotteeseen the.other.salvation(at)gmail(dot).com että tiedän ottaa niitä huomioon mahdollista jatkoa tehdessä. Artistitoiveita ei välttämättä kannata laittaa, kun joudun kuitenkin valkkaan semmoset joista tiedän tarpeeksi ettei kysymykset jäis ihan pintapuolisiksi tai arvailuksi.
Ja ei tosiaan haittais yhtään jos Suomesta tulis enemmänkin noisezinejä ja noisea sisältäviä sekakulttuurilehtiä! Se jonkun Noise Space-tapahtuman yhteydessä ilmestyny Vertebra #1 oli tosi hyvä: selkee, silmänmyötäinen ja napakka, ja kysymykset oli päteviä. Muuten ei oo tainnu ilmestyä hirveesti luettavaa? AKTI Zine tais sekin tulla jo viime vuoden alussa, vai oliko jopa toissavuonna. Kommentit tuosta muuten kiinnostais, kun se on iteltä edelleen hommaamatta.
Uudet zinet kyllä kelpais! Zineissä on aina se etu, verrattuna sähköisiin formaatteihin, että niihin taltioitu tieto säilyy ja pysyy. Somealustojen kanssa on vain hatara luotto joidenkin big tech roistojen hyväntahtoisuuteen. Sama koskee kans bandcamp-only noisea. Toki kaikkea sitä tauhkaa ei saa taltioitua kasetille, vinyylille tai cd:lle, mutta en näe sitä yksiselitteisesti huonona asiana.
Tästä olen mouhonnut jo pitkään, mutta näen tän laajempana ongelmana, kuin pelkästään industrial-kulttuuria ja noisea koskevana. Informaatio- ja arkistoalalla on jo vuosia ollut isona ongelmana se että formaatit, joihin dataa on muinoin tallennettu, vanhenevat ja ei löydy järkevästi resursseja tai kalustoa siirtää dataa formaatista toiseen, joka sekin vanhenee jne. Ja riippuvuus sähköstä sekä sähkö- ja tietoliikenneverkoista on myös näiden formaattien ongelma. Ne ovat alttiita katastrofeille ja muille mullistuksille.
Quote from: DBL on August 20, 2023, 07:53:30 PMQuote from: V.T.R on August 10, 2023, 04:27:50 PMJoka tapauksessa kuunnellessa tulee fiilis, että onko mitään niin siistiä asiaa kuin NOISE KASSU hahah!
Mölykassuja havahtuu kyllä fiilistelemään yllättävänkin usein! Monesti ne on vielä semmoset "vaatimattomat" kassut jotka iskee syvimmälle, eli esim. sellaiset että kassulla on mittaa C20, tai on jotenkin TOSI itse tehdyn näköinen, tai sen noise pohjaa hyvin rajatusti yhteen-kahteen ideaan... Eli jollain tapaa sellaiset hieman ei-ammattimaiset, ei-pömpöösit jutut. Vähän niinkuin ois BM-demokassun noise-vastine, heh. En tiedä tuleeko siinä jotenkin olo että olisi taltioituna jokin hyvinkin selkeä ja lyhyt ja tiivis ajanjakso ja osa ilmaisuskaalasta, siinä missä joillain "virallisemmilla" kaseteilla ja CD-albumeilla voi olla kovempi pyrkimys esiintuoda osaaminen koko laajuudeltaan.
Hankala koittaa selittää jotenkin järkevästi asioita joilla ei varsinaisesti ole järjen kanssa tekemistä.
Ymmärrän kyllä ton viehätyksen hyvin. Tommosissa "rykäisyissä" tai muutoin tolleen
nonchalantisti tehdyissä noise-kassuissa on tiettyä värinää ja tenhoa! Niissä on jotenkin hyvällä tavalla riuskaa toiminnan ja tekemisen makua sekä fiilinkiä. Joskus tollaset dokumentit saattavat ajan saatossa nousta niiden läpeensä suunniteltujen ja tarkasti toteutettujen tuotosten ohikin.
Itse myös kannustaisin sellaisiin vanhan liiton mini-zineihin. Kuten Vertebra #1 oli! Monelle lehden tekijälle maininnut että YLEENSÄ omat lehtiprojektit kaatuu lopulta siihen että ne pyrkii liian isoksi ja menettää sitten sen "hauskuuden" tehdä. Esim. Freak Animal jossain kohtaa siirtynyt A5 kopio zinestä offset painetuksi lehdeksi CD mukana ja alkoi puhti loppua. Kaos Kontrollin kanssa yhdessä tehty Degenerate oli melkoista turboahdettua tykitystä ja neljän numeron ja sen bändikattauksen jälkeen muistelen että fiilikset oli kaikilla hieman ".. ja mitähän seuraavaksi.." eikä optiona ollut että vielä isompi, vielä parempi, vielä kattavampi.. vaan helpompi pistää pillit pussiin. SI lehti aloitti tietoisesti kevyenä. A5/52 formaattia ei kauaa kuitenkaan jatkunut ja pikkuhiljaa lipui taas isompaan ja isompaan... ysi numerossa jotenkin mielenvikaiselta tuntuva 1000kpl painosmäärä liimasidottua B5 lehteä ja homma alkoi olla jo sellainen että pitää alkaa tekemään töitä että ne kaikki löytää tiensä maailmalle. Sen tiimoilta oli pakko miettiä uudestaan miten projekti saada skaalattua pienemmäksi että sen tekeminen ei ole ensisijaisesti kuluttavaa ja vittumaista. (Ei nuokaan ominaisuudet tietenkään huonoja, vaan realiteetti että kaikki touhu ei aina ole helppoa ja hauskaa, mutta silti ehdottomasti tekemisen arvoista!)
Nykyään kun tulee monessa musagenressä noita kokoelma kirjoja. Club Moralin julkaisemat zinet oli hervottomana kokoelma. Vital newsletteriä ja Spectrum, Noise Receptor. Kaikki historiallisistakin syistä perusteltuja, mutta samaan aikaan se fiilis joka on vanhan liiton noise zinessä, jonka voi lukea läpi hyvää noisea kuunnellessa siinä ihan yhden illan ratoksi, ensinnäkin tulee luettua kannesta kanteen. Ei pelkkä datan säilömiseen tehty historiallinen dokumentti joka on osittain pläräilty läpi ja "parhaat palat" luettu.
Siksi olisikin hauska jos ihmiset jotka pääasiassa "tuhlaa" aikansa ja energiansa vain chattiryhmissä tai foorumeita pläräillessä, huomaisi että ehkä vaan cut & pastella parhaat jutut talteen, hieman laajentaa tekstejä ja zinen arviopalsta about siinä. Aina tuppaa olemaan tilanne missä itsekukin narisee että tietty artisti ei saa ansaitsemaansa huomiota jne, läjä kysymyksiä emailiin ja vastaukset paperille ja zine alkaisi olla jo loppusuoralla. Itse näkisin että suomessa olisi ihan hyvin mahdollisuus suomenkieliselle noise zinelle. Potetiaalisia ostajia on varmasti enemmän tai vähintään sama määrä kuin ysärin UG zineillä. 50.. 100.. enemmän. Helposti! Numeron julkaisu hyville noisekeikoille niin ei tarvi paljon arpoa miten tavoittaa kiinnostunutta yleisöä suhteellisen helposti. Kyllä kelpaisi!
Perttu Häkkisen säätiön alakulttuuripäivä 2.9
Tirra:
Minttu Hellstén
Dxxxa D
Namahs & Oneirosdrone & Neandertaal
YANA
Torvi:
Jennifer's Furnitures
DIMM
Sa-Int
Fuzzifer
ÄÄNI=AINE
Mukava kuulla, että Vertebra on maistunut porukalle. Nykyään tietynlainen täydellisyyden tavoittelu ja itsekriittisyys on niin vahvasti läsnä, että jos sille antaa liikaa painoa, niin ei saa ikinä mitään julkaistua. Siksi olikin hyvä, että tuossa projektissa oli se NS-keikka takarajana, sillä lehti oli pakko rutistaa siihen aikaväliin. Kuitenkin varsin tyytyväinen lopputulokseen, vaikka jotain juttuja olisi voinut parantaakin. Seuraava projekti uhkaa juuri paisua turhan mahtipontiseksi, mutta kyllä sekin tulee julkaistua vaikka väkisin. Homman nimi juuri suomenkielinen noise & erikoismusapläjäys. Vaikea sanoa paljon suomenkieliselle kamalle on kysyntää, mutta kun katsoo miten tämäkin ketju pärähti käyntiin, niin kai sillekin on paikkansa!
Viimeaikoina tullut pläräilyä enemmän metallilehtiä. DTD:n alesta napattu Kaleidoscope-kokoelma on ollut aika kovassa syynissä. Juuri sopivaa vastapainoa uskomattoman hienoille lehdille, kuten Horrible Eyes, Massacraement, ym. Kaikessa alkeellisuudessaan bändivalinnat ovat persoonallisia ja haastikset päteviä (Eikä tarvitse jotain kuuden pisteen Fraktuuraa sahata silmät ristissä). Current 93, Ride for Revenge, Todesstoss, ynnä muut on saatu varsin onnistuneesti samojen kansien väliin. Uudemmista lehdistä Sinistrous Waves tuli vihdoin selattua loppuun. Oli kyllä niin täyteen ahdettu tietoa, että tätä kelpaa selailla vuosienkin päästä. Aethyrick, Antediluvian, Scumripper... paljon todella päteviä haastiksia.
Quote from: piisti on August 21, 2023, 04:39:52 PMDxxxa D
Dxxxa justiin mainosti ensi viikon "playback-spesiaali" -keikkaa. Ajatus on jo niin törkeä, että jos pää kestää, niin pitänee käydä ennen loppuviikon noiserientoja katsastamassa.
Eilen illalla tuli mehusteltua Solmanian "Morphine Nocturne" kasettia, on kyllä viimesen päälle! Livenauhotus, lähtee todella maltillisesti ja setti kasvaa todella maukkaasti, rujoja matalia ääniä vyöryttäen, lähes mouruavaa soundia! kunnes lopulta kunnon kitaranoisemyllyt päällä, iski kyllä tajuntaan ja lujaa.
Solmanialta ehkä edelleen "paras" on minusta Psycledelic. Se on niin outo noise CD. Varhaistuotantonta on vielä sellaista "hieman nuhaista kasaria". Sitten eka CD on todella hämärää kitaranoisea. Lisäksi koko estetiikka oli niin erikoista. Levy alkaa prätkän revittelyllä, joka ei ole mitään harrikan pörinää, vaan kyykkypyörällä kierroksia.. Ja siitä edetään jotenkin ihan omanlaiseen noisen vääntöön jossa välillä dempataan härskiä "heviriffiä" tai rämpytellään jämä improa rouhella säröllä, mutta pääasiassa kitara päästelee vittumaisia korkealta ulisevia feedbackejä. Käsittääkseni harvoin kuultuja vokaaleja huudeltu kitaran mikrofoniin. Levy oli aikanaan saatuna aika kova pala purtavaksi. Se ei ole helppo noiselevy, mutta varsin uniikki!
Jos haluaa ihan vaan kovaa noisea, sitten kannattaa siirtyä suoraan tämän jälkeen tulleisiin Solmania levyihin.
https://www.youtube.com/watch?v=8AhGoDDM-qY
Näitä uusia suominoise kassuja kerääntynyt hyllyyn, mut ei oo nyt jaksanut keskittyy kuuntelemaan. Äänilähteitä on tullut tallennettua puhelimeen lähinnä tehtaassa. Ja jotain muistiinpanoja ylöskirjattu. Nyt on fiilis, et olis jo syksy ja loskaa niin vois paneutua YANA-juttuihin. Niitä on kyllä. Pitkäsoitto mielessä. Pari kassusplittiä ollut tässä jo hetken tulossa.
Vakaa aikomus on hommata kelanauhuri. Taannoin tallennettiin moisella ja näkisin kyseisen rotjakkeen olevan oiva lisä. Eli; Jos lähipiirissä näitä liikaa niin kiinnostais...
Se ois lauantaina Ihmisen ikävä noisen luo!
Kotimainen noisekassu soi tässä päässä ja onpa herkullinen, nimittäin Haudat - Live On Tape - February 23.
Rikkinäistä, primitiivistä noisea ja isolla kädellä. Selkeästi tallennettu elävänä hetkessä, muutokset dynamiikassa vaikuttavat sen verran intuitiivisilta ja lähteet selkeästi reagoivat keskinäisiin muutoksiin. Mielenkiintoisia ääniä, joita on käsitelty mielenkiintoisilla tavoilla. Tässä on selkeästi lähestytty noisea eri kulmasta, kuin perinteisestä "raiskaan nyt tämän äänilähteen Bass Overdrivellä". Tässä on takuulla käytetty säröpedaaleja, mutta niillä ikäänkuin murretaan ja geitataan äänilähteet hajalle pelkän harsh noise blastin sijasta, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.
Huomattavasti "agressiivisempi" kuin debyyttikasetti ja tiheämpi, asioita tapahtuu enemmän ja paksummin. Kummallakin on ansionsa, debyytti on selkeästi oudompi tietyn monokromaattisen, aution fiiliksensö vuoksi ja tämä live taas on rikkaampi sekä vauhdikkaampi. Helvetin hyvä, kyllä kelpaa.
Quote from: FreakAnimalFinland on August 24, 2023, 09:02:20 AMSolmanialta ehkä edelleen "paras" on minusta Psycledelic. Se on niin outo noise CD. Varhaistuotantonta on vielä sellaista "hieman nuhaista kasaria". Sitten eka CD on todella hämärää kitaranoisea. Lisäksi koko estetiikka oli niin erikoista. Levy alkaa prätkän revittelyllä, joka ei ole mitään harrikan pörinää, vaan kyykkypyörällä kierroksia.. Ja siitä edetään jotenkin ihan omanlaiseen noisen vääntöön jossa välillä dempataan härskiä "heviriffiä" tai rämpytellään jämä improa rouhella säröllä, mutta pääasiassa kitara päästelee vittumaisia korkealta ulisevia feedbackejä. Käsittääkseni harvoin kuultuja vokaaleja huudeltu kitaran mikrofoniin. Levy oli aikanaan saatuna aika kova pala purtavaksi. Se ei ole helppo noiselevy, mutta varsin uniikki!
Jos haluaa ihan vaan kovaa noisea, sitten kannattaa siirtyä suoraan tämän jälkeen tulleisiin Solmania levyihin.
https://www.youtube.com/watch?v=8AhGoDDM-qY
Nyt alkoi kiinnostamaan, vaikuttaa nimittäin härskiltä meiningiltä!
Vielä äänilähteistä, tuli hankittua Behringerin WASP-klooni. En pysty vertailemaan tätä alkuperäiseen, mutta melko mielenkiintoinen peli industrial-noiseen. Sain pienillä yrityksillä jo irti aika hyvän kuuloista, rapaista rohinaa tästä.
Quote from: Commander15 on August 24, 2023, 10:29:06 AMKotimainen noisekassu soi tässä päässä ja onpa herkullinen, nimittäin Haudat - Live On Tape - February 23.
Rikkinäistä, primitiivistä noisea ja isolla kädellä. Selkeästi tallennettu elävänä hetkessä, muutokset dynamiikassa vaikuttavat sen verran intuitiivisilta ja lähteet selkeästi reagoivat keskinäisiin muutoksiin. Mielenkiintoisia ääniä, joita on käsitelty mielenkiintoisilla tavoilla. Tässä on selkeästi lähestytty noisea eri kulmasta, kuin perinteisestä "raiskaan nyt tämän äänilähteen Bass Overdrivellä". Tässä on takuulla käytetty säröpedaaleja, mutta niillä ikäänkuin murretaan ja geitataan äänilähteet hajalle pelkän harsh noise blastin sijasta, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.
Huomattavasti "agressiivisempi" kuin debyyttikasetti ja tiheämpi, asioita tapahtuu enemmän ja paksummin. Kummallakin on ansionsa, debyytti on selkeästi oudompi tietyn monokromaattisen, aution fiiliksensö vuoksi ja tämä live taas on rikkaampi sekä vauhdikkaampi. Helvetin hyvä, kyllä kelpaa.
Tää on ihan huikee prokkis! Pari kertaa livenä todistanut sekä läheltä seurannut tekemistä. Jotain säröjähän tässä on, mut käytetään mainitsemallasi tavalla. Ei niin kiinnosta nuo laitteet ja tekniikka, etten jaksa muistaa mitä pedaaleja. Enemmän yleensäkin äänen sisältämä spiritus. Ja tässä on kyllä vahva henki läsnä.
Quote from: Commander15 on August 24, 2023, 10:32:12 AMVielä äänilähteistä, tuli hankittua Behringerin WASP-klooni. En pysty vertailemaan tätä alkuperäiseen, mutta melko mielenkiintoinen peli industrial-noiseen. Sain pienillä yrityksillä jo irti aika hyvän kuuloista, rapaista rohinaa tästä.
Näitä saa kyllä hämmentävän halvalla nykyään. Mutta ilmeisesti ottaa vastaan vain midiä, ei hallintavirtaa eli cv:tä?
Quote from: Atrophist on August 24, 2023, 06:28:15 PMQuote from: Commander15 on August 24, 2023, 10:32:12 AMVielä äänilähteistä, tuli hankittua Behringerin WASP-klooni. En pysty vertailemaan tätä alkuperäiseen, mutta melko mielenkiintoinen peli industrial-noiseen. Sain pienillä yrityksillä jo irti aika hyvän kuuloista, rapaista rohinaa tästä.
Näitä saa kyllä hämmentävän halvalla nykyään. Mutta ilmeisesti ottaa vastaan vain midiä, ei hallintavirtaa eli cv:tä?
Joo, ei oo cv inputia ollenkaan. Eikä tainnut olla alkuperäisessäkään? Luin jostain että johtuis digitaalisista oskillaattoreista. Ois ollut varmaan isompi homma alkaa insinöörillä piirtämään cv routtauksia alkuperäiseen kaavioon, kuin tehdä lähes suora klooni.
Oon niin tyhmä etten osaa käyttää midiä. Täytyy kaivaa vähän enemmän kuvetta että voi hoitaa sen MS-20 -kloonin sen sijaan.
EDIT:
Niin joo eli hydribisyna, digitaaliset oskillaattorit. Ei nyt niin että tietäisin näistä paljoakaan, mutta veikkaisin minäkin että aika paljon päänvaivaa (ja isompi hintalappu) jos alkaa niihin cv- ja gate-inputteja väsäämään.
Se olisi sitten Tampereen reissu huomenna! Kova kattaus luvassa taas. Todella harmillista että Residual joutui perumaan, mutta kun tilalle saatiin niinkin kova tekijä kuin Aprapat, tuntuisi typerältä valittaa. Toinen jota odotan erityisellä innolla on Corral Shut. Muutkin tottakai maittaa, Tyhjis oli joskus vuosia sitten Noise Spacessä, ja muut on kai tullut katsastettua vielä tämän vuoden vuoden puolella.
Ylipäätään mielenkiintoista millaisessa paikassa ja miten hommat muuten rullaa. Nähdään siellä siis.
Quote from: Atrophist on August 25, 2023, 06:21:19 PMSe olisi sitten Tampereen reissu huomenna! Kova kattaus luvassa taas. Todella harmillista että Residual joutui perumaan, mutta kun tilalle saatiin niinkin kova tekijä kuin Aprapat, tuntuisi typerältä valittaa. Toinen jota odotan erityisellä innolla on Corral Shut. Muutkin tottakai maittaa, Tyhjis oli joskus vuosia sitten Noise Spacessä, ja muut on kai tullut katsastettua vielä tämän vuoden vuoden puolella.
Ylipäätään mielenkiintoista millaisessa paikassa ja miten hommat muuten rullaa. Nähdään siellä siis.
Nähdään! Suunnitelmat täällä et vaikka ois Amek-Maj vasta nähnytkin niin kannattaa kynnyksen yli silti. Erityisen innolla odotan taas näkeväni näitä karvanaamoja, jotka väsää näitä tapahtumia, ja ketä kiinnostaa tulla altistuneeksi näihin itselle niin merkityksellisiin äänimaisemiin. Hommat varmasti rullaa. Ja jos joku on jo nyt Tampereen yössä niin PM asap. Rullataan jo nyt vähä
SUOMEN_KIELINEN KEIKKA RAPORTTI
Keikkatilana toimi jonkinlainen taidegalleria/opisto, ja keikkojen alkua odotellessa aika meni mukavasti arvuutellen, mikä esillä olevista esineistä oli osa artistien laitteistoa, mikä äänentoistoa, ja mikä muuten vaan industriaalia brutalistista taidetta.
Kuten olen joskus sanonutkin, itse en kuulu niihin joiden mielestä noisekeikka on onnistunut vain, jos seuraavaan kahteen vuorokauteen ei kuule mitään muuta. Silti Aprapatin aloittaessa kävi mielessä ajatus, että onkohan volyymi turhan maltillinen. Mieli muuttui kuitenkin nopeasti — tämä oli juuri sellaista kokeellista soundia, joka ei tarvitse tuekseeen musertavaa äänenpäinetta, vain sen verran että nauhojen suhinat, hurinat ja muut herkulliset nyanssit oli mahdollista arvostaa. Aprapatin ensimmäinen livekeikka oli selvästi pitkään hiottu ja harkittu, ja ainakin omasta mielestäni täysi onnistuminen. Tätä olisi tarpeen saada lisää.
Seuraavana esiintyi illan isäntä Haudat-projektillaan. Maestron äänitteitä en omista, mutta livenä on tullut tsekattua kerran aiemmin. Jos olen ymmärtänyt oikein, projektin ideana vaikuttaisi olevan luoda "mahdottomia" äänimaisemia yhdistelemällä hyvin erityyppisiä soundeja? Myös viimeksi Redissä kuullut kumimaisen narisevat soundit yhdistyivät syvässä reverbissä uiviin metallisiin jysähdyksiin, pulputtaviin vedenalaisiin ääniin ja koneelliseen säksätykseen. Keikan kulku aaltoili hyvinkin seesteisistä ja hiljaisista hetkistä totaaliseen myllytykseen ja takaisin. Kyllä kelpaa.
Amek-Maj saapui estradille ns. takki auki ja valmiiksi voittajan elkein. EIKÄ SYYTTÄ. Homman nimi oli jälleen riemukas harsh noise -piiskaus humoristisella elementeillä. Kuten paria viikkoa aiemmin Turussa, keikka jakautui kahteen osaan ja välissä hieman kuulosteltiin missä mennään. Alle viikon päästä nähdään taas!
Corral Shut esiintyikin sivuprojektilla, työnimenä "pelti kiinni". Välillä raaputettiin haluttuja soundeja esiin yleisöstä värvättyjen avustajien kanssa, välillä ihmeteltiin taskulamppujen kanssa että minne sähköt katosivat. Ei välttämättä soundipolitiikalta ikimuistettavin keikka koskaan, mutta riemukkaassa kaoottisuudessaan sitäkin elämänmyönteisempi kokemus. Artisti ei luultavasti muista siitä mitään, mutta yleisö muistaa sen vuosikausia.
Täälläkin palstalla on toisinaan ollut puhetta, että romumetallin kolisteluun keskittyvässä noisessa on erilaisia alakategorioita. Metallisälällä täytetyn säilykepurkin ravisteleminen ja signaalin tuuttaaminen parin kitarapedaalin läpi toimii mainiosti, jos artisti tietää mitä tekee ja uskoo asiaansa. Toisille taas moinen arkinoise ei enää riitä, vaan hakusessa hieman progempi lähestymistapa jolla nostaa homma ns. seuraavalle tasolle. Nämä yritykset sitten joko onnistuvat tai ovat onnistumatta.
Näiden lisäksi on sitten vielä Tyhjä Pää, joka ei enää operoi millään next levelillä, vaan on jo hyvää vauhtia matkalla seuraavaan vitun galaksiin, Pelle Pelottoman avaruusalusta muistuttavalla laitteistollaan. On nimittäin vaatinut aivan helvetisti aikaa, vaivaa ja kokeiluja saada näin painajaismaisen monimutkainen setuppi tekemään ylipäätään yhtään mitään, saati sitten käsittelemään ääntä näin suvereenisti. Tyhjis putsasi palkintopöydän ja tyhjensi pajatson sen verran totaalisesti, että ei ollut muuta tehtävissä kuin vetäytyä majapaikkaan kokoamaan itseään ja miettimään, onko itsellä ja noin puolella muusta Suomen noise-skenestä enää tarvetta jatkaa. Huh huh.
Tyhjis putsasi palkintopöydän ja tyhjensi pajatson sen verran totaalisesti, että ei ollut muuta tehtävissä kuin vetäytyä majapaikkaan kokoamaan itseään ja miettimään, onko itsellä ja noin puolella muusta Suomen noise-skenestä enää tarvetta jatkaa. Huh huh.
[/quote]
Päinvastoin! Nyt ku on hyvät löylyt niin kaikki lauteille vaan.
Tyhjä Pään meininki ollut aina vakuuttavaa ja se aktiivinen esiintyminen näkyy.
Joo emmää tosissaan ollut ehdottomassa että tää olisi nyt muka tässä muiden osalta jollain tapaa. Päinvastoin tosiaan nyt muutkin panemaan parastaan vaan. Rima on nyt aika korkealla mutta so what, ihan hyvä niin. Eikä tosiaan kaikkien tarvitse tehdä samalla tavalla tietenkään. Erilaisia lähestymistapoja, ihan yhtä päteviä ja vakuuttavia, tehdä tätä juttua voi olla tasan niin monta erilaista kuin on tekijöitäkin.
Luvassa melkoista tykittelyä live noisen puolesta. Helsingissä useita keikkoja sekä PE että LA ja lahdessa myös päälekkäin. Melkoisen turboahdttu meininki kun näyttää hieman siltä että saattaisi olla 100 kilsan säteellä yhtä aikaa 3 eri noise keikka Lauantaina?! Huh huh.. heh..
Jonkinlainen vilustuminen/flussa/tms päällä ja olotilat sallineet lähes pelkkää vaakatasoa ja taustalla hurisemassa Die Sonne Satans, Diesel Guitar, Coil ja Alchemy Recordsin 1997 tullut kitara noise kokoelma joka on melkoinen yhdistelmä timanttista kitaraulinaa ja sietämätöntä pökälettä.
Sigillum S on kyllä kova. Vaikka monet Italian PE-projektit ovatkin sitä kovinta eliittiä, niin itsellä kolisee Ain Soffit ja muu vastaava rituaali & post-industrial henkinen kama ihan yhtä kovaa. Siihen liittyen olen tässä ihmetellyt, että en tiedä onko joku oma vinouma, vai mitä siellä on käynyt, kun niin moni 80- ja 90-luvun prokkis on aktivoitunut tässä 2010-luvun tienoilla? Die Sonne Satan, CCC CNC NCN, Tam Quam Tabula Rasa, Cordis Cincti Serpente, Capricorni Pneumatici, jne. Harmi vaan että suurimmaksi osin aika heikkoja nämä uudet koitokset.
Quote from: FreakAnimalFinland on August 28, 2023, 07:45:07 PMLuvassa melkoista tykittelyä live noisen puolesta. Helsingissä useita keikkoja sekä PE että LA ja lahdessa myös päälekkäin. Melkoisen turboahdttu meininki kun näyttää hieman siltä että saattaisi olla 100 kilsan säteellä yhtä aikaa 3 eri noise keikka Lauantaina?! Huh huh.. heh..
Jonkinlainen vilustuminen/flussa/tms päällä ja olotilat sallineet lähes pelkkää vaakatasoa ja taustalla hurisemassa Die Sonne Satans, Diesel Guitar, Coil ja Alchemy Recordsin 1997 tullut kitara noise kokoelma joka on melkoinen yhdistelmä timanttista kitaraulinaa ja sietämätöntä pökälettä.
Quote from: Fields on August 30, 2023, 11:02:54 PMSigillum S on kyllä kova. Vaikka monet Italian PE-projektit ovatkin sitä kovinta eliittiä, niin itsellä kolisee Ain Soffit ja muu vastaava rituaali & post-industrial henkinen kama ihan yhtä kovaa. Siihen liittyen olen tässä ihmetellyt, että en tiedä onko joku oma vinouma, vai mitä siellä on käynyt, kun niin moni 80- ja 90-luvun prokkis on aktivoitunut tässä 2010-luvun tienoilla? Die Sonne Satan, CCC CNC NCN, Tam Quam Tabula Rasa, Cordis Cincti Serpente, Capricorni Pneumatici, jne. Harmi vaan että suurimmaksi osin aika heikkoja nämä uudet koitokset.
Pitäis koettaa ottaa tätä italialaisten rituaali industrial-hommaa haltuun, muun noise ja PE-homman ohella. Katolisessa maassa tajutaan komeiden rituaalien ja henkevyyden päälle heh!
Quote from: Fields on August 30, 2023, 11:02:54 PMSigillum S on kyllä kova. Vaikka monet Italian PE-projektit ovatkin sitä kovinta eliittiä, niin itsellä kolisee Ain Soffit ja muu vastaava rituaali & post-industrial henkinen kama ihan yhtä kovaa. Siihen liittyen olen tässä ihmetellyt, että en tiedä onko joku oma vinouma, vai mitä siellä on käynyt, kun niin moni 80- ja 90-luvun prokkis on aktivoitunut tässä 2010-luvun tienoilla? Die Sonne Satan, CCC CNC NCN, Tam Quam Tabula Rasa, Cordis Cincti Serpente, Capricorni Pneumatici, jne. Harmi vaan että suurimmaksi osin aika heikkoja nämä uudet koitokset.
SS hieman vaihtelee sekä tyylillisesti että laadullisesti. Jo kasarilla alkaa olla välillä melko juustoista kiipparimusaa ja myöhemmätkin matskut vaihtelee todella laidasta laitaan, melkein tanssi-industrial viboista synkkiin ja meluisiin juttuihin.
Itse veikkaan vahvasti että monesti "tauot" ja "uudelleen innostumiset" kytkeytyy monilla varsin inhimillisiin seikkoihin. Tietyn ikäisenä tietyt asiat on pinnalla ja imu kova. Helppo lähteä mukaan kun olemassa joku aktiivinen juttu mihin ottaa osaa (vrt. skene jossa keikkoja, julkaisijoita, jakelijoita) ja jossain välissä melko saman ikäisille jätkille tulee opiskelut/duunit/perheet ynnä muuta ja pikkuhiljaa tilanne vaan pistää loputkin siihen kategoriaan jos muutama avainhenkilö jotka "pistää tapahtumaan" ei ole niin aktiivisia. Jopa DIY pohjaisessa skenessä, lopulta puuttuva katalyytti jonka myötä saa hommia etenemään voi aiheuttaa ettei tapahdu enää paljoakaan. Mutta, esimerkiksi UK power electronics hommissa se vanha kaarti nousi aika vikkelästi uuteen toimintapyrähdykseen kun penskat heitetty maailmalle ja rouvat vaihdettu nuorempiin, heh.. Yht'äkkiä "matkustelu" ja nauhoitukset olikin taas kiinnostavaa. Siihen päälle kun tulee tilanne että kaikki vanhat tututkin tekemässä ja keikoillakin taas kysellään niin... toiminta luo toimintaa!
Sshe Retina Stimulants yksi hyvä italian melu ja taustalla kukas muukaan kuin Paolo Bandera. Siinä yks jäbä jonka puuttuminen näistä isoista noise podcasteistä on melkoinen puutos! Mies on Sigillum S olennaisin hahmo, Sshe Retina Stimulants soolona, mutta messissä myös Iugula-Thor, Sodality, yms. Miekkonen käänsi kasari alun Industrial Culture Handbookin Italiaksi jo kasarilla ja muutenkin siellä ollut eräs genren kovia puuhamiehiä ja promoottoreita jotka jatkaneet vuodesta toiseen ja olleet mukana vähän kaikessa. Vanha industrial/PE hommat, ysäri noise hommissa ja siitä vaan jatkettu vuodesta toiseen ja edelleen.
Yksi englanninkielinen haastattelu löytyy Tsekkiläisen Electronic Tuesday tallennetuista jaksoista. Myös Grunt ollut joskus ko radiokanavan haastattelussa, mutta sitä ei pistetty koskaan nettiarkistoon myöhemmin kuunneltavaksi. En muista onko itsellänikään tallessa mp3 fileä.
https://www.mixcloud.com/jan-kruml/electronic-tuesday-02032021-paolo-l-bandera-interview/
Jos on podcasteistä pulaa, kannattaa tsekata mitä kaikkea on tallessa mixcloudissa. Suurinta osaa jaksoista ei ole, mutta jotain sentään. Iso osa viikottaisista ohjelmista on ihan vaan musan soittamista, mutta haastattelut ja niiden kohteet on mainittu jaksoissa erikseen. Esim. Dominic Guerin (SPK), Nocturnal Emissions, Andrew Liles, Daniel Menche ja muita isoja poikia!
https://www.mixcloud.com/jan-kruml/
Quote from: Fields on August 30, 2023, 11:02:54 PMSigillum S on kyllä kova. Vaikka monet Italian PE-projektit ovatkin sitä kovinta eliittiä, niin itsellä kolisee Ain Soffit ja muu vastaava rituaali & post-industrial henkinen kama ihan yhtä kovaa. Siihen liittyen olen tässä ihmetellyt, että en tiedä onko joku oma vinouma, vai mitä siellä on käynyt, kun niin moni 80- ja 90-luvun prokkis on aktivoitunut tässä 2010-luvun tienoilla? Die Sonne Satan, CCC CNC NCN, Tam Quam Tabula Rasa, Cordis Cincti Serpente, Capricorni Pneumatici, jne. Harmi vaan että suurimmaksi osin aika heikkoja nämä uudet koitokset.
Itselle on myös moni Italian post-industrial-juttu hyvin mieleisiä.
Noista uudelleenaktivoituneista Italiaprojekteista tuli mieleen, että löysin distrolaatikon pohjalta pari uudempaa Djinn-kasettia tässä taannoin mikäli jotain sattuu kiinnostamaan.
Quote from: FreakAnimalFinland on August 31, 2023, 09:46:44 AMItse veikkaan vahvasti että monesti "tauot" ja "uudelleen innostumiset" kytkeytyy monilla varsin inhimillisiin seikkoihin. Tietyn ikäisenä tietyt asiat on pinnalla ja imu kova. Helppo lähteä mukaan kun olemassa joku aktiivinen juttu mihin ottaa osaa (vrt. skene jossa keikkoja, julkaisijoita, jakelijoita) ja jossain välissä melko saman ikäisille jätkille tulee opiskelut/duunit/perheet ynnä muuta ja pikkuhiljaa tilanne vaan pistää loputkin siihen kategoriaan jos muutama avainhenkilö jotka "pistää tapahtumaan" ei ole niin aktiivisia. Jopa DIY pohjaisessa skenessä, lopulta puuttuva katalyytti jonka myötä saa hommia etenemään voi aiheuttaa ettei tapahdu enää paljoakaan. Mutta, esimerkiksi UK power electronics hommissa se vanha kaarti nousi aika vikkelästi uuteen toimintapyrähdykseen kun penskat heitetty maailmalle ja rouvat vaihdettu nuorempiin, heh.. Yht'äkkiä "matkustelu" ja nauhoitukset olikin taas kiinnostavaa. Siihen päälle kun tulee tilanne että kaikki vanhat tututkin tekemässä ja keikoillakin taas kysellään niin... toiminta luo toimintaa!
Tää on ihan mielenkiintoinen aihepiiri. Itellä vasta lähti käyntiin nää noisehommat vanhemmaksi tulemisen myötä. Tavallaan kun se "oma aika" on todella rajattua ja vähäistä, niin sitä tulee panostettua enemmän niin kuunteluun kuin tekemiseen. Ehkä voi ajatella että se tekeminen ja uppoutuminen muuttuu entistä merkityksellisemmäksi.
Itse edustan sitä koulukuntaa jossa luominen/noise tapahtuu isolta osalta ns pään sisällä. Se miten jotain tekee, tietenkin vaatii tuntemusta laitteiston käyttöön ynnä muuhun. Ihan mitenkään vitsailematta, en tiedä miten muilla on, mutta kyllä minä näen jopa unia matskusta mitä olisi tehtävä, kjeh... Ulkomaailmassa pyöriessä tavoittaa ääniä ja ideoita. Mm. tuon parin viikon takaisin Grunt keikan lopetus biisi syntyi Harsh Ways Festin jälkeisenä päivänä, kun istuttiin Turussa joen rannassa ottamassa kaljaa ja yht'äkkiä kirkonkellot alkaa kilistä. Vaikka kyseessä niin triviaali ja tavanomainen elementti, totesin vaan jätkille että tässähän tämä onkin! Ei biisissä keikalla ollut mitään kirkonkelloa tai kenttänauhoitusta, mutta tilanteessa syntynyt idea oli käytännössä juuri sellaisenaan. Kenties joskus julkaistaankin.
Itse vierastan ajatusta että noisen tekeminen rajoittuisi siihen pedaalin hinkkaukseen tms. Jonkun mielikuvan tai äänen tai kokonaisuuden visualisointi mielessä, tekotavan pohtiminen, lähdemateriaalin ajatuksella märehtiminen ynnä muu voi olla ihan instrumentaali harsh noisessakin todella olennainen asia ja siinä vaiheessa tuntuu minusta jotenkin hullulta että jollain "duuni" ja "perhe" tai sen tyyppiset asiat muuttuu esteiksi, joka ehkä hieman epätoivottava luonnehdinta jälkikasvunsa suhteen, heh! Kun homman nimi on "kokeellinen ääni", "kokeellinen luovuus", tms, minusta niissä puitteissa on äärimmäisen helppo löytää ne erilaiset teko/ilmaisutavat, huomioiden olosuhteet missä operoi?
Eilen olikin taas aikas pirun inspiroiva noise keikka! Ulkomailta asti jengiä ihmettelemässä. Ei ehkä osa tajuakaan miten hemmoteltu noise wellness rupeama menossa! Ja tänään jatkuu. Ensin töihin vähän luukuttamaan melua stereoista. Eilen jäi Macromenia CD hieman puolikorvalla kuunnelluksi, joten se otettava uudelle kierrokselle heti aamupäivään. Odotusarvo noille suht tuoreille Ruotsi lafkan julkaisemille Macromenia CD julkaisuille oli matalat, mutta nehän onkin kovaa kamaa. Macronympha + Armenia homman nimi, mutta miljoonan julkaisun seassa odotukset hieman maltilliset. Saman lafkan Mhlest CD:t myös timanttia. Odotukset artistin uusille julkaisuille oli skeptiset, mutta olin väärässä. Nätisti omaan hyllyyn talteen.
huh huh... olipas taas noise-setit!
Privaattikeikka oli tappi tuntumassa n. 30 ihmistä ja paikalla jopa USA, Saksa ja Ranska tyyppejäkin. Ohjeet oli ettei saa mainostaa ja tuonne jos olisi tullut edes 10 lisää, olisi oikeasti ollut pulassa miten tiivistää lisää väkeä, heh! Iron Clad veti nuhaista törkyä power electronics soundia, laulut pinnassa ja noiset taustalla. Volume vielä aika mieto, kun noiset taisi tulla vain vahvarista ja laulut vain PA:sta ja ei ihan blendaantunut, mutta kusisemmalla nauhoitusäänellä voisi hyvinkin olla asiallinen vaikka livenä jäi elementit hieman irralleen.
Grunt keikka oli kompaktimpi ja meluisampi kuin pari aiempaa. Tiedossa oli että luvassa on pitkä ja raju headliner setti, joten valintana oli tehdä setti jossa paljon tapahtumia... ehkä reilussa 15 minuutissa? Pitää tarkistaa nauhalta. Romut tuli helvetin hyvin äänentoistosta pihalle. Volat oli kovat ja oli oikein reimukasta soittaa. Tämäkin keikka ilman soundcheckiä, joten hieman oli välillä asennoitumista eri tavalla käyttäytyviin laitteisiin tai ääniin. Lisäksi pienessä klaustrofobisessa tilassa piti todellakin olla seisomassa keskellä kamoja eikä päässyt minnekään liikkumaan, mutta oli jopa keikalle eduksi.
XE-ZZS collaboraatio keikka oli yksi hervottomimmista mitä tullut kuultua. Volumen määrä oli niin holtiton, että bändin omat Bassokaappi+nuppi hädellit joissa oli sellaista "550W" tyyppisiä tehoja, päästiin tavallaan sellaiseen Sunn o))) meininkiin, että tulpat on tietenkin tarpeelliset, MUTTA, niistä ei lopulta ole kovin paljon apua kun äänenpaine lävistää kaikki kudokset ja ZSS industrialnoise basso-taajuus pulssin jyrinä täristi kiveksistä tärykalvoon. Parhaat kohdat oli XE vibaiset joissa basson tuuttaus ei ollut nonstop, vaan vihlovan korkeiden viiltävien ylä-äänien ollessa pinnassa, bassoiset noise rusaukset ja jyrähdykset tuli makeasti sieltä läpi niin että sisäelimet pyörähtelee. huh huh... Kieltämättä, välillä tuli jo fiilis että eiköhän vähemmälläkin pärjäisi volumen suhteen... yks elämä, yhdet korvat, heh! Mutta kieltämättä se noise-orgasmin lailla möyrivä äänenpaine on kyllä hieno ja välillä piti olla vaan kädet pään suojana ja silmät kiinni täristä kun tuutataan.
Siinä oli vaikea tilanne arpoa, mitä tekisi, jäädä hengailemaan ihmisten kanssa vai lisää noisea? No... lisää noisea! Valinta osoittautui ehkä loppujen lopuksi huonoksi. Sillä paikka oli tavallaan aivan kauhea. Hyviä puoliakin tietysti oli. Eli Slogan Motto keikka oli mainiota hieman aavemaista drone ujellusta, ja tuntui että matsku kenties pohjautuu siihen samaan idikseen mitä käytetty aiemmilla keikoilla/tourilla? Niin tunnistettavia elementtejä oli messissä, että heräsi fiili että soi samaa äänilähde matskua kuin aiemmin? Juho Toivonen veti hiljaista ja hitaasti kehittyvää "ruotsin villasukkanoisen" suunnalta ammentavaa soundia. Elegantteja nuhaisia piano soundeja, kohinoita ja sihinöitä ja mies hivutti paria nappia intensiivisesti, itse äänien ollessa ennalta nauhoitettua kamaa. Hyvää matskua, mutta voi vittu että vitutti tässä vaihessa kun eihän tätä meinannut kuulla kaiken hälinän alta! Baari täynnä ihmisiä, joista ehkä arviolta maksimissaan 5-10% on kiinnostunut mitä lavalla on ja loput huutaa kilpaa toistensa kanssa ja loputon virta lavan ohi pihalle röökille tai tiskille juomien hakuun. Kun ihmiset naureskelee että jossain sivukylien kuolevissa baareissa tai skene keikkoja ladoissa, niin 10000 kertaa mielummin. Baarinnurkkakeikka ok jos siellä on pari kantista täyttämässä sudokua. Joku helsingin ytimen trendibaari, niin voi olla että tämä oli viimeinen mihin itse menin. Noiseväkeähän oli kyllä paikalla myös mutta jokainen jonka kanssa puhuin, oli suurinpiirtein samoissa fiiliksissä että ei oikein noise pääse oikeuksiinsa! Samoin taidenäyttely oli hyvä. Sami Hynnin ja Irina Kaipio oli todella hyvät, selkeää ja taidokasta kynänjälkeä ja outoja aiheita. Muitakin hyviä oli.
Illan lopussa Keränen veti syna noisea. Pari kitarakaappia joihin kytketty kamppeet kiinni ja rennolla tyylillään mies veti aika staattisesti kohisevan harsh alun setille. Sillä sai hetkeksi baarin hälinänkin hieman taustalle. Päämäärättömän oloisesti synalla "kanaparvi kotkottaa" henkistä elektroniikkaa tovin jonka jälkeen iskettiin hiljaisempi sähköinen drone. Siinä taas olosuhteet iski päin naamaa kuin märkä rätti. Yleisö kälättää ja Keränen arpoo mitähän soundia tästä saisi irti, kunnes virta pois ja kiitti! Ottaen huomioon että miten kovia keikkoja oli viikonloppu täynnä, jäätiin kyllä pahasti jalkoihin näissä olosuhteissa.
Itselläni on vahva veikkaus että jokainen artisti olisi esimerkiksi perjantai keikan olosuhteissa ollut huomattavasti parempi. Toivonen olisi ollut ehkä liki täydellinen jos olisi napattu perjantain keikkapaikan penkit yleisöön ja siinä olisi voinut istua kaikessa hiljaisuudessa - vain artistin luoman äänen ottaessa tilan haltuun. Sitä sanoin perjantain järkkärille. Olisi hyvä hoitaa sellainen "istumakeikka". Ei niiden tarvi olla pelkkiä pukumiesten auditoriohommia, vaan esimerkiksi juuri Toivosen tyylinen setti toimisi taatusti 100% kun tilanteesta raivattu pois kaikki rauhaton sosiaalinen elämä ja todettu että ketkä haluaa tarinoida, menee pihalle ja loput voi istua penkeissä, kaataa pik nik evästä ja naatiskella piano loopeista! Samaan iltamaan sopisi enemmän audio-visuaaliset yhdistelmät ja hitaasti kehiteltävät setit joita katsoessa pitää malttaa istua suut supussa. Toivottavasti sellaista settiä jossain vaiheessa! Uskoisin että jopa joku Commando 15, Haudat, Aprapat, YANA, Toivonen, ynnä muut olisi edukseen kun olosuhteet olisi tuollaiset että saa rauhassa vähän kehitellä kun "noise moshpit" tai tavan baarielämä tms ei ole siinä pöydän edessä, ja malttaa rauhassa fiilistellä kuten ehkä studiossa/treeniksellä tekisi kun ei tarvi heti iskeä rallivaihdetta silmään.
On kyllä pirun maukkaalla liekillä noisehommat suomessa just nyt, tällänen täyslaidallinen nyt ja hitosti lisää jo näköpiirissä! Kyllä kelpaa kulutella happea telluksella!
Lisäyksenä mitä laitoin englanninkieliseen rapsaan, osa ilmeisesti hieman vierastaa "privaatti keikka", "ennakkoilmoittautuminen", "osoite lipun ostajille" -henkisiä keikkoja, ajatellen että jotain paheksuttua ja hirveää luultavasti luvassa. Olisi ihan hyvä selventää että ehkä, joskus harvoin noinkin, mutta pääasiassa kyse on vain logistiikasta. Jos homman nimi on noise keikka noise tyypeille, realismi voi olla että sisään mahtuu rajallinen yleisö ja olisi noloa jos jopa ulkomailta tullut joku ja ovella todetaan "ei tuonne mahdu enää yhtään", heh.. (Kontissa pahimmillaan olikin että ulkona enemmän sakkia kuin sisällä!) Kun Con-Dom soitti Lahdessa, sielläkin oli terassin puolella aika kovasti väkeä.
Kutsuvieras, yksityiskemu, ilmoittaudu etukäteen -tyyppinen sisältää paljon variaatioita ja olennainen ominaisuus on vain luoda olosuhteet jossa noise ei jää jalkoihin. Jos millään tavalla kuvioissa mukana kynnys tulla on hyvin matala. Mutta juuri ja juuri sen verran kynnystä ettei keikalla ole joku täysin ulkopuolinen kälättämässä, vaan nimenomaan aiheesta kiinnostuneet paikalla. Sehän on ollut hienoa huomata miten helppoa sellaiset keikat onkin. Jengi kaataa kaljaa pihalla ja tarinoi ja kun joku karjaisee että setti alkaa, kaikki sisään, niin näin tapahtuu. Ja sitten katsotaan ja kuunnellaan. Joku voi narista että sisään päin lämpiävää runkkurinkiä, mutta kyllä minua kiinnostaa eniten ITSE kuulla helvetin hyvä keikka. Uskon sen ruokkivan ilmaisun kasvua enemmän kuin tilaisuus jonne ehkä kaikki pääsee vaivattomasti, mutta jää käteen "ai tälläistäks nää keikat onkin".. Kyllä mielummin menis jonnekin Mäntsälän työväentalon saliin kuin ydinkeskustan viikonloppukuhinaan.
Tämä idea että ennakkoilmoittautuminen jotenkin automaattisesti meinaa että jotain aivan kauheaa on tekeillä on kyllä aika jännä. Ilmeisesti jotkut siihen sitten uskoo kumminkin ihan tosissaan? Olisiko se sitten parempi että ilmaannut mestoille pääsylippurahat kädessä vain kuullaksesi, että talo on jo täynnä. Lisäksi alan keikat on käytännössä aina kengännauhabudjetilla yksityishenkilöiden toteuttamia, ja usein kustannukset (tilavuokra, artistien matkakulut jne) lankeaa maksettaviksi ennen tapahtumaa. Eli myös sitä tulopuolta olisi hyvä olla hyvissä ajoin. Ei siinä se kummemmasta ole kyse.
Itse järjestän keikkoja normaalin harkinta- ja arvostelukyvyn omaaville aikuisille.* Rohkaisen potentiaalista yleisöä aina kysymään etukäteen, jos on jotain mielen päällä. Samoin itse keikkapaikoilla kaikilla on vapaus paitsi muodostaa omat mielipiteensä meiningeistä, myös ilmaista se. Poiskin pääsee kenenkään estämättä, jos päättää ettei ole mun juttua tämä. Siellä täällä kuulee toisinaan jotain fantasioita, miten oikeasti virkaheiton leijonankesyttäjän yhden käden sormilla laskettavissa olevat tosi pahat sedät jotenkin yrittää salakavalasti lonkeroitua valtavirtaan ja hyväuskoisten musadiggarien tajuntaan korvan kautta. Tällaiset puheet ovat täysin naurettavia, suorastaan lapsellisia. Itse en ole koskaan nähnyt ensimmäistäkään todellista esimerkkiä siitä missään.
*vaikkakin jos mestoille saapuu joku fiksu 15-17 -vuotias, en sitäkään käännä ovelta pois. Enintään ehkä hieman tarkemmin katson sen perään. Tämä oli ehkä se kaikkein paskamaisin juttu Redin keikkojen hyytymisessä — miten NS:n ympärille syntynyt teinidiggarien kontingentti ja miniskene nyt ikään kuin katkesi. Diggailivat ihan tosissaan noisea, mutta muuten istuivat lattialla hupparien huput päässä, naama kiinni puhelimessa, energiajuomia ryystäen. Merchipöydällä ihmeteltiin kassuja että tältäkö nää kivikauden jutut nyt näyttääkin, vittu mikä meininki. Moozzin tissipaidat taisi olla hitti tän osaston tyttölasten keskuudessa, mikä lämmitti jollain kierolla tavalla mieltä. Pari kertaa kyselin että ootteko ehtineet miettiä jos alkaisitte itse tekemään, pyörittelivät vain silmiään että mitä tää vanhus tässä meille oikein selittää.
Heh! Hyviä poimintoja Atrophist heitti redistä. Näin jälkikäteen ajatellen voisiko olla matalamman kynnyksen mahdollisuutta tutustua ko.kulttuuriin kun kävellä ostariin ja seurata ääntä. Jos näitä olisi tyyliin syksy- ja kevät tapahtuma vakiintuisi nuoremmasta väestäkin varmasti säännöllinen kävijäkunta. Perjantain Kulttuuritalli keikoille en todennäköisesti saa jälkikasvuani lähtemään, koska futis, ja tää kolistelu-elämä on niin arkipäiväistä, ettei herätä, toistaiseksi(toivon mukaan), liikkeelle panevaa voimaa heissä.
Keikoista puhuttaessa täytyy nostaa esiin Neandertaal. Oli niin jämy setti Tirrassa lauantaina, että suosittelen kyllä. Kasetit artistilta eivät ole tavoittaneet samaa innostusta meikäläisessä. Kouvola 22.7.2023 vedon jälkeen oli settiin tullut hi-hat peltiä mukaan joka toimikin sitten kuviteltua paremmin.
Kuuntelematonta äänitepinoa mataloitettuani jäi päällimmäiseksi mieleen Chloroform Rapist- s/t kassu; ei vastannut mielikuvia yhtään! Pliisu ja ohut. Tai ehkä Kloroformilla saa kyseisen olotilan. En ole kokeillut.
Rotat-Disfigured Onasist cd; hyvä kokonaisuus. Rotathan on aina ollut kova, mut nimenomaan ceedeet ovat olleet vaihtelevia äänenlaadultaan. Nyt on jämäkkä ja selkeä saundi!
Vittu jätkät. Toivottavasti muutkin! Tää Tyhjä Pää, Corral Shut, Haudat, Residual kassu(t) on ihan mahtava! Tää ääni tulee!!!
Siis ihan sanaton oon. Mut yritetään; digi-bambcamp-julkaisun kuuntelin taannoin ja olin et...en ois ehkä tarvinnut näitä kassuja hyllyyn, vaikka kuulemma eri saundi. Pari päivää sit sain tän tekeleen käsiini ja hämmästyin et tää olikin niinku patsas ja kassut. Luulin et ne kotelot, tai kasetit vaan on tuolla peltien välissä. En tiedä mitä tai miten on näin eri saundit, mut syyllinen(set) on palkittava. Mielellään patsaalla. Tää on just sitä mitä oon yrittänyt ite opetella tekee; Saundii!
CD versiota kuunnellut useamman kerran, mutta juuri eilen tuli ostettua kassu versio kun tarinat kertoi jo aiemmin että kassulle dubattuna olisi vielä paljon parempi? Vai jopa.. eri kamaa? Ei kai? No, saapi nähdä kun kuuntelee. Kyllä se fakta on että lähes kaikki matsku paranee kun kerran pari pyöräyttää kassun kautta. Se on osassa noise uusintajulkaisuissakin nihkeää jos tehdään kassun re-issue masterista. Joskus tilanne on se että ne dubbaukset olleet kehnoja ja vihdoin masterilta siirretty audio onkin todella voimakas ja hyvä. Toisinaan taas se masternauha kuulostaa kuin olisi laimeampi, sillä dubbauksessa vielä extra boostia ja saturaatiota ja kassuformaatin parhaita puolia lisää.
Just eilen tykittelin uudet Satatuhatta kassut läpi ja kaikki kuulosta kassulta paremmalta! Commando 15.. taisin itse kuunnella muutenkin jotain "raakile versiota" aiemmin? Kassulta heti pari pykälää kovempaa kamaa!
Eilen myös noise keikka Kouvolassa, huh huh.. kyllä tässä noise faneja hemmotellaan viikonlopusta toiseen. Nyt paikkana Kouvolan kulttuuritallit. Augmented Atrocity toimi tuossa miljöössä jopa Helsingin keikkaa paremmin, ihan vaan visuaalisesti. Ahola & Silander veti sellaisen metalliromu vasaroinnin että oli tarkoitus vain kuvata pikku klippi myöhempään käyttöön, mutta ei malttanut painaa stoppia, joten käytännössä muutamaa sekuntia vaille koko keikka tuubissa.
Hail Conjurer / Absolute Key, ajattelin että luvassa olisi edes jollain tapaa metalli musiikin suuntaan olevia vivahteita, mutta tämä meni aika lailla ihan "industrial noisen" kategoriassa. Kiipparia särön läpi, huutoa, rytmilooppia, cymbaalin hierontaa,.. musikaalisuuden aste oli tietysti nollaa ylempänä, ja kappaleissa oli rakennetta, lyriikoita jne, mutta mitään "metal" elementtejä ei varsinaisesti. Kova keikka!
Quote from: FreakAnimalFinland on September 09, 2023, 10:06:43 AMCD versiota kuunnellut useamman kerran, mutta juuri eilen tuli ostettua kassu versio kun tarinat kertoi jo aiemmin että kassulle dubattuna olisi vielä paljon parempi? Vai jopa.. eri kamaa? Ei kai? No, saapi nähdä kun kuuntelee. Kyllä se fakta on että lähes kaikki matsku paranee kun kerran pari pyöräyttää kassun kautta. Se on osassa noise uusintajulkaisuissakin nihkeää jos tehdään kassun re-issue masterista. Joskus tilanne on se että ne dubbaukset olleet kehnoja ja vihdoin masterilta siirretty audio onkin todella voimakas ja hyvä. Toisinaan taas se masternauha kuulostaa kuin olisi laimeampi, sillä dubbauksessa vielä extra boostia ja saturaatiota ja kassuformaatin parhaita puolia lisää.
Just eilen tykittelin uudet Satatuhatta kassut läpi ja kaikki kuulosta kassulta paremmalta! Commando 15.. taisin itse kuunnella muutenkin jotain "raakile versiota" aiemmin? Kassulta heti pari pykälää kovempaa kamaa!
Joo, saatto olla itteasiassa 10 minsaa lyhyempi, ns. eka masteri. Se lopullinen versio oli kyllä parempi. Ja dubattuna kuulostaa vieläkin paremmalta! Vilhon dubit on todella hyviä, säilyy dynamiikka ja soundi hengittää hienosti.
Te suomalaiset pirut pidätte niin liikaa hauskaa
Quote from: piisti on August 02, 2023, 11:20:37 AMNyt soi toi Python in the Bowl CD. En nyt ihan saa kaikkea irti kehumastanne saundista ku tämäkin ceedee tulee niin vitun kovaa, ettei meikän systeemeillä pääse ihan niille leveleille et sais kauniisti selvää. Tää on yks mikä joissain noiselevyissä pilaa kuuntelukokemuksen ainakin tässä taloudessa. Vähän sama ku yrittäis 100w kitarakombosta saada sen tarkoitetun äänen häiritsemättä nukkuvaa.
Onhan tässä hyvä ja laaja äänikuva ei sillä. En muistanu yhtään et tää oli FA. Ikävä kyllä tuota tallennusmestaa,studio kuu, ei taida enää ainakaan varattavissa olla. Absoluuttisen Nollapisteen Otsala sitä tai pyörittää Alppilassa. Eikä varmasti ihan vierasta touhua tämmöinenkään mekkala hänelle. Muistelen Liimatan tehneen feedback-pohjaista noisee. Tällaisena knoppitietona.
Testicle Hazard tosiaan vuokrasi vaan ton tilan, oma äänittäjä oli mukana. Levyn nimen Keränen nappasi meikän suusta Lontoon LAFMS-fest reissulla, majoituspaikan vessa ei vetänyt kunnolla.
Threadin alussa oli japaninoisemehustelua, kuuntelin äsken taas uudestaan Pain Jerkin Official Bootlegin. Ostin levyn 2007 Suomen keikalta, Avanto-muistaakseni Kuudennella linjalla ja se jäi yhdeksi suosikeistani. Vähän epämääräinen julkaisu: CD-R, jonka kolmesta biisistä kaksi on raapaistu muilta levyiltä ja kannet on pelkkä lärpäke muovitaskussa. Mutta vittu että on raju! Varsinkin viimeinen live-biisi, Nagasaki Nightmare Again. En usko että pelkän nostalgian takia toimii, onpahan vaan hyvää noisea.
Merzbown Flesh Metal Orgasm on muuten kanssa hyvä, siitä tuli uusintajulkaisu. Vähän arvelutti, että onko riittävän raju koska menee enemmän äänikollaasiosastolle, mutta tässä on erittäin tyydyttävä, industrial-henkinen, lämmin analogisaundi.
Itselläni on Flesh Metal Orgasm alkuperäinen kassu ollut muinaisilta ajoilta ja se oli pitkään sellainen jota hieman ihmetteli että ei ole tullut. Kusisia lowest arts kilkutteluja on tullut läjäpäin, mutta tuollainen kova ja ilmeisesti varsin harvinainen kesti aika pitkään tulla.
Saman lafkan Nihilist Surfin' Group "Dutch Omanko" kassu olisi hyvä tulla kunnon CD julkaisuna. Käytännössä Gerogerigegege. En tiedä mikä ero projekteilla on. Tästä tullut vain nihkeä cdr minipainos uusintana vaikka "musiikillisesti" pesee monet Gerogerigegege runkkulevyt mennen tullen.
Pain Jerk kohdalla tilanne taitaa olla ettei artisti itse oikein lämpeä reissueille. Mies joskus totesi että aina kun alkaa kuunnella jotain vanhaa masteria jotain antologia boxia varten, tulee vaan mieleen että ihan ok, mutta pitäisi ottaa löysät pois.. ja lopulta löytää pari minuuttia julkaisemisen arvoista noisea per kassu. Taas ulkopuoliset hörökorvat kuuntelee niin moni kassu on alusta loppuun pelkkää timanttia. Plus sen lisäksi niissä pienen painoksen kaseteissa on monia jotka pesee jopa ison painoksen oikeat levyt mennen tullen!
Voi olla että siellä on tiettyä teknologian ilmiselvyyttä joka myöhemmin kaivertaa artistin mieltä? WCN Jason Crumer haastattelussa oli kaiken örinän ja pärskimisen ohella hauska kohta missä kuvailee hetkeä kun hommasi Sherman filtterin ja kokeillessaan sitä ekaa kertaa, laite puskee ilmiselvää Pain Jerk kassua pihalle! heh... Ja tajuaa että artistin 1996 jälkeisen matskun nerokkuus ja luovuus nojaa todella paljon tuon varaan... Itseäni ei asia tietenkään haittaa. Suomessakin on varmasti vähintään 5 noise jätkää joilla kyseinen laite arsenaalissa, mutta kukaan ei kuulosta Pain Jerkiltä.
Quote from: Haare on September 09, 2023, 09:19:44 PMQuote from: piisti on August 02, 2023, 11:20:37 AMNyt soi toi Python in the Bowl CD. En nyt ihan saa kaikkea irti kehumastanne saundista ku tämäkin ceedee tulee niin vitun kovaa, ettei meikän systeemeillä pääse ihan niille leveleille et sais kauniisti selvää. Tää on yks mikä joissain noiselevyissä pilaa kuuntelukokemuksen ainakin tässä taloudessa. Vähän sama ku yrittäis 100w kitarakombosta saada sen tarkoitetun äänen häiritsemättä nukkuvaa.
Onhan tässä hyvä ja laaja äänikuva ei sillä. En muistanu yhtään et tää oli FA. Ikävä kyllä tuota tallennusmestaa,studio kuu, ei taida enää ainakaan varattavissa olla. Absoluuttisen Nollapisteen Otsala sitä tai pyörittää Alppilassa. Eikä varmasti ihan vierasta touhua tämmöinenkään mekkala hänelle. Muistelen Liimatan tehneen feedback-pohjaista noisee. Tällaisena knoppitietona.
Testicle Hazard tosiaan vuokrasi vaan ton tilan, oma äänittäjä oli mukana. Levyn nimen Keränen nappasi meikän suusta Lontoon LAFMS-fest reissulla, majoituspaikan vessa ei vetänyt kunnolla.
Ha! Hyvä korjaus. Ja vielä parempi tarina!
Toi Python In The Bowl... Siitä on kyllä täällä paljon jo puhuttu, mutta hitto vie, jo sitä kuin ajattelee niin tekee mieli pistää soimaan! Siinä täyttyy se kuuluisa potentiaali.
Hitto, tää japani-noise keskustelu taitaa johtaa siihen, että pitänee tilata ekat japsinoiset pikapuolin. Merzbown Noisembryolla pitänee alottaa!
Uusin 100 000 patch on kasettien osalta hallussa, tai oikeastaan vain kotimaisten eli niiden kiinnostavimpien osalta.
MNEM kassu on tosi hypnoottinen ja upottava, liikkuu soonisesti sekä tunnelmaltaan todellakin hämärän rajamailla. Kestää hitosti kuuntelua, ikään kuin tähän olisi leivottu sisään jokin mysteeri. Hyvin lähellä jotain ambientimpaa ilmaisua, mutta seisoo tosi jämäkästi industrial-maastossa kaikin puolin. Helvetin hyvä ja kiehtova. Resting Place taas oli yllättäjä! Painostavaa PE / industrial kamaa öykeällä muskeli-HC huudolla ryyditettynä. Moderni, muttei soundaa heikolta tai liian kiillotetulta.
Commando 15 ja HÖH kassuista olen jäävi sanomaan mitään, koska C15 on oma ilmaisuni astia ja HÖHiä en ole vielä kuunnellut. C15 kassusta sellainen huomio, että kuulostaa kasetilta hitokseen paremmalta sekä erilaiselta kuin diginä. Plus dubbaus on erinomaisen dynaaminen, kannattaa nostaa kotistereoiden volaa ihan reippaasti niin pääsee nauttimaan kaikista oudoista sähinöistä ja jousikaiun kolinasta.
Quote from: Commander15 on September 11, 2023, 09:22:24 AMHitto, tää japani-noise keskustelu taitaa johtaa siihen, että pitänee tilata ekat japsinoiset pikapuolin. Merzbown Noisembryolla pitänee alottaa!
Ehdottomasti kannattaa! Eikä kannata lopettaa pelkkiin Merzbow-levyihin vaan rohkeasti heittäytyä syvään päätyyn ja tsekata Masonna, Incapacitants, Hijokaidan, Aube, MSBR, K2, Thirdorgan, Pain Jerk, Government Alpha, C.C.C.C., Killer Bug, yms, yms. Kaikki julkaisseet toki myös köykäisempää tavaraa mutta noissa on NIIIIIN paljon täyttä timanttia että huh huh.
Quote from: Commander15 on September 11, 2023, 09:43:26 AMUusin 100 000 patch on kasettien osalta hallussa, tai oikeastaan vain kotimaisten eli niiden kiinnostavimpien osalta.
Ulkomainen kassukin oli rautaista harsh noisea. Green Tea CD vielä kuuntelematta, mutta edellinen oli kova!
Green Tea voi olla mielenkiintoinen myös sellaisille joita kiinnostaa mitä "musamiehet" tehneet melun saralla. Ysärin alussa mies soitti Rorschach nimisessä varsin tylyssä hardcore bändissä. Jos Green Tea soundit maittaa mutta haluaisi "musikaalisempaa", Half Mortal kuulostaa monesti ihan kuin Green Tea soittaisi Prurientia, heh... Useampi julkaisu Hospitalin kautta pihalla.
Japani noise kyl parasta. Masonnan kompaktit rykäsyt tais olla se eka juttu mistä sai kunnolla kiinni kun meluhommat rupes kiinnostaa. Sit Merzbow on vaan vittu paras.
Moozzhead "3cd. Tulikuumat suosittelut!
Ei oo hetkeen, kai sitten noin vuoden takaisen(?)ceedeen tullut mitään? Nyt maistuu! Ei oo kai ihan eilen äänitetty.
Huh mikä setti. En tiedä onko kuva linjassa äänen kans, mut linjas ukon kaa. Ja ääni on tooosi pehmeen särö vaikka cd. Tää on ostopäätös sinulle ja piste
Eiku keväällähän se tuli. Ja sitäpaitsi muistin iten enkä googlannu. Tai luulen muistavani
Olihan se Moozzhead kolmannellakin kertaa..Tää on just jännä jossain, vittu tää joskus pärähti, sit joskus oli ettei liiku ja nyt ihan vitun hyvä pala...Ihan huikee
Mut oli Umpio-Kulotus tossa näkyvillä niin alotetaan matka taas. Viimeks Samin kaa kuunneltiin toissa vkl...
Satatuhatta kassui kuuntelin. Voihan video mikä Jouska!
Nimen perusteella en ois napannut Guillermo Pizarroa, tai siksi kenties itseään kutsuvaa, ekana mut kannatti!
Jotain muita kans mut myöhemmin
Stinkfingerin Pussy Boy kuunneltu puoliksi eilen. Ai että! Upean repivää ja kunnolla riuhtovaa, ysärimeininkiä löyhkäävää harsh noisea. Noisessa meikään vetoaa aina delay-pedaalin pahoinpitely ja tässä saa analogidelay kyytiä! Upea kuulla myös filtterin / autowahin ryystävän ja kirkuvan, tämäkin on klassikkosoundi, jota liian harvoin kuulee. Todellista noisen riemua.
Ihan helvetin kovaa kamaa krapulaan tää Jouska. Kunnon perusvarma harsh noise tykitys helpottaa aina oloa.
Pari julkaisua vielä kuulematta uudesta 100000-läjästä, mutta etenkin Resting Place on todella kova. Vaikka jokseenkin selvät sävelet, että missä mennään, niin silti varsin freesin kuuloista tavaraa eikä mitään bulkkia. Totta kai HÖH myös erittäin hyvä, yhä oma suosikki nykyisistä noisemeiningeistä. Vähän aihetta sivuten täytyy kyllä sanoa, että Satatuhatta Bandcampissa kuvaukset osuvat lähes aina nappiin. Joitain hauskan lennokkaita ilmaisuja muttei mitään pöljää sanaripulia.
Uusi KYLMÄKOVAMAA "Harvey's Girl" kassu on rautainen. Joka kassu ollut erilainen ja ne ilmestyy aina vaivihkaa... Yleensä vaan ihmettelee mikäs box täällä odottelee ja siellä onkin läjä kassuja. Toki olen artistille tainnut mainita että pidetään kestotilaus voimassa että jos jotain syntyy, saa lähettää. Toki moinen voimassa kenelle tahansa hyvälle suomi noisen vääntäjälle!
Uudella kassulla ei vokaaleita, todella ruosteisen kuuloista feedback ja fyysistä rapinaa ja hieman veden lotinaa, mutta ei mitään Aube meininkiä vaan kasari industrial-noise kassujen viboja ilman että kuulostaa "retro" tai kopio meiningiltä.
toissapäivänä tykittelin läpi vuosikymmenten jälkeen OMEI/CLOAMA/VALENCE split CD. Kaikki nauhoitukset taisi olla vuodelta 2001 ja Cloama vetää pisteet kotiin mennen tulleen. Edes Sickness miehen Omei ei pärjää. Kuriositeettinä että lafka piti muutaman vuoden tauon ja palasi noisen sijaan hc hommissa ja julkaisi mm. Kyklooppien Sukupuutto 12"!
Nyt soi Crank Sturgeon / Mike Shiflet split kassu joka on kyllä rautainen! Etenkin CS puoli ihan helkkarin hyvää noisea. MS puoli etenee hieman laiskemmin, mutta ei huono. CS taas sellainen artisti että sietäisi foorumilla olla miehen levytyksistä pidempikin ketju!
Tänään päivä meni taas aika rattoisasti kun tuli luuhattua oikeudessa koko päivä. Sivustakatsojana yleisössä. Lahdessa meneillään monella tapaa erikoinen ja mielenkiintoinen keissi josta ei lehtien perusteella saa kuin hieman tarkoitushakuisesti muunnellun pintaraapaisun. Tavallaan jopa outoa että yleisöä ei paria journalistia lukuunottamatta ollut senkään vertaa mitä aloituspäivänä. Itse vähän suunnittelin että kai se on pidettää vähän lomaa ja tsekattava loputkin päivät paikan päällä!
Melko filthy meininki oli kun sirpsakka uusi valtakunnansyyttäjä luki tomerasti ääneen sen sortin eroottis-groteskeja vihaviestejä että aikuisella miehelläkin alkaa posket punoittamaan tuolla tavalla esitettynä. Tälläistä ei päivälehtien otsikoista pääse kokemaan, heh!
Huomenna lähtö Saksaan. Topakasti rajuja juttuja huutelevista naisista puheen ollen, Sardhin tilalle tuli Antichildleague. Ei yhtään huono muutos! Aikanaan kun kävi suomessa vetämässä keikan, se meni aika lailla päin persettä teknisten ongelmien vuoksi. Sen jälkeen nähdyt keikat viittaisi että ehkä Suomessa pitäisi nähdä yksi oikeasti hyvä ACL keikka jos joku järkkäisi.
Quote from: FreakAnimalFinland on September 14, 2023, 07:42:58 PMTopakasti rajuja juttuja huutelevista naisista puheen ollen, Sardhin tilalle tuli Antichildleague. Ei yhtään huono muutos! Aikanaan kun kävi suomessa vetämässä keikan, se meni aika lailla päin persettä teknisten ongelmien vuoksi. Sen jälkeen nähdyt keikat viittaisi että ehkä Suomessa pitäisi nähdä yksi oikeasti hyvä ACL keikka jos joku järkkäisi.
Itsellä tukevasti suunnitelmissa kaksipäiväiset festit ensi vuonna, joko Helsingissä tai Vantaalla. Olen miettinyt että joku tämmöinen vähän isompi vetonaula pitäisi sinne saada. Erityisesti arvostan muijan kykyä suututtaa jengiä laidasta laitaan, mutta ei se itse soundi/taiteellinen puolikaan yhtään hassumpaa ole!
Haluaisin kyllä joskus nähdä livenä, mutta tuskin näillä näkymin ihan äkkiä tulee lähdettyä erikseen ulkomaille kattomaan.
Pitää kommentoida livekunnosta, mutta ALC kohdalla tilanne on ollut että uudet julkaisut pesee vanhat mennen tullen sekä livekeikat mitä nähnyt myöhemmin olleet kovia. Joten toisin kuin joillain vanhemmilla artisteilla, Suomeen roudaaminen ei olisi sellainen väkinäinen reliikkien ihastelu, kun uudet tekijät pesee mennen tulleen, hehe.. vaan voisi olla artisti oman luovuutensa ja osaamisen huipulla!
Oli aivan hervottoman hyvä Tower Transmission. Ylläreitä paljon, pettymyksiä vähän! Kunhan täältä kotiutuu, pitää kynäillä rapsaa. Ostoksia vain pari kassua ja majapaikassa noise nälkään bandcampistä Merzbow Tauromachineä, heh...
Katoin Romua, ruisketta ja rutinaa (2011) dokkarin pitkästä aikaa. Hyvinhän tää on aikaa kestänyt. Ja iso osa hahmoista kai edelleen kentällä. Sen verran kompakti paketti (n.20min) ja kuvitus kuvaa messis, et puhuvat päät muoto toimi. Käsittääkseni ns. 2.0 versio tulossa. Tosin eri tekijöiden toimesta. Oli hyvä jo aikanaan, mut pidin edelleen. Ehkä hippasen enemmän.
Nykyään on syytä jo dokumentoida uudestaan. Kettusen vanha dokumentti oli tavallaan pienempi harjoitustyö joka edelsi Ikuista Gehennan Liekkiä. Siinä hetkessä ei myöskään oltu nähty puhuvia päitä siinä määrin kuin nykyajan video podcast hommissa. Jos ja kun nyt alkaa dokumentoimaan, voi olla tarpeellista pohtia joku selkeä kulma millä lähteä tekemään. Rajauksia, fokusta ja... pitäisikö sanoa "ohjaajan näkemystä" mitä puolta noisessa haluaa tuoda esille. Uskoisin että se on jopa aika helppo ja tullaan toivon mukaan näkemään konkreettisia lopputuloksia muutenkin kuin vapaamuotoisia pitkiä zoom puheluita. Jotka hyviä nekin, mutta onhan "dokumentti-elokuva" aika eri asia kuin "podcast".
Pyörittelin tässä Atrax Morguen Slush of a Maniac CD:n tuplalta jossa myös Sickness Report. Jotenkin jääny sellanen kuva että Slush... on vähän sellasta ihme poukkoilua ja säätöä, ja sitähän se alkupuolella on. Klassista "mikähä soundi tästä tulis" synakikkailua kunnes levy löytää kunnolla uomansa ja biisi toisensa jälkeen on todella nautinnollista kirurgin tarkalla soundilla olevaa synasirkkelöitiä ja surinaa. Yli tunnin mittanen levy joku silti tuntu että loppu kesken kaiken!
Atrax Morgue osaa olla paikoitellen haastava, mutta harvoin jämää. Parhaat on parhaita, mutta järjettömät ja haastavat levyt vuosi vuoden jälkeen paljastuu neroudeksi. Usein yksi ominaisuus on että tekemisen näennäisen helppouden tuntuu estävän se ettei kukaan muu edes kehtaa... heh!
"I am a maniaaac!"
Uusin Control cd helvetin hyvä! Ainoa cd joka tarttui mukaan Tower Transmissions festeiltä.
Ja ehkä keskustelun aiheena voisi myös olla noise, joka on sellaista ettei nykyään kehdata tehdä. Vrt tietyt gerogerigegege levyt, jopa Haters tietyt vanhat, hillittömimmät Atrax Morgue, yms...
Voisi hieman posket punoittaa kun myynyt tutuille kavereille 25€ laaki lp levyt missä röhisevää miehen huohotusta ja fanfaareja. Selitellä miksi ei ollutkaan kick ass harsh noisea.
Ehkä noita Gerogerigegegen öhinä/voihkintalevyjäkin tukee tavallaa se kulttimaine, monesti konteksti määrittää miten matskua lähestyy, ainakin itellä. Silti Geron öhinät jää hyllyyn! Haha! Mutta ehdottomasti ois hienoa jos erilaisempia ja ihmeellisempiä julkaisuja tulis, ei ois yhtää huono! Vähän laittaa omaa persoonaa likoon ja pistään ulinaksi oikein kunnolla. Sellanen tietoinen riskinotto kuuluu myös kuulijalle.
Death Squadin "Isolation as Intent" levyä kuunnelessa nousee myös minimalismin voima, vähän sirinää eri taajuuksilla ja todella kouriintuntuvaa huutoa, ja kyllä toimii! Omasta mielestä helposti Death Squadin paras levy noin muutenkin. Fuck God Live oli aikonaan todella ison vaikutuksen tehnyt biisi, ja yhä herättää tiettyjä fiiliksiä kuunnellessa.
Itse oletan että aikakausi oli siinä mielessä erilainen, että esimerkiksi Gerogerigegege teki noita outoja levyjä ihan ensimmäisen, ennen maailmanlaajuista kulttimainetta. Senzuri Champion LP ja pari kassua kovaa noisea, mutta ihan samoihin aikoihin 100x tyhjän C-kasetin boxi, flexi missä rääkyy karaokena iskelmän päälle, toka LP ähinää ja fanfaarit. Ysäri alun levyistäkään ei oikein voinut tietää saatko jonkun rumpukonetta ja runkkaamista CD:n, piano improa, äänikollaasin vai kovaa harsh noisea. Kulttimaine ehkä syntyi nimenomaan siitä yllätyksellisyydestä ja liki sikailu-dadaksi menevästä rohkeudesta. Tavallaan eroaa kuin yö ja päivä noisesta jossa ei edes kehdattaisi pistää pihalle levyä samalla nimellä jos ei ole "samaa", vaan sille on heti oltava uusi nimi, uusi kategoria.
Atrax Morguen kohdalla, moni vanha kasetti lienee tehty hetken hulinana. Livenä purkkiin ja pihalle. Kassujen dubittelua sitä tahtia kun tilauksia tulee. Sekin voi muuttaa julkaisun luonnetta jos oletusarvona ei ole että tarjolla joku haastava ja pureskelua vaativa julkaisu, jonka saattaa ensihätään tyrmätä kehnoks ja jää monistettu/prässätty erä nurkkiin pyörimään?
Menemättä röhinään; aloin tässä hieman muistella menneitä et mikä natsas ilmaisussa nimeltä Noise...Täytyy nostaa kaksi julkaisua; Seer of Decay ja Dedicated to Damage! Eli konkreettinen äänilähde jolla murjotaan. Eihä SoD sitä pelkästään ole, mut iso osa julkaisua. Häpeämätöntä kliinistä ääntä. DtD ceedeen omistan vain, mutta ne kaks nimiraitaa on ihan hillittömiä. Muut bonusta levyllä, mut skulaa. Ja Nää on ne sytykkeet! Antoisaa viikonloppua itse kullekin säädyttömyydelle.
Quote from: piisti on September 22, 2023, 11:33:27 PMMenemättä röhinään; aloin tässä hieman muistella menneitä et mikä natsas ilmaisussa nimeltä Noise...Täytyy nostaa kaksi julkaisua; Seer of Decay ja Dedicated to Damage! Eli konkreettinen äänilähde jolla murjotaan. Eihä SoD sitä pelkästään ole, mut iso osa julkaisua. Häpeämätöntä kliinistä ääntä. DtD ceedeen omistan vain, mutta ne kaks nimiraitaa on ihan hillittömiä. Muut bonusta levyllä, mut skulaa. Ja Nää on ne sytykkeet! Antoisaa viikonloppua itse kullekin säädyttömyydelle.
DtD on kyllä romumetalli-noisen juhlaa alusta loppuun. Ja SoD myös, vaikka toki siinä on muutakin.
Kyllähän tää Torban kuunteluksi käänty. Sillon ku discogs kaupankäynti sujui onnistuin säätämään huomattavan määrän kasetteja. Tämäkin yksi varhaisia tuttavuuksia ko. genrestä. Siitä on jo tovi kun AAD mainosti Torba, käsittääkseni, kokoelma CDtä. Ei oo näkyny...muutenki koko diskografia olis ihan boxin paikka!
PROOF OF SHOOTING 4xCD boxissa pääsin puoliväliin. Boxi on ollut hallussa jo tovin, mutta kuunnellut näitä Sound Probe lafkan kassuja mitä itselläni on ollussa. Kovaa ysäri USA noisea, missä ei ujostella välillä mennä sivupoluilla ja vähän "sinnepäin" roiskimalla, mutta samalla tavoitetaan aika erilainen fiilis kuin tulisi jos olisi editoitu kaikki kokeilu ja arpominen pois.
The Rita- Gamzatti CD. Aamuisen Spate ja Moozzhead mylläkän jälkeen vain vähän seesteisempiin tunnelmiin. The Rita on siitä haasteellinen artisti, että noiseen perehtyvä ei voi olla törmäämättä nimeen, mutta tuotannon laajuus voi hankaloittaa suhdetta. Tämä levyhän on varsin mainio, tarpeeksi vaihtelua ja tukahdutetut samplet roks. Toisin kävi taannoin kun palautin erään rita-levyn kauppaan, koska se oli mielestäni viallinen...en nyt muista mistä äänitteestä oli kysy. Joka tapauksessa joka toinen sekunti taisi olla hiljaista. Myös Urashiman 3x12" kolloboraatio levy on jäänyt kuunteluun.
Eilen oli kova keikka Helsingissä. Englanninkielinen rapsa, videoiden ja kuvien kanssa löytyy:
https://special-interests.net/main/23-09-2023-helsinki-noise-equinox/
Dresdenin festeillä kun oli useampi artisti jotain kasarin vanhoja ukkoja ja yleisössäkin varmasti keski-ikä jossain 30-40 hujakoilla eräs ulkomaan jätkät selitti että tän tyylin musan on kuolemassa vanhuuteen. Itse en ole samaa mieltä. Tällä keikalla oli hauska kun kenties Hail Conjurerin mukanaolo toi jopa muutaman nuoren naisen. Kun toinen sanoi että "oon aika confused kun en obviously kuuntele genren musaa" pystyi toteamaan että NYT on niin nuorta ja eloisaa että setämiehillä voi vierähtää kyynel silmään. Helvetin hyvä!
Quote from: FreakAnimalFinland on September 24, 2023, 03:35:01 PM. Tällä keikalla oli hauska kun kenties Hail Conjurerin mukanaolo toi jopa muutaman nuoren naisen. Kun toinen sanoi että "oon aika confused kun en obviously kuuntele genren musaa" pystyi toteamaan että NYT on niin nuorta ja eloisaa että setämiehillä voi vierähtää kyynel silmään. Helvetin hyvä!
Sama havaittiin Taikurin hatussa Audible Wounds -keikoilla. Kakkosessa oli skenen tavanomaisten epäiltyjen lisäksi tupa täynnä nuoria naiseläjiä. Olin itsekin hieman
confused kunnes mielessäni tajusin laskea 2 + 2.
Ei ollut sikäli yllätys itselle eilen, etteivät enää jääneet viimeistä keikkaa katsomaan.
PUCE MARY keikka oli tavallaan yllättävä, tavallaan ei. Sellainen asiallinen, mutta ei loistava. Esittelypuheen perusteella tiesi odottaa että luvassa maalailevampaa ja "ambientimpaa" kamaa. Positiivista oli yleisö joka katsoi hiljaa ja äänentoisto joka kykeni sekä lujaan ja massiiviseen, etenkin bassotoistoon. Valot ja savut sun muut pikku lisät. Lisäksi liki tunti vierähti niin nopeasti ettei mitään kelloon vilkaisua ehtinyt tapahtua! Kenties vaan hieman new age vivahteista synaa, shimmer / "synth pedal" tyyppisiä efektejä joista syntyi sellaista melankolista hidasta vellovaa tunnelmamusaa on jotain mitä en itse kovin paljoa kuuntele. Ne biisit joissa lähdettiin hieman rajummalla äänenpaineella liikkelle, oli selvästi parempia - tai sanotaanko että omaan makuun!
Puolivälissä settiä oli rajuttu stutterloop mylläkkä josta tiesi että tämän tahdissa joillain stressihammas narskuu ja otsa hikoilee.
Eli siinä mielessä hyvä että useita hyviä pätkiä ja kyky vetää tunnin setti ilman että olisi puuduttava. Omaan makuun tyylin kehitys hieman väärään suuntaan.
PUCE MARYN keikassa ehdottomasti parasta oli vauhdikkaammat kohdat: välillä kiskoja kolisi juna kohti, välillä leffatraileribassoiskut pörisi rytmikkäästi ja välillä tuli sekavampaa pätkittyä ääntä. Samaa mieltä siitä, että ennen oli Maryt keskimäärin paremmin, mutta kyllä tuolla akustiikalla ja äänetoistolla nautti niistä maalailevistakin kohdista. Kun yleisössä selkeästi tuntui olevan myös kohtalaisen paljon tuota paremman kuvauksen puuttuessa, enempi taidekorkeakouluporukkaa, olisi ollut hauska kun jotain todella räväyttävää olisi tapahtunut musikaalisesti. Toisaalta sama toiminee toisinpäin. Ehkä Mary on nykyään vaan niin ammattilainen, että soittaa turvallisesti keikan, jossa tarjoillaan sopivasti kaikkea.
Puce Mary oli kyllä järkyttävän kova Oulussa vuonna 2015. Tavallaan olisi ollut hauska nähdä että millaista AOR / opiskelu-ambient meininkiä toi lopulta pääosin oli hehe
On kyllä yllättävää miten vähän on ns. rajuja ukkoja noisepodcastien haastatteluissa. Rajuilla ukoilla tarkoitan sellaisia jotka puskee materiaalia, joka saa kasuaalimman noisediggailijan kokemaan vähän hengenahdistusta. Tosin nykyisin näihi "rajuihin ukkoihin" menee tässä vuosien sisällä käydyn diskurssin perusteella ihan nekin jotka uskaltaa julkaista Freak Animalilla hehe. Liekkö yhdistelmä artistien haluttomuutta antaa haastatteluja ja podcastien haluttomuutta ottaa haastatteluun? Esim jotkut Death Squadin meiningit 10x kiinnostavampia kuin keskimääräinen noisextran vieras.
Special Interestin youtubejuttu esim ZSS:stä oli lyhykäisyydessään paljon syvemmälle menevä kuin monet 2 tunnin jutustelut. On niissä centipeden ja noisextran haastiksissa puolensa, kun käydään sellaista historiatuntia ja vähän laitteita käydään läpi. Esim Noisextran kolmen tunnin jutustelu pelkistä kontaktimikeistä tuli viime talvena kyllä mielenkiinnolla kuunneltua läpi. Erikoismies puhuu erikoisjutuista niin kiinnostaahan se. Mutta näin transgressiivisen musan äärellä kiinnostaisi kuulla enemmän sitä, että mikä ajaa miehiä (harvemmin naisia hehe) tekemään mitä tekee. MIKSI. Musiikki puhuu toki välillä puolestaan ja vastaus kysymykseen voi olla myös todella tylsä tai jotenkin sanallistamisen ulottumattomissa. TÄYTYY vaan toteuttaa vaikka ei osaisi kertoa miksi. Tulee mieleen Noisextran Prurient pläjäys. Olisi saanut olla enemmän sitä mielestäni, että mikä ajoi niihin aiheisiin mistä levyt kertoo jne. Toisaalta onko se huonoa taidetta, jos merkitykset ja motivaatiot täytyy jossain haastiksessa avata eikä ne sen itse tekemisen kautta tule ilmi!
Jos Bizarre Uproarin motivaattoreita ja taustaa voi avata Ylen haastiksessa, niin luulisi olevan journalistisesti pieni kynnys parin sadan/tuhannen ihmisen podcastissa käydä vielä härskimmin läpi jotain "kyseenalaisia" artisteja hehe!
Loppukaneettina kuvittelisin, että Grunt etc. tiimoilta varmaan on haastispyyntöjä sadellut vai eikö? Ultimaattinen kulttuuriteko olisi kyllä saada joku 3 h jutustelu vaikka noisextran kanssa, ihan kulttuurierollisista syistäkin hehe! Haastattelijat ovat niin jenkkejä, hyvässä ja pahassa. Bardo Methologyn CB/N12 haastis oli minusta erinomainen esimerkki siitä, kun käydään vähän läpi sitä että MITÄ ja MIKSI.
Quote from: Commander15 on October 01, 2023, 09:52:51 AMPuce Mary oli kyllä järkyttävän kova Oulussa vuonna 2015. Tavallaan olisi ollut hauska nähdä että millaista AOR / opiskelu-ambient meininkiä toi lopulta pääosin oli hehe
No, et menettänyt mitään. Vieläki ihan hämillään näkemästäni. Jos sulla illan ainoo veto minkä sisältö perustuu ennalta äänitetyn toistamiseen lavalla, niin pistä ees ne tiedostot johonki järjestykseen...loppuilta pelasti!
Puce Maryn keikka näytti kiinnostavan yleisöä ja se taisi olla loppuunmyyty. Itse musiikista en saanut paljoakaan irti. Alkupuolisko oli tyhjänpäiväistä taustamusa-ambientia. Sen jälkeen alkoivat meluisammat biisit jotka hetkeksi herättivät innostusta, mutta nekin olivat liian joka suuntaan rimpuilevaa kokeellisuutta joka ei missään vaiheessa vienyt mukanaan. Tuntui myös, että biisien vaihdon välissä oli hetken töksähtävä tauko ja sitten lähti seuraava soimaan. Parhaiten toimi viimeiset noin 10min jossa palattiin ambientiin, mutta nyt paremmalla soundilla ja fiilis että punainen lanka löytyi.
En ole kyllä muutenkaan suurin Puce Mary -fani. Levyillä on kivoja ääniä, mutta konseptit ja teemat eivät ole kiinnostavia eikä musiikki ole riittävän aggressiivista tai tunnelmallista. Halusin kuitenkin käydä tarkistamassa livenä koska 2015 Helsingin keikka muistaakseni oli toimiva ja meluisampi setti vokaaleilla. Perjantaina kuullussa nykymuodossaan taas sellainen väliinputoaja, josta en ole oikein varma mille kohderyhmälle se on tarkoitettu.
Edit. Tuli myös karmivat assosiaatiot edelliseen näkemääni nainen ja modulaarisyna -keikkaan: Suzanne Ciani Temppeliaukion kirkossa! Kävin katsomassa koska pääsin ilmaiseksi ja se oli kyllä 0/5 ympäriinsä hapuilevaa tuuliäänisinfoniaa maailman laimeimmilla alku- ja loppuspiikeillä.
Quote from: Commander15 on October 01, 2023, 09:52:51 AMPuce Mary oli kyllä järkyttävän kova Oulussa vuonna 2015. Tavallaan olisi ollut hauska nähdä että millaista AOR / opiskelu-ambient meininkiä toi lopulta pääosin oli hehe
2015 keikat oli aika eri fiiliksellä. Lahden ja Helsingin keikat oli kovat. Lahdessa oli kaikkein intiimein, kun pääsi siitä ihan metrin päästä katsomaan miten homma tehdään. Silloin todella "hands on" tapa tehdä. Toki tällä uudellakin keikalla kokoajan jotain aktiivista touhua ja paljon gearia pöydällä.
Quote from: SIEGSIEGSIEG on October 01, 2023, 12:54:17 PMLiekkö yhdistelmä artistien haluttomuutta antaa haastatteluja ja podcastien haluttomuutta ottaa haastatteluun? Esim jotkut Death Squadin meiningit 10x kiinnostavampia kuin keskimääräinen noisextran vieras.
Erikoismies puhuu erikoisjutuista niin kiinnostaahan se. Mutta näin transgressiivisen musan äärellä kiinnostaisi kuulla enemmän sitä, että mikä ajaa miehiä (harvemmin naisia hehe) tekemään mitä tekee. MIKSI.
Loppukaneettina kuvittelisin, että Grunt etc. tiimoilta varmaan on haastispyyntöjä sadellut vai eikö?
Noilla vakiintuneilla noisepodcasteillä on tietyntyyppinen ilmapiiri, joihin ei tavallaan sovi liian karkea tai ristiriitoja herättävä artisti. Noisextra on cool vibes linjalla ja saadakseen kontroversiaalista artistista jotain hyvää irti, niitä pitäisi tavallaan kriittisesti haastaa, jota Noisextra ei ikinä tee. Esim aikanaan SI lehteen tehty audio muodossa tehty (mutta tekstinä julkaistu) Con-Dom haastattelu äityi sellaiseksi että Dando tokaisi että
tämä ei ole haastattelu, tämä on kuulustelu! Johtuen että moniin miehen juttuihin olikin haastavia lisäkysymyksiä eikä vain leppoisaa jutustelua. WCN on leimallisesti harsh noise ja siinäkin tavallaan "tietynlaisen" matskun podcast.
Itseäni kiinnostaa aikalailla mikä tahansa
erikoismies puhuu erikoisjutuista -kategoriaan sopiva aihe. Esim Noisextran vuoden takainen kenttänauhoitus sarja, missä taisi tulla putkeen neljä artistia joilla field recordings hommat tavalla tai toisella merkittävässä roolissa. D.Phillips tai vastaavat hyvin kiinnostavaa kamaa, teknisesti että sisällöllisesti, vaikka eivät sinne karkeiden tyyppien kategoriaan menisikään.
Muistaakseni olen SI lehden kirjoituksissa sivunnut sitä, että podcastit ovat tavallaan alustojensa vankeja. Näinä päivinä se ei vaatisi paljoa, että negativiinen palaute tai pahimmassa tapauksessa raportti nappuloiden naksutus aiheuttaa ongelmia podcastille. Jopa siihen pisteeseen että alusta poistaa koko kanavan ja iskee elinikäisen porttikiellon päälle. Esimerkiksi WCN on muutamissa jaksoissa suoraan maininnut että monenlaista itsesensuuria on harjoitettava ihan varmuuden vuoksi, että podcast voi jatkua. Pidän näiden podcastien linjaa ensisijaisesti käytännöllisenä. Jos valittavana on kenties satoja historiallisestikin merkittäviä artisteja, ei sinne välttämättä tarvitse jokaista öykkäriä ottaa jos se tapahtuisi podcastin kokonaistoimivuuden kustannuksella.
En usko että Grunt missään kansainvälisessä podcastissä olisi kovin mielekästä. Voidaan olettaa että tietyt aiheet noteeraamalla oltaisiin
"taas tämä aihe" -kategoriassa. Toisaalta ohittamalla ne asiat, tulisi perässä kalabaliikki miten ei uskallettu kritisoida eikä haastaa. Näin olettaisin. Ottaen huomioon miten WCN sai lukea ruutukaupalla palautetta kun ACL ei grillattu tarpeeksi sen offensiiveista. Toki vain yhden pösilön taholta, mutta se voi riittää antamaan mielikuvan että tästä rajummaksi ei ainakaan kannata mennä tai luvassa ongelmia.
Ollakseen kiinnostavia, aiheet vaatisi syvällisempää ja vivahteikkaampaa lähestymistapaa ja haastattelijalta vaadittaisiin tiettyjä ominaisuuksia jotta pääsee hitusen pintaa syvemmälle. Öykkäreitä pitäisi nimenomaan silitellä vastakarvaan eikä kritiikittä fanittaa.
Podcastin tekeminen on helppoa. Tekniikaksi voi riittää jopa pelkkä puhelin, jolla voi nauhoittaa tai videoida täysin kelvollista kamaa. Youtube kanavan pystyyn laitto ei montaa minuuttia vie. Audioalustojakin on aika monta tarjolla. Kohdeyleisölle mainostus ei vaadi kovin monelle foorumille postaamista. Jos sisältö on kiinnostavaa, matsku alkaa takuulla levitä. Eli vinkkinä se että tavallaan kuka tahansa aikaansaava voisi hypätä täyttämään tätä tyhjiötä.
Suomenkielisyys olisi monella tapaa eduksi ja ei olisi yhtään huono jos joku tekisi suomenkielistä noise podcastiä. Brownhill mafiassa oli Ahola & Silander, Jazzhand, Residual, Iäinen, The Day of the Antler ja sai kuunnella Metsäkirkko vibaisia monologeja, ynnä muuta. En tiedä miten paljon kuuntelijoita jaksoilla on, mutta uskaltaisin olettaa että haastattelujen kuuntelumäärät saattaa hyvinkin ylittää fyysisten levyjen myyntimäärät? Ja vaikka pysyisi murto-osana siitä mitä englanninkieliset podcastit saa kuuntelijoita, sillä tuskin on väliä.
Sarvipodcast on noteerannut neofolk touhuja, Kaarna, Nuori Veri ja vastaavat. Varsinainen kunnon noise jakso vielä tekemättä. Seuraavaksi luvassa kauhukulttuuri (kirjallisuus, lehdet, yms) pläjäys joka kolmen tunnin aikana ehtii rönsyillä BM lyriikasta ja miestenlehdistä ynnä muusta pariin industrial-noise anekdoottiin. Toivon mukaan linjoilla piakkoin. Vaikka aihe on näennäisesti "kauhu", itseasissa paljon sisällöstä voisi olla industrial kulttuurin kontekstissa käytyä.
Kuuntelin pari vanhaa Merzcast jaksoa, löytyy Noisextran alta. Philip Bestillä hyvät läpät, Russel Haswell kertoo hyvän Pan Sonic anekdootin ja Phil Blankenship jakson johdattelemana tajusin etten omista Venereologya, ja perkele että on hinnoissaan! Aattelin että tällänen Relapse julkasu ois saatavilla tolkun hintaan vaan ei...
Venereology uusi painos tuli, mutta se on remastered ja revisioned. Sieltä on poistettu se yksi biisi missä ex-rouva mukana meluamassa. Ei ihan silkkaa faktaa, mutta välillä tarinat kertoi ettei mies ollut kovin innoissaan tekemään reissuita matskuista missä exät mukana, heh...
Pittää toi Venereology ja Noisembryo laittaa, kun pitäs vihdoin nyt ottaa niskasta kiinni ja alottaa tää japanoise urakka! Noisembryoa vähän bandcampistä testailin ja ei se ihan... Joku tökkii mutta huomaan kyllä "sen" jutun siinä, että mikä vetoaa. Parempi vaan, jos joutuu vähän kamppailemaan että aukeaa heh!
Enempi kamahorinaa, mutta BD-2, siinäpä vasta pedaali! Sopii hemmetin hyvin meluhommiin, melko raaka fuzz kun vääntää gainit maksimiin. Testissä myös EHX Germanium OD, josta saa melko rikkinäistä ääntä irti. Alan taipumaan siihen, että nää jotkut overdrivet toimii tietyissä meluhommissa paremmin kuin nämä tietyt metallisäröt. Tai ainakaan se soundi ei ole semmonen, että heti huomaa että DOD Death Metal / Buzz Box se siellä pörisee.
Jonkun itse väsäämään Duo Fuzz on mun ihan ygös-pedaali semmosen fyysisen tärinän läpi tuomiseen. Joku oranssi Bossin perussärö on usein mukana ketjussa, mut siinäkin särö jossain 1-2. DODin joku punainen, muistaakseni, Supra distortion on pudonnut kokonaan pois liian kihisevänä. Joku blues overdrive vois toimia...
Quote from: Commander15 on October 02, 2023, 10:56:51 AMBD-2
Tuleeko tästä vuoden 2023 hittipedaali? Tilasin itselleni tänään samanlaisen kun niitä on näkynyt järkevien tyyppien käytössä. Kerkeeäkö mukaan vielä Carcosa-junaan?
Quote from: kiiski on October 02, 2023, 05:32:00 PMQuote from: Commander15 on October 02, 2023, 10:56:51 AMBD-2
Tuleeko tästä vuoden 2023 hittipedaali? Tilasin itselleni tänään samanlaisen kun niitä on näkynyt järkevien tyyppien käytössä. Kerkeeäkö mukaan vielä Carcosa-junaan?
Carcosa julistettiin jo PIFfillä suomalaiseksi noiseklassikoksi, joten homma on sen osalta jo pilalla hehe!
Quote from: Commander15 on October 02, 2023, 10:56:51 AMTestissä myös EHX Germanium OD, josta saa melko rikkinäistä ääntä irti. Alan taipumaan siihen, että nää jotkut overdrivet toimii tietyissä meluhommissa paremmin kuin nämä tietyt metallisäröt.
Arvaa vituttaako kun myin jossain mielenhäiriössä Germanium OD:n pois. No, niitä saa ainakin vielä toistaiseksi käytettyinä edullisesti. Hieman vastaavaa hakee toi TC Electronic Rusty Fuzz, jossa se "rämä" soundi kuitenkin selvästi keinotekoisempi. Olen samaa kieltä siitä, että nää Xtreme Metal All The Gain -pedaalit EI sovellu noisehommiin niin hyvin kuin äkkiseltään voisi kuvitella.
Samoin erilaiset ison rahan butiikkisäröt on olleet loppupeleissä aika laimeita (sen vähän mitä niitä on tullut testailtua). En siis väitä että ne olisivat huonoja, vaan ettei ne lopulta suuresti eroa perus Rat, Muff ym pedaaleista. Kannattaa pysytellä perusasioissa.
Poikkeuksiakin tietysti on. Jo manan maille vaipuneen Audible Disease -jenkkilafkan nimenomaan noisekäyttöön tarkoitetut pedaalit olivat kyllä aika järjettömiä kapistuksia. Niissäkään se tekninen toteutus ei tosin ollut paras mahdollinen ja urbaanilegenda kertoo että tapasivat räjäytellä signaaliketjussa niiden perään asetettuja speduja. Tätä nykyä niitä ei enää juuri tunnu liikkuvan millään rahalla markkinoilla.
Quote from: kiiski on October 02, 2023, 05:32:00 PMQuote from: Commander15 on October 02, 2023, 10:56:51 AMBD-2
Tuleeko tästä vuoden 2023 hittipedaali? Tilasin itselleni tänään samanlaisen kun niitä on näkynyt järkevien tyyppien käytössä. Kerkeeäkö mukaan vielä Carcosa-junaan?
Blues driver on itselläni ollut oleellisin palikka jolla jonkin sortin säröä tuotetaan. Olen sitä myös promotoinut jokaiselle jätkälle joka korvaansa höristää. Siinä ei mielestäni ole niin itsestäänselvää ominaissoundia että hommat pilaisi jos kaikilla sama palikka käytössä. Lähinnä vaan tuo hyvät ominaisuudet esiin muista soundeista mitä sen kautta vetää.
Jos oikein pilkkua viilaa, voi puhua distortioista, fuzzeista ja drivereista sun muista mutta lopulta kun suomen kieltä käyttää "säröä" sieltä tulee, mutta helvetin hyvää. Itselläni on 3kpl, ihan sen vuoksi että joskus käytin blues driveria keikoilla mikserin jälkeisenä palikkana (eli stereo outtiin kaksi pedaalia) jolla voi hyvin säätää maksimi volumen että äänimies tietää ettei tästä kovempaa ole tulossa ja uskaltaa luukuttaa - plus kaikki matsku mitä mikseriin syöttää, sulautuu mukavaksi yhtenäisemmäksi massaksi - jos tämä on mitä tavoittelee. Esimerkiksi voimaelektroniikkahommissa aika usein livenä vokaalit leijuu hieman nihkeästi musiikista irrallaan. Osalle ne onkin sellainen narraatio tai irrallinen elementti, mutta itselleni vokaalit on yhtä lailla musikaalinen elementti ja usein on tavoite että ne sulautuu osaksi samaa sävyä, eikä ole irrallisena ja päälleliimatun kuuloisena.
Quote from: FreakAnimalFinland on October 02, 2023, 06:56:34 PMItselläni on 3kpl, ihan sen vuoksi että joskus käytin blues driveria keikoilla mikserin jälkeisenä palikkana (eli stereo outtiin kaksi pedaalia) jolla voi hyvin säätää maksimi volumen että äänimies tietää ettei tästä kovempaa ole tulossa ja uskaltaa luukuttaa - plus kaikki matsku mitä mikseriin syöttää, sulautuu mukavaksi yhtenäisemmäksi massaksi - jos tämä on mitä tavoittelee. Esimerkiksi voimaelektroniikkahommissa aika usein livenä vokaalit leijuu hieman nihkeästi musiikista irrallaan. Osalle ne onkin sellainen narraatio tai irrallinen elementti, mutta itselleni vokaalit on yhtä lailla musikaalinen elementti ja usein on tavoite että ne sulautuu osaksi samaa sävyä, eikä ole irrallisena ja päälleliimatun kuuloisena.
Tätä mikserin jälkeistä yhteenliimaamista varten googlailin jo kuumeisesti Vital Organ -zinessä hehkuttamaasi EHX:n putkietuastetta. Mulla oli kaverin kautta aikoinaan käytössä saman lafkan Black Finger (silloin ei tosin meluhommia tehty) ja sehän oli myös aivan laatupeli. Eihän noita etuasteita tietenkään enää saa, mutta ajattelin riskillä tilata Uraltonelta kitin hieman vastaavaan peliin:
https://uraltone.com/rakennussarjat/studiolaiterakennussarjat/uraltone-all-tube-stereo-preamp.html
Jep, se on aika erikoinen juttu kun tuo mainitsemani Electro-Harmonix LPB 2ube sai paljon hehkutusta. Yksinkertainen stereo palikka ja tuntui että oli saatavilla hetken aikaa ja sen jälkeen about vastaava mono pedaali samaan hintaan, vai jopa kalliimmalla? Oliko juuri Black Finger.
Tuo on juuri sellainen että mikäli soittaa line-in harsh noisea siistisoundisella PA kamoilla ja ärsyttää se perus säröjen linjasound - sihinä ja jotenkin munaton latteus, vetämällä tuubi etusen läpi, muuttuu melko varmasti helvetin hyväksi vaikka ei kovin merkittävästi buustaa tai särötä.
https://reverb.com/item/57124353-electro-harmonix-lpb-2ube
Quote from: Heppakirjat on September 30, 2023, 08:45:51 PMPUCE MARYN keikassa ehdottomasti parasta oli vauhdikkaammat kohdat: välillä kiskoja kolisi juna kohti, välillä leffatraileribassoiskut pörisi rytmikkäästi ja välillä tuli sekavampaa pätkittyä ääntä. Samaa mieltä siitä, että ennen oli Maryt keskimäärin paremmin, mutta kyllä tuolla akustiikalla ja äänetoistolla nautti niistä maalailevistakin kohdista. Kun yleisössä selkeästi tuntui olevan myös kohtalaisen paljon tuota paremman kuvauksen puuttuessa, enempi taidekorkeakouluporukkaa, olisi ollut hauska kun jotain todella räväyttävää olisi tapahtunut musikaalisesti. Toisaalta sama toiminee toisinpäin. Ehkä Mary on nykyään vaan niin ammattilainen, että soittaa turvallisesti keikan, jossa tarjoillaan sopivasti kaikkea.
Itsellä ei ollut mitään odotuksia keikan suhteen, enkä ole kovin paljon perehtynyt tuotantoon (joku kassu tai pari löytyy) mutta en silti odottanut että toi olisi mikään "melukeikka" niinkuin jotkut tuntuu odottaneen. Ihan ok leffa/videopeli-ambientia ja yksi kohta mikä kuulosti uudemmalta Merzbow'lta (se glitch-säksättely). Yleisarvosana "ok, ei mahtava", olis kai perjantai-iltaa voinut huonomminkin viettää. Bonusta aikaisesta soittoajasta että ehti ihmisten aikoihin himaan.
Videomatskua keikalta:
https://www.youtube.com/watch?v=X-TBCYtHSqA
Lähtee siitä glitch säksättelystä ja etenee 12 minsaa. Taputuksista huolimatta, ei ollut setin loppu vielä siinä. Perästä tuli ambient kohinaa.
Itse en ole uudempia keikkoja nähnyt, mutta edelliseen levyyn huomioiden fyysisesti vähäeleinen instrumentaali keikka hieman yllätti. Varsinaista noisea isolla N kirjaimella Puce ei ole varsinaisesti ikinä tehnytkään. Olisikohan ollut liki 250 ihmistä paikalla? Muutaman tyypin kanssa puhuin että taitaa Puce Mary olla Merzbown jälkeen se tunnetuin nimi nykyään? Moni nimi minkä luulisi olevan tunnettu, taitaa olla jo muinaishistoriaa tai ainakin sellaista ettei se noisen ytimen ulkopuolella ole kummoinen juttu.
Aikainen keikka on hyvä jos päivä sellainen että ehtii paikalle. Esim tampereen sähköinen matinea sunnuntai iltapäivällä jopa loistava idea.
Amek-Maj - Kolem 3" CD, huhhuh mikä levy! Alussa vähän maltillisempaa herättelyä ja kolistelua, sitten reväytetäänkin säröinen myllytys päälle niin nätisti että meinaa oikein kyynel vierähtää silmään! Todella kovaa vääntöä ja loppuun vielä vähän musasamplen nuijintaa. Juuri sopiva määrä vaihtelua sisällytetty tähän itselleni erityisen mieluisaan formaattiin.
QuoteNoilla vakiintuneilla noisepodcasteillä on tietyntyyppinen ilmapiiri, joihin ei tavallaan sovi liian karkea tai ristiriitoja herättävä artisti. Noisextra on cool vibes linjalla ja saadakseen kontroversiaalista artistista jotain hyvää irti, niitä pitäisi tavallaan kriittisesti haastaa, jota Noisextra ei ikinä tee. Esim aikanaan SI lehteen tehty audio muodossa tehty (mutta tekstinä julkaistu) Con-Dom haastattelu äityi sellaiseksi että Dando tokaisi että tämä ei ole haastattelu, tämä on kuulustelu! Johtuen että moniin miehen juttuihin olikin haastavia lisäkysymyksiä eikä vain leppoisaa jutustelua. WCN on leimallisesti harsh noise ja siinäkin tavallaan "tietynlaisen" matskun podcast.
Itseäni kiinnostaa aikalailla mikä tahansa erikoismies puhuu erikoisjutuista -kategoriaan sopiva aihe. Esim Noisextran vuoden takainen kenttänauhoitus sarja, missä taisi tulla putkeen neljä artistia joilla field recordings hommat tavalla tai toisella merkittävässä roolissa. D.Phillips tai vastaavat hyvin kiinnostavaa kamaa, teknisesti että sisällöllisesti, vaikka eivät sinne karkeiden tyyppien kategoriaan menisikään.
Muistaakseni olen SI lehden kirjoituksissa sivunnut sitä, että podcastit ovat tavallaan alustojensa vankeja. Näinä päivinä se ei vaatisi paljoa, että negativiinen palaute tai pahimmassa tapauksessa raportti nappuloiden naksutus aiheuttaa ongelmia podcastille. Jopa siihen pisteeseen että alusta poistaa koko kanavan ja iskee elinikäisen porttikiellon päälle. Esimerkiksi WCN on muutamissa jaksoissa suoraan maininnut että monenlaista itsesensuuria on harjoitettava ihan varmuuden vuoksi, että podcast voi jatkua. Pidän näiden podcastien linjaa ensisijaisesti käytännöllisenä. Jos valittavana on kenties satoja historiallisestikin merkittäviä artisteja, ei sinne välttämättä tarvitse jokaista öykkäriä ottaa jos se tapahtuisi podcastin kokonaistoimivuuden kustannuksella.
En usko että Grunt missään kansainvälisessä podcastissä olisi kovin mielekästä. Voidaan olettaa että tietyt aiheet noteeraamalla oltaisiin "taas tämä aihe" -kategoriassa. Toisaalta ohittamalla ne asiat, tulisi perässä kalabaliikki miten ei uskallettu kritisoida eikä haastaa. Näin olettaisin. Ottaen huomioon miten WCN sai lukea ruutukaupalla palautetta kun ACL ei grillattu tarpeeksi sen offensiiveista. Toki vain yhden pösilön taholta, mutta se voi riittää antamaan mielikuvan että tästä rajummaksi ei ainakaan kannata mennä tai luvassa ongelmia.
Ollakseen kiinnostavia, aiheet vaatisi syvällisempää ja vivahteikkaampaa lähestymistapaa ja haastattelijalta vaadittaisiin tiettyjä ominaisuuksia jotta pääsee hitusen pintaa syvemmälle. Öykkäreitä pitäisi nimenomaan silitellä vastakarvaan eikä kritiikittä fanittaa.
Podcastin tekeminen on helppoa. Tekniikaksi voi riittää jopa pelkkä puhelin, jolla voi nauhoittaa tai videoida täysin kelvollista kamaa. Youtube kanavan pystyyn laitto ei montaa minuuttia vie. Audioalustojakin on aika monta tarjolla. Kohdeyleisölle mainostus ei vaadi kovin monelle foorumille postaamista. Jos sisältö on kiinnostavaa, matsku alkaa takuulla levitä. Eli vinkkinä se että tavallaan kuka tahansa aikaansaava voisi hypätä täyttämään tätä tyhjiötä.
Suomenkielisyys olisi monella tapaa eduksi ja ei olisi yhtään huono jos joku tekisi suomenkielistä noise podcastiä. Brownhill mafiassa oli Ahola & Silander, Jazzhand, Residual, Iäinen, The Day of the Antler ja sai kuunnella Metsäkirkko vibaisia monologeja, ynnä muuta. En tiedä miten paljon kuuntelijoita jaksoilla on, mutta uskaltaisin olettaa että haastattelujen kuuntelumäärät saattaa hyvinkin ylittää fyysisten levyjen myyntimäärät? Ja vaikka pysyisi murto-osana siitä mitä englanninkieliset podcastit saa kuuntelijoita, sillä tuskin on väliä.
Sarvipodcast on noteerannut neofolk touhuja, Kaarna, Nuori Veri ja vastaavat. Varsinainen kunnon noise jakso vielä tekemättä. Seuraavaksi luvassa kauhukulttuuri (kirjallisuus, lehdet, yms) pläjäys joka kolmen tunnin aikana ehtii rönsyillä BM lyriikasta ja miestenlehdistä ynnä muusta pariin industrial-noise anekdoottiin. Toivon mukaan linjoilla piakkoin. Vaikka aihe on näennäisesti "kauhu", itseasissa paljon sisällöstä voisi olla industrial kulttuurin kontekstissa käytyä.
Kiitos näistä ajatuksista. Kaikenlaiset zinet yms. unohtui omista ajatuksista tosiaankin. Siellähän sitä karskimpaa hommaa löytyy toki.
Tuo käytännöllisyys on toki varmasti monella ajava tekijä kyllä. "Pahimmassa" tapauksessa, jos nyt välttämättä haluaisi tarttua härkää sarvista, niin aina voisi hostata omilla nettisivuilla kaiken, jos kolmansien osapuolten alustoihin ei luottaisi. Jos sekään ei riittäisi, niin distroa pystyyn ja haastikset myyntiin cd-r tai kassuna hehe. Tuolla jossain langassahan sitä manailtiin ja itsekin, että kaikki matsku voi netistä hävitä niin ei ole historiankirjoina podcasteihin netissä luottamista toisaalta.
Itse kyllä pyöritellyt ajatusta podcastista, kun on näitä tyhjiöitä nimenomaan siinä matskussa mikä itseäni kiinnostaa. Saa nähdä jääkö puheiden tasolle. Brownhill mafia oli kyllä loistava. Sarven podcast on erinomainen myös. Loistavaa että lisää matskua tulee ja noisejaksokin harkinnassa. Sarven päivitykset täyttää tavallaan montaa tyhjiötä suomenkielellä. Aina raottaa verhoa sellaiseen maailmaan ja ajatteluun ja matskuun, että tulee kyllä ahaa elämyksiä monesti. Nuokin olisi tärkeää (mielestäni) saada johonkin kansiin joskus. Tästäkin pari kertaa tainnut sarven päivityksissä ollut puhetta? Täytynee melkein itse tehdä sen verran, että ottaa talteen vaikka jokaisen päivityksen koneelle jossain muodossa, jos sattuu bittiavaruuteen humpsahtamaan sivu tai koko facebook. Täytynee testata paremmalla tietokoneraudalla miten pitkälle noita päivityksiä pystyy edes selaamaan. Vanhemmalla koneella vuosi sitten luin kaikki päivitykset uusimmasta vanhimpaan ja 2014 vuoden tienoilla alkoi fabo kyllä heittämään häränpyllyä, kun oli sivulla sen verran tavaraa heh.
Quote from: FreakAnimalFinland on October 02, 2023, 06:56:34 PMQuote from: kiiski on October 02, 2023, 05:32:00 PMQuote from: Commander15 on October 02, 2023, 10:56:51 AMBD-2
Tuleeko tästä vuoden 2023 hittipedaali? Tilasin itselleni tänään samanlaisen kun niitä on näkynyt järkevien tyyppien käytössä. Kerkeeäkö mukaan vielä Carcosa-junaan?
Blues driver on itselläni ollut oleellisin palikka jolla jonkin sortin säröä tuotetaan. Olen sitä myös promotoinut jokaiselle jätkälle joka korvaansa höristää. Siinä ei mielestäni ole niin itsestäänselvää ominaissoundia että hommat pilaisi jos kaikilla sama palikka käytössä. Lähinnä vaan tuo hyvät ominaisuudet esiin muista soundeista mitä sen kautta vetää.
Jos oikein pilkkua viilaa, voi puhua distortioista, fuzzeista ja drivereista sun muista mutta lopulta kun suomen kieltä käyttää "säröä" sieltä tulee, mutta helvetin hyvää. Itselläni on 3kpl, ihan sen vuoksi että joskus käytin blues driveria keikoilla mikserin jälkeisenä palikkana (eli stereo outtiin kaksi pedaalia) jolla voi hyvin säätää maksimi volumen että äänimies tietää ettei tästä kovempaa ole tulossa ja uskaltaa luukuttaa - plus kaikki matsku mitä mikseriin syöttää, sulautuu mukavaksi yhtenäisemmäksi massaksi - jos tämä on mitä tavoittelee. Esimerkiksi voimaelektroniikkahommissa aika usein livenä vokaalit leijuu hieman nihkeästi musiikista irrallaan. Osalle ne onkin sellainen narraatio tai irrallinen elementti, mutta itselleni vokaalit on yhtä lailla musikaalinen elementti ja usein on tavoite että ne sulautuu osaksi samaa sävyä, eikä ole irrallisena ja päälleliimatun kuuloisena.
Oon tällä viikolla pyöritellyt Blues Driveriä eri kohdissa ketjua ja se kyllä toimii joka paikassa. Ehdottoman tarkka havainto toi, että siinä ei ole niin voimakasta ominaissoundia että se värittäisi kaikkea signaalia liian ilmiselvällä tavalla. Särön laatu on myös miellyttävä, gain-potikan puolivälistä alkaen mukavan karkea, mutta säilyttäen tosiaan sen alkuperäisen äänilähteen luonteen. Kitaraympyröissä tämmösiä kutsutaan läpinäkyviksi, "transparenteiksi", overdriveiksi ja sellaisena Blues Driveriä arvostetaan hyvin korkealle niissä piireissä.
Mikserin perään, master outiin, laitettuna toi toimii eräänlaisena kompressorina / limitterinä, joka kivasti saturoi signaalia ja pitää kokonaisvoluumin aisoissa. Todella hyvä pedaali.
Quote from: SIEGSIEGSIEG on October 04, 2023, 08:55:25 PMTäytynee melkein itse tehdä sen verran, että ottaa talteen vaikka jokaisen päivityksen koneelle jossain muodossa
Yritin joskus kirjoitella softaa jolla tämä onnistuisi, mutta FB aika vittumainen asian suhteen, hah. Tosin jos hra Sarvella ei itsellään ole, niin sieltähän saa oman sivun asetusten kautta varmuuskopioitua kaikki julkaisut ym.
Käynyt viimeaikoina M.B:n kasarijuttuja tarkemmin läpi, Mectpyo Bakterium, Voyeur Tape, jne. varsin kovaa kamaa. Tämän tyylinen industrial on muutenkin viehättänyt enemmän viimeaikoina. Jos on jotain omia MB suosikkeja niin heittäkää ilmoille. Matskua on kuitenkin ihan kiitettävä määrä.
Quote from: Fields on October 05, 2023, 09:35:38 AMQuote from: SIEGSIEGSIEG on October 04, 2023, 08:55:25 PMTäytynee melkein itse tehdä sen verran, että ottaa talteen vaikka jokaisen päivityksen koneelle jossain muodossa
Yritin joskus kirjoitella softaa jolla tämä onnistuisi, mutta FB aika vittumainen asian suhteen, hah. Tosin jos hra Sarvella ei itsellään ole, niin sieltähän saa oman sivun asetusten kautta varmuuskopioitua kaikki julkaisut ym.
Käynyt viimeaikoina M.B:n kasarijuttuja tarkemmin läpi, Mectpyo Bakterium, Voyeur Tape, jne. varsin kovaa kamaa. Tämän tyylinen industrial on muutenkin viehättänyt enemmän viimeaikoina. Jos on jotain omia MB suosikkeja niin heittäkää ilmoille. Matskua on kuitenkin ihan kiitettävä määrä.
Alkujaan mistään ei ollut kopioita tallessa mutta muutama vuosi sitten tallensin alusta tiettyyn pisteeseen asti sekä aloin kirjoittaa fb sijaan kirjoitusohjelmaan ja fileinä talteen. FB:ssä on vielä yksi vuosi copy pastettavana talteen. Muuten kaikki päivitykset pitäisi olla tallessa.
FB ei välttämättä näytä kaikkia päivityksiä, joten ne on käytävä tuolta eri näkymästä. Pari päivitystä sieltä on poistunut yhteisönormien vastaisena. Eräs muistaakseni järkevä noisepostauskin hävisi koska erehdyin käyttämään ilmaisua "japsinoise" joka positiivisesta yhteydestä huolimatta todettiin vihapuheeksi...
Vaikka kirjallisuus ei kiinnostaisi, siellä on paljon muuta seassa. Jos ei kauhu kiinnosta, sekin tavallaan aika lavea kategoria ja puhetta on aika monesta jollain tapaa hieman rinnakkaisesta ilmiöstä. Voisi suositella kelle tahansa jota UG kulttuuri, tai kulttuuri yleensä kiinnostaa. Myös noise/industrial jutuista pari pikku nippelimainintaa.
https://sarvi-podcast.bandcamp.com/album/sarvi-podcast-13-harri-linnera
Tuollainen editoimaton jutustelu-podcast sopii mielestäni kohtuullisen huonosti syvällisempään keskusteluun teemoista, motivaatiosta tai inspiraation lähteistä ellei haastateltava ole tottunut olemaan haastateltavana. Jo noissa em. melupodcasteissa ongelmaksi usein kuulijan kannalta tulee se, ettei haastateltava oikein keksi siinä hetkessä mitään kovin järkevää tai vastaukset polveilee ja ajatus katkeaa vähän väliä. Siinä vaiheessa kun pitäisi sitten sanallistaa asioita, jotka on olemassa lähinnä tuntemuksina tai mielikuvina niin perus noise kyherön verbaaliset rajat tullee nopeasti vastaan. Tän takia on vähän sääli, että nimen omaan noi podcastit tuntuu vähän syrjäyttävän zinet, sillä abstraktisempien asioiden sanallistaminen silloin kun lopullista muotoa voi viilata tarpeen mukaan tuottaa huomattavasti paremman lopputuloksen.
Zine määrä noisessa ollut aina suhteellisen pieni. Nyt lehtiä on jopa melko iso määrä suhteessa mitä yleensä yhdellä kertaa ilmestyy. Lisäksi kun miettii millaisia lehtiä on ollut, ei lehti formaattikaan takaa syvälliselle sisällölle tavallaan sen enempää mahdollisuuksia kuin mikään erilainen olosuhde. Tiedän jätkiä jotka voivat tarinoita loputtomasti mielenkiintoisista asioista ja heti jos formaatti vaatii muotoilla lause tekstinä, iskee ramppikuume ja "en mä keksi mitään sanottavaa".
Yleensä tuppaa olemaan että lehtiin valikoituu muutenkin sellaisia "lehtiin sopivia" artisteja. Jokainen lehden tekijä voi kertoa millaista on nykyään ruinata ja vokotella artisteja jotka ovat ehkä luvanneet tai olleet alustavasti kiinnostuneita... mutta lopulta mitään ei tapahdu. Toisaalta taas artisti joka on jo ennenkin antanut hyvän haastattelun ja tiedetään aikaansaavaksi, voi helposti päätyä muihin lehtiin.
Minulla on sellainen tunne että tällä hetkellä suomessa juonitaan ainakin paria uutta lehteä. Ellei useampia. Mukana on näitä "pitäis tehdä...", "olis hyvä jos..." -kategorian -metatekeminen joka ei kuitenkaan ilmeisesti varsinaisesti tule tapahtumaan, mutta uskaltaisin veikata että uusia lehtiä ihan oikeasti tulossa!
Itse ainakin uskon että lehdet, podcastit ja foorumit on toisiaan ruokkivia. Ainakin itselleni tulee arkisesta jutustelusta koostuvasta podcastistä myös heti fiilis että mitä noiden seuraavassa haastattelussa olisi hyvä päästä kysymään!
Vrt antamasi esimerkit jotka tuosta viestistä ehdittiin editoida pois, hehe.. A&H jakso brownhillissä oli melkoista lypsämistä kun taas Residual ja Iäinen taas koherenttia tykitystä. Taustatarina vaan on että jälkimmäinen on tehty kahteen kertaa ja ekaa versiota artistit eivät halunneet päästää julki kun oli tullut hieman mitä sattuu. On ilmiselvää että syntyy parempaa jälkeä jos vetänyt kertaalleen "kenraaliharjoitukset" ja kuunnellut hiki otsalla omaa jaarittelua ja tietää seuraavalla otolla mitä oikeasti kannattaa puhua... hehe
En epäile hetkeäkään etteikö A&H saisi paremman haastattelun nyt kun aikaa kulunut ja pääsee edeltävän haastattelun pohjalta katsomaan mistä aiheista irtoaa ja millaista. "Syvällinen haastattelu" toki ajatuksena hyvä, mutta osaa jo ajatus kauhistuttaa että pitääkö meidän nyt jotenkin loistaa jonain noisen tietopankkeina ja filosofeina vaikka homman nimi on hakata romua ladon nurkassa! Ja siinä vaiheessa pitäisi vaan tutkailla mitkä aihealueet on mielekkäitä käsitellä ja mitkä ihan turhia.
En nyt viitsi klikata kesken viestin kirjoitusta katsomaan mitä edellisellä sivulla tuli sanottua, mutta mielestäni formaatti joka sallii useamman haastattelun, jossa palataan asiaan, on hyvä. Tämän hetken podcastit joissa tavallaan tehdään vaikka koko uran historiikki ja sitten on fiilis "se siitä". Todetaan että nyt on käsitelty ja tiedämme kaiken. En pidä sitä kovin hyvänä. Mielummin olisi enemmän "aihe pohjalta" ja rajatummin joka myös jättäisi oven auki seuraavalle visiitille kun haastateltava on hetken kärvistellyt "olisi pitänyt sanoa" -tunnelmissaan.
Quote from: FreakAnimalFinland on October 07, 2023, 09:55:37 AMVrt antamasi esimerkit jotka tuosta viestistä ehdittiin editoida pois, hehe.. A&H jakso brownhillissä oli melkoista lypsämistä kun taas Residual ja Iäinen taas koherenttia tykitystä. Taustatarina vaan on että jälkimmäinen on tehty kahteen kertaa ja ekaa versiota artistit eivät halunneet päästää julki kun oli tullut hieman mitä sattuu. On ilmiselvää että syntyy parempaa jälkeä jos vetänyt kertaalleen "kenraaliharjoitukset" ja kuunnellut hiki otsalla omaa jaarittelua ja tietää seuraavalla otolla mitä oikeasti kannattaa puhua... hehe
En epäile hetkeäkään etteikö A&H saisi paremman haastattelun nyt kun aikaa kulunut ja pääsee edeltävän haastattelun pohjalta katsomaan mistä aiheista irtoaa ja millaista. "Syvällinen haastattelu" toki ajatuksena hyvä, mutta osaa jo ajatus kauhistuttaa että pitääkö meidän nyt jotenkin loistaa jonain noisen tietopankkeina ja filosofeina vaikka homman nimi on hakata romua ladon nurkassa! Ja siinä vaiheessa pitäisi vaan tutkailla mitkä aihealueet on mielekkäitä käsitellä ja mitkä ihan turhia.
Otin pois kun huomasin että se oli helppo tulkita siten, että toinen olisi parempi kuin toinen, vaikka pointti oli että ehkä johtuen tästä "kenraaliharjoituksesta" (joka muuten hylättiin johtuen haastateltavien myrkytystilasta nauhoitus hetkellä, hah) sekä reilusta editoinnista lopputulos Res & iäinen haastiksessa oli todella koherentti ja pääsi tavallaan syvemmälle kuin monet WCN tai noiseextra haastikset, vaikka haastateltavilla ei tuossa vaiheessa ollut kovin pitkää uraa takana. Paras tapa omasta mielestäni olisi tehdä haastattelut tuolla tavalla ja sitten litteroida ne, antaen artistille vielä mahdollisuuden muokata sanomisiaan kun ne on kirjattu ylös. En suoraan sanottuna ite jaksa kuunnella kaikkia noita WCN tai noiseextra jaksoja jos haastateltava ei osaa puhua
Memory Dreams, Junta ja Umpio @ Pethaus
Memory Dreams oli minulle ennestään tuntematon. Lavalla ainakin Sega, mikseri, läppäri ja electribe. Visuaalit VHS:ltä ja Segalta. Musiikki jonkinsortin vaporwarea? Ihan hauska, ei minun juttuni.
Juntalla oli tiskissa walkmani, joitain pedaaleja, kaosspadi ja mikitetty peltilevy, jonka päällä rämisteltiin ketjuja. Alku oli keskitaajuuksien puuroa, liekö PA vai pedaalit pettäneet... keskivaiheiden jälkeen löytyi kirkkaampaa ja terävämpää ääntä ja loppu oli asiallista kovaa kirskuntaa.
Umpio soitti kasettituplaraituria, mikseriä, kaosspadia ja metallirasiaa, jota vasten paukuteltiin ketjua, terästä ja ¿kontaktimikitettyä pikkusikarirasiaa? Joku iso metallinen potikoilla varustettu boksi tiskissä oli kanssa, ehkä joku viisaampi osaa kertoa mitä se teki. Helvetin kova keikka. Alussa orgaanista kolinaa, joka kohtalaisen nopeasti kasvoi raastavaksi meluksi. Kyllä mestari vaan hallitsee hommat: harshissa noisessa kun tipauttaa kaiken äänen sekunniksi pois ja sitten täpöillä takaisin jotenkin puhuttelee. Samaa oli muistaakseni jollain Tyhjän Pään julkaisulla. Kasetinvaihdoksen jälkeen kasetilta tuli humoristinen iskelmäspiikki rakkauslauluista ja elektronisempaa blipblop-saundia, jonka päälle metallirasiasta taottiin melua. Pena on vitun kova, mitä sitä enempää ihmettelemään.
Quote from: host body on October 07, 2023, 01:30:18 PMQuote from: FreakAnimalFinland on October 07, 2023, 09:55:37 AMVrt antamasi esimerkit jotka tuosta viestistä ehdittiin editoida pois, hehe.. A&H jakso brownhillissä oli melkoista lypsämistä kun taas Residual ja Iäinen taas koherenttia tykitystä. Taustatarina vaan on että jälkimmäinen on tehty kahteen kertaa ja ekaa versiota artistit eivät halunneet päästää julki kun oli tullut hieman mitä sattuu. On ilmiselvää että syntyy parempaa jälkeä jos vetänyt kertaalleen "kenraaliharjoitukset" ja kuunnellut hiki otsalla omaa jaarittelua ja tietää seuraavalla otolla mitä oikeasti kannattaa puhua... hehe
En epäile hetkeäkään etteikö A&H saisi paremman haastattelun nyt kun aikaa kulunut ja pääsee edeltävän haastattelun pohjalta katsomaan mistä aiheista irtoaa ja millaista. "Syvällinen haastattelu" toki ajatuksena hyvä, mutta osaa jo ajatus kauhistuttaa että pitääkö meidän nyt jotenkin loistaa jonain noisen tietopankkeina ja filosofeina vaikka homman nimi on hakata romua ladon nurkassa! Ja siinä vaiheessa pitäisi vaan tutkailla mitkä aihealueet on mielekkäitä käsitellä ja mitkä ihan turhia.
Otin pois kun huomasin että se oli helppo tulkita siten, että toinen olisi parempi kuin toinen, vaikka pointti oli että ehkä johtuen tästä "kenraaliharjoituksesta" (joka muuten hylättiin johtuen haastateltavien myrkytystilasta nauhoitus hetkellä, hah) sekä reilusta editoinnista lopputulos Res & iäinen haastiksessa oli todella koherentti ja pääsi tavallaan syvemmälle kuin monet WCN tai noiseextra haastikset, vaikka haastateltavilla ei tuossa vaiheessa ollut kovin pitkää uraa takana. Paras tapa omasta mielestäni olisi tehdä haastattelut tuolla tavalla ja sitten litteroida ne, antaen artistille vielä mahdollisuuden muokata sanomisiaan kun ne on kirjattu ylös. En suoraan sanottuna ite jaksa kuunnella kaikkia noita WCN tai noiseextra jaksoja jos haastateltava ei osaa puhua
Itellä meinaa olla näiden WCN ja Noisextrojen kanssa semmonen isämiehen ongelma, että ei oo oikein aikaa kuunnella +1h podcasteja heh! Muutenkin vähän semmonen ja tämmönen formaatti itelle, jotenkin zineistä saa enemmän ja syvällisemmin irti sekä helpompi palata pureksimaan informaatiota koodeksimuotoisesta julkaisusta.
Mutta siis on vaan hyvä homma, että noise- ja industrialjuttua löytyy useammasta eri formaatista.
Itse en ole ikinä noita podcastejä "katsonut", vaan homma sujuu siinä ulkona liikkumisen ohessa. Tunti pari töröilemässä luurit päässä ja yleensä podcastit kuunneltu joten mikäli päivittäin liikkuu, noisepodcasteistä on itseasiassa pula. Sitten sitä ajautuu hätäpäissään kuuntelemaan suu irvistyksessä Ivan Puopolon kotkotuksia tms kun mitään muutakaan tarjolla, hah..
Tuossa pari päivää sitten kuuntelin sarvessa putkeen 4.. vai oliko niitä 5kpl Zyklon SS vinyyleitä. Kun ne uusintajulkaisut tuli, mietin että mahtaako olla tarpeellisia, sillä tila on levyhyllyissä niin vähissä että muutaman millin rakoja voi löytyä mutta lattialla metrien rivistöjä odottamassa hyllytystä.. no, pistin jonkun suomi live LP soimaan ja täytyy sanoa että kyllä siinä tuli fiilis että vaikka CD tai kassu versioita olisikin, jos nyt kerran ZSS ihan fyytisesti kädessä, niin oli ne pakko hamuta haltuun. Extra överit kannet näissä painoksissa ja jotenkin tuntuu melkein paremmalta soundilta kuin CDt. Tyylilaji oikein traditional heavy electronics / industrial noise, mutta helvetin hyvät vokaalisoundit, aina silloon tällöin todella hyviä lisä-ääniä noiden genreklassikko hurinoiden lisäksi. Ei tehnyt yhtään tiukkaa kuunnella niin monta levyä ja liveä putkeen, ainakin tervehdys kiintiö tulee täyteen, kjeh..
Nyt soi Xenakis Persepolis CD. Tuolla englanniksi topic avattu. Tosiaan itsellänikin orkesterikama on sellaista että hyllyssä on monenlaista nyky-taidemusaa metri pari ja sille aikansa ja paikkansa. Silti Xenakis sähköinen matsku on erityisen hyvää. Persepolis ei silleen itselleni mullistava suositus kun kyseinen matsku löytyy parinakin versiona, mutta oli hyvä tekosyy täräyttää soimaan! Moden julkaisema Electronic Works 2 otettu myös sivuun ja voisi illemmalla pyöräytellä tämän. CD versiona. Olemassa myös surround sound audio-dvd ja hauskasti booklet liner noteseilla taitaa olla molemmissa sama. Booklet infossa mainitaan että "mod 203: CD or surround DVD" ja teksteissä välillä kommentoidaan jutut dvd perspektiivistä vaikka olisi stereo cd hallussa.
Aamupalaksi Tyhjä Pää/Fišnarka. Tyhjis jatkaa siitä mihin CD jäi, jos näin voi sanoa. Tää kuulostaa enemmän silti treenis vedolta. Erittäin hyvä. Tulee mieleeni kesän livet. Varmaan kolmas kerta tätä kassua, eikä nyt aivan olen vielä auennut Fišnarkan erinomaisuus. Ehkäpä myöhemmin. Tyhjä Pään jälkeen se on vähän vaikeeta, paitsi ehkä Umpiolle...
*edit. Alkaa aukee ku tarpeeks volaa ja stydit kahavit. Vois kipasta Treriksröset & Dead Body Love cdeet tänään!
Nappasin Boar- Dead Existence ceedeen kans. Ihan reipasta kamaa, mut tää live klippi jonka löysin oli jotenki ärhäkämpi; https://youtu.be/d_A4w-sm05M?si=9HnIj_OceWsiNyVc
Quote from: aivosumu on October 04, 2023, 03:25:09 PMAmek-Maj - Kolem 3" CD, huhhuh mikä levy! Alussa vähän maltillisempaa herättelyä ja kolistelua, sitten reväytetäänkin säröinen myllytys päälle niin nätisti että meinaa oikein kyynel vierähtää silmään! Todella kovaa vääntöä ja loppuun vielä vähän musasamplen nuijintaa. Juuri sopiva määrä vaihtelua sisällytetty tähän itselleni erityisen mieluisaan formaattiin.
Kiitos kaunis! Itkettäminen ei ole tekemisen lähtökohta, mutta melkein kyyneleet lämmittää mieltä. Edellisellä YANA-keikallakin tuli liikuttunut rouva Kuusaalta antamaan palautetta.
Pitkään odotettu Chondritic Sound paketti saapui tänään ja Z.O. Voider CD oli kyllä niin kova että meinasi hirvittää. Vaikka homman nimi tyylipuhdas kasari industrial kassu meininki, silti jotenkin yhtä aikaa "tuore" siinä mielessä että ei yhtään fiilis että taas tätä! Tekisi mieli vetää heti uudestaan, mutta toisaalta himottaa myös kaikki muut paketissa olleet levyt. Myös pitkään ja hartaasti odotettu Altar of Flies CD joka jäi hieman välistä ja meinasin jo asennoitua että se jäi sitten hankkimatta..
Kaveri oli hoitamassa itseleen uuden Marja Ahti LP:n ja vonkasin kimppatilauksen ettei tarvitse erikseen alkaa setvimään mistä ottaisi. Jo nyt useita kertoja läpi pyöritelty ja hyväksi havaittu. Jos joku buukkaisi tämän soittamaan samanlaisessa tilanteessa kuin Puce Mary keikka oli, niin olisi lipunoston paikka heti.
Jos ei ole tullut linkki muualla vastaan:
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009880425.html
Pan Sonic Väisänen täytti vuosia ja hesari noteerasi. Mies mainitsee että ihan elänyt musahommilla. Toki ehdottomasti kulttihommissa, mutta toisaalta fiilis että ei mitään kovin mainstreamia joten hankala miettiä miten joku niinkin rajulla meiningillä eläisi..
Toisaalta tuo toisessa topicissa linkittämäni haastattelu Frans De Waardista erittäin hauska. Mies mainitsee että vuosia jo elänyt ihan vaan tekemällä Vital Weeklyä ja julkaisemassa näitä erittäin marginaalisia musakirjoja.
Olisi erittäin hauska tietää minkä verran näitä meluisampia tai ihan ihka aitoja meluartisteja on jotka ihan rehellisesti elävät taiteellaan. Luulisi ettei Masamin tyyppiset jätkät ainakaan juuri töissä ehdi käydä, heh...
Ensi huhtikuussa fiilistellään noisea Oulussa, luvassa on STEEL RÄÄSEIKKÖ AROUND OULU:
https://special-interests.net/forum/index.php?topic=13054.0
Oli pakko googlaa Rääseikkö. Aioin mestoille!
Quote from: piisti on October 18, 2023, 11:04:39 PMOli pakko googlaa Rääseikkö. Aioin mestoille!
Hyvä homma!
Ulkomaan tuttu linkitti että taas Suomesta uutta kamaa. Varsin asiallista rohinaa, tosin nyt olen mökillä ja läppärin kajarien kautta soi hiljaisella volumella, ettei voi ihan varmaa analyysiä heittää. Hieman "tietokoneella miksattu" tyyppinen soundi. Ei huono, mutta joku siinä usein saa plugari kompressorin kuulostamaan erilaiselta tai taajuuksia säädellään niin että se kuulostaa siltä että nyt tietokoneella hoidettu. Välttämättä ei edes ole niin, mutta kyse lienee mitä jollain kalustolla "tyypillisesti" tehdään. Vähän kuin äskettäin eräs ulkomaan vanha tekijä kyseli neuvoa tilanteessa missä kalliit analogi syna kamppeet ja kaikki kuulostaa silti "siistiltä" ja melkein "digitaaliselta".. Piti selittää että ei analogisuus laitteissa ole mikään automaattisesti hyvää tekevä asia vaan jos haussa rajumpaa ja suttuista soundia, ei se synny sillä että analogisyna kytketty linjasta tietokoneen äänikorttiin...
Ihan tsekkaamisen arvoinen, kuka lienee projektin takana:
https://krosst72.bandcamp.com/track/untitled
SALAKAPAKKA SOUND SYSTEM / THE DAY OF THE ANTLER yhteistyö CD on rautainen! Siinä missä audio ja biisimateriaali hellii korvia tutuksi tulleella industrial-noise ja hitusen kosmisempaakin kohinaa tyyppisellä matskulla, kansi design on kunnon vihlaus silmässä. Hieman power point esityksen ja geocities kotisivujen html lay-out hengessä mennään, eikä oikein fontteja, mittausuhteita tai tarpeellisia infoja ole mietitty. Raisuin juttu on että painos näin ihan prässätyssä oikeassa levyssä 70kpl.. Jos edellisen TDOTA levyn kohdalla oli narinaa että 100kpl ihan liian vähän, nyt kannattaa siis pitää hieman kiirettä kun edellistä kassua taisi olla puolet enemmän ja menivät aika silmän räpäyksessä...
LIMINAL ARCHEOLOGY "LIMINAL ARCHAEOLOGY SERIES 4: Uncle's Wedding" tape tavallaan yllätys! Nyt homman nimi aika pitkälti urku drone tyyppinen soundi. Ensimmäisenä mieleen tulee Posh Isolationin VANESSA AMARA LP joka onnistui tekemään urku dronesta todella mielenkiintoista olemalla todella vähäeleistä ja hieman "kotikutoista". L.A. vetää jopa paremmin. Nyt ääni vapisee kelanauhurin fiiliksellä ja muita pieniä syna soundeja ja erilaisia kenties nauhoitustilaan tai tilanteeseen liittyviä positiivisia audio-artifakteja ilmestyy tärökalvoille kun höristää korvia tarkasti. 50kpl painos tuntuu jopa naurattavan pieneltä kun nämä kassat on niin kovia! Ei ole netissä kuultavissa, joten pitää hommata artistien itse dubbaamat, leimaamat ja paketoimat julkaisut jos kiinnostaa kuulla!
Quote from: FreakAnimalFinland on October 30, 2023, 08:52:43 AMSALAKAPAKKA SOUND SYSTEM / THE DAY OF THE ANTLER yhteistyö CD on rautainen! Siinä missä audio ja biisimateriaali hellii korvia tutuksi tulleella industrial-noise ja hitusen kosmisempaakin kohinaa tyyppisellä matskulla, kansi design on kunnon vihlaus silmässä. Hieman power point esityksen ja geocities kotisivujen html lay-out hengessä mennään, eikä oikein fontteja, mittausuhteita tai tarpeellisia infoja ole mietitty. Raisuin juttu on että painos näin ihan prässätyssä oikeassa levyssä 70kpl.. Jos edellisen TDOTA levyn kohdalla oli narinaa että 100kpl ihan liian vähän, nyt kannattaa siis pitää hieman kiirettä kun edellistä kassua taisi olla puolet enemmän ja menivät aika silmän räpäyksessä...
LIMINAL ARCHEOLOGY "LIMINAL ARCHAEOLOGY SERIES 4: Uncle's Wedding" tape tavallaan yllätys! Nyt homman nimi aika pitkälti urku drone tyyppinen soundi. Ensimmäisenä mieleen tulee Posh Isolationin VANESSA AMARA LP joka onnistui tekemään urku dronesta todella mielenkiintoista olemalla todella vähäeleistä ja hieman "kotikutoista". L.A. vetää jopa paremmin. Nyt ääni vapisee kelanauhurin fiiliksellä ja muita pieniä syna soundeja ja erilaisia kenties nauhoitustilaan tai tilanteeseen liittyviä positiivisia audio-artifakteja ilmestyy tärökalvoille kun höristää korvia tarkasti. 50kpl painos tuntuu jopa naurattavan pieneltä kun nämä kassat on niin kovia! Ei ole netissä kuultavissa, joten pitää hommata artistien itse dubbaamat, leimaamat ja paketoimat julkaisut jos kiinnostaa kuulla!
TDOTA / SSS tilattu ja Liminal pitää metästellä jostain! Kaikki kuulemani TDOTAt on olleet rautaisia. Hienon persoonallista industrial noisea kosmisilla vivahteilla. Oisko jopa paino sanalla industrial?
Nyt alkaa Merzbow ja Macronympha viimein aueta. Noisembryo on naurettavan hyvä, kun pääsee ensin ohi niiden tiettyjen ysärimäisyyksien ja syleilee niitä avoimin käsin! Upeaa feedback kuritusta kahdella viimeisellä raidalla. Hienon psykedeelistä menoa jollain tavalla? Macronymphan Intensive Care taas... Ehkä juhlanoise olisi oikea termi kuvaamaan tätä! Helvetin hyvä. Vakuuttavaa melun, äänittämisen, sovittamisen ja draaman hallintaa, suorastaan mestarillista. Tunti menee kuin siivillä tämän kanssa. Mukavasti kuuluu äänilähteet ja ei mene "jenkkiturinaksi" hehe.
Jenkkiturinasta puheen ollen, AHLZAGAILZEHGUH "Black Destination" LP soi. Jostain syystä ilmestyessään meni ohi, mutta nyt osui kohdalle muutama kpl levyä ja piti napsia talteen. Tuntuu että homma olisi jopa entistä enemmän vinhansti eteenpäin menevä harsh noise ja cut up ei ole niinkään "sub-genre" kuin tapa joka on läsnä noisen teossa. Eli tykittää todella maukkaasti eteenpäin eikä jää odottelemaan. Vuosia sitten nähty keikka näiltä oli todella mainio ja oli hauska nähdä miten isossa venuessa (No fun fest) oli oikein juhlahumua ja noise jätkät crowdsurffasi ja stage daivaili harsh noise tahdissa.
JFK "Nganga" LP, monesti hieman perus ok hengessä olevat JFK levyt ei ole herättäneet totaalista haltioitumista ja vaikea sanoa miksi, mutta tätä tullut kuunneltua putkeen monia kertoja. Ensin pari viikkoa sitten ja nyt uudestaan.
Dead Body Love - Puke on My Corpse cd pyörähti kokonaan. Vailla aiempaa kokemusta ko.aktista jäi jännä fiilis tästä. Selvästi vanhempaa kamaa, mutta miksei tänäkin päivänä tulisi uutta julkaisua joltain samantapaisella meiningillä. Jylhää botnee ja nauhasaundia. Voisi jopa kuvitella, että allekirjoittanut olis saanut joitain vaikutteita tästä jos olisi aiemmin kuullut!
Arv & Miljö -Antropocen soi nyt taas muutaman vuoden tauon jälkeen. Onhan tämä hyvä edelleen. Näissä ihan pro-kassuloissakin tuppaa olemaan, pois lukien joku satatuhatta, et saa tota volaa nostaa huolella et alkaa erottuu äänet, joka hieman syö kuuntelukokemuksen alkua kun ei meinaa uskoa. Vähän sama seuraavassa;
Onks tää nyt Robert Fuchs- Leprose Wick tää kasetti. Näin neljän/viiden kerran jälkeen on julistettava tämä loistavaksi! Todella monipuolinen ja hiljalleen avautuva. Tyylikkäät kannetkin vielä. Kestävätköhän pahvit aikaa ja sydänlanka tallella? Ehkei ole tarkoituskaan...
On kohta pari kuukautta ollut noi piuhat ja pedaali kaapissa, mut nyt ois tarkoitus vähän kokeilla taas. Jotenkin toi DBL sytytti. Nauhurin viheliäinen ei vaan suostu enää yhteistyöhön, joten on vedettävä suoraan kassulle niinku wanhoina hyvinä aikoina! Ps. Se ois viikon päästä Tampereen konservatorion salissa oletettavan mielenkiintoista ääntä.
Stinkfinger - Pussyboy. Voi hyvänen aika mikä mylläkkä! Pyörähti tossa ekan kerran ja pakko ylistää tänne. Huh, nää on hienoja ku tiiät et jossain on potentiaalia ja panttaat oikeeseen hetkeen. Mikäli olen oikein antanut itseni ymmärtää niin ois ihan pitkää tulossa cd-muodossa. Kovat odotukset.
CD tulee olemaan vielä kovempi! Tavallaan "samaa", mutta formaatti huomioon ottaen hieman kireämpi! Tulee mieleen hieman wanha Ramirez ihan vähän Treriksrösetiä mausteeksi, mono noisea jossa kokoajan menoa.
Juuri soi MORTHOND LP, Urashima uus julkaisu. Sitä ennen Megaptera LP. Vielä pari noista uusista kuuntelematta. Helvetin hyvä kun tälläistä ruotsin varhais tummaa industrial soundscapes kamaa välillä. Saa nähdä miten pitkään! Tuntuu että Urashima edennyt hieman vaiheittain. Alun omat julkaisut aika vaihtelevaa meteliä, sitten tiivis HWN rupeama, siitä Slaughter prod ja italia PE vaihdetta.. Siitä Japani noise kausi päällä ja sitähän riitti.. vaikka ysäri japani kamaa ei tavallaan voi liikaa olla, todella mukava saada läjän tuhnuisempaa industrial vibaista kamaa jotka vielä yllättäneet postiivisesti!
Quote from: piisti on November 03, 2023, 02:30:25 PMStinkfinger - Pussyboy. Voi hyvänen aika mikä mylläkkä!
Hankin ihan vaan teikäläisen suosituksesta ja nyt pöräytin pyörien. Kristus notta! On kovaa kaahausta, ei morjes. En käsitä kun tää on samalla tosi lofi ja silti soi kun ukkonen. Ja kuunnellessa olo on kuin ois aivan saatanan nopeen auton kyydissä. CD:tä odotellessa.
Olipas muuten tää BUNSEN Burn CD kovaa kamaa! Pari päivää soinut monta kertaa. Ehdin kuulla kehuja, mutta ei oikein nettikuuntelu niin nappaa joten tsekkaus kesti kunnes levy kätösessä ja huh huh! Kylmät mutta kekseliäät rumpukone tykittelyt, hyvät soundit, lauluissa hyviä efektejä ja myös tyyliä. Paljon enemmän omaa suuntaa saatu kassuun verrattuna ja nyt mukana myös reippaasti noise elementtejä ja levy loppuu komiasti ihan tyylipuhtaaseen noise biisiin! Saattaisin näinkin lyhyen kuuntelun jälkeen pistää levyn ihan sinne varhaisen Godfleshin perään alan musassa ja pesee käytännössä kaikki muut yrittäjät joita tullut vastaan vuosikymmenten aikana.
Uudet julkaisut topsussa joku kyseli miksi kassut maksaa nykyään niin paljon. Niinpä! Kyllähän tässä joutuu melkein lottoamisen aloittamaan jos aikoo pysytellä lafkojen perässä. Silti täytyy sanoa että viimeaikaiset Hospital prod kassut noissa mustissa muoviboxeissa on olleet aikas kovia! Chaos 31 you do nothing, kylymää teollisuus voima elektroniikka vibaista kamaa. Half Mortal creature of christ, Green Tea jäbän hieman myöhempien aikojen prurient vibainen efektitäyteinen matsku saa rinnalleen jonkinlaista MITB fiilistä kun mies örisee guttural meiningillä kohinoiden seassa. Cleanse spanish veil kassu, jotenkin aika varjoon jäänyt Noisextra grehin pe/death industrial projekti, jonka julkaisut ei kyllä koskaan tuntuneet myyvän juuri yhtään, mutta tämä kassu varmaan parasta mitä mies tehnyt tällä saralla! Dust Best stockyard gales kassukin oikein miellytti että Hospital kassussa dubbaus kohdillaan, heh!
Triben lafkan Ineffable Slime "A roll of the dice" kassu pyöri pariin kertaan tänään ja hyvä kun kovan noisen seassa välillä kiljaistaan kurkku suorana.
Ensimmäisen NOISECAST jakso eetterissä. Jakson vieraana Vilho, joka on tuttu kuumakin kuumemman Satatuhatta lafkan pyörittäjänä, The New Boyfriends noisemyllyn toisena osapuolena sekä Aprapat sooloprojektista.
Youtube nyt, kylkeen Spotify myöhemmin.
https://www.youtube.com/watch?v=NQJJEXDVco0
Erittäin hyvä ensimmäinen jakso! Rentoa ja hommasta perillä olevaa jutustelua. Mukavan suomalainen ote. Hengessä selkeä positiivinen ero WCN podcastin haastatteluun, vaikka sekin mainio. Toivottavasti jatkoa seuraa ennemmin kuin myöhemmin.
Kuuntelin jo yöllä ja kelpasi kyllä. Odotan innolla mitä artisteja mukana on jatkossa.
Erittäin mainio aloitus! Formaattina kohtuullisen leppoisa jutustelu voisi olla artisteille asiallista ettei ole grillausta ja manifestien odottelua, heh! Olen monesti törmännyt artistiin joka toteaa ettei oikein tiedä noisesta ja ei ole juuri sanottavaakaan, mutta aika harva lopulta ajautuu kuuntelemaan jonkun uuden artistin haastattelua kuuntelemaan sillä ajatuksella että pitäisi tulla kattavia historian luentoja tms.
Myös osalla uusista tekijöistä voi olla itse noisen tekemisestä enemmän sanottavaa kuin tietyillä veteraaneilla joiden varsinainen tekeminen on hieman sellaista "tästä syntikasta painan ja...". Taisi olla Noisextra podcastin puolella missä mainitsin erosta joka wanhassa UG touhussa oli suhteessa nykyiseen. Kun zinejä tuli, haastateltavat oli (tietysti jo ihan käytännön syistä) pääasiassa sellaisia jotka olivat JUURI aloittaneet. Sama homma musapuolella. Eka kassu pihalla ja zinet kilpaa haastattelee. Nykyään iso osa "mediasta" tuppaa olemaan, sekä lähestymisetavan kulma tuntuu olevan katsoa jotain vanhaa ja mennyttä nykyperspektiivistä. Ei siinäkään mitään vikaa jos nostalgian sijaan kyseessä inspiraation luomista yms, mutta noise puolella etenkin edellytykset sille että painopiste on aktiivitekijöiden nostamisessa esille, eikä kaivaa esiin reliikkejä muistelemaan että joskus tehtiin jotain. WCN podcastissä tuoreita artisteja mukana, mutta en usko että sinnekään ihan sikana enempää Suomalaisia tulossa mitä jo nyt ollut, joten Noisecast suomeksi erittäin tervetullut niin kuulisi enemmän artistien omasta suusta juttuja.
Oli hyvä. Toinen tunti ois menny helposti. Ainoa mitä jäin Vilhosta kaipaamaan lisää; namedroppailu! Sen verran levyjä kulkee käsien ja korvien läpi niin sielt ois varmaan hyviä tipsejä tippunu. Noh, pumppaan illalla sit minkä irti saan. Erittäin hyvä jakso näin!
+se et tää oli semmosta mukavaa jutustelua, jonka asialleen omistaunut toimittaja loi. Kysymyksiä oli, mut sitä omaa näkökulmaa kans! Oli pakko pyöräyttää uudestaan niin sai sen toisenkin tunnin.
Oli kyllä mainio aloitus ja pakko kompata, että ois kuunnellut tosijjaa vielä toisenkin tunnin. Mutta toisaalta miksei tulis joskus toinenkin jakso missä kaikenlaista "yleistä fiilistelyä."
Itse tässä bussissa matkalla Tampereelle katsomaan illan Aprapat ja Dassum keikkoja. Matkamusiikit spotifysta tällä kertaa, mutta silti kuuntelussa kamat jotka löytyy omastakin hyllystä. Anenzephalian Ephemeral dawn pyörähti tuossa ja sopii tällaiseen lohduttomaan marraskuun pimeyteen ja sadekeliin täydellisesti.
Sen jälkeen tarvi jotain nostattavaa ja nyt soi Masonna/Prurient: Annihilationism. Meinasin kirjoittaa, että taitaa olla eniten kuunnelluimpia 2023 vuoden julkaisuja itselleni, mutta tämähän julkaistiinkin jo 2022 heh! Joka tapauksessa kunnon harsh räkytystä ja sellainen levy joka valikoituu helposti kuunteluun jos valinnan vaikeus hyllyn äärellä.
Elämä hymyilee kun pitkä viikonloppu edessä ja noiset soi korvanapeissa ja parin tunnin päästä livenä!
Elektronimusiikkikonsertissa oli hyvä meininki. Modulaarin patchaily kelloa vastaan oli ihan hauskaa seurattavaa, vaikkei se äänen osalta sinänsä kovin kummoista ollut. Tämän kaltaista tirkistelyä äänen pykäilyyn olisi kiva nähdä useamminkin. Ehdoton plussa videokamerasta, joka heijasti kankaalle lähikuvaa modulaarista!
Aprapat oli tietenkin helvetin kova. Taustavideolla pyöri kaivos- ja terästeollisuuspätkät. Osa ehkä itse kuvattua? Osa selkeästi vanhempaa dokumenttia. Ääni oli taattua nauhamekkalaa. Olen nähnyt Aprapatin livenä vain kahdesti, mutta molemmilla kerroilla torvi-introlla on lähdetty liikenteeseen ja siirrytty nauhalle äänitetyn korkean kirskeen ja äärimäisen kovalta kuulostavan kalskeen pariin. Taustavideossa sukellettiin kaivokseen ja lopulta tultiin sieltä pihalle. Äänen puolella keikan kaari noudatteli vähän vastaavaa.
Pena lupaili tammikuussa ja ¿toukokuussa? lisää elektronimusiikkikonsertteja. Nämä ovat ehdottoman hyviä tapahtumia ja kiva nähdä, että näihin raahaudutaan vähän kauempaakin.
Aa-a! Sitä piti sanoman. Huh|| kiitti
Tästä selällee;
https://satowhite.bandcamp.com/album/antemion
YANA-Sami kauan tehny
Quote from: MT on November 09, 2023, 10:30:03 PMEnsimmäisen NOISECAST jakso eetterissä. Jakson vieraana Vilho, joka on tuttu kuumakin kuumemman Satatuhatta lafkan pyörittäjänä, The New Boyfriends noisemyllyn toisena osapuolena sekä Aprapat sooloprojektista.
Youtube nyt, kylkeen Spotify myöhemmin.
https://www.youtube.com/watch?v=NQJJEXDVco0
Ja nyt myös Spotify;
https://open.spotify.com/show/1RT9WzLKPxEzTQCRo58flY?si=zRsXARvtSXuRLWw1Wj9NRQ
Just asettelin soittimeen; Rusalka- Base Waters-cd. On ne Pohjois-pohjanmaan linkit luotettavii säätää. Suositusten perusteella. Mut joo;
Eilisestä Aprapatista vieläkin ihan innoissaan. Olipa kyllä ääni-ja video kuvaelma! Matkalla autossa COV OPS-New Agenda. Oli jo ekalla kerralla hyvä, mut näin kymmenennen kerran jäläkee menee ihan päätyyn niinku me kirjeenvaihtajat tapaamme sanoa. Ei auta selittelyt. Kuuntele ite!
Worth- Hamper. Ei tää vieläkään oo mitenkään parwas Worthin matsku. Ei selitä formaatti, ei mikään. Omistan varmaan sen 4/5 artistin julkaisuja ja vaikka kuinka haluisin niin ei tää silti. Ainoo selitys mulla on tähän ihan käsittämätön kakkosraita. Jos on viiden träkin pitkäsoitto niin eka on sisäänheitto. Tokassa sit jo asiaan! Tai syy joku syy olla siinä. Alle vartissa ei kannata kyllästyttää sillee et; venaa ja kestä kyllä se pipo vielä löytyy.
Grunt- Vieraat aivot. Hieman yllätyin et kuulin et tuli live ceedee loppukesän liveistä ku Harsh Ways Fest-cd on tulossa kai lähiaikoina. Ikävä jos spoilasin jotain tällee. Mut kuunneltuani ymmärsin äänitteen oleellisuuden. Kaks keikkaa, joilla kummallakaan en ollut. Kaikista oleellisin havainto itselleni tästä on se...miten sen nyt laittaisi? Kuulostaa siltä et Gruntilla on hyvä olla vallitsevissa olosuhteissa. Tinkimättömästi vääntäny sen kolkytvuotta. Joku voi heittää hyvän keikan jossain, ja erittäin hienoa nii, mut sit ku tehään keikka niin tehdään se Ihan Vitu-Hyvi. Et tää on nyt tätä! Ja lyriikoiden suomeksi artikulointi on vaan niin paljon paikkaan ja aikaan sitovampi elemetti ku joku näennäisesti kaikille muka avautuva englanniksi käännetty huutaminen.
Ja nää on vaan ihan tän näkiksii jostain levyistä. Tehkää kaikki lisää just sitä mitä tulee. Ugh!
Noisecastista sanottuun ei mitään lisättävä. Hyvä o! Vähän jaksossa jutusteltua liipaten: Pena soitteli eilen Kartiomusiikkia Pethausilla. Kartio on ehdottoman kova. Blipblop ja väleihin hyvät feedbackit ja silleen. Kartion jälkeen esiintyi Fågelbörs, joka soitti ihan pätevää vapahtavaa jazzia. Ehkä joku inasen hälyisempi vapaa jazz ja noise olisi toimiva kombinaatio iltaan, jossa yleisö altistuisi monelle. Crossover kuulostaa lähtökohtaisesti paskalta idealta, vaikka Keräsen joskus jonkun Large unitin kanssa livenä olen nähnytkin. Mutta joku todella kova noiseakti ja perään kovat friitykitykset olis paikallansa.
Summa summarum tästäkin viikonlopusta: ihmistä hemmotellaan kun on kahtena iltana peräkkäin kovat melusetit! Mikä aika olla elossa.
Mika Vainio "20' to 2000" mCD. En muista milloin tullut hankittua. Ehkä vuosikymmen, ellei pari sitten, mutta vasta juuri äsken tsekkasin netistä lisätietoja ja huomasin että tämähän kuuluu isompaan sarjaan. Ja oikein historiallinen julkaisu kun 12x mCD setti päätynyt museoon, hah!
Quote20' to 2000 - twelve releases about the cutting edge of the millenium.
First digital sound carrier which made it into the collection of the Museum of Modern Art/MoMA.
The 12x CD set is completed by a special "magnetic link system" which joins the individual clam shells to form one object. The 12 magnets come in a sealed "20' to 2000 construction kit" extra bag, containing following additional contents: a 2-sided instruction sheet by BLESS packaging systems, a postcard listing all artists plus credits, two glossy b&w Raster Noton postcards, and a sealed clear plastic bag with a pin (exclusive to this release).
Oli muistikuva että tämä ei olisi varhaista Vainiota, eikä se tietenkään olekaan, kun kyse ysärin loppupuolesta, mutta onhan siitäkin jo aikaa! Muistan kun sain kassu kopiona "Metri" levyn ja olin ihan äimänä että mitä tämä on, kun levy niin minimalistista signaalia ja tavallaan meluksi laskettavat biisitkin niin kirkasta sähkö signaalia että ensin inhotti ja sitten innostui kun päivä toisensa jälkeen kuunteli. Tällä levyllä hieman samoja fiiliksiä. Lähtee käytännössä ihan harsh noisella ja sitten edetään sähköiseen minimalistiseen droneen. Ei biittejä, ei selkeitä rytmejä. Vuosien varrella tullut haalittua aika reippaasti Vainion kamaa, vaikka tietyssä vaiheessa aversio "teknoa" kohtaan oli melko iso. Uskoisin että edelleen puuttuu hyvin olennaisiakin juttuja, mutta toisaalta Vainion installaatio kirjaa lueskellessa tuli hyvin selväksi ettei ehkä edes tarkoitettu sellaiseen "kaiken haalimiseen". Kirjan toimittanut tyyppi kertoo hankaluuksista kun Vainio ei itse dokumentoi tekemisiään ja oli vaikeaa saada mistään tietoa mitä se tarkalleen on tehnyt ja mitä missäkin galleriassa oli. Kirja oli tehtävä sen pohjalta mitä tietoa ja dokumentaatiota oli säilynyt. Tämä oli siis tilanne kun mies oli vielä elossa! Tuntuu jotenkin mukavan "UG" asenteelta joka on raju antiteesi sellaiseen taidemaailman CV obsessioon että jokainen pikku juttu pitää olla merkattuna ylös tai "urasta" ei ole mitään näyttöä?
T.E.F. / Bastard Noise collab CDEric Wood lähetti taas kaikki uusimmat levyt ja mies tykittelee edelleen aktiivisena ja homman nimi on usein "sitä samaa" henkisesti tietty oskillaattori pörisee ja ulisee ja päälle öristään ja rääkäistään protestilauluja eläinoikeuksista ja luonnonsuojelusta. Tavallaan jopa ihailtavan suorasukaisia idealistisia suunsoittoja, joista tulee mieleen enemmän nuorisopunk kun vanhan ukon angsti. Ihan mielellään ne uudetkin levyt kuunnellut, mutta yhteistyölevyt voi olla tällä hetkellä Bastard Noisen voimavara. Kun oma äänipaletti on ajettu niin minimiin, on hyvä että siellä on joku toinen taho tuomassa lisävivahdetta. Ja niitähän on ollut aika monta. Tämä hieman vanhempi TEF collaboraatio on aikas kova instrumentaali sähköisen harsh noisen yhteistyö. Sopiva mitta ja CD formaatilla säilyy oikein kristallinen ja kova soundi.
Innostuin bandcampistä tehtaan varjoissa Genetic Transmissionia kuuntelemaan. On kyllä tutustumisen arvoinen nimi ihan jokaiselle tätä keskustelua tavaavalle. Taannoin discogs-tilauksen yhteydessä puolalainen myyjä ilmoitti luopuvansa kaikista Genetic Transmission-äänitteistään. Alkuperäisistä. Osan uusinta painokset olin paikallisesta levykaupasta ostanut, joten "vain" loput tuli ehdottomasti hommattua. Voisin pyöräyttää levyt järjestyksessään himassa ja laittaa vaikka tänne ajatuksia jos jotain huomion arvoista pätkähtää mieleen.
Rupu Tapes julkaisi Touch Starved/Biofimi kasetin, jonka pelkkää bandcamp versiota olen tässä kuunnellut muutaman kerran. Eritoten a-puolta. Äänitteestä olisi saanut ehkäpä hieman kuuntelija ystävällisemmän artistien järjestystä vaihtamalla...jää nimittäin Biofilmin surinat auttamattomasti jalkoihin TS-myllyn jälkeen!
Touch Starved on näitä artisteja, joilta toivoisi helpommin saatavissa olevia äänitteitä. Lähinnä pieniä kasetti painoksia. Joku pitkäsoitto cd olisi ihan relevantti tässä vaiheessa, ettei tarvitsisi jonkun bandcampin varassa kituuttaa.
Mauro Dicidocia menee yllä mainittuun kastiin. Näemmä Torban julkaisemisen kanssa jatketaan samaa hankalasti tavoitettaa linjaa. Tai sitten vain elän utopiassa, jossa ähinät, surinat ja muu hälyääni ovat jokamiehen oikeus. Ellei suoranainen velvollisuus. Abhorrent A.D lupaili jo hyvä tovi sitten sitten Torba kokoelma CD;tä. Eipä ole näkynyt toistaiseksi.
Olikohan suomesta yleisöä Rituals Over Limburg-17/18 festeillä? Bändeissä aika läjä suomalaisia. Jotain rapsaa kiinnostaisi jos siellä oli käymässä? Kiinnostaisi kyllä, mutta aikataulullisesti ei pystynyt.
Quote from: FreakAnimalFinland on November 20, 2023, 10:12:13 AMOlikohan suomesta yleisöä Rituals Over Limburg-17/18 festeillä? Bändeissä aika läjä suomalaisia. Jotain rapsaa kiinnostaisi jos siellä oli käymässä? Kiinnostaisi kyllä, mutta aikataulullisesti ei pystynyt.
Just olin kirjoittamassa: https://special-interests.net/forum/index.php?msg=103379
Uudessa INFERNO lehdessä on kolumni joka käsittelee kotimaista melua ja transgressiivisia elementtejä. Jukka Hätinen ottaa kantaa Läjä ja Markkula hommiin sekä hieman pui genren meininkejä muutenkin. Jos ei metallit kiinnosta, voi ehtiä jossain marketissä pläräämään sivulle 14 ja tsekata kun noiset "isossa" mediassa!
Hieman tuntemattomamman suomi noisen tiimoilta, RMSS teki taas pari kassua ja helvetin hyviä! Huh huh.. Ilmeisesti suht' minimaaliset painokset tulleet mutta nyt viimeistään alkaa olla ihan maailmanluokan noisea!
Uusin Kylmäkovamaa kassu meni tosi äkkiä, mutta jonkinlainen lisäerä tulossa viikon parin sisään. Helvetin hyvä oli Harvey's girl kassu.
Isä Kosminen kassu kans tuli ja meni, mutta tällä kertaa aiempaa matskua vielä parempi. Jos ekalla kuulemallani kasetilla oli vielä hieman yhden sormen kiippari "kuvioita", nyt homman nimi sähköisempi industrial noise.
Piessa Ablaation kasetti myös helposti projektin paras! Tässä on nämä jonkin sortin nuhaisen villasukkanoisen hyvät puolet hallussa. Ruttuista, pölyistä ja nuhruista soundia, hieman akustisia ääniä ja rural vibes vahvasti pikku oksanpätkien ja DIY leimasinmeininkien muodossa.
Ulkomaiden artistien matskuista, viimeisimpänä joka pääsi oikein kolme kertaa putkeen kuunteluun on Arum Lilies "Subsurface Aquifers" CD. Mainospuhe taitaa mainita että kyseessä olisi power electronics julkaisu... noh noh.. ehkä! Yhtä lailla matskua voisi verrata johonkin broken noise / lo-fi pölyiset villasukat touhuun, jossa on vaan silloin tällöin pätkä alas pitchattua vokaalia tai jotain sample pätkää. Musiikilliset yhtäläisyydet varsinaiseen PE matskuun on melko etäiset, eikä se edes ole negatiivinen määre. Ennemmin jotain Eric Lunde meets Sewer Election tms.. joka kuulostaa helvetin hyvältä. Samplenä toimiva pätkä ei oikeastaan kuvasta albumin kokonaisuutta kovin hyvin. https://www.youtube.com/watch?v=-u_Uc3hFt4U
Edeltävä levykin oli todella hyvä ja melkein ihmetyttää ettei siitä ole juuri mainintoja ollut. Ehkä assosiaatio "death industrial" ja "PE" touhuihin ajaa pois otollista yleisöä? Tarjolla olisi epävireistä flyygeliä, kassukihinää, kontaktimikkirätinöitä, aavemaisia nauhamanipulaatioita ja vaikka mitä. Luulisi että kelpaisi!
https://soundcloud.com/death-continues-records/arum-lilies-the-maniac
Ei oo montaa päivää ku edeltävä Arum Lilies soi. Käsittääkseni Von Einem(?)samalta tekijältä kuopattu jo. Kokoelma cd Von Einem Tapes ehdottoman suositeltavaa. Jouska kasetti edelleen tyrmäävä.
Nappasin joitain viikkoja matkaani Hattifnattarin Watcher of Skiesin. Sen jälkeen se onkin pyörinyt soittimessa tiuhaan. Joskus teininä kun dronesysteemien kautta tutustui karkeampaan mökään tällainen maalailevampi kama puhutteli. Puhuttelee se sopivissa tilanteissa edelleenkin! Levyn tunnelma on orgaaninen ja sopivan viimeistelemätön. Kauniita särkyviä surinoita ja puun natinaa. Ei kuitenkaan lainkaan tekemällä tehdyn kuuloista.
Atrophistin Necrofuturism on lähiviikkoina pyörinyt melkein yhtä tiuhaan kasettidekissä. Tämä ei ehkä ole varsinaisesti kaunista, mutta erittäin tunnelmallista! Kyllä tästä jonkinsortin tulevaisuuden teknokraattien necrohelvetti välittyy aivoon. Kova. Täytynee haalia lisää.
Necrofuturism on yksi parhaista atrophistin julkaisuista. Bändillä on sellaista kamaa että ei oikeastaan kunnon julkaisuun tarvitsisi kuin hieman tarkempaa valikointia mitä jättää pois, heh.. On sellaisia pidempiä julkaisuja, yli tunnin settejä joista jos tiivistäisi "LP mittaan", olisi lopputulos taatusti iskevämpi.
Sinänsä on ihan oma tunnelmansa sellaisessa vanhan ajan "kassu täyteen viime aikaisia nauhoituksia" -meiningissä, ettei sitä voi paheksua jos ei halua oikein vimpan päälle virheettömäksi kuratoitua julkaisua vaan tykitellä menemään.
Juuri soi DEAD BODY LOVE / DEISON split kassu. 1997 ltd 50 kassusta ei muuta versiota olekaan. Artisti kyseli jos viitsisi digitoida koko tämän Deison split kassu sarjan kun ei ollut itsellään säilyttänyt mitään... Joku päivä jos oikein innostuisi etsimään hyllystä kaikki kassut että näkee ensin oliko kaikki käsillä ja vasta sitten mietiskellä vieläkö energiat riittää digitointiin..
The New Boyfriends-5 soi toistamiseen bandcampistä. Eilen ekan kerran. Erittäin mielenkiintoinen ja todella positiivinen kurssin raivaus!
Impakt-Burnout soi samasta osoitteesta. Ihan pakko hankintoja molemmat!
Joo, koko satsi pitää kyllä hankkia. Impaktia testasin eilen ja kylläpä korvakäytävät puhdistuivat! Saatanan nopeaa harsh noisea, erittäin rivakkaa ja tuhovoimaista tavaraa. Ja mukavasti kuuluivat myös kummankin tekijämiehen oma kädenjälki.
Noisecastin toisen jakson vieraana on Mikko Polus. Hänet tunnetaan Sairaus, Garbage Fountain ja Vital Organ zineistä. Hänellä on myös ollut lafkoina Cursed Tapes (RIP) sekä nykyinen Garbage Fountain. Keskustelemme tekemisen meiningistä, siihen ryhtymisestä, DIY-eetoksesta, zineistä, sekä kirjoittamisen tärkeydestä.
https://youtu.be/WhwsAlA3i2g?si=0yienpF7auDAQrxR
On kyllä hyvä! Liekö suomenkielisyyden joku erityinen ominaisuus, vai onko jutut jotenkin parempia kuin monissa ulkomaiden podcasteissä? Hyvin tulee ajan/hetken informoiva intro ja sitten hieman lämmitellään tuollaisella ajankohtaisaiheella (Oulun Keuhkot keikan fiilistely) josta päästään etenemään itse asioihin.
Aiheena nuo "noise demokassut", "käppänoise" jne varsin mielenkiintoinen, sillä viime vuosina samaan aikaan kun kuulee sekä tulee itsekin ihasteltua miten hienoa ja taidokasta noisea on tarjolla, osa matskusta alkaa olla jo aivan liian fiiniä. Ei välttämättä suomessa niinkään, vaan esim joku sellainen post-cut up and vimpan päälle hiottu tietokone editoitu noise. Kun lopputulema tuo mieleen että tässä on nyt jonkinlainen new age ambient melodiahuntu pohjalla leijumassa ja päälle editoitu jokainen kaiku tarkasti ohjelmoituna jotain digi cut uppia.. niin vähän sellainen come on man! Missäs se noise on täällä äänisinfoniassa? Tulee melkein ikävä että joku heiluttelee ketjun pätkää ja kiljahtelee ja rymistelee menemään likaisesti ja meluisasti.
Toki tuossaKIN kategoriassa on ne hyvät ja huonot. Nykyään tulee helposti näkyviin miten niitä todellisia helmiä löytyy juuri sieltä pienten kassupainosten rennosti(?) roiskaistuista kaseteista, joissa kehdataan kokeilla jotain melko simppeliäkin idistä ja katsoa mitä tästä irtoaa. Sellaista kamaa on uusintajulkaistu nykyään aivan helvetisti oikein hurraahuutojen saattelemana.
^Tuosta on jauhettu parinkin eri kaverin kanssa tämä vuoden aikana. Ja sikäli ihan hauska ajatus, että kuuntelijana alkaa nihkeilemään kun matsku on jo liian hyvää. Tai jossain vaiheessa tuli jo fiilis kotimaan julkaisujen kanssa, että nyt jokainen yrittää tehdä vuoden levyä! Mutta en minä tätä mitenkään negatiivisena asiana näe koska kyseessä on varmasti levyjä joita tulee kuuntelemaan vielä kymmenien vuosien päästä ja ne kuulostaa silloin erilaiselta sen ajan matskun ohella. Tai mistäpä minä tiedän minkälaiseksi melu tulee kehittymään vielä? Mutta käytännön esimerkkinä vaikka kun kuuntelin Vile Vulgarin Private Art kassun joku aika sitten niin sen äärellä tuli fiilis, että miksi KUKAAN ei tee enää tämmöstä?? Haha!
Mutta diplomaattisesti sanottuna tiedostan toki sen, että kaikenlaiselle noiselle on paikkansa ja aikansa. Taidokas cut-up tykitys toimii kahvipärinöissä päivää käynnistellessä, mutta ei sitä jaksa yöpuulle mennessä enää korvakuulokkeista laittaa.
Itselleni toimii vaihtelu parhaiten, joten vähän kaikenlaiset noiset pärisee ja yleensä nekin jotka ei ole ihan kovinta, voi olla just hyvät arkinoise pörinät väliin jolla irtoaa perspektiiviä muunlaiseen matskuun. On näet tänäkin vuonna tullut useitakin julkaisuja jossa se ihan roiskaistu juttu ei herätä kiihkoa läpsäistä ylävitosia vaan enemmän sellaisen "kannattaisiko edes vähän yrittää..." fiiliksen, heh. Selvä ero hyvän vimpan päälle tehnyn ja väkisin nokkelan noisen saralla, kuten myös hyvän karskin ja "yrittäisit edes" -matskujen välillä.
Se on melkosen ohut ja hentoinen se viiva, joka kulkee laiskan roiskaisun ja spontaanin inspiraation välissä! Mutta kyllä se aina soittelee sieluni mustaa kieltä, kun törmää johonkin todella kovaan "demokassuun" tai vastaavaan tykitykseen, joka tulee ikään kuin puskista tai siinä ei ole juuri sellasta tietynlaista "hienon noisen" sofistikoitunutta auraa. Esim. Spring Of Lifen Interface oli itelle tämmönen pommi.
Pitää vielä mainita tässä erikseen kun tuli juuri katsottua loppuun...
https://www.youtube.com/watch?v=SJLyiE7Tvh0
Liekö tullut sitten 1994 pihalle telkkarissa? Muistan kun kavereiden kanssa oli puhe että näitkö kun eilen tuli telkkarista ja muistelin että olisi ollut 1993, mutta filmin lopussa maininta 1993-1994.
The Double - koonnut/editoinut läjään Mika Taanila and Anton Nikkilä. Ysäri alkupuolen venäjä industrial/experimental/noise ääntä & low tech video taidetta. Alussa on liki parikyt minuuttia lyhyistä pätkistä koottua dokumenttiaineistoa ja sen perään tulee koottuna noita kokeellisia videotaidepläjäyksiä. Mukana on hieman musikaalisempaakin kokeellista soundia, mutta myös ihan power electronics / noise kategoriassa olevaa kamaa. Esimerkiksi Currents of Death, jonka CD on saatavilla nhfastoressakin, mainostettiin silloin ilmestyessään että sikäläinen kulttibändi. Ei ole juuri lännessä rekisteröitynyt ja nimeä ei kuule ikinä mainittavan.
Jos ei vanha kokeellinen videotaide kiinnosta, se alkupuolen "dokumenttiosuus" kannattaa silti katsastaa läpi. Currents of Death videot tulee loppupuolella. Pusk videot myös totaalista timanttia. Niitä oli myös toisella - Muistaakseni nikkilän tekemällä kirjoituksia kellarista tms nimisellä VHS julkaisulla.
EDIT: joo, eli matsku osittain sama:
https://mikataanila.com/the-double-in-my-sound-of-music-in-salzburg-austria/
AHTI & AHTI "Nokivesi" LP
On muuten hyvä! Soinut useita kertoja ja ei ole oikein malttanut siirtyä eteenpäin. Kenttänauhoituksia, jonkin sortin minimaalista elektronista soundia todella maltillinen määrä. Homman nimi on yhdistelmä vanhan erakon elämäntavasta tulevia pieniä haastattelupätkiä ja sen perään aika lailla teemaan sopivia pätkiä. Kahvit porisee, soutuvene lotisee, kiuas lämpiää, luonnon/lintujen ääntä... tavallaan sellaista oikein vimpan päälle rural sound art meininkiä, jossa konkreettisesti kertova ja kuvaileva ote. Milloin haastattelupätkinä, milloin ääninä. Jotenkin ihan helvetin hyvä levy ja eipä noita huonoja rouva Ahdin levyjä ole tullut vastaan. Herra Ahdin tuotanto jäänyt hieman etäisemmäksi ja pitää varmaan alkaa katsastamaan mitä olisi tarjolla.
Kartion "Liskoaivo" kasetti pyörinyt tässä useemman kerran, erittäin miellyttävää pulputusta, kannattaa hoitaa haltuun! Pyörsin myös päätökseni ja SJ boksin eka osa matkalla, vähän liian houkuttelevia nuo LP-boksit.
Kuuntelin molempia yllämainittuja, eli Ahteja sekä Liskoaivoa. Nokivesi kuulosti kyllä ihan mun kamalta, joten päätin jättää tarkemman tutustumisen fyysisen levyn varaan. Hieman häiritsee kun erakkoäijän ääni ja jutut kuulosti siinä määrin tutulta, että ihan kuin olisi tullut tuota sämplättyä itsekin! Mutta 100% varmuutta ei ole.
Kartion nauha taas tuli postissa treidinä pari päivää sitten ja on sopinut hyvin flunssan lusimiseen. Mielenkiintoisia yksityiskohtia on todella paljon, joten vaatisi ehdottomasti toisen ja kolmannenkin kuuntelun.
Quote from: RURAL RESISTANCE on December 13, 2023, 10:38:29 AMHieman häiritsee kun erakkoäijän ääni ja jutut kuulosti siinä määrin tutulta, että ihan kuin olisi tullut tuota sämplättyä itsekin! Mutta 100% varmuutta ei ole
itse erakkoäijää siinä ei kuulla. puhe tulee toisen tekijän vanhempien puhumana, muisteluina. mut juu hieno levy! lokin ja variksen munien syönti jäi mieleen päällimmäisenä - mutta tavallaan ymmärrään ettei sitä valittu levynnimeen. nokivesi otsikkona astetta hienostuneempi ;)
Impakt CD voi v**tu AAAARRRGGHHH!!!!
Tää on vuoden kovin HARSH NOISE CD.
Siinä levyssä yhdistyy hyvin molempien tekijöiden piirteitä. Stinkfinger elementit kuuluu ihan selvästi sieltä ja sitten Umpio/Kartio meiningin digi modulaarilla siihen lisäksi ja kaikki tulee Dassumin kirkkaan ja terävän soundin läpi sekaisin, niin kyllä se yhdistelmä on joka hommassa yks kovin juttu.
SI foorumilla on varmaan parikin topiccia collaboraatioista, joissa homman nimi on että pari heeboa iskee soundit yhteen ja onnistuu luomaan jotain mitä kumpikaan ei tekisi yksin, eikä tee muutkaan. Sellaista on kyllä ilo kuunnella jossa yhteistyö tapahtuu juuri sellaisen ominaisuuden parissa että kummallakin osapuolella on jotain annettavaa. Impaktissa fuusio on just hyvä. Sen sijaan joku pelkkä "jami", missä yhteistyö on jotain "soita sä synaa ja mä täs heittelen romuja" ei välttämättä tuota samaa lopputulosta. Taas joku missä oikein soundien ja ideoiden tasolla onnistutaan synnyttämään jotain erilaista, ettei ole ihan 1+1=2 Impaktissa kyllä on aika 1+1 mutta lopputulos ei silti ole ihan tasan kakkonen.
Vähän samaa voisi sanoa jos on kuunnellut uuden Mogaon, joka on sekin helvetin hyvä ja pari kolme kertaa ehtinyt pyöräytellä. Voi hiisi kun tätä painettu vain sata. Suosittelen harsh head faneja pistämään tilaukseen viipymättä! Ja sitten kuunnellut Aprapattia ja silti uus TNB cd on tavallaan enemmän kuin osiensa summa. Kunnon levy!
Ekaa kertaa koskaan RMSS:n parissa, soittovuorossa on Remissio V & VI. Tämä ja Seclusion ovat tyylikkään näköisiä paketteja: mustat kasetit sointuvat hienosti kullanväristen, metallihile-viimeisteltyjen J-cardeihin. Yksinkertaisen tyylikkäät paketoinnit, voisiko jopa sanoa että eleganssia löytyy!
Remissio V & VI on mielenkiintoinen nauha, erittäin hyvä ja soonisesti kiinnostava. Remissio V seikkaili äänimaailmansa puolesta jossain rural industrialin ja oudon noisen välimaastossa. Upean tunkkainen, matala drone taustalla luo nukkavierua tunnelmaa, ajoittain maltillista esineiden käpistelyä. Pidättyväinen yleistunnelma pitää otteessaan.
Remissio VI taas on mukavan huumaava, kaiutettu ja psykedeelinen teos. Tässä on jotain perinteisen musikaalista otetta, olin havaitsevinani syntetisaattorin soittamassa kahden nuotin bassolinjaa jossain kaiutetun industrial-samoilun seassa? Lopussa äänikuvaan lipuvat sähkötyökalujen äänet maadoittavat kuulijan takaisin tähän maalliseen todellisuuteen. Oikein hyvä!
RMSS - Seclusion kassu soi. Tämä on omaan makuun parempi kuin toi Remissio, toki hyvin erilainen.
A-puolella on teos nimeltään Back Home. Tämä tuo mieleen Jeph Jermanin ja outoilu noiset! Tämä tuoksuu erittäin voimakkaasti kesämökiltä ja kenttä-äänityksiltä, etenkin teoksen alkupuolella soiva kenttä-äänitysluuppi tuo savukalan maun suuhun. Mystisiä ujelluksia ja kompurointia liiterissä, jalat osuvat lattialla lojuviin työkaluihin ja tyhjiin säilykepurkkeihin. Hitaasti voimistuva melu ja kiihtyvä purnukoiden sekä työkalujen kanssa häslääminen nostaa verenpainetta. Kunhan mitään ei vaan sattuisi! Ja kas, ulosfeidaus ja olen jälleen olohuoneessani. Todella hyvä. Samaa fiilistä kuin Lettera 22:n Negative Tongue tuplakassulla, mutta ilman harsh meininkiä ja suomalaismetsäläisellä fiiliksellä tehtynä.
B-puoli, Morning View, käynnistyy rapisevalla, valittavalla, supisevalla, raapivalla meluvallilla. Kuparipannut ja pilttipurkit saavat kyytiä, nauhasaturoitu meluvalli hengittää taustalla. Tuuli ulvoo. Vai onko se joku mökille tuotu, pinnaltaan kellastunut kodinkone? Voi olla, että tulkintojani ohjaavat mielihaluni mennä mökille, mutta ikään kuin hahmoittaisin tässä jonkinlaisen ekspressionistisen vaikutelman hetkestä mökillä, kaukana kaikesta. Konkreettinen tekeminen ja esineet sekoittuvat mielensisäisiin vaikutelmiin. Kuin todellisuuden eri kerrokset olisivat hetken verran näkyvillä, samanaikaisesti. Kaiutetut ihmisäänet sekä koneiden sekä efektipedaalien ulvonnat imevät teoksen loppupuolella kuulijan mukaan vorteksiin, joka on silattu syksyn lehdillä. Upea nauha! Pakottaa kuuntelemaan uusiksi.
Mini-liveraportti:
Kontula Electronic on mainio yhdistys, joka järjestää yleisölle (enimmäkseen) maksuttomia elektronisen musiikin tapahtumia, tuossa ihastuttavassa itä-Helsingin lähiössä.
Nyt 16.12 KE lonkeroitui naapuriin Itäkeskukseen ja kulttuurikeskus Stoaan, ja tavallisuudesta poiketen tarjolla ei ollut vain valtavirtaisempaa teknoa, hiphoppia jne vaan myös kokeellisempaa soundia.
Kuntokellari-stage on nimensä mukaisesti entinen henkilökunnan kuntosali kulttuurikeskuksen alakerrassa. Alkupäivästä rakennellessa kuivassa ja viileässä tilassa alkuperäistä käyttötarkoitusta ei juuri havainnut. Mutta sitten päivän ja illan mittaan tilan täyttyessä ja lämpötilan ja ilmankosteuden noustessa alkoi myös seiniin pinttynyt hienhaju aktivoitua. Kaikki eivät tykänneet, itselle sopiva pikantti lisä meininkeihin — sekä tietenkin tilaa valaisseisiin, paholaismaisen punaisina hehkuviin ihmishahmoihin.
HLER joutui sairaustapauksen vuoksi perumaan keikkansa, sen sijaan nähtiin Esa Ruohon soolokeikka. Ikävä kyllä tämä jäi itseltäni näkemättä muiden velvollisuuksien vuoksi.
Rihmasto soitti n. kolmevarttisen keikan, joka oli kuin oppitunti miten drone/ambient -hommat pitää oikeasti hoitaa. Minimaalinen, mutta silti lämmin ja elävästi sykkivä äänikudelma ei edennyt liian nopeasti, ei liian hitaasti, vaan täsmälleen niin luontevasti ja luonnollisesti kuin kuuluukin. Erinomainen keikka ja on suuri sääli että yleisöä ei tässä vaiheessa päivää ollut ehtinyt paikalle kuin noin puoli tusinaa.
Comatose Levitation on urbaanilegendojen mukaan jonkinlainen Atrophistin sukulaisprojekti. Soundien osalta ei juuri poikkea isoveljestään, ehkä jonkin sortin salonkikelpoisempi olemus kuitenkin. Soundit hyvät, volyymi ehkä aavistuksen liian maltillinen. Kirjaston kellarissa ei ehkä mitään tajuntaa sileäksi kuuraavaa äänenpainetta voi odottaakaan?
JUNTA esiintyi yllättäen duona. Minimaalisella gearilla toteutettua villiä japanoise/suominoise-raaputusta. Kelpaa aina. Keikka keskeytettiin n. puolessavälissä ja yleisö jäi kuuntelemaan säröpedaalien läpi tuutattua schlageria. Sitten lisää. Nämä "kerta kiellon päälle" -noise encoret jakavat mielipiteitä, itselleni ne toimivat usein jopa paremmin kuin ns. varsinainen setti.
fake_trailers ei ole noisea tai edes sinne päin. Silti upposi täysin luontevasti välittömästi noiseaktien perään. Genre lienee jossain performanssitaiteen ja helvetillisen karaoken välimaastossa. Tausta koostui venäläisistä iskelmistä, lastenlauluista, uutisista ja sen sellaisesta, itse artistin mielipuolinen nauru, itku ja valitus onnistui välittämään merkityksiä painajaismaisesta nykyisyydestä, vaikka en Venäjän kieltä osaakaan. Varsin ainutlaatuinen esitys ja artisti!
Tämä tosiaan vain murto-osa tapahtumassa esiintyneistä artisteista. Omalta osaltani jäi kuitenkin tähän tällä kertaa. Suurkiitos koko KE-organisaatiolle ja ensi kertaan!
Noisecastin jakso numero kolme on nyt kuunneltavissa! Vieraana Salakapakka Sound Systemistä ja nykyisin Hazarda Bruo Sonsistemosta tuttu Marko Vierikko. Jutustelua on monenlaista, liikkuen projektien historian, nauhoittelun sekä laitteiston piirissä. Kuuntele heti, tai säästele Joulun pyhille kun ei enää jaksa sosialisointia. Spotify ja Youtube!
https://youtu.be/le_CMR1yQgQ?si=7ENh67OSERko-Wmy
Mainio jakso ja käsittääkseni sekä haastattelija että haastateltava ensi kertaa nauhoituksessa tuossa roolissa? Ei huono aloituskaan, mutta selvästi hommat kirii tasaisesti koko jakson ajan kun hieman tunnelma lämpenee! Siellä päästään oikein puimaan noisen tekemistä aika yksityiskohtaisella tasolla ja tiettyjä elementtejä jotka luultavasti erottaa Vierikon tekemisiä aika monesta noisen tekijöistä. Jossain kohtaa kun ollaan melkein että "olisikohan tämä tässä..." -tunnelmissa, mutta sen jälkeen vielä vaan vaihdetta silmään ja kiihtyy vaan hyvään suuntaan! Vahva suositus kuunteluun ja sieltä varmaan saa montakin hyvää puimisen aihetta.
Yksi juttu joka osui korvaan on se ajatus ettei kuulu "skeneen". Asiaa puitu foorumilla ennenkin, mutta mielestäni helpoin näkökulma asiaan on ihan sellainen sanakirjamainen määritelmä. Paikka jossa joku asia tapahtuu ja näkymä siitä. Vaikka ei olisi jokaisessa ringissä mukana ja luuhaisi joka keikkaa läpi ja seuraisi mitä tapahtuu, se että tekee, julkaisee, myy, treidailee, vääntää kokoelmaa ja muut näkee että tälläistä tapahtuu on faktuaalisesti merkki että on "skenessä", vaikka ei itse mieltäisi toimintaa sellaiseksi. Tämä kaikki sanan parhaassa ja positiivisimmassa merkityksessä.
Oikein mainio haastis, ja ne haastattelun vale-loppumisetkin välillä oli enemmän hauska ominaisuus kuin vika. Levyboksien innostunut hehkutus hymyilytti ja etenkin haastattelun loppupuolelta välitty miellyttävän intohimoinen ja kiihkeä asenne omaan tekemiseen. Hyvä myös että kokeellista ja vähän jopa "herran haltuun"-henkistä tekotapaa kuvattiin aika paljon.
Skenen ulkopuolisuus oli hyvin samaistuttavaa, vaikka kuten FA tuossa yllä kommentoi niin kyllähän Markolla on yhteydenpitoa, treidejä, levyjen levitystä, muiden matskujen julkaisua ym. toimintaa helpostikin sen verran että hänet voidaan aivan ehdottomasti katsoa skeneen kuuluvaksi (sen mitä sillä nyt on merkitystä). SI:ssä oli pitkä haastiskin, mikä on näin Suomen mittapuulla melko lähellä sitä suuruutta "skene-journalistista" näkyvyyttä mitä noiseartistin on edes mahdollista saada, heh. Ehkä se on vain se illuusio ulkopuolisuudesta mikä syntyy kun oma noise-toiminta tapahtuu pääasiassa kotona ja sähköpostin ja postipakettien välityksellä eikä suorana sosiaalisena kommunikaationa keikoilla ja muissa vastaavissa tilanteissa. Tuota kautta kun jää iso osa kasvotusten kuultavasta palautteesta pois, eikä muuta palautettakaan varmaan ihan haitaksi asti tule, niin voi helposti tulla fiilis että ei ole siellä missä noise tapahtuu. Omalla kohdalla ehkä ensimmäinen kerta kun tuli jonkinlainen tunne skeneen kuulumisesta oli tänä vuonna kun mulle linkattiin Vital Organ-aiheinen meemi, hah!
Toki noisen kokoisessa skenessä sekin voi hämätä, että jonkun ison ja näkyvän tekijän/julkaisijan ja jonkin pienimuotoista mutta jatkuvan aktiivista toimintaa tekevän välillä ei ole lopulta ihan hirvittävää eroa. Siis että omat tekemiset voi tuntua omasta vinkkelistä pieneltä ja vaatimattomalta, mutta ovat todellisuudessa kokoluokaltaan aika pienen askeleen päästä siitä mitä pitkän linjan tekijät ja isommat lafkat saavat aikaan.
No eipä edellisiin Noisecast- kommentteihin juurikaan lisättävää. Tästähän tuli vallan mainio kun haastattelijan jakkaralle saatiin myös ääni etelämpääkin, niin ei oletettavasti jaksojen väli veny mahdottomaksi. Kakkosjakson olen kuunnellut toisenkin kerran ja ei voi kun ihastella tätä antaumusta ja näkemystä millä ideat konkretisoituu, toisinaan pienellä viiveellä. Tää on muutenkin hieno tää suomi-noise maailmassa puuhaavien mielenmaisema. Tinkimätöntä, oman näkemyksen mukaista ja puhtaasti rakkaudesta lajiin!
Uusia äänitteitä sen verran, ettei ole ehtinyt ensikännejä lukuun ottamatta retkahtaa. Tässä kun ruhtinaallinen viiden päivää vapaa koittaa niin aikaa mukamas taas kaikkeen.
Tossa aiemmin muistutettu Vile Vulgar-kasetti soi taas hetkeen. Samoin BU-Viha&Kiima kasetit. Nyt röissä pauhaa pipodiscossa Body Stress via bandcamp. Ihana projekti! Jos luulet omistavasi ylimääräisiä BS-äänitteitä niin ostan pois.
Worth-Oculus. No more, no less! aikalailla tuli levyjä kuunneltuu vapailla. Tämä saa erikoismerkinnän. Mitäs muuta; Stinkfinger, Lettera 22, The New Boyfriends, Compoterary Harsh Noise vol.4, h.ö.h, Halthan, Sandor Valy & Julia Heeger ja mitähän kaikkee muuta kummaa. Onkohan siitä antifasistisesta noise-kokoelmasta kuulunut?
Quote from: piisti on December 29, 2023, 08:25:50 AMWorth-Oculus. No more, no less! aikalailla tuli levyjä kuunneltuu vapailla. Tämä saa erikoismerkinnän. Mitäs muuta; Stinkfinger, Lettera 22, The New Boyfriends, Compoterary Harsh Noise vol.4, h.ö.h, Halthan, Sandor Valy & Julia Heeger ja mitähän kaikkee muuta kummaa. Onkohan siitä antifasistisesta noise-kokoelmasta kuulunut?
Viimeisin lukemani päivitys tosta kokoelmasta oli "tulee ens vuonna / joskus" -henkinen.
"Aatteen varaan tehdyistä kokoelmista" varoittava esimerkki lienee suht tuore Women of Noise palestiina teemainen kokis. Podcastin tavoin sisältö pitkälti aivan muuta kuin noisea, myös naisia on välillä aika maltillinen määrä. Itse olen sentään kuunnellut kaikki podcastin jaksot, mutta kyllä perkele täytyy sanoa että noisefanaatikkoa on huijattu jos naisnoisen perässä päädyt kuuntelemaan podcastiä jossa pari heebeliä mörisee flipperien korjaamisesta!
Suomessa monta hyvää fasismia vastustavaa noisetekijää, joten kokoelman suhteen puitteet voisi olla muuten helvetin hyvät, mutta kuten "Anarkistijohtaja" Antti Rautiainen taannoin analysoi kovasti tuhahdelleen ettei alan projektit paljoa paria keskinäistä riitaa pidemmälle etene ennenkuin hommasta dropataan kun parempaakin tekemistä. Aika monesti tekijämiehet kyllä tunnistaa mikä ero jarrussa ja kaasussa ja voi herätä ihan relevantti fiilis että hyvät noiset kyllä best, eikä jarrutella jossain epäolennaisessa vänkäämisessä.
Se vielä harvinaisen helppoa nyt! Vuosi vaihtui ja huh huh huh... Ei saatana mitä tykitystä! Nyt kun itse vielä lomilla ja stereot ei käsillä eikä fyysiset julkaisut, Satatuhatta uus satsi netistä kuunneltuna oli sellainen "helppo" ja looginen valinta. Uusi Hiisi prod julkaisema CD oli kova, mutta Mogao uus kassu voisi olla vielä kovempi? Tämä on ehkä omaleimaisempi ja sen päälle helkkarin hyvä! En vähättele CD albumin kunnon korvanrassaus harsh noise vahvari tuuttausta, mutta nyt tässä kassussa on materiaalin "kasvattelu" ja "kehittely" aika omaa luokkaansa!
Junta kassu ihan heittämällä projektin paras. Ei mikään rupunoise kassu (heh!) vaan näin netistä kuunneltuna pitää toivoa että 100K dubbi on niin fiini että se tavoittaa tälläisen laajan stereokuvan ja sähköisen, hyvin 95-96 ajan Incapacitants tyyppisen soundin! Päälimmäisenä kuplii ja kihisee jalkuvassa liikkeessä oleva sähköinen harsh noise ja pohjalla hauskasti kumuaa jotain "isompaa". Hyvin diskanttivetoinen soundi ja myös hieman Incapacitants fiiliksellä saa höristää että olikos tuossa vokaaleja just?! Piti kuunnella heti perään uudestaan ja kovemmalla volumella ja toimii!
Tahma kassu ihan helkkarin hyvä. Siinä on rikkinäistä ja manuaalisesti tehtyä fiilistä. Suomessa Tahman kassun voisi liittää sellaiseen Aprapat, Haudat, Commando 15, RSSM,.. jatkumoon jossa kaikilla on oma tapa tehdä, mutta tässäkin kuulee että ydinasiat on melko vanhaa ja simppeliä teknologiaa. Veikkaisin että sormi krampissa saa painaa kelausnappulaa jostain nauhurista ja rikkinäisiä ja hienosti rosoisia noise kalinoita ja kolinoita. Ei leimallisesti "kassumanipulaatiota" ei "romua", vaikka just tuollaisia elementtejä onkin. Olennaista lienee ettei mitään fiinejä kaikuja ja monimutkaisia efektejä eikä tule looppihommat mieleen, vaan fiilis on että ihan käsipelillä pidetään aktiivisesti sound liikkeessä. Kova!
Kanadan miehen kassu jäi illalla b-puolen alkuun kun piti alkaa saunomaan. Fiilis oli että ihan jees, mutta Suomen pojat selätti ihan heti kättelyssä ja mitenkään kotiinpäin vetämättä, asia on jotenkin aika ilmiselvä miten kovaa kamaa tulee ihan uusilta tekijöiltä. En tietysti lyttää, sillä b-puoli tuntui alkavan nousujohteisesti ja palattava siihen tänään. Kenties myös CD julkaisut pyöräytettävä netin kautta.
Pitääkin sanoa saman tien että nyt pari kertaa TOANCHE DWELLING - WENDAKE EHEN pyöritelty ja jos alku fiilis oli että 5 minsan ekan hauskan korkean nitinän jälkeen tuleva 20 min biisi ei suomi noise kassujen tasolle päässyt, niin siinä ehkä isoin elementti että biisin kaksi olennasinta ääni elementtiä on sellaisella itseäni ärsyttävillä elementeillä. On vaikea selittää sanoilla miten joku tietty kumina tai tietyn korkeamman taajuuden littaantuminen ei miellytä. Kuitenkin, b-puolihan on oikein nektaria korvaan. Se voi kelvata sekä transsiin vaivuttavan noise dronen faneille että jopa tietyn Alfarmania / Grey Wolves viba (ilman vokaaleita tai sampleja) ja ihmiset jotka metsästää ruttoisia "postmortem kassuja", varmasti kelpaa.
CORRAL SHUT - UPSIDEDOWN CROSSBREED CD tavallaan melko yhtä juttua. Levykin yksi biisi. Ehkä paketointi tai se että levy on huomattavasti karkeampi kuin aiemmat, tarkoitti että painos vain 100kpl! Todella likaista harsh noisea jossa kovaa feedback meininkiä ja kaikkein päällekäyvin ominaisuus on nauhamatskun "shokki efekti".. eli sellainen ison volumen tai iskun voimasta liki mutettava signaali. Hieman kuin herkkään kontaktimikkiin täräytät kunnolla, ei ulos tule ääntä vaan äänen pätkäisy.. Joskus tehnyt matskuja sellaisella kassudekillä jossa input gainin ominaisuus juuri tämä ja etuna on että todella rumaa ja saturoituvaa nauha noisea, mutta kuten tälläkin matskulla, on vaikea lopulta arvioida onko se "yksi ominaisuus" ensin helvetin hyvä ja kova, mutta pitkässä juoksussa liian toistuva ja ilmiselvä? No, toistaiseksi ainakin helvetin hyvä levy joka kannattaa hamuta ennenkuin loppuvat!
JUNKYARD SHAMAN - THE UNBORN CD.. muistelen kun kuuntelin Flesh Hole kassua ja mietin että aivan järjetön ajatus että näin uniikkia kamaa syntyy Lahdessa ja mitään noita 2018 tienoilla tulleita juttuja ei tunnu saavan kuin jos osaa kysyä artistilta ja sitten joku käsin väsätty CDR rävellys tai kierrätyskassu joita oli muutama olemassa. Flesh Hole oli yksi niistä joista tuntui liki rikokselta ihmiskuntaa vastaan jos siitä ei kerrota maailmalle, heh.. joten CD versio FA:n kautta saavutti hitusen enemmän kuulijoita ja sen jälkeen JS on omasta näkökulmasta lunastanut aika suvereenisti oman paikan kaikin puolin uniikkina tekijänä. Tämäkään julkaisu ei ole tavallaan varsinaisesti "NOISEA", jos asiaa miettii harsh noise mittapuulla, mutta vanhan liiton noise skene asenteella se on juuri sitä. Tuotannoltaan sopivan rouhea ja "taidemusan" puolelta noisen puolelle lipuva, puhaltimia ja erikoista tunnelmaa. Projekti on tehnyt melkein jazzin puolelle menevää soundia, ihan tyylipuhdasta kokeellista industrial kamaa, ja leijailevaa rituaalimusa tyyppistä soundia ja muutakin. Tämä jatkaa hyvin, ollen tyylikäs ja erilainen kuin aiemmat ja ehdottomasti järkevä hankinta - paitsi jos odottaisi oikein raastavaa noisea.
Mikäs Tahma se tämä...Ihan parasta et tällee julkasuja tulee mist ei tiiä mitään ja lähes orgastinen audio kokemus. Kasetilta ei varmaan heikkene yhtään. Aivan mahtava!
Pidän kyllä tästä että kaikki uudet julkaisut voi kuunnella suoraan Satatuhatta Bandcamp-sivulta. Omalla kohdalla se ei vähennä levyjen tai kassujen ostamista, enemmänkin päin vastoin. Esim. se Commando 15 Vauhkola, joka oli omasta mielestäni viime vuoden parhaimmistoa, olisi mennyt multa muussa tapauksessa täysin ohi.
Eiku se on just näin!
Satatuhatta-lähettipalvelu toi uusimman satsin, kyllä nyt kelpaa! Pitää hävittää perhe hetkeksi johonkin, että ehtii tyyppailemaan.
Awenydd uus kassu soi eilen. Tällä hollanti artistilla oli aika järkevä lähestymistapa ihmisiin. Eka kontakti oli että fyysinen kassu, joka näytti mielenkiintoiselta saapui postissa ja oikein "pakotti" kuuntelemaan. Monesti täysin tyhjästä ilmestyvä "tsekkaa mun soundcloud" on sekä laimea aloitus että kokemuksen mukaan lähinnä roskaa. Nyt kun jollain selvästi luottoa että nysvää kassu paketin ja postittaa kansainvälisesti niin mitä ilmeisemmin jokunen ihminen on huomannutkin! Uus kassu oli sellainen että "tietäjät voi kysellä treidejä" jne. Vahva syna soundi jonka päällä vokaalia ja feedback yms. Yhtä aikaa on sellaista "kasari meno", mutta ei retroa ja ei oikein kuulostaa suoraan miltään tietyltä. Ei kuulosta editoidulta eikä tietska nauhoitukselta vaan livenä soitetulta matskulta jossa sekä käsin säädettyä elävyyttä että industrial termin mieleen tuovaa "mekaanisuutta". Ei kuitenkaan heavy electronics hommaa tai siistiä. En osaa sanoa onko vaihtohommat pelkästään, mutta käsitykseni mukaan lisää kamaa tulossa ihan Suomestakin saataville!
Kaks sanaa; Rotat, Torba
Olen tässä edellisten Rotat levyjen jälkeen pari nauhoitusta hylännyt ja heittänyt FA artisteille ehkä tutun vaatimuksen että hyvä ei riitä vaan pitää olla todella hyvä, myös paras kelpaa! Pieni piiskaus usein paikallaan. Nyt Uus Rotat on jo painossa. Tulee varmaan helmikuussa tms, toivon mukaan SI 16 lehden kanssa samaan aikaan.
Eilen tuli käyttä läpi versin kova nippu ulkomaan noise levyjä. Pitää tänään mehustella ettei mene pelkän suominoisen ylistämiseksi.
Vauhkola soi aamukahvi-kollaasien askartelun seurana. Torba ceedeen jälkeen...Varsin hyvä! Meni ohi ilmestyessään ja nyt on kyllä pyöräytettävä toistamiseen. FA ei ainoa, joka tarjoaa raippaa. Ja sen näen olennaisena osana näihin suominoisen lihaviin vuosiin.
Commando 15 CD tulee samalla kuin Rotat. Se on kyllä niin raisu levy ja lisäksi uniikki että näiden kahden aiemman kasetinkin jälkeen voi olla ylläri millaista soundia tulee.
Ulkomaan matskut mitä piti kommentoida, FORM HUNTER "Dread Harvest" CD New Forces uutuuksia ja turboahdettua harsh noisea. Kolisee mielestäni kovempaa kuin muutamat aiemmat julkaisut. Ei ylläreitä sinänsä ja soundissa tosiaan sellainen jylisevän bassoon nojaava jytky soundi.
Skin Crime live may 1997 cd. Liekö nimi tämä, spinessä lukee vain Skin Crime. Levy on hetken hulina meiningillä nauhoitettu treeninauha, joka edelsi 1997 touria. Patrick oli ainoa perus SC jäsen ja apumieheksi JTCH ja Agoraphonic Noisebleed pääjehu Scott Hull ja nauhoitus on käytännössä dokumentti missä tsetaavat ennen rundia että homma toimii. Ja toimiihan se! Tässä on jotenkin todella mainio fiilis vaikka yhtä aikaa mainitaan että nauhoitus glitchejä tai muutakaan ole siivuiltu ja levy on ihan vaan se mitä jäi narulle. toki Grantin buustaamana.
Organ of Corti "fanaticus" cd. Ekakin oli hyvä ja monesti kuunneltu. Tässä 7 biisiä ja alle 40 min mittaa, paljon nauha loopiia ja lo-fi väpätystä ja kaikin puolin kyllä kova levy!
Suomesta nappasin Satatonniselta kun ei jaksanut ulkomailta ruinata.
Itselläkin mennyt viimepäivät tässä nimenomaan Satatuhatta ja New Forces batcheja peratessa ja ei hirveästi lisättävää edellisiin kommentteihin.
Sen verran kuitenkin kommentointia, että Junta kassu kyllä kolisi meikäläiselle lujaa. Siinä taas hieno esimerkki siitä miten ei tavallaan tarvi mitään kummempia krumeluureja että homma toimii. Vaikka onkin linjaan nauhoitettu pedaalinoise niin tuo ois menny sokkotestissä jonain ysärin japani kamana helposti. Stereokuva laaja ja kerroksia löytyy just sopivasti vaikka onkin aika suora harsh kihinä.
Toinen albumi mistä tiesi ensimmäisen kuuntelun jälkeen, että tämä jää soittimen viereen pitkäksi aikaa oli Junkyard Shaman CD. Ei noisea niinkuin mainittu mutta itselleni toimii tuollainen hyvin tehty japani vivahteinen shakuhachi huilu plus kumea perkussiofiilistely erittäin hyvin. JS:llä myös erittäin taidokas korva pienille nyansseille ja sille että malttaa pysyä tunnelmassa pitkään joka luo sellaisen unimaisen tilan. Levy joka toimii taustalla tai keskittyneemmässäkin kuuntelussa.
Tahma helvetin hyvä myös. Ainoa mitä en ole ehtinyt kuunnella on Toanche Dwelling, mutta säästelen sen tilanteeseen kun tarvii jotain ruttoisampaa kampetta.
NF kamoista sen verran, että vannon jokaisen uuden Kjostadin jälkeen, että jos homma pysyy samana niin en tarvi enää seuraavaa julkaisua, mutta pitihän sitä tämäkin kassu laitella hyllyyn. Aivan hyvä Kjostadia liukuhihnalta julkaisu taas, mutta ei yllä parhaiden CD julkaisujen tasolle. Tavallaan ok kalistelua, mutta väistämättä fiilis että tää on "tätä samaa."
Väkevä noise aloitus vuodelle kaikenkaikkiaan!
Quote from: FreakAnimalFinland on January 06, 2024, 05:45:46 PMCommando 15 CD tulee samalla kuin Rotat. Se on kyllä niin raisu levy ja lisäksi uniikki että näiden kahden aiemman kasetinkin jälkeen voi olla ylläri millaista soundia tulee.
Tän rajuus yllätti vähän itsenikin, heh! Sen enempää pilaamatta voin sanoa, että tossa tekoprosessin aikana soi vanha Macronympha varsin runsaasti, muttei se kyllä varsinaisesti kuulu tolla levyllä ainakaan äänipuolella. Mutta näinhän se on, että monesti ne saadut vaikutteet sekoittuvat omiin aikeisiin ja lopputulos on jotain... ihan muuta!
Satatuhatta batch kuunneltu lähes kokonaan läpi. Mogao on kasan paras, ihan helvetin hyvä ja mielikuvitusrikas meininki tällä kassulla! Resitaatio, sähköinen melu ja Jerman-henkinen kolistelu lyövät saumatta kättä tässä. Ja todella fyysesti rentouttava kuuntelukokemus, hyvin erikoista. Ehkä jonkinlainen buddhalainen magia välittyy tältä kassulta?
Toanche Dwelling oli varsin mukava kasetti. A-puoli ei oikein meinannut irrota, mutta B-puoli lunasti oikein kunnolla. Hitaasti kasvava post-mortem möhkäle, jossa etäinen, teollinen "biitti" taustoittaa huojuvaa dronea, joka muistuttaa paskaksi menneen jousisynaa! Hiljalleen hommaan tuodaan mukaan lisää sävyjä hyvällä maulla ja maltilla.
Junta ei ollut meikän kamaa, varmaan lajissaan kova. Corral Shut yllätti synkällä ja karulla meiningillään! Rakenne, fiilis ja dynamiikka oli CS:lle ominaisesti täysin kohdillaan, mutta se jatkuva "pätkivä etuaste" -efekti kävi häiritsemään. Varmasti taiteellinen valinta, mutta jotenkin ei itteä hölli. Pitää kuunnella lisää!
Tahma on tosi hyvä! Primitive Finland -soundia, limaista sihinää ja erikoista käpistelyä, tämä kyllä maistuu. Junkyard Shaman kuulosti yhen kuuntelun perusteella hyvältä. Vähän semmonen 70's taidemusaviba tässä, erittäin hyvä tunnelma.
Quote from: Commander15 on January 08, 2024, 11:46:22 AMSatatuhatta batch kuunneltu lähes kokonaan läpi. Mogao on kasan paras, ihan helvetin hyvä ja mielikuvitusrikas meininki tällä kassulla!
Tässä on nyt toista viikkoa harmittanut kuin turkulaista kansanvaltuutettua, jonka pähkinät varastettiin: olisi pitänyt tilata batch heti kun sähköpostiin mainos kilahti. Onneksi ja harmiksi Mogaon kasettia kuulee bandcampissa. Erinäisistä syistä toimii kohdallani niin monella tasolla, että uskaltaisin sanoa tämän olevan parhaita koskaan kuulemiani levyjä. Enkä nyt sitten edes omista sitä. Tiedä sitten minkälaisella kyōsakulla tässä pitäisi itseä ruoskia, ettei tällaisia virheitä tule enää tehtyä! Täytyisi varmaan päästää vaan irti, kjeh vitun kjeh.
Edit. Ei jumalauta mitä tunteiden vuoristorataa. Tuota kasettiahan sai vielä Lahdesta?! Voi veljet.
Quote from: Heppakirjat on January 08, 2024, 11:37:07 PMQuote from: Commander15 on January 08, 2024, 11:46:22 AMSatatuhatta batch kuunneltu lähes kokonaan läpi. Mogao on kasan paras, ihan helvetin hyvä ja mielikuvitusrikas meininki tällä kassulla!
Tässä on nyt toista viikkoa harmittanut kuin turkulaista kansanvaltuutettua, jonka pähkinät varastettiin: olisi pitänyt tilata batch heti kun sähköpostiin mainos kilahti. Onneksi ja harmiksi Mogaon kasettia kuulee bandcampissa. Erinäisistä syistä toimii kohdallani niin monella tasolla, että uskaltaisin sanoa tämän olevan parhaita koskaan kuulemiani levyjä. Enkä nyt sitten edes omista sitä. Tiedä sitten minkälaisella kyōsakulla tässä pitäisi itseä ruoskia, ettei tällaisia virheitä tule enää tehtyä! Täytyisi varmaan päästää vaan irti, kjeh vitun kjeh.
Edit. Ei jumalauta mitä tunteiden vuoristorataa. Tuota kasettiahan sai vielä Lahdesta?! Voi veljet.
Lahen Rismaan voi aina luottaa
Jepulis. Tätä puitiin tenhovoimassa, että noiset menee niin äkkiä kaupaksi. Moni lafka taas harmittelee sitä että se mikä oikeasti menee äkkiä, on alkuinnostus... heh. "Ai eikö tätä nyt saa.. no ei sitten!" ja levyt vasta ilmestyneet ja vaivalla pakatut tukkutilaukset vasta matkalla jakelijoille jotka saattaa joskus listata ne vaikka viikkoja myöhemmin. Tätä tapahtunut myös Urashimalla. Ilmestyy joku ltd 99 kpl levy josta on päivän parin hulina että voi vittu kun loppui. Sitten kun puolet painoksesta on distrojen listoilla muutaman viikon päästä... saavat ovat siellä kuukaudesta toiseen.
FA on asemoinut tarkoituksella itsensä sinne "saatavilla vuodesta toiseen" kategoriaan. Viime aikoina loppunut useampi levy joita on tuntunut riittävän ikuisuuden. Nyt vieläkin isompi lista levyjä vetelee viimeisiä kappaleita. Se on silti hauska miten puhutaan että ostajia kiinnostaa lähinnä tuoreet julkaisut ja kult reissuet, mutta voisiko kysymys olla noisen kohdalla että myyntitavat aiheuttaa moisen vääristymän? Jos distroja on suht vähän ja moni myy vaan uusinta uutta itse julkaisemaansa, mistä ostaa toissavuoden hyvät jos ne on joko sold out tai ei ole olemassa jakelijoita jotka myisi?
Oma kokemus on että kaikki hyvä myy ja on aina pari jätkää jotka oikein kikkeli kovana innostuu jos onkin 2010 vuoden kovat noise CD:t jossain helposti käsillä napattavissa. On olemassa se tietty porukka joka haalii kovahintaisia rare kultteja, mutta ehkä vähemmän kovaääninen on ne joiden unelmien täyttymys on midprice noise CD:t kymmenen vuoden takaa, heh! Aika harvakseltaan kukaan rehvastelee vaikka Monochrome Vision tai Troniks pahvitasku CD kokoelmillaan, vaikka syytä ehkä olisi! MV tehnyt aivan helvetin hyviä levyjä ja suomessa kenties ainoa puolestapuhuja taitaa olla mr. Umpio.
Lisäyksenä, toki saa ja kannattaa innostua ensisijaisesti tuoreesta noisesta, mutta ei kannata heittäytyä katkeraksi jos yks kaks kassua jää saamatta. Uskoisin että mikäli lompakossa polttelee käytämätöntä noisebudjettia Satatonniselta kun kysäisee mikä olis kovinta import shittiä jota just tullut, niin saa rahat menemään vaikka lafkan omat kassut ehtikin mennä. Esim. New Forces Kjostad kassu. Yleensä sen verran hidas liikkeissäni ettei ltd kassuja tule ameriikan lafkoilta joten hyvä kun sai ostaa ihan suomen diileriltä! Tuollaisten import matskujen ostelu distroilta tarkoittaa että vaivaantuvat luultavasti jatkossakin hankkimaan ja olisi todellakin cool ostella hyvät kassut ilman nykyisin kansainvälisiä postikuluja!
Ja lisäyksenä,et oikeesti kannattaa matkustaa kauempaakin Lahen Rautatienkadulle pöyhimään hyllyjä. Ei ole kauaa kun löysin H.Ö.H-signal kasetin[2015], joka oli jäänyt joltain lunastamatta, tahi muusta syystä unhoittunut varaston puolelle. Ja ihan siihen muutaman euron hintaan millä sitä alun alkaenkin myytiin. Ja monia, monia muita loppuunmyydyksi luultuja artikkeleita, jota ei vähäisen saatavuuden takia ole listattu distroon on mahdollista löytää.
Henkilökohtaisesti tää on ihan lifehack, jo senkin puolesta että luotto postiin on erittäin vähäinen. Ja Lahelaistumiseni puolustukseksi kerron tehneeni pistäytymisiä jo metsojen mailla happea tuhlatessani.
Noisecast jakso 4!
https://youtu.be/ME1gpqZ3onk?si=DcBkLUjjKSddmB3F
Vieraana Toni Kandelin. Kandelin on pitkän linjan noisevaikuttaja joka on operoinut 2000-luvun alkupuolelta asti. Hänen historiasta löytyy lukuisia projekteja noisen maastosta sekä kaksi eri lafkaa. Keskustelussa käydään läpi miehen tekemisiä noisen parissa, puhutaan livekeikoista, Turkasta, noisen tunnelatauksesta sekä yhteistyöstä Läjä Äijälän kanssa.
Totuttuun tyyliin, Youtube ja Spotify.
Vaatis varmaan uudelleenkuuntelun että jaksosta osais antaa tarkempaa palautetta, mutta lyhyesti: erittäin hyvä jakso taas. Paljon asiaa, mutta toisaalta tuntuu että lisääkin olisi kuullut mielellään. Toki on ehdottomasti parempi näin päin kuin että kuunnellessa kerkeis kyllästyä.
Jakson innoittamana laitoin pitkästä aikaa soimaan SSRI:n Swollen By Noise CD:n ja en yhtään muistanu kuinka kova levy tää on! Tai ehkä omat korvat tai mieltymykset on vaan jotenkin hienostuneet edellisen kuuntelun jälkeen heh, kun tuntuu että levy oli just sitä mitä kaipasin tähän hetkeen. Monimuotoista, mäsää ja kuitenkin voimakasta saundia, josta ei oo leikottu liikaa niitä "löysempiä" hetkiä pois.
Swollen by noise on mainio! Tuli silloin ilmestyessään kuunneltua todella intensiivisesti. Nyt ollut taukoa, mutta kaivelin äsken itsekkin kuuntelujonoon tuon.
Kandelin noisecast jakson kuuntelin heti ensimmäisenä kun heräilin aamulla ja oli mainio. Minun mielestä just sopivan tiivis paketti pituudeltaan jossa käytiin kaikki oleellinen. Toisaalta jäi fiilis, että esim. Nuihin esoteria asioihin olisi voinut pureutua syvemminkin, mutta sitten taas niistä puhuminen "julkisesti" on hieman kyseenalaista joskus. No jokatapauksessa erittäin hyvää jälkeä taas ja tuli fiilis kuunnella myös Musta Toteemi levyt. Pitää palata niihin myöhemmin tänään.
Nyt kahvit kuppiin ja stereoissa pauhaa päivän ensimmäisenä levynä Macronymphan Crack. Ja helevetin hyvin pauhaakin!
Pakko saada crackia heti aamusta... Ei voi ajatella...
Quote from: DBL on January 10, 2024, 10:12:33 AMVaatis varmaan uudelleenkuuntelun että jaksosta osais antaa tarkempaa palautetta, mutta lyhyesti: erittäin hyvä jakso taas. Paljon asiaa, mutta toisaalta tuntuu että lisääkin olisi kuullut mielellään. Toki on ehdottomasti parempi näin päin kuin että kuunnellessa kerkeis kyllästyä.
Tuo mainittu kokoelma lienee V/A "Untitled (ten)" 2xCD. Se oli härski kun useampi tuttu kävi hakemassa sen Anttilasta. Ilmestyi 1997, mutta sitä oli ihan muutamilla markoilla saatavilla saman tien Anttilan alalaarista. Merzbow ja Otomo Yoshihiden lisäksi Muslimgauze, Some, Fetisch Park jne... Kuukauden sisään joku lahtelainen vanha setä toi sen Sarveen käytettynä. Paikallisen divarin vitosen tarra parinkymmenen vuoden takaa, hauskasti pyörii vastaan...
Todella mainio jakso ja hyvin irtoaa tarinat ja ei tarvi mietiskellä.
Podcastin pituuksista ja sisällöstä on ollut puhe monien ihmisten kanssa ja poikkeuksetta haastateltavalle jää aina se "olisi pitänyt sanoa...". Ja haastattelijalle voi tulla fiilis että "tuosta kun olisi tajuta napata kiinni ja mennä syvemmälle". Varmasti juuri siitä syystä WCN afterburnerit, joissa palaillaan takas kuuntelemaan uudempia kuulumisia tai puimaan mitä jäi viimeksi sanomatta. Se kuulostaa minusta varsin hyvälle menetelmälle. Toinen tapa saattaisi olla tarkemmin teemaan rajattavat jaksot, joissa haastattelun ja keskustelun rajaa siirretään enemmän keskustelun suuntaan, jolloin olisi ihan järkevää ottaa messiin tyypit millä asiasta sanottavaa ja sattuvat pyörimään lähistöllä - vaikka olisivatkin olleet jo aiemmin. En malta olla ajattelematta etteikö sinänsä kattavasta aloitusjaksosta huolimatta irtoaisi helposti jaksollinen missä Aprapat esittelemässä hieman seikkaperäisemmin kasaantuvia kassunauhureitaan ja mikä niistä tekee erilaisia tai noiseen soveltuvia ja millaisia ominaisuuksia. Vielä tarkemmin oikein syvälle noisen teon yksityiskohtiin.. tms. Varmasti MT:llä ideoituna jos jonkinlaista jaksoa, joten korvat höröllä odoteltava.
Erinomainen jakso tosiaan! Kandelinista välittyi kuva monipuolisena ja mielenkiintoisena tekijänä, hatunnostoja osoitettiin oikeisiin suuntiin, ja MT:n ulosanti ja keskustelun kuljettaminen ovat sujuvoituneet jakso jaksolta.
Itse, näin mitään mistään tietämättömänä, olisin sen taannoisen Maskhead-keikan nähneenä saattanut ohittaa herran muutkin projektit olankohautuksella, mutta nyt taitaa olla niin, että näihin on perehdyttävä hiukan syvemminkin.
Hyvä!
Aiheesta oli puhetta jo Vierikko jakson kohdallan: On hauska kun Kandelin mainitsee ulkopuolisuuden tunteen, ettei oikein tunne olevansa "skenessä". Samaan aikaan ulkopuolelta kun katsoo, niin mitäs helkkaria? Jätkä duunaa kimppa projektia Läjän kanssa, touhuili SSRI kokoonpanossa, julkaisi jo vuosikymmeniä sitten Haare, Gelsomina,.. jopa yksi aika rare Perkust/Grunt split CDR ilmestyi.. milloin lie 20v sitten. Nyt Hiisi puskenut Mogoa, Stinkfinger, Läjää, vaikka mitä... Näytöt tavallaan havainnollistaisi että vähän joka toisen tyypin kanssa tekemisissä ja innokas touhu päällä, niin melkein herää kysymys miten paljon enemmän voisi noise hommissa (tai edes "skenessä") olla ellei ihan... vaikka päivätöiden korvikkeena!
Toisaalta mies itsekin sanoo ettei kaikki varhaistuotanto ole pelkkää timanttia, päin vastoin. Sen tunnistaminen ei huono juttu, vaan positivinen käänne että nousujohteista kaikin puolin ja uusimmat Maskheadit että Musta Toteemi hommat lienee sekä projektien parasta että artistilta myös! Ei huono tilanne että parikyt vuotta myöhemmin käyrä suuntaa ylöspäin.
Tuli aamupuhteena luettua tämä topic läpi, hyviä juttuja. Tuli taas fiilis että josko sitä väsäis jonku ihan vitun käppäsen zinen vielä (joskus). Myönnän tässä rikoksen: rupu tapes-kassujen kannet printattu yhdessä kirjastossa missä maksupolitiikka on itsepalveluna eli ihan kaikkia ei ole tullut maksettua. Kai sitä yhden zinen guerrilla noise actionina vois vielä printtailla
Quote from: Smrt on January 11, 2024, 10:47:08 AMTuli aamupuhteena luettua tämä topic läpi, hyviä juttuja. Tuli taas fiilis että josko sitä väsäis jonku ihan vitun käppäsen zinen vielä (joskus). Myönnän tässä rikoksen: rupu tapes-kassujen kannet printattu yhdessä kirjastossa missä maksupolitiikka on itsepalveluna eli ihan kaikkia ei ole tullut maksettua. Kai sitä yhden zinen guerrilla noise actionina vois vielä printtailla
Kulttuurihommat kun on kyseessä, niin ehkä ei lopulta ole ihan hirveä rike ottaa taskualennuksella muutama printti!
Pikkupoikana kun rahat oli tiukalla, oli linja että kävelin ihan pokkana sisälle esim seurakuntakeskuksiin, myös toisten uskontokuntien ja ruinasin mahdollisuutta kopiointiin. Nuokkarit ja muut tietysti hyödynnetty ja lopulta Imatran kaupungin kopiolaitos, joka oli tarkoitettu kaupungin omaan monistukseen joutui tekemään hinnastot kun raivostuttava teini piinasi että kaupunkilaisen kuuluisi saada tehdä kopiot. Kaupungin säännöt määritteli ettei laitos saanut tehdä voittoa, joten myös hinnat uusille asiakkaille (ts. Imatran zine puuhastelijat) sai tehtyä niin halvalla ettei kannattanut enää kiertää sissiprinttaus reissuilla.
Samassa mestassa tehty 1997 asti Freak Animal kansia. Siellä oli tyylikäs värimusteita käyttävä kopiokone, jolla tehty joitain vanhoja levynkansia.
Quote from: Smrt on January 11, 2024, 10:47:08 AMTuli aamupuhteena luettua tämä topic läpi, hyviä juttuja. Tuli taas fiilis että josko sitä väsäis jonku ihan vitun käppäsen zinen vielä (joskus). Myönnän tässä rikoksen: rupu tapes-kassujen kannet printattu yhdessä kirjastossa missä maksupolitiikka on itsepalveluna eli ihan kaikkia ei ole tullut maksettua. Kai sitä yhden zinen guerrilla noise actionina vois vielä printtailla
Aijai, tämähän meinaa että sitä ollaan saatu julkista tukea noise labelin pyöritykseen!
Quote from: Commander15 on January 11, 2024, 01:37:59 PMQuote from: Smrt on January 11, 2024, 10:47:08 AMTuli aamupuhteena luettua tämä topic läpi, hyviä juttuja. Tuli taas fiilis että josko sitä väsäis jonku ihan vitun käppäsen zinen vielä (joskus). Myönnän tässä rikoksen: rupu tapes-kassujen kannet printattu yhdessä kirjastossa missä maksupolitiikka on itsepalveluna eli ihan kaikkia ei ole tullut maksettua. Kai sitä yhden zinen guerrilla noise actionina vois vielä printtailla
Kulttuurihommat kun on kyseessä, niin ehkä ei lopulta ole ihan hirveä rike ottaa taskualennuksella muutama printti!
kelan/työkkärin pisteissä ainakin joissain kaupungeissa tietokone-printteri komboja joita voi vapaasti käytellä printtailuun. turussa ovat rajoittaneet tosin mv printtiin. tuskin siel isoa kasaa ilkeää ainakaaan kerralla (mut rajoja voi kokeilla). aiemmin sai kirjastoissakin omatoimiaikana printata ilmatteeks omalle paperille (myös värillisiä), mut poistivat tuon koska "jotkut käyttäneet sitä vapautta liikaa"
(eh köh, ehkä olin yksi heistä, ei voi tietää)
Robert Turman & Tom Smith "strip ice water to listening" CD. Thurston Moore kirjoittaa pari sivua Tom Smith historiikkia ja kertoo miehen kasari alun 15kpl kassujulkaisusta. Turman lyhyt info kertoo julkaisun historian. Tom oli ehdottanut 2020 pandemian alkuvaiheessa Turmanille collaboraatiota josta oli kieltäytynyt sillä oli isompi oma nauhoitus levällään mikä vaati keskittymistä. Tom kuoli pari vuotta myöhemmin ja uutiset tuosta ajoi Turmanin palaamaan matskun pariin. Kaikista puutteistaan huolimatta, tullut kuunneltua tätä jo monta kertaa. Parhaisiin Turman matskuihin verrattuna, tässä on hieman sellainen "zoomilla nauhoitettu" ominaisviba, joka saattaa hyvinkin olla siellä source matskussa. Ei niin meluisa, ei puskeva soundi, vaan tavallaan suht vintage fiilistä, mutta soundi jää hieman kolkoksi, kuivakaksi, ei mitenkään parhaalla tavalla. Silti, joku tämän pariin ajanut, joten siinä täytyy olla jotain tiedostamatonta tenhoa joka vetoaa.
Yksi kaveri hieman kritisoi nykyhetken tapaa hehkuttaa kaikkea noise pöhinäpäissä. Se tuli hieman mieleen kun kuuntelin Matriarch CD:tä. Käsittääkseni tätä en mehusteltu ja onhan tämän julkaissut tekijälafka jolla kuvien perusteella korvat päässä. Olisi ehkä kannattanut tokaista artistille että yritä edes saatana! Ei pitäisi olla kovin vaikeaa saada loopit olemaan napsumatta ja/tai että nää syna oskillaatio loopit aivan systemaattisesti ryssitään. Sauma on aina päin helvettiä, eikä taatusti voi perustella että vähän kuin kassulooppien nytkähtävä sauma ja tuo epäjärjestystä ja yllättävyyttä. Ei tod. Harvassa on ne levyt olleet viime kuukausina, joiden aikana tasaisesti päälimmäisenä ajatus että pitäisikö painaa stoppia kun ei kestä enää. Tätä saa ostettua suomen distroista, mutta jos olet jostain lukenut vain suitsuttavaa pöhinää, sanoisin että en ole ainoa joka ihmetellyt miten voi sössiä cd albumin tähän tyyliin, heh..
Oli rattihommia eilen ja muistelin noisecastin innoittamana Rotat/North Central/Citalopram Shunyata splitin olevan slipcase-muotoinen julkaisu. Ei tainnut olla¿Mut soittoon valikoitui Hiisin julkaisema Fury The Demon- kokoelma. Jännä,mut poikkeuksellisen tyyli laittaa kaikki artistit samaan yhtäjaksoiseen raitaan. Tavallaan tälläi ei jää kohtauksia väliin vaan vedetään kokonaisuus.
Lasse Marhaug-The Great Silence albumi oli hyllyssä slipcase paketoinnissa. Ulkomaalaiskiintiön tietoisessa nosteessa varsin hyvä harsh mylläkkä, ilman sitä konkreettisesta tomun paiskomista. Mitäs vielä Cherry Point- Black witchery jäi pahasti kesken, joten siitä hyvä jatkaa tänään. Ja kirjoituksen idea oli slipcase. Any thoughts? Itse en niin välitä kun tuntuu esineenä jotenkin demolta..
Quote from: FreakAnimalFinland on January 14, 2024, 10:50:35 AMYksi kaveri hieman kritisoi nykyhetken tapaa hehkuttaa kaikkea noise pöhinäpäissä. Se tuli hieman mieleen kun kuuntelin Matriarch CD:tä. Käsittääkseni tätä en mehusteltu ja onhan tämän julkaissut tekijälafka jolla kuvien perusteella korvat päässä. Olisi ehkä kannattanut tokaista artistille että yritä edes saatana! Ei pitäisi olla kovin vaikeaa saada loopit olemaan napsumatta ja/tai että nää syna oskillaatio loopit aivan systemaattisesti ryssitään. Sauma on aina päin helvettiä, eikä taatusti voi perustella että vähän kuin kassulooppien nytkähtävä sauma ja tuo epäjärjestystä ja yllättävyyttä. Ei tod. Harvassa on ne levyt olleet viime kuukausina, joiden aikana tasaisesti päälimmäisenä ajatus että pitäisikö painaa stoppia kun ei kestä enää. Tätä saa ostettua suomen distroista, mutta jos olet jostain lukenut vain suitsuttavaa pöhinää, sanoisin että en ole ainoa joka ihmetellyt miten voi sössiä cd albumin tähän tyyliin, heh..
Kuuntelin tuon Matriarchin cd:n näytebiisin ja olihan melkoisen ilmanaikuista tavaraa. Noi luuppien saumat särähti pahasti korvaan, etenkin noissa oskillaatioluupeissa. Loivat semmosen melko kämäisen, sopimattoman "jyskytyksen" tohon kokonaisuuteen.
Tuosta hehkutuksesta. Aika pidäkkeettömästi tulee hehkutettua, jos on oikeasti kovaa kamaa käsillä. Etenkin pari viime vuotta on kotimaisen noisen suhteen ollut yhtä hurraamista! Mutta hehkutusharhaa vahvistaa ehkä se, että niitä huonoja tai suorastaan paskoja ei tule julkisesti ruodittua juurikaan, vaan sitä tulee siirryttyä sen oikean kaman pariin
Harshnoisen kohdalla onneksi osannut ostaa sellaista kamaa, että hyvin vähän tarvinnut myydä tai treidata eteenpäin omasta hyllystä. Ja suurin osa kamasta tulee ostettua edelleen sokkona ja/tai suositusten perusteella. Ihan hyvä sekin on, että välillä tulee myös kritiikkiä esim. edellä mainitun tapauksen takia kun helposti tulee itselle fiilis, että joku "kaikkien" hehkuttama pakko saada kuultavaksi, mutta sitten riittää kun pari luottojätkää sanoo, että nyt on heikompaa kamaa, niin voi taas käyttää oman aikani niiden hyvien levyjen kuuntelemiseen heh!
Sitten on tietty sellaisia noisenihilistejä joilla on niin tarkka seula, että heidän mielestään huonot levyt on monesti itselleni ihan 4/5 tason kamaa, että voi ottaa suorilta haltuun poistolistoilta.
Mutta nämä on näitä juttuja taas, että kun tarpeeksi lukee turhasta itkijöiden juttuja netistä joissa unohtuu melkeimpä aina se tärkein, eli noisesta nauttiminen, niin itse helppo tehdä valinta jossa keskittyy nimenomaan noisen hehkuttamiseen, koska hyvää kamaa tullut viimevuosina vähän joka tuutista niin loputtomat määrät, että ei pysy itsekkään mukana vaikka hyvin aktiivisesti pyrinkin seuraamaan mitä noiserintamalla tapahtuu.
Tänään pääsi vihdoin kuuntelemaan Usagin viimeisimmät, eli Lettera 22 Salvado CDn ja Keräsen Tammisalo Tapes CDn. Lettera 22 oli tällä kerta nauhalooppi kampetta. Yksi pitkä biisi konkreettista ja hiljalleen muuttuvaa ääntä. Kirkas saundi jossa mukana kolinaa, kohinaa ja teollisuushalli tai varasto ääntä. Ei mitään synkkää tai pimeää kuitenkaan. Yhden kuuntelun perusteella mainio levy. Pitää ottaa seuraava kierros korvakuulokkeilla.
Keräsen CD hyvää linjaan nauhoitettua harshnoisea. Pedaalit ja synat sirisee ja velloo. Ei mitään täysillä hurjastelua, mutta ehtaa 2000-luvun Suomi harsh noisea Japani tyylillä. Green Car Crash kassun kamat parasta tässä. Mulle nämä soolot kolisee melkeimpä paremmin kuin Testicle Hazard.
Quote from: piisti on January 14, 2024, 11:51:31 AMJa kirjoituksen idea oli slipcase. Any thoughts? Itse en niin välitä kun tuntuu esineenä jotenkin demolta..
Itslleni riippuu siitä miten toteutettu. Esim. Troniks/PAC rec ja RRRecords kierrätyskansi slipcaset ihan best esineinäkin ja niissä hinnatkin kohdillaan, niin mikä ettei! Mutta nyt kun tulin oman hyllyn slipcase osaston äärelle ja käsiin osui sattumalta Gomikawa Fumion rise and fall of GW, niin kyllä sen kohdalla hieman sellainen promo cd fiilis tulee. Jos sisältö kovaa niin slipcase jees juttu!
https://www.youtube.com/watch?v=2dRuTf9tFR0
tässä videopätkä fake_trailersista Stoan Kontula Electronic tapahtumasta. Tekemisen meininki! Näitä pitäs taltioida youtuben rautaholveihin enemmänkin, kämäsimpiäkin pikkuvideoita. Parit lataillut tuonne.
https://soundcloud.com/szczawszczaw/neural-reconstruction-of-oneroid-ghosts tässä myös tyypin tekemää noisempaa juttua
Quote from: Smrt on January 14, 2024, 07:16:25 PMhttps://www.youtube.com/watch?v=2dRuTf9tFR0
tässä videopätkä fake_trailersista Stoan Kontula Electronic tapahtumasta. Tekemisen meininki! Näitä pitäs taltioida youtuben rautaholveihin enemmänkin, kämäsimpiäkin pikkuvideoita. Parit lataillut tuonne.
https://soundcloud.com/szczawszczaw/neural-reconstruction-of-oneroid-ghosts tässä myös tyypin tekemää noisempaa juttua
Oli kyllä ns. totaalista menoa. Vaikka ilmeisesti tekniikka petti useammalla kuin yhdellä tavalla.
Tämä jäbä kuuluu myös niihin pietarilaisiin, jotka ovat olleet äärimmäisen imponoituja BU:n keikoista siellä. Heppu kyseli, voisiko BU:n saada myös tälle keikalle. Ei auttanut kuin vastata että ööööh, ikävä kyllä ei taida onnistua, monestakin syystä. Paskamyrsky olisi jäänyt vain ja ainoastaan vertaiskuvalliseksi, ei kirjaimelliseksi niin kuin joskus tapahtuu!
Saatat ehkä muistaa keikan Diamond Barissa Vantaalla vuonna keppi ja kivi, jonne ilmaantui sanotaanko melko
vilkas venäläisnainen. Oli samoin ollut Pietarissa BU:ta katsomassa, ja siksi piti lähteä vodkan ja
pirin venäläisten yskänlääkkeiden voimalla myös Suomen puolelle katsomaan keikkaa.
Quote from: Atrophist on January 15, 2024, 09:13:05 AMSaatat ehkä muistaa keikan Diamond Barissa Vantaalla vuonna keppi ja kivi, jonne ilmaantui sanotaanko melko vilkas venäläisnainen. Oli samoin ollut Pietarissa BU:ta katsomassa, ja siksi piti lähteä vodkan ja pirin venäläisten yskänlääkkeiden voimalla myös Suomen puolelle katsomaan keikkaa.
Eihän tätä voi unohtaa! Se oli upeaa osallistavaa performanssia sekin.
Kuuntelin aamusta vähän Noisextraa jälleen. Olen alkanut lämpenemään tälle, innostus tarttuu ja hyviä keskusteluja sekä fiilistelyjä löytyy. Piti vaan päästä yli tollasesta tietynlaisesta jenkki-tyyppisestä tyhjännaureskelusta ja "yeahhh..." narinasta hehe
Näitä on vaan paha kuunnella keskittyneesti, kun koko ajan on himo laittaa käsiteltävä levy soimaan!
Quote from: Commander15 on January 15, 2024, 12:17:39 PMKuuntelin aamusta vähän Noisextraa jälleen. Olen alkanut lämpenemään tälle, innostus tarttuu ja hyviä keskusteluja sekä fiilistelyjä löytyy. Piti vaan päästä yli tollasesta tietynlaisesta jenkki-tyyppisestä tyhjännaureskelusta ja "yeahhh..." narinasta hehe
Näitä on vaan paha kuunnella keskittyneesti, kun koko ajan on himo laittaa käsiteltävä levy soimaan!
Silloon kun näillä oli se Merzcast niin kuuntelin jakson tai kaksi ja kuuntelun jälkeen käteen jäi vaan fiilis että miksi en käyttänyt tätäkin aikaa siihen että olisin itse kuunnellut tuon kyseisen levyn. Vasta viime aikoina kuunnellut pari Noisextra-jaksoa ja kyllä noita haastatteluja täytyy ruveta käymään läpi. Jos siellä(kin) on jotain yhden levyn analyysiä niin mieluummin kuuntelen sen levyn itse ja jätän kyseisen jakson väliin.
Quote from: FreakAnimalFinland on January 14, 2024, 10:50:35 AMkuuntelin Matriarch CD:tä. Käsittääkseni tätä en mehusteltu ja onhan tämän julkaissut tekijälafka jolla kuvien perusteella korvat päässä. Olisi ehkä kannattanut tokaista artistille että yritä edes saatana! Ei pitäisi olla kovin vaikeaa saada loopit olemaan napsumatta ja/tai että nää syna oskillaatio loopit aivan systemaattisesti ryssitään. Sauma on aina päin helvettiä, eikä taatusti voi perustella että vähän kuin kassulooppien nytkähtävä sauma
tsekkasin myös Bandcampistä tuon, ja jännä juttu tuo saumahomma, koska ensinnäkin mennyt läpi tekijältä, ja sen jälkeen vielä lafkalta (kuten mainitsit), mutta vielä masteroijaltakin, jolta luulisi tulevan kuittausta tilanteen parantamiseksi. ehkä onkin kuitattu (?), ja mahdollisesti jopa kuitattu takaisin (?), että antaa mennä vaan tolleen. tästä johonkin alan zineen syväluotaava artikkeli ja tarpeeksi intomielinen toimittaja tivaamaan vastauksia tekijöiltä :D
Aamun lumitöiden jälkeen tullut pyöräytettyä kahvittelun ohella muutamat Incipientium levyt. Studies in still life CD eniten drone/ambient huminaa ja erittäin hyvää sellaista. Belastning vinyyli, joka myös projektin debyytti, perinteisempää Ruotsi villasukkakamaa ja nauhamanipulaatiota. B-puolella jonkinlaista itämaista musiikkia ajettu efektien läpi. Nyt soi Undergång joka varmaan oma suosikki näistä tuon studies CDn ohella. Kaiutettua pianoa ja huminaa. Radioääniä ja sampleria. Unenomainen tunnelma läpi levyn joka etenee todella hienosti mennen koko ajan syvemmälle sisäavaruuteen. Sopii hyvin tällaiseen talviseen vapaapäivään.
Tällä taitaa olla myös jonkinsortin Buddhalainen pohjavire näissä tekemisissä joka tietty resonoi minulle. Sen verran paljon diggailen tätä projektia, että piti kehystää Undergång vinyylin mukana tullut julisteliite seinälle asti.
Atrax Morguen Paranoia soi asken loppuun, siinäpä vasta häiriintynyttä kamaa!
Tuli vihdoin hommattua Näsiän ykkösnauhakin kun toka ollut tiuhaan kuuntelussa. Tässäkin vähän erikoisempaa kaiuttelua ynnä muuta, mutta ehkä kokonaisuutena vähän enemmän "tavallisemman" säröisen romunoisen suuntaan? Ei huono ollenkaan, mutta kakkosnauha omaperäisyydessään vielä reilusti parempi. The Day Of The Antler - Love Beyond Love myös hankittu vasta nyt ja menee kyllä heittämällä viime vuoden parhaimmistoon, huhhuh! Niin monipuolista kamaa, hyvällä tavalla oudosta harsh noisesta pianokohtiin ja vähän raskasta industrial fiilistäkin välillä. Todella hienosti rakennettu kokonaisuus. Samoin on Pain Appendix - Manuhypnoz CD joka nyt soimassa ties monettako kertaa. Kolmosbiisissä kun kaikki elementit lähtee tulittamaan ja keulimaan ihan kunnolla toistensa päälle niin ei voi kun hymyillä ja todeta että kyllä se on jumalauta NOISE mikä määrää!
Näsiä ekaan keikkaan ei kovin pitkä odotus. Saa nähdä millaista syntyy livenä. Kasetit on tietysti pitkälti liveä nekin, mutta kovempi volume ja kenties uutta äänentoistoa, niin saa nähdä!
Rotat/Tryptich split kassu, aivan helkkarin hyvä Rotat puoli taas tässä. Tryptich miekkonen käynyt suomessa asti katsomassa joitain noise keikkoja kun euroopassa tarjonta hieman toisenlaista. Aiemmat kassut ja cdr tullut asialliseksi havaittua. Splitillä jää ehkä Rotat myllyn jalkoihin hieman, mutta hienolla tavalla nimenomaan hienostelematonta noisea. musta pvc "kirjasto kotelo" ja kasetissa runkoon painetut grafiikat ynnä muuta joten hinta on aika suolainen.
Genocide Organ uutukainen pari kertaa pyöritelty ja taattua kamaa. Muutamia aiempia suorempaa ja iskevämpää, vaikka varsinaisia oikein naamalle lävähtäviä ilmiselviä hittejä ei heti tule mieleen. Myöhemmiltä levyiltä alkoi ne kovimmat erottua lähinnä ajan kanssa, sen verran tasavahvaa matskua.
Näsiä muuten viikkoa ennen Lahden-iltamia Tampereella. Mielenkiinnolla odotan, millaiseksi meno live-tilanteessa kääntyy.
https://facebook.com/events/s/sahkoinen-matinea-7-nasia-net-/1032436674502173/
Quote from: Commander15 on January 18, 2024, 02:17:13 PMAtrax Morguen Paranoia soi asken loppuun, siinäpä vasta häiriintynyttä kamaa!
Todella hyvä levy on.
Sitten joskus kun on oikeasti vapaapäivä vailla mitään velvollisuuksia, niin pitää tehdä empiirinen testi ja kuunnella koko päivä pelkkää Corbellin kamaa ja kokeilla saisko Urashiman Atrax Morgue silver boxin kokonaan läpi.
Pitikin tulla tuota Day Of The Antlerin uusinta tulla kehumaan tänne. Ja täysin oikeutetusti menee viime vuoden parhaimmistoon. Täydellinen iltapäivä kuunteluun. Ei liian kireä,muttei himmailuu.
Melko vähälle varsinaisen noisen kuuntelu jäänyt täälläpäin viime päivinä. AAD:n julkaisemana free jazz-levy; Wood & Metal (discogs mukaan ihan melu-ukkojen silti) taasen soinut usein. Hyvä äänite. Kuulemma liiankin hyvin soitettu. Noh, välillä voi...
Torba jäbä Mauro Diciocian kasetti kans pyörinyt päivittäin. Ei toistoista huolimatta ole saavuttanut ihan sitä asemaa kuin edeltäjänsä. Ne odotukset...toisaalta ymmärrän nimenvaihdoksen, koska tämä on enemmän sävelletyn, kuin kollaasimaisuuden kuuloista. Toisen puolen "Simppujen Ekshibitionismi"-pulputus luo hieman liiaksi konservatorio-miellekuvia tässä päässä.
Quote from: aivosumu on January 18, 2024, 03:40:01 PMTuli vihdoin hommattua Näsiän ykkösnauhakin kun toka ollut tiuhaan kuuntelussa. Tässäkin vähän erikoisempaa kaiuttelua ynnä muuta, mutta ehkä kokonaisuutena vähän enemmän "tavallisemman" säröisen romunoisen suuntaan? Ei huono ollenkaan, mutta kakkosnauha omaperäisyydessään vielä reilusti parempi.
Se ensimmäinen Näsiä-nauha ei tehnyt itselleni oikein mitään, niin on jäänyt toinen nauha kokonaan tsekkaamatta, mutta ehkäpä se pitäisi ottaa tarkasteluun, etenkin jos nämä tulevat keikat antavat aihetta. Vähintään nyt tuo Tampereen sunnuntaimatinea tulee nimittäin tsekattua.
Ankeuttava tilanne päällä: Kaikki levyt makaavat laatikoituna uudessa osoitteessa, ja stereotkin ovat jo paketissa. Kuuntelujonossa odottaisi monta tässäkin mainittua levyä; uusi Pain Appendix, H.Ö.H. -kokoelman uusinta, Zalhietzli "Armure" ja niin edelleen. Näitä on hyvä lähteä purkamaan, kunhan tilanteet sen sallii.
Duunissa on ollut kuulokekuuntelussa mm. Organ of Corti "EA & Other Works". Siinä on yhdistelty omaan makuun varsin onnistuneesti musikaalisempia elementtejä kevytnoise-rapinaan ynnä muuhun looppipohjaiseen toimintaan – kombo joka ei keskimäärin juuri puhuttele. Tuon kassun missaaminen nakertaa, mutta täytyy sen sijaan hoitaa se uusi CD kotiin sopivan hetken koittaessa. Ensikuuntelu diginä lupaili hyvää, ja äkkiseltään sanoisin että on parempi kuin ensimmäinen levy, josta pidin kyllä myös.
Urashiman Masonna boksi saapui viikolla, tullut pyöriteltyä sitä tasaseen tahtiin läpi, onhan tää aivan helvetin hieno paketti. Omaan makuun parhaat Masonnan vuodet hallussa, tuo Frequency LSD ajan hyperlasertykitys ei oo sitä ominta suosikkia, vaikka hyvää sekin on. +4 tuntia pelkkää huuto/feedback/rytinä Masonnaa, kaks vikaa nauhaa, Hate ja Freak, sitten todella voimallista myllytystä jo. Varmasti toinen rundi boksille viikonlopun mittaan.
Toisena uusin Cov Ops, vielä kovempi kun eka levy! Ekalla oli aika repivää soundia, hieman ehkä ähky kerkee tulla CD:n aikana. Uudella mallikas ja maltillinen 36min mitta, soundi vahva ja vaaniva, osuu just meikä power electronics hermoon.
Quote from: aivosumu on January 18, 2024, 03:40:01 PMTuli vihdoin hommattua Näsiän ykkösnauhakin kun toka ollut tiuhaan kuuntelussa. Tässäkin vähän erikoisempaa kaiuttelua ynnä muuta, mutta ehkä kokonaisuutena vähän enemmän "tavallisemman" säröisen romunoisen suuntaan? Ei huono ollenkaan, mutta kakkosnauha omaperäisyydessään vielä reilusti parempi.
Jännä homma. Olin kuunnellut kakkosta paljon netistä ja hankin jossain vaiheessa molemmat yhdellä kertaa. Laitoin ykkösen soimaan ja kun ensimmäinen delayromukolahdus lähti kaikumaan ensireaktio oli, että ei helvetti kellä on pokkaa julkaista tällaista? No hommahan toki kehittyy, mutta alkuun oli sellanen fiilis, että nyt on reverb ja delay drenched voi moro. Mutta jostain syystä nimenomaan tämä ykköskassu on soinut lopulta paljon kakkosta enemmän. Jos joku kysyisi mikä Näsiä kannattaa hankkia niin perstuntuma on, että kakkonen on parempi ja kehitystä tapahtunut. Jostain syystä kuitenkin ykkönen pyärii dekissä toistuvasti?! Eli en valita ja ihan tosi jees päästä näkemään pian livenä peräti kahteen otteeseen! Melukevät 2024 <3
Quote from: Heppakirjat on January 19, 2024, 11:39:33 PMJännä homma. Olin kuunnellut kakkosta paljon netistä ja hankin jossain vaiheessa molemmat yhdellä kertaa. Laitoin ykkösen soimaan ja kun ensimmäinen delayromukolahdus lähti kaikumaan ensireaktio oli, että ei helvetti kellä on pokkaa julkaista tällaista? No hommahan toki kehittyy, mutta alkuun oli sellanen fiilis, että nyt on reverb ja delay drenched voi moro. Mutta jostain syystä nimenomaan tämä ykköskassu on soinut lopulta paljon kakkosta enemmän. Jos joku kysyisi mikä Näsiä kannattaa hankkia niin perstuntuma on, että kakkonen on parempi ja kehitystä tapahtunut. Jostain syystä kuitenkin ykkönen pyärii dekissä toistuvasti?! Eli en valita ja ihan tosi jees päästä näkemään pian livenä peräti kahteen otteeseen! Melukevät 2024 <3
Olen huomannut vastaavanlaista itsekin, tosin yleisesti, ei koskien nyt tuota projektia (jota en ole tainut kuullakaan jotain klippiä pidempää). Monesti tulee kuunneltua matskua mikä on vähemmän erinomaisen tuntuista, kuin että vain laittaisi jo valmiiksi erinomaiseksi tuntemansa levyn soimaan. Siihen "vähemmän erinomaisuuteen" tai jopa "epämääräiseen, ehkä huonompaan" liittyy se, että haluaa varmaankin päästä selville, että josko siinä ehkä onkin jokin juttu mitä ei ole ensimmäisellä, toisella tai kolmannellakaan kuuntelulla huomannut.... ja kuuntelukertojen mukaan kokemus kasvaa ja voi löytyä jotain hienoa. Ehkei sitä voi kuvailla "erinomaiseksi", mutta voi ainakin itselleen sanoa että "tässä on sitä jotain", ja sen selvittäminen on jollain tapaa kiehtovaa. Eli ne julkaisun hyvyyden tasot ovat (tai voivat olla) moninaiset. Ja joskus selkeä huonouskin voi innostaa, jos siinä on edes jotain pientä erikoisuutta (ainakin jollain tapaa niissä raameissa mitä nyt ylipäätään kuuntelee)- vähintään tekemään itse paremmin :D
Quote from: Heppakirjat on January 19, 2024, 11:39:33 PMensireaktio oli, että ei helvetti kellä on pokkaa julkaista tällaista? No hommahan toki kehittyy, mutta alkuun oli sellanen fiilis, että nyt on reverb ja delay drenched voi moro.
Itselläni tuollainen elementti on hyvin positiivinen. Eli siis "kellä on pokkaa". Artistille mainitsin välittömästi matskun kuultuani että tästä tulee mieleen K.Mizutani kasari kamat. Aiheesta löytyy topic jostain SI syövereistä joka lähinnä kertoo että artisti ei juuri ketään kiinnosta. Mies oli alkuperäisen Merzbow duon kakkosmies sinne kasari loppupuolelle asti ja miehen soolo kamat kuulostaa aika lailla just siltä miltä kuulostaisi se muinais Merzbow nitkutus ja natkutus mikäli Masamin osuus olisi poissa. Ekalla LP:llä on jopa niitä "samanlaisia" free rumpu kolisteluja.
Ehkä paras julkaisuista on KIYOSHI MIZUTANI "Inferior's Betrayal" tupla kassun 2xLP reissue jota vieläkin saa. Ferns pisti pihalle. Se nimenomaan sisältää sellaisia "Näsiä" henkisiä juttuja. Homman nimi saattaa olla että koko biisi on vaan Mizutani hieromassa kivenmurikkaa johonkin pöydällä olevaan rautalevyyn (oletan). Ei oikein soi, ei rämise, ei kolise. Ei mitään edittiä, efektit on aika kuivat, välillä joku kurja reverb ja mikseristä väännetään hieman sinne rajalle että melkein lähtee kiertämään, mutta ei "noisesti".
Levy on jotenkin ihan helvetin nerokas ja sen yksi kantavista voimista on juuri se ultraminimalismi sekä "miten kehtaa!?!".
CD julkaisuilla kans hyvät kamat ja eka LP Masamin lafkalla kova luu, mutta mikään ei niin hyvä kuin tuo tupla LP. Kaikki on sellaisia että niitä kuunnellessa herää kyseenalaistamaan miksi tätä edes kuuntelee. Herää ajatus että voisihan niitä kiviä hieroa vaikka itsekin (ja on tullut hierottua), kenties jopa paremmin tuloksin, mutta lopulta viivan alle jää, myös Näsiässä, että tälläistä ei oikein ole kuin 1 tekijä Japanissa/Suomessa, jolla taatusti kyky tehdä monenlaista, mutta ajatus on tehdä nimenomaan TÄTÄ.
Näsiässä, kuten myös Mizutanissa on se tilan ja akustiikan käyttö. Kuulee sekä objektin akustisen äänen että vahvistimista ja kiertoäänistä muodostuvan tason. Käsittääkseni molemmissa tämä on tietoista, eikä mikään virhe.
Joskus näitä kivinoise hommia kuunnellessa hommasin yhden englannissa livenä taltioidun akustisen kivien räpläys live CD. Se oli kyllä sellainen sketsi että oksat pois. Se on hauska elementti miten pelkkä äänen vahvistaminen tai joku mekaaninen tai sähköinen laite mukana, tekee jostain "musiikkia" tai kuunneltavaa ääntä. Ilman sitä, yht' äkkiä ääni onkin... turhanpäiväinen kivien rapina, heh.
Quote from: FreakAnimalFinland on January 20, 2024, 10:20:53 AMQuote from: Heppakirjat on January 19, 2024, 11:39:33 PMensireaktio oli, että ei helvetti kellä on pokkaa julkaista tällaista? No hommahan toki kehittyy, mutta alkuun oli sellanen fiilis, että nyt on reverb ja delay drenched voi moro.
Itselläni tuollainen elementti on hyvin positiivinen. Eli siis "kellä on pokkaa".
Fyysisenä julkaisuna varsinkin. Jos käsintehtyä tunnelmaa ja selkeästi artistilla ollut hyvä pykäilyn meininki ja pakottava tarve, niin todellakin! Itse ainakin myönnän, että äänen lisäksi vaikuttaa tosi paljon julkaisun tunnelma tai siihen liittyvät henkilökohtaiset kokemukset: joku köppänen kassu, jonka saa kädestä käteen joltain tuntemattomalta ja josta huokuu rakkaus, viha tai joku muu tunne lajia kohtaan, usein lopulta soi ja kuulostaa paremmalta kuin taidoikkain mestariteos jostain bandcampista. Mielstäni parhaassa noisessa on usein vahva tirkistelyelementti. Ja Näsiän ykkösessä tämä toteutuu mielestäni hyvin vahvasti, paketointia myöten.
Kivihomista tuli vielä mieleen, että usein yksinkertaiset ideat kantaa yllättävän kauas juuri edellämainituista syistä. Ei siinä: nauhoittelin tuossa voimatyökaluja yksinkertaisella setupilla ja lopputulos oli ihan vaan paskaa, että tarvii ne yksinkertaisetkin hommat toimivan pohjan. Mitä tulee kivien rapinaan ilman elektroniikkaa, niin kyllähän usein ASMR:n ja todella kovan noisen välinen raja voi olla yllättävän hiuksenhieno.
Kuuntelin äsken Näsiän kakkosen läpi ja on nämä molemmat kyllä varsin hyviä.
Lähiaikoina on muuten soinut Encephalophonicin X ja Hurtcore. Surgical Mods pyörähti kanssa kerran, muttei syystä tai toisesta päässyt uusintakierrokselle vaan sujahti takaisin hyllyyn. Boninia lienee turha hehkuttaa sen enempää, eiköhän kaikki tunnusta, että Italian päädyssä on nuppien säätö helvetin hyvin hallussa! Hurtcorella on hetkiä, jolloin on pakko arvostaa tuota edellä mainittua pokka-aspektia. Ihan helvetin taidokkaasti säännöstellyn harshin sekaan on jätetty välillä todella köppäsiä nopeita oskillaatioita. Joku nössömpi olisi varmasti leikellyt ne pois, mutta toimii mielestäni kokonaisuuden seassa tosi hyvin.
Jos en nyt ihan omiani horise, hauskoja puolia on että mies soittaa matskut livenä, eikä studio editteinä. Lisäksi kaikki vanhempi kama on ollut "as is" henkisesti masteroimatonta. Vasta tietyt FA:m julkaisemat myöhemmät levyt on suomessa masteroituja. Vaikka vimpan päälle muiden noisen masteroija, omat nauhoitukset oli tapana jättää sellaiseksi kuin nauhoittaessa tuli.
Ilahduttavaa lukea näinkin kattavaa keskustelua Näsiästä. Olen itsekin sitä mieltä, että siinä on jotain erikoista, vaikkakin on hyvin vaikea pukea sitä sanoiksi. Pitäisi päästä jututtamaan artistia kunnolla jossain vaiheessa.
Kuuntelin nyt itsekin hypen vuoksi Näsiän kassut Bandcampista. Ensimmäinen toimi paremmin. Onhan sen kaiutettu metallin pauke "aneemista", mutta silti siinä on jotain helvetin iskevää ja tyydyttävää. Tokalle täytyy antaa vielä lisämahdollisuuksia, koska jäi ensimmäisen varjoon. Lahden keikka täytyy käydä tsekkaamassa.
Viime aikoina ollut taas RRR/PURE cd maniat päällä. Sarja on itselleni hyvin olennainen, kun se osui just siihen kohtaan että lähti 94 Grunt kassua "isoille noiselafkoille" ja RRR kaikkein innokkaimpana pisti välittömästi paluupostissa "grunt this! -Emil" viestillä kanteen signeeratun Emil Beaulieau "Memories" CD, RRR kataloogin. Ronilla oli hyvä asenne noise hommissa joka tuli ilmi esim. miehen ollessa moderaattori iheartnoise foorumilla. Jokaiselle uudelle jäsenelle joka postasi, lähti tervetuloviesti ihan manuaalisesti. Samaan tapaan aika lailla jokaiselle joka vaan otti yhteyttä, sai vastauksen ja aika avokätisesti support heti jos sille oli syynsä.
Toki mies varmasti ymmärtää että lähettämällä yksi noise CD ja kataloogi, voisikin käydä niin että teinipoika pistää jokaisen säästetyn dollarin setelin postissa sitä mukaa kun on saanut 25 taalaa kasaan tms, joka vastasi 3 CD + postit hintaa. Diili joka tuntui siihen aikaan aivan hullun hyvältä kun suomessa sillä rahalla sai suurinpiirtein yhden CD:n kaupasta.
On hauska käydä läpi nykyään näitä Pure levyjä, sillä ysäri puolivälissä kaikkein kovinta luuta oli sen hetken kuumimmat Japanilaiset noiset sekä tietysti vintage power electronics re-issuet kamoista mitä ei enää saanut mistään. Sen sijaan moni julkaisu joka oli "ihan jees", on nyt jopa sarjan helmiä.
Soinut n. viikon sisään The Haters "Ordinarily Nowhere" joka itselleni ihan top-10 noise CD ikinä. Sen sijaan jos joku olisi kysynyt mitä mieltä TAC "Out of context" CD:stä, muistikuvat olisi olleet todella hataria. Kyse ei ole Italian T.A.C., vaan tämä on USA projekti joka tehnyt tosi vähän, mutta ollut kuvioissa jo 80-luvun ekalta puoliskolta. Todella low-tech ja rupuista noise räpinöitä. Olen melko varma että CD:n viimeistä biisiä Emil Beaulieau olisi hyödyntänyt omissa jutuissaan. Veikkaisin että nykyään TAC cd saisi paljon paremmin vastakaikua kuin ennen.
Emil Beaulieau "Kill the all-noise japanese artists" CD, ihan turbo klassikko jossa ron käyttää japani noise vinyyleitä tehdäkseen oman teoksen.
AMK "Play" CD, rajua ja suhteellisen primitiivistä levarinoisea jossa tuhottuja äänilevyä muistuttavia objekteja levarissa pyörittelevä AMK saa aikaiseksi "looppaavaa" mutta koko ajan liikkeessä olevaa karkeaa noisea.
PAIN JERK "Trashware" CD, oma PJ suosikki, ja aivan hervoton siinä ajassa kun Japanilaisen noisen "teknologisempi" ja hifimpi puoli on tavallaan suhteellisen alkutekijöissään. Vanha liitto oli huomattavasti enemmän impro noizu linjoilla ja Pain Jerk taas alkaa olla kuin harsh noise sinfoniaa sellaisen rinnalla.
VIOLENT ONSEN GEISHA "The midnight gambler" CD, hulluttelu noise, pitkä CD jossa on ihan kunnon tykitystä, mutta myös VOG tyylillä kaikenlaista älyttömyyttä. Jotain jämämusaklippiä, kiljahduksia rumpukone pötpötysten päälle jne. Pitkälti todella mainio CD ja sopii vaikka Gerogerigegege ystäville!
Nykyäänkin vielä saa uutena joitain Pure levyjä ja kyllä ne kaikki on hyvällä hinta/laatu suhteella. Tietyt loppuunmyydyt klassikot voi saada discogsin kautta ihan järki hintaan.
Toi Näsiä on mielestäni monella tapaa kiehtova projekti, tykkään siitä ihan hulluna ja toi "II" on mun kirjoissa eräs vuoden 2023 kovimmista noisejulkaisuista.
Näsiässä on sopiva ripaus mystiikkaa, eritoten luontomystiikkaa, ja rustisuutta. Se on tavallaan erittäin arkkityyppinen Suomi weird noise / kesämökkinoise projekti: kotikutoinen ja ruraali ote niin soonisesti kuin yleisfiilikseltään, hommassa on outo ja primitiivinen ote sekä ei-akateeminen kokeilevuus on framilla. Tavallaan suomalaiskansallinen sovellus ruottalaisesta villasukkanoisesta, kelanauhat ja vintagesynat on korvattu metsäläismentaliteetilla ja ferronauhoilla, heh!
Etenkin tosta kakkosnauhasta poikkeuksellisen maukkaan tekee se tapa, jolla se on toteutettu. Vahvistimen ja viive-efektien läpi toistettu metalliromun käsittely taltioidaan nauhalle fyysisessä tilassa mikrofonilla tai useammalla. Se luo mielenkiintoista teosmaisuutta, kun metallin käsittelyä taltioiva mikrofoni taltioi tilaa itse nauhoitusmikrofonin ohella. En tiedä että onko liian kaukaa haettua, mutta mieleen tulee henkisellä tasolla Malevitsin teos Valkoista valkoisella.
Tänään soi XE:n Incriminating Evidence boksi sekä Incipientiumin Limbo kasetti.
Incipin kassu on hyvä. Eksoottisia lohkaisuja joltain obskuureilta etnomusakaseteilta, epäterveen kuuloista kasettisihinää sekä post-mortem äänenlaatua ja syntikkadroneja hyvällä maulla. Hirvittävän "musikaalinen" ote tekemiseen, voimakas tunnelma on läsnä kautta kassun ja kansina toimii oikein hyvä zinemuotoinen taidepläjäys. Tässä on tosiaan voimakkaasti buddhalaista väreilyä, josta VTR aiemmin kirjoittikin.
XE boksi on rautainen! Victory ja s/t cd:t on omissa kirjoissa ihan top 10 PE / noise-kamaa, ei voi mitään! Samanlainen tilantuntu ja "taiteellinen" tatsi omaan korvaan kuin esim. alkupään Sutcliffe Jugendilla, mutta totta kai tyyli ja ilmaisu on uniikkia.
KYLMÄKOVAMAA "Rikottu Minäkuva" kasetti saapui juuri tänään ja tässä sellainen Suomen uudemman kaartin tekijöistä jota pakko mehustella. Pari itse julkaistua kassua tuli jonka jälkeen tuntui liki haaskaukselta että mini painoksen recycled kassuilla tulee kamppeet. FA teki täyspitkän levyn, jonka jälkeen taas omaan tahtiin julkaissut kassuja. Taso ei ole laskenut ja tämän ehdin jo pari kertaa pyöräytellä. Meininkin tavallaan aika samalla linjalla kuin CD kanssa jo oli. 4 biisiä, jotka yhtä aikaa "sama sessio" hengessä yhtenäistä äänimaailmaa, mutta toisaalta jokaisessa kappaleessa omanlainen idea ja tunnelma. Kun Gnawed matskujen kanssa mehusteltu että tunnelissa nauhoitettua raapimista, ei ne jotenkin kovin sykähdyttävästi kuulosta siltä, vaan kiipparimusat siinä pinnassa. KKM tuskin missään tunnelissa tai viemäriverkostossa nauhoittanut, mutta kuulostaa siltä! Likainen ja raaka tuotanto ja kurjan kasari kassu PE/industrial vibaista matalan teknologian touhua joka vaihtelee objektien raapimisesta ja heräilevästä feedbackistä aivan suoraan harsh noise jyrinään. Vokaalit on enemmän Gerogerigegege / Violent Onsen Geisha henkistä korkealta kiljumista, joka sopii soundiin ja teemoihin juuri hyvin, ettei ole mitään heavy electronics komentamista vaan enemmin ahdistuneita ja hillittömiä. Kova kassu taas!
Elektronimusiikkikonsertti 26.1 @konservatorio, tre
Kartio soitti hyönteiselektroniikkaa. Ilmeisesti suunnilleen sama setti kuin taannoin Pethousilla, mutta konservatorion surround-äänentoistolla! Pyörivää ääntää, naksuntaa ja niksuntaa. Kyllä tätä kelpaa kuunnella näissä puitteissa. Parissa kohtaa kaiuttimet poksui siihen malliin, että vaikea sanoa mitä oikein tapahtui vai kuuluiko asiaan. Hyvä setti joka tapauksessa ja ehdottomasti konserttisaliin sopiva.
Katveenkuuntelijat yllätti positiivisesti. Esittelytekstien perusteella odotin jotain Kummelin Paha Kurki -sketsiä, mutta myönnän olleeni väärässä. Ääni oli parhaimmillaan todella hyvää ja hienoa, naksuvaa 3D-teksturia bitcrush-efekteillä ja maalailevaa pädi- ja dronemattoa. Vähän turhan pitkä setti, jossa oli myös hieman heikompia palikka-ambientkohtia. Tästä kun leikkaisi turhat 40 % pois niin olis hiton kova! Tanssiesitys oli sellaista tribaalimystix-hommaa, joka ei oikein ole juttuni, mutta todella ihailtavaa kehonhallintaa ja kaikesta huolimatta hauska nähdä muitakin visuaaleja kuin videota.
Claws Costeau soitti erikoisinstrumenttejä ja väliin pari tunnetuinta skwee-bängeriä. Taustakankaalla oli jonkinsortin arjen kauhuelokuva, jonka leikkaus oli parhaimmillaan hillitöntä. Performanssinoloinen esitys, jota oli hauska seurata: Äänen puolelsta meluisat kohdat oli makuuni aika geneeristä korkeaa särösoundia loopereiden ja delayden läpi. Ei sen osalta hirveästi liikuttanut. Ehkä tämä tosiaan oli enemmän performanssiesitys kuin varsinaista äänitaidetta. Mm. saunakalustosta tehtyjä soittimia oli kiva ihmetellä jälkikäteen. Kaikenlainen tirkistely aina positiivista, joten oli kiva kiertää porukan tiskit läpi esitysten jälkeen.
On kerrassaan hienoa, että näitä järjestetään ja harmittaa kun tuntui että nyt oli vähemmän kuuntelijoita kuin edellisillä kerroilla? Toivottavasti näihin saataisiin jatkossa taas enemmän osallistujia... tuo äänentoisto ja akustiikka kosnervatorion salissa ovat vaan niin loistavia!
Kenties hieman omahyväisesti mehusteltava, mutta Commando 15 CD juuri kuuntelin läpi kun painosta asti tullut ja on se kyllä niin hullun hyvä että oikein ihmetyttää miten niin perkeleellisen hyvä levy onkin! Tavallaan hauska muistutus miten "yksinkertaista" on että tehdään noisea joka ei oikeastaan kuulosta miltään muulta juuri julkaistavalta noiselta. Ei tarvita mitään noisen "uudelleen keksimistä" tai teknologisia edistysaskelia, että voi täräyttää sellaisen oikein suun auki loksauttavan tasoisen, rajuudessaan ja repivyydessään aika omanlaisensa nauhoituksen jonka perässä tekeminen ei kyllä taatusti onnistu kovin monelta. Tai ei toki perässä tarvi tehdäkään, vaan löytää oma tapa tehdä.
Artistilta saa ehkä ruinattua jo hieman aiemmin, mutta virallisesti julkaisu vasta kun parit muut levyt saanut valmiiksi, ellei jopa SI #16 lehti.
Erään ulkomaan tyypin kanssa oli puintia aiheesta ja mies oli sitä mieltä että raaka ja rikkinäinen noise on todellakin kovassa huudossa nyt. Siitä itsekin puhunut monesti, mutta miekkosen mainitsema asia että esimerkiksi amerikkalainen hienosti tehty studionoise ei ole nyt haluttua... olen hieman skeptisempi! Kyllä se siinä rinnalla kulkee sujuvasti ja vittu miten John Wiesen uudet setit myllytti taas. Ei tarvitse läppäreistä kitistä, kun on riittävän hyvä läppärin käyttäjä!
Hei!
Just laitoin Umpio/Kartio kasetin rullaa. Tää on hetken venannu sitä oikeeta hetkee. Suoranaisia livelive-nauhoja en vissii Umpiolta oo kuullutkaan. Tampereelle en eilen taittunut palkkatyön vuoksi. Mutta onneksi näkyvissä melkoinen runsas live-kokemus kevät näin muuten.
Jännä nähä mitenkähän tuo Näsiä tulee settinsä toteuttamaan¿ En kyllä muista, et ennen liveäkään, ja kahden kassun jälkeen, ois tällaista kuhinaa ja kiinnostusta ollut näin marginaali lajissa. Ja hyvä näin!
Noisecast-Polus jakson kuuntelin taas tänään ja siinä oli tuosta arjen puurtamisesta. Tässä supistukset olleet jo kuukauden päivät kovat, mut ei...
Kolmas kerta ku alotin samasta matskusta leikkaa uudestaan. Hyvin poikkeuksellinen tilanne. Tossa on tommonen melkeen 6h-kinkku, josta silpoo. Ei vittu silti millään saa järkevää kokonaisuutta, edes lyhyempää. Ei kukko oo vasikka, et se käskemällä laulais.
Kuuluu rauhallisempaa Umpioo taustanauha-hölinöillä. Antoisaa viikonloppua itse kullekin säädyttömyydelle.
Quote from: piisti on January 27, 2024, 08:28:04 PMKolmas kerta ku alotin samasta matskusta leikkaa uudestaan. Hyvin poikkeuksellinen tilanne. Tossa on tommonen melkeen 6h-kinkku, josta silpoo. Ei vittu silti millään saa järkevää kokonaisuutta, edes lyhyempää. Ei kukko oo vasikka, et se käskemällä laulais.
Tästä aiheesta meinasin aloitella jo aiemmin topiccia ihan englanniksi ja pitää ehkä aloitellakin, kun en ole ihan varma oliko siitä puhetta jo aiemmin. Elikkäs mitä tulee mieleen 6 tunnin kinkusta, muutamissa noise podcasteissä on ollut artistit tai Noisextrassa myös itse juontajat että koska enää ei olla rajattujen kasettien ja tilan varassa, olisi hyvä vaan nauhoittaa kaikki. Rec päälle ja menoksi, kun ei voi tietää tuleeko jotain käyttökelpoista vai ei. Filet talteen ja joskus perkaamaan. Skin Crime tästä puhui myös.
Olen itsekin välillä perannut noita tuntikausien settejä, etsien missä se idea siellä tavoitetaan ja homma on hieman samankaltainen kuin valokuvauksessa. Filmiaikaan piti olla idea ja ajatus ja katsoa hieman rajausta ja muuta kohdilleen kun taas nyt on tuhat kuvaa josta seuloa mikä niistä nyt sattuisi olemaan hyvä. Tavallaan "turvallisempi" tapa katsoa sitä settiä tapahtuman jälkeen ja karsia pois huono. Omalla kohdalla olen todennut että rasittavaa ja inhottavaa puuhaa! Tuntuu että se myös vaikuttaa itse noisen teossa kun tiedostaa väistämättä että eihän tässä edes tarvitse kunnalla yrittää kun saa leikattua löysät pois. Siksi olen päätynyt huomattavasti määrätietoisemmin siihen että on täysin eri sessiot joissa kokeillaan, treenataan, fiilistellään mahdollisuuksia tai uusia tapaja/laitteita ja sitten on ne sessiot joissa tuon lopputuloksena syntyneitä ideoita toteutetaan määrätietoisemmin niin että ei ole tunti tolkulla sattumanvaraista soosia filenä jota lähteä perkaamaan, vaan nauhuri on pyörinyt vain silloin kun tuntuu että "nyt lähtee". Tietenkään aina ei lähde, mutta useamman tunnin kädenlämpöisen sijaan onkin tallessa paljon useammin aikalailla valmista kamaa josta ei paljoa tarvitse trimmailla.
Siksi myös kasetille nauhoittaminen onkin helvetin hyvä homma. Ei pelkästään soundaa paremmalle (yleensä), mutta jos jokainen uusi hyvälaatuinen C-60 alkaa olla jo työn takana hommata ja hintaakin tulla, ei niitä ihan samaan tapaan viitsisi tuhlailla kuin zoomin muistikorttia.
Quote from: FreakAnimalFinland on January 28, 2024, 10:02:40 AMSiksi myös kasetille nauhoittaminen onkin helvetin hyvä homma. Ei pelkästään soundaa paremmalle (yleensä), mutta jos jokainen uusi hyvälaatuinen C-60 alkaa olla jo työn takana hommata ja hintaakin tulla, ei niitä ihan samaan tapaan viitsisi tuhlailla kuin zoomin muistikorttia.
Hyvien c-kasettien, kelojen yms. niukkuushan on tässä krääsän kyllästämässä maailmassa kaikin puolin positiivinen asia! Nauhalle nauhoitetut sessiot, lähteet yms. ovat väistämättä väliaikaisia ja katoavaisia kun päälle täytyy nauhoittaa uusia juttuja. Siinä joutuu ehkä jo vähän miettimään, onko uudet hommat vanha jyräämisen arvoisia! Jokainen taaplaa tylillään, mutta tämän maailman tomussa suorastaan vituttaa katsella omia kovalevyjä, muistikortteja ja muita tämän päivän käytännössä ikuisia ja loppumattomia tallennusmuotoja. Jos ei niille arkistoidut jutut 20 v aikana ole päätyneet mihinkään, sille on lähtökohtaisesti syynsä. Toki zoomeilla ja puhelimilla tehtyjen kenttänauhoitusten osalta tällainen äänilähteiden arkistointi tuntuu pakolliselta. Ja sitä rojuahan kertyy.
Kasetille nauhoittamisen taika on just tossa rajallisessa mitassa, joka pakottaa funtsimaan vähän että mitä taltioi ja minkä verran! Mulla on tapana ajatella "teosmaisesti" näitä, eli funtsin vähän draaman kaarta ja dynamiikkaa alkuun, koettaen pitää jännitteen ja intention yllä sitten nauhoitushetkellä. Käytännössä tälleen sessioista ei kerry kuin joku 45 - 60 minuuttia nauhaa per treenikerta, joka on sitten jakautunut eri ottoihin tietyistä teoksista tai muista ideoista.
Aika hanakasti tulee äänitettyä heikon matskun päälle. Käyttistavaran siirrän neliraiturille ja siitä koneelle talteen, jolloin se alkuperäinen nauha vapautuu taas äänityskäyttöön. Varsinainen masterkassu, johon teoskynnyksen ylittävät kamat tallennan, on sitten semmonen että sen päälle en ala äänittelemään, vaan digitoin sen ja arkistoin nauhan.
Jep! Tässä on tullut tehtyä taannoin, et on kaikki romut levällään ja samalla leikannut. Sit jos tuntuu et tää tarvis vielä jotain niin helpompi sit iskee vaan reckiä ja vääntää lisää.
Nyt on kokemukseen pohjaten tullut nauhotettua kaikki. Yks juttu on siinä et se "soundcheck"-veto voikin olla parasta ja toisekseen joku välikilinä jossain taas sisältää omanlaistaan spirittiä.
Taannoin seurasin ku tallennus tapahtui puolinopeudella 60min kassulle. Kyllä siinä saundit tarkkaan valittiin ja tuskin mitään kuolematonta jäi äänittämättä.
Sekin saattaa nyt hieman hiertää meikäläistä et tekee vähän niinku tilautyötä nyt. Materiaalissa kyllä potentiaalia, muttei millään saa matskua niin sanotusti keskustelemaan keskenään. Luonnollinen flow ja tarinan kuljetus puuttuu nyt täysin. Ja siis täysin positiivia ongelmiahan nämä. Ei ehkä niin vakavaa, mut sen verran tosissaan et tehdään kunnolla.
Arv & Miljö- Orientering I denna värld CD soi äsken. Tiettävästi joku kokoelma cd tulossa lähiaikoina jossa A&M splittejä yms.
Olisikohan ollut Helsingin VPK noise keikalla kun bongasin että Edge of Decay julkaissut "Scorched Earth" nimisen kassun ja oli mennyt ilmoitukset ohi, jos sellaisia tehtykään. Nappasin kassun haltuun ja onhan tuosta jo monta kk aikaa, mutta nyt osui kätöseen kun hamusin kuunneltavaa kassuläjästä. Ja voisiko olla ihan parhaimmiston EoD kamaa? Ehkä grande finaalina oleva biisi jossa huuto mukana, hieman turhaan venyttää rajaa Tanskasen muihin projekteihin, mutta muuten toimii tavallista coolimmin. Vaikka romuissa on sellaista linjasoundin tympeyttä, toisaalta osassa biiseistä on jotenkin extra raastava särö ja mainion sähköinen fiilis. Arkinoise tykittely kaikin puolin, mutta pakotti kyllä kääntämään kassun loputtua uudestaan soimaan saman tien.
pitää vielä lisätä että b-puolen eka biisi lienee parasta EoD kamaa! Vaikka tiettyä ähkyä välillä ollut "harsh noisen takana leijuu drone" -meininkiin, jota itsekin tullut etenkin vuosia sitten harrastettua, on se onnistuessaan kyllä hyvä ja tässä toimii todella hyvin.
Kassu on 80kpl painos, ei taida suomessa olla kuin ehkä artistilla, ellei sarvessa ollut vielä 1kpl kassuhyllyn kätköissä.
Noiseen tavalla tai toisella liittyvistä zineistä ei ole ollut nyt pulaa! Untitled uus ei ole vielä saapunut kätösiin, mutta kohta. Uus AKTI#2 saapui juuri ja edellistä selvästi informatiivisemman oloinen paketti. Katabasis Zine on Noise Receptor ja Night Science koossa suurinpiirtein, liimasidottu paksu lehti jossa kantavana idiksenä Junkyard Shaman haastattely, runot, taide yms! Muutakin sisällä. Seksnobil #3 menossa koht sillää painoon. Jos ei varsinaisesti noisea, niin tavalla tai toisella siihen liittyvää.
Special Interests #16 pitäisi tulla toivon mukaan jo reilun viikon päästä. Kun pari viimeistä vielä saisi mainokset perille tänään olevaan deadlineen, niin muuten aikalailla valmista. Ei ole nyt sanalaskurit käsillä niin että saisi mitattua oikein tarkkaa dataa, mutta numero ainakin paksuin sitten ysi/kymppi numeron ja noita numeroita isompi sivukoko.. toisaalta ennen oli käytössä tiiviimpi fontti. Joka tapauksessa paljon asiaa luvassa monelta suunnalta ja aikakausilta.
Ja olennaisia unohtui tietysti HARSH WAYS zine + tupla CD! Juuri kolahtivat noudettavaksi, joten pääsee tunnin sisällä hieman pläräilemään!
Tämä päivä sujunut aikalailla AUBEa kuunnellen. Menossa neljäs CD putkeen, eli homman nimi "Sensory Symphonies" 4xCD box. Näistä Pulse Resonator ei tavallaan kuulu samaan sarjaan kuin 3 muuta. Kolme muuta on kukin kehonääni sarjaan. Keuhkot, verisuonet ja sydän, nuo kolme tuli aika pieninä LP painoksina PDB lafkalla ysärillä. Pulse Resonator on sama lafka, mutta se taas oli noista erillään oleva LP+7" setti VCO noisea. Suurin osa muissa on melko rytmikästä looppi touhua ja Pulse Resonator taas Aube standardilla ihan harsh noisen pariin menevää tykittelyä.
Iltoi!
Olihan kaunis Harsh Ways CD+zine, ja siinä zinessä on ihan lukemistakin osalta haastatelluista! Iso käsi masteroinnista P.Deelle. Fläsäreitä puskee kun kuuntelee.
Pain Appendix-Manuhypnoz on käsittämätön hieno teos! En tiedä onko tässä nyt koukkuna lyhyempi kesto mitä odotti, vaiko ihan juuri se mitta ja intensiivisyyskö, pakottaa kuuntelemaan uudestaan? Lähtökohtaisesti siis simppeli, niinku keitto. Sulla hyvät ainesosat ja sit maustat.
Ja vihkosen kuvat tos tupla seedees!!
Quote from: Commander15 on January 28, 2024, 01:09:42 PMKasetille nauhoittamisen taika on just tossa rajallisessa mitassa, joka pakottaa funtsimaan vähän että mitä taltioi ja minkä verran! Mulla on tapana ajatella "teosmaisesti" näitä, eli funtsin vähän draaman kaarta ja dynamiikkaa alkuun, koettaen pitää jännitteen ja intention yllä sitten nauhoitushetkellä. Käytännössä tälleen sessioista ei kerry kuin joku 45 - 60 minuuttia nauhaa per treenikerta, joka on sitten jakautunut eri ottoihin tietyistä teoksista tai muista ideoista.
Aika hanakasti tulee äänitettyä heikon matskun päälle. Käyttistavaran siirrän neliraiturille ja siitä koneelle talteen, jolloin se alkuperäinen nauha vapautuu taas äänityskäyttöön. Varsinainen masterkassu, johon teoskynnyksen ylittävät kamat tallennan, on sitten semmonen että sen päälle en ala äänittelemään, vaan digitoin sen ja arkistoin nauhan.
viimeset 10 vuotta oon äänittäny tietokoneelle suoraan (tai joskus kameran/puhelimen mikillä, jos ollu jossain tien päällä). en äänitä jameja jemmaan, vaan jos ja kun tulee joku improvisoitu vetäisy niin alan siihen sitten kasaamaan toisille raidoille lisää kamaa, ja tarvittaessa leikkaan turhia pois. Näitä noisempia juttuja tehdessä tulee monesti vedettyä pari n. 20 minuuttista putkeen - ja sit joko suoraan (jos puhtia riittää) lisämatskua toisille raidoille, tai sitten vaikka seuraavana/seuraavina päivinä, mutta ideana on kuitenkin se ettei jätä sellasia editoimattomia jameja roikkumaan arkistoihin mahdollista myöhempää käyttöä varten (tai jos se jami osottautuu surkeaksi, voi deletoida sen heti äänityksen jälkeen, mutta harvemmin näin, sillä yleensä jo alussa huomaa lähteekö lentoon vai onko parempi vaan siirtää äänitysajankohtaa). siinä kun sitten työstää sen biisin ja saa valmiiksi, voi ne alkuperäset jamit heittää vaikka mäkeen, jos on koneella tilanpuutetta (harvemmin niihin tarvii palata muutenkaan, ellei sit sattuis tulemaan joku "remastered from original files" deluxe edition versio joskus 30v päästä - mut ei tässä mitään ledzeppeliinejä olla (tai joku varmaan on sitäkin)). toki tuo kasettinauhurin ja kasetin kautta äänen kierrättäminen masterointi/editointivaiheissa on ihan kiinnostava ajatus, ja tuli vastikään kokeiltuakin (kuuntele tästä (https://www.youtube.com/watch?v=RDO6Mc7W3Ek&t=657s))
Quote from: piisti on February 01, 2024, 09:49:56 PMPain Appendix-Manuhypnoz on käsittämätön hieno teos! En tiedä onko tässä nyt koukkuna lyhyempi kesto mitä odotti, vaiko ihan juuri se mitta ja intensiivisyyskö, pakottaa kuuntelemaan uudestaan? Lähtökohtaisesti siis simppeli, niinku keitto. Sulla hyvät ainesosat ja sit maustat.
Hyvä vertaus! Itelle oli Pain Appendixilta ennestään tuttu lähinnä Satatuhattan julkasema loistolevy Toward Infinity, ja siltä pohjalta tää levy tuntu ensikuulemalta aika vaatimattomalta. Tokalla kuuntelulla lähti jo paremmin kun osas säätää aivot ja korvat vastaanottavammille taajuuksille, mut on tässä toki vielä paljon ihmettelemistä. Ite en yhtään allekirjoita ajatusta että romumetalliäänet ois jotenkin puhkikaluttu ilmiö.
Tuli Manuhypnozista mieleen V.T.R.:n kommentti muutaman sivun takaa, että "jossain vaiheessa tuli jo fiilis kotimaan julkaisujen kanssa, että nyt jokainen yrittää tehdä vuoden levyä". Tän levyn kohdalla ei tunnu siltä kuin kuuntelis jotain hiottua suurteosta vaan "vain" hiton kovaa noiselevyä, heh. Päällisin puolin simppelin olonen tyyli ja arsenaali mut lopputulos on tehokas ja sävykäs. Levy myös kuulostaa siltä että äänet tulee LUJAA, mut ei oo kuitenkaan vedetty äänikuvaa tukkoon.
Muita tänään soineita on Contortuksen uusin CD ja mini-CD, joista molemmista on pelkkää hyvää sanottavaa. Monipuoliset ja tylyt levyt. Minilevy on ehkä suoremmin ja tehokkaammin iskevä siinä missä albumi on synkeempi, mutta tuo voi olla vaan kestonkin luoma illuusio. "Feeding shit to the homeless"-sanotuksia on ainakin täällä Oulussa hyvä miettiä samalla kun julkisilta paikoilta katoaa penkit tai ne tehdään makoilukelvottomiksi, heh.
Levyjen kestoista puheen ollen, tuli tuossa postissa parit Lal Lal Lal-julkasut, mm. tää lähemmäs 70-minuuttinen jötkäle: https://lallallal.bandcamp.com/album/turku-holdem
Olin vähän varovaisin mielin levyn suhteen sen keston ja "mökää bändisoittimilla"-tyylin pohjalta, mutta on se soinut jo kolmesti eikä vielä tunnu loppuun kalutulta vaikka tavallaan onkin aika yhden asian musaa. Hieno kansikuva myös.
Särösemmistä ihan toisiin tunnelmiin, niin samalla hommasin kans tän: https://redbrut.bandcamp.com/album/cloaked-travels
josta on vähän kahtiajakosemmat tunnelmat. Välillä se on oikein miellyttävää ja kutkuttavaa kokeellista ääntä, välillä taas jotenkin väärällä tapaa pehmon tai vaan helpon kuuloista. En tiedä olisiko tuon sitten toivonut menevän vielä reilummin kokeellisuuden tai haastavuuden puolelle vai mikä siinä tökkii, mut ehkä se vielä lisäkuunteluilla selviää. Hieno kansikuva silläkin levyllä.
Harsh Ways setin kuuntelin läpi ja luin samalla zinen ja hieman posket punaisina ihmeteltyä että melkoista rallia tuli tykiteltyä, kun pelkkien kirjoitusvirheiden päälle on ylimääräisiä sanoja tai kesken jääneitä lauseita yms. heh.. Itselläni aika tiukka linja että selvin päin ei haastatteluja anneta, ettei sinne tulisi mitään haitallisia juttuja kuten varovaisuus mitä kannattaa tykitellä ihmisten ilmoille, kjeh. Verrattuna muiden haastiksin, tekstillä kyllä holtiton mitta jonka vuoksi oikoluku selvästi jäänyt hieman puolitiehen vaikka olevinaan vielä korjailin loppumetreillä. No... toisin kuin moni muu, itseäni ei kyllä brutalistinen evil english häiritse kun sen parissa pikkupojasta asti kasvanut, zinejä lueskellen eikä mitään oxford professoreita kuunnellen. Kaikin puolin kyllä hyvä julkaisu ja oikeastaan kaikki artistit on näin tallenteena vielä parempia kuin livenä? Tiettyä selkeyttä ja yksityiskohtaa tulee enemmän esiin.
Tänään tykittelin SCATHING 7". Tribe lafkan jäbän kanssa hieman tarinoin aiheesta. Levyn hinta niin suolainen etten sitä ole viitsinyt edes ottaa myyntiin. Oma kappale taisi tulla Satatuhatta ostoksena kun ajattelin että levy on jopa niin halpa että tukkuna ostaminen tulisi kalliimmaksi. Pikaisella matikalla levystä tulisi väkisin jotain 15-20 euron väliä vaikka tekisi ihan +-0 hommana kuten moni noise import tuppaa olemaan. Helvetin hyvä harsh noise 7", mutta asia mistä Tribelle mainitsin että en vaan oikein näe missä olisi ne 20 euron 45rmp noise 7" ostajat joten ei viitsi ottaa. Muuta lafkan kamaa on taas matkalla. On helvetin hyviä julkaisuja tullut ja kova luotto että tulevatkin timanttia.
Spiteful Womb LP pyörähti pari kertaa. Levy oli jo muoveista otettuna kunnon tomuinen ja pintanaarmuinen ja b-puoli vähän epäkesko. Putsauksen jälkeen ns. "soi ok". Kaikenlaiset naisartistien perässä tulevat naisasianaiset ja setämiesläähättäjät varmasti tykkää kun tämä on oikeasti tasokasta synkkää elektroniikkaa. Netistä varmasti siistimpi soundi kuin LP:ltä, mutta narinasta huolimatta kuunnellut tietysti vaan vinyyliä..
https://spitefulwomb.bandcamp.com/album/interior-castle
Quote from: piisti on February 01, 2024, 09:49:56 PMIltoi!
Olihan kaunis Harsh Ways CD+zine, ja siinä zinessä on ihan lukemistakin osalta haastatelluista! Iso käsi masteroinnista P.Deelle. Fläsäreitä puskee kun kuuntelee.
Pain Appendix-Manuhypnoz on käsittämätön hieno teos! En tiedä onko tässä nyt koukkuna lyhyempi kesto mitä odotti, vaiko ihan juuri se mitta ja intensiivisyyskö, pakottaa kuuntelemaan uudestaan? Lähtökohtaisesti siis simppeli, niinku keitto. Sulla hyvät ainesosat ja sit maustat.
Manuhypnoz on aivan älytön levy. Se on monella tapaa täysin valmis ja niin tiukka paketti n. 31 minuutin mitassaan, että oikein hirvittää. Metallin käsittely on taltioitu kirkkaasti, leikkaus sekä sommittelu on saumatonta ja Peten draamantaju on huippuluokkaa. Fiilis on kulunutta termiä käyttäen "elokuvallinen", albulin sisäinen narratiivi toimii. Juuri oikean mittainen paketti. On kuin kuuntelisi jotain paremman rockväen klassikkoalbumia!
Autossa pyöräytin Gruntin Vieraat aivot cd:n, sitä ennen kerran kotosalla. Saattaapi olla Installationin, Kraniometrian sekä Petturien roolin ohella jopa oma Grunt-suosikkini? Aika näyttää. Tykkään kovasti "rauhallisemmasta", veistoksellisesta industrial-otteesta, joka tällä albumilla on keskiössä. Äänilähteet ja sooniset elementit ovat mielenkiintoisia ja kuulostavat "fyysisiltä", eli ovat konkreettisia tekstuureja piisaa ja ne ovat selkeästi elävän ihmisen fyysisillä toimillaan tuottamia. En ollut läsnä keikoilla, joten nämä ovat vain omia vaikutelmiani. Mikon puhevokaalit luovat levylle mietteliään pohjavireen, tunnelma on vahva, jopa hieman pyhäkin. Ja pyhästä puheenollen, harva ja harras Pyhä Kuolema versiointi toimi kuin sata salamaa.
Quote from: mag-maa on February 01, 2024, 10:38:54 PMQuote from: Commander15 on January 28, 2024, 01:09:42 PMKasetille nauhoittamisen taika on just tossa rajallisessa mitassa, joka pakottaa funtsimaan vähän että mitä taltioi ja minkä verran! Mulla on tapana ajatella "teosmaisesti" näitä, eli funtsin vähän draaman kaarta ja dynamiikkaa alkuun, koettaen pitää jännitteen ja intention yllä sitten nauhoitushetkellä. Käytännössä tälleen sessioista ei kerry kuin joku 45 - 60 minuuttia nauhaa per treenikerta, joka on sitten jakautunut eri ottoihin tietyistä teoksista tai muista ideoista.
Aika hanakasti tulee äänitettyä heikon matskun päälle. Käyttistavaran siirrän neliraiturille ja siitä koneelle talteen, jolloin se alkuperäinen nauha vapautuu taas äänityskäyttöön. Varsinainen masterkassu, johon teoskynnyksen ylittävät kamat tallennan, on sitten semmonen että sen päälle en ala äänittelemään, vaan digitoin sen ja arkistoin nauhan.
viimeset 10 vuotta oon äänittäny tietokoneelle suoraan (tai joskus kameran/puhelimen mikillä, jos ollu jossain tien päällä). en äänitä jameja jemmaan, vaan jos ja kun tulee joku improvisoitu vetäisy niin alan siihen sitten kasaamaan toisille raidoille lisää kamaa, ja tarvittaessa leikkaan turhia pois. Näitä noisempia juttuja tehdessä tulee monesti vedettyä pari n. 20 minuuttista putkeen - ja sit joko suoraan (jos puhtia riittää) lisämatskua toisille raidoille, tai sitten vaikka seuraavana/seuraavina päivinä, mutta ideana on kuitenkin se ettei jätä sellasia editoimattomia jameja roikkumaan arkistoihin mahdollista myöhempää käyttöä varten (tai jos se jami osottautuu surkeaksi, voi deletoida sen heti äänityksen jälkeen, mutta harvemmin näin, sillä yleensä jo alussa huomaa lähteekö lentoon vai onko parempi vaan siirtää äänitysajankohtaa). siinä kun sitten työstää sen biisin ja saa valmiiksi, voi ne alkuperäset jamit heittää vaikka mäkeen, jos on koneella tilanpuutetta (harvemmin niihin tarvii palata muutenkaan, ellei sit sattuis tulemaan joku "remastered from original files" deluxe edition versio joskus 30v päästä - mut ei tässä mitään ledzeppeliinejä olla (tai joku varmaan on sitäkin)). toki tuo kasettinauhurin ja kasetin kautta äänen kierrättäminen masterointi/editointivaiheissa on ihan kiinnostava ajatus, ja tuli vastikään kokeiltuakin (kuuntele tästä (https://www.youtube.com/watch?v=RDO6Mc7W3Ek&t=657s))
Kierrätän ite noi nauhat niin, etten vedä niitä oikein missään vaiheessa kunnolla särölle, vaan silleen että nauhurin mittari vaan välillä käväisee punaisen puolella. Tälleen dynamiikka säilyy, mutta soundiin tulee kuitenkin sopivasti pientä nauhakompressiota ja -saturaatiota. Mehukkuus lisääntyy!
FA uusia julkaisuja just virallisesti pihalla ja zine kans. FA 30 vuotis juhlavuoden tiimoilta tulee läjäpäin Freak Animal International kokoelma CD, joita saa ilmaiseksi tilausten mukaan ne jotka suoraan tilailee. Artisteilta voi ostaa jos joku ilmoittaa myyvänsä. Ekalla volumella Moozzhead aloittaa katsotaan ketkä ulkomaan jätkät pysyy perässä!
Eilen soi useampaan kertaan One Dark Eye "Manic Depressive" CD, joka ilmestyessään sai vankan ajatuksen että kyseessä on ehdottomasti ODE paras julkaisu. Nyt levyä kuunnellessa, piti oikein ihmetellä oliko tämä näin rauhallinen?! Fiilis on edelleen että levy on ehkä paras ODE levy, sekä jotenkin hämärä "tunnelmallinen" ja "rauhallinen" noise levy. Sen verran rosoista on soundi, tyypillisellä MSNP saturaatiolla, ettei sitä voi oikein muuhun kategoriaan heittää. Tuosta huolimatta, monipuolisilla äänillä ja rauhallisella fiiliksellä rajun luukutuksen sijaan. Jos osuu kohdalle, kannattaa ehdottomasti napata haltuun. Reissue oli sen verran pieni painos ettei ehkä distroissa pyöri, mutta tuskin vielä kallis keräilylevy.
Ruuhkaiseen keikkakevääseen tällainen lisäys:
(https://i.imgur.com/t7sx9MJ.jpeg)
Monelle topicciin kirjoittelijalle varmasti itsestäänselvyyksiä mutta pakko mehustella kun kolisee taas niin kovaa: TNB & ORGANUM - PULP !!! Ihan käsittämättömän kovaa kamaa. Paksu drone leijuu taustalla ja romuäänityksissä jotenkin sellainen tietyllä tavalla "litisevä" soundi mitä en ole melkein missään muussa noisessa kuullut, vaikka esim. tietyissä Aprapat matskuissa kyllä päästään lähelle. Osuu vaan niin kovaa omaan noise hermoon, parhaita ikinä. Jos jollain on tuo PULP kokoelma CD ylimääräisenä ja haluaa järkevään hintaan luopua niin PM, ostan kyllä pois.
Quote from: bad milk on February 05, 2024, 02:48:56 PMRuuhkaiseen keikkakevääseen tällainen lisäys:
(https://i.imgur.com/t7sx9MJ.jpeg)
Kyllä keikkarintamalla näyttää riittävän vaikka mitä! Alkaa mennä kaikki rahat ympäri Suomea reissaamiseen.
Quote from: aivosumu on February 05, 2024, 09:18:21 PMMonelle topicciin kirjoittelijalle varmasti itsestäänselvyyksiä mutta pakko mehustella kun kolisee taas niin kovaa: TNB & ORGANUM - PULP !!! Ihan käsittämättömän kovaa kamaa. Paksu drone leijuu taustalla ja romuäänityksissä jotenkin sellainen tietyllä tavalla "litisevä" soundi mitä en ole melkein missään muussa noisessa kuullut, vaikka esim. tietyissä Aprapat matskuissa kyllä päästään lähelle. Osuu vaan niin kovaa omaan noise hermoon, parhaita ikinä. Jos jollain on tuo PULP kokoelma CD ylimääräisenä ja haluaa järkevään hintaan luopua niin PM, ostan kyllä pois.
TNB aika kova kierrättämään matskujaan. Vaikka "The Pulp Sessions" LP tuntui alkujaan ideana hieman nihkeältä, loppujen lopuksi sekin on aivan hervottoman hyvä noise levy.
https://www.discogs.com/release/13439781-The-New-Blockaders-The-Pulp-Sessions
Liner notesien mukaan, kun Organumia ei mainita, kyseessä mitä ilmeisemmin TNB lähdemateriaali pulp collaboraatiolle ja mittaa on yli puoli tuntia. Aika paljon verrattuna ettei niistä raavittu 7" collaboraatioon kuin pari minuuttia. Toki tuonkin levyn saatavuus LP formaatissa on hieman nihkeä, mutta hinta ei ole juurikaan alkuperäisestä hinnasta noussut.
Commando 15 cd tuli pyöräytettyä heti herätessä ja on kyllä todella hyvä! Tylyä ja brutaalia kamaa ja sellaista että ei tule muita vastaavalta saundaavia juttuja mieleen kotimaan kentältä tällä hetkellä. Pitää ottaa uusintakierros myöhemmin tänään.
Nyt paistaa aurinko niin mukavasti sisälle tänne kämppään, että Skullflower soimaan. Orange Canyon Mind kevyempänä aloituksena ja sen jälkeen kovempaa vaihdetta silmään Last shot at heavenin tahtiin. Kevät-talvi on yleensä muutenkin Skullflower ja rokki Ramleh aikaa elämässä. Oujea!
Commando 15 CD venaileekin tuossa otollista kuunteluhetkeä...
Laitoin Ihmisen ikävä -liput myyntiin, infot täältä:
https://special-interests.net/forum/index.php?topic=13235
https://youtu.be/f9Pha362iHQ
NOISECAST JAKSO 5
Jaksossa numero viisi käydään läpi hieman vuoden 2023 tapahtumia ja julkaisuja. Tämän lisäksi on Junta haastattelu jonka toimitti Janne Mäkelä. Junta on toiminut vuodesta 2020 asti Circle of Shit projektin sivutuotuoksena, julkaisuja on kerennyt tulla useita. Osa oman Rupu-tapes lafkan kautta, osa suomalaisten ja ulkomaisten toimijoiden kautta. Haastattelussa käydään Juntan ominsanoin projektin historiaa ja tarkoitusperiä.
Youtube sekä Spotify!
2023 keikoista voisinm mainita Jyväskylä Against Culture II, missä esiinty Hedkleaner, Comastasis ja The Coffee Dregsin korvaajana Circle of Shit. Tapahtuma laitettiin pystyyn muistaakseni puoltoista viikkoa ennen keikkaa niin ei ihme jos mennyt ohi. Siellä oli kuitenkin joku helvetin 40 tyyppiä kattomassa mikä yllätti, mutta ehkä ilmainen sisäänpääsy selittää sen. Musta Sunnuntai oli kans 2023 eli The Aprilsin debyyttikeikka. Siellä tais olla max 10 ihmistä, tossa podcastissa tästä mainitsen.
Edit:
Montako helvetin keikkaa sitä tuli itekin soitettua 2023?
Melun Kiukaat
8.10. Pethaus, TRE: Umpio, Junta & Memory Dreams
22.4. Mäkitorppa, JKL: Shark Varnish, Absolute Key, Junta & Tyrmä
Jyväskylä Against Culture II
Kouvolan Melua ja Mökää
Stoa x Kontula Electronic
Musta Sunnuntai.
En oo ihan varma mutta Junta saattoi esiintyä epiksillä akustisena. Ja oli vielä semmonen olo että oli hiljanen vuosi kun omia julkasuja ei tullu paljoo. Jatketaan
https://www.youtube.com/watch?v=72gzz87VMjM&t=1835s
Forssan noisekemuista kuulin paljonkin rapsaa! Astral Zombien spektaakkeli olis kattomatta. (Linkissä koko keikka.) Se veti puoltoista tuntia kunnon taidetta kunnes miksaaja lopetti keikan ja jäi mysteeriks että olisko se lopettanu ikinä. Yana pääs soittamaan kai joskus puol yhdeltä yöllä ja olivat ymmärrettävän vittuuntuneita. Kuulemma se kuitenkin auttoi vetämään hyvän keikan.
Keikkoja jonkin verran järjestäneenä voin luvata, että harva asia kääntää järjestäjän asenteen artistia kohtaan negatiiviseksi yhtä varmasti kuin haluttomuus tai kykenemättömyys kunnioittaa aikatauluja. Erikoiskeikoilla kuitenkin on tyypillisesti aika monia esiintyjiä, ja tehokasta peliaikaa usein hyvinkin rajoitetusti.
Jos arvon taitelija ei suostu lopettamaan keikkaansa ennen kuin hänet kiskotaan lavalta alas, tai jos hän jahkailee loputtomiin keikan aloituksen kanssa, se kertoo mielestäni jotain hyvin kummallista ihmisestä ja hänen asenteestaan. Tietysti taiteen ja musiikin tekeminen vaatii joiltakin tietynlaista kaiken ulkopuolisen unohtamista ja keskittymistä vain omaan tekemiseen. Mutta vaikka leijailisi missä sfääreissä, sitä silti toivoisi muiden puolesta, että osattaisiin pitää edes yksi jalka todellisuudessa.
Sellaistakin olen kuullut (onneksi en itse ole sentään henk koht joutunut todistamaan) että kaikki soundcheckeille varattu aika rohmutaan itselle. Eli omia soundeja hierotaan kaksi tuntia, ja neljä muuta artistia saa pärjätä ilman minkäänlaista checkiä. Tuo kuulostaa niin järjettömältä tilanteelta, että se on oikeastaan pielessä hyvin monella eri tavalla.
Astral Zombie veti tammikuussa keikan Alavudella. (Tämäkin kuulostaa joltain sairaalta vitsiltä.) Kiinnostaisi kuulla rapsaa että millanen meno siellä ollut. Yritin houkutella kaveria sinne kertomalla juoruja Forssan keikasta mutta ei hänkään niin masokistiksi heittäytynyt.
https://monkeyisland.fi/events/
Tämmöne mesta, tänne pitäisi varmaan järkätä jokin erikoismusan ilta, koska pitäisihän pohjanmaatakin sivistää!
https://www.facebook.com/AstralZombieProject/videos/the-gig-at-monkey-island-alavus-was-awesome-i-would-like-to-thank-everybody-who-/2095348814158742/
Keikkojen listauksesta puuttui myös XE/ZSS ja kumppanit syksyllä joka oli muutenkin maininnan arvoinen viikonloppu kun SAMANA PÄIVÄNÄ oli 3 eri mahista tsekata noisea. Keränen ja kumppanit oli helsingin keskustassa ja Lahdessa oli YANA ja kumppanit.
Pain Appendix tampereen keikka (tuosta oli myös video kokoelma linjoilla).
Kuten Mika mainitsee, lista ei tietenkään yrittänyt olla mikään täydellinen, vaan osoitus että ihan pikapuolisella kurkistuksella asiaan näyttää että vähintään kerran kuussa oli jossain menoa. Monesti enemmän. Yksittäisiä noisen pariin laskettavia myös musakeikkojen line-upeissa menossa.
Junta haastattelu ei ollut huono vaikka olikin nyky noisepodcast formaatissa lyhyt. Olin jopa positiivisesti yllättynyt että parikyt minsaa ja saatiin aika tiiviisti asioita läjään. Olen aiheesta muutenkin kirjoitellut useammassa paikassa (mukaan lukien uuden SI pääkirjoitus) että nykyään on hieman tietynlaista regressiota fanzine tai oikean median puolella, kun preferenssi on historian dokumentaatio, jossa kohteeksi kelpaa lähinnä veteraanit. Noisen puolella ei ehkä niin paha, mutta osa UG musasta sellaista että oikein ideaali tuntuu olevan saada ääneen sellaiset joilla on jo hommat hoidettu ja ehtoo puolella ja muistellaan vanhoja. Ei huono sekään, toki musahistoria ja etenkin noise historia kiinnostaa, mutta jos rinnalla ei ole uutta ja aktiivista tätä hetkeä, niin se on hieman kurja tilanne.
Kun on aktiivista tätä hetkeä, jossa historian sijaan olennaisinta on se mitä nyt tapahtuu, silloin pitää vaan haastattelijan asennoitua että joku skenen kehitys ja historiallinen muutos tms ei ehkä niin olennaista, vaan aktiivisesti lypsää juttua artistille olennaisista aiheista noisen tekemisestä juuri nyt. Kun esimerkiksi "jyväskylän kupla" tuli mainittua muutamaan kertaan, niin ei olisi haitannut että asiaa hieman tarkemmin avataan että mitä se käytännössä tarkoittaa. Millaisia artisteja messissä, mitä ne on tehnyt, eroaako se jotenkin olennaisesti että kuplasta on syytä puhua, vai onko kyse vaan sellainen paikallisskene jota vaan ilmenee aika sattumanvaraisesti.. ja ei ehkä sisällä jyväskylän kaikkia noisen tekijöitä, vaan enemmän sellainen "kun kavereiden kanssa tehdään niin...". Siinä mielessä lähes kaikki elää toinen jalka jossain kuplassa, ja kiinnostavaa olisi lähinnä miten se vaikuttaa näkemykseen ja toimintaan ja myös ehkä vanhan liiton ja uudemman UG:n eroja monesti tuntuu olevan että aikanaan oli vimmainen ajatus päästä pois ympäröivästä kuplasta, tuonne missä tapahtuu kaikkea ihmeellistä ja outoa, kun taas nykyään monesti ajatus lienee päinvastainen?
Erikoisista haastatteluista ja kuplista puheen ollen, uudessa UNTITLED lehdessä oli aika erikoinen haastattelu tsekki harsh noise tekijästä. Haastattelu käsitteli lähinnä miehen duunia (hautausmaiden) puutarhurina ja miekkosen liki patologisen oloista intoa koiria kohtaan. Pikaisesti käydään läpi noise collaboraatiot koirien kanssa ja muutaman koiranomista ihmisten yhteinen UG lafka ynnä muuta. hehe! Mies tokaisee että kyllä täällä tsekeissäkin on aktiivinen harsh noise skene ja onnistuu listaamaan artisteja, ja määrältään yksin Lahden (ja lähialueiden) artisteja lienee tuplasti sen verran. Siitä tulee heti mieleen Junta haastattelussa mainittu käänteinen korrelaatio, missä maan tai kaupungin jättimäinen populaatio ei välttämättä aiheuta jättimäistä "skeneä", vaan päin vastoin. Yksi asia joka sekoittaa pakkaa, lienee se ero miten innostavaa on pienessä maassa kun JOTAIN tapahtuu. Sen sijaan kun jossain USA:n isossa kaupungissa on noise keikkaa joka viikko, eihän niistä edes kuule, tai kukaan puhu mitään. Se lienee esimerkki todellisemmista kuplista, josta informaatio ei edes etene minnekään, koska sen ei tarvitse. Kun paikallisskenen kupla on sopivan iso, sen kansainvälinen merkitys saattaakin muuttua olemattomaksi.
Olin paikalla tuolla edellä mainitussa Forssan ns.noise illassa, vai miksi sitä kutsuttiin. Artisteille majoitus aamiaisineen 200m päässä keikkapaikasta maakunta hotellissa. Vanha tyylikäs kivitalo, jota mm. Aki Kaurismäki käyttänyt kuvauslokaationa.
Pub Hukan yläkerrassa panimoravintola, josta suora kulku alas jossa lava. Panomon bisseistä joutui artisti maksamaan. Bulkki olutta/lonkeroa sai ilmaiseksi. Talon tekniikka ja äänimies ammattilaisia. Aikataulut piti paitsi sen yhden esiintyjän puitteissa. Siitäkin selvittiin et feidataan alas niin YANA ehtii. Matkakulut maksettiin. Järjestäjä pääsi omilleen. Esimerkillistä!
Vähän kummastuttaa, että puheissa kyllä välähtelee; kaikki saa tehdä, hyvä että on erilaista-argumentteja. Sitku sitä erilaista tulee niin toisen käden tietona naureskellaan, et nyt oli liian omaperäistä...
2023 keikoista olisi pitänyt mainita se Noise Spacea edeltävä Mogao/Haudat/Haare/Umpio (ja joku vielä?) Turun Kirjakahvilassa. Tästähän alkoi melkoinen härdelli joka vaikutti myös tuohon Noise Spaceen.
Quote from: moozz on February 13, 2024, 09:47:55 AM2023 keikoista olisi pitänyt mainita se Noise Spacea edeltävä Mogao/Haudat/Haare/Umpio (ja joku vielä?) Turun Kirjakahvilassa. Tästähän alkoi melkoinen härdelli joka vaikutti myös tuohon Noise Spaceen.
Voi perse tätäkin härdelliä, vieläkin huvittaa ja vituttaa tämä "gate".
Quote from: Commander15 on February 13, 2024, 10:40:53 AMQuote from: moozz on February 13, 2024, 09:47:55 AM2023 keikoista olisi pitänyt mainita se Noise Spacea edeltävä Mogao/Haudat/Haare/Umpio (ja joku vielä?) Turun Kirjakahvilassa. Tästähän alkoi melkoinen härdelli joka vaikutti myös tuohon Noise Spaceen.
Voi perse tätäkin härdelliä, vieläkin huvittaa ja vituttaa tämä "gate".
Pari ilonpilaajaa jotka eivät kuuntele noisea ja eivät ylipäätänsä edes käy noisekeikoilla onnistui siinä, että kirjakahvilassa ei ole ollut noisekeikkoja tuon jälkeen ja Noise Space tila meni myös alta. Jokatapauksessa kirjis oli silloin tupaten täynnä yleisöä ja Noise Space tais vetää jonkinsortin yleisöennätyksen myös(?)
Mutta eipä tällä ollut jälleen kerran mitään suurempaa merkitystä mihinkään. Keikkoja riitti loppuvuodelle niin paljon, että jokaiseen ei edes ehtinyt niinkuin täällä on jo asiaa puitu. Toki vituttaa tuo Noise Spacen loppuminen parin idiootin takia, mutta lieveilmiöitä on aina.
Tänäkin vuonna tulee tapahtumaan niin paljon keikkarintamalla, että ei pitäisi olla kenelläkään valittamista.
Asianomaiset voi varmistaa, mutta käsittääkseni Noise Spacen järkkäilylle ei ole mitään ongelmaa ja sieltä on jopa kyselty perään josko saisi jotain aktiviteettia. Kyse enemmän siitä että jos omalla vaivalla ja joskus jopa rahalla tusaa joka tapauksessa aika epäkiitollista hommaa kuten DIY keikkojen järkkäily, ja vaivan palkaksi tulee kapuloita rattaisiin, voi herätä ajatuksia että kenelle ja miksi tehdä?
Paljon puhuttu itsereflektio tekojensa seurauksista ei ehkä kaikkein kovaäänisimpien hahmojen kohdalla toteudu samalla tavalla mitä muilta vaaditaan.
Politiikan filosofiassa on esitetty sellaista "seuraavan päivän" käsitettä. Yleensä sillä viitataan että spektaakkelille jossa liput liuhuu ja massat on kaduilla annetaan kohtuuton painoarvo. Seuraavana päivänä arki jatkuu, yleensä aika lailla samanlaisena koska tuolla spektaakkelilla ei ollut oikein muuta arvoa kuin näytösluontoinen härdelli. Se millä on oikea merkitys on mitä tuon härdellin ulkopuolella, siinä ns. todellisessa elämässä touhutaan. Tai: ollaan touhuamatta. Samaa voi sanoa virtuaalisista härdelleistä. Tavallaan sympaattista touhua kun esitetään että on tunteenpaloa ja aktiivisuutta, mutta sitten se itse tekemisen taso tuntuu jäävän fantasian tasolle.
Nyt tiistai aamun ratoksi just lähti uusin Italiasta juuri saapunut The Sodality CD soimaan. Verrattuna varhaistuotantoon, tässä on hieman arkinoisen vibaa, mutta sehän kelpaa. Tuli kuunneltua kasari albumi viikonloppuna ja on hauska huomata miten olennaisin ero on vokaalien puute. Italian miehillä itse soundit ja elektroniikka oli jo 80-luvulla aika syna- ja efektivetoisia toisella tavalla kuin mikään räkä-oskillointi. Teatraalista ja tietyllä tavalla jopa musiikaalista ja uniikkia. Tässä kuuluu nykyaikainen laitteisto ja biisit velloo sähkö-ambient-industrial viballa eteenpäin ja ihan minimaalisesti kuiskuttelee jotain taustalla, mutta olisi kieltämättä maistunut se psyko-seksuaalinen holtiton kiljuminen vielä näinäkin päivinä!
Lisäys: Mutta kuten aiempi postaaja mainitsi, ei pulaa keikoista tai paikoista ja julkaisuista ja minkä painoarvon antaa millekin asialle voi olla valinta kysymys kun nytkin kiinnostaisi enemmän tunaroitujen keikkapaikkojen perään miettimisen sijaan vaikka mahtaisiko RMSS tai Tahma olla vetelemässä joskus livenä ja pystyykö "tuollaista" soittamaan livenä "järkevästi"? Julkaisuilla suoraan ilmaisun kärkihommiin messiin joka herättää kiinnostusta onkohan mahdollista soveltaa liveksi asti tai kiinnostaako artisteja edes.
Joo, hienosti on keikkoja tuloillaan ja valittajat valittakoot, karavaani kulkee siitä huolimatta. Posin kautta!
Con-Dom / Militia split cd on soinut viime päivinä. Con-Dom puoli on äärimmäisen kovaa kamaa, haastavaa ääntä joka ei päästää kuulijaa helpolla. Militiaan en oo vieläkään päässyt oikein sisälle, jotenkin erikoinen sekoitus melko räikeitä metalliperkussiohommia ja melko simppeleitä synajuttuja, vähän jotenkin käppäistä menoa? Mutta kyllä tohon tulee toistuvasti palattua, että on siinä jotain tenhovoimaa kuitenkin.
Quote from: moozz on February 13, 2024, 09:47:55 AM2023 keikoista olisi pitänyt mainita se Noise Spacea edeltävä Mogao/Haudat/Haare/Umpio (ja joku vielä?) Turun Kirjakahvilassa. Tästähän alkoi melkoinen härdelli joka vaikutti myös tuohon Noise Spaceen.
Jep, ja jo pelkästään siitä syystä, että meillähän oli tuossa Suomen mittakaavassa jo kunnon
kiertue käynnissä: kolme menestyksekästä keikkaa, torstaina Tampere, perjantaina Turku ja lauantaina Helsinki. Kaikille riitti mukavasti yleisöä, mikä oli mukava todeta.
Nyt huhtikuussa kokeillaan samaa temppua uudestaan eri kokoonpanolla, Violent Shogun / Tyhjä Pää / Umpio / Haudat, suunnaten Tampereelta pohjoiseen.
Quote from: FreakAnimalFinland on February 13, 2024, 11:45:26 AMMutta kuten aiempi postaaja mainitsi, ei pulaa keikoista tai paikoista ja julkaisuista ja minkä painoarvon antaa millekin asialle voi olla valinta kysymys kun nytkin kiinnostaisi enemmän tunaroitujen keikkapaikkojen perään miettimisen sijaan vaikka mahtaisiko RMSS tai Tahma olla vetelemässä joskus livenä ja pystyykö "tuollaista" soittamaan livenä "järkevästi"? Julkaisuilla suoraan ilmaisun kärkihommiin messiin joka herättää kiinnostusta onkohan mahdollista soveltaa liveksi asti tai kiinnostaako artisteja edes.
RMSS kontaktoitu toki jo, heh! Ilmeisesti ainakaan vielä ei ollut suunnitelmissa soittaa livenä, tai ajatusta siitä, miten hommaa lähtisi toteuttamaan. Mutta kuka ties joskus tulevaisuudessa ideat alkaa kehkeytyä, toivotaan niin!
Quote from: bad milk on February 13, 2024, 12:18:08 PMQuote from: FreakAnimalFinland on February 13, 2024, 11:45:26 AMMutta kuten aiempi postaaja mainitsi, ei pulaa keikoista tai paikoista ja julkaisuista ja minkä painoarvon antaa millekin asialle voi olla valinta kysymys kun nytkin kiinnostaisi enemmän tunaroitujen keikkapaikkojen perään miettimisen sijaan vaikka mahtaisiko RMSS tai Tahma olla vetelemässä joskus livenä ja pystyykö "tuollaista" soittamaan livenä "järkevästi"? Julkaisuilla suoraan ilmaisun kärkihommiin messiin joka herättää kiinnostusta onkohan mahdollista soveltaa liveksi asti tai kiinnostaako artisteja edes.
RMSS kontaktoitu toki jo, heh! Ilmeisesti ainakaan vielä ei ollut suunnitelmissa soittaa livenä, tai ajatusta siitä, miten hommaa lähtisi toteuttamaan. Mutta kuka ties joskus tulevaisuudessa ideat alkaa kehkeytyä, toivotaan niin!
Tahman suhteen vähän sama juttu. Eli livenä soittaminen ei kovin iso prioriteetti, mutta ei täysin pois suljettu mahdollisuus. Tekoprosessissa niin paljon kaiken sortin tietokoneen ja kasettidekin kanssa manuaalisesti nysväämistä ja editointia yms. että livenä soittaminen vaatisi kyllä täysin erilaisen lähestymistavan, ja varmaan jotain uuden laitteiston hommaamistakin. No mutta ehkä jossain välissä!
PS. Tahma kasettia löytyy mulla vielä vino pino jos joku on vailla (olikohan loppu kaikista suomalaisista distroista?). Vaihdot mielellään mutta rahallakin saa, 6e + postit. Jyväskylässä kädestä käteen. tahma692@gmail.com
Vegekahviloissa, taidetyöpajoissa ym. puolijulkisissa putiikeissa soittaminen on ihan ookoo. Se on helppoa ja kivaa, helpompaa kuin jos joutuu itse vastaamaan kaikesta. Tämä voi olla jonkin sortin perspektiiviharhaa, mutta sitten kun tämä meidän superfanimme ryhtyi käymään some-kampfiaan sohvaltaan käsin näitä keikkapaikkoja vastaan, siellä sun täällä tunnuttiin aktivoituneen tekemään kaiken ihan ite. Keikkajärkkäämisen hankalin, mutta myös palkitsevin muoto. Suomessa ollaan aina sisuunnuttu vastoinkäymisissä ja mikäpä olisi parempi vastine jääräpäiselle suossa tarpomiselle kuin ug-noisekeikkojen järjestäminen.
Viime syksynä oli yksi keikka Redissä, Slow Slow Loris, Bryskt ja Vomitriste. Oliko joku muu vielä? En itse päässyt paikalle vaikka järjestäjänä aloitin, siirsin sitten vetovastuun Brykst-Kentsulle kun ilmeni etten pääsisi itse osallistumaan. Yleisöä oli kuulemma n. puoli tusinaa, pienehkö pudotus siitä n. 120 Umpio/Mogao/Haare/Haudat/Moozzhead -keikalta. Varmaan ainakin osittain siksi että karskimpi osasto oli sinä iltana Rock Bearissa, fiinimmän menon ystävät taas Suomenlinnassa leijailemassa ambientin pauloissa.
Vapaakaupungissa on määritelty tietyt ehdot joiden puitteissa saa jatkossa tehdä, joka on tietty tilan tarjoajien oikeus. Mitään varsinaisia suunnitelmia jatkolle ei ole juuri nyt, mutta ei se mitenkään mahdotonta tai pois suljettua ole.
Noise Spacen perään kyselleille olen tavannut vastata, että Redin vapaakaupungissa saa kuka tahansa järjestää keikkoja. Se on helppoa, ilmaista ja talo tarjoaa laadukkaan äänentoiston, valaistuksen, videoprojektorit ja maksaa paikalle jopa (ammattitaitoisen ja asiansa osaavan) äänimiehen. Vain lauantaisin 19-22, ei kesäkuukausina kesä-heinä-elo.
https://www.vapaakaupunki.fi/ilmoita-tapahtuma/
Mutta kuten ylempänäkin todettiin, tätä on turha vatvoa enempää. Keikkatilanne on juuri nyt parempi kuin koskaan ennen ainakin sinä aikana kun itse olen ollut aktiivinen. Harmillista vain että kun itse arvostan tiettyä jatkuvuutta niin Helsingissä ei ole just nyt mitään selkeästi luotettavaa mestaa mistä tietäisi että onnistuu. Eiköhän sellainenkin kuitenkin ennen pitkää jostain löydy.
Historian havinoista muuten sellainen Noisecastiin liittyvä, että Anenzephalia soitti Turussa, muistaakseni vuosi oli 2007 ja siellä oli Halthan, jossa line-upissa oli Restraint jäbät apuna. Muutakin soitti. Tuolla Anenzephalian tekniikkana oli MS-20 ja sen läpi soiteltiin erinäisiä lähdemateriaaleja. Tekniikka oli vielä pitkälti DAT nauhalta matskun soittoa ja sen prosessointia. Kova keikka tietenkin. Samalla reissulla esittelin miehille niinkin mullistavaa laitetta kuin SP-303 sampleriä ja totesin että voisi olla Tesco artisteillakin live meininkiin enemmän live tatsia jos matskua kun nauhan sijaan käytössä sampleri jolla looppeja pyöritellä. Tuskin nyt pelkästään suomalaisien vinkkien ansiota, mutta myöhemmin nähty näiden tekijöiden keikoilla. Ke/Hil matskut hyvinkin soitettua.
Nykymuotoisessa Anenzephaliassa on tullut harvinaisen hieno lisäys kun Molochin aikuinen tytär liittyi mukaan. Inhottavana äijänä olin ensin hieman skeptinen, mutta helvetin hyvin toimi ja innolla odotan että näkee uudelleen!
Live matskuista puheen ollen UMPIO / TYHJIØ split kassu, on kova. Umpio tarjoilee live settejä ja T vetää aika tyylipuhdasta harsh noise tykittelyä joka tuntuu jäävän suomessa aika usein mainitsematta, kenties sen verran vähemmän aktiivinen julkaisurintamalla mutta ehkä tämän kassun myötä esimerkiksi ulkomaillakin bongataan paremmin?
LOGOS - I kassu, ei ollut mitkään hullut odotuksen kassun suhteen, mutta kun CD soitin kyykähti päivällä kesken cd kuuntelun eikä enää tunnista mitään levyjä, päätin napata tämän kassun ihan sattumalta. Venäjän mies, pitkä kassu, tehda-pro hommat, mutta soundi onkin mukavan manuaalista ja ei varsinaisesti "rikkinäistä noisea", mutta selvästi vapaamuotoisemmin etenevää kamaa joka kuulostaa kuin korg syna inputin kautta syötettäisiin pikku metalli objektien räpläystä ja se saa synan moduloimaan tuohon soundiin pohjautuen. Ei ehkä aivan ehdotonta hittiä, mutta monesti todella korvanmyötäistä yhden otoksen romu-sähkö settiä.
Quote from: Atrophist on February 13, 2024, 03:31:25 PMVegekahviloissa, taidetyöpajoissa ym. puolijulkisissa putiikeissa soittaminen on ihan ookoo. Se on helppoa ja kivaa, helpompaa kuin jos joutuu itse vastaamaan kaikesta. Tämä voi olla jonkin sortin perspektiiviharhaa, mutta sitten kun tämä meidän superfanimme ryhtyi käymään some-kampfiaan sohvaltaan käsin näitä keikkapaikkoja vastaan, siellä sun täällä tunnuttiin aktivoituneen tekemään kaiken ihan ite. Keikkajärkkäämisen hankalin, mutta myös palkitsevin muoto. Suomessa ollaan aina sisuunnuttu vastoinkäymisissä ja mikäpä olisi parempi vastine jääräpäiselle suossa tarpomiselle kuin ug-noisekeikkojen järjestäminen.
Viime syksynä oli yksi keikka Redissä, Slow Slow Loris, Bryskt ja Vomitriste. Oliko joku muu vielä? En itse päässyt paikalle vaikka järjestäjänä aloitin, siirsin sitten vetovastuun Brykst-Kentsulle kun ilmeni etten pääsisi itse osallistumaan. Yleisöä oli kuulemma n. puoli tusinaa, pienehkö pudotus siitä n. 120 Umpio/Mogao/Haare/Haudat/Moozzhead -keikalta. Varmaan ainakin osittain siksi että karskimpi osasto oli sinä iltana Rock Bearissa, fiinimmän menon ystävät taas Suomenlinnassa leijailemassa ambientin pauloissa.
Vapaakaupungissa on määritelty tietyt ehdot joiden puitteissa saa jatkossa tehdä, joka on tietty tilan tarjoajien oikeus. Mitään varsinaisia suunnitelmia jatkolle ei ole juuri nyt, mutta ei se mitenkään mahdotonta tai pois suljettua ole.
Noise Spacen perään kyselleille olen tavannut vastata, että Redin vapaakaupungissa saa kuka tahansa järjestää keikkoja. Se on helppoa, ilmaista ja talo tarjoaa laadukkaan äänentoiston, valaistuksen, videoprojektorit ja maksaa paikalle jopa (ammattitaitoisen ja asiansa osaavan) äänimiehen. Vain lauantaisin 19-22, ei kesäkuukausina kesä-heinä-elo.
https://www.vapaakaupunki.fi/ilmoita-tapahtuma/
Mutta kuten ylempänäkin todettiin, tätä on turha vatvoa enempää. Keikkatilanne on juuri nyt parempi kuin koskaan ennen ainakin sinä aikana kun itse olen ollut aktiivinen. Harmillista vain että kun itse arvostan tiettyä jatkuvuutta niin Helsingissä ei ole just nyt mitään selkeästi luotettavaa mestaa mistä tietäisi että onnistuu. Eiköhän sellainenkin kuitenkin ennen pitkää jostain löydy.
Monet, uskallan jopa sanoa että useimmat, tollaset puolijulkiset kulttuuritilat ovat julkisrahoitteisia mutta käytännössä pienten porukoiden, yhdistysten ja vastaavien puuhastelutiloja. Tämä tekee näiden resilienssistä todella matalan, etenkin jos herää pienikin pelko että joku kaupunki tai muu organisaatio voisi vetää tilat alta tai rahoituksen pois jonkun kyherön lähettämien sähköpostien vuoksi. Ei tartte olla mikään Der Stürmer vetämässä että illat perutaan, vaan täysin ilmanaikaiset "kytkökset," riittävät hehe
Quote from: piisti on February 13, 2024, 09:39:32 AMOlin paikalla tuolla edellä mainitussa Forssan ns.noise illassa, vai miksi sitä kutsuttiin. Artisteille majoitus aamiaisineen 200m päässä keikkapaikasta maakunta hotellissa. Vanha tyylikäs kivitalo, jota mm. Aki Kaurismäki käyttänyt kuvauslokaationa.
Pub Hukan yläkerrassa panimoravintola, josta suora kulku alas jossa lava. Panomon bisseistä joutui artisti maksamaan. Bulkki olutta/lonkeroa sai ilmaiseksi. Talon tekniikka ja äänimies ammattilaisia. Aikataulut piti paitsi sen yhden esiintyjän puitteissa. Siitäkin selvittiin et feidataan alas niin YANA ehtii. Matkakulut maksettiin. Järjestäjä pääsi omilleen. Esimerkillistä!
Vähän kummastuttaa, että puheissa kyllä välähtelee; kaikki saa tehdä, hyvä että on erilaista-argumentteja. Sitku sitä erilaista tulee niin toisen käden tietona naureskellaan, et nyt oli liian omaperäistä...
Kuulin kans että hieno mesta ja hyvät puitteet olleet, kiinnostaisi kyllä päästä tuonne suunnalle Suomea muutenkin keikalla.
Astral Zombie osunut kiikariin ekan kerran joskus vuosia sitten kun huomasin että joku noiseartisti (eli hän) oli esiintymässä Lumous-festareitten jollain avausklubilla. Ei tullut lähdettyä katsomaan. Jonkun verran tullut hepun hommia yritettyä kuunneltua. Arvostan tuota maanista oman jutun tekemistä. Varmasti ei murehdi mitä mieltä "skene" on. Bandcampistä löytyy. Voidaanko noisen puitteissa puhua vähän niinkuin outsider-artistista? Hyvä että tällaisia oman visionsa tekijöitä on, varsinkin näinä satatuhatta-aikoina kun kaikki uudet artistit ovat jotenkin helvetin valmiita tekijöitä. Lisää häröilyä!
Quote from: aivosumu on February 13, 2024, 02:25:36 PMQuote from: bad milk on February 13, 2024, 12:18:08 PMQuote from: FreakAnimalFinland on February 13, 2024, 11:45:26 AMMutta kuten aiempi postaaja mainitsi, ei pulaa keikoista tai paikoista ja julkaisuista ja minkä painoarvon antaa millekin asialle voi olla valinta kysymys kun nytkin kiinnostaisi enemmän tunaroitujen keikkapaikkojen perään miettimisen sijaan vaikka mahtaisiko RMSS tai Tahma olla vetelemässä joskus livenä ja pystyykö "tuollaista" soittamaan livenä "järkevästi"? Julkaisuilla suoraan ilmaisun kärkihommiin messiin joka herättää kiinnostusta onkohan mahdollista soveltaa liveksi asti tai kiinnostaako artisteja edes.
RMSS kontaktoitu toki jo, heh! Ilmeisesti ainakaan vielä ei ollut suunnitelmissa soittaa livenä, tai ajatusta siitä, miten hommaa lähtisi toteuttamaan. Mutta kuka ties joskus tulevaisuudessa ideat alkaa kehkeytyä, toivotaan niin!
Tahman suhteen vähän sama juttu. Eli livenä soittaminen ei kovin iso prioriteetti, mutta ei täysin pois suljettu mahdollisuus. Tekoprosessissa niin paljon kaiken sortin tietokoneen ja kasettidekin kanssa manuaalisesti nysväämistä ja editointia yms. että livenä soittaminen vaatisi kyllä täysin erilaisen lähestymistavan, ja varmaan jotain uuden laitteiston hommaamistakin. No mutta ehkä jossain välissä!
PS. Tahma kasettia löytyy mulla vielä vino pino jos joku on vailla (olikohan loppu kaikista suomalaisista distroista?). Vaihdot mielellään mutta rahallakin saa, 6e + postit. Jyväskylässä kädestä käteen. tahma692@gmail.com
5.7. on Jykylän Kramsulla jonkunlainen erikoismusan/noisen iltama. Keksi siihen joku setti?
Quote from: Smrt on February 13, 2024, 05:02:23 PMVoidaanko noisen puitteissa puhua vähän niinkuin outsider-artistista?
Just tuolla Noise Spacessa on ollut myös jotain jopa noisen asteikolla hieman hämärän oloisia hiippareita, jotka on soittaneet ekan (joissain tapauksissa myös ainoan) livensä siellä. En nyt viitsi ryhtyä alkaa nimiä mainitsemaan. Kyllä minusta tilanteessa jossa noisen lupaavimmat tulokkaat kuratoidaan Flow festareille soittamaan, voidaan jonkin sortin outsider artista puhua.
Lähtihän keskustelut käyntiin! Ekana Kiitoksia yllä kirjoittaneille sisällöstä podcastiin. Hienoa hetken tallentamista jälleen asianosaisilta.
Ihmettelen suuresti kuinka paljon
juurikin keikkojen järjestämiseen sekä niiden varmistumisen spekulointiin Tässä ja Nyt menee aikaa ja energiaa. Tänään tuli pyyntö et ens viikon keikalla näytettävä video pitäisi lähettää katsottavaksi etukäteen...todennäköisesti teknisistä syistä, mutta omaan mieleen hiipii välitön ennakkosensuurin uhka. Ja se jos mikä laittaa taiteilijan ahtaalle.
Ja ei, en ole ollut asian tiimoilta yhteydessä järjestäjään. Pyörittelen näitä päässäni, syljesken nettiin ja vedän vetskarin kii.
Olen kuunnellut monta iltaa Death Squad CD julkaisuja. Nämä kaikki oli näitä vanhojen kasettien uusintapainoksia ja aikanaan ihmettelin että 150kpl erinä tehdyt levyt olisi aivan liian pieniä painoksia, mutta todellisuus taitaa olla ettei varhaistuotanto kovin monia edes kiinnosta. Julkaisutapa oli hieman erikoinen. Jokainen kassu piti tehdä irrallaan digipak CD muodossa, vaikka pääasiassa ovat sellaista 15-30 min välille asettuvaa. Muistaakseni 20 minsaa ja alle olevat levyt myytiin 9e ja sitä pidemmät täyspitkinä. Moni täyspitkäkin on puolen tunnin töräytys. Matskusta olisi helposti saanut tehtyä hieman kuuntelijaystävällisemmänkin ratkaisun. Nyt matsku on n. 15 CD:llä vaikka ne olisi ihan sujuvasti saanut prässättyä ehkä.. kuudelle? CD boxi vihkon kanssa olisi ollut varsin cool, sillä suurin osa digipakeistä ei sisällä juurikaan artworkkia samalla tapaa kuin originaali kassut joiden käsin duunatut paketoinnit oli ihan omaa luokkaansa. Musiikillisesti homman nimi on todella simppeli noise. Monesti tuntuu että käsillä on ehkä delay pedaali jossa looppi toiminto, jonkin sortin särö, ja täysillä kasetille niin että yksinkertaiset sähköiset noise elementit rutisee todella selkeinä ja suoraviivaisina palikkoina, usein toistaen looppeja tai kohisten staattisesti, niin että ihmetyttää miten vähän varhaisia HNW ja crunchy ysäri julkaisuja noteerattaessa, Death Squad mainitaan niin harvoin! Varhaistuotannossa ei yleensä ole vokaaleita eikä syntikkaa, samplejä tms, mutta noisenakaan se ei kuulosta siltä miltä tyypilliset ysärinoiset ameriikassa kuulostaa. Soundit on riisuttuja ja suoria, ei mitään juhlavaa räiskettä tai monipuolista ajoa, vaan tympeää ja vittumaista kamaa. Voi olla että nyt ekaa kertaa kuultuna ihmisten reaktiot on lähinnä että "jaa tälläistä...", mutta aikanaan teki niin kovan vaikutuksen kansitaiteet, tekstit, käsin duunatut paketoinnit ja todella vittumaisen koruton äänimaisema että itselleni myös riisuttuna noista elementeistä CD versiotkin pelittää hyvin.
Ei löydy äkkiseltään muuta kuin hieman tavallista eläväisempi Messiah kassun näyte pätkä. Kassusta riippuen, soundi ja teknologia on aika lailla tätä, mutta rakenteellisesti vaihtelee. Välillä looppia piisaa enemmän, välillä feedbackia, välillä rutisee bassovoittoisemmalla murskaavalla jyrinällä, jne.
https://www.youtube.com/watch?v=6KItsBvnWPI
Mainostellaanpa tännekkin eli uusi Lusters kasetti on nyt pihalla Tribe Tapesin kautta.
tribetapes.bandcamp.com/album/sun-doesnt-weep
Quote from: piisti on February 13, 2024, 08:14:41 PMTänään tuli pyyntö et ens viikon keikalla näytettävä video pitäisi lähettää katsottavaksi etukäteen...todennäköisesti teknisistä syistä, mutta omaan mieleen hiipii välitön ennakkosensuurin uhka.
Itse olen aina pyytänyt videot aina ehdottomasti etukäteen. Vain välttääkseni tilanteen jossa arvon artisti toteaa, "okei, no mä aloitan sit minuutin päästä, tässä olisi tämmöinen vääntynyt, mun repun pohjalla viimeiset 2 kuukautta lillunut muistitikku, josta löydät mun taustavideon Pohjois-Korean kolmanneksi yleisimmässä videoformaatissa .xzyq"
Jos arveluttaa että jokin toinen motiivi pelissä, kannattaa ihan avoimesti kysyä. Kyllä asioista pitää pystyä keskustelemaan ilman sen kummempia kuumotuksia.
Quote from: piisti on February 13, 2024, 08:14:41 PMTänään tuli pyyntö et ens viikon keikalla näytettävä video pitäisi lähettää katsottavaksi etukäteen...todennäköisesti teknisistä syistä, mutta omaan mieleen hiipii välitön ennakkosensuurin uhka. Ja se jos mikä laittaa taiteilijan ahtaalle.
Ja ei, en ole ollut asian tiimoilta yhteydessä järjestäjään.
Järjestävänä tahona voin sanoa että teknisistä syistäpä hyvinkin. Qbusin kautta nuo on tarkoitus ajaa eli muutama vaihe enemmän kuin tikku kojeeseen ja vlc/mediaplayeristä playtä. Tekniikan hoitava taho toki sanoi että voitte tuoda toki keikka päivänäkin, mutta ottakaa myös kone millä ajatte.
Quote from: Atrophist on February 14, 2024, 02:56:15 PMItse olen aina pyytänyt videot aina ehdottomasti etukäteen. Vain välttääkseni tilanteen jossa arvon artisti toteaa, "okei, no mä aloitan sit minuutin päästä, tässä olisi tämmöinen vääntynyt, mun repun pohjalla viimeiset 2 kuukautta lillunut muistitikku, josta löydät mun taustavideon Pohjois-Korean kolmanneksi yleisimmässä videoformaatissa .xzyq"
Tämä. Kerran varsinaisesissa töissä myös tapaus missä video toimitettiin hetkeä ennen näytöstä mac formatoidulla levyllä. Ainut ehkä moista lukeva laite ei syö muuta formaatia kuin dcp. Siitä sitten kotiin siirtämään unix koneella tiedostot toiselle tikulle.
Okei! Hei no hieno homma. Ei oo ehkäpä myöskään orkesterin sisäinen kommunikaatio tässä asiassa ollut myöskään parhaimmillaan. Eikä sieltä käsittääkseni ole tulossakaan korean kolmanneksi suosituinta hooseeta. Vainot...
Heppakirjat-Kassut tuli tänään. Ihan valmista kamaa. Tyttö ja sätkä-kantisessa ehkä inasen rempseempi meno.
Leather Dog-ceedeen soidessa hetken luulin liesituulettimen kyykähtäneen.
Uusin Haare cd lähti soimaan just. Kasoittain muutakin tässä kuunnellut ja niistä ehkäpä myöhemmin.
Posti sai vihdoin Commando 15 CD:n perille. Kuuntelin pari kertaa eilen illalla läpi ja äsken vielä kertaalleen. Vanhankoulun vire puhuttelee. Kirkasta ääntä kaikin puolin. Eipä tästä ole hirveästi mitään sanottavaa mitä muut edellä ei olisi sanoneet. Hienoa että tehdään just mitä huvittaa!
KSNK:n Murskaa on taas tullut soiteltua kanssa. Tämä on yksinkertaisuudessaan yksi suosikkejani ja vaikea tähän on kyllästyä. Kuuntelin toisaalta koko päivän töissä lohkareita murskaavaa kaivinkonetta. Toimii.
Sunnuntaina Näsiä ja Absolute Key ja viikon päästä uudestaan! Ja siitähän kevään keikkaruuhka vasta alkaa. Voi morjes!
Uusin HAARE meni ensin taustahuminana just... taustahuminana. Kun antoi sekä tarpeellisen määrän volumea että ei ketään häiritsemässä levyn kuuntelua, sehän on kaikkea muuta kuin "taustahuminaa". Paikoitellen jopa 3 miehen voimin duunattua drone matskua. Ei meluisaa, varsin rauhallisesti eteenpäin leijuvaa, mutta aktiivisesti touhuavat äänen teossa. Levy on tullut pyöriteltyä jo 5-6 kertaa ja hyvä on!
Jazzhand / murmur kassu pari kertaa läpi ja sehän on erinomainen. Erikoinen ja hämärä, mutta verrattuna Jazzhandin haastavimpiin kassuihin, kyseessä on ihan noise ansioiltaan miellyttävä kuuntelukokemus! Toisaalta artisti on omillakin kassuilla siirtynyt sinne suuntaan.
Tulevaa, taas ihan upo uutta Will Over Matter kassua pyörittelin. Uniikeista artisteista puhuttaessa, WOM soundi on kyllä sellainen ettei muut tee. Tämä kohta ilmestyvä kassu jatkaa nykyistä ultra minimalismin linjaa ja laittoisto käytännössä sekvensserin juoksutusta kitaravahvarin läpi ja se siitä. Voisi kuvitella kuuntelevansa jotain VOD lafkan arkistoista kaivamaa minimal elektro-industrial vintage kassua jossa artisti pärjäilee niin vähäisellä arsenaalilla että nykyään ei oikein kukaan kehtaisi.. paitsi: WoM!
Lahden keikan tiimoilta kuulin uutisen että keikkapaikka siirtyi varsinaisesta kino iiriksestä Vaahterasaliin. Ei hätää, kun osoite on sama, sama rakennus, puitteet kohdillaan ja jengiä mahtuu pari sataa, joten voi tuoda kaveritkin!
Ihan hillitön tää Tyhjä Pää 12". Remixi puoli odottamattomuudessa päällystötasoa, niinkun me yritysmaailmassa asia ilmaistaan! New Forcesille väsätty Organ of Corti ei sisältänyt ärsyttävää synahahmotelmaa, jollaisen jonkun aieman äänitteen bc-version perusteella törmäsin koko projektin. Semmonen mukavan oloinen levy. Ei missään nimessä kädenlämpöistä silti.
C-15 ceedeeseen olen halunnut ihastua, mutta kolmen raidan jälkeen intensiteetti katoaa. Ei sillai et tarvis tuutata, tulee vaan pari ihan turhaa raitaa jotka ei kerro tulevasta, eikä menneestä mitään.
Murmur/Jazzhand menee nopeasti. Järkevä mitta ja matsku ei mitenkään yhteen ympätyn oloista.
Ineffable Slime T.A.O.S CDr on melkoinen sirkus. Alussa volumetasojen kanssa vähän hankaluuksia päästä messiin, mut loppua kohden se kunniankukko kiekuu ja kiehuu.
Pari melkoista minimalistisen ja toistoon pohjautuvan matskun julkaisua pyärinyt levarissa.
Robert Turman - Distant Dosage LP tuo mieleen miehen taustan varhaisessa NON matskussa kun homman nimi LP lock groove henkinen loputtoman oloisesti toistuva looppi. Tuhotut vinyylit aika isosti siinä äänilähteenä muutenkin ja välillä kun lyhyttä toistuvaa pätkää soinut tietyn aikaa, herää hieman kiinnostus mulkaista levyä että onkohan tämä nyt OIKEASTI locked groovessa jumissa vai josko vaan Turman venyttää biisissä idistä vähän pidemmälle kuin ehkä kannattaisi. Hyvä levy, mutta kieltämättä pari biisiä oli tuollaisia että piti oikein tarkastaa että onko oikeasti levari jumissa jossain groovessa, vai pelkästään Turmanin studiossa, heh..
Nyt kun tsekkasin hieman infoja yllä olevan kirjoittamisen jälkeen, tämähän olikin arkisto kamaa 1980-84 väliltä juuri kun mies oli lopettanut NON hommat. Eli, sitä itteensä.
Leif Elggren – Motor For An Unknown Vehicle (Opening Of The Grave) LP tuli napattua Satatuhatta distrusta kun 12" irtosi 17 euron hintaan. Alkaa noise vinyylienkin hinnat olla sellaisia että 17 euron levyille voi pitkälti sanoa jäähyväiset. En tsekannut yhtään mistä on kyse ja yllätyin kun melko digitaalisen kirkasta ja sähköistä noise-dronea joka vähän "säksättää" ja tuli mieleen jopa Whitehousen 20v sitten tehdyt levyt, instrumentaaliversiona. Jos A-puoli toi hyvän fiiliksen, ehkä hieman lerpahti kun kyse on reilun 30 minsan teoksesta joka jaettu 12" kahdelle puolelle. Eli b-puolelle siirtyessä, homman nimi on vain "lisää samaa". Tämä matsku olisi kuitenkin ehkä toiminut joko yhtenä 30+ min CD levynä. Tai jos teosta tehdessä olisi ollut LP formaatti mielessä niin että levyn fysiikan määrittämä mitta otetaan huomioon. Sehän nykyisin on ehkä paskin elementti LP julkaisuissa että pilvin pimein on julkaisuja joiden kohdalla "olis siisti jos olis LP" on lienee ainoa ajatus missä vaiheessa LP julkaisun realiteetit on otettu huomioon. Monesti tekisi mieli kuitata että jos LP julkaisun haluaa tehdä, kannattaisiko se levy sitten tehdä LP formaatin ehdoin? No siis, Leifin 12" kyllä soundaa hyvälle ja näyttää hyvälle ja teknisesti pelittää, kitisin vaan yleisesti, kun aiheen tiimoilta usein syytä, heh...
Absolute Key, NET ja Näsiä @ Pethaus
Absolute Key narskutti rautamyllystä narinaa ja rutinaa pedaalien läpi. Lopputuloksena oli kohtalaisen leppoisaa sunnuntaisaundia. Tekemisen meininkiä, loopit paikoitellen vähän sinne päin ja tasot heitteli. AK on kuulostanut matineoissa jokainen kerta kohtalaisen kokeelliselta. Jännä nähdä miltä viikon päästä kuulostaa.
NET soitti modulaarilla ja jollain vermeellä kaunista ambienttia. En tiedä montako kappaletta tuli, mutta aivan liian pitkä keikka ja toisaalta kaikki kuulosti granulaation, delay ja reverbin kautta korvaani melko samalta. Sävelletympi kokonaisuus toimisi varmasti paremmin ja mahdollistaisi jonkinlaisen draaman kaaren, jota tällainen maalailu ehdottomasti kaipaa.
Näsiän ensimmäisen keikan runko koostui feedbackista, oliiviöljykanisterin päältä kaiutetusta päänhierontavälineestä sekä kasetilta tulleesta ?puhepätkästä¿. Jotain kettuhommia?! Looperilla ja pitch shifterillä hommaan saatiin sopivasti matalia ja korkeita taajuuksia. Yleisön pyynnöstä nähtiin jopa encore! Paljon oli Näsiä-elementtejä kaseteilta jollain tasolla läsnä, vaikka toki aivan erilaiselta livenä kuulostikin. Tosi kova ensikeikka ja kuulemma viikon päästä jotain muuta luvassa! Odotan innolla.
Quote from: Heppakirjat on February 18, 2024, 09:00:59 PMAbsolute Key, NET ja Näsiä @ Pethaus
Täällä oltiin. AK:lla erityisesti alkukeikka lähti kasvamaan hyvin, ja mm. se ruosteisen myllyn nitinä + geigermittarisoundi miellytti. Alun jälkeen tuntui, että homma lähti kulkemaan vähän turhan moneen eri suuntaan, ja ideat jäivät hieman ilmaan roikkumaan. Hiukan karsimalla elementtejä, ja keskittymällä tarkemmin volume-kontrolliin, setistä olisi saanut kenties vielä vähän paremmin tehoja irti.
NETillä tosiaan vähän liian pitkä setti, ja äänimies teki kyllä vittumaisen källin, kun äänenvoimakkuus oli säädetty kuiskaus-levelille. Hyviä soundeja, ja erityisesti ne orgaanisemman kuuloiset jutut olivat oikein korvanmyötäisiä. Näin NETin kerran aiemmin toisessa paikassa, ja silloin materiaali pääsi aika paljon paremmin oikeuksiinsa – mielenkiintoista stereokuvan käyttöä ja maukkaita soundeja.
Näsiä todella positiivinen yllätys. Varmasti saman suuntaisia peruspalikoita käytössä kuin nauhoitetussakin materiaalissa, mutta live-tilanteessa PA:n läpi ajettuna kuulosti aika paljon rikkaammalta, ja mielestäni lähti kyllä hitosti nauhoja paremmin. Mainio keikkadebyytti!
Quote from: FreakAnimalFinland on February 14, 2024, 10:02:40 AMOlen kuunnellut monta iltaa Death Squad CD julkaisuja. Nämä kaikki oli näitä vanhojen kasettien uusintapainoksia ja aikanaan ihmettelin että 150kpl erinä tehdyt levyt olisi aivan liian pieniä painoksia, mutta todellisuus taitaa olla ettei varhaistuotanto kovin monia edes kiinnosta. Julkaisutapa oli hieman erikoinen. Jokainen kassu piti tehdä irrallaan digipak CD muodossa, vaikka pääasiassa ovat sellaista 15-30 min välille asettuvaa. Muistaakseni 20 minsaa ja alle olevat levyt myytiin 9e ja sitä pidemmät täyspitkinä. Moni täyspitkäkin on puolen tunnin töräytys. Matskusta olisi helposti saanut tehtyä hieman kuuntelijaystävällisemmänkin ratkaisun. Nyt matsku on n. 15 CD:llä vaikka ne olisi ihan sujuvasti saanut prässättyä ehkä.. kuudelle? CD boxi vihkon kanssa olisi ollut varsin cool, sillä suurin osa digipakeistä ei sisällä juurikaan artworkkia samalla tapaa kuin originaali kassut joiden käsin duunatut paketoinnit oli ihan omaa luokkaansa.
Vasta näiden julkaisujen myötä tuli Death Squad itselle tutuksi. Levyt ovat niin lyhyitä, että tässä tapauksessa olisi parin kolmen ahtaminen samalle CD:lle toiminut paremmin, kun tuntuu kuunnellessa että loppuvat kesken. Joku juttu siinä on kun pitää alkaa vaihtamaan levyä ja tästä syystä Fuck You toimii parhaiten keston takia. Ei jää vajarit kun laittaa soimaan. Ja ehkä se soundikin on hieman vahvempi kuin muilla levyillä. Noisen aneemisuudesta huolimatta tässä on oma viehätyksensä, mikä on osa sitä kokonaisperformanssia mitä Death Squad/MK9 -hommat edustavat. Ja onhan se kiiltelevä digipak-rivistö myös ihan tyydyttävän näköinen hyllyssä.
24.2.2024 Viimaa ja villasukkia, Vaahterasali, Lahti
Olipahan keikat Lahdessa eilen! Todella hyvää meininkiä. Ensinnäkin puitteet oli ihan viimeisen päälle: Teatterin katsomossa sai istuskella ja keskittyä kuuntelemiseen, saundit olivat selkeät ja potkua oli riittävästi, valaistus, lavasomisteet jne. Aulatilassa puolestaan sai sosialisoida rauhassa omia eväitä nauttien ja meininki oli hyvin välitöntä ja leppoisaa. Hatunnosto järjestäjälle vaivannäöstä ja toivon kovasti, että jatkoa seuraa.
Sitten itse esityksiin:
NÄSIÄ aloitti ja oli itselleni yksi illan odotetuimpia, sillä olen pitänyt pelkistetyistä kaseteista kovasti. Niissä on hieno kotikutoisuuden maku ja minulla on heikko kohta luontoääniin ja -tematiikkaan eli sikälikin ne ovat osuneet vahvasti maaliin. Taustaprojisointina nähtiin pääasiassa artistin itse kuvaamaa materiaalia, jossa vilistivät nokkosperhosen toukat, muurahaiset, mehiläiset ja naakat. Lisäksi nauhalta soitettiin aina kulloinkin kankaalla nähtävien eläinten ääniä. Näsiä hieroi keskittyneesti ääniä ulos mm. kontaktimikistä ja isoa peltilevyä feedback-instrumenttina käyttäen. Hetken aikaa yleisössä kälkättänyt naishenkilö hieman häiritsi immersiota, mutta joku tai jotkut asialliset yleisön edustajat hiljensivät hänet melko pian. Keikka oli varsin mainio.
Seuraavana esiintyi KUOLEMA-DUO, joka on jo aiemmin livenä hyväksi havaittu. Arvostan bändin konseptin kokonaisvaltaisuutta ja sitä vakavuutta jolla biisit esitetään, varsinkin tänä aikana kun kaikki tuntuu olevan ironialla kuorrutettua ja "vain läppää". Taitavaa laulua ja soitantaa surullisella poljennolla. Kitara, harmooni, viulu, haitari ja hienona lisämausteena esimerkiksi soittorasioita ja tuulikelloa. Yleisö tuntui kunnioittavan esitystä siinä määrin, että biisien välissä ei taputettu ja kaljatölkitkin avattiin aina vasta kun soitanta oli hetkeksi tauonnut. Vaikuttava duo kertakaikkiaan.
Kolmantena mylläsi ABSOLUTE KEY. Olen nähnyt projektilta keskenään aika erilaisia keikkoja ja tällä kertaa luvassa oli melko suoraviivaista noisea, osittain käsintehdyllä fiiliksellä. Projektilla tuntuu olevan aina joitakin hyviä elementtejä ja ideoita, mutta niitä ei ihan saada jalostettua maaliin asti. Kaipaisin jonkinlaista pientä huolittelua tai punaisen langan kirkastamista ja väkevämpiä äänilähteitä. Ainakin näin kuulijana tietynlainen päämäärättömyyden tuntu ja huonolla tavalla käppäiset saundivalinnat tuntuivat vaivaavan.
EEVA MERET oli itselleni entuudestaan täysin tuntematon ja odotin jonkinlaista eteeristä kitarasäesteistä folkia. No, sitäkin oli tarjolla hetkittäin, mutta kokonaisuus oli varsin erilainen kuin mielikuvani. Meret on todella ilmeikäs ja ilmaisuvoimainen esiintyjä, suorastaan vangitseva! Osaa kappaleista hän säesti vimmaisella jouhikon soitolla, loopperin avulla kappaletta kerrostaen ja nähtiinpä lavalla myös kehärummulla säestetty lemmenloitsu. Loitsimisessa artisti pisti itsensä likoon, riskeeraten kaiken "cooliuden" ja kiljahteli ja messusi rivouksia. Ei mikään varman päälle veto. Pakko arvostaa! Keikan parasta antia taisi silti olla kolmas biisi, joka oli jouhikon soittoa ja pitkiä laulettuja ja huudettuja ääniä.
Viimeisenä oli luvassa YANA. Olin nähnyt projektin vain kerran aiemmin Kulttuuritalleilla, jolloin keikka oli todella lyhyt ja vimmainen rypäisy, jonka tuoksinassa mm. monitorit potkittiin alas lavalta. Peruuntuneen Aprapatin magneettinauhaveistosten tilalla odotukset kallistuivat enemmän sellaisen "perusnoisekeikan" puolelle. Mutta sain jälleen yllättyä oikein kunnolla: Voi vittu sentään miten taitavia nämä jätkät ovat! Tällä kertaa mukana oli ihan eri lailla malttia ja bändi jyysti melko hidasliikkeistä psykedeelistä vallia ihan helvetin maukkailla saundeilla. Lavalta vyöryi puhdasta ääntä ilman mitään poseeraamista tai ylimääräistä ulkomusiikillista hörskötystä. Sopivan kuosissa olevat jätkät paneutuivat touhuun keskittyneesti ja esimerkiksi ne bassoiset tirinät ja jyminät olivat ihan maailmanluokan kamaa. Teki mieli puida nyrkkiä puolet keikasta ja suu oli autuaassa virneessä pitkiä aikoja. Ihan saatanan hyvä, mitä helvettiä!
Jos jotain kritiikikiä pitää antaa, niin olisin ehkä itse lopettanut keikan huippukohdassa eli niillä main kun Hannun laitteista alkoi tulla jotakin populaarimusiikkia, jossa oli hieman outron tuntua. Sen jälkeen lähdettiin vielä uudestaan nousuun ei ihan niin mielenkiintoisella saundilla, mutta ei se toisaalta huonoakaan ollut. YANA singahti suosikkilivebändieni joukkoon tämän näytön perusteella hyvin vahvasti.
#blessed #thankful
Quote from: RURAL RESISTANCE on February 25, 2024, 09:03:01 AM24.2.2024 Viimaa ja villasukkia, Vaahterasali, Lahti
Kiitos hyvästä rapsasta! Yana rules ok
https://youtu.be/PVb2K056o64?si=VvrPPgF44ZrV6Ycq
Video kooste villasukista
Quote from: RURAL RESISTANCE on February 25, 2024, 09:03:01 AM24.2.2024 Viimaa ja villasukkia, Vaahterasali, Lahti
Kattava raportti meiningeistä. Ei sinänsä lisättävää. Sen verran kuitenkin omia ajatuksia notta:
Puitteet olivat tosi hyvät. Heterogeenisen oloinen yleisö, joka tauoilla intoutui pulisemaan ja nauttimaan illasta, mutta saliin palatessa istuivat alas kuuntelemaan musiikkia. Ihan todella hyvä meininki, josta huokui ymmärrys ääntä ja kunniotus artisteja kohtaan. Jos nämä saavat jatkoa, niin näihin kemuihin kannattaa lähteä vaikka päiväreissulle Tampereelta. Helposti ajaa eessun taassun! Tällä kertaa oli pientä kimppakyydin tynkää molempiin suuntiin ja täytyy koittaa huudella seuraavalla kerralla porukkaa mukaan enemmänkin kun tuntui, että monista muista kaupungeista oli edustus paikalla!
Keikoista sen verran, että Näsiää olisi mieluusti kuunnellut kauemminkin. AK veti monilta osin samanlaisen setin kuin viikko sitten Tampereella, mutta aiemmin mainitsemani vähän sinnepäin loopit oli korvattu todella asiallisella matalahkolla pörinällä tai oskillaatioilla. Aivan helvetin kova mun kirjoissa ja mielestäni illan paras! Välillä vähän tosin kuulosti, että onko PA äärirajoilla vai tuliko rätinä tiskistä? Kuolema Duo oli minulle täysin tuntematon ja voi morjes kuinka kova. Näin nämä hommat hoidetaan! Lavalle ilman miltään larppirihkamaa, spiikeissä todetaan vaan ketä ollaan ja tykitetään niin kerrassaan kovaa tavaraa, ettei kellekään jää epäselväksi mistä on kyse. Eeva Meret olikin sitten tällaisen kolikon kääntöpuoli, joka ei toiminut minulle sitten ollenkaan. YANA oli tosi kova, ehkä vähän lyhyempi keikka olisi jättänyt vielä paremman maun suuhuni. Välissä vähän löystyi punainen lanka, mutta kyllä ne tiukat kohdat vaan oli tiukkaa tuuttausta. Ei voi kun fiilistellä.
Summa summarum: toivottavasti jatkoa seuraa! Ja vaikkei Meret minulle toiminut, niin kokonaisuus jossa on noisen välissä jotain aivan muuta on mielestäni tosi hyvä juttu.
Näsiän hallitsevana elementtinä toimiva pellin kumistelu ja luontoäänet toimivat hämmentävän hyvin yhdessä.
Kuolema-Duo herätti kommenttien perusteella paljonkin ihastusta yleisössä. Paras fiilis oli Sotaorvossa/Sotaorvon valassa. En itse saanut depressiivisistä biiseistä kuitenkaan kauheasti irti, mutta tämä ei niinkään ollut bändin vika vaan kuulija ei ollut vastaanottavassa mielentilassa Näsiän jälkeen.
Absolute Keyn aikana tosin totesin, että edellinen, korvat herkistänyt tunnelman vaihto toimi kyllä hyvänä pohjana. AK oli todella kova ja mielestäni illan paras. Aiemmin näkemäni keikka parin vuoden takaa ei itselleni toiminut erityisen hyvin ja oli positiivinen yllätys, kun tarjolla olikin nyt rajua noisea.
Meretin setistä irtosi illan hauskimmat arvostelut väliajalla heh. Jakoi mielipiteitä, mutta omasta mielestäni loistava. Ääni ja lavakarisma viehätti itseäni. Siinä vaiheessa kun shamaanirumpu kaivettiin esiin niin vähän hirvitti, mutta sekin vedettiin niin pokkana läpi että kääntyi positiivisen puolelle. Paras kohta, oliko kolmosbiisin, kiljumisosuus.
YANA muuten helvetin hyvä kuten muutkin sanoivat, mutta ehkä hieman liian pitkä? Mukana esiintyjien lupsakkaa otetta kuten videoraportissakin näkyvä yleisön morjenstaminen!
Vaahterasalille saapuessani loskan läpi oikein hätkähdin mihin olen tullut, kun ovimies toivotti tervetulleeksi puku päällä. Erinomainen venue kyllä. Istumapaikat, aulatila hengailua varten, keikat nopealla aikataululla eteenpäin ja kunnon volyymi melusettien aikana. Toivottavasti jatkoa seuraa. Porukkaakin oli valunut paikalle ympäri maata.
Quote from: FreakAnimalFinland on February 25, 2024, 06:06:07 PMhttps://youtu.be/PVb2K056o64?si=VvrPPgF44ZrV6Ycq
Video kooste villasukista
onko tässä ollu ihan vaan puhelimen oma mikki... vaiko jokin lisuke? hyvin tullut soundit esiin
Puhelimen oma mikki. Ei ole mitään äänen tai kuvan käsittelyä vaan klipit ihan sellaisenaan pötkössä. Pitää olla melko hintava puhelin, joka mahdollistaa hyvän kuvan ja äänen. Yleensä keikkaolosuhteissa monilla tulee pelkkää rutinaa nauhalle jonka vuoksi koko kuvaamisessa ei ole mitään järkeä. Tälleen yleishyödyllisen dokumentoinnin nimissä kalliimpi luuri firman piikkiin. Applen 11 max on sellainen mitä muillekin keikkakuvaajille suositellut ja niitä käyttää useampi tyyppi. On laajakuva linssi, optinen tele linssi joka ei pimeässä tosin kovin kaksinen. Ääni ei mene vituiksi vaikka kuvaisi bändiä lavan edessä tai PA tykittää korvan juuressa. Ei toki enää edes mikään uusi puheli, vaan useamman vuoden takaa ja nyt niitä varmasti saa käytettynä ihan pikku rahalla. Uudemmat mallit tod näk parempia, mutta UG puuhasteluun riittää tämä.
Keikka erittäin hyvä! Heppakirjojen huomio keikan yleisön heterogeenisyydestä lienee asia jonka myötä suurimmasta osasta keikoista kuuli liki päinvastaisia huomioita. Osalle AK oli illan paras, osa taas piti liki kuuntelukelvottomana pökäleenä. Osa hurmaantui Eeva Meret keikasta ja osa kauhisteli meininkiä inhon ilmeet naamalla, heh! Itselleni kelpasi kaikki erittäin mainiosti. Kaikki artistit niin erilaisia, että täydentävät toisiaan, eikä itselleni kovin mielekästä alkaa arvottamaan kuka oli tosi hyvä tai ei, sillä kuten arvioista tulee ilmi, monesti edeltävän artistin tunnelma tavalla tai toisella vaikutti seuraavaan keikkaan joten kusisemmassa arkinoisessa tai hieman teatteritausta henkisessä lavapreesensissä on hyvät puolensa jos sen ominaisuus on myös kontrasti seuraavaan joka tuo selvästi esiin piirteitä joita ei edes muuten välttämättä tulisi ajateltua.
Keikkapaikalle laahustaessa, kävin hakemassa litran valkoviinipullon jota kelpasi särpiä penkissä nojaillen kuin olisi ihan yläluokan kulttuurikemuissa!
Yleisön määrä asiallinen ja mitä ilmeisemmin ei edes tappiota tullut. Ei ole ihan niin halpa paikka järkätä kuin moni muu, joten ehdottomasti kiitokset Näsiälle että valmius omaan henk koht taloudelliseen riskinottoon että saa toteutettu puitteissa joissa nämä artistit toimii. Veikkaan että baarin nurkassa suurin osa artisteista ei olisi päässyt oikeuksiinsa.
Kyseistä keikkailtamaa puidaan myös hieman uuden Noisecast jakson alussa, eli siis!
https://youtu.be/iERvbEp2QAo?si=nZcOz40QTmZTcctg
Noisecast ja jakso 6.
Mikko Aspa on suomalaisen noisekulttuurin näkyvimpiä ja tuotteliaimpia tekijöitä. Oli kyse sitten levylafkasta, omista projekteista, zineistä tai muusta asiaan liittyvästä. Yli 30 vuotta noisen parissa on mitta mihin harva on päässyt. Tekijöitä on tullut ja mennyt tuossa ajassa. Ensimmäisessä osassa tuplajaksoa kyäydään läpi Freak Animalin sekä Gruntin alkuhämäriä. kuinka noisea tehdään ilman laitteistoa, ja miten levylafka ponnistaa jaloilleen.
Haastattelijan virkaa toimittaa Osku.
YT sekä Spotify.
Quote from: MT on February 26, 2024, 09:39:43 PMNoisecast ja jakso 6.
Lahden keikkailtama jäi välistä lauantain työvuoron takia, mutta sinänsä ei "fomoa" koska esiintyjistä muut paitsi Näsiä ja Eeva Meret nähty livenä useastikkin. Eiköhän Näsiä tule bongattua toivottavasti jossain tulevaisuudessa.
Noisecast jakso taas erittäin mielenkiintoista jutusteltavaa ja tuli jo pariin eriin paikkaan hehkuteltua, että Osku mainio reportteri sanavalmiina ja puheliaana miehenä juurikin tähän jaksoon. Varsinkin kun suurinpiirtein samaa ikäluokkaa Mikon kanssa, joten juttujen taso ei ole sellaista "eikös siellä ja täällä ollut kuulemman mukaan niin" menoa, vaan koettua noiselorea tulee myös haastattelijan suunnalta. Ja ei todellakaan mikään kritiikki podcastin aikaisempiin jaksoihin vaan nimenomaan kehu sille, että podcast toimii melkein tällaisella kollektiivisella tasolla, jossa aktiiviset ja fanaattiset jätkät tietää mitä tekee, lokaatiosta ja ikäluokasta huolimatta! Paremmin ei vois asiat olla tällä hetkellä.
Itse viettänyt pari viikkoa elämää pois kotoa, mutta tänään taas stereoiden äärellä ja noisecastin aiheuttamissa fiiliksissä tykitellyt levyjä liioittelmatta melkein n. 10 tuntia putkeen erinäisistä Suominoise ja PE projekteista Americanoise tupla cd kokoelmaan. Näiden lisäksi soinut Mlehstin Deep throat and felching joka on just sellaista pimeää saundia joka resonoi meikäläiselle lujaa. Tsekkailin siitä inspiroituneena Mlehstin bandcampia ja voi helevetti kun onkin levyjä, joten tämän kanssa jatkan samaa linjaa kuin aikaisemminkin, eli luotan siihen, että jos tulee uusintapainosta niin varmasti hommaamisen arvoinen. Mlehst rulessss!
Levyjen kuuntelun ohessa selailin jotain random Bananafish zinen numeroa ja bongasin Extended Organin XOXO cd mainoksen. Tämä levy mennyt omassa kokoelmassa jo pahvilaatikko arkistoon, mutta piti kaivella kuunteluun n. 10 vuoden tauon jälkeen ja hyvää hämärää hulinaa. Menee takaisin laatikosta hyllyyn.
Nyt on melkein liiankin noisemania innostuksissa eli ei jaksa tämän syvällisempiä raportteja kirjoitella tämän päivän fiilistelyistä, paitsi Z.O. Voider soi tätä kirjoittaessa ja tämä on edelleen ihan parasta kampetta meikäläisen makuun.
Noise best!
Tokassa jaksossa alkaa näkyä muutaman tunnin kupin otto ja Moozzhead kertoo myös pidempiä tarinoita. Kyllä tuota kuunnellessa käy ihan sama kuin kaikille aina, ts "olisi pitänyt sanoa..." -henkinen fiilis.
Keikalla tuli saatua uusi Absolute Key "Imploding Harmony" CD, joka voi olla paras - ja meluisin - AK levy? Ihan rehellinen melulevy siis kyseessä.
SYSTEMS "endless tunnel" CD, WCN pari kertaa pyöritellyt ja nykymuotoista weird harsh noisea joka on varsin jees. Voi olla että tämä kulkee sujuvammin kuin vaikka STAR tupla cd!
FALLEN SUN "Beyondthe flat earth" CD sisältää 10 biisiä, jotka on nimetty vaan järjestyksessä "session 31" kappaleesta "session 40". Laitteisto on modular synth + ableton ja siinä kyllä listaus joka ääneen sanottuna lerpauttaa kikkelin lähes totaalisesti. Tietysti ihan psykologinen henk koht ongelma, sillä modulaarigearia on vaikka mitä ja voi tehdä vaikka mitä ja ableton tuskin myöskään varsinaisesti rajoittava työkalu, mutta minua hieman jopa vituttaa kun joku mainitsee "ableton" ääneen. Tavallaan CD tarjoaa just sitä, eikä mitään muuta. Kappaleiden nimet viittaa selvästi että tässä on sessioitu modulaarin kanssa ja sessioista napsaistu keskimäärin kolmen minsan toimiva pätkä ja järjestyksessä pistetty levylle. Hyvä puoli on, että moni biiseistä kyllä toimii. Joukossa jopa varsin hyvää menoa, mutta jotenkin tulee mieleen hifi harrastajista tokaistu "eivät kuuntele äänentoistollaan levyjään, vaan levyillä äänentoistoaan" ja tälläinen "kuunnellaan meitsin laitteita" -musa olisi muuten ihan jees, paitsi jos siinä on suurinpiirtein nolla prosenttia omaa ilmettä. Kaikki modulaarien hyvät puolet ja osa huonoista kuullaan, mutta omaa käden jälkeä ei. Kyllä minä tämän pari kertaa silti kuuntelin putkeen.
Factor X "At-rocity exhibition" CD taas tuon äskeisen vastakohta. Kunnon käsintehdyn brittinoisen timantti. kassusoitin, sampleri, kassuloopit, radionoise, kaikki tietyn aikakauden peruslaitteet, mutta silti onnistuu olemaan just hyvin "Factor X" ja operoi kokeellisen industrial-noise sillä osastolla että HÖH manioissa jos joku tämän ostaa, ei varmasti vikatikki vaikka tietenkin erilaista on. Oikein korvanmyötäinen soundi.
Commando 15 CD soinut viitisen kertaa läpi ja on kyllä kova. Aiemmat kasetitkin hyviä mutta tämä hyppäsi kyllä heti suosikiksi. Todella maukkaan rujoja soundeja ja tietty hyvin hallittu fiilis edelleen läsnä, vaikka paljon harshimpaan suuntaan onkin menty. Viimeinen biisi ihan oksat pois reväytys!
Will Over Matter - Old Possessed Amplifiers kassu jatkaa edellisen ultraminimalistista linjaa mutta aika eri fiiliksellä? Yksinkertaiset sekvensserimelodiat tällä kasetilla välillä jotenkin aika "hilpeän" kuuloisia omaan korvaan. Edellinen nauha parempi mutta on tämäkin jo monesti soinut että ei huono ei.
Oenophile(olikohan tämä nyt projektin nimi? kerkesin jo hukata sisällä olleen infolapun...) kasetti on kyllä hauska. Äänen suhteen ihan perusjärkevä arkinoise pläjäys, mutta tässä on kyllä kovimmat kannet hetkeen! Viinipullon korkkeja liimattu kansi täyteen ja omassa kopiossa oli päässyt sisällekin liimaa niin että kassu juuttunut kunnolla kiinni. Huvittava tilanne lauantain keikalla kun kasettia silmäiltiin ja usean ihmisen voimin vuorotellen yritetään repiä kassua sisältä pois mutta ei vaan meinaa mitenkään lähteä. Pitkän yrittämisen jälkeen irtosi ja nätisti repesi kasetista palanenkin samalla, ei sentään mistään kuuntelua haittaavasta kohdasta. Kunnon julkaisu!
Pyörittelin pari kertaa läpi Brumen No Zen Machinen. Ensiluokkaista kauhuilmapiiriä ja puhesampletkin toimii. Äänet on kasetilla tosi hyvät. Syvät kolahdukset ja iskut tulevat selkeänä syvältä maan alta ja ylärekisterin kirkkaat aaltoilevat pädit, kaiut ja muut äänet soi selkeästi nekin. Hemmetin hyvä heräteostos!
Haudat Energiavampyyrikin pyöri nauhalta pariin kertaan. Teos toki tuttu ja hyväksi havaittu bandcampista, mutta kasettidubilla vielä inasen maukkaampi ääni! Onneksi sain tästä nauhaversion likaiseen kouraani.
Pinossa kuuntelua odottaa Absolut Keyn uusin ja Umpio/Tyhjiø. Molemmista kuullut sen verran hyvää, että täytyy odottaa sopivampaa hetkeä.
Quote from: aivosumu on February 28, 2024, 06:10:59 PMCommando 15 CD soinut viitisen kertaa läpi ja on kyllä kova. Aiemmat kasetitkin hyviä mutta tämä hyppäsi kyllä heti suosikiksi. Todella maukkaan rujoja soundeja ja tietty hyvin hallittu fiilis edelleen läsnä, vaikka paljon harshimpaan suuntaan onkin menty. Viimeinen biisi ihan oksat pois reväytys!
Tosta hallitusta fiiliksestä on mainittu monesti. En tiiä että paljonko siinä on sitä, että tietty pyrkimys äänten hallintaan periytyy niiltä ajoilta kun soitin aktiivisesti kitaraa bändeissä ja paljonko sitä, että suunnittelen äänitykset etukäteen edes jotenkuten. Ja pääasiallinen äänilähdekin on ajatuksen tasolla kuin jonkinlainen jälkiteollinen jousisoitin, jossa soittopintana ja resonaattorina toimii suuri metallinen lautanen, jota soitetaan "jousella", joka puolestaan on käsipaperitelineen kansi. Tästä irtoaa monenlaista soundia riippuen siitä, että miten pintaa manipuloi.
Ugh!
Soinu tos Haaree useampi cd täs lähivuosilta. Jotenki löyty taas! Whiteswanii punkkiposti toi useamman kassun ja KSNK esiasteen Manic/Depressionin, ekan EoDeen. Eli kuuntelus seuraavana. Kjostad, Torba, Lettera 22, mitäs näit ny, Tyhjä Pää cd, hunajaa kaikki tyynni.
Olihan iltamat viikko sit Lahes! Vahva spiritus läsnä. Ja järjestäjä järjesti semmoset et nyt oon viimeistään hemmoteltu pilalle♤
Osku/Mikko tulee podcastit viikon välein mikä ihana cliffhanger näinä päivinä..
Turussa tuli oltua muutama päivä ja Turku Saanatalle tapahtuman yhteydessä piti käyttää yllättävä mahdollisuus noise tsekkaamiseen kun MOGAO soitti peruneen bändin tilalla keikan Nirvanassa. En ole artistia tätä ennen nähnyt, joten mielellään kävi tsekkaamassa. Romutuksen keikoiltakin tuttu romua täynnä oleva pakastimen ritilä-astia, vai miksihän tuota nyt luonnehtisi. Öljytynnyrin päällä, pari kontaktimikkiä, nauhalta hieman mantramaista settiä taustalla. Säröpalikkaa ja muuta pöydälle pinottuna. Setti oli ehkä joku... 15 minsaa? Artisti itse luonnehti että ehkä n 2,5/5 keikka ja tämä lienee näkökulma kysymys. Silloin kun LÄHTI, lähti todella mainiosti. Mukaan osui aika paljon hetkiä missä soundit vaikutti olevan siinä määrin epäbalanssissa tai kontakti mikit irtoili tms ja verrattuna vaikka viimeisimpien julkaisujen mestari-tason noise meininkeihin, ei sellaiseen ekstaasiin päästy. Ei kuitenkaan huono! Viikonlopun aikana oli aika monta bändiä joita ei mitenkään kykenisi katsomaan koko keikkaa, Mogaon kohdalla ei tullut mieleenkään löntystellä kaljan hakuun.
En tiedä oliko podcast haastattelussa mainitsemani E.Neubauten varhaisena vaikutteena asia joka sai kaivamaan levyt vaihteeksi hyllystä stereoiden viereen ja pari lättyä soinut vuoron perään niin vinhasti ettei ole ehtinyt oikein muita levyjä edes kuunnella! Kasari alkupuolen romukolina ja raapiminen edelleen hyvin uniikki. Parhaat levyt nämä missä ei vielä "rock bändi" fiilis ole läsnä. Levyjä kuunnellessa ei voi olla huomaamatta miten bändin (varhaisempi) tuotanto edelleen onnistuu vaikuttamaan mieleen ja huomaa kehittelevänsä ideoita tuleviin nauhoituksiin levyistä saadun innostuksen siivittämänä!
Quote from: FreakAnimalFinland on March 04, 2024, 09:16:54 AMTurussa tuli oltua muutama päivä ja Turku Saanatalle tapahtuman yhteydessä piti käyttää yllättävä mahdollisuus noise tsekkaamiseen kun MOGAO soitti peruneen bändin tilalla keikan Nirvanassa...
Julkinen selittely vähän niin ja näin, mutta ehkä nihkeä fiilis omalta osalta johtui siitä, että sovittu bändikeikka peruuntui ihan viimetingassa ja päätin kuitenkin että vedän sitten soolokeikan. Laitteet ollut kiinni viimeksi syyskuussa edellistä levyä nauhoittaessa ja tämä meni niin kylmiltään kuin olla ja voi. Lainamikseri käytössä kaikenlisäksi ja ensimmäinen kerta ikinä soolona näiden metalliromujen kanssa. N. 10 min soundcheck suoraan linjaan ihan viimetingassa kun bändeillä hieman venähti, laitteiden kasaus puolipimeässä kun keikkapaikan saliin ei saanut valoja. Hyvin improvisaatiopohjalta koko veto.
Mutta sellaista se on välillä ja hyvillä fiiliksillä kohti seuraavia keikkoja kun tietää, että niihin ehtii valmistautua paremmin!
Viime päivinä soinut laittoman usein Arum Liliesin "Subsurface Aquifers" CD, rauhallista otetta mutta välillä muistuttelee myös kovemmilla soundeilla. Soljuu kuin huomaamatta loppuun ja laitettava soimaan taas uudestaan, helposti menee pari-kolme soittoa kerralla. Myös vähän eri sfääreistä Suuren Shamaani on soinut kohtuulliset määrät, joku yksinkertaisessa bassotaajuuden huminassa on vaan niin helvetin hyvää. Tänään Star - "Elephant in the Snow" tuplaCD, josta ekaa koitellut, joskus aiemmin jäi fiilis että ei nyt vaan lähe, tänään lähti. Alun looppimeren läpi kahlattua tulee vika biisi jossa on niin maukasta feedbackia että kelepaa!
Quote from: MT on February 26, 2024, 09:39:43 PMKyseistä keikkailtamaa puidaan myös hieman uuden Noisecast jakson alussa, eli siis!
https://youtu.be/iERvbEp2QAo?si=nZcOz40QTmZTcctg
Noisecast ja jakso 6.
Mikko Aspa on suomalaisen noisekulttuurin näkyvimpiä ja tuotteliaimpia tekijöitä. Oli kyse sitten levylafkasta, omista projekteista, zineistä tai muusta asiaan liittyvästä. Yli 30 vuotta noisen parissa on mitta mihin harva on päässyt. Tekijöitä on tullut ja mennyt tuossa ajassa. Ensimmäisessä osassa tuplajaksoa kyäydään läpi Freak Animalin sekä Gruntin alkuhämäriä. kuinka noisea tehdään ilman laitteistoa, ja miten levylafka ponnistaa jaloilleen.
Haastattelijan virkaa toimittaa Osku.
YT sekä Spotify.
Huhuh nyt oli kova! Kiitos noisecastille hyvästä työstä kokonaisuudessaan. Jos nyt on saatu jopa Grunt vieraaksi, niin toivottavasti tulevaisuudessa vaikka STROM ec tai BU. Aina voi toivoa hehe...
Tuollainen 3 h kokonaispituutena on kyllä hiton hyvä. Pidempikin voisi olla, mutta ehkä yhdellä kerralla voi olla hankala pitää langat käsissä, jos vielä viinaksia nautitaan. Ehkä se on ihan hyvä ihmetellä tuon jälkeen, että mitä tuli sanottua ja mitä jäi sanomatta, että mihin voi sitten joskus vielä ehkä palata. Juttua riittäisi varmasti niin moneen aiheeseen kuitenkin.
Itseäni kiinnostaisi haastiksissa kuulla, että mitä omaa julkaisua artisti eniten arvostaa tai mikä on se paras omaan korvaan. Tuo ihan mielenkiintoista perspektiiviä kaikkeen. Mikälie Gruntinkin julkaisu artistin omasta mielestä se kruununjalokivi ja miksi! Helpottaa myös tuntemattoman artistin tuotantoon tarttumista, jos miettii näin promootion kannaltakin.
Haastiksien loppuun lyhyt "suosittele hyvää kirjaa ja/tai levyä" -osio olisi ihan hauska lisä ehkä? Noisemiehillä kun intressit on kulttuurin suhteen aika yhtenevät usein, niin kyllä sitä ottaisi luku- tai kuunteluvinkkejä vastaan ennemmin noise aiheisesta podcastista kuin kodin kuvalehdestä. Niin monet kirjat ja levyt tullu hankittua esim Sarven facebook postausten kautta, että hyväksi todettu menetelmä ainakin omalla kohdalla.
En keksi oikein moitittavaa, niin tässä nyt pari heittoa mitkä tuli mieleen.
^Hyviä ideoita! Tietty nuita kirjasuosituksia on ollut myös SI zinessä, mutta niistä laajemmin jauhaminen podcastissa kelpaisi myös. Polus jaksossa keskityttiin myös zinen tekoon, mutta jakso vaikkapa pelkästään noise ja experimental jne zinejen fiilistelystä ja muisteluistakin olisi mukavaa kuunneltavaa.
Eilen illalla ja yöllä tuli kuunneltua Damion Romeron Negative ja sen perään Mike Shifletin Ichinomiya 5.3.6. Molemmat pyörii pitkälti yhden idean ympärillä ja meno on enemmän drone kuin harsh noise, mutta Troniks/PAC julkaisuja niin menee mun kirjoissa "hiljaisen noisen" alle.
Romero usvaista minimal surinaa jonka ympärillä nousee ja laskee erilaisia rikkinäisiä purkauksia, kaukaisia melodianpätkiä ja välillä homma menee kokonaan ruttuun, mutta kokonaisuus tasainen matto hyvällä tavalla.
Shiflet taas ihan ultra minimal kamaa jossa humisee päällekkäin eri taajuuksia. Helpoin verrokki voisi olla melkein Eliane Radique. Jos Romeron fiilis on pannuhuoneeseen sammuminen, niin Shiflet tuo mieleen seesteilen illan jossain jättömaiden pöpelikössä. Molempia tullut fiilistelyä jo vuosikaudet ja vaikkei mitään kovin erikoista kamaa sinänsä olekkaan, niin tulee kuunneltua todella useasi ja tässä myös sellainen kaksikko, että ei ensimmäistä ilman toista.
Nyt huomaa taas kevään alkamisen myötä, että maistuu taas tällainen "valoisampi" kama ja tänään soinut vapaapäivän kahvittelun ohella Fonal kamat. Lau Naun Puutarhassa (no tää on Akti julkaisu, mutta ei se mitään), ES ja Tomutonttu. Näille löytyy oma topikki, mutta fiilistellään nyt suomeksi. Seuraavana Kemialliset Ystävät!
NOISECAST JAKSO 7
Mikko Aspa haastattelu toinen osa. Tässä osassa käydään läpi lennokkaastikkin nykypäivän aktiviteetteja, internet-foorumien historiaa, sekä vapaamuotoista keskustelua joka virtailee omia polkujaan. Välillä jopa haastateltavan ja haastattelijan osat vaihtavat paikkaansa! Jaksossa selviää myös kuinka mykistytään täysin japanilaisten noiseikonien läsnäollessa.
YT & Spotify
https://youtu.be/PERpXG7Os8U
Youtube versiossa näemmä muutama minsa tyhjää lopussa, koittakaa elää sen kanssa.
///EDIT; KORJATTU
Täytyykin tsekata tuo jakso heti!
Tänään kuunneltiin kaverin kanssa kassuja dubbaillessa ja kansia taitellessa Absolute Key / Näsiä split. Tämähän on todella maukas nauha ja molempien artistien biisit tuntuvat pelaavan hyvin yhteen. Riittävästi eroa, mutta myös yhtäläisyyksiä, jotta kokonaisuus soljuu mukavasti. Suosittelen hommaamaan jos on vielä saatavilla.
Quote from: RURAL RESISTANCE on March 05, 2024, 09:45:46 PMTäytyykin tsekata tuo jakso heti!
Tänään kuunneltiin kaverin kanssa kassuja dubbaillessa ja kansia taitellessa Absolute Key / Näsiä split. Tämähän on todella maukas nauha ja molempien artistien biisit tuntuvat pelaavan hyvin yhteen. Riittävästi eroa, mutta myös yhtäläisyyksiä, jotta kokonaisuus soljuu mukavasti. Suosittelen hommaamaan jos on vielä saatavilla.
Nuo loppui lahdessa jo ennen ensimmäistä keikkaa.
Quote from: MT on March 05, 2024, 08:28:56 PMYoutube versiossa näemmä muutama minsa tyhjää lopussa, koittakaa elää sen kanssa.
"Ei pysty sanoo mitään" ja sit hiljeni.
Kyllähän tuota tarinointia ottais lisääkin. Niinkun muitaki jaksoja! Hyviä juttuja nää audiohaastattelut tässäkin lajissa.
Tuota em.suosittelua ajatellen tuli mieleeni Vitsit sikseen-podcastissa oleva samantapainen osio lopussa. Ja, koska suositteluun päästiin ja vaikkei minulta mitään kysyttykään, voin lämpimästi suositella ylen Kiveen hakatut-ohjelmaa. Siinä nyt vieraillaan lähinnä edesmenneiden urheilijoiden haudoilla ja muistellaan uraa ja elämää. Mikähän sen pappi Sadinmaan etunimi oli(...Kari?), joka kirjoitti Malmin hautausmaalta saman tapaisen kirjan. Sieltä toki edustettuna laajempi kirjo kumpuja kuin verkkari porukkaa. Löytyy myös audiona. Anyhow..suosittelen kuuntelemista.
Täytyypä tulla taustalta fiilistelemään kun uusimmat Noisecastit on kuunneltu (toki vanhemmatkin alusta alkaen). Hieman samalla tavalla kuin esim. Noisextran kanssa niin henkilökohtaisesti kiinnostavaa kuunnella tarinoita siltä ajalta kun itsekin ollut aktiivisesti melutouhuissa mukana ja tietenkin Suomen setämiesten mukavasti nesteytetyt tarinat lämmitti kovasti. Vaikka uusilta tekijöiltä on ehdottoman mielenkiintoista kuulla mietteitä niin toivon mukaan jatkossakin otetaan vanhempaa kotimaan kaartia turisemaan, välivedellä tai ilman.
Varmaan on Mikon kanssa ohimennen ollut puhetta Mäntsälän touhujen vaikutuksesta, mutta silti huvittavaa aina kuulla että siellä vieläkin vaikuttaa jengiä, jotka muistelevat Seurojentalon keikkaa! Pienenä korjauksena Temple of Tiermes keikkaa koskien: Mäntsälän keikalle meikäläinen hälytettiin toiseen kitaraan muistaakseni 2 päivän varoitusajalla. Se Aural Hypnox väellä varustettu ToT keikka taisi olla myöhemmin Tampereella tms.?
Quote from: piisti on March 05, 2024, 10:57:43 PMQuote from: MT on March 05, 2024, 08:28:56 PMYoutube versiossa näemmä muutama minsa tyhjää lopussa, koittakaa elää sen kanssa.
"Ei pysty sanoo mitään" ja sit hiljeni.
Kyllähän tuota tarinointia ottais lisääkin. Niinkun muitaki jaksoja! Hyviä juttuja nää audiohaastattelut tässäkin lajissa.
Tuota em.suosittelua ajatellen tuli mieleeni Vitsit sikseen-podcastissa oleva samantapainen osio lopussa. Ja, koska suositteluun päästiin ja vaikkei minulta mitään kysyttykään, voin lämpimästi suositella ylen Kiveen hakatut-ohjelmaa. Siinä nyt vieraillaan lähinnä edesmenneiden urheilijoiden haudoilla ja muistellaan uraa ja elämää. Mikähän sen pappi Sadinmaan etunimi oli(...Kari?), joka kirjoitti Malmin hautausmaalta saman tapaisen kirjan. Sieltä toki edustettuna laajempi kirjo kumpuja kuin verkkari porukkaa. Löytyy myös audiona. Anyhow..suosittelen kuuntelemista.
Tosiaan jakso fiksattu. Ja Kiveen Hakatut on mitä mainioin sarja. Toki ehkä musaporukoissa urheiluhommat vähän kieroon katsottua, heh! Tuleva Stinkfinger keikka sisältää paljon tätä!
SI#16 tässä ehtinyt myös lueskella. Hyvin menee sisältö siihen "arvoihin", josta haastattelussakin otettiin esiin. Jotain uudempaa ja jotain vanhempaa. Kiva ku tällee untuvikkona tulee kaikkee ihmetyyppeihin perehdyttyä. Myös keskustelut ja artikkelit istuu pirtaan. Sitten jälleen itse pihvin pariin;
Manic/Depression-First Blood. Ihan perkeleen kova. Ei juurikaan eroa siitä mitä KSNKoolta osaisi olla odottamatta. Hämyistä ja kolkkoa.
Black Hole Exploration-Raw Hypersexuality. Tulee muuten nauhalta lujaa edelliseen verrattuna. Sitä niin kutsuttua pedaali-harsh-noisea. Tää taitaa löytyä bandcampistä kun joku linkkilipare tuli kassun messis. Jos joku Moozzhead uppoo niin suosittelen.
Quote from: slugpace on March 06, 2024, 10:31:43 AMVarmaan on Mikon kanssa ohimennen ollut puhetta Mäntsälän touhujen vaikutuksesta, mutta silti huvittavaa aina kuulla että siellä vieläkin vaikuttaa jengiä, jotka muistelevat Seurojentalon keikkaa! Pienenä korjauksena Temple of Tiermes keikkaa koskien: Mäntsälän keikalle meikäläinen hälytettiin toiseen kitaraan muistaakseni 2 päivän varoitusajalla. Se Aural Hypnox väellä varustettu ToT keikka taisi olla myöhemmin Tampereella tms.?
Jaksoissa on aika monta kohtaa joissa tarkat ajat tai sanat menee sekaisin. Syntikan malli väärin, tai parin artistin nimet sanotaan hieman sinnepäin. Eri tapahtumat sulautuu yhdeksi jutuksi. Nyt kun tuon loppupätkän kuunteli, oli kyllä kohtuullinen nesteytys päällä lauantai yön tunteina joten ei ihme jos hieman jo ajatus harhailee.
Mitä tulee "vanhemman kaartin" tekemisiin, esimerkiksi Kuolleen Musiikin Yhdistyksen touhut olisi erinomainen. Bändeiltä yleensä jää jotain historiaan, mutta KMY uurastus noihin aikoihin oli erittäin esimerkillistä.
Tietysti heidän tapauksessaan, toiminnan historiikki on ansiokkaasti tallennettu nettisivuille. Sieltä näkee myös kattavasti listaa mitä kaikkea Turussa tapahtui 1998-2007. Lista ei taida olla ihan täydellinen sillä 2008 kun Anenzephalia soitti, muistelisin että sekin oli vielä KMY alaisuudessa? Veikkaisin että audiona olisi silti hyvinkin järkevä kartoittaa touhuja.
https://kuolleenmusiikinyhdistys.net/frames.htm
Quote from: FreakAnimalFinland on March 06, 2024, 01:14:25 PMJaksoissa on aika monta kohtaa joissa tarkat ajat tai sanat menee sekaisin. Syntikan malli väärin, tai parin artistin nimet sanotaan hieman sinnepäin. Eri tapahtumat sulautuu yhdeksi jutuksi. Nyt kun tuon loppupätkän kuunteli, oli kyllä kohtuullinen nesteytys päällä lauantai yön tunteina joten ei ihme jos hieman jo ajatus harhailee.
Joo, oireet kyllä tunnistettu ja tärkeintä oli ehdottomasti mehukkaat tarinat vaikka faktat menisi vähän sinnepäin.
Quote from: FreakAnimalFinland on March 06, 2024, 01:14:25 PMMitä tulee "vanhemman kaartin" tekemisiin, esimerkiksi Kuolleen Musiikin Yhdistyksen touhut olisi erinomainen. Bändeiltä yleensä jää jotain historiaan, mutta KMY uurastus noihin aikoihin oli erittäin esimerkillistä.
Tässä olisi kyllä hyvä aihe!
Sain itekin nyt kuunneltua molemmat, haastishan vain paranee loppua myöten! Hyvä jakso, kiitoksia osallistuneille. Auben vesihommat, wettä löytyy!
Ollut itellä oikeastaan koko talven ajan tauolla sekä melun kuuntelu että tekeminen, nyt kun molluska paistaa niin jotenkin aivot aktivoituneet sen verran että olen päässyt perkaamaan vähän uudempia julkasuita. Kuten podcastissa mainittiin, on tän hetken tilanne kotimaassa aika uskomaton.
Peräti vielä edellistä parempi tämä seiska jakso. Juomien myötä lähti jutut vähän elämään ja hyvä niin. Piti hetimmiten kaivaa vanhat Taintit esiin. Vaikka onkin oma touhuilu ollut viime aikoina varsin nousujohteista, niin kyllä tällaisia juttuja kuunnellessa lähtee noise-viriliteetti heti kovemmille kierroksille.
piti ihan mennä noita hiljaseks vetäneitä kuuntelemaan tuben puolelta... Jojo & Masonna live vuodelta 2008 (https://www.youtube.com/watch?v=HRKktnjInEE). ei ihan sellanen kuin mitä odotin, ainakaan Masonnan puolelta; suurimman osan ajasta jauho purkkaa ja soitteli hillitysti pöydän takana tuttu 69eyes-lookki päällä. Jojo pyörittelee kitaraa ja heiluu yleisössä, pesismailassa mikki. feedbäg ulisee korkeelta 99% ajasta ja alla sit muuta surinaa ja huutoa(kin). lopussa jonkinsortin "kliimaksia" jos sitä sellaiseksi voi sanoa. aika hyvä setti. Jojo soittelee (varmaan yleensäkin?) kitaraansa ilman mitään preparointeja ja työkaluja... mitä lie säröä ja efektiä siinä sitten. ei paljoo kitarankielien vinkumista erota muusta massasta.
Quote from: V.T.R on March 05, 2024, 12:31:06 PMNyt huomaa taas kevään alkamisen myötä, että maistuu taas tällainen "valoisampi" kama ja tänään soinut vapaapäivän kahvittelun ohella Fonal kamat. Lau Naun Puutarhassa (no tää on Akti julkaisu, mutta ei se mitään), ES ja Tomutonttu. Näille löytyy oma topikki, mutta fiilistellään nyt suomeksi. Seuraavana Kemialliset Ystävät!
Se, että löysin Kemialliset Ystävät uudestaan varmaan reilun 15 vuoden jälkeen, oli itse asiassa aika merkittävä askel kohti noise-hommista innostumista. Vaikkei missään nimessä ole kyse meluisasta musasta, niin juuri K.E. ja viime vuosikymmenen syvenevä krautrock-psykoosi johdatteli entistä kokeellisemman ilmaisun äärelle. Erityisesti ne alkupään Kemialliset Ystävät -matskut on todella hyviä; Varisevien Tanssi / Silmujen Marssi, Kellarijuniversumi, Alkuhärkä. Pidän kyllä myös uudemmista julkaisuista.
Kannattaa muuten ottaa Jan Anderzénin Vauva-levymerkin kautta tullut Alexander Ross "Grandfather Paradox" LP tarkasteluun. Todella mielenkiintoista äänikollaasia vuodelta 1989.
Quote from: bad milk on March 07, 2024, 09:56:51 AMlöysin Kemialliset Ystävät uudestaan varmaan reilun 15 vuoden jälkeen, oli itse asiassa aika merkittävä askel kohti noise-hommista innostumista. Vaikkei missään nimessä ole kyse meluisasta musasta
ihan ekalla äänityssessiolla, mikä tais kuulua vain yhdestä kanavasta, oli melua, radiosurinaa ja jotain sellasta* (niitä ei oo varmaan julkaistu ikinä missään). ja myös ihan alkuaikojen mekastuksetkin/kassujulkaisut mankkasäröllä vedettyjä lauluja (kokeellista "poppia"). ei nyt harsh noisea kuitenkaan, mut silti paljon säröisämpää ja rupisempaa kuin myöhempien vaiheiden tarkkaan silotellut jutut. on tullut kuunneltua "näitä" jo sieltä alkuajoista asti, Vuosi Yksi kassun ajoilta (mikä taas innosti aloittamaan omia makkarimekastuksia, tosin ihan ekat omat sessiot meni plöröksi koska nauhuri vongutti nauhaa miten sattui ja aivan liian hitaalla. toisaalta harmi ettei se nauha säästynyt, voisi kuullostaa päivittyneillä korvilla aivan erilaiselta)
*EDIT: Itseasiassa toi radiomökä taiskin olla ton jengin eka äänitys, mutta eivät olleet vielä KY nimellä. Nimi tuli vasta jonkin ajan kuluttua (melko lyhen ajan), ja muistan kuulleeni "treeninauhan" (he) jossa erään kappaleen lopussa (tai alussa) mainittiin kappaleen esittäjäksi Kemialliset Ystävät. Siitä jäi sellainen mielikuva, että nimi ilmeisesti keksittiin siinä lennossa, mutta en tiä sit...
Moozzhead-haastattelua odotellessa! Turinointia kuuntelis mielellään pidempääkin.
Absolute Keyn Imploding Harmonyn sain kuunneltua eikä se suinkaan jäänyt yhteen tai kahteen kertaan. Helkkarin hyvä!
Nyt kun tässä päästiin harshimasta noisesta sivuraiteille, niin löysimpäs minäkin muuton yhteydessä pahvilaatikon, jonka kannessa luki vaan notta IKASUS. Sehän oli vähemmän yllättäen täynnä aikoinaan Ikuisuudelta tilattuja kasetteja ja levyjä! Oli siellä jokunen IOPSikin ei siinä, heh. Viikonloppuna täytynee varata oikein aikaa mm. muistaakseni erinomaisen Ben Reynoldsin Music is the Music Languagen kuuntelemiselle. Ja kasa Abandon Shipin ja Digitaliksen roinaakin. Ainakin Clays Festering Lungs on muistaakseni kovaa lofipörinää. Ja ehkä vähemmän tunnetun Tule Ystävänä julkaisemaa ambient-experimentaliakin liuta. Täytynee raivata tilaa tuohon aktiivisen kuuntelun hyllyyn ja verestellä muistoja.
P.S. Oli mullakin hitosti Fonalin alkupään julkaisuja, mutta ne on ilmeisesti päätyneet kavereille tms. kun nuoruuden vimmassa aikoinaan luovuin suurimmasta osasta omaisuuttani. Siltä ajalta tuo pahvilaatikkokin on, mutta ilmeisesti Ikuisuus ja muut tarpeeksi marginaaliset hommat oli liian tärkeitä eikä niistä luovuttu vaikka ne tomun alle päätyivätkin.
Ei ole itseasiassa pitkä aika siitä kun kuuntelin tuon Ben Reynoldsin CDn levyhyllyjä järkkäillessä. Ikuisuus kassuja on kertynyt kokoelmiin myös ihan kiitettävästi kun joku vuosi sitten aloin Fonalin uudestaan löytämisen jälkeen penkomaan muutakin tuon tyylin kamppeita. Magma tones cd-r julkaisuja myös.
Pitäis ottaa niidenkin kanssa joku päivä ihan urakkakuuntelu.
Niimbbal kaikkee ja niin vähän aikaa!
Quote from: mag-maa on March 07, 2024, 12:32:42 PMQuote from: bad milk on March 07, 2024, 09:56:51 AMlöysin Kemialliset Ystävät uudestaan varmaan reilun 15 vuoden jälkeen, oli itse asiassa aika merkittävä askel kohti noise-hommista innostumista. Vaikkei missään nimessä ole kyse meluisasta musasta
ihan ekalla äänityssessiolla, mikä tais kuulua vain yhdestä kanavasta, oli melua, radiosurinaa ja jotain sellasta (niitä ei oo varmaan julkaistu ikinä missään). ja myös ihan alkuaikojen mekastuksetkin/kassujulkaisut mankkasäröllä vedettyjä lauluja (kokeellista "poppia"). ei nyt harsh noisea kuitenkaan, mut silti paljon säröisämpää ja rupisempaa kuin myöhempien vaiheiden tarkkaan silotellut jutut. on tullut kuunneltua "näitä" jo sieltä alkuajoista asti, Vuosi Yksi kassun ajoilta
Jep, viittasin tietty virheellisesti alkupään tuotantoon noilla 2000-luvun alun julkaisuilla, mutta en ole itse asiassa sitä varhaisempia edes kuullut – kiinnostaisi kyllä! Tosiaan joo noilta mainitsemiltanikin levyiltä löytyy "hälyelementtejä" – en ehkä noiseksi kutsuisi, mutta täysin abstraktia ja tavallaan siis meluisaa kuitenkin. Just sellaisia juttuja, jotka varmasti
valmistelivat omia korvia noiselle, heh.
Itelle kanssa aukesi toi Fonal osasto vähän ennen melua aikanaan, vaikka tykkäsin kyllä enemmän Amerikan vastaavista eli Not Not Fun jne. Aquarius newsletter erikoismusa. Jotenkin vähän spennaan ton Fonal-matskun uudelleenkuuntelua, omassa mielessä se yhdistyy niin vahvasti omiin nuoruusvuosiin ettei jotenkin huvita kaivella, heh.
Quote from: host body on March 07, 2024, 02:31:59 PMItelle kanssa aukesi toi Fonal osasto vähän ennen melua aikanaan, vaikka tykkäsin kyllä enemmän Amerikan vastaavista eli Not Not Fun jne. Aquarius newsletter erikoismusa. Jotenkin vähän spennaan ton Fonal-matskun uudelleenkuuntelua, omassa mielessä se yhdistyy niin vahvasti omiin nuoruusvuosiin ettei jotenkin huvita kaivella, heh.
Itellä Fonal-hommat yhistyy puolestaan mielikuviin tämmösestä tietynlaisesta vakosamettitakki-, intia-laukku, Oulu-lätsä ja vaikea kyheröys -skenestä, niin on jäänyt rikollisen vähälle tsekkailu heh!
Quote from: Heppakirjat on March 07, 2024, 12:42:24 PMAinakin Clays Festering Lungs on muistaakseni kovaa lofipörinää.
Clays Festering on muuten Clay Rubyn sooloprojekti ennen Burial Hexiä. (soitti myös Davenportissa. julkaisin heiltä yhen tupla-cdr:nkin silloisella Haamumaa lafkallani. omankin kappaleeni oon siinä cdr huumassa myynyt veks)
Incapacitants Default Standard 2xLP aiheutti kyllä ennestäänkin ääri-korkean Incapacitants innostuksen kohoamisen vielä hitusen korkeammalle. Vinyyli on nyky meiningin mukaisesti hintava, mutta oikein hieman nörtti hengessä hieman vertailin soundia muihin formaatteihin ja soundaa vinyyliltä todella hyvältä! Lassen uudelleen masteroima. Levyn mukana liite jossa suht pitkä aikakauden Mikawa haastattelu. Se vielä lukematta. Sen verran inserttiä luin että osui silmään mehustelu siitä miten bändi ei ole ikinä tehnyt huonoa levyä. Se todellakin taitaa pitää paikkansa tähän levyn asti. 2000 luvulle siirtyessä, jos ei nyt sentään tosi huonoja, kuitenkin selvästi heikompia julkaisuja alkaa ilmestyä. Ennen levyä, viime viikonloppuna kun otti pohjia Turussa, katseltiin Incapacitants dokkari uudelleen. Ei se sen kummaisempi ole kuin vuoron perään jätkien haastattelupätkiä, mutta silti pariin otteeseen tullut syynäiltyä.
Monesti miehet maininneet että ei oikein ketään ikinä kiinnostanut, ja ehkä se ei ihan sellaista Hijokaidanin ja Merzbown tasoista kulttimainetta nauti, plus olen kuullut yllättävän monelta ulkomaiselta kovan luokan noisetekijältä etteivät pitäneet Incapacitantsia kovin kummoisena, kunnes näkivät sen livenä. Toki livet on ihan sika hyviä, mutta en itse tarvitse mitään kreisiä kikkailua, kun noise itsessään on jotenkin niin omaperäistä. Default Standard sisältää osittain vahvempaa ja paksumpaa harsh noise tulitusta joka jyrää hieman samaan tapaan kuin mielikuva ysärin jenkki noisesta. Se on aika pinnallinen huomio, sillä jos oikein ottaa asiakseen mietiskellä missä olisi "vastine" Incapacitantsille, niin ehkä Testicle Hazard silloin tällöin, mutta muuten ei juuri tule mieleen. TH ei myöskään millään lailla kuulosta ysäri alun tai puolivälin Incapacitantsille ja monesti soundillisesti hyvin erilainen. Toki ei jäljittelijöitä tarvitse ollakaan etenkin bändillä niin paljon levyjä tarjolla, mutta oma huomio lähinnä ollut että harva siihen pystyisikään! Default Standardilla on monia biisejä joiden aikana oikein toivoo että että TÄLLÄISESTÄ otettaisiin enempi mallia eikä esimerkiksi heavy electronics perus oskillaatioista tai HNW kohinasta.
Taannoinen Absolute Key -keikka Lahden Viimaa ja villasukkia -tapahtumasta nyt Bandcamp-linjoilla. 23 minuuttia erinäisiä ääniä.
https://absolutekey.bandcamp.com/track/live-at-viimaa-ja-villasukkia-lahti-2422024
Quote from: AJK on March 10, 2024, 12:29:33 PMTaannoinen Absolute Key -keikka Lahden Viimaa ja villasukkia -tapahtumasta nyt Bandcamp-linjoilla.
Rautamyllyn, köyhänmiehen sammon tai minkä lie narina puhutteli keikoilla ja puhuttelee se fileenäkin. Tällaisista äänistä minä tykkään! Täytyy taas todeta, että oli kyllä pirun kova keikka ja kiva kun sen voi kuunnella uusiksikin.
Ben Reynoldsin Music is the Music Languagen sain viikonloppuna kuunneltua ja erinoimaista improkilkatusmetsäfolkkileikittelyä se kyllä on. Tämähän maistuu intialaukkumiähelle!
Haaren Ajna star soi pari kertaa. Tosi hienoa harkittua dronea. Verrattuna noihin 2000-luvun alkupään dronekasetteihin, joita laatikostakin löytyi: joku järki hommassa ja paketti tiukka. Ei sellaista löysää kokeellista, jossa vaan painetaan rekkiä ja laitetaan nyt nauhalle (ja pihalle) jotain mitä sattuu tulemaan -dronea. Tiedä sitten mikä on totuus.
Stinkfinger CD vihdoin päässyt soimaan sekin ja useamman kerran senkin joutui heti pyöräyttämään. On tässä kireät saundit kuten joku aiemmin kehui. Aika hyvällä maulla feedbackikin pysyy sopivasti ikään kuin taustalla, lähinnä alleviivaten livenä soitetun fiilistä läpi murjoessaan. Hommat kaikin puolin sopivasti siinä hajoamispisteen äärellä, joka ehdottomasti puhuttelee meikäläistä: hervotonta menoa, josta ei voi kuin tykätä! Kannet ja otsikotkin sopivan typerät eli eri hyvä kokonaisuus.
Quote from: slugpace on March 06, 2024, 01:29:00 PMQuote from: FreakAnimalFinland on March 06, 2024, 01:14:25 PMMitä tulee "vanhemman kaartin" tekemisiin, esimerkiksi Kuolleen Musiikin Yhdistyksen touhut olisi erinomainen. Bändeiltä yleensä jää jotain historiaan, mutta KMY uurastus noihin aikoihin oli erittäin esimerkillistä.
Tässä olisi kyllä hyvä aihe!
Tää kyllä, ehdottomasti. Keikkoihin ei ollu itellä mitään kosketusta, mutta nettisivujen arviot oli oikea tiedon aarreaitta aikonaan. Näinäkään päivinä ei oo mitään turhan yleistä herkkua että pääsis lukemaan ihan suomeksi arvioita ja esittelyjä todella kokeellisen musan saati sit noisen julkaisuista. Desibeli.netissä on jotain, Imperiumissa joskus jotain bm-kytkysempää, mut muita olemassa olevia ei tuu just nyt mieleen. Blogeja on ollut, mutta niistäkään en tiedä mitään pitkäikäisempää. Toki moni on ajan myötä kadonnut netistä ja sitä myöten omasta muististakin.
Hauskasti tuolta on myös jääny vahvoja mielikuvia äänitteistä joita en oo koskaan edes kuullut.
Radio Nova - Assfunction (https://www.kuolleenmusiikinyhdistys.net/arvostelut/levyr/radionova-assfunction.htm) ainakin. Tavallaan kiinnostais edelleen kuulla tuo, mutta ihan jo arvion lukeminen ja levyn äänien kuvittelu on ollut hyvin inspiroivaa, heh.
Youtuben kommenteissa joku olikin maininnut, mutta komppaan että Pekka PT:n kuulumiset kiinnostaisi kyllä itseänikin. Siitä on nyt jo useampi vuosi kun musahommat seis ja levykokoelma myyntiin eikä haastatteluja ole tainnut pahemmin olla muutenkaan.
Quote from: DBL on March 11, 2024, 09:15:54 AMHauskasti tuolta on myös jääny vahvoja mielikuvia äänitteistä joita en oo koskaan edes kuullut. Radio Nova - Assfunction (https://www.kuolleenmusiikinyhdistys.net/arvostelut/levyr/radionova-assfunction.htm) ainakin. Tavallaan kiinnostais edelleen kuulla tuo, mutta ihan jo arvion lukeminen ja levyn äänien kuvittelu on ollut hyvin inspiroivaa, heh.
KMY:n sivuillahan on arvosteltu jotain todella hämäriä demoja, kuten Förrisön Häärd, wtf. En ole kuullut levyä, mutta nimen takia jäänyt mieleen. https://www.kuolleenmusiikinyhdistys.net/arvostelut/levydemot/forrisonhaard.htm
PPT ois kyllä kiinnostava myös!
Zherbin järjestää kuun lopussa pari soitinrakennuspajaa Helsingissä. Lisätiedot:
https://aanitaiteenseura.com/CMOS-synthesizer-workshop
https://aanitaiteenseura.com/Piezo-Noise-Box-Workshop
Pekan haastatteluinnosta ei mitään tietoa, mutta noise hommissa hommat vaihdissa ja FA julkaisee kevään aikana uuden SSRI albumin ja muutakin tulossa!
Erittäin hauskaa kuunneltavaa oli noi kaksi viimeisintä Noisecast-jaksoa. Panin merkille että zinehommista keskustellessa jäi kokonaan mainitsematta Degenerate?
Noisecastin osalta monenlaista viritystä on ilmoillaan, KMY-jakso on ollut listalla melkein alusta asti. Ehdotuksia ja muuta kommenttia otetaan mieluusti vastaan.
Quote from: Haare on March 11, 2024, 11:18:57 PMErittäin hauskaa kuunneltavaa oli noi kaksi viimeisintä Noisecast-jaksoa. Panin merkille että zinehommista keskustellessa jäi kokonaan mainitsematta Degenerate?
Joo, ei mitään varsinaista syytä siihen. Aika paljon jäi mainitsematta. Sitä aiemmin todennut ulkomaan podcastien kohdalla että monesti tuntuu että jaksoissa tulee kiire. Aika usein alussa käydään läpi ihan alkuvaiheet, sitten edetään ekoihin levyihin ja äkkiä huomataan että loput 30 vuotta voidaan kuitataan "onko jotain viimeaikoina ollut työn alla" henkisesti, heh.
Oma vinkkini noisecastiin olisi että WCN afterburn tyyppisesti, samojen jätkien uudeelleen ottamista ei ujostele jos logistisesti helppoa ja tuntuu että jotain aiheita jäi käsittelemättä. Ja toisaalta, että ei tarvitse olla 1 mies per jakso, vaan minua ei yhtään haittaisi että saa vaikka pari kolme 15 minsan turinaa jossa käydään läpi viimeisimpiä tapahtumia. Teemana vaikka "noise tourit". Taitaa olla parikin eri porukkaa joka nyt ihan lähiaikoina lähdössä useamman keikan rupeamalla ja kiinnostaisi hieman hommat eikä haittaa jos joku on aiemmin ollut äänessä.
Fonal-Paavoharju best!
Kantsii tosiaan äänitellä noita haastatteluja minkä jaksaa nyt ku ns.hyvät löylyt.
Työt ja täit järkätty sillee, et useampaan tapahtumaan pääsee täs tän vuoden puolella osallistuu. Lähetään Aprapat, Mogao, Amek-Maj-ryhmällä loppuviikosta Osloon asti! Autokannella muuten huikeet saundit. Visioita riittää. Henkilökohtaisesti tarkotus säästellä vapaa-aikaa taasen ulkoilullisiin ja kuvataiteellisiin harrasteisiin. Ainii...jo hetki sit äänitetty YANA/Citalopram Shunyata splitti piakkoin. YANA/Synagogue des Pervers kassu myös etenee.
Siis tota Black Hole Explorationin bandcampii täs kuuntelen ja pakko hehkuttaa. On se limanen. VHS ja Serla.
Noisecastii ja kjostadii, myös muuta ehtiny täs bussissa kuunnella. Kyseltiin jo et äänitetäänkö jutustelua reissussa¿ äänitetään varmaan, muttei semmosta et mihkään podiin menis. Joku kihinä kiinnostaa enemmän ku puolihumalaine, (kyl toi ihan kännilt näyttää) päällepuhuminen. Just ohi Forssan pub Hukan. Hienoja muistoja, huomenna suihkuun.
Joutube ehdotteli Grunt-Kraniometriaa. Ei hassumpi tähän väliin. Vittu. Parhaita tähän mennes. Muistan sen kevään joka ku nyt mut ihan eri. Tää ku laitto niin ytimes
Kraniometria haki hieman formaattia. Alunperin matskua oli niin paljon että olin hetken tripla CD julkaisun suuntaan ajatumassa. Lopulta kuitenkin valkkasin järkevän 20 minsaa ja loput jäi julkasematta. Noin mittavan määrän kanssa on äkkiä valinnan vaikeus, mikä niistä kannattaisi.
Siikalan kanssa tehty split LP on aika saman suuntainen noise levy sekin. Olemassa taitaa olla alle 15 vinyyliä ja loput on tuhottu. Siikala tietää ehkä tarkan määrän.
TRERIKSRÖSET Puking Blood kassu oli kyllä hyvä. Osui silmään muita kassuja etsiessä. DD Dobson "The Buried Life" 1985 vuoden matsku kunnon feedback ujellus ja kitaran räpläys noisea. Erikoista ja ei varmasti kuulosta siltä miltä mielikuva noista asioista kuulostaa. IRON FIST OF THE SUN "Danny la rue died in his sleep" kassu kovaa kamaa hieman vanhempaa IFOTS menoa.
CD puolella oli oikein projektina että mitäs jos kuuntelisi läjän kovimpia omia suosikkeja ja valikoitui:
COME AGAIN II cd. Järjetön kokis.
ø "Metri" CD, eka mika vainio matsku minkä aikanaan kuulin. Tällä cd versiolla enemmän matskua ja näitä sai joskus ostettua kiasman aulan kaupasta.
Con-Dom/Grey Wolves waging was against you CD, eli molemmilta ihan top best settiä War against society tripla LP kokoelmalta.
V/A DEDICATION 2 -CD. Toinen itselleni erittäin merkityksellinen kokoelma missä hauskalla tavalla sekä (silloin) uusinta uutta että jo vuosia aiemmin tulleilta kassuilta matskua. Nord, Hijokaidan, Macronympha, Putrefier, Aube, Miquel Ruiz, DD Dobson, Chop Shop, Freudwerk, Small Cruel Party, Dislocation jne! Kokiksen line-up on kuin ostoslista tulevaisuutta varten että "näitä hommattava". Toki myös hommattu niin paljon kuin mahdollista.
Myykää tai vaihtakaa mulle Näsiän eka nauha? Luulin omistavani sen, mutta nyt ei kyllä löydy mistään.
ARGH! Veprisuicida! Kuinka voi olla näin uskomattoman kova?! Lainaan ystäväni kuvailua: "Sellanen höhin ihan vitun kiukkunen isoisä, joka lyö sua kepillä riippumatta siitä mitä tekee. Siltä ei vaan saa armoa." Lisää lisää!
Sutcliffe Jügend ei ehkä Veprisuicidan jälkeen kuulostaa oikeen miltään, mutta useamman kerran tässä lähipäivinä kuunneltu We spit on their graves ja Pigdaddy läpi. Onhan ne, mutta perkele kun toi Vepri hivelee ihan jokaista solua kehossa!
Absolute key / Näsiä splittiä kans tullut kuunneltua tässä. Oisko tää nyt sit sellanen vähän lempeempi isoisä, joka kutsuu takkatulen ääreen syömään rieseneitä. Tai risiiniöljyä? En tiedä, mutta onneksi tuli tämäkin napattua!
Veprisuicida kyl hillitön! Päivä 4. With The New age Boyfriends. Olihan karkelot! Vilho kääntää rattii, ite annostelen olutta nieluun. Veke puhuu jo sujuvasti norjaa.《lämpimät terveiset%%%
Jotain kommenttia eilisen meluista Turkkuses. Yleisöä oli varmaan jättänyt tulematta, koska suhteellisen obskuureja nimiä lineupissa, mutta itselleni tämä toimi nimenomaan selling pointina ja oli kiinnostava nähdä hieman tuntemattomampia projekteja. Pseudokommando aloitti ja taisi jopa olla saundeilta illan paras? Mukana oli niin morbideja synamattoja kuin huudettuja vokaaleita ja lopuksi Total War coveri! Vakuuttava ulosanti ja parhaat kohdat todella mehukkaita. Lupaava projekti ja ajankohtaiset ihmisvihateemat kun kaikenlaiset ahdistuneet nuoret vaan suunnittelevat kouluiskuja nykypäivän Suomessa.
Jumalaisen Kullervon näin joskus Kontissa ja silloin keikka oli soolona. Se oli enemmän mikkiin huutoa ja särisevää meluvallia nyt kaksi jäsentä lavalla. Kryptinen puhesample ja ilmeisesti teknisistä ongelmista johtuen aika raaka noiseveto. Tässäkin oli ihan vitun hyviä kohtia vaikkei välttämättä soljunut alusta loppuun kuten oli tarkoitettu? Alkukeikasta tuli omiin korviin mieleen ysäri Death Squad heh. Peltilevyjen paiskomiset kuulostivat hyvältä.
Petoluonto tarjoili lykantropiateknoa. Taustavideolla muodonmuutoskohtauksia ihmissusileffoista. Osa biiteistä oli kyllä oikeasti kovia ja paras biisi taisi tulla heti ekana. Tämä tyyli ei nyt ihan omaan makuun ollut ja aloin kyllästymään loppua kohden. Jälkeenpäin ajateltuna olisi voinut melkein hommata cd:n koska jotain tässä oli. Karismaattinen esiintyminen ja pidin äristyistä vokaaleista.
Tervahäät oli nyt soittamassa neljän jäsenen voimin ja paljon raskaampaa ja aggressiivisempaa martial-takomista ja huutoa kuin edellisen kerran...joka oli, en muista edes koska viimeksi näin. Olisiko ollut joku muinainen Mega Therion klubin homma? Soundit tuntuivat välillä valitettavan puurolta mutta biisit itsessään ovat niin hyviä että toimi kyllä itselleni.
Paluumatkalla Helsingissä poikkesin Oranssin kirpputorille jossa oli ihan meluakin myynnissä. Ostin FA seiskoja ja WCN:n julkaiseman Pieces LP:n. Muistin että joku oli tätä kehunut ja helvetin raskasta ja rätisevää äänimattoa tämä. Kuuntelin heti uudestaan eli vitun hyvä. Nimi on sellainen että jos joku sitä täällä oli kommentoinut niin haulla ei löydä mitään. Tekijät eivät myöskään mulle tuttuja ja kannet neutraalin asiallista abstraktia sotkua. Em. syistä ei varmaan kaikkein himoituin levy, mutta noise on täyttä rautaa!
Quote from: Manhog_84 on March 17, 2024, 03:39:38 PMJotain kommenttia eilisen meluista Turkkuses.
Turus, ei suinkka Turkkuses
Keikkarapsa sen verran kattava ettei paljoa lisättävää! Mutta jotain kuitenkin. Pseudokommando tullut nähtyä kerran aiemmin. Toinen jäsen oli kuulemma liittynyt keikkakokoonpanoon viikkoa aiemmin ja maltillinen määrä kokemusta alalta. Näin pari minsaa soundcheckiä ja siinä vielä hieman laitteilla hapuilua, mutta keikalla taas meni hyvin asiallisesti.
Jumalainen Kullervo, ehkä jos romut olisi tulleet hieman tasaisemmin luomaan vahvan tason siihen elektroniikan rinnalle, ei olisi ollut niin sattumanvaraisen kuuloisia tietyt nopeat volumen ja soundin muutokset. Hyviä kohtia oli paljon ja siihen romuja räimiessä taisi romujen kontaktimikit lennellä minne sattuu. Asiallinen setti ja pikku "tuotannolla" varmasti asiallista menoa luvassa! Ihan uusista tulokkaista ei kyse. Toinen miekkosista tehnyt eri nimellä noisea jo noin 20v sitten, mutta välissä ollut hieman hiljaisempaa. Vanhasta suomi kamasta kiinnostuneet voisi zekata vaikka Mutations Of A Dream kokoelma CD, joka tuli 20 vuotta sitten ja kokosi sen aikakauden "mikseri.net skenen" noiset ja ambient meiningit. Levy ei ole pelkkää timanttia, mutta hyvää kamaa myös messissä.
Petoluonto on itsellekin hieman etäällä siitä mitä tulee kuunneltua. Ei kai salaisuus että sama mies tehnyt Tähtisiemen nimellä matskua joka on paljon enemmän omaan makuuni! Jos sitä kassua jostain löytää, kannattaa napsia talteen jos suomen noise juttujen erikoisuudet kiinnostaa!
Itse en havainnut että Tervahäät olisi erityisen puuroiset. Minusta ne oli jopa todella hyvät! Voi olla että tässä vaiheessa keikkaa oli jo hieman maistissa ja neofolk vibes viininmaistelut tehneet tehtävänsä ja sekä näytti että kuulosti hienolta.
Etenkin Pseudokommando aikana tuntui että volumea oli aika paljon enemmän kuin Harsh Ways festillä? Kelpaa! Ts tulevalla BU yms keikalla varmasti tehokasta meininkiä. Oli se aika kuluttavaa puuhaa herätä olotiloista Turus asti ja mietiskellä helvetimoisen lumimyräkän keskellä että milloinhan olisi taas ajokunnossa! Toisaalta muistutti että toisaalta Suomalainen delegaatio lienee Norjassa liki samoissa tunnelmissa ja kotimatka huomattavasti pidempi? heh... Noisereissutkin tuppaa olemaan sellaisia että pitää päästä töihin lepäämään.
Kätöseen jäi keikalta tuoretta kotimaista noisea jota pitää ottaa kuunteluun.
Postikusti toi sopivasti pitkälle lounastauolle uusimman Suinattu Hiljaisuudessa CD:n.
Alkureaktio Resting Placeen oli voi ei taajuusmattoa. Noh. Levyt kuunnellaan ainakin kerran kokonaan ja äkkiä tuo lähti aukeamaan ja tajuuksien seasta nousi jotain esille. Toisen kappaleen kohdalla teki jo mieli kuunnella ensimmäinenkin uudestaan.
Violent Shogun on lemppareita ja odotukset oli kovat ei siinä, mutta voi hyvänen aika minkälainen 20 minuuttinen! Pelkästään tämän takia kannattaisi maksaa vaikka mirhamia kauppiaalle. Siihen nähden, että VS on minulle varsin uusi tuttavuus tässä on tosi paljon elementtejä, joista itse pidän ja joita tykkään itsekin käyttää. Siis voi helvetti kuinka hienosti tässä maalaillaan rauhakseltaan syntikkaoskillaatioiden päälle tekstuuria ja romua ja nauhanuhaa ja lopulta jopa musikaalista surumielistä haikailua! Kyllä vaan toimii ja hivelee ihan palleista aivokalvon läpi varpaisiin. Saa nähdä minkälainen pettymys Shoguni on livenä kun odotukset on aivan hillittömät. En edes ymmärrä kuinka jotain tällaista voisi livenä vetää muuta kuin playbackina raiturilta? Jää nähtäväksi.
Hazarda Bruo Sansistemon kappaleet palauttavat levyn taajuusmattojen äärelle. Ensimäisessä kappaleessa annostelaan vähän syntikkaa sekaan, mutta muuten taidetaan olla aika lailla HNW:n äärellä? Kaksi viimeistä kappaletta eivät yhdellä kuuntelulla auenneet, mutta täytyy sanoa, että vaikka kaikilla levyn kolmella artistilla on hyvin erilaiset kappaleet levyllä, niissä on jotain todella yhteensopivaa ja samankaltaista. Tiedä johtuuko masterista vai mistä, mutta hienosti kasattu kokonaisuus (järjestys, tunnelma, äänensävyt) tämä kolmisuuntainen splitti on ja suosittelen ehdottomasti hankkimaan omaksi.
Itse olen tämän levyn kuunnellut jo useamman kerran. Resting Place mielikuva oli kassun perusteella että hieman enemmän voimaelektroniikkan tai "industrial" soundin suuntaan, mutta nyt ei ole mitään vokaaleita. Synat oskilloi ja tuolla rysähtelee joku romu looppi ja ujeltavat feedbackit... en ihan varma mitä "taajuusmatto" sinänsä tarkalleen ottaen olisi kun jo eka biisi omassa korvassa tälläistä ihan sävelletyn oloista (merkityksessä että kolme-neljä selvästi eri asioita touhuavaa elementtiä menee eteenpäin ja kaikissa vielä hieman eloa ja kehittelyä). Eikä edes kovin hidasta kun neljässä minuutissa ehditty jo lähentelemään harshimpia rytistelyjä ja edeltävät soundit alkaa olla jo jääneet taaemmas. Tokassa biisissä musikaalista tonaalisuutta ja mitä lie lattiatomi jysäyttelyjä siellä säröisen synailun alla?
Toki Violent Shogun on kovaa kamaa! Artistiin kannattaa yrittää ottaa yhteyttä kun siltä saattaa saada jos jonkinlaisia kassuja, artisti painoksia tms, myös matskusta jota ei distroista löydy.
HBS tietyllä tavalla ajateltuna ehkä on lähellä HNW menoa. Staattisempaa touhua, mutta samaan aikaan hieman myöhempien aikojen CCCC fiilis paikoitellen että tuhdisti kohisee, mutta taustalla miltei psykedeelisempi poljento kun alkaa kerroksissa synat/elektroniikka liukumaan.
70kpl painos CD:llä sellainen että suosittelisin haalimaan ennenkuin on liian myöhäistä. Voisi kuvitella että monella on ajatus että CD painoksia saa "aina", mutta näin pienessä erässä voi "tuli ja meni" henkinen skenaariokin olla edessä.
Veprisuicida oli ihan sillä hilkulla että saisi "complete discografian" pihalle, mutta jäi limboon muutaman CD verran split/collab kamoja. Niihin oli sekä luvat että masterit ja taiteet. Myös miehen kuoltua siskon kanssa diili voimassa, mutta sodan myötä meni mahikset hoitaa mitään rojalteja osa apuna olevista miehistä ei enää maassa asu.
Uusi Noisextra vihdoin linjoilla. Olin sinne pari kyssäriä laittanut ja niihin paneuduttiin aika mukavasti. Sen lisäksi soinut pelkkä Nuori Veri NVV kassu. Pyörittelin koko päivän samaa kassua puolelta toiselle ja hävisi jo mielestä mitenhän monta kertaa tämä ehti mennä. On kyllä hyvä!
Veprisuicida (RIP) helevetin hyvä. Kaikki IR uusinnat tuli laiteltua omaan hyllyyn ilmestyessään. Harmi että jotain jäi vielä limboon, mutta eiköhän näillä silti pärjää jonkin aikaa.
Ruotsi ja Norja reissulta selviydytty takaisin ja laitan jossain vaiheessa vähän pidempää raporttia reissusta kun ehdin. Tänään ollut vapaapäivä ja tässä soinut Arv & Miljö: Samlinga 2-CD kokoelma ja sehän oli taattua laatua. Ei tuulen ujellusta vaan ehtaa harsh noisea ja industrialimpaa Ruotsi villasukkaa. Ei mitään moitteita. Sen jälkeen pyörähti Aprapatin kiertueelle tehty Finnish women at the bath kassu. A-puoli kunnon jytää - välillä kirjaimellisesti - sekä taattua Apraharsh kilinää ja kihinää. B-puoli nauhamuhjua ja muljutusta. Lyhyt kassu ja oikein mainio välipala tähän väliin artistin diskografiassa.
Nyt soi Paranoid Timen Rat Life CD ja tämähän on tunnetusti kunnon total mosh harsh ripper yeah no bullshit harsh noise🤘😎 I love it!
TAINTin ohella viikolla ollut kovassa soitossa kaikennäköinen rupinen industrial a la Enema Syringe, M.B. yms. joten täytyy Veprit pyöräytellä tässä. Tuli vastikään katsottua venäläisen Evgeniy Yufitin samanniminen muutaman minuutin "lyhytelokuva", varmaan siitä musiikkiprojektille nimi löytynyt? Ruttuista outsider kamaa ainakin. Jos on jotain muuta järkevää suositella ohjaajalta niin heitelkää.
Toinen itselle uusi tuttavuus mikä on ollut viime viikot kovassa soitossa on vanha Contagious Orgasm kama. Hankala paikantaa mikä tekee levyistä niin hiveleviä tai ehkä sanasto ei riitä. Maalailevampaa tunnelmointia, ryskäävää industrialia, erikoisia looppeja ja äänikollaaseja, kaiken kaikkiaan oudon tuntuista matskua parhaalla tavalla. Ei tule heti mieleen toista projektia johon vetäisi yhtäläisyyksiä.
Vanha Contagious Orgasm on todella erinomaista. Kasari ja ysäri. 2000 luvulle tultaessa, alkaa hieman rönsyilemään, mutta jopa näinä päivinä projekti tekee paikoitellen tosi kovia ääni-kollaasi juttuja. Esimerkkinä vaikka viime vuoden Someone's Picture Diary kassu. Hieman "soundtrack" viba meininkejä, ja fiinejä efektejä, mutta fyysistä äänien kasaan raapimisia ynnä muuta. Tätä tuli kuunneltua monesti kun sain kassut kätöseen.
https://nekrogoatheresyproductions.bandcamp.com/track/side-a-2
Uusi Advaita (jap) kassu kanssa sisältää vain muutaman minuutin tasabiittiä jossain kohtaa biisiä ja muuten oikein yllätti taas miten hyvä.
Kaikki Industrial Recollections kamat oli aivan helkkarin hyviä. Sain kasari puolivälin master kassut fyysisesti suomeen ja en ollut ikinä aiemmin nähnyt keraamisissa rungoissa olevia metallinauhoja. Painoivat yli tuplasti sen mitä normaalit c-kassut painaa ja soi aivan helvetin hyvin ja kirkkaasti. Ei mitään masterointeja tarvinnut alkaa levyille tekemään!
Jos joku ei ole bändiin tutustunut, ehkä paras on lähteä Voltage Controlled Filter CD levystä! 1993 on karistettu pois sellaiset alkupäässä löytyvät "kasari industrial" vibat (jotka kyllä hyviä) ja sitten 2000 luvulla korostetusti mukaan tulevia "elektronisen musiikin" viboja ei ole vielä laisinkaan. Tuo CD oli jossain välissä aika kallis, mutta discogsissa nyttemmin ollut 20-25e luokkaa. Jos oikein edullisesti, mutta CD levyltä haluaa, hankin juuri lisää artistin omalla lafkalla tullutta "Voltage Controlled Amplifier" 2xCD settiä joka sijoittuu ajallisesti heti sinne IR reissue kamojen perään. Kasari loppu ja 1990.
Tuli herättyä pari tuntia normaalia aiemmin ja kuunneltua aamun tunteina NWN Podcast No. 7: Interview with Regere Sinister. Eli projektissa Hail Conjurer ja Hell Kettunen ja paikoitellen sivutaan noise juttuja. Ei kovin merkittävästi, mutta puidaan kuitenkin. Molemmat henkilöt soittaa Ride For Revengessä ja myös tehneet Reptile Wombin kanssa split levyn ja Hail Conjurer mainitseekin että ihan turistin roolissa noise hommissa tullut pyörittyä, heh! Jaksossa käsitellään BM, hc-punk, skenen ikä ja kulttuuriero kysymyksiä, hieman AI taidetta ja monenlaista muuta.
https://youtu.be/khve5iA_h4M?si=sgaauKtyhIpOxksq
Mattias Gustafsson & Andreas Barsleth kimppa projekti. NÆRVÆRET.. mahtaako aakkoset toimia. NAERVAERET parilla skandinaavi spessu kirjaimella. Kunnon villasukkaa! Pari päivää mennyt tämänkin kanssa. Matskussa on pari soundia jotka hieman aiheuttaa stressioireita, heh... Kun kassuloopissa ääni joka muistuttaa hieman cd glitch ääntä, sitä huomaa aina kääntyvänsä katsomaan "ei kai tämä cd alka jumittaa" fiiliksellä. Kova levy kyllä!
https://philatelie.bandcamp.com/album/det-finns-en-ljusglimt-midt-i-det-m-rka-tvivlets-tystnad
Quote from: V.T.R on March 20, 2024, 07:20:48 PMTänään ollut vapaapäivä ja tässä soinut Arv & Miljö: Samlinga 2-CD kokoelma ja sehän oli taattua laatua. Ei tuulen ujellusta vaan ehtaa harsh noisea ja industrialimpaa Ruotsi villasukkaa. Ei mitään moitteita.
Tää on just "sitä" Arv & Miljö saundia mihin ihan ihastuin. Ja tässä tää taas pyörii. Ja kun noissa miljöissä pyörittiin niin raaputas tosiaan joku rapsa! Jäi itellä päällimmäisenä mieleen nauru. Mulla yks kirppari kiikarissa mistä lähtee kasettidekkiä talouteen etsiskeleen. Sen verran nauhaasyövää nuo nykyiset, ettei oo uskaltanu Aprapat-nauhaa sinne sovitella. Täytyy työajalla sit syssymmällä korjata.
Eilen ehti istua pitkästä aikaa noise-kassujen kanssa alas vähän pidemmän kaavan kautta. Soittolistalla ainakin:
Mogao "Tri-Kàya" on aivan erinoamainen. Helppo ymmärtää, miksi moni, lafkan promotekstiä myöten, on name droppaillut Popol Vuhin tämän nauhan yhteydessä. Se Hiisin päästämä CD-julkaisu jäi nyt vielä odottamaan otollisempaa hetkeä.
Moth Drakula "Live in Purgatory II" liikkuu melko omaperäisen teksturaalisen noisen maastossa. Kenties tässä on tyypillistä laveampi paletti erilaisia lähdeääniä ajossa, ja lopputulos on kyllä mielenkiintoinen ja ehdottoman suositeltava. Myös "Live in Purgatory III" on pyörinyt nauhurissa hiljattain, ja on niin ikään hyväksi todettu.
Francisco Meirino & Altar of Flies -collab-kassu "Exhausted, we fall" tarjoilee tutunkuuloista kenttä-äänitystä ja nauhamanipulaatiota yhdistettynä elektronisempiin ulottuvuuksiin. Monipuolinen nauha, jonka kokonaisuuden hahmottaminen taitaa ottaa useamman kuin yhden kuuntelun.
Nuori Veri "NVV" operoi ehkä aiempaa nuhaisempien soundien parissa. Välillä nauhan musikaalisemmasta osastosta tuli väistämättä mieleen jotkut Blazebirth Hall -kamat, niinkuin vaikka Forestin instrumentaalit, mutta se ei todellakaan ole koko totuus. Ääni ja teksti onnistuvat yhdessä luomaan todella immersiivisen kuuntelukokemuksen, joka johdattelee jonnekin loppukesäisiin peltojen, metsien ja hylättyjen latojen maisemiin. Lämpimät suositukset tälle kassulle, ja hatunnosto artistille!
Nuori Veri kassussa on etenkin vokaaleissa entistä nuhaisempi soundi. Se on minusta hyvä ominaisuus. Ei varsinaisesti kovana kritiikkinä, mutta huomiona joskus totesin artistille että aggressiivisesti huudettuna ilmenee pieni ristiriita sanotun sisällön ja ilmaisutavan välillä. Se ei taiteessa tietenkään ole aina huono juttu. Voi tuoda erikoisen lisän. Samoin laulun "tuotanto" joka ei suoraan sulaudu itse ääneen, vaan tulee musan päälle "narraationa". Minusta uuden kasetin soundissa nimenomaan vokaalit on entistä enemmän sulautuneet samaan äänimaisemaan missä muut äänet tapahtuvat? En nyt kovin tarkasti alkanut vertailemaan ja analysoimaan, mutta se oli fiilis heti ekalla pyöräytyksellä.
Tenhovoimassa oli hitusen puhetta rural noise -termistä ja ihmettelin miten voisi olla että sen käyttö olisi etenkin suomessa jäänyt huomaamatta, heh! Toki meikeläisen horinat ei kaikkia kiinnosta, mutta aiheesta on puhuttu varmaan jo... toistakymmentä vuotta vaihtelevalla intensiteetillä ja viime vuosina useampikin tekijä jotka itse tai heidän yhteydessään muiden toimesta termiä viljellään. Kun aikanaan Troniks foorumilla asiasta herättelin keskustelua, amerikan nuorisossa aiheutti lähinnä huvittuneisuutta. Aikuisten ihmisen suomi skenessä varmaan tilanne juuri päin vastoin. Osa jopa ihan rehellisesti ns elää sitä elämää. Jos aihe kiinnostaa ja jäänyt lukematta, SI nettisivun kynäilyä aiheesta:
https://special-interests.net/main/ruralist-industrial/
NOISECAST JAKSO 8
Jaksossa numero 8 vieraana Pasi Markkula. Yksi suomalaisen noiseskenen pitkäaikaisia tekijämiehiä, aktiivisuutta yli 30 vuotta takana ja tahti jatkuu yhä kiivaana. Kokopitkiä levyjä tipahtelee tasaiseen tahtiin, sekä Bizarre Uproarin että muiden projektin osalta. Bizarre Uproar on tunnettu karskista ilmaisusta ja haastavasta visuaalisesta ilmeestä, joka aiheuttaa poikkeuksetta mielipiteitä molempiin suuntiin, löytyy palvojat ja inhosta kavahtavat. Haastattelussa käydään läpi 90-luvun alkupuolta milloin Aunt Mary muuntautui Bizarre Uproariksi, ja kuinka kaari lähti siitä rakentumaan. Filth and Violence levylafkaa ei toki voi olla huomioimatta, ja myös muita projekteja. Haastattelun toimitti Osku.
YT & Spotify!
https://youtu.be/Kql8taqz8d8?si=Ak0_niE2Jk59t7al
Tähän aamutuimaan The New Boyfriends-Universal Noise. Tässähän on paikoin jopa voitokas tunnelma. Avautuu ihan eri tavalla kuin pimeimpinä vuodenaikoina. Jo ilmestyessään osoittautui kiinnostavaksi, enkä jaksa uskoa että kurssi kääntyy. Aikaahan tämä vaatii näemmä kuunteluiden välillä. Taitaa olla nyt kierros 5
Quote from: MT on March 26, 2024, 07:38:52 AMNOISECAST JAKSO 8
Jaksossa numero 8 vieraana Pasi Markkula. Yksi suomalaisen noiseskenen pitkäaikaisia tekijämiehiä, aktiivisuutta yli 30 vuotta takana ja tahti jatkuu yhä kiivaana. Kokopitkiä levyjä tipahtelee tasaiseen tahtiin, sekä Bizarre Uproarin että muiden projektin osalta. Bizarre Uproar on tunnettu karskista ilmaisusta ja haastavasta visuaalisesta ilmeestä, joka aiheuttaa poikkeuksetta mielipiteitä molempiin suuntiin, löytyy palvojat ja inhosta kavahtavat. Haastattelussa käydään läpi 90-luvun alkupuolta milloin Aunt Mary muuntautui Bizarre Uproariksi, ja kuinka kaari lähti siitä rakentumaan. Filth and Violence levylafkaa ei toki voi olla huomioimatta, ja myös muita projekteja. Haastattelun toimitti Osku.
YT & Spotify!
https://youtu.be/Kql8taqz8d8?si=Ak0_niE2Jk59t7al
Mainiota! Ei sisällä oikeastaan mitään erityisen härskiä, joka yhtä aikaa sekä positiivista että jättää myös ehkä varaa yrittää saada mies joskus avaamaan myös "visuaalista", "lyyristä" (kjeh..) ja "taiteellista" puolta syvemmin. Jakso tavoittaa kyllä Bizarre Pasin juuri sellaisena mitä mies onkin. Ei mikään vihainen angstaaja, vaan hymy huulilla ja innoissaan omiaan touhuileva hyvinkin positiivinen hahmo. Sieltä tulee pari oikaisua minun haastattelussa olleisiin hieman rohkeasti vedettyihin vuosilukuihin jne.
Pasi mainitsee paluu aikakauden kovana vaikutteena Grunt - Last Grip To Sanity levyn. Gruntin historiassa tyypilliseen tapaan, sekin levy ei "pitänyt" olla sellainen. Alkupuolen kamat narulla on 2003 ja niistä piti tulla lathe cut 10" Streicher jäbän uudella lafkalla. Ei tullut ja lisäsessio tehty eri aikaan ja rahapulassa malttamattomana ensin CDR julkaisu ja 2005 sitten 100kpl LP reissue.. ja vasta nyt paljon myöhemmin oikea CD reissue. Jos pistää matskun soimaan, voi olla että BU 2005 aikakauden julkaisuihin melko selviä yhteneväisyyksiä, mutta BU toki veti tosi vikkelästi ihan omanlaisen lähestymistavan. Ohjeistin millä laitteilla matsku on tehty ja miten. Korg pandora boxit oli aika kovassa käytössä. Siihen aikaan olivat ensisijaisesti livehommiin pienen kokonsa ja patterikäyttöisyyden vuoksi. BU vaan otti niistä vehkeistä huomattavasti laajemmin oikein ilon irti ja useamman laiteen kanssa luuppaus ja looppien kelailu stutterloop tykitys oli aika hillitöntä menoa siinä vaiheessa mitä moni pitää artistin merkittävimpänä ajanjaksona.
https://www.youtube.com/watch?v=_Pos97X_od0&t=1086s
Nyt kun kuunteli pidemmän audion kun taannoin Yleltä niin ymmärrän täysin yhteistyön Äijälän kanssa. Samanlaisia hähättelijöitä tuntuvat ainakin haastatteluissa olevan. Sopivat yhteen kun paita ja perse. Vai pitäisikö sanoa Nyrkki & Kyrpä...joo, ei todellakaan mitenkään syvällisesti asioita avattu.
Tässä on aika hyvä jakso Edvin Sora Podcastiä. Aiheena on ambient ja noise ja sinnepäin. Asiaa käsitellään perspektiivinä genre yleensä että artistin omat tekemiset. Eri lähestymistapojen vivahteita käydään läpi pikaisesti ja hommissa ei mennä ns liian syvälle, vaan pysytellään niin että.. ehm.. "tavalliset kuuntelijat" voi saada irti enemmän kun namedroppaillaan niitä isompia nimiä ja käydään läpi Cage, Eno, Merzbow, futuristit, vanhat kokeelliset musat jne. Lisäksi podcast on n. 50 minsaa joka on selvästi hieman editoitu tiiviimmäksi, mutta ei mitenkään jäykästi "ohjattu". Kenties lähinnä löysät pois, hyvällä soundilla ja Edvin Sora sekä Brysk artikuloi epäröimättä ja kakistelematta.
https://www.supla.fi/episode/a69c15eb-76d4-5ca1-9b9d-fdbcc2819bcc
#13 - Kenneth Kovasin - Ambientin ja noisen asialla
49 min 25 s
Kenneth Kovasin ([ówt krì] & BRYSKT) on ambient- ja noisemuusikko, jonka kanssa olen saanut kunnian itsekin tehdä yhteistyötä - niin levylle kuin livenäkin.
Tässä jaksossa syvennymme musiikkiin jota kaikki eivät välttämättä pidä musiikkina lainkaan. Musiikkiin joka imeytyy aivopoimuihin huomaamatta ja ohjaa tiettyyn tunnetilaan. Musiikkiin josta voi nauttia aktiivisen kuuntelemisen lisäksi myös alitajuisesti.
Keskustelemme siitä mikä inspiroi tekemään dystooppisia äänimaailmoja ja kuinka soitinrakentamisessa on vain mielikuvitus rajana. Entä miksi noiselle on isketty varsin ikävä leima ja kuinka siitä voisi päästä eroon?
Kaikki Noisecastit toki kuunneltu ja niin tämä viimeisinkin. Hyvä että näitä kovia luitakin on saatu mikrofonin ääreen, sillä niiltäkin löytyy yllättävän vähän haastatteluja suomeksi. Olen ollut Bizarre Uproarista tietoinen vajaa parikymmentä vuotta ja seuraillut sekä julkaisuja että muuta meininkiä aika etäältä. Siinä on kiistatta tiettyä taiteellista arvoa ja mielenkiintoisia elementtejä, mutta toisaalta myös paljon luotaantyöntävää, kuten lienee tarkoituskin. BU vaikuttaakin sen sortin elämäntyöltä ja kokonaistaideteokselta, että se lienee lopulta aika harvoja varten. En ole ihan varma onko se minua varten, en nimittäin välttämättä kaipaa sen tyyppistä sisältöä elämääni. Ajattelenkin, että se mitä kaataa aivoihinsa menevään suppiloon vaikuttaa omaan olotilaan ja ajatteluun yllättävän paljon. Varsinkin jos toistoja alkaa kertyä. Tai olo on varmasti aika erilainen jos katselet viikon Avaraa Luontoa tai jos katselet Bizarre Uproarin videoita. Ajoittain voi toki ottaa maistiaisen ja sylkeä sen pois suusta jos niikseen tulee.
Selvennetään vielä sen verran, että ylläoleva ei ole mikään moralistinen kannanotto, vaan ennen kaikkea makuasia. Ainoa julkaisu joka on löytynyt omasta hyllystä on Unsafe & Insane, mutta olen melko varma, että projektin "kausista" löytyisi joku toinen ajanjakso joka äänellisesti osuisi omaan makuun paremmin. Ehkä pitäisi kokeilla sludgekautta? Tai Dekadenzia tai jotain näitä ihan uusimpia julkaisuita? Tai ehkä lopulta kuitenkin jatkaa villasukan imeskelyä.
Tuohon Markkula-haastikseen vielä; En tiiä monesko kohtaaminen haastattelijan ja artistin välillä tämä oli, mutta se vanha kunnon Miksi-jatkokysymys olisi ollut paikallaan. Vuosia pyörineet miehen Tuotokset tässäkin taloudessa. Nyt, kun olisi ollut tilaisuus raottaa hieman mysteerin verhoa, niin tilaisuutta ei käytä kumpikaan.
Oikeastaan on ihan sama saako joku rotasta hepatiitin(paitsi ehkä Oskun kannalta) Oikeastaan on ihan sama järkyttyikö joku, ja jos niin Miksi/Miksei?
Ymmärrän tietenkin, että jos liikutaan niin henkilökohtaisilla alueilla, ettei niistä halua enempää avautua niin miksi edes lähteä. Joka tapauksessa tämähän suorastaan vaatii jatko-osaa!
Miksi se kiinnostaa, että Afrikassa raiskataan lesboja? Miksi tietyt teemat toistuu? Miksi siinä live-sirkuksessa on hyvä olla avustajia? On helppo vastaus et; näin mä näen ne asiat! Ja et kiinnostaa. Näyttää hyvältä. Oi miksi, Pasi? Tässä vaiheessa olisi kunniakasta avata lisää! Siis laadukasta tekemistä kaikin puolin, mut tää nyt herättää enemmän kysymyksiä kun vastauksia. Ehkä koko ns.elämäntyö onkin vain se. Kysyä, ei vastata.
Ehkä Turku vastaa kun siellä huudetaan?
Romua,ruiskeita ja rutinaa-tuotanto vuosi näemmä 2011. Useampi haastatelluista ukoista vieläkin elossa ja potkii. Nyt Kettuselle ihan lapaan et 2.0 kehiin!
Quote from: FreakAnimalFinland on March 27, 2024, 02:17:53 PMTässä on aika hyvä jakso Edvin Sora Podcastiä. Aiheena on ambient ja noise ja sinnepäin. Asiaa käsitellään perspektiivinä genre yleensä että artistin omat tekemiset. Eri lähestymistapojen vivahteita käydään läpi pikaisesti ja hommissa ei mennä ns liian syvälle, vaan pysytellään niin että.. ehm.. "tavalliset kuuntelijat" voi saada irti enemmän kun namedroppaillaan niitä isompia nimiä ja käydään läpi Cage, Eno, Merzbow, futuristit, vanhat kokeelliset musat jne. Lisäksi podcast on n. 50 minsaa joka on selvästi hieman editoitu tiiviimmäksi, mutta ei mitenkään jäykästi "ohjattu". Kenties lähinnä löysät pois, hyvällä soundilla ja Edvin Sora sekä Brysk artikuloi epäröimättä ja kakistelematta.
Tää oli kyllä hyvä, vaikka ne välimusateknot olikin aika haastavat heh. Hauskassa seurassa tuolla, kun muita podcastissa haastateltuja on mm. Esko Kovero, Kauko Röyhkä ja Simo Frangen. Kennethin jutuissa on sen verran paljon DIY-puolta, jänniä laitteita ja sitten vastaavasti tuollaista "korkeakulttuurijuttua" niinku keikoilla olleet tanssijat että siinä on paljon mistä saada ote vaikka kokeellinen ääni ei äkikseltään kiinnostas, joten siinä mielessä tommonen juttujen pohjaaminen "taviksille" oli oikein hyvä.
Quote from: RURAL RESISTANCE on March 27, 2024, 07:12:18 PMAinoa julkaisu joka on löytynyt omasta hyllystä on Unsafe & Insane, mutta olen melko varma, että projektin "kausista" löytyisi joku toinen ajanjakso joka äänellisesti osuisi omaan makuun paremmin. Ehkä pitäisi kokeilla sludgekautta? Tai Dekadenzia tai jotain näitä ihan uusimpia julkaisuita? Tai ehkä lopulta kuitenkin jatkaa villasukan imeskelyä.
Ekana tulis mieleen vinkata Grunt-haastiksessakin sivuttu Mass/FF: https://www.youtube.com/watch?v=owqJ8Zg9jb8
Sludge-kaudelta suosittelisin levyä Amputaatio. Youtubessa on siltäkin samplebiisi mutta sen laatu vaikutti olevan aika suttanen joten suosittelen tsekkaamaan muuta kautta. Haastiksessa mainittu Vihameditaatiokin on toki hyvä, että ei siinä: https://www.youtube.com/watch?v=HmRIXcgku4s
Quote from: piisti on March 27, 2024, 09:42:32 PMTuohon Markkula-haastikseen vielä; En tiiä monesko kohtaaminen haastattelijan ja artistin välillä tämä oli, mutta se vanha kunnon Miksi-jatkokysymys olisi ollut paikallaan. Vuosia pyörineet miehen Tuotokset tässäkin taloudessa. Nyt, kun olisi ollut tilaisuus raottaa hieman mysteerin verhoa, niin tilaisuutta ei käytä kumpikaan.
Nojoo ihan totta kyllä, mutta sen mitä oon BU:n haastatteluja lukenut ja kuunnellut niin tää on kyllä ihan samaa linjaa. Vastaamista ei kierrellä, mutta vastaukset on lyhyet ja semmoset "noh nää jutut nyt kiinnostaa niin tällaista tulee tehtyä"-henkiset, heh. Vastuu tulkinnasta jää kuulijalle. Mut ei kyllä haittais yhtään jos haastikselle tulis jatko jossa noihin syihin ja motiiveihin koitettas paneutuu enemmän, onnistu se sitten tai ei.
Edit:
Tuli haastattelussa mainitusta logo-asiasta mieleen DIY-vinkki. Jos on kollaaseja varten hakusessa hankalemmin suomilehdistä löytyviä kirjaimia niinku B, Z, X jne, niin apteekkien esitteet ja mainokset on tosi hyviä hyödynnettäviä kun lääkkeiden nimistä noita löytyy. Yhteen tulevaan lehteen tuli näiltä tiimoilta hyödynnettyä postin tuomia apteekin lehtisiä. Iloisia askarteluhetkiä!
Quote from: RURAL RESISTANCE on March 27, 2024, 07:12:18 PMEn ole ihan varma onko se minua varten, en nimittäin välttämättä kaipaa sen tyyppistä sisältöä elämääni. Ajattelenkin, että se mitä kaataa aivoihinsa menevään suppiloon vaikuttaa omaan olotilaan ja ajatteluun yllättävän paljon. Varsinkin jos toistoja alkaa kertyä. Tai olo on varmasti aika erilainen jos katselet viikon Avaraa Luontoa tai jos katselet Bizarre Uproarin videoita. Ajoittain voi toki ottaa maistiaisen ja sylkeä sen pois suusta jos niikseen tulee.
Selvennetään vielä sen verran, että ylläoleva ei ole mikään moralistinen kannanotto, vaan ennen kaikkea makuasia.
Kyllä, tälläistä makuasiaa yleensä paisutellaan hieman liikaa. Vaikka itsellä onkin hyvin laaja maku monen asian suhteen, on tiettyjä juttuja joiden kanssa voi todeta että ihan jees, mutta tämän enempää ei tarvitse sisällyttää elämään. Vaikka miten yrittäisi venyä, rajallisuus on tosiasia ja pitää valita mille antaa sopivan painoarvon. Enkä mitenkään paheksu vaikka sellaista "hassuhattu lelu noisea" vaan annostelen sellaisen itselleni sopivina määrinä sen verran mitä kiinnostus pysyy yllä. Eli rajatusti, mutta kiinnostaa kuitenkin!
Haastatteluissa jonkun ns. "itsestäänselvän" asian selittäminen äkkiseltään on yllättävän haastava. Siitä puolesta voi Brysk haastiksessa nostaa hattua, sillä vaikka ei erityisen syvälle mennä mihinkään, niin kyllä se kysymyksiin aina täräyttää vastauksen. Jos tulee sellainen "selistäs musique concrete ja elektro-akustisen musan ero rahvaalle", voi olla kevyt pähkinä vaikka asia sinänsä helppo artikuloida. Viime kesänä olin haastattelussa missä yleisö ehkä kaikkea muuta kuin UG jengiä ja yht'äkkiä kysytään joku "selitäs Saatanan olemus" -tyyppinen kyssäri ja fiilis oli että... justiinsa!
Bizarre Uproarin kohdalla ja XE kohdalla artisti on aika useaan otteeseen maininnut että toisessa projektissa painopisteessä enemmän seksualisoitua politiikkaa ja toisessa politisoitua seksuaalisuutta. Voi olla aika veteen piirretty viiva ja jutut sulautuu yhteen, mutta tuollaisen sisällön analyysin vaatiminen on vähän kuin pitäisi selittää joku suuri rakkautensa punatukkaisiin naisiin tai isoihin tisseihin. Artisti harvoin on joku suuri runoilija tai psykoanalyytikko joka voisi pureutua sellaisiin kysymyksiin. Asia on näin ja parempi tarkastella siitä seuraavia juttuja. Katsojan saattaisi olla hyvä hyväksyä annettuina, jonkinlaisina artistin persoonan osina jota se on, ilman mitään sen kummempaa tai tarkemmin selitettävää "syytä" tai "motiivia". Mielenkiintoisempi lähinnä on että yleensä vaatimus selitykseen ei kovin usein ilmene kuin karskimmissa jutuissa. Harvoin alettaan piinaamaan jostain lelunkeräilyn tai elektroniikka modaamisen tai hassujen kostyymien tiimoiöta motivaatiota samalla skeptisyydellä. "Selitäs nyt tuo vitun ouluhattu lätsä", heh..
Muutamat varsin ihmeelliset kohdat kyllä oli Brysk jutussa, päällimmäisenä jäi mieleen että mainitsi että noisessa genren homofobia olisi jotenkin vahva mielikuva ihmisillä. Mitäs ihmettä? Siis kenellä? Tai mistä syystä? Noise ja industrial ja tämän tyyppiset lienee kuin antiteesi moiselle. Suomessakin voi kelata että karskeimmatkin skenen jäbät melko tiiviisti yhteistyössä. Toki voi olla totta ettei jokainen henkilö ole sanavalintojensa kanssa kaikkein sensitiivisin, mutta se tuskin kertoo homofobiasta vaan siitä ettei ole myöskään mitään fobiaa yhteisön paineen uhriksi joutumisesta?
BU kohdalla on hauska huomata miten fanaattista on yleisö. Se ehkä näyttäytyy minulle selvemmin kun FA varmasti maailmalla tunnetuimpia distroja joista artistin kamat saa. Juuri tänään joku ulkomailta tilasi kerralla 30 BU julkaisua. Olisikohan viikko sitten kun joku tilasi.. oliko niitä 19. Parin kolmen levyn läjät on niin normaalia arki rutiinia, etti sellaista edes huomio "kysynnäksi". Itse en kuitenkaan osaa hahmottaa juuri ketään muuta artistia jonka fanit ostaisi siinä määrin. Ehkei myöskään ole tarjolla. Kyllähän vaikka Satatuhatta kassut meni taas sellaisessa kiimassa kaupaksi että heikompia hirvittää, mutta jos jollain muulla suomen noise artistilla olisi just nyt 30 eri levyä saatavilla, epäilen että ei ehkä kuitenkaan tipu tilauksia jossa vähän väliä joku ostaa tusinan levyjä tai "kaiken mitä saa"? Tai että ulkomailta asti lentää ihmisiä katsomaan keikkaa. Ihan jostain yhdysvalloista asti tulee jätkiä, heh.. Tätä Moozzhead koitti varmasti kysäistä että artistilla on fania ja siitä vaikutteita imevää jätkää poikkeuksellisen paljon ja miehen vaikute TÄMÄN alan noisessa lienee verrattavissa The Ritan vaikutukseen kansainvälisessä HNW touhussa. Voi olla ettei artisti itse edes näe sitä kovinta fanipoikien touhua sillä ei tietenkään ole kaikkein kiinnostavinta käyttää aikaansa seuraamalla jos joku tekee sitä mitä itse teki hetki sitten, mutta laiskemmin.
Kyl Brysk olis hyvä saada Noisecastiin, missä ehkä ei tarvitsisi kertoa kansainvälistä historiaa, ja voisi ehkä päästä syvemmälle tekemisen tapoihin tai sound preferensseihin. Rahvaalle sellaiset "työmaalta sourcet voi käyttää melkein sellaisenaan", voi olla jo ällistyttävä juttu, mutta noisen tekijöille tai kuuntelijoille jättää aika paljon keskusteltavaa että ... kerros hieman lisää.
Quote from: DBL on March 27, 2024, 11:23:57 PMvälimusateknot olikin aika haastavat
"The disco aliens, the rock'n'roll aliens, the yeaah, the yeah the yeah..."
Moni varmaan tietääkin, mutta voi olla että osa ei, mutta Tampereen Pethouse ei pelkästään "keikkapaikka", vaan siellä on myös aika mainiosti noise levyjä tarjolla. Nappasin yhden muoveissa olevan UTON LP 7 eurolla ja parit käytetyt kelpo hintaan nekin. Kassuja on kaikenlaista Rupu, Satatuhatta ja lämminhenkisempää kokeellista meininkiä. Zinejäkin jotain. Akti kakkosta. Käytetyissä levyissä vielä M.B. vinyyli boxista lähtien, free/experimental/omituisuus painotus toki vahvempi. Mutta ainahan se on cool kun jossain fyysisessä paikassa noisea myynnissä.
Myös Turussa, Alfa Antikva ihan pläräämisen arvoinen kokeellisen matskun CD laatikosto. Ure Thrall jäbän ysäri CD lähti 4,50 euroa. Mies on touhunnut 1985 lähtien matskua ja taitaa olla edelleen toiminnassa. Muutamia juttuja mieheltä on ennestään. Dronelle tehnyt julkaisuja. Vaikka tälläisesti ihan korvanmyötäisestä sähköisestä drone matskusta ei mitään elämää suurempaa tarinaa voi kirjoittaa, itselleni toimiva kategoria on rare kult hommien ohella "tsekataas tämä edullinen CD". Monesti toimii erittäin hyvin kun napsii tsekattavaksi ilman liikaa varman päälle -asenteen tuomaa varovaisuutta.
https://cipher-productions.blogspot.com/?m=1
Uus satsi cipheriltä. Tai "uusi", tuo CoS on tehty ja lähetetty lafkalle 2021. Hiljaa hyvä tulee! Ja en aatellut lähteä korjaamaan nimeni kirjoitusasua saatetekstissä.
Heat Signature on soinut ja onhan reipasta menoa. Disguised Human Presence oli kunnon myllytystä ja kasettisaturaation juhlaa, asioita tapahtuu ja tietynlainen into sekä energisyys huokuu levystä. Ja nauhasaturaatio! Levy on erittäin mehukkaasti ruvella sillä tapaa, että oletan masternauhan olevan ferronauha, joka on ajettu täysin ruvelle. Erittäin maukasta.
Kaveri on Alfasta kärrännyt kotiin sellasen määrän kaikenlaista kokeellista ja laajasti ajateltuna melun alle menevää levyä että alkaa jo harmittaa ettei asu Turussa.
En tiedä onko Alfalla varastoissa enemmän matskua, mutta oma käsitykseni on että ysärillä vielä toivat maahan ainakin Staalplaatin kautta hommattua industrial/noise kamaa ja ei yhtään vituttanut kun vielä 2000 luvun alkuvuosina sieltä sai poimittua Korpses Katatonik, NON ja muita Nekrophile Rekords CD versiota mitä Staalplaat oli pistänyt pihalle, mutta olivat jo silloin aika rare kult juttuja.
Itse ostin viime reissulla Ure Thrall CD joka osoittaitui hyvin asialliseksi. 4,50e järkevä käytetyn levyn hinta!
Nyt soi Metsäkirkko uusi kassu toista kertaa. Sitä ennen Rautakymi rouskutteli menemään ja Cryptofascisme "Cing collines" CD painos. Kaikki järkevää!
Viime viikolla kuunntelin todella monta kertaa Alziend Component Sacred Sorceress CD. Postissa tuli jonkin sortin promoja ja hetken ihmettelin mitä ihmeen kamaa tämä on, mutta levyn pyöriessä eteenpäin, sen rupinen käppäisyys sytytti! Jos erikoismusa neofolk ynnä muu skenessä häiritsee näinä päivinä softa tuotanto ja liian kliinit hienot jutut, tässä on ehtaa rupua. Välillä oikein nolon rajalla etenevät soundit, primitiivinen rumpukone, sähkökitara tökö soundilla, tyyli menee jonkin sortin kokeellisesta post punkista industrial neofolk dark ambient jne.. Mieleen tulee Robert X Patriot, varhainen C93, Allerseelen ja kaikenlainen vähän sinnepäin - kuulostamatta oikein keneltäkään jonka nimet mainitsin. Vain mielikuvan tasolla. Mietin että jos nyt kerran ihan fyysinen CD tuli näytteenä, pakko tätä on myyntiin yrittää hamuta vaikka en suoriltaan osaa povata mitään myyntimenestystä. Ei kanata parin biisin jälkeen luovuttaa, vaan malttaa kuunnella ihan oikeasti. Voi hyvinkin olla että itsekin bandcamp linkin saadessani olisin tehnyt parin nopeaa skippausta ja todennut että se siitä. CD sen sijaan osui ja upposi!
https://alziendcomponent.bandcamp.com/album/sacred-sorceress
Quote from: FreakAnimalFinland on April 03, 2024, 02:48:22 PMViime viikolla kuunntelin todella monta kertaa Alziend Component Sacred Sorceress CD. Postissa tuli jonkin sortin promoja ja hetken ihmettelin mitä ihmeen kamaa tämä on, mutta levyn pyöriessä eteenpäin, sen rupinen käppäisyys sytytti! Jos erikoismusa neofolk ynnä muu skenessä häiritsee näinä päivinä softa tuotanto ja liian kliinit hienot jutut, tässä on ehtaa rupua. Välillä oikein nolon rajalla etenevät soundit, primitiivinen rumpukone, sähkökitara tökö soundilla, tyyli menee jonkin sortin kokeellisesta post punkista industrial neofolk dark ambient jne.. Mieleen tulee Robert X Patriot, varhainen C93, Allerseelen ja kaikenlainen vähän sinnepäin - kuulostamatta oikein keneltäkään jonka nimet mainitsin. Vain mielikuvan tasolla. Mietin että jos nyt kerran ihan fyysinen CD tuli näytteenä, pakko tätä on myyntiin yrittää hamuta vaikka en suoriltaan osaa povata mitään myyntimenestystä. Ei kanata parin biisin jälkeen luovuttaa, vaan malttaa kuunnella ihan oikeasti. Voi hyvinkin olla että itsekin bandcamp linkin saadessani olisin tehnyt parin nopeaa skippausta ja todennut että se siitä. CD sen sijaan osui ja upposi!
https://alziendcomponent.bandcamp.com/album/sacred-sorceress
Tämähän on ihan kiva. Eka biisi oli kuin Liimanarina soittamassa doom metallia. Sen jälkeen etenee vieläkin hämärämpiin sfääreihin. Vähän kuin maaseudulta talonrähjästä löytynyt VHS-nauha, josta pitää miettiä kaksi kertaa, uskaltaako tän katsoa vai ei.
Muistutus: STEEL RÄÄSEIKKÖ AROUND OULU lähestyy. Tarkemmat infot mm. seuraavan linkin takaa:
https://special-interests.net/forum/index.php?topic=13054.0
Brownhill Podcastissa haastattelussa Näsiä:
https://brownhillmafia.bandcamp.com/track/jakso-24-n-si (https://brownhillmafia.bandcamp.com/track/jakso-24-n-si)
^^^^Kuunteluun tänään! Mahtavaa että podcast teki paluun.
Quote from: DBL on March 27, 2024, 11:23:57 PMTuli haastattelussa mainitusta logo-asiasta mieleen DIY-vinkki. Jos on kollaaseja varten hakusessa hankalemmin suomilehdistä löytyviä kirjaimia niinku B, Z, X jne, niin apteekkien esitteet ja mainokset on tosi hyviä hyödynnettäviä kun lääkkeiden nimistä noita löytyy. Yhteen tulevaan lehteen tuli näiltä tiimoilta hyödynnettyä postin tuomia apteekin lehtisiä. Iloisia askarteluhetkiä!
Oon muuten aina ajatellut että toi BU-logo on tehty vanhalla kunnon Tenavapainolla. Kirjasintyyppi näyttää varsin samalta.
Alfa-Antikvasta tuli edellisellä Turun reissulla ostettua muutama vanha noisekokoelma-cd, hinnat eurosta viiteen euroon. Vanhan omistajan aikana tuolta löytyi mm. Ramlehin "Blowhole" lp.
Levykaupoista puheenollen; jotkut varmaan jo tietääkin että alan pikkuhiljaa harventamaan omaa kokoelmaa, ja avaan Hämeenlinnaan kaupan tässä kevään aikana. Jonkin verran lähtee melulevyjäkin myyntiin, ja paljon kokeellista/hipsternoisea, 00-luvun doomia, metallia ja punkkia jne. Aukioloajat tulee olemaan epäinhimilliset eli muutamana arkipäivänä joku hassu tunti, mutta valikoima tulee myös Discogsiin ja kaupalle voi sopia vierailuaikoja. Tässä on vielä jonkin verran kaikenlaista puuhaa mutta huutelen tännekin sitten kun puoti aukeaa.
Quote from: RURAL RESISTANCE on April 04, 2024, 07:44:28 AMBrownhill Podcastissa haastattelussa Näsiä:
https://brownhillmafia.bandcamp.com/track/jakso-24-n-si (https://brownhillmafia.bandcamp.com/track/jakso-24-n-si)
Erinomainen haastattelu, toi paljon lisää syvyyttä Näsiän tekemisiin ja julkaisuihin. Juuri tuo ettei teemat ole "vain" teemoja, vaan ne on koko tekijän olemusta läpäiseviä aiheita joihin on syvennytty myös soundimaailman ulkopuolella. Toteutus myös viimesen päälle hyvä, kuten Brownhill podcasteissa yleensäkin. Näemmä myös kenttä-äänityksillä on helppo tapa saada kylähullun maine!
Kiitos palautteesta! Toihan on ideaalitilanne, että haastattelu auttaa saamaan artistin tuotannosta enemmän irti.
Piti muuten kysellä, että onko Noisecastiin tulossa jaksoa Umpiosta? Kelpaisi!
Umpiota on kyllä kyselty mutta näiltä näkymin ei ole onnistumassa.
Brownhill Näsiä jakso erinomainen. Kuuntelin junassa nappikuulokkeilla ja sai olla volumet täpöllä ja oikein keskittyä kun välillä Näsiä myhäilee sen verran hissukseen. Selvän kyllä saa ja soundi/tuotanto kohdallaan, kunhan ei kuuntele jossain hälyn keskellä. Vaikka Näsiän näytöt on vielä aika maltillinen määrä julkaisuja, miehen puuhissa on varmasti paljon syvennyttävää. Brownhill Ojala on sinänsä ammattitason journalisti puhumisessa että etukäteisvalmisteluissa, joten matskua miellyttävä kuunnella!
Lisäksi Suomen noisea myyvien kauppojen tiimoilta olevaan havainnointiin, eilen tuli käytyä ekaa kertaa Pertin Valinta putiikissa. Sieltä jäi kätöseen kirjana erinomainen Pelle Romantikan Konerunoja LP, joku Laurilan & co drone projekti 10" (levy ei nyt käsillä), pari noise kassua ja Xenakis CD. Valikoima ei tietysti tälläiselle die hard noise addiktille ole kovin mittava kun käytännössä kaikki on jo hyllyssä, mutta monelle muulle voi olla erittäin positiivinen mahdollisuus plärätä vaikka puolen metrin CD rivistöä jossa on kattavasti Satatuhatta CD julkaisut, jonkinlainen valikoima kasetteja ja myös putiikin pöydälle juuri ilmestynyt nippu kassuja ja CD levyjä joissa oli ihan sellaista maailmanluokan julkaisua. Tyypillisesti kun levykaupassa on "noisea" se tuppaa olemaan ne tutut jutut, mutta nyt oli hyvin sellaista ihan "skene noisea", The Rita, Rusalka, Kultural Operating Penis, jne. ja hinnatkin hyvin realistiset "näillä nämä menee kaupuksi" tason hinnat, eikä mitään överi collectors itemiä. Punk ostajalle olisi halvalla GG Allin, Blitz ynnä muuta. Jazz miehille ja suomi vaihtoehtomusa/helmiskene hengille varmaan vielä enemmän. Vahva suositus käydä paikalla jos sattuu olemaan helsingissä hakaniemen (?) nurkilla.
Quote from: MT on April 04, 2024, 09:09:46 PMQuote from: RURAL RESISTANCE on April 04, 2024, 07:44:28 AMBrownhill Podcastissa haastattelussa Näsiä:
https://brownhillmafia.bandcamp.com/track/jakso-24-n-si (https://brownhillmafia.bandcamp.com/track/jakso-24-n-si)
Erinomainen haastattelu, toi paljon lisää syvyyttä Näsiän tekemisiin ja julkaisuihin. Juuri tuo ettei teemat ole "vain" teemoja, vaan ne on koko tekijän olemusta läpäiseviä aiheita joihin on syvennytty myös soundimaailman ulkopuolella. Toteutus myös viimesen päälle hyvä, kuten Brownhill podcasteissa yleensäkin. Näemmä myös kenttä-äänityksillä on helppo tapa saada kylähullun maine!
Hahaha!
Umpio olis kyllä hyvä homma saada Noisecastiin, Penan juttuja ja näkemyksiä olisi erittäin kiinnostava kuulla. Vanhala tietysti myös, mutta voi olla ihan kuumehouruista unta edes odottaa tällaista! KSNK?
Quote from: FreakAnimalFinland on April 05, 2024, 09:23:09 AMBrownhill Näsiä jakso erinomainen. Kuuntelin junassa nappikuulokkeilla ja sai olla volumet täpöllä ja oikein keskittyä kun välillä Näsiä myhäilee sen verran hissukseen. Selvän kyllä saa ja soundi/tuotanto kohdallaan, kunhan ei kuuntele jossain hälyn keskellä. Vaikka Näsiän näytöt on vielä aika maltillinen määrä julkaisuja, miehen puuhissa on varmasti paljon syvennyttävää. Brownhill Ojala on sinänsä ammattitason journalisti puhumisessa että etukäteisvalmisteluissa, joten matskua miellyttävä kuunnella!
Lisäksi Suomen noisea myyvien kauppojen tiimoilta olevaan havainnointiin, eilen tuli käytyä ekaa kertaa Pertin Valinta putiikissa. Sieltä jäi kätöseen kirjana erinomainen Pelle Romantikan Konerunoja LP, joku Laurilan & co drone projekti 10" (levy ei nyt käsillä), pari noise kassua ja Xenakis CD. Valikoima ei tietysti tälläiselle die hard noise addiktille ole kovin mittava kun käytännössä kaikki on jo hyllyssä, mutta monelle muulle voi olla erittäin positiivinen mahdollisuus plärätä vaikka puolen metrin CD rivistöä jossa on kattavasti Satatuhatta CD julkaisut, jonkinlainen valikoima kasetteja ja myös putiikin pöydälle juuri ilmestynyt nippu kassuja ja CD levyjä joissa oli ihan sellaista maailmanluokan julkaisua. Tyypillisesti kun levykaupassa on "noisea" se tuppaa olemaan ne tutut jutut, mutta nyt oli hyvin sellaista ihan "skene noisea", The Rita, Rusalka, Kultural Operating Penis, jne. ja hinnatkin hyvin realistiset "näillä nämä menee kaupuksi" tason hinnat, eikä mitään överi collectors itemiä. Punk ostajalle olisi halvalla GG Allin, Blitz ynnä muuta. Jazz miehille ja suomi vaihtoehtomusa/helmiskene hengille varmaan vielä enemmän. Vahva suositus käydä paikalla jos sattuu olemaan helsingissä hakaniemen (?) nurkilla.
Mun mielestä oli mielenkiintoista, että Näsiä-miehen suusanallinen ulosanti ja jutut osuivat niin hienosti yksiin itse äänellisen ilmaisun kanssa. Kuten MT tuossa aiemmin jo sanoiksi pukikin, niin parhaimmillaan teemat eivät ole vain teemoja, vaan merkittävä osa tekijänsä ajattelua sekä olemusta.
Todellakin, kyllä se olemus ja kaikenlainen muu toiminta on selvä lisä joka erottaa hahmoja pelkistä syntikan räplääjistä. Ei ehkä mene yksityisten asioitten puimiseksi, mutta esimerkiksi miehen melko erikoiset tatskat olisi hyvin voinut ottaa mukaan ja toisaalta kun täälläpäin mies erottui usein katukuvassa että talvellakin usein shortsit jalassa painellaan menemään - kyllä siinä itse noisesta tietämättömätkin joskus kyselee oletko nähnyt sen jäbän joka tuolla erottuu aika silmiinpistävästi toppahoususakista, heh! Kaikenlainen paljasjalkajuoksu metsissä tai mitä lie ultrajuoksuja mahtaa olla, niissäkin on tietty yhtymispinta noise hommiin. Etenkin kun mies puhui haastattelussa että tälläistä kurjaa feedback soundia tykkäisi itse kuunnella vaikka miten pitkään, mutta mielessä on kysymys mitä live-yleisö on mieltä. Voisi hyvin olla yhtymäkohta vaikka pitkiin juoksuihin tai vaelluksiin jossa ei näennäisesti tapahdu "uutta", mutta toisaalta joka paikassa tapahtuu kokoajan.
Hum Of The Druid jätkä joskus vertasi meditatiiviseksi yltyvää rummun paukutusta luonnossa vaeltamiseen. Tietyn ajan päästä asia muuttuu joksikin muuksi kuin "soittamiseksi". (ja kuuntelussa lienee samaa vaikutusta)
Joo oli hyvä Näsiä haastis. Ojala kans hyvä ku perehtynyt ja henkilökohtainen tatsi. Hyvä ku Oz tuntuu muistavan välil artistin diskografian paremmin!
Tehkää Mika ja Osku jakso jossa haastattelette toisianne¿
Hesan reissulta jäi käteen mm:
VAISU LUKSUS "L'ORGUE DE L'ÉGLISE DE VIINIKKA" 10"
Useamman kerran kuunneltu. Laurila + Nousiainen duo vetelee uruilla ja muilla vehkeillä. A-puoli dronempaa ja B-puolella aktiivisempaa. Hieman sääli että vinyyliprässi ei ole ihan priimaa vaan riks raks poks rahisee kauttaaltaan hieman enemmän kuin tälläisessä musassa olisi eduksi. Toisaalta "kotikutoisuus" ja epä-hifi korostuu siinä eikä varsinaisesti kuuntelussa hirvitä. Risopainetut ohuet paperikannet ja kyllä tämä haltuun kannattaa ottaa jos kohdalle sattuu! 100x painos tullut 2021
https://ultraaanirecords.bandcamp.com/album/vaisu-luksus-lorgue-de-l-glise-de-viinikka
Tanja Tiekso "Äänten Apokalypsi"
Bokeh julkaisu, joka on 44 sivuinen vaaka-A5 jossa käsin painetut kannet ja kirjan sijaan "zinemäinen", mutta niittien sijaan ommeltu punaisella narulla. Vaikka ei kirja-alaa seuraisi, Nylen ja Bokeh voi olla tuttu kun mies ehkä suomen tunnetuin essee kynäilijä ja Bokeh saanut sekä ruhtinaalliset apurahat että mediahuomiota erikoisen konseptinsa vuoksi. Julkaisut on isolta osin taidekirjoja joissa kirjan muoto itsessään on "teos". Otin tämän täysin intuitiivisesti, käytännössä sokkona. En katsonut mitä matskua kirjan sisällä on, vaan ihan ulkonäkönsä vuoksi ja siksi että Bokeh julkaisu ihan käden ulottuvilla ja ehkä kirjasen nimi hieman viittasin jonnekin hyvään. Ajattelin että kyseessä olisi runokirja, joita muutenkin Nide nimisestä putiikista kasailin kun ei Lahdessa moista korkeakulttuuria löydy käytännössä yhtään.
Yllätyinkin kotona että eihän tämä edes ole runokirja, vaan essee kokeellisesta äänestä! No vielä parempaa!
Tiekso käy läpi äänen fysikaaliset ominaisuudet, jotka tavallaan on niitä samoja kuivakoita juttuja.. mutta onko edes? Vaikka miten monta kertaa kävisi läpi miten ääni on vain molekyylien törmäilyä eteenpäin, paineaalto ja värinä eikä sinänsä kuulosta miltään, ellei on olemassa jonkin elin joka muuttaa sen ääneksi. Ts ihmisen korva. Ja ilman tuota äänihavainnon tuottavaa elintä, koko ääntä ei ole olemassa. Juttu on tavallaan niin vanha ja kulahtanut huomio, mutta samaan aikaan jaksaa toisaalta ällistyttää vähän samaan tapaan kuin olevaisuuden ominaisuudet muutenkin. Miten lähes jokainen arkinen ilmiö on tarkemmin ajateltuna jotenkin päätä huimaavan älytön.
Kirjan nimi viittää siihen kun free musa ja kokeellisen musan parissa operoinut Tiekso koki ensin jonkin sortin burn out henkisen tilan jota seurasi äänen apokalypsi - valaistuminen siitä miten ääntä kuunnellaan ja mitä se tarkoittaa. Tiekso kertoo huomioita miksi aiemmat freemusa jammailut menivät käytännössä päin persettä ja miten avantgarde on, John Cagen hiljaisuusfilosofian passiivisuus mukaan lukien virheellinen. Pari nykyaikaista queer feminististä läpändeerosta on heitetty mukaan, joskus perustellusti, joskus jotenkin väkisin.
Tiekso erittelee vahvasti klassisen avantgarden olevan "maskuliinisen ja väkivaltaisen kaavan" mukaista. Ei mitenkään huono huomio, ja tuskin edes väärin. Tiekso kuitenkin tässä kirjassa esittää nimenomaan äänen aktiivisen kuuntelun periaatetta, jossa tekijään keskittyvä huomio ei ole niin olennainen. Ts. tarkoitus ei ole avantgardelle ominainen elitismi, näsäviisaat knoppijutut, radikaalit vastakkainasettelut, säännöt miten teoksia sävelletään, esitetään tai kuunnellaan. Sen sijaan tarjolla olisi vain "syväkuuntelua", jossa ääni koetaan vailla manspleinaajien ripityksen kaikumista toisessa korvassa.
Itse silti väittäisin että akateemisen musiikin, alkuperäisen avantgarden linjoissa menevä matsku, sillä on rinnallaan niin helvetisti muutakin kokeellista ääntä, että jos avantgardea voi syyttää maskuliinisesta väkivaltaisesta kaavastaan, niin kyllä syväkuuntelussa on sitten feminiininen sentimentaalisuus se suo johon upotaan. Ei se mikään vapautus ole yhtään sen enempää kuin maskuliinisen väkivallan ihanuuskaan. Vaikka syväkuuntelu näennäisesti vapauttaa säännöistä ja hierarkiosta, niin tarjolla sitten jotenkin neuroottisen oloista voimaantumisen ja omanarvontunnon tavoittelua.
Voi olla että jonkun sattumanvaraisen arkinoise kassun dekkiin heittäminen ja sen tarjoamasta äänestä naatiskelu voi olla huomattavasti vapaampaa, kun ei ole hierarkiat ja teoriat mielessä.
Kirjassa todetaan että "parhaat varhaiset elektroniset teokset ovat usein juuri tällä erityisellä tavalla kohtalonomaisia, samaan aikaan sekä yleviä että mauttomia, täynnä lunastamatonta utopiaa ja lapsenuskoa".
Niin justiinsa saatana! On se kumma että KUITENKIN, kaikesta huolimatta Tiekso jotenkin roikkuu jossain yhdysvaltojen yliopistoissa opetettavan elämänhallinta kokemisen hameenhelmassa kiinni ja esimerkkeinään on tuolla tapaa joku hierarkian ylin taso: Wanhat muinaiset ääni-alkemistit. Kun oikeasti homman nimi voisi olla että otat nyt jonkun sattumanvaraisen uuden noise kassun kätöseen ja alat kuuntelemaan.
Tiekso puhuu juuri siitä että tajusi impromusa hommien päin persettä menemisen johtuvat siitä että kaikki ovat niin innoissaan TEKEMÄÄN, ettei kukaan varsinaisesti kuuntele. Olen toki ollut itsekin tämän tyyppisissä noise sessioissa mukana, missä kaikki vaan räimii menemään, kuuntelematta tai kuulematta muita ja jälki sitten just sitä. Kuitenkin ajatus aktiivisesta ja tarkkaavaisesta kuuntelusta ja "harjotteista" ei vaadi kovin teoreettista taustaa. Pelkkä tahto syventyä ääneen jossa itse kuuntelijana on merkityksellinen, eikä vain joku kult jäbä teoksensa kanssa. Itse väittäisin että tälläistä eetosta olen paasannut vuodesta toiseen hieman erilaisella termistöllä ja lähestymistavalla. Lähinnä kun ihmiset kohauttelee olkapäitään että tätäkö tää nyt on, vastineena todennut että itsehän sinä siihen vaikutat miten matskut koet. Viihdettä hakeva valmiiksi hyväksi havaittujen klassikoiden napostelija ei ole mikään die hard noise kokija jolle kuuntelu on aktiivinen osa teosta eikä jotain siitä irrallista sivusta katsomista.
Kirja kyllä helvetin hyvä ja sisältää paljon järkeviä keloja.
Lisäys: Ilmestynyt 2024 ja painos numeroitu 200kpl! Ehkä vielä Bokeh nettisivulta saatavissa. Myyntipaikkoja voi olla melko rajallisesti.
https://holvi.com/shop/bokeh-kauppa/product/d628354706921ead61f341307f1ff90e/
Kuuntelin nyt itsekin BU-haastiksen. Nuo erite- ja raatoteemat ja muu seksualisoitu kuvasto edustavat jotain minkä selittämistä en ole oikein koskaan ymmärtänyt. Ts. jos on fetissinä kuollut rotta, niin mitä symboliikkaa siitä pitäisi repiä. Nosturin paskanheittoepisodin yhteydesssä Iltalehden toimittaja sai vastaukseksi "Ei siinä mitään sanomaa ole." https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/201711142200531509 Näissä veteraanien jutuissa kiinnostaa itseäni erityisesti kaikenlaiset anekdootit, tässäkin se yksi Brysselin keikka joka meni hiukan epätavallisia latuja. Taannoinen Sarvipodcastin Stormheit-haastis oli hyvä esimerkki jossa riitti tarinaa nousujohteisesti koko lähetyksen ajan ja tuntui loppuvan kesken! Ja ei sen puoleen tätäkin hyväntuulista jutustelua olisi kuunnellut pidempään. Veikkaisin että Bizarren tapauksessa on yhtä sun toista sattunut vuosien aikana. Hyvä haastattelu ja tulee selväksi ettei luomisvimma ole mihinkään kadonnut.
Maanantaina piti piiskata itteni puoliväkisillä HNW fiiliksiin viikonlopun Steel Rääseikkö Around Oulu tapahtumaa varten. Hommat lähti käyntiin The Ritan Living dead girlillä joka ei nyt mitään varsinaista HNW kamaa olekkaan, vaan ihan ehtaa harshnoisea. Sen jälkeen menikin Magazine tupla CD putkeen kokonaisuudessaan. Sen jälkeen Thousands of dead gods ja perkele kun kuulostaakin hyvältä pitkästä aikaa! Kyllä nämä ns. Kultakauden The Ritat toimii vuodesta toiseen vaikka nykyään suurimmaksi osaksi balettitossujen hivelemistä. Kaivelin vielä soittojonoon The voyage of the decima MAS ja Bodies bear traces of carnal violencen. Myöhemmin päivällä vois katella miten tänään lähtee Total Slitting of Throats joka onkin ihan kunnon militanttia seinää.
Kyllä se niin vaan menee ainakin omalla kohdallani, että kyllä se itse HARSH saundi ja tekstuurit on se mikä korvia hivelee. Noisen eri genrejen fiilikset menee kausittain, mutta nyt on ihan maaninen crunchyn jenkkinoise nälkä ja ei kiinnosta mikään muu. Nämäkin on pienen pieniä vivahteita, että käyttääkö alataajuuksia siksi että niillä on helppo kosiskella yleisöä, vai onko siellä taustalla joku ihan aito obsessio? Ja sekin on tehokasta kun ei tuuttaa liikaa. Esim. Nyt soi Macronymphan Intensive care kahvittelun ohella ja tässä on kyllä kaikkea mitä pitääkin; kihinä, pörinää, villi meininki... Yks parhaita ikinä!
Noise best!
Pakko vaan tähän väliin kompata vähän, Living Dead Girl vähintään top3 Rita-julkaisu.
Pertsa goes noise
Antoine Verhaverbeke soitti erikoisääniä kitaran pickupeilla ja looperilla tai delayllä. Lopussa tuli mielenkiintoisia ääniä paljon, mutta alun (feedback?)oskillaatiot olivat vähän turhan pitkiä ja tylsiä. Olisi kiva kuulla noita erikoisempia ääniä jotenkin järkevästi kappaleeksi kasattuna, olivat meinaan hyvän kuuloisia.
Violent Shogunista olinkin aiemmin maininnut, että miltähän mahtaa livenä kuulostaa kun nauhoilla ehdottomia suosikkeja. Eipä tässä fanboy joutunut pettymään! Lienee selvää ettei livenä vedetä samanlaista maalailevaa draamaa kuin nauhalla, mutta oli tässä silti mielestäni tunnistettavia ja hienoja Shogun-elementtejä riittämiin. Alussa matalempien oskillaatioiden päälle annosteltiin kilkettä ja kalketta kasettiwalkmaneista manipuloiden ja lopussa tuli rapinaboksia vahvistinpedaalin ja mikserifeedbackin läpi todella heinosti. Rapinaboksista lähti lopulta yllättävän monipuolisia ja hienoja matalaltakin raksuvia ääniä!
Tyhjän Pään postibussi oli ilmeisesti eksynyt matkalla Helsinkiin. Taattua tyhjispostia toimitettiin kuitenkin äänentoiston rajoilla. Eihän tässä voi kuin ihailla kuinka taidokkaasti ääni kasataan livenäkin. Postilaatikosta ja muusta peltiromusta lähtee tällä tiskillä aivan järisyttävän hyviä juttuja. Tuntui silti vähän siltä, että kiire ja järkevän soundcheckin puute söi esim. syksyn Ihmisen ikävä... keikkaan verrattuna terävintä reunaa, joten innolla odotan mitä tuleman pitää.
1/3 tsekattu, huomenna kotikylillä ja lauantaina Oulussa! Veeteeärrää lainaten: noise best!
Pethaus
Haudat on Haudat. En ole tarpeeksi älykäs kuvailemaan mitä tässä tapahtuu, mutta nauhoilta tulee tosi hyvää ääntä, jolle tehdään jotain. Olin kuulevinani välillä jopa haamumaisia ulvahduksia tai muuta tuonpuoleisesta hankittua lähdemateriaalia?! Joitain ongelmia piuhan kontaktin kanssa oli, mutta siitä selvittiin.
Violent Shogun soitti saman setin kuin eilen ja mielestäni vielä vähän paremmin. Tosin PA olisi saanut olla hieman kovemmalla. Roska taisi mennä keikan aikana silmään kun joutui silmäkulmaa vähän pyyhkäisemään äänen loputtua.
Tyhjältä Päältä tuli hyvää äänen hallintaa ja tällä kertaa pysähdyksissä ei ollut feedbackia, joten ne toimivat todella hienosti! Kääntöpuolena tosin jotenkin tuntui, että äänestä puuttuisi jotain. Seisoin varmasti vähän huonossa kohdassa liian lähellä vasenta ämyriä ja romulähteitä, mutta koko alkukeikan oli sellainen tunne, että jonkun täytyisi vääntää jostain napista kaikkea vähän kovemmalle. Lopussa artisti sääti itse bassokaappia tjsp. jonka jälkeen tuli täyteläisempää ja täyttävämpää ääntä. Hyvä keikka, mutta jotain puuttui. Toivotaan, että viimeistään Oulussa on vimpan päälle hommat jiirissä, sillä tässä on edelleen mahdollisuudet räjäyttää meidät kaikki seuraavaan galaksiin.
2/3. Tästähän on kehkeytymässä tekniikkatrilleri!
Oulussa ei pitäisi jäädä äänenvoimakkuus- ja paine-syistä hommat vajaiksi, kun kyseessä ei ole välittömästi asutuksen yhteydessä sijaitseva tila! Aivan asiallinen PA löytyy jne.
Viime päivinä on soinut MACRONYMPHA aivan himopaljon. Mehukasta, energistä, aktiivista, tekstuureja ja juuri oikealla tavalla tummaa sekä öykeää yleistunnelmaa. Ei pääsee mihinkään, tää on hiljalleen muodostunut omaksi HN suosikiksi! Albumeista tehosoitossa ovat olleet Baroque ja Amplified Humans.
Quote from: Heppakirjat on April 11, 2024, 11:14:40 PMPethaus
Haudat on Haudat. En ole tarpeeksi älykäs kuvailemaan mitä tässä tapahtuu, mutta nauhoilta tulee tosi hyvää ääntä, jolle tehdään jotain. Olin kuulevinani välillä jopa haamumaisia ulvahduksia tai muuta tuonpuoleisesta hankittua lähdemateriaalia?! Joitain ongelmia piuhan kontaktin kanssa oli, mutta siitä selvittiin.
Violent Shogun soitti saman setin kuin eilen ja mielestäni vielä vähän paremmin. Tosin PA olisi saanut olla hieman kovemmalla. Roska taisi mennä keikan aikana silmään kun joutui silmäkulmaa vähän pyyhkäisemään äänen loputtua.
Tyhjältä Päältä tuli hyvää äänen hallintaa ja tällä kertaa pysähdyksissä ei ollut feedbackia, joten ne toimivat todella hienosti! Kääntöpuolena tosin jotenkin tuntui, että äänestä puuttuisi jotain. Seisoin varmasti vähän huonossa kohdassa liian lähellä vasenta ämyriä ja romulähteitä, mutta koko alkukeikan oli sellainen tunne, että jonkun täytyisi vääntää jostain napista kaikkea vähän kovemmalle. Lopussa artisti sääti itse bassokaappia tjsp. jonka jälkeen tuli täyteläisempää ja täyttävämpää ääntä. Hyvä keikka, mutta jotain puuttui. Toivotaan, että viimeistään Oulussa on vimpan päälle hommat jiirissä, sillä tässä on edelleen mahdollisuudet räjäyttää meidät kaikki seuraavaan galaksiin.
2/3. Tästähän on kehkeytymässä tekniikkatrilleri!
ihailtavaa omistautumista tämän karavaanin seuraamiseen ja herättää kateutta, koska en omien opiskelu- ja työkiireiden takia pysty näkemään yhtään keikoista.
On totta, että noisen liveinkarnaatioissa on tosi tärkeää, että tekniikan säätämiseen ja soundcheckiin on riittävästi aikaa, varsinkin kun jengillä on niin monenlaisia äänentuottomekanismeja ja kaikkea diy-viritelmiä. Ei todellakaan ole miksaajalle vain plug and play. Tärkeintä taitaisi olla kuitenkin, että soittajat ehtisivät saavuttaa mielenrauhan viritelmiensä kanssa ja keskittyä esitykseensä. Tämän voisi jokainen tapahtumajärjestäjä ottaa onkeensa. Turhauttavan monta noisekeikkaa on mennyt vihkoon, kun joku signaali pätkii tai artistilla menee hermot teknisiin ongelmiin. Tai on liian lussu PA. Tuolla Pethausissa muistaakseni on melko vaatimaton.
"... Tärkeintä taitaisi olla kuitenkin, että soittajat ehtisivät saavuttaa mielenrauhan viritelmiensä kanssa ja keskittyä esitykseensä. Tämän voisi jokainen tapahtumajärjestäjä ottaa onkeensa. Turhauttavan monta noisekeikkaa on mennyt vihkoon, kun joku signaali pätkii tai artistilla menee hermot teknisiin ongelmiin. Tai on liian lussu PA. Tuolla Pethausissa muistaakseni on melko vaatimaton. "
Tämä on kyllä täysin totta näin esiintyjän kannalta. Vaikka tulee esiinnyttyä useammankin eri bändien kanssa milloin missäkin roolissa, niin noisekeikoissa parasta on aina sellainen "mitä vaan voi tapahtua" fiilis. Joskus pahassa, mutta yleensä hyvässä. Pientä improvisaatiota tapahtuu joka kerta, vaikka nykyään pyrin melkein aina valmistelemaan setin ennakkoon jollain tavalla. Silti jännitysmomentti on läsnä AINA nimenomaan laitteiden toimivuuden kannalta mutta sitäkin helpottaa myös se, että keikkapaikalla olisi kunnossa sellaiset perusasiat kuin vaikka oma pöytä ihan jokaiselle esiintyjälle ja kiireetön hetki laitella setuppi kuntoon valoisassa paikassa. Pro tyypeillä tietty omat taittopöydät mukana, mutta ne ei ole kovin käteviä jos kurvailee pitkin maata julkisilla tai silloin kun useampi henkilö on ahtautunut pieneen Skodaan. Jossain vaiheessa soitin aina paikalliskeikat pelkästään oman kombo vahvarin kautta niin tiesi mitä tuleman pitää. Joskus se mikitettiin PA:n kautta, mutta pienemmissä tiloissa riitti pelkkä vahvistin kun kyseisestä vehkeestä lähtee sen verran paljon volaa.
Mutta joo. Kunhan hourailen kun täällä junassa on tylsää ja perse puutuu istuessa. Matkalla soinut lähinnä erinäiset popit ja rokit ja perusmusiikit, mutta spotifystä löytyi myös The Cherry Pointin Night of the bloody tapes ja tösäytin sen soimaan! CD toki hyllyssä ja tuttua kamaa ennestään ja kyllähän tätä ameriikan arkinoisea ihan mielellään kuuntelee näin perjantai-iltapäivän ratoksi.
EDIT: Quotet pois kun kännykällä operointi hankalaa :D
Kiertuekassut
Erinäisistä syistä sattui sopivasti vapaita tämän kiertueen laitamille, joten ehdin tänään kuunnella rauhassa parit "kiertukasetit" läpi.
Umpion Unsafe spacen kansista pakko mainita, että hymyilyttää. Kasetti alkaa tutulla elektroniikan ja romun kirskuvalla juoksutuksella, josta pidän suuresti. Loppua kohden siirrytään hillitympään rapinaan ja rikkinäiseltä ilmanvaihtokonehuoneelta kuulostavaan sirinään ja lopulta pienten partikkelien muodostamaan elektroniikkamereen. Merestä katolinen pappi onneksi tai epäonneksi noukkii kyytiin ja alkaa taas hälyisämpi ja romulähtöisempi lopetus.
Haudat Magneettikentät ja tuhkapatsaat alkaa rätinällä, jonka päälle ilmestyy keikalta tuttuja tuonpuoleisesta hankittuja kolahduksia ja ulvahduksia. Erilaisten äänien nopeuksia manipuloidaan ja hommaa viedään kohti matalampaa jyrinää. Rapinat ja muut taantuvat nauhasaturaatiosta tai efekteistä ruvelle, mutta rupisuuden alta paljastuu soiva sähkökello, joka houkuttelee paikalle äänen perusteella inhan jyrsijän. Keikasta totesin jo, että Haudat on Haudat, mutta pakko ihan kasetistakin sanoa, että on hienosti löydetty oma ääni ja kansista ei selviä onko tätä sen enempää joku mestari masteroinut, mutta tosi hyvän kuulonen on! Paljon on netissäkin puhuttu kaikenlaisesta kuratoinnista, mutta Hautojen kohdalla voi rehellisesti sanoa, että pieteetillä pykäilty ja harvakseltaan julkaistu - se kuuluu. Kaikesta päätellen livesetti noudattaa pitkälti nauhan a-puolen kaavaa. Ei näitä varma tarvi mainostaa, mutta jos harkitsit ostamista niin älä enää harkitse vaan osta pois!
Violent Shogunin kasetti on tuttua shogunaatin luuppaila ja syntikkaoskillaatiota. Hieno kasetti, jossa tarina kulkee ja välillä käydään jossain lofivaltakunnan laitamilla rapistelemassa, mutta sieltä tullaan pikaraide kirskuen takaisin.
Yllä oleviin vastauksiin viitaten tähdennettäköön, että keikat oli tosi hyviä, mitä nyt nillitin kauneusvirheistä kun olen etuoikeutettu näkemään nämä kolmeen kertaan. Ihan kumpi tahansa iltamista olisi helposti ollut rahan ja vaivan väärti. Keskustelu toki asiallista ja hieno kuulla, että Oulussa on puitteet kunnossa.
Tätä kirjoittaessa piti pyöräyttaa Haudat vielä uudemman kerran. Huhh helevettiläine kyl kylil osataan!
Tämmönen nopea huomio rokkiajoiltani koskien tekniikkaa: osan hlö. koht. signaaliongelmista ja pedaalien / piuhojen hajoamisista voi välttää, tai ainakin minimoida näiden mahdollisuuden, laittamalla keissihommat kuntoon ja pedaalit lautaan.
Se on toki omanlaistansa nysväämistä ja voi vaikeuttaa osin roudaamista, mutta hyödyt tulee nopeasti ilmi kun setupin saa pystyyn pikaisesti ja pedaalit sekä piuhat pysyy jiirissä kun ne on tarranauhalla paikallaan eikä jossain pussin pohjalla kolisemassa. Käytettynä jotain Harley Bentonin Spaceship-lautoja saa 40 - 60€ hintaan, eli melko halpaa on.
Oulu
Heppakirjat privaattikeikka junan kopissa narulle. Kai tästä jotain leikattua saa talteen.
Oamkin Musiikkiteknologian konsertti alkoi Basti Kuhzin infrasooniselle subwooferille ja surround-systeemille tehdyllä teoksella. Nupeista väännettiin matalia altoja ristiin rastiin ja subwooferi tärisytti lahkeita, valojen suojapeltejä, salin rakenteita ja kehoa. En ole koskaan kokenut mitään vastaavaa ja suosittelen ehdottomasti kaikille jos vaan on mahdollisuus. Kohokohdissa aallot keskitettiin yleisön keskelle ja tuntui siltä että pian kaikki räjähtää!
Juha Sipilä soitti hienoa taide-elektroniikkaa piezomikitetyllä laatikolla ja modulaarilla. Laatikosta lähtevät äänet nyt ovat mitä ovat. Varmaan meistä jokainen jolla on kontaktimikkejä on joskus naputellut jotain vastaavaa, mutta esityksen varsinainen idis hahmottuu kun modulaarista väännetään namiskoja ja yhtäkkiä parista kilkkeestä ja jousella soitetusta harjateräsviillosta syntyy kaikujen, loopien ja granulaarin avulla todella monipuolinen metsäfolk-kudelma, joka kuulosti paikoin ihan pändiltä.
Opiskelijoiden loppukonsertissa yhdistyi EDM-jumputus ja hieman kokeellisemmat taustapädit. Soittajilla oli selkeästi hauskaa lavalla, mutta eipä tässä mitään hirveän ihmeellistä ollut. Jotenkin aina vähän harmittaa kun lavalla on kymmenien tuhansien eurojen edestä laitetta ja lopputulos on... no kyllä te tiiäätte.
Aino Palosaari esitti läppäriltä celloteoksen, jota mainostettiin sanoilla "äärimmilleen venytetty". Odotin jotain teknologiavermeillä hidastettuja ja pidennettyjä cellojuttuja, mutta teos oli ihan perinteistä kaunista mollivoittoista kilkuttelua ja arpeggioita. Lisäksi tekniset ongelmat kuten läppärin tai efektin tms. kaatuminem keskeytti keikan. Läppärit. Ei jatkoon.
Viimeiseksi esiintynyt Hakosalo-Tuohino -duo spiikkasi itsensä sisään kertomalla, että olivat käyneet juuri esittämässä teoksen Osakassa ja nyt täällä. Sitä seurasi ankein ja hirvein kanteleen ja läppärin vuoropuhelu miesmuistiin. Tätäkö on kannattanut käydä Osakassa asti vetämässä? Jos ajatuksena on näyttää että jee meillä on reverbi ja delay niin lähettäkää Osakaan vaikka Näsiä, joka tekee reverbillä ja delaylla ja varmaan 1/10 000 budjetilla aivan helvetin paljon vaikuttavampaa kamaa. Vittu mitä rahan- ja ajantuhlausta.
Sitten siirryttiinkin hirvittävän kokoisten rullafalafelien voimin Kulttuurilaboratoriolle Steel Rääseikköön. Ja voi veljet!
Aprapatin vedossa oli tuttujen nauhojen lisäksi kottikärryssä romua. Taattua Aprapat-laatua ja hyvää hengennostatusta: Yleisön karjumisen saattelemana kottikäryt nostettiin ilmaan ja paiskattiin tatamiin. Hyvä veto jonka aikana sai todeta, että nyt riitää PA:ssa voimaa ja taajuuksia. Kirkasta ääntä josta saa hyvin selvää!
Commando 15 raasti kiertävän oskillaattorin päälle fuzzien yms. läpi teräslevyjä vastakkain. Tavallaan hommassa oli feedbackin tuntua, vaikka varsinaisen kirkkaan feedbackin tilalla oli tuo matala oskillaattoripörinä. Teräs vasten terästä oli todella raakaa. Lisäpisteet ehdottomasti siitä, että kun yksinkertaisesta setupista saa voimallista muttei hirveän monipuolista ääntä niin ei myöskään soiteta liian pitkään! Näytettiin että tällä lähtee, loppua kohden vielä parit vähän erilaiset äänet ja se oli siinä: Keikan pituus täydellinen.
Haudat Kulttuurilaboratorion äänentoistolla ja näillä taustavisuaaleilla oli kyllä sellanen veto että oksat pois. Tällä kertaa kaiken kuuli kirkkaasti ja matalat taajuudet tuntuivat palleissa saakka. Lavalla oli hyviä rokkikukon elkeitä, jotka toimi hienosti visuaalien psykedelian kanssa! Tampere nääs!
Stinkfingerillä oli samoja lähtökohtia Commandon kanssa: kontaktimikitettyä romua ja pedaaleja. Siinä missä Commando jopa herkästi teki teräsromulla hallittuja erilaisia ääniä Stinkfinger siirtyi jonnekin toisaalle äärimäisen kaaoksen tuolle puolen. Äärimäisen kaaoksen takaa löytyy tietenkin järjestys ja paketti pysyi samalla äärimäisen mielenkiintoisella tavalla kuitenkin kasassa kuin levylläkin. En tiedä mikä voima miehen repi takaisin tähän maailmaan, mutta lopulta sai tiski miksereineen kyytiä. Turha mennä pällistelemään keikan jälkeen kun kamat on pitkin lavaa. Todella kova veto, jossa oli tosi upeita, jopa Encephaloponic-henkisiä sähköviiltoja välillä!
The Räty ei nauhalla ole puhutellut pennin vertaa ja odotukset oli lähinnä "jännä nähdä mikä homma". Soundien tarkastuksessa aistit ja vähän muutakin heräsi välittömästi: jahas jahas nyt ei ollakkaan ihan peruspuuron äärellä! Varsinainen keikka oli äänenpaineen ja ennen kaikkea hyvin selkeän äänentoiston ansiosta aivan mieletön. Seppo heittämässä kultaa skriinillä ja virkamiesmäisellä otteella vedetty aivan hillitön harshpedaalisetti parhailla noisevokaaleilla ikinä?! Aivan käsittämättömän hyvä. Tällaisia livejä kunnon äänetoistolla lisää!!
Violent Shogunissa toistui sama kaava kuon Haudat kohdalla. Hyväksy havaittu setti tuli oikeuksiinsa tässä tilassa näillä ämyreillä. Tuntui kuin Pethausin ja Pertsan keikoilla olisi nähnyt pelkän varjon siitä mitä tämä voi olla. Lopun rattleboksi + feedback -lähtöinen ääni on jotain sellaista velhohommaa ettei voi ymmärtää miten sen saa kuulostamaan noin hyvältä.
Umpion taustavideosta varoiteltiin ennen keikkaa ja olihan se veikeä. Äänen puolella taattua PD-magiaa: kädet vähän heiluu ja ämyrit vuotaa puhdasta noisetimanttia. Ei tätä tekemistä voi kuin ihailla. Joku sanoi, että on tykännyt enemmän Umpion musikaalisemmista vedoista, mutta minun mielestäni tämä alusta loppuun aika lailla harsh möly meno veto oli kunnon ämyreillä todella hyvä ellei jopa paras kuulemani Umpio-keikka.
Illan viimeisenä kuultiin Tyhjältä Päältä keikka joka oli ihan siellä samassa sarjassa taannoisen Ihmisen ikävä... -keikan kanssa. Ei tätä varmaan sen enempää tarvitse kuvailla kun että mies toimii ihan omassa sarjassaan ja ääni ja sen hallitan on yksinkertaisesti vaan jotain aivan muuta. Hiljaiseksi vetää.
Summa summarum: Steel rääseikkö oli alusta loppuun mielettömän hieno tapahtuma. Kaikilla oli lavalla juuri sitä omaa meininkiänsä ja jokaisen keikan jälkeen mietti kuulostaako seuraava tämän jälkeen miltään? Siitä huolimatta jokainen artisti veti uskomattoman hyvin enkä muista että olisin ikinä nähnyt 8 artistia putkeen siten, että yhdenkään kohdalla ei hetkeksikään olisi tullut sellainen fiilis, että loppuis jo tai keskittyminen herpaantuisi. Tähän päälle vielä sopivat väliajat haitarijazzeineen, joiden aikana pystyi vaihtamaan kuulumisia ja yhdessä pohtimaan miten voi olla jotain näin hienoa niin olo on kuin olisi ollut festareilla! Todella iso kiitos Rääseikön porukalle ja artisteille tästä illasta.
Sunnuntainen päivystysvuoro duunissa, talo tyhjä ja varsinaisia työtehtäviä ei käytännössä lainkaan. Ei kun talon varastosta vanha CD/kassumankka ja noise_fiilistelyt tulille.
Freak Animal International vol 1 -kokoelma sisältää vähän kaikenlaista: Moozheadin aina mainiota fetissinoisea, kovanaamavoimaelektroniikkaa jne. Positiivisin yllätys on tällä kiekolla Mo*Te, jonka touhut jääneet itselle jokseenkin rikollisen vähälle huomiolle. Mutta ainakin tämän kokoelman kaksi biisiä saavat haluamaan lisää. Rouheaa industriaalia säksätystä, ilman pakkoa liikayrittämiseen.
Seuraavana vuorossa olisi ollut Finno-Ugrian Suicide Hypothesis debyyttijulkaisu Kansamme kuolema, mutta vanha mankka alkoi rouskuttaa nauhaa iloisesti kun yritin käynnistää sitä. Stinkfingerin Pussy Boy koki saman kohtalon. No, lyijykynä hätiin ja kun nämä kelaa paremmalla dekilla kerran ees taas niin eiköhän tokene. Mutta näistä raportoiminen jää toiseen kertaan.
Antipatikin Cultural Transgression tupla-CD -kokoelma on (melko) tyylipuhdas PE-pläjäys, sekä itselleni ennalta tuttuja nimiä että täysin ennalta tuntemattomia. Sekä laajuudeltaan että sisällöltään sen verran tuhti paketti, että mitään selkeää yhteenvetoa siitä on vaikea yhden soiton perusteella tehdä. Joskus kuulee sanottavan, että PE on vaikea laji, mutta pidän kyseistä lähestymistapaa vääränä. On vain lajeja jotka joko osaa ja tai ei. Kuuntelin kakkoslevyn ensin, Rectal Nylon erottuu täällä selkeästi edukseen. Death Shape ehkä täpärästi kakkoseksi? Ekan levyn ykkösnyrkiksi näyttäisi nousevan itselleni tähän asti tuntematon Uncodified, joka saa keitettyä vähistä aineksista todella perverssin sopan. Mitään karkeasti alisuoriutuvia akteja täältä ei löydy, ellei sitten sellaiseksi laske ykköslevyn päättävää Sarin Snow'ta. Kuulostaa hieman kuin tavoiteltaisiin Trepaneringsritualin minimaalimpien fiilistelybiisien tunnelmaa, mutta aika kevyeksi jää? Ehkä huomio alkaa jo hieman tähän kohtaan herpaantua.
Huh, perusteellinen raportti Heppakirjoilta. Kävin myös katsomassa Oamkin ilmaiskonsertin. Ensimmäisessä, kokonaan matalista taajuuksista koostuvassa esityksessä oli eniten ideaa. Siitä tuli experimental-hengessä jonkinlaista metalliromunoisea kun tilan rakenteet rämisivät basson takia. Niistä muista en saanut mitään irti. Mutta itse päähässäkkä: kahdeksan esiintyjää eikä lerpahtanut hetkeksikään! Lyhyesti: Aprapat mestarillista äänilähteiden käsittelyä ja yllättäviä elementtejä, kuten se kiven heittäminen kottikärryyn. Vohoi vittu että kuulosti hyvältä. Commandon pääosin raa'asta metallilevykirskutuksesta koostuva setti osui suoraan omaan makuhermoon. Juuri sopivan mittainen. Haudat toimi nyt itselleni paljon paremmin kuin aikoinaan Redissä. Hyvä, ESP-henkinen taustavideo ja mieleeni tuli hieman nyky-Skin Crimen horror electronics. Stinkfinger vitun kovaa pedaalinoisea. Tämä oli itse asiassa eniten odottamani artisti eikä tosiaan ollut pettymys. The Räty oli aika hämärä Seppo Räty worship-konsepti mutta hitto miten raskasta melua. Umpion Tohtori Paise -tyylinen taustavideo toi oksennuksen huulille ja setti takuuvarmaa noise-velhoutta. Violent Shogun ja Tyhjä pää itselleni tuntemattomimmat, pidin niistäkin, mutta olen nyt kuumeessa enkä osaa kirjoittaa mitään järkevää. 5/5 iltamat, majoitin itseni keikkapaikan vieressä olleeseen sympaattiseen TurusenSaha Guesthouseen. Kannatti lähteä toiselta puolelta Suomea paikalle.
Oli kyllä aivan hulppean hauskat ja antoisat keikat Tampereella, Jyväskylässä ja Oulussa. Kiitoksia vielä kerran järjestäjätahoille ja muille artisteille, sekä tietysti paikalle saapuneelle yleisölle!
Aivan järjettömän kovatasoista ja oman näköistä tekemistä kullakin esiintyjällä. Täällä on jo ansiokkaasti summattu tapahtumia pidempien keikkaraporttien muotoon, mutta nostan vielä yhden: KITU perjantaina Kramsulla oli henk.koht. ehkä jopa paras koko viikonloppuna. Aivan suvereenia laitteiston hallintaa ja mielenkiintoista, omalaatuista soundia alusta loppuun. Edellinen todistamani Kitu-keikka Forssassa oli hyvä, mutta tämä oli jo ihan seuraavan tason suorittamista. Huh-huh!
Vajaa kolme viikkoa ja sitten rypistetään Tampereella. Ihmisen ikävään vielä kourallinen lippuja saatavilla.
RÄÄSEIKKÖ-väki kiittää kaikkia osallistuneita! Oli mahtava ilta ja keikat olivat kaikki helvetin kovia, tosin joudun jääväämään itseni arvioimasta Commando 15 -keikkaa.
Kattaus oli häkellyttävän monipuolinen soonisessa mielessä, jokainen akti tosiaan toi ihan omat visionsa pöytään. Ja tila toimi erittäin hienosti noisekontekstissa, äänentoisto oli eritoten kohillaan. Näillä näkymin lisää Rääseikköä tulossa elokuussa 2024. Tiedotan pian lisää tästä.
Hyviä raportteja! Hieman sääli ettei päässyt mihinkään keikoille, mutta toisaalta itselläni sen verran erinomainen reissu Saksassa että voi vaan todeta ettei kahdessa paikassa voi olla yhdellä kertaa ja toivottavasti keikkasuma jatkuu niin että päivämäärät mahdollistaa. Parin viikon päästä toki Bizarre Uproar ja muut ja melkoiset kokoontumisajot lienee luvassa!
Quote from: Atrophist on April 14, 2024, 02:08:35 PMJoskus kuulee sanottavan, että PE on vaikea laji, mutta pidän kyseistä lähestymistapaa vääränä. On vain lajeja jotka joko osaa ja tai ei.
Ehkä se on juuri viittaus että yrittäjiä näyttää olevan enemmän kuin onnistujia? Monesti on ajatuksena että kunhan syna törisee ja joku huutaa... ja lopputulos on hyvin usein alan klassikoihin verrattuna todella löysää ja mitäänsanomatonta. Vaikeus yleensä siinä että miten olla "sitä", mutta persoonallisella tavalla, jossa on jollain tapaa tekijänsä ilmettä mukana. Nimenomaan niin ettei ole väkisin erilaista ja oikein protestimielellä antiteesinä vanhoille jutuille, mutta ei myöskään hailakka kopio vanhasta. Osaa tai ei -tilanne koskee käytännössä kaikkea elämässä, mutta jotkut jutut on hankalampia kuin toiset. Ei oikeasti vitun hyvän noisenkaan tekeminen ihan helpoimmasta päästä, vaikka geneeristä tekisikin kuka vaan.
Quote from: FreakAnimalFinland on April 15, 2024, 05:46:00 PMEi oikeasti vitun hyvän noisenkaan tekeminen ihan helpoimmasta päästä, vaikka geneeristä tekisikin kuka vaan.
Tottakai. Jos haluaa vaikka punk rock- basistiksi, niin matka keskinkertaisesta hyvään on minusta paljon lyhyempi, kuin vaikkapa harsh noise -artistilla.
Quote from: Atrophist on April 15, 2024, 06:20:07 PMJos haluaa vaikka punk rock- basistiksi, niin matka keskinkertaisesta hyvään on minusta paljon lyhyempi, kuin vaikkapa harsh noise -artistilla.
Tuossa basistin roolissa tosin jo vaaditaan sosiaalisia taitoja sen verran, että ylipäätään voi olla mukana bändissä (ja kehittyä siinä), kun taas harsh noise artistilla ei ole sitä painetta :D
Aprapat Finnish women at the bath CS. Arvostan ehdottomasti tosissaan, mutta hyvällä huumorilla tehtyä materiaalia! Intro laittaa hymyn huulille ja jää mieleen. Kovaa mäiskettä seuraa jonkin sortin feedbacksekoilu (kai tuo voisi delay olla, mutta ei kai Vilho ny sellaasia?). Vähän erilaista ja soitetumman kuuloista kun muut Aprapatit jotka minulta löytyy. B-puoli alkaakin sitten kihinällä ja kirskunnalla, josta tulee mieleen rikkinäiset koneiden hihnat ja homma kehkeytyy todella häiritseväksi nauhalta vääristellyksi miehen ärjymiseksi tai ähkimiseksi. Tämän jälkeen ollaan äänen äärellä, jota voin vain kuvata magneettiseksi kelakikkailuksi josta tulee paikoin jopa Nuori Veri ilman vokaaleja mieleen. Kasetin lopetuksena on vihlova pörinätuuttauspätkä jossa on hyvää teollista meininkiä.
Kokonaisuutena kasetti on melkoinen sirkus ilman mitään erityisen selkeää punaista lankaa; hyviä kappaleita ja monipuolisia ääniä.
Eilen kirjoitelin DMDN projektin jätkän kanssa joka pyörittää elektronisen musan kauppaa ja meinasin kysyä että suositteles jotain biitti musaa kun on vaikeuksia löytää mitään joka miellyttäisi, PAITSI Mika Vainion touhut! Ne taas usein kolisee niin perkeleesti, mutta lähes poikkeuksetta artistit ei oikein miellytä. Tai ainakaan tee suurta vaikutusta vaikka olisi ihan kuunneltavaa. Asiaa miettiessä tiesi heti sen kysymyksen hölmöyden. Vähän kuin itse saisi jolta mailin että suositteles heviä. Ja siinä kysymykselle tuhahdellessa ei tiedä onko haussa Ildjarnia vai Sonata Arcticaa... heh, perään pyörittelin pariin kertaan Tyhjä Pää remix 12", mikä lie se toinen biitti artisti oli, mutta pystyi juuri sanomaan että... kyllähän tätä kuuntelee, mutta ei tälläistä haussa. Tyhjä Pää hoitaa oman tonttinsa erittäin hyvin. Noiset ja noisemmat elektroniikat jees, mutta levyn aloittava tanssimiksaus on tavallaan hyvä, mutta ei pärjää mitenkään harsh noise hommille vaan tuntuu heti kevyeltä kompromissilta. Silti kannattava levy hankkia!
Arv & Miljö "Jorden Först"LP... mikähän se edellinen A&M mikä tuli tilattua ulkomailta joka oli varsin kovaa kamaa. Tämä taas jotenkin äärilaiska ja liki turhanpäiväinen. Homman nimi on newage käppäkiipparit soittelemassa hieman vintage psykedelia hippitapailua ja päällä pyörii earth first dokkarin audioraita ja lintujen viserrys. Tavallaan reseptihän voisi toimia. Kyllä viserrystä kuuntelee ja aihe on mielekäs, mutta harvinaisen laiskasti etenee ja oikein vähimmällä mahdollisella panostuksella. Artisti voisi hyvin miettiä tätä suhteessa että millaista on kuunnella joku korgin löysin oskillointi minkä päällä pyörii joku geneerinen true crime dokkari alusta loppuun, hehe. Eli saattaa toimia, mutta ehkä ei. Pikku kuratointia mitä samplata, miksi, onko jotain muotoa tai harkintaa miten albumi etenee, voisi olla ihan mukava. Tälläisenään vähän kuin sexinoisen luupäisimmät tekeleet. Maistuu jos haluaa geneeristä rutinaa ja "leffan" ääniraita pyörimässä taustalla, mutta jos ei maistu, ei odotettavissa mitään ultimaattista kokemusta. Toisin kuin monessa muussa A&M julkaisussa!
Arv & Miljö "Jorden Först"LP:lle vahva eri! Mielestäni a-puolen earth first! teemainen sampletouhu ja b-puolen ELF samplet järkevästi ja nimenomaan levyn narratiivia ohjailevasti eroiteltu.
Juuri tämä LP:n mittaan enemmän radikalisoituminen nosti mukavasti kysymysmerkkejä, että mihin mihin pisteeseen eco-aktivismissa on mentävä/menty. Historiallisesti myösen mielenkiintoinen aihe tuo earth first/elf sekoilu jenxxeissä.
Synista toki voi olla montaa mieltä, mutta itelle kasari new age koti-ambientit a la Randall McCellan kaikessa köpössä yksinkertaisuudessaan ei ole mitään muuta kun äärimmäisen tervetullutta.
Ymmärrän, että jos "healing music" käsitteenä oksettaa ja sitä koko sen skenen esteettistä harhaisuutta ja harhailua ei pyge arvostaa tahi nostalgisoida, ni ei siinä! Etiäppäin!
Itelle Kropp levyn ja edellisen ambientsarjan vikan teoksen kanssa kilpailee omasta lemppari-miljööstä.
Herra Mooz toisella palstalla kertoikin omasta nipponvierailustaan taannoin, mutta koska saatanallinen jetlag ja flunssa sumentaa mielen, niin laitettakoon omat raportit på finska tänne.
Seikkailu Jaappanin maassa osa 1: Environment 0g / Osaka.
Sisäänpääsy 50:lle ilmoittautuneelle. "Älkää hengailko paikan ulkopuolella, ettei se häiritse ympäristön asukkaita" tuntui olevan yleinen mentaliteetti tuossa kaupungissa. Pieni kellariklubi, tiivis tunnelma.
Junkyard Shaman – harvoin artistin taiteilijanimi tuntuu osuvan näin hyvin kohdalleen. Miekkonen istui lattialla pitkät rastat käärittynä pään ympärille ja teki shamanistisia taikojaan rautaelementeillä ja elektroniikalla. Hitaasti etenevää fiilistelyä, mukana butoh-tanssija jonka kehonhallintaa oli pakko ihailla.
Banetoriko on japanilainen nainen, joka aikoinaan asui Yhdysvalloissa – siellä masentui ja löysi noisen ja kokeellisen musiikin. Leidi raastoi omalla erikoisella metalli-instrumentillaan riipiviä ja ulvovia ääniä livenä ja luupaten. Siihen päälle huokaili ja mumisi haamumaisesti hieman tukehtumista muistuttavia ääniä. Harvoin näkee näin 'kerronnallista' liveperformanssia. Myöhemmin sain selville, että hänen kaikki tekeleet perustuvat johonkin kummitus- tms. tarinoihin. Viihdyttävä ja vangitseva performanssi.
Deficients Ranskasta oli itselleni aivan outo nimi ennestään. Tämä menikin sitten edellisten fiilistelijöiden vastapainona harsh noisen puolelle. Sopivan ytimekäs ja kovaääninen setti.
Pain Appendix olikin sitten juuri sitä itseään. Tuuppausta ja tuuttausta par excellance. Väkeä oli sen verran pakkautunut siihen eteen, etten juurikaan nähnyt herran toiminnasta tuon taivaallista mutta kuulin sitäkin paremmin.
Illan viimeisenä 'esiintynyt' Vomir olikin sitten sellainen, etten ennakkoon oikein tiennyt millä fiiliksillä tätä lähtisi todistamaan. Parikytä minsaa huppu päässä seisominen ei nyt varsinaisesti kuulosta mielestäni kovin mielekkäältä tavalta viettää keikkailtaa... mut annetaan kaikelle mahdollisuus. Säkkejä päähän vedettäväksi ei riittänyt ihan joka asiakkaalle, itsekin jäin ilman (ja just hyvä niin). Säkit päähän, äijä itse astui keskelle yleisöä ja sit alkoi se armoton hnw-möyrinä joka juuri mukavasti resonoi kellariympäristössä. Yllättäen huomasin itsekin vajoavani silmät kiinni transsin/unen/rentoutumisen kaltaiseen tilaan (välillä vaivihkaa vilkaisten ympäristöäni ja ottaen pari fotoa). Setti lienee kestänyt about parikytä minsaa - eikä se tuntunutkaan yhtään liian pitkältä. Mielenkiintoista, pitihän se kokea.
Seikkailu Jaappanin maassa osa 2: NWN!/Hospital Fest / Osaka
Viikonloppu koitti ja niin koitti myös Festin eka päivä. Tapahtumamesta, kaksikerroksinen suunnilleen kahden Tavastian kokoinen tapahtuma-areena, sijaitsi laitakaupungin teollisuusalueelle viritetyllä sporttikompleksilla. Itselleni tuo metallipäivä oli se vähemmän kiinnostava, mutta ehdottomasti katsastamisen arvoinen (tänne kun ei myyty kuin kahden päivän lippuja).
Abigail oli ensimmäinen jonka näin. Jonkin sortin sekoitus street-metallia, Motorheadia ja hardcorea. Rumpalin Bulldozer-paita kertonee aika lailla bändin soinnista jotain. Nice, muttei mitään tajuntaa räjäyttävää. Suomen Witchcraft oli tyylipuhdasta bläkkistä corpsepaintteineen yms. Itselleni tuli mieleen varhainen Beherit. Ehdottomasti jatkoon.
Sabbat - hehheh. Kyllä on äijillä (siis lähinnä solistibasistilla) pokkaa. Viihdyttävä show. Musiikillisesti ei nyt aiheuttanut mitään levykaupparyntäyksen tarvetta. Departure Chandelierilla oli kuulemma uran eka keikka (?!). Bändin tematiikan perusteella odotin jotain enemmän 'napoleoonista' lavaolemusta, mutta siellä ne ukot tönötti kuin tukkansa liian pitkäksi kasvattaneet Pauli Hanhiniemet konsanaan. Lavapreesenssistä miinusta. Levyllä bändi on lähinnä soundi/miksaus/masterointiosastolla herättänyt itsessäni hieman ristiriitaisia tunnelmia, mutta keikalla kuulosti koherentimmalta kokonaisuudelta.
Sitten olikin jäljellä enää illan pääesiintyjät Blasphemy ja Beherit. Itselleni pöhinä ja pähinä Blasphemyn ympärillä on hieman ihmetyttänyt - mistä siinä nyt oikein on kyse? About tunnin setti oli mielestäni tylsä ja tasapaksu. Vartin settinä olisi mennyt. Jotenkin bändiä katsoessani aloin ymmärtää, miksi heistä tehdään meemejä kuulemma niin paljon. Silleen pikkaisen huvittavuuden rajamailla taaperrettiin. Sitten olikin vuorossa Beherit ja odottava tunnelma sähköistyi. Jos Blasphemyn setistä puuttui dynamiikkaa, niin Beheritillä sitä sen sijaan riitti. Sekoitus old-school bläkkistä ja elektronisempaa tunnelmointia silleen just sopivasti, että keikka pysyi mielenkiintoisena loppuun asti. Seuraavana iltana olikin odotettavissa Beheritin hieman erilainen setti...
Seikkailu Jaappanin maassa osa 3: NWN!/Hospital Fest / Osaka
Seuraavana päivänä koitti itselleni se varsinainen pihvi, eli ns. Hospital-day. Mainittakoon, että illan soittoajat olivat varsin kävijäystävällisiä: settien pituus keskimäärin 15-30 min. Tosin huvittuneisuutta herätti GO:lle varattu 70 min versus Masonnalle varattu 15 min.
Päivän aloitti klo 12 Lussuria. Taustaprojisoinneissa lähikuvia hapertuvista kalloista ja mätänevistä ruumiinosista, musiikki juuri sellaista piinavan jännitteistä joka sopi visuaaliseen presentaatioon.
Cult of Youth oli yhdistelmä jonkin sortin agitoitunutta folkpunkkia ja neofolkkia. Ei ihan mun juttuni, mutta solistilla oli hyvä energia esiintymisessään. Setin lopun meluluuppaus oli ilmeisesti tarkoitettu jonkinlaiseksi lavaltapoistumisoutroksi mutta toimi itselleni paljon paremmin kuin muu setti.
Sitten oli vuorossa illan virallinen dungeon synth -osio Old Tower. En odottanut paljoa, koska kyseinen genre aiheuttaa lähinnä huvittuneisuutta. Levyllä Old Tower on kuitenkin kuulostanut hieman vakavasti otettavammalta kuin moni muu yrittäjä. Duolla oli corpsepaintit, huput, rekvisiitat ja melko kiinnostavat taustaprojisoinnit. Musiikillisesti jäi hieman etäiseksi, mutta visuaalisesti sen verran kiinnostava, että maltoin katsoa yli puolet keikasta.
Seuraavaksi olikin yksi henk.koht. odotetummista seteistä kun Skin Crime otti lavan haltuun. Sehän toimi. Sopivasti kehittyvä ja etenevä valli ilman mitään erityisiä visuaalisia trikkejä. Pieni tauko ulkona ja joutui puhumaan jopa ihmisten kanssa, niin että Thirdorganin ensi tahdit jäi kuulematta. Mutta se mitä kuulin, olikin aivan perkeleen kovaa kirskumista. Yksi äijä istui läppärinsä takana lavan oikeaan takareunaan jemmattuna. Keikka loppu, läppärin kansi kiinni, kevyt heilahdus ja vähäeleinen poistuminen lavalta. Huh. Se joka vielä tämän jälkeen kitisee läppärinoisen ohkasuudesta tms., voi vittu mennä senioreiden atk-kursseille.
Sitten oli vuorossa illan ensimmäinen virallinen rock star -osuus kun noisextra-pariskunta Yellow Gas Flames otti lavan haltuunsa ns. maailmanomistajien elkein. Illan toiseksi fyysisin setti. Liikettä, hikeä, yleisön villitsemistä, riehumista. Kuulostikin mielestäni aika hyvältä. Jälkikäteen kuulin myös kritiikkiä duon rocktähtimäisistä lavaelkeistä. Itseäni tuo ei häirinnyt. Päinvastoin, se oli vaihtelua verrattuna muiden varsin staattiseen lavaolemukseen.
Linekraft, tätä odotin myös suurella mielenkiinnolla. Taustaprojisointi vilisi kuvia ja teemoja, jotka japanilaista historiaa ja kulttuuria tuntemattomalle jäi hieman vieraaksi ja etäiseksi. Linekraftin teemat muutenkin lienevät sellaisia, jotka puhuttelevat ehkä osuvimmin juuri japanilaista kuulijakuntaa. Elektroniikan, metallitynnyrin paukkeen ja kiukkuisten prosessoitujen vokaalien yhdistelmä mielestäni melkein pääsi lentoon, mutta ei ihan. Jossain kohden jo tuntui, että jännite laski ja momentum häipyi. Loppuun jätetty pelkkä vihainen efektoitu vokaaliosuus toimi mielestäni parhaiten. Siinä kohtaa tuntui, että tämä äijä aikoo aloittaa vallankumouksen. Mielenkiintoinen, mutta odotin enemmän. Pariin otteeseen kesken setin yleisön päälle heitettiin A4-kokoisia pamfletteja joita festivaaliyleisö sitten kantoikin hyvin ahkerasti matkamuistoiksi kotimatkalle. Sinänsä ihastuttavaa, että tuollaista vanhaa kunnon printtien viskomista vielä harrastaa joku. Koskahan olisi viimeksi nähnyt?
Agonal Lust jäi näkemättä, kun piti ruokkia kehoakin välillä. Sit oli Prurient. Tämän näin lähinnä yläparvelta kaukaa. Pari kertaa aiemmin herran nähneenä tuntui, että tämä ei ollut yhtä fyysinen veto kuin aikaisemmat. Jostain syystä kuulomuistikuvat hieman hämärät tästä setistä.
Sitten vuorossa Genocide Organ. Mitä tästä nyt voi sanoa? En ole ennen nähnyt livenä ja kyllähän se helvetti soikoon toimi! Setin loppuvaiheessa koettiin yllätysmomentti, kun heidän seurakseen lavalle nousivat Prurient... ja Grey Wolves! Silloin tuntui, että let's testify.
Sitten oli vuorossa ainakin henkilökohtaisesti eniten odotettu artisti Masonna. Setille oli varattu 15 minuuttia, mutta vallitseva mielentila yleisön keskuudessa tuntui olevan, että siinäkin ainakin puolet liikaa. Verhot kiinni (kuten kaikkien artistien väliajalla). Verhojen takaa alkoi jo kuulua lupaavia kirskumisia ja huutoja soundcheckin aikana. Sitten lights out, verhot auki ja BAM! Raastava noise, feedback, huuto. Mies nahkatakissa raivoaa ympäri lavaa, valot vilkkuu, yleisö huutaa... 3½ minuutin jälkeen kaikki on ohi. Koko areena aivan banaaneina haltioissaan - paitsi ne onnettomat jotka olivat ajoittaneet wc-käyntinsä väärin.
Tämän ryöpytyksen jälkeen Beheritin elektroninen setti kuulosti valitettavasti tosi laimealta. Setin alussa kuultiin pitkä tovi yhtä staattista ääntä. Hetken jo luulin, että onko kyseessä joku alkunauha mutta sitten yleisömeren takaa onnistuin näkemään vilaukselta, että jahas, istuu siellä lavan lattialla joku koneensa kanssa. Melko staattisissa merkeissä mentiinkin sitten koko setti ilman varsinaisia huippuhetkiä. Jossain toisessa tilanteessa ja paikassa olisin ehkä suopeampi illan päättäneelle setille, mutta tällä kertaa nyt kävi näin.
Yleistä huomiota festivaalista. Soundit - ne olivat todella hyvät. Jotenkin nuo japanilaiset onnistuvat saamaan hyvät soundit paikkaan kuin paikkaan koosta riippumatta. Tapahtumapaikan puitteet olivat tosi hyvät: yleinen siisteys, kulkuyhteydet, sai liikkua sisään-ulos miten huvitti. Omien eväiden kanssakaan ei oltu niin kauhean tarkkoja. Paikan omistaja oli tosin kuulemma ollut raivoissaan festariyleisön jättämästä likaisuudesta ja sotkuisuudesta: WC-tilojen seiniin oli piirrelty tusseilla ja keikkapaikan lattioilla oli settien välissä kovinkin paljon tyhjiä tölkkejä, muovituoppeja yms. Aika normaali meininki muualla, mutta tässä lienee käytännön esimerkki kulttuurieroista. Voipi olla, että kyseisessä paikassa ei järjestetä vastaavanlaisia kekkereitä uudestaan.
Jonkin verran urputusta ennakkoon aiheutti se, että kyseisiin kekkereihin ei myyty kuin kahden päivän lippuja. Lähinnä metalliväki tästä nillitti ja näyttikin siltä, että toisena noisepäivänä väkeä oli vähemmän. Myöhemmin tapasinkin kaupungilla jenkkijätkän joka oli ostanut lipun mutta jättänyt toisena päivänä tulematta "kun en mä ole niin kiinnostunut tosta noisejutusta". WTF?
Vielä yksi maininnan arvoinen huomio: merch-jonot. Voi elämän kevät! Ikinä missään en ole nähnyt kamapöydille noin pitkiä jonoja. Jengi missas kokonaisia keikkoja jonottaessaan jotain festaripaitaa. Itse selvisin vain noin ½ tunnin jonottamisella kun menin ns. ruuhka-ajan ulkopuolella.
Seikkailu Jaappanin maassa osa 4: Music Bar Hokage / Osaka.
Sen verran yleinen hektisyys, myöhäiset baari-illat ja väsymys painoi, että melkein jätin menemättä tänne. Japanissahan keikka-illat tuntuvat noudattavan seuraavaa kaavaa: ovet auki klo 18-19, eka setti puoli tuntia myöhemmin ja lopetus ajoissa että jaksaa mennä seuraavana päivänä töihin/opiskeleen tms. Paikkana pienen pieni sokkeloinen baari jossa erillinen keikkahuone.
Ensimmäisen artistin Statuszeron missasin. Sinänsä harmi, koska kyseessä on ilmeisesti varsin eläväinen ja vauhdikas live-esiintyjä. Saavuin paikalle kesken Junkyard Shamanin keikan. Siellähän se Jere jälleen istui lattialla rastat naamalla tuupaten meditatiivista noiseaan tällä kertaa ilman tanssijan läsnäoloa. Näin setistä vain suunnilleen viimeiset viisi minuuttia joten oli hieman vaikea päästä moodiin.
Seuraavaksi Deterge tuuttasi voimaelektroniikkaansa silleen sopivan dynaamisesti mutta kuitenkin sen kummempia intohimoja herättämättä.
Sitten oli vuorossa kanadalainen Sehktor8 jonka kohdalla taas totesin, että hyvin vähällä voi saada aikaiseksi niin paljon. Tyypillä oli pöydällä vain SP-404 ja joku boksi jonka merkitys jäi mulle hieman hämäräksi. Sopivan staattista mutta silti hienovaraisen vaihtelevaa meteliä.
Seuraavaksi oli vuorossa, myös kanadalainen, naisviulisti joka oli The Nausea -nimikkeellä jonkin sortin LP-julkaisukiertueella Japanissa. Arsenaalina viulu ja vino arsenaali pedaaleita ja luuppereita. Viulusta voi halutessaan saada varsin raastavia ja voimakkaita noiseääniä mutta niitä valitettavasti kuultiin tässä setissä aivan liian vähän, sen sijaan liikaa ns. oikeasti musiikillista kehittelyä luuppauksineen yms. Jos setti olisi ollut sallitun rajoissa (max. 15-20 min), olisin voinut kestää sen nikottelematta mutta nyt alkoi jo hieman tylsistyttämään.
Seuraava esiintyjä, japanilainen Weiches Loch, ei sitten ollutkaan enää tylsä: neljämiehinen 'rumpuryhmä' joka laittoi metalliromun kolisemaan oikein railakkaasti. Mallikkaasti yhteen soittanut ryhmä kehitti jonkinlaiset hikiset teollisuustribaalit bakkanaalit. Olisin ehkä kaivannut ryhmän sointiin vielä enemmän jotain atonaalista kaoottisuutta, jotta se olisi ollut enemmän noisea. Myöskään jonkinlainen taustanauhan tai muun äänen kuin romuraudan kolkkeen käyttäminen taustana olisi pitänyt setin kiinnostavampana. Nyt se jäi lähinnä pelkäksi rytmiseksi paukutteluksi, tosin viihtyisäksi sellaiseksi - ainakin verrattuna edeltäneeseen viuluviikariin.
Se siitä. Kiitos ja anteeks. Palaan takaisin hiljaisuuteen.
Pientä viivettä kommenteissa kun paluu mölytodellisuudesta arkeen on hieman kestänyt. Rääseikkö oli kyllä huipputapahtuma kaikin puolin, kiitokset järjestäjille vielä tätäkin kautta. Hyvät tilat, loistava äänentoisto ja Umpion taustavideokin pääsi ihan HD-laadulla oikeuksiinsa heheh. Keikka tuli nautiskeltua seinään nojaten ja videoa töllistellen ja kyllähän se vangitsi katseen aika tehokkaasti. Oli myös hyvä että keikkojen väleissä soitettiin kevyttä musaa ettei korvat ihan puuroutuneet.
Violent Shogun oli viime aikojen levyihin verrattuna suoremmin ja syvemmälle iskevä, ja yllätti että Stinkfinger olikin livenä huomattavasti raaemmin viiltävä kuin äänitteillä. Haudat oli itselleni ehkä iltamien paras kun ääni, esiintyminen ja taustavideo muodostivat niin iskevän kokonaisuuden, mutta ihan hyvin voisi kyllä tarjota jaettua kultasijaa kaikille esiintyjille. Tai no, Tyhjä Pää jäi näkemättä kun piti ehtiä bussiin, mutta luotan kyllä muiden sanaan että kultamitalikamaa sekin oli heh! Hyvä myös että The Räty toimitti iltamiin yhden kunnon noise-statementin. Laadukas keikka äänellisestikin toki, vaikken tuon tyylin harsh noisesta ole juurikaan kiinnostunut niin kyllä laadun silti tunnistaa. Muista keikoista minulla ei ehkä olekaan sanottavaa jota täällä ei olisi jo sanottu, mutta oli kyllä hienoa kuinka joka esiintyjällä oli selkeästi oma muista erottuva juttunsa jota tekivät.
OAMKin ilmaiskonserttia kohtaan oli huomattavasti Rääseikköä matalammat odotukset koska arvelin että akateemisemmalla puolella (etenkin tällaisessa ilmaistapahtumassa) äänijuttujen laadukkuutta ja esityskelpoisuutta lähestytään aika eri vinkkelistä kuin itse teen. Juha Sipilän esitys oli loistava, mutta mielenkiintoisuudessa kaikki muut jäivät Rääseikkö-esiintyjien taakse. Se aloittanut bassotaajuusesitys oli tilan rakenteiden tai minkälie metallien kilinää lukuunottamatta tylsä, mutta tuo voi johtua ihan siitäkin että istuin tilan reunassa enkä keskellä. Kantelekeikasta yritin tykätä kun itse soittimen ääni puhuttelee, mutta ei se kertakaikkiaan vaan lähtenyt. Selloesitys oli alkuun ihan hyvä, mutta teknologisten ongelmien luoman tauon jälkeen se kyllä lässähti aika paljon ja ne aika brutaalisti venytetyn kuuloiset robottihuokailut taustalla otti pahasti korvaan. Kitinästä huolimatta ei tuolla käyminen kuitenkaan kaduttanut.
Hyvä Japani-raporttia Markolta yllä. Weiches Loch-maininnasta ja Japanista tuli mieleen laittaa annos vähän teatraalisempaa ja musikaalisempaa rummutusta ja huutoa soimaan, lämmin suositus: https://www.youtube.com/watch?v=ZagsLrNzg3I (SV: ei noisea!)
Kuuntelin tuossa kauhusoundtrack-viboja heltiämättömään kirkumiseen aika kutkuttavasti yhdistelevää Demonologists w/ Junko-levyä (https://tornlight.bandcamp.com/album/nure-onna), ja tuli mieleen kysyä olisiko jollain antaa täsmäsuosituksia mitkä levyt olisivat hyviä Hijokaidaniin tutustumiseen? Aina parempi jos Junkon kirkumista löytyy roppakaupalla, mutta muunkinlaiset suositukset toki kelpaa. Mieluummin vaan jokin tiiviimpi annos kuin esim. kymmenen levyn boksi.
Tuo Demonologists feat Junko on kyllä mainio! Töihin lähdössä just niin nopeasti vain mainitsen, ettö itse olen diggaillut Hijokaidanilta eniten Alchemy lafkan levyistä Modernia, Romancea sekä Hijokaidan tapesia. Modern ja Romance on melko eeppisiä kihinä pläjäyksiä. Kings of Noise myös todella raastavaa kirskettä.
Ja todella hyviä raportteja kaikilta!
Hyvää rapsaa Markolta. Sen verran pisti silmään että korjaan, että saatiin Gorilla Hallin väeltä nimenomaan kiitosta siitä, että koskaan ei oo järkkäävä taho jeesannut tolla tavalla siivouksen ja muun käytännön touhun kanssa, että eiköhän tapahtumaa saa järjestää jatkossakin jos kaikki edellytykset on kohdallaan.
Päivissä huomasi kyllä selkeästi sen, että kun niitä blakkislihapäitä oli vähempi, niin siivoaminenkin oli aika paljon helpompaa lauantaina, heh!
Quote from: junkyardshaman on April 20, 2024, 08:07:04 AMHyvää rapsaa Markolta. Sen verran pisti silmään että korjaan, että saatiin Gorilla Hallin väeltä nimenomaan kiitosta siitä, että koskaan ei oo järkkäävä taho jeesannut tolla tavalla siivouksen ja muun käytännön touhun kanssa, että eiköhän tapahtumaa saa järjestää jatkossakin jos kaikki edellytykset on kohdallaan.
Päivissä huomasi kyllä selkeästi sen, että kun niitä blakkislihapäitä oli vähempi, niin siivoaminenkin oli aika paljon helpompaa lauantaina, heh!
No hyvä, että meni näin. Ilmeisesti nihkeä reaktio oli ensimmäisen päivän jäljiltä. Järjestäjätaho muistaakseni somessa pyysikin, että yrittäkää nyt pitää jotain rotia. "Hauskaa saa olla, mutta kusipää ei tarvitse olla". Pätee aika moneen asiaan.
Noise ja siihen liittyvien vinyylien pyöritystä ollut vimmaisesti.
Bastard Noise / Dog "Desecration Tales" LP jatkaa aika lailla sitä mitä BN yhteistyöt viime vuosina olleet. Eli Woodilta tulee ne perus "Woodin jutut" ja sitten toinen artisti tekee mitä tekee. Kuulaat ja ilmavat elektroniset dronet, oskillaattorilla random töräyttelyt ja mylvinnät ja rääkymiset ja Dog tuo mukaan hieman romua ja muuta. Ihan kelpo levy, mutta kieltämättä toistaa rutiinit niin tiukasti että jos omistaa läjän aiempia yhteistyölevyjä, voi harkita tarvitseeko.
Bastard Noise "Live at st. Vitus bar" LP. Samaa voi sanoa BN live meiningistä. Eli kyllä se on ehdottoman omaleimaista ja hyvää, mutta myös toistaa samat jutut. Levyltä löytyy mm. Remember Thy Creator -biisi, joka tietysti helvetin hyvä. Sen lyriikoista on alkujaan napattu "Freak Animal"! Mies vetää näitä klassikkobiisien lyriikoita, mutta musiikillisesti käytännössä oskillaattori improvisaatiota. Samaa soundia biisistä ja levystä riippumatta, omalla trademark otteella. Iso LP kokoinen vihko missä monta sivua livekuvia keikalta.
JUHO TOIVONEN "sisarusten toistuva uni" LP
Tämä tuli kuunneltua monesti ja nerokas levy. Monesti puhunut siitä että ärsyttää monissa "oikeissa" piano levyissä että soundit on tuolla taidemusan puolella niin lukkiutuneet konserttisali tallenteisiin. Tai tiettyihin soittotapoihin. Tarvitsee olla näitä enempi underground tekijöitä jotka ei pilaa pianon mahdollisuuksia liian elegantilla soitolla tai sävellyksillä, ja osaavat just sopivan lo-fi nuha soundin ja jotain kenttänauhoituskohinaa ja muuta sihinää. Mukana myös kitara pätkää ja hahmottomampaa kohinaa. Iltamusiikkia veto sellainen että tuollaista kuuntelisi levyllisen välittömästi!
https://discreetmusicgbg.bandcamp.com/album/sisarusten-toistuva-uni
Final Solution "Who More Than Us?" LP, löytyi jo ennestään molemmat 7" ja kassu, mutta ne yhteen kokoava LP ei huono hankinta kun tuntuu että soundit voi olla jopa parhaat tällä versiolla. Podcastissä ollut haastattelu oli aika hauska kun miekkonen fiilisteli että nuorempana tätä tehdessä oli niin pihalla että ihan rehellisesti uskoi että homma lähdössä helvetilliseen nousuun ja mahdollisuus että tästä tulee oikein isokin bändi. Pikkuisen pistää suupieltä hymyyn kun soi "Rape Session" ja mietiskelee tuota tilannetta. Olisi kyllä hieno maailma jos FS tyypisellä matskulla olisi lyöty läpi samaan tapaan kuin New Yorkin isoimmat hardcore bändit tms.
Quote from: FreakAnimalFinland on April 20, 2024, 03:40:28 PMTarvitsee olla näitä enempi underground tekijöitä jotka ei pilaa pianon mahdollisuuksia liian elegantilla soitolla tai sävellyksillä, ja osaavat just sopivan lo-fi nuha soundin ja jotain kenttänauhoituskohinaa ja muuta sihinää. Mukana myös kitara pätkää ja hahmottomampaa kohinaa.
Juurikin noin. Hienoja nämä nuhalofisuhinat ja kokeellinen (onnistunut) tuotanto.
Höh. Jätkät nyt kyllä pilaa hyvän teorian ikävillä faktoilla. Mulla oli sellainen käsitys japanilaisista BM-faneista, että keikan aikana rällätään menemään viimeisen päälle, sitten keikan päätyttyä välittömästi homma takaisin ruotuun, roskat kuskataan itse ulos, tuolit ym. pinoon millimetrin tarkkaan sinne missä olivatkin ja suunnilleen luututaan vielä lattia ennen kuin häivytään.
Quote from: Atrophist on April 20, 2024, 07:13:53 PMHöh. Jätkät nyt kyllä pilaa hyvän teorian ikävillä faktoilla. Mulla oli sellainen käsitys japanilaisista BM-faneista, että keikan aikana rällätään menemään viimeisen päälle, sitten keikan päätyttyä välittömästi homma takaisin ruotuun, roskat kuskataan itse ulos, tuolit ym. pinoon millimetrin tarkkaan sinne missä olivatkin ja suunnilleen luututaan vielä lattia ennen kuin häivytään.
Ehkä japanilaiset, mutta tuolla oli varmaan 70% länkkäreitä. Silti meininki oli siistimpää kuin suomalaisilla keskiverto juhannusjuhlilla.
Quote from: Marko-V on April 20, 2024, 09:38:01 PMQuote from: Atrophist on April 20, 2024, 07:13:53 PMHöh. Jätkät nyt kyllä pilaa hyvän teorian ikävillä faktoilla. Mulla oli sellainen käsitys japanilaisista BM-faneista, että keikan aikana rällätään menemään viimeisen päälle, sitten keikan päätyttyä välittömästi homma takaisin ruotuun, roskat kuskataan itse ulos, tuolit ym. pinoon millimetrin tarkkaan sinne missä olivatkin ja suunnilleen luututaan vielä lattia ennen kuin häivytään.
Ehkä japanilaiset, mutta tuolla oli varmaan 70% länkkäreitä. Silti meininki oli siistimpää kuin suomalaisilla keskiverto juhannusjuhlilla.
Jep, japanilaisten kanssa tonkaan vertaa siivousta ei ole: ikinä.
Neandertaal "Cheap Fortunes" kassu, asiallista ja lienee kevyesti parasta mitä projektilta kuullut. Tekstuuri edellä harsh noise rutistusta jossa vähemmän "sävellyksellisyyttä" ja enemmän vaan tykitellään menemään.
Aprapat "Finnish women at the bath" kassu, tästä oli pari kommenttia aiemmilla sivuilla. Tuntuu hieman "terapia kassulta", sanat hyvin positiivisessa mielessä! Kun on tietyt jutut hiottu ja jalostettu huippuunsa, ei ole mitenkään ennenkuulumatonta että joutuu hieman pähkäilemään mitä sitä oikein tekisi ettei tule vaan lisää samaa, mutta vaarana laimentuminen. Hyvä ratkaisu on raapaista kasaan tälläinen lyhyempi "ei albumiksi" henkinen tykittely missä voi vapaasti heittäytyä suuntaan jos toiseenkin kokonaisuudesta muotoutuu todella perverssin alun jälkeen jotenkin coolisti rento hyvää noiseä ilman ylisuorittamista -tyyppinen julkaisu!
Brownhill Podcastin uusi jakso "Noisea raiteilla" on nyt linjoilla:
https://brownhillmafia.bandcamp.com/album/kausi-3 (https://brownhillmafia.bandcamp.com/album/kausi-3)
Ja samoille höyryille, vaikka Turkuun matkustamisen ratoksi!
NOISECAST JAKSO 9
Vieraana Kenneth Kovasin. Kenneth tunnetaan projekteistaan [ówt krì] joka muodostuu enemmän kokeellisen äänen puolesta ja Bryskt jossa taas enemmän noiseen kallella olevia elementtejä. Haastattelussa käydään läpi Kennethin polkua noisen parissa, laitteistojen maailmaa sekä tulevaisuuden visioita liittyne suomalaiseen noisekenttään. Haastattelun toimitti Janne Mäkelä.
YT ja Spotify!
https://youtu.be/4RW6xFRSX8g?si=f1_Yzr8Kkx0jORFX
Hyvät podit, niinku me influenssaset sanotaan. Mukava ollu lukee täält monenlaista noise-fiilistelyä ja raporttia. Hattu, pää..sen verran on raportoitava, et hieno laji! Osaan ehkä joskus katsoa vähän kauempaa. Nyt ei ymmärtä. Addikti-Pää niin alkaa hämärtää.
Henkilökohtaisesti alkaa muu ku fysiikka olee semmoses saunasolmus, et nyt aika muun.
Ne mitä on luvattu hoidetaan.
Jos äänität jatkakaa äänittämistä
Määrättömyyden määrittämistä ja
Käärikää mikä on käärittävissä-Paleface
Quote from: MT on April 25, 2024, 09:14:02 PMNOISECAST JAKSO 9
Vieraana Kenneth Kovasin. Kenneth tunnetaan projekteistaan [ówt krì] joka muodostuu enemmän kokeellisen äänen puolesta ja Bryskt jossa taas enemmän noiseen kallella olevia elementtejä. Haastattelussa käydään läpi Kennethin polkua noisen parissa, laitteistojen maailmaa sekä tulevaisuuden visioita liittyne suomalaiseen noisekenttään.
Tekee kyllä aikamoista tuskaa kuunnella tätä. Tämän jakson syntyhistoria on melko monipolvinen jeremiadi. Nyt kuulemanne versio nimittäin äänitettiin muistaakseni jo tammikuun alkupuolella,
ennen Junta ja Vierikko -haastiksia. Siinä oli kuitenkin sen verran meikän osalta ööö ööö ööö -takeltelua ja niinkutusta, että päätettiin ottaa uusi yritys miehemmin.
Sitä jouduttiin sitten muistaakseni pari kertaa siirtämään, mutta sitten lopulta saatiin aikataulut natsaamaan, ja kauniina kevätpäivänä (tämä oli silloin kun vielä uskottiin että kevät joskus tulee) istahdettiin kahvilan terassille.
Sitten havaittiin, että mystísesti lavalierit eivät toimineet. No, ei kai siinä, sisätiloihin istumaan ja välittömästi kun päästiin sisään, palohälytys pärähti soimaan koko ostarin laajuudella. Lopulta äänitys jouduttiin tekemään puistonpenkillä, ja kun zoomissa ei ollut tuulisuojaa tulos oli mikä oli.
Päädyttiin siis sittenkin käyttämään alkuperäistä, vain osittain tyydyttäväksi todettua versiota, koska muuten koko säätö olisi ollut turhaa.
Ollaan kuitenkin Kentsun kanssa sovittu, että tehdään joskus osa 2, mutta ensin pitää käydä muu Suomen skene kertaalleen läpi, eli ei muuta kuin uusia haasteita päin!
Quote from: RURAL RESISTANCE on April 23, 2024, 08:26:39 PMBrownhill Podcastin uusi jakso "Noisea raiteilla" on nyt linjoilla:
https://brownhillmafia.bandcamp.com/album/kausi-3 (https://brownhillmafia.bandcamp.com/album/kausi-3)
Hyvä jakso kun tälläinen hieman erikoinen rakenne fiilistelyssä. alussa mr. Jazzhand tokaisee että Mikolta tais tulla original vinkki ja todellakin, olen aika monelle tyypille tarinoinut Lahden läpi kulkevista "hylätyistä" rautateistä. Siellä tulee haahuiltua aika tasaisesti ja viimeksi juuri pari viikkoa sitten kun meinasin mennä nurin jäisille kiskoille, piti tehdä päätös että ehkä odottelen kesäkelien tuloa...
Raiteille kannattaa lähteäihan sieltä 6-tien / rautatienrakentajien hautausmaan nurkilta. Skippaa aktiivisen rautatien ja lähtee siitä missä ei ole sähköä tarjolla. Hautausmaa ei ole kovin kaksinen, sillä 100v sitten ei tarvinnut kovan duunarin panosta paljoa muistella. sinne vaan nimettömään kuoppaan muiden työn alla tuupertuneiden jatkoksi.
Junaraide joka siitä lähtee, kulkee kattavasti Lahtelaisen vanhemman teollisuuden ohi ja aika mainioita merkityksensä menettäneitä rakennelmia kun siitä kulki aika paljon raaka-ainetta ja kenties lopputuotetta. Hauskat metsittyneet lastauslaiturit ynnä muut.
En ole itse ikinä kävellyt kaupungista ulos asti, sillä raiteilta pääsee äkkiä kaikenlaisiin pusikoihin ja jättömaille.
Oikein tarkkasilmäisesti kun siellä pyörii, on tarjolla narkkareiden majapaikkoja, graffiti jäbille tietysti nähtävää sekä mahdollisuuksia. Vastaan tullut myös erikoisia "ulkoilmataidetta". Laajamittaiset kivipino hässäkät, minigrip pusseissa olevia runokirjoja. Joskus metsästä löytyi pyykkinaruviritelmä missä oli naisten alusvaatteita. Kuin astuisi sattumalta hämyiseen siikala-asetelmaan!
Noilta seuduilta saattaa vielä löytää Gruntin kaupunkitaidetta viiden vuoden takaa. Spiritual Eugenics levy levisi audion ja videon lisäksi muutenkin. Suurin osa matskusta on jo hävinnyt, mutta silloin tällöin silmään osuu jotkut tutut repaleet.
Itse näen tietyt analogiat noise kanssa, missä kaikenlainen hälyääni tai ihan puhdas luonto on vaan sitä (eikä huonossa mielessä), mutta yht'äkkiä kun tulee tilanne missä joku mutatoituu teokseksi se sisältää hienoja arvoituksellisia ominaisuuksia. Vrt mikä ihmeen metsän pyykkinaru? Vähän kuin noise kassussa, voi hyvin olla kokijan oma tuntemus onko se synkkä, perverssi, outo, hauska, vai mitä. Ehkä ensinnäkin yllättävä, kun mikään polku ei johtanut, eikä alueella ole "mitään". Tämä on ominaisuutena mielenkiintoinen. Olen näet tehnyt jos jonkinlaisia kokeita alueella ja näyttää siltä että tuolla jättömailla vaeltaa jos jonkinlaisia jätkiä joilla on ilmeisesti pakottava tarve katsoa koloihin. Jos jättää jonkun "teoksen" tai "objektin" paikkaan joka tuntuu että vain joku hullut kurkistaisi tänne, voi olla melko varma että muutaman kk päästä sitä ei enää ole.
Se on hieman kuin Brownhill pojat ihastelee PUSSY tekstiä kielekkeen alla istuskellen, mutta mitä jos kielekkeeltä olisikin löytynyt sinne mennessä jotain muutakin? Oma empiirinen tutkimus osoittanut että jos silmään osuva objekti on jätetty kulmikkaasti leikatun kallion ulkonemalle nököttämään - se häviää aina pois, vaikka vaatisi hieman kiipeilyä.
Kryptistä meininkiä!
Brownhill hommista usein näkee että projekti ehkä nauhoittaa, mutta se on osa hieman laajempaa tekemistä ja näkemystä. Itse näen melko olennaisena että "noise / industrial kulttuuri" osaa irtaantua pelkästä asian myymisestä ja jopa "kokeellinen kuunteleminen" voi olla varsin mielekäs tapa toimia, eikä mikään gimmick. Välillä tuntuu että nimenomaan ne piirteet jotka tekivät noisesta sitä mitä se on, jotain joka eroaa perus musasta, on jäänyt hieman sivuun ja tälläinen "kokeellinen podcast", kaikessa arkisessa jutustelussaankin, on hyvä esimerkki miten pienellä rikkoa rutiinia tai totuttua ja kenties siinä sivussa alkaa havaita mielenkiintoisia säröjä muuallakin kuin äänessä.
Quote from: Atrophist on April 26, 2024, 12:18:05 AMQuote from: MT on April 25, 2024, 09:14:02 PMNOISECAST JAKSO 9
Vieraana Kenneth Kovasin.
https://youtu.be/4RW6xFRSX8g?si=f1_Yzr8Kkx0jORFX
Tekee kyllä aikamoista tuskaa kuunnella tätä. Tämän jakson syntyhistoria on melko monipolvinen jeremiadi.
Soundissa ei minusta ollut loppupelissä mitään vikaa. Myös se "öö mihis tässä jäätiin, no jälkituotanto hoitaa!" -menon jääminen jaksoon ei erityisesti haitannut. Podcasteille ominaiseen tapaan, juttu alkaa kulkea paremmin puolivälin jälkeen ja etenkin kun päästään esim. Vintage kokeellisen äänen äärelle ihmettelemään, siitä on molemmilla enemmän sanottavaa.
Todellakin, vaikka olisi asiaan tutustunut laajemminkin, se on jotenkin ällistyttävä ajatella miten pitkä kokeellisen äänen historia. Vaikka jättäisi röyhkeästi pois kaikenlaisen eksoottisen musan polyrytmiset pupalojen hakkaamiset ja puhaltimien hurinat sun muut ja hyväksyisi lähinnä valkoisten miesten avantgardetaiteen olevan se ensimmäinen ilmenemismuoto, edetään niin pitkälle historiassa ettei oikein ole olemassa edes rock'n'rollia. Yksi esimerkki vaikka:
https://youtu.be/N9pOq8u6-bA?si=LP6k6qEBLLv7Oczz
Vuosi 1948 ja musique concrete protagonisti Ranskassa yhdistelee junien kolinasta ääniteosta. Akateemisessa musassa on monesti teoreettinen pohja ja säännöt ja termistö sellaista että ihmisiä voi puistattaa, mutta todellisuudessa monet pitkäpiimäiset teoriat voisi helposti tiivistää "entä jos musiikki, tai ääni mitä kuuntelemme, olisikin tälläistä". Ja kuunnellessa matskua tulee mieleen että nimenomaan! Lähes kaikki uusi musiikki kuulosti massoille mekaaniselta kakofonialta. 20-luvun jazz kauhistelut tai rock'n'rollin turmiollinen toistuva panorytmi, punkrockin sietämätön räminä ja kauheat hevit ja mitkä lie, on popularisoituneet mutta on hauska miten pelkkä instrumentin puuttuminen tuntuu aiheuttavan sen miksi kokeellinen ääni tai noise ei moiseen kykene?
Se on ehkä tietty perspektiivi, kun Kenneth tarinoi sekä noisen tekemisestä että näyttelystään, siinä korostuu instrumentti. Kun ihmiset pääsee kokeilemaan noisea tuottavaa laitetta, en ihmettelisi että se muuttaa itse ääneen suhtautumista. Ja toisaalta näkökulma että opetusvideo laitteeseen, sen rakentamiseen tms, olisi tapa edistää uusien noisen tekijöiden mukaan tuloa.
Tätähän on nähty maailmalla nyt jo varmaan reilut 10v. Siitä taisin puhua toisaalla olevassa indonesia noise dokkaria käsittelevässä ketjussa. On tavallaan hassu nähdä nykynoise, joka ilmenee laitteistoltaan identtisenä, livetilanteissa identtisenä, jopa kehon liikkeissä, settien pituudessa ja käytännössä kaikissa ominaisuuksissaan samankaltaisena. Ilmenemispaikka ja persoonallisuus ei lopulta erotu millään tavalla, hieman kuin hevikitaristin tilutus joka on oppinut shreddaus tekniikat youtubesta. Eli: voi olla alallaan hyvä, ei siinä mitään, mutta en ole täysin varma onko etenkään "industrial noise" ymmärrettynä vain laitteen tuottamana hälyäänenä kovin mielenkiintoinen.
Siinä mielessä tuo ihan loppupuolen keskustelu siitä mitä noise voisi olla on ihan hauskaa. Itse en näe että suomen noisekuviot olisi pienet. Itseasiassa ne on suhteessa niin isot että ulkomailla lähinnä ihmetellään miten voi olla mahdollista! Keikkojakin on nykyään useampi joka kuukausi, joten vaikea edes keksiä miten niitä voisi olla enemmän? Suomessa on nähty monessa kulttuurissa naisten esiinmarssi. Helpoimpia esimerkkejä lienee sarjakuvat. Liekö myös valokuvaus ja musapuolellakin aika merkittäviä eroja menneisiin vuosiin. Sarjiksen puolella etenkin muutos on dramaattinen ja monella tapaa myös hyvä! Mutta, noisen kohdalla... Naisiahan on aika reippasti mukana kansainvälisesti ja oma fiilis on lähinnä että pitää itse olla aktiivisen kiinnostunut tsekkaamaan artisteja. Mitä enemmän seuraa muiden tekemisiä, myös ulkomailta, voi tulla perspektiiviä mitä ei saa jos jättää seuraamatta.
Mut hyvä jakso kyllä. Lisäjakso myöhemmin tervetullut.
Pitää vielä hieman tykitellä kun Turussa töröilemässä pitkin kyliä ja Sammakon kirjakaupan teesessiot tai kauppahallissa kaffella istumisen jälkeen vielä luppoaikaa...
Elikkäs lähinnä jatkona tuosta "muunlaisia ihmisiä noisessa" -keskustelusta, itseäni hieman kiinnostaa esimerkiksi naisten mukaan tulon odotukset ja myös sen mitä väliä sillä olisi kun nykytilanne usein osoittaa että edes kovimmat asian puolesta messuavat eivät tiedä, eivätkä seuraa mitään naisten tekemää noisea ellei se hierota väkisin naamaan. Jopa Women of Noise podcast taisi pistää pillit pussiin kun jaksot ei kiinnostaneet ketään. Tosin, syy voi olla että monesti ei ollut noisea ja naisiakin välillä aika niukasti.
Jannen mainitsema että naisten noisessa ehkä ei olisi korostettua rajuutta. Vaikea sanoa, sillä esimerkkinä voisi ottaa Stroker tai AntiChildLeague ynnä muut ja äkkiä omaan makuunsa tekevä pimu saa kuraa niskaan koska ei teekään sellaista noisea mitä naisten odotetaan tai haluttaisiin tekevän. Onkin rajua ja irstasta ja sitä myöten näkee miten vääränlaista naista katsotaankin äkkiä nenän vartta pitkin lähinnä varoittavana esimerkkinä. Pitäisi tulla skeneen jotenkin sormiväri maalauksien ja päiväkirjalyrikoiden kanssa joka voi tekijän mielessä herättää kysymyksen että kelpaako tänne noisen tekijänä, vai pitääkö suorittaa naiseuden performanssi tekemällä sitä "naisten juttua". Joka saattaa olla vaatimuksena ehkä jopa toksisinta roskaa mitä voi kuvitella, jos se yhdistyy ettei naisnoise hahmojen oma ilmaisu kiinnosta sen vertaa että niiden olemassaolosta tiedettäisiin.
Sarjakuvailmaisussa viime vuodelta aika kurja havainto. Katsoo vaikka mikä on se juhlittu sarjakuvafinlandia voittaja. Suomessa lienee maailman parhaita naissarjispiirtäjiä ja ns asiantuntijaraati alan lehdessä sai "Ei olis susta uskonut" -kirjan jonnekin top-10 hännille. Sen sijaan finlandia palkinto sillä irtosi. Ei toki noilla sijoituksilla mitään väliä oikeasti, mutta hieman hirvitti kun teos on n. 250 sivua piirrettyä selfietä, jossa valehtelematta n. 1000 lähikuvaa omasta naamasta, joista merkittävä % on kyynelehtivää naamaa. Muut hahmot eivät ole millään lailla merkittävässä asemassa, eikä niitä yleensä edes näy. Teosta kiiteltiin rohkeudesta ynnä muusta, mutta patologinen narsismi ja "IG kulttuuri" paperilla on kyllä harvinaisen inhottava yhdistelmä, kjeh! Ts. Veikkaan että tässä hetkessä, naistekijä toteuttamassa kaikkein populaareinta ajan hengen mukaista naiskuvaa toki lyö läpi, mutta voi herättää hieman ihmetystä tekijöissä jotka tajuavat että heiltä ehkä jopa odotetaan tiettyä asiaa että hyväksytään "naistaiteilijaksi"?
Quote from: FreakAnimalFinland on April 26, 2024, 01:01:16 PMPitää vielä hieman tykitellä kun Turussa töröilemässä pitkin kyliä ja Sammakon kirjakaupan teesessiot tai kauppahallissa kaffella istumisen jälkeen vielä luppoaikaa...
Elikkäs lähinnä jatkona tuosta "muunlaisia ihmisiä noisessa" -keskustelusta, itseäni hieman kiinnostaa esimerkiksi naisten mukaan tulon odotukset ja myös sen mitä väliä sillä olisi kun nykytilanne usein osoittaa että edes kovimmat asian puolesta messuavat eivät tiedä, eivätkä seuraa mitään naisten tekemää noisea ellei se hierota väkisin naamaan. Jopa Women of Noise podcast taisi pistää pillit pussiin kun jaksot ei kiinnostaneet ketään. Tosin, syy voi olla että monesti ei ollut noisea ja naisiakin välillä aika niukasti.
Olisi pitänyt muistaa mainita tässä seikka mikä toisinaan on pyörinyt mielessä aina kun tällaiset jutut tulee puheeksi.
Nykyäänhän puhutaan paljonkin siitä miten sinne, tuonne ja tänne pitäisi saada lisää tiettyjä ominaisuuksia edustavia ihmisiä, ja vähemmän jotain muita edustavia. Tämä on tottakai mahdollista tilanteissa, jossa joku ulkopuolinen taho istuu rahakirstun päällä ja päättää, kenelle sitä mannaa tipahtaa taivaalta ja millä perusteilla, ja kenelle ei.
Saattaa syntyä jonkinlainen perspektiiviharha, että tämä olisi mahdollista myös jossain ug-skenessä, jossa kaikki tehdään itse, omalla ajalla, omilla rahoilla ja omalla harrastuneisuudella. Tällaiseen skeneenhän ei tietysti ole mahdollista mahdollista vaikuttaa mitenkään muuten kuin ryhtymällä itse omalla tekemisellä osaksi skeneä ja sitä kautta vaikuttaa siihen sisältäpäin.
Quote from: FreakAnimalFinland on April 26, 2024, 01:01:16 PMJannen mainitsema että naisten noisessa ehkä ei olisi korostettua rajuutta. Vaikea sanoa, sillä esimerkkinä voisi ottaa Stroker tai AntiChildLeague ynnä muut ja äkkiä omaan makuunsa tekevä pimu saa kuraa niskaan koska ei teekään sellaista noisea mitä naisten odotetaan tai haluttaisiin tekevän. Onkin rajua ja irstasta ja sitä myöten näkee miten vääränlaista naista katsotaankin äkkiä nenän vartta pitkin lähinnä varoittavana esimerkkinä. Pitäisi tulla skeneen jotenkin sormiväri maalauksien ja päiväkirjalyrikoiden kanssa joka voi tekijän mielessä herättää kysymyksen että kelpaako tänne noisen tekijänä, vai pitääkö suorittaa naiseuden performanssi tekemällä sitä "naisten juttua". Joka saattaa olla vaatimuksena ehkä jopa toksisinta roskaa mitä voi kuvitella, jos se yhdistyy ettei naisnoise hahmojen oma ilmaisu kiinnosta sen vertaa että niiden olemassaolosta tiedettäisiin.
Muistaakseni tarkoitin tuolla ennen kaikkea Noise Spacessa esiintyneitä, enimmäkseen taidepiirteistä tulleita naisartisteja. Ylipäätään törmään tässä samaan dilemmaan josta taisin mainitakin, eli tavallaan ärsyttää puhua "naisnoiseartisteista" kun haluaisi vain puhua noiseartisteista. Mutta toisaalta tätä näkökulmaa on käytännössä aika vaikea välttää. Ja sitten juuri törmätään odotuksiin, että pitäisi olla tietynlaista, jotain hempeää tyttömäistä tai sitten jotain lattialla kirkumista omassa kuukautisveressä kieriskellen. Kun kerran ollaan "naisartisteja" ja naisartistien kuuluu olla tietynlaisia. Kaikin puolin aika heikko ja masentava esitys.
Itse olen X-sukupolvea eli toinen jalka haudassa jo, meille ei ollut tärkeää niinkään se että kaikkialla pitää olla tarkka tilastollinen prosentti kaikkia mahdollisia ihmisryhmiä yhteiskunnassa edustettuna. Vaan se, että jos joku haluaa tehdä, ja on rahkeita ja näkemystä niin siitä vaan. Ja ettei toissijaiset henk koht ominaisuudet saisi olla esteenä.
Quote from: FreakAnimalFinland on April 26, 2024, 01:01:16 PMSarjakuvailmaisussa viime vuodelta aika kurja havainto. Katsoo vaikka mikä on se juhlittu sarjakuvafinlandia voittaja. Suomessa lienee maailman parhaita naissarjispiirtäjiä ja ns asiantuntijaraati alan lehdessä sai "Ei olis susta uskonut" -kirjan jonnekin top-10 hännille. Sen sijaan finlandia palkinto sillä irtosi. Ei toki noilla sijoituksilla mitään väliä oikeasti, mutta hieman hirvitti kun teos on n. 250 sivua piirrettyä selfietä, jossa valehtelematta n. 1000 lähikuvaa omasta naamasta, joista merkittävä % on kyynelehtivää naamaa. Muut hahmot eivät ole millään lailla merkittävässä asemassa, eikä niitä yleensä edes näy. Teosta kiiteltiin rohkeudesta ynnä muusta, mutta patologinen narsismi ja "IG kulttuuri" paperilla on kyllä harvinaisen inhottava yhdistelmä, kjeh! Ts. Veikkaan että tässä hetkessä, naistekijä toteuttamassa kaikkein populaareinta ajan hengen mukaista naiskuvaa toki lyö läpi, mutta voi herättää hieman ihmetystä tekijöissä jotka tajuavat että heiltä ehkä jopa odotetaan tiettyä asiaa että hyväksytään "naistaiteilijaksi"?
On olemassa eräs amerikkalainen noise/PE -naisartisti, jonka projekti on nimetty kuulemma viron kielen sanakirjasta löytyneen, jännältä kuulostavan sanan mukaan. Alunperin ihastuin siihen kovasti, lähinnä intoon joka meiningeistä välittyi, lopputulos ei aina ollut ihan priimaa, mutta pääasia näyttikin olevan että pakko vaan huseerata menemään. Sitten artistin someen tutustuminen lässäytti tunnelmaa, kun sieltä löytyi lähinnä omaan napaan tuijottelua ja omien traumojen esittelyä.
Quote from: Atrophist on April 26, 2024, 02:14:08 PMQuote from: FreakAnimalFinland on April 26, 2024, 01:01:16 PMPitää vielä hieman tykitellä kun Turussa töröilemässä pitkin kyliä ja Sammakon kirjakaupan teesessiot tai kauppahallissa kaffella istumisen jälkeen vielä luppoaikaa...
Elikkäs lähinnä jatkona tuosta "muunlaisia ihmisiä noisessa" -keskustelusta, itseäni hieman kiinnostaa esimerkiksi naisten mukaan tulon odotukset ja myös sen mitä väliä sillä olisi kun nykytilanne usein osoittaa että edes kovimmat asian puolesta messuavat eivät tiedä, eivätkä seuraa mitään naisten tekemää noisea ellei se hierota väkisin naamaan. Jopa Women of Noise podcast taisi pistää pillit pussiin kun jaksot ei kiinnostaneet ketään. Tosin, syy voi olla että monesti ei ollut noisea ja naisiakin välillä aika niukasti.
Olisi pitänyt muistaa mainita tässä seikka mikä toisinaan on pyörinyt mielessä aina kun tällaiset jutut tulee puheeksi.
Nykyäänhän puhutaan paljonkin siitä miten sinne, tuonne ja tänne pitäisi saada lisää tiettyjä ominaisuuksia edustavia ihmisiä, ja vähemmän jotain muita edustavia. Tämä on tottakai mahdollista tilanteissa, jossa joku ulkopuolinen taho istuu rahakirstun päällä ja päättää, kenelle sitä mannaa tipahtaa taivaalta ja millä perusteilla, ja kenelle ei.
Saattaa syntyä jonkinlainen perspektiiviharha, että tämä olisi mahdollista myös jossain ug-skenessä, jossa kaikki tehdään itse, omalla ajalla, omilla rahoilla ja omalla harrastuneisuudella. Tällaiseen skeneenhän ei tietysti ole mahdollista mahdollista vaikuttaa mitenkään muuten kuin ryhtymällä itse omalla tekemisellä osaksi skeneä ja sitä kautta vaikuttaa siihen sisältäpäin.
Tämäpä. Tuntuu, että kyseessä olisi jonkinlainen harha, että jostain instutionalisoituneesta kulttuurista voitaisiin ottaa jotain toimintamalleja, jotka taianomaisesti toimisivat ilman mitään soveltamista DIY-pohjaisessa alakulttuurissa, jossa ei mainittavia rahoja liiku, on äärimmäisen heterogeeninen ajattelunsa sekä maailmankuviensa suhteen ja jonka keskiössä on asioiden tekeminen itse. Mutta mielestäni on sitten turha suuttua, jos nais- ja muu-kiintiöt eivät täyty, kun jengi tosiaan tekee näitä hommia ihan omalla ajalla, omalla työpanoksella ja omilla rahoillaan.
Oikeastaan ainoa jäljelle jäävä tapa vaikuttaa asioihin tässä tapauksessa on iskeä kädet saveen ja muuttaa todellisuuden tilaa ihan itse. Harmillisesti tämä prosessi vain tuntunut useimmiten jäävän sellaiseen tilaan, jossa seisoskellaan passiivisena kentän liepeillä ja huudellaan sinne itse kentälle kritiikkiä sekä ohjeita, että miten ne hommat oikeasti pitäisi tehdä.
Sairaspäivän ratoksi tulin vaan kertomaan, että hyvät podcastit ja yleisesti noisefiilistelemään, että KSNK:n biisit Kolari IV:llä! Ei hyvää päivää. Niitä neljää tässä on luupattu. Kirjotinkohan jo aiemmin näistä? Ihan sama: Nelonen ihan ku Varg ois kaatunut harshnupikan päälle?!
Lisäksi soinut Mixed noise soup vol. 1. Kova kokoelma. Todella kova!
turussa tullut luuhattua läpi kaikki mahdolliset "noiseen" tavalla tai toisella pikku linkin kautta liittyvät paikat.
Alfa Antikvassa olisi ollut yksi kova wanha OEC julkaisema martial/neofolk tupla CD kokoelma mutta paketoinnista johtuen discit oli aika elämää nähneet. Pikku putsauksella ehkä ihan hyvin toimivia. Muuta noiseen liittyvää oli ihan hyvä kattaus CD osastolla, mutta mukaan tarttui vaan X-rated sarjiksia ja pari oi levyä.
Sammakossa vitosen laarissa 2009 ilmestynt Aurinko nousi lännestä, turun underground historia, missä hakemiston perusteella Sperm tulee esiin monessa kohdin kirjaa. Tuollaisessa kirjakaupassa tulee oikein hiki otsalle kun Lahdessa tottunut että suomalaisen kurjakaupan ovesta pääsee ulos 0 euro käytettynä, Sammakossa ei pääse. Vielä kassajonossakin hivuttautuu jokunen tekele ostoskassiin.
Kävin morjenstamassa Turun Sarjakuvakaupan Petteriä kun mies oli saanut sarjakuvaneuvoksen tittelin äskettäin ja Sarjainfossa olleessa jutussa on kuva alkuaikojen meiningeistä kun paikka kulki nimellä Underground Ullakko. Lehtijutun kuvassa näkyin meitsin sarjis zinen kulma. Silloinhan kaupassa oli myös suppea mutta cool noise osasto! Jos psykedeelisen eroottis-groteskit noiset kelpaa, epäilemättä kaupasta löytyneet Shintaro Kago taidekirjat luulisi kelpaavan!
8-raidasta ei hirveästi noisea löydy, mutta piti kaverille vinkata varhaisesta Keuhkot 7" ja Romutus 12" pilkisteli myös. Todella hyvä kauppa kuitenkin, jos muuntyylistä musaa haussa.
Äx:n punk/alternative käytetyissä oli Black Leather Jesus "Trocar" 12"! Ei edes paha hinta. Ihme jos ei joku nappaa talteen kun on niin ihqut grafiikatkin ja ultra mini ltd painos. CD puolella jotain tutun turvallisia suomi PE karkeuksia.
Kirjakahvilassa ei ehkä noisella juhlita, mutta kyllä sieltä irtosi mm. Zine puolelta Edistyksen Voima lehteä missä edustaa vaikka Njihe ja kirjoitus Pekka Airaksisen muistolle,
Underground touhua muutenkin jotenkin yllättävän vähän! etenkin musapuoli, joka käytettyjen puolella.. bulkki roskiskamaa käytännössä. Kassalla olleet hahmot hihittelivät ostotapahtuman hitautta ja totesivat että tää on aina tätä jos joku jotain ostaa. Siitä voisi päätellä ettei kauppa käy zine/kirja puolella ihan hullua tahtia. Kaikenlaista runo-zineä ja mini pamflettia tuli haalittua ja muutama niistä jo illan ratoksi luettua. Antikapitalismia ja neitokaisten angstia. Sehän kelpaa. Muutama oikein positiivinen ylläri.
Koht' sillää lähdettävä valumaan kohti perjantain keikkameininkejä. Saa nähdä minkä verran porukkaa tämä huomattavasti myöhemmin tehty lisäys vetää paikalle.
Fiilistellään vaikka tänne kun ei oikein muutakaan kanavaa ole. Ostin tänään Akio Suzukin Odds and Ends kokoelman, nauhotuksia 70-luvulta eteenpäin, lähinnä performanssi- ja ääniteosdokumentaatioita. Ei noisea ehkä siinä mielessä kuin kaikemmaailman lihapäät nakkinsa ja muusinsa tahtoo, mutta itselle tällainen ajassa ja tilassa tapahtuva touhu on kyllä kaikkein mielenkiintoisinta kampetta. Mietin että millä sanalla tätä parhaiten kuvaisi, ja ehkä suomenkielen häly on jotenkin kuvaavin tällaiselle kamalle.Ei lähtökohtaisesti häiritsevää tai aggressiivista, mutta ei sillä kyllä välttämättä musiikinkaan kanssa ole tekoa.
Välillä ollaan kyllä ihan puhtaasti noisenkin maailmassa, piti oikein vilkaista että mikäs se näin vittumaisesti ujeltaa (jotkut kappaleet on nimetty soittimen mukaan), ja naurahdin hieman kun nimi oli "Howling Objects -'76". Kiehtovaa on kuitenkin juuri se, että enimmiltä osin kyse on akustisesta äänestä, jousten kaiusta ja ulinasta tuulessa, kokeilusta ja etsimisestä ja löytämisestä ja taas hukkaamisesta. Kun soittimia ja toimintaa ei näe, täydentää mielikuvitus mukavasti puuttuvat pikselit. Higashiseton kanssa naureskelin päivällä, että näissä äänen kanssa puljaavissa taiteilijoissa tuntuu olevan kahta sorttia, niitä jotka ei halua julkaista mitään tallenteita esityksistä, koska se on aina eri asia kuin olla paikan päällä, ja toisessa päässä itseni kaltaiset sohlaajat, joille on aivan sama julkaista vaikka kaikki, koska se on aina eri asia kuin olla paikan päällä.
Aika hyvin porukkaa paikalla jo ekana iltana Turussa. Ja hyvin alkoi muutenkin! WoMilla riisutun näköinen setup ja Harald istui mietteliään näköisenä pöydän äärellä. Alkupuolen jumittava naksutus muistutti viimeisimpiä kassuja ja puolen välin jälkeen signaalia väännettiin niin korkeille taajuuksille että tuntui porautuvan kallosta läpi. Ei vokaaleja tai poseeraamista. Tyylikäs, n.15min veto. Reptile Wombilla yllättäen neljä henkeä lavalla. Perkussiot, melut ja basso. Hitto mikä aloitus keikalle! Bändin pääjehu aloitti messuamisen Evil Dead -vokaaleilla noitarummun päälle. Hänen lavakarismansa ja mielisairas naamanvääntely on helvetin vaikuttavaa katsottavaa. Veren räkimistä yleisöön ja lopussa tuli joku menobiisi jota en tunnistanut. Pidin kyllä niistä aiemmistakin kahden miehen Suomi-keikoista, mutta tämä oli vielä vakuuttavampi show.
WOM keikan alusta tuli mieleen just sekä uudet kassut että niiden tiimoilta mainittu varhainen Mika Vainio kama. "Biitti" joka oli ilman mitää kaikuja tai hienouksia toistuva yksi... hmm "pamaus", joka ei kuulostanut tyypilliseltä rumpukoneelta, mutta ei myöskään tyypilliseltä syna pulssilta. Vaikka se varmasti olikin. Sen rinnalla hitaasti feidasi sisään epä-synkassa ollut toinen rytminen elementti. Ei tästä montaa viikkoa ole kun ø "Metri" levyä tuli pyöriteltyä ja siinähän ne noisemmat biisit on juuri sellaisia että 1-2 säköistä elementtiä jotka menee primitiivisesti hieman epätahtiin ja se "polyrytmisyys" siinä juuri kiehtoo kaikenlaisen tietokoneella "gridiin synkatun" matskun sijaan. Muistelen että osa Vatican Shadow kamastakin sellaista että oikein ihmetyttää miten joku syna layer ja biitti on hieman epätahtista ja vähän "sinnepäin" olevia transitioita tms. Mutta NE jutut on juuri mitkä tekee matskusta kuunneltavaa ja tuo siihen sellaisen ihmisen kädenjäljen, vaikka sinänsä epäinhimillinen ja todella kurjan elektroninen äänielementti josta riisuttu pois kaikki "hienous". WOM transitiot oli rajuja. Tuntui että hetkeksi mopo lähtee käsistä kun synasta väännetään uutta soundia ja hetken jälkeen taas setti ottaa muotonsa.
Reptile Womb laulaja on kyllä melkoinen. Irtoaa aika holtitonta ääntelyä ja bändin julkaisuistakin tullut useamman kerran kirjoitettua miten operoidaan jossain tosi hämärässä hieman Black Metal, hieman industrial, joskus noise elementtejä, mutta jotenkin häpeilemättömässä "raju UG saasta" kategoriassa, jossa esteettiset valinnatkin voi pintapuolisesti olla tyyliin veren perskimistä, kynttilöitä, kaapuja.. mutta sitten ei ollakaan hartaan vähäeleisen meditaation äärellä, vaan paukutetaan törkeimmillään jopa... Misfits coveria post-punk lattiatomikompilla ja holtittomalla örinällä, heh! Omat kappaleet toki synkempiä ja tummempia, lattiatomin, romurauta kirskeen, basson ja kaiutetun rääkymisen puitteissa.
2 bändin "avausklubi-ilta" oli varsin passelli. Siinä ehti tarinoida useamman jäbän kanssa ja vielä selvinpäin ollessa siirtyä Viskibaariin keskustaan ottamaan juominkia ja keskustelemaan ulkomaan vieraiden yms kanssa.
Tänään voi olla tiivis tunnelma kun porukan määrä yli tuplat mitä eilen oli.
Oululaisia hellitään noise- ja ambientmerkeissä taas 24.5. https://special-interests.net/forum/index.php?topic=13401.0
Oli kyllä hyvät setit! Augmented Atrocity kieltämättä kaikkein omimmillaan pienessä keikkapaikassa missä pääsee ihan viereen kurkistelemaan. Isolla stagella ja kovalla äänellä toimii ja monessa biisissä taas askelia eteenpäin. Mies itsekin taisi miettiä että "jotain" vielä teknisesti ratkaistavaa että viimoisia silauksia. Peittoaa geneeriset heavy electronicsit sillä että soundissa ja biisesissä variaatiota! Uusi levy ollut kuuntelussa aika kovasti ja kannattava hankkia!
Rotat video taas hulvaton, noiset myös raadollista romun raapimista ja ehkä verrattuna viime vuoden pariin aika lailla virheettömään harsh noise Rotat settiin, lopussa jäi hieman junnaamaan ujeltavan feedback taukojen kanssa mutta kovaa kamaa kuten miehen uusimman nauhoituksetkin!
Umpio on takuulla huomioinut tyypillisimmät noise keikkojen potentiaaliset kuopat, kuten vaaratilanne missä liian kovan volumen ja staattisen kihinän muuttumisen latteaksi. Ratkaisuna - tai - yleisenä Umpio tyylinä, mies kehittelee settiä rauhallisen oloisesti, vähemmällä säröllä, vähemmällä volumella, ja rysäyttelee noise pyrähdyksiä ja monenlaisia raapaisuja ja kolauksia ja loppua kohti intesiteetti kasvaa. Heruttelu kesti sen verran että kun lopussa pidempää ihan kunnon tuuttausta, oli siinä sellainen "nyt lisää TÄTÄ!" -fiilis!
Keikkojen oli tarkoitus olla n. tasatunnein, ja osa seteistä sen verran lyhyitä että ehti tarinoida ihmisten kanssa ja keikkapaikalla pääasiassa aina valot päälle settien väliin ja ulkonakin hyvä ilman. Tässä vaiheessa oltiin jo niin ajoissa että Sadion aloitusvuoroon oli varmaan 50 minuutin odotus. Järkkärit mietiskelivät että vaaditaan enemmän pimeyttä, joten aikataulua ei yhtään tiivistetty vaan setti alkoi tasan 22:00 jolloin Sadio veti ekan suomen keikkansa ja pääasiassa Voyeur Seeks ja edeltävän 7" materiaalia, joskin live tulkintoina ja meluisammalla otteella.
Bizarre Uproariin ei ollut niin mittava tauko ja olin itse saanut kutsun olla vierailemassa setin lopussa, sillä olin myös BU ihan ensimmäisellä keikalla mr. Sick Seedin kanssa taustatukena. Eli "sillä lopetetaan millä aloitettiin" -eetosta läsnä ja vuosien varrella tyylii tietysti muuttunut ja kehittynyt ja oikein hieman ärsytti että kunnolla äänentoiston edestä pääsi katsomaan vain osan keikasta. Näin isossa hallissa, pimeässä ja lattianrajassa tapahtuneet "taide hässäkät" ei varmaan näkyneet kovin monelle, mutta mopattavaa oli sen verta reippaasti että liekö vielä lauantai aamuna herrasmiehiä jynssäämässä, kjeh... Siinä hieman ulkomaan vierailijoilla niin kova into päällä että eritteet lensi ulkopuolisten toimesta siihen malliin että voi olla kaupungilla ihmetystä kun verissä päin olevaa jätkää oli aika reippaasti liikenteessä.
Helvetin hyvät iltamat oli ja ainoa miinus omalla kohdalla että distro hommien hoitelu rajoitti hieman ihmisten kanssa tarinointia ja keikkojen soittaminen siinä ohella vielä enemmän. Monta jätkää paikalla joita ei näinä päivinä näe juuri koskaan. Ulkomaalaiset mukaan lukien, ja hikipäissään takahuoneessa kytkemässä soittokamoja uuteen järjestykseen... Lisää tulossa samoilla mestoilla. Kesäkuun alkuun noise hässäkkää ilman verikekkereitä ja loppukesästä kylmempää industrial meinings ja vähän joka makuun tarjolla monessakin eri kaupungissa.
Onkos seuraava nyt 10.5 tampere missä Ahti ja Dassumin projektia yms!
Kesäkuisia Turun iltamia odottelen innolla! Pääsee tsekkailemaan mestat, joissa tapahtuu kovasti ja hyvässä hengessä.
Quote from: n a a r a on April 27, 2024, 02:34:58 PMOululaisia hellitään noise- ja ambientmerkeissä taas 24.5. https://special-interests.net/forum/index.php?topic=13401.0
Täällä on myös hyvin mielenkiintoinen kattaus, joten pakko tulla mestoille tännekin. Mielenkiinnolla odotan myös, että miten toi Mallaskellarin vintti toimii noisen ja kokeellisen musiikin viitekehyksessä.
Lauantaina aamupäivällä kaikki melutyypit edelliseltä illalta olivat Alfa Antikvassa. Hyvä divari ja sarjispuolelta jäi mukaan yksi itseäni tyydyttävä löyty. Siinä Sammakon kirjakaupassa istuin hetken tappamassa aikaa. Ovesta lappaava väki ja paikan ilmapiiri saivat inhon väreet kulkemaan pitkin selkämystäni. Meinasin, että kaikki ostokset on jo tehty, mutta illalla venuelle olikin ilmestynyt myyntiin Abraxasin julkaisema uusi Läjä Äijälän kokoelma, Kuolemisen taito. Se lähti vielä mukaan ja ehdin pari kertaa lukea läpi. Mielestäni parempaa matskua kuin Huuda Huudan X-kokoelmassa. Lyhyitä juttuja, mutta sopivalla tavalla kryptisiä, että niitä joutuu muutaman kerran ajatuksella katsomaan että mitäs tässä nyt on meneillään. Omaleimaisia sarjakuvia joissa paikoitellen todella tönkkö kuvakerronta yhdistyy karulla tavalla runollisiin teksteihin. Aiheet hyviä ja järkeviä kuten voi odottaakin!
Itse melut aika vitun eeppiset. Akustiikan puolesta tuollainen halli ei ole mikään optimaalisin, mutta silti mielestäni kaikki keikat kuulostivat todella hyvältä. Augmented Atrocity oli paljon parempi kuin viime syksyllä Epämusiikin illassa. Biiseissä vaihtelua ja parhaat kohdat esimerkiksi se yksi jyräävä industrial-osuus ja loppupuolella nopeat ja repivät melurykäisyt. Rotat taustavideo taas hauska montaasi kaikkein vammaisimpia läppiä ja seksuaalisia puuhasteluja. Mukana oli tosiaan hetkiä joiden aikana intensiteetti hieman laski, mutta kuulosti silti niin makoisalta ettei se pahemmin haitannut. Umpio vielä parempi nyt kuin Oulussa! Nyt oli murskaava saundi ja lopun meluosuus tyydyttävä alun katkeilevien rykäysten jälkeen. Olin keikkojen välissä kai jauhamassa paskaa kun en edes kiinnittänyt pidempään taukoon huomiota. Sadion alussa hieman säätöä valojen kanssa yms. mutta sitten lähti pervot voimaelektroniikat sellaisella intensiteetillä että huh. Hyvät seuranhakuilmotukset myös. "Eläin sex", "Käsi väsyy, ei se", "Alistun kaikkeen" ja sitä rataa. Bizarren lavashow kuulemma muuttui sattuneista syistä merkittävästi viime metreillä. En nähnyt oliko eturivissä performanssia meneillään, koska otin tarkoituksella hieman etäisyyttä heh. Tosin ei takarivissäkään ollut turvassa kun veripullot alkoivat lennellä yleisöön! Ja joku yleisöstäkin lensi pihalle kesken kaiken. Paikka näytti teurastamolta kun valot laitettiin päälle. Jos tämä oli viimeinen live, niin mielestäni lunasti kyllä sen. Näytti ja kuulosti massiiviselta. Iso banneri, tyylikäs spermaa sykkivä kyrpä taustavideolla ja biisimateriaali itsessään oli aivan saatanan kovaa kamaa. Yksi hieman Raise Your Right Armin mieleentuova jumittava rytminen jyskytys, olisiko se ollut sitten uusimmalta levyltä jota en vielä ole ehtinyt kuuntelemaan. Lopussa Viha & Kiima ajalta tuttu päätös vouvaavaan Israelin kansallislauluun. Loppua kohden juuri syntyi kunnolla painostava ja väkivaltainen tunnelma synkän melun yleisöinteraktion yhteisvaikutuksesta. Mielestäni juuri tämä nosti sen "perus" melukeikan yläpuolelle.
Lauantain keikasta oleellisia asioita sanottu enkä nyt puutu itse melun pohdiskeluun. Itseäni viehätti valtavasti bizarre uproarin keikan aikana tapahtuva performanssi. Homma lähti sen verran kaoottisesti käyntiin että tuntui mieltä kiihottavalta kun ei ollut täyttä varmuutta keuliiko yleisön touhut vaaralliseen suuntaan. Tämä kuitenkin tasoittui painajaismaiseksi helvetin kuvaksi jostain perverssistä clive barkerin kenobiittien tms. bdsm kokoontumisesta. Punainen valo, ankara melu, nahkaa, kumia, verta, alastomuutta, ihmiset veressä, naamoilla valuu verta, sitä verta lentää välillä omalle naamalle, myös lavalla tapahtuu kokoajan jotain, eli joka suunnassa jotain visuaalista ärsykettä. Eipä ole moista tullut koettua koskaan. Puhdas onnen tila.
Kovat oli meiningsit kyllä. Täytyy nostaa hattua tilan ylläpitäjille, talkootyönä oli saatu rakennettua ihan oikea stage ja seinät maalattu jne. Ei niin että viime vuotinen, käytännössä tyhjä teollisuushalli olisi jotenkin huono sekään. Myös soundit kuulosti omaan korvaan paremmalta, vähemmän "jymiseviltä" vai kuvittelinko vain?
Keikat todella kovia, AA ja Rotat tuli nähtyä useita kertoja viime vuonna, mutta sehän ei tunnu missään. AA tosiaan parantaa parantamistaan otteitaan, ja Rottien "seksuaalinen retardismi" henkinen taustavideo jos mahdollista vieläkin hillittömämpi kuin viimeksi. Jopa niin että se jopa hieman varasti huomiota itse soundeilta.
Samoin Umpion karmiva ihotauti-aiheinen video oli hieno. Hieman häkellyin kuin näin erään yleisön jäsenen katselevan aivan fiiliksissä mitä kaikkea karmeaa mönjää ihmisruumiista löytyykään, ja syövän samalla tyytyväisenä suklaapatukkaa.
Sadio täydellinen soundien, vokaalien ym. osalta! Sekä myös seuranhakuilmoitusten, joissa ihmiset erittäin robustisti esittelivät salaisia haaveitaan. Jopa niin että mielestäni peittoaisi pääesiintyjän, normiolosuhteissa. Normioloissa, joita tämä ilta tietty ei ollut. Olin hieman pettynyt aikoinaan kun julistettiin että tämä keikka olisi viimeinen. Mutta nyt se ei edes tunnu huonolta päätökseltä. Kuten Noisecastissakin todettiin, hyvä lopettaa huipuilla, ennen kuin alkaa lerpahtaa.
Jos edessä jotain performanssia oli päällä, en itse sitä nähnyt. Toivotaan että jotain videokoostetta tulisi kaiken kansan kulutukseen joskus?
Ja tosiaan kenties ne tavallisen tilan säännöt ei ehkä ihan loppuun asti pitäneet, vaan meno lähti jotakuinkin lapasesta. Siitä tuskin kukaan jaksaa tosissaan vetää hernettä nenään, mutta jälkipyykkiä pestään kai niin kirjaimellisesti kuin vertauskuvauksellisesti nyt alkavalla viikolla. Kuulin sellaistakin että osa mestasta pitäisi maalata uudellaan, joka vaikuttaa hieman overkilliltä. Vaan mitäpä se itselleni kuuluu.
Kaikenlaista kivaa oli taas tarjolla myös, rahaa vastaan jota itselläni ei ollut. No jokunen kassu tarttui mukaan sentään.
Kesäkuussa en paikalle pääse, mutta elokuuhun ei ole enää kauan, eli silloin nähdään taas. Suurkiitos osaltani niin järjestäjille kuin esiintyjille!
tuskin nyt sentään maalausta. Se oli jo sunnuntai aamuna paikalla romuja hakiessa kuin entisensä. Vähän jos nyt verta vielä tiiliseinällä, niin aika pienet roiskeet. Jopa raikas aromi. Toisin kuin legendaarin kontti, jossa alkoi loppuvaiheessa olla hieman muuta kuin raikas tunnelma, heh!
Paikka on tällä hetkellä lähes normaalin "keikkapaikan" varustuksilla, joten ei tosiaan enää pelkkä betonihalli. Sinne kelpaa buukata ennakkolippuja tulevaan Anenzephalia keikkaan kun tietää että näkee ja kuulee! Taatusti tulee olemaan loppuunmyyty. Voi olla aiheellista myös buukata 1.6. noise keikalle varmuuden vuoksi, jos sattuisikin olemaan sellainen tungos. Kyllähän tuonne mahtuisi tunkemalla varmaan puolet enemmänkin, mutta järkkärit ilmeisesti ihan yleisön viihtyvyyttä silmällä pitäen rajoittaneet määrän niin että pystyy liikkumaan ja näkee lavalle ja myös se muu logistiikka pysyy käsissä.
Mukavasti kotimatkalla kyrvähti autosta jäähdytysjärjestelmä ja matkan aikana pari kertaa uudet jäähdytysnesteet kaatamalla pääsi Lahteen asti. Perjantaina vaihteeksi auto huoltoon ja katsellaan miten kalliiksi tulee taas rrrkele.
Quote from: junkyardshaman on April 26, 2024, 09:26:24 PMFiilistellään vaikka tänne kun ei oikein muutakaan kanavaa ole. Ostin tänään Akio Suzukin Odds and Ends kokoelman, nauhotuksia 70-luvulta eteenpäin, lähinnä performanssi- ja ääniteosdokumentaatioita. Ei noisea ehkä siinä mielessä kuin kaikemmaailman lihapäät nakkinsa ja muusinsa tahtoo, mutta itselle tällainen ajassa ja tilassa tapahtuva touhu on kyllä kaikkein mielenkiintoisinta kampetta. Mietin että millä sanalla tätä parhaiten kuvaisi, ja ehkä suomenkielen häly on jotenkin kuvaavin tällaiselle kamalle.Ei lähtökohtaisesti häiritsevää tai aggressiivista, mutta ei sillä kyllä välttämättä musiikinkaan kanssa ole tekoa.
Välillä ollaan kyllä ihan puhtaasti noisenkin maailmassa, piti oikein vilkaista että mikäs se näin vittumaisesti ujeltaa (jotkut kappaleet on nimetty soittimen mukaan), ja naurahdin hieman kun nimi oli "Howling Objects -'76". Kiehtovaa on kuitenkin juuri se, että enimmiltä osin kyse on akustisesta äänestä, jousten kaiusta ja ulinasta tuulessa, kokeilusta ja etsimisestä ja löytämisestä ja taas hukkaamisesta. Kun soittimia ja toimintaa ei näe, täydentää mielikuvitus mukavasti puuttuvat pikselit. Higashiseton kanssa naureskelin päivällä, että näissä äänen kanssa puljaavissa taiteilijoissa tuntuu olevan kahta sorttia, niitä jotka ei halua julkaista mitään tallenteita esityksistä, koska se on aina eri asia kuin olla paikan päällä, ja toisessa päässä itseni kaltaiset sohlaajat, joille on aivan sama julkaista vaikka kaikki, koska se on aina eri asia kuin olla paikan päällä.
Onko tullut tutustuttua/kirjoitettua noista japanin vielä enemmän vintage elektroniikka jutuista? Tämä matsku näin youtuben kautta tsekattuna paikoitellen todella maukkaan kuuloista meininkiä! Pitäisi hieman katsella missä CD versiot kaupan. Sama tilanne ollut kun miettinyt monia Omega Pointiin liittyviä juttuja. Alamerkki "Obscure tape music of Japan" just nimensä veroista menoa. Aikanaan kun kävin miehen kaupassa, siellä soi joku todella hyvä matsku ja kun kyselin levyä, ei se ollut vielä ilmestynyt. Jotain muinaista kokeellista sessiota soimassa kasetilta ja odottamassa julkaisupäätöksiä. En ole ikinä oikein yrittämällä yrittänyt perehtyä mitä kaikkea kannattaisi tsekata. Tämän lafkan tekijöissä on Japanin legendaarisia nimiä, vaikka nauhoitukset voikin olla hämärän peittoon jääneitä juttuja, mutta itse tekijät sellaisia John Cagen opissa käyneitä tai jossain Sonyn äänilaboratoriossa duunissa olleita jätkiä, eikä välttämättä varsinaisesti "UG jätkiä" näin nykyajan tyylillä. Siellä on kuitenkin jopa 50 luvun nauhoituksia jossa ollaan aika hämärän meluisan äänen parissa.
https://www.discogs.com/label/353515-Obscure-Tape-Music-Of-Japan?page=1
https://www.discogs.com/label/353516-Experimental-Music-Of-Japan?page=1
ja tietysti Edition Omega Point päälafkan julkaisut myös
Hirveen kivaa oli.
Soundipolitiikasta kun tuli puhetta niin muutokset mitä tuolla oli tehty on selvästi vaikuttanut positiivisesti äänimaisemaan. Ei ollut yhtään kumeaa. Edestä ja takaa kuulosti hyvinkin selkeältä.
Nää pitemmän tauot hälyjen välissä oli myös mukava lisä kun pääshän tuolla lässyttää reilusti kun oli niin paljon vanhoja ja uudempia tuttuja.
Kaikki petomaisuus ja saasta BU:n lopussa oli ohi turhan nopesti mutta videonhan voi laittaa soimaan hitaammin kun niitä alkaa ilmestymään enemmän.
Tuli joku ihana kehukin kun saarivaltion kundi sanoi että takki päällä näytän siltä että hautaan lapsia nummille. Lämmitti!!
Hieman tarkempi rapsa englanniksi, joka hitusen päivitettynä edellisen sivun suomenkieliset. Mukana vaan linkki video matskuun että kuvia.
https://special-interests.net/main/26-27-04-2024-turku-fin-vihaa-ja-kiimaa-ikuisesti/
Brownhill Podcastin haastattelussa Commando 15:
https://brownhillmafia.bandcamp.com/album/kausi-3 (https://brownhillmafia.bandcamp.com/album/kausi-3)
Quote from: RURAL RESISTANCE on May 02, 2024, 07:25:59 AMBrownhill Podcastin haastattelussa Commando 15:
https://brownhillmafia.bandcamp.com/album/kausi-3 (https://brownhillmafia.bandcamp.com/album/kausi-3)
Tätä oli kyllä mukava kuunnella, kun selvästi haastattelija ja haastateltava ovat samalla aallon pituudella. Kysymykset porautuivat juuri oikeisiin aiheisiin, joiden tiimoilta päästiin syvälle, melko perustavanlaatuisten asioiden äärelle. Sanavalmiista vastauksista välittyi heti kättelyssä sellainen fiilis, että näitä asioita on pyöritelty ennenkin. Erinomainen haastis.
Myös tuo aiempi, Noisea raiteilla -jaksopari, oli oikein viihdyttävää kuunneltavaa, ja meiningissä rutkasti samaistumispintaa. Lisää vain näitä!
Haudat-kuulumisia voi lukaista juuri nettiin tössähtäneestä Spectrum of Circle -zinen viimeisimmästä numerosta (#8), joka on
ilmaiseksi täältä ladattavissa (https://www.dropbox.com/scl/fo/0y1fcv1pmsqd80p9aoir1/h?rlkey=v2dqgf3eljzoeeotox1237nv0&e=1&dl=0) PDF-muodossa esmes tulostettavaksi.
Arum Lilies Dismal Fantasies on herkkää runopoikaelektroniikkaa. Taustanauhat kolisee, kilisee ja vihloo kuin vain kelalta voi. Siihen päälle järkyttävän härskiä kuiskimista. Sisälehtisen kuvasta ja äänitteeltä huokuu kerrostalohuoneistoon syrjäytyminen ja netin hörhöpalstojen turhankin innokas selaaminen. Ilmapiiri ja äänet levyllä on todella onnistuneita ja hyviä! Arvostan suuresti, että tällaista kuiskimista on kehdattu laittaa pihalle. Vanha levy joka sattui jostain taas kohdalleni ja täytyi ihan tilata omaksi. CD:llä luonnollisesti tosi paljon paremmat saundit kuin tuubissa ja ero tällaisessa herkässä runopoikahommassa merkittävä!
Piti tilata Subsurface Aquifiers samalla ja tämähän onkin erilainen tapaus. Alla ensikuuntelun fiilikset: Levy alkaa heti vähän kovemmalla rätinällä ja hienosti kaiutelluilla kelloilla. Filtterillä harjataan kohinaa ja mankeloidut puheet kuuluu taustalta. Heti alusta tulee fiilis, että kohta lähtee! Sitten ei kuitenkaan lähdekään: Lee Perryn feikkifeidaus heti alkuun?! Kakkosbiisi sitten lähteekin ja Dismalin kuiske on äitynyt mankelipuheeksi. Ja yhtäkkiä siirrytään kovaan kelamyllytykseen joka ehtii loppua ennen kuin oikein alkoikaan. Tällainen hervoton tunnelmien vaihtelu jatkuu läpi levyn. Dismalilta tunnistettavia piirteitä kuten pianoa, kelan läpikäynyttä vääristynyttä ääntä ja ylipäätään intiimiä tunnelmaa on tarjolla rutkasti. Aivan vitun kova, useammalla kuuntelulla osoittautunee jopa paremmaksi kuin Dismal! Oli miten oli olen todella iloinen siitä, että hankin molemmat.
P.S. Varmaan näistä jo oli joku muu jotain järkevämpääkin kirjotellut, mutta yleisen noiseefiilistelyn nimissä kun näitä on poterossa nyt fiilistelty sydän syrjällään! Ei niin delay- tai choruspedaaliin karjuminen kiihota, joten kyselen mitäs muita tällaisia runopoikaelektroniikka-artisteja tai -julkaisuja löytyy? Prurientillä nyt tietty on ehkä jotain tällaistakin, mutta taitaa olla liian tyylitietoista makuuni.
Ja lauantaina varmasti kovat kemut tulossa. Sitä sopii fiilistellä jo etukäteen! Tampere!!
Helvetin hyvä jakso kyllä!
On monen tahon kanssa ollut puhetta sekä siitä mitä on "taiteellinen keskustelu", tai "teoksista keskustelu" että se mitä on olla bändissä. Jopa siinä että hieman kaljoitellaan ja soitellaan, on todella isoja eroja millä tasolla edes se tapahtuu. Törmää keikoilla ja kuulee sivukorvalla miten bänditouhut on monesti muuttunut oikein vaikeimmaksi mahdolliseksi jutuksi. Keikoilla hurja kiire, äkkiä suoritetaan ja lähdetään pois. Pari viikkoa sitten kun olin ulkomailla soittamassa ja pyörin pari päivää katselemassa bändejä ja kiskomassa kaljaa, tuli useampi jätkä ihmettelemään että keikkahan oli eilen, mites vieläkin täällä. Koska lienee aika yleinen tilanne että metallibändit käväisee festillä pikaisesti ja hengailee takahuoneessa eikä todellakaan ole rahvaan seassa katsomassa muita bändejä. Sama lienee soittohommissa. On eri asia olla bändissä joka on "vain soittamista", mutta siinä kategoriassa onkin täysillä. Ei pelkkä hätäinen treenisessio, vaan ehkä kappaleiden tekemistä ja hiomista, ideoiden pallottelua ja lopulta sen joukon yhteen hitsaantumisesta syntyvää ilmaisua.
Eikä sinänsä ongelma jos treenit onkin vain setin läpi sutaisu ja se siitä, vaan ehkä Commando 15 mainitsemaa ilmiö että yhdentekevyys ärsyttää ja haluaa merkitystä. Joissain bändeissä sitä on. Ettei ne ole vain jotain "kunhan sutaistaan bändcämpiin demotus ja sit keikoille" -bändejä, vaan niillä voi olla joku todellinen merkitys tekijälleen, jopa ihan sellainen persoonan kommunikaatioväline tai oman maailmankuvan järjestelyn väline, eikä todellakaan joku "harraste-bändi".
Monesti kuulee hieman vanhojen setien tuhahduksen tyyppisiä juttuja että onko millään mitään merkitystä, joka on monesti myös paljastava kysymys. Ehkä jatkokysymyksenä on että hyväksyykö merkityksettömyyden YLEENSÄ vai että jollain muulla on merkitystä ja itsellä ja omilla tekemisillä ei. Ensimmäinen lienee perspektiivikysymys ja jälkimmäinen voi hyvin nopeasti olla itseään toteuttava mielikuva.
Siinä mielessä esim. Räseikköön liittyen miehen fiilistely että jopa 30 ihmisen yleisö just passeli ja rajoitettu määrä yleisöä voi olla juuri hyvä ilmiö. Että mukana on ne joita oikeasti kiinnostaa, jotka ovat oikein tahtoen mukana. Todellakin. Voi kuvitella se mahdottomuus miten touteuttaa vaikka joku intiimi UMPIO keikka, jossa ideaalitilanteessa yleisö on kerääntynyt lattialla soittavan artistin ympärille, oikein iholle... ja jos tilanne olisikin 1000 ihmisen festari jossa bilegimmat ja känniääliöt huutaa jokaisen hiljaisen kohdan ylitse ja mitään ei näe ja kuuluvuus on joku festari tason subbari jyly. Skaalaus pienempään on monille musataustaisille merkki menestyksen puutteesta tms, mutta taas taiteellisen ilmaisun puitteissa se voi olla vaadittu olosuhde että ilmaisu voi edes toimia!
Pohjoispohjanmaa ja muusta ilmapiirin ja paikan latauksesta puhuttaessa, useamman kerran puidaan kirkkoa ja mikä on paikan henki. Itse olen tässä parin päivän ajan muutaman tahon kanssa puinut samaa, en ehkä perinteisestä kirkosta, vaan sitä hieman nostalgista fiilistä kun huomasi miten Turussakin on pornokaupat hävinneet. Kun joku sanoo että onhan se läntinen pornokatu vielä täynnä noita seksiliikkeitä, niin jep.. tavallaan, mutta en puhukaan jostain privaattistrippi tai thaihuora mestoista, vaan siitä menneen ajan ilmiöstä kun aika monessa pikkukaupungissakin oli pornokauppa joka diilasi VHS, lehtiä ynnä muuta sälää. Niitähän ei enää juuri ole, lähes missään. Se ei ehkä "ulkopuoliselle" näyttäydy ja jos kokemukset asian tiimoilta on olemattomia. Voi kuulostaa hassulta miten joku lähimailta kadonnut kuovi tms tuo mieleen "eipä ole enää piritorillakaan Seksipistettä", haha, mutta asialla on aika merkittäviä kulttuurillisiaKin merkityksiä jotka monesti liittyi myös luovaan tekemiseen ja ei-virtuaaliseen kommunikaatioon ja pakkomielteiseen tutkimiseen ja etsimiseen. Asian vivahteet tuskin aukenevat niille jotka eivät siinä ajassa tai paikassa ole touhunneet ja kokeneet millaista hahmoa ja missä hommissa ketkäkin sählänneet ja kyseessä monesti hyvin lähelle kuin moni muu UG kulttuuri, eikä mikään kasvoton "teollisuus".
Loppu vaiheessa mainittu juttu militarismista kuittailusta Commando 15 kohdalla, ei se itseasiassa ole vain Suomalainen ilmiö. Esimerkiksi voi todeta että eräskin ulkomaan jakelija oli aikeissa ottaa vain pari kpl albumi jotta voi myydä tiskin ali kovisnoise faneille ja totesin että ei tämä ole mitään kommando noisea SIINÄ mielessä että joutuu varomaan noiseturistin protestikuoroa, vaan kyseessä on ensinnäkin helvetin hyvä levy joka TAKUULLA tulee olemaan haluttu, plus kuten tästä jaksostakin tulee ilmi, nimi viittaa Sunn o))) henkisesti basso vahvariin. Näillä puheilla levyä meni nippu ja loppuivat heti kättelyssä ja lisää olisi vailla. Herkkää on, todella herkkää, myös maailmalla. On jotenkin surkuhupaisaa ettei olisi resilienssiä moista vastaan vaan jotenkin nessupakettijätkien ehdoilla pitää pyörittää hommia vain siitä syystä että jo ajatus että joku ehkä voisi olla karkeaa, on liikaa - puhumattakaan jos vaikka olisi aavistuksen verran jäänyt särmää hiomatta.
Helvetin hyvä haastattele kyllä! Monet BHM podcastit antaa myös hyvin perspektiiviä siitä miten vähän lopulta mistään tietää, hehe.. Ne asiat joiden parissa operoi, niistä tuppaa jotain tietämään, mutta heti kun mennään pari askelta sivummalle huomaa miten kunkin jakson hahmoilla on näkemystä että perspektiiviä monenlaisiin asioihin minkä parissa on itse totaalinen turisti jos sitäkään..
Quote from: RURAL RESISTANCE on April 23, 2024, 08:26:39 PMBrownhill Podcastin uusi jakso "Noisea raiteilla" on nyt linjoilla:
https://brownhillmafia.bandcamp.com/album/kausi-3 (https://brownhillmafia.bandcamp.com/album/kausi-3)
Tämä oli kyllä ihan helvetin innostava jakso. Semmosta veijarimaista seikkailun tuntua ja jännitystä. Siinä seikkailun lomassa erittäin asiallista jutustelua höystettynä kunnon huumorilla ja rennolla meiningillä. Mieleen jäi erityisesti se levyraati läppä. Mietin että siinähän oiskin kova formaatti kun järjestettäis kunnon noiselevyraati!
Uutta jaksoa en vielä kerennyt kuunnella loppuun, mutta vähän alkuun ehti soida ja vaikutti oikein asialliselta. Pitääpi laittaa soimaan tässä piakkoin.
FA/IR julkaisee tässä kuussa kourallisen re-pressejä ja samalla kun matskua tuli käytyä läpi, sattuikin niin mukavasti että kätöseen osui kaaoksessa kateissa ollut ENTITIES "Tree Entities" master disc. Kyseessä Jeph Jerman / Ben Brucato yhteistyö nauhoitus vuodelta 2009. Taannoin kun kun luin Jermanin kirjaa, siinä mainittiin ettei julkaisu tullut ikinä pihalle, mutta pieni pätkä albumin soundeista oli WCN julkaisemalle Jermanin CD:llä. Hieman posket alkoi punattaa kun muisti että AI NIIN, TÄMÄKIN! heh.. Levyn ilmestymättömyydelle oli syynsä ja sitä venkslattiin moneen kertaan tuolloin liki 15v sitten ja lopulta jäi kun pääasiallinen kontaktihenkilö aika pitkälti feidaili pois aktiviteeteistä ja homma ei vaan edennyt mihinkään. Nyt kun tätä albumia kuuntelee, on tavallaan hauska huomata että se voisi hyvinkin olla NYT ajankohtaisempi kuin silloin. Jätkät duunaamassa orgaanista "noisea", repimällä lahoa puunrunkoa. Ei mitään kiertoa tai "vahvareita", mutta aika kovasti input gainia ettei kyse ole pelkästä rapinasta tai leimallisesti edes kuulosta puun ääneltä. Pitää varmaan jotain tehdä asian eteen ettei jäisi täysin unohduksiin.
Tänään olisi Tre noise menot joista olisi hyvä lukea rapsaa kun ei paikalle pääse.
Ihmisen ikävä noisen luo
Free Tala soitti yksinkertaista tuuttausta parin pedaalin läpi. En tiedä oliko säröpedaalien kanssa joku häikkä vai mikä, mutta oikein mitään ei tapahtunut ja keikka loppui noin 10 min jälkeen turhautuneeseen pedaalien sammutukseen.
Mogaolla oli alussa ilmeisesti ongelmia saada walkmanista ääntä pihalle, mutta kohtapuolin alun jälkeen kytkettiin räminärasia pedaalien läpi päälle ja loppu olikin todella kovaa ja kirkkaan selkeää räminää ja feedbacksilmukkaa. Setissä piti kai olla joku draaman kaari, mutta toinen kasettisoitin söi resitaatiokasetin. Oli ongelmia eli ei niin tykkäsin todella paljon juuri kovan harshin äänen kirkkaudesta ja selkeydestä. Ei puuroa!
The Day of the Antler soitti mikrobruten läpi walkmanilta nauhaa. Yksi pedaali ja mikseri. Todella monipuolista ja kovaa ajoa pienillä nuppien säädöillä. Ensimmäinen biisi oli jopa hieman dronehtavaa täyteläistä ääntä. Kakkosbiisissä kuultiin brutaalia tape manipulationia kun lähdekasetti alkoi pygimään. Itse tykkäsin tästä suuresti, vaikka tilanne ei varmaan esiintyjälle ollut mukavin mahdollinen. Tosi hyvällä otteella tästäkin kuitenkin selvittiin hymyssä suin, kokeiltiin toista kasettia ja patterien vaihtoa - yleisö tykkäsi ja oli mielestäni teknisen sekoilun kanssakin erinomainen.
Savage Gospel on mitä on. Kovaa ääntä, mutta makuuni turhan tylsää 25 min setiksi. Parhaissa kohdissa kuului crunchia mölymaton alta, mutta pääosin aika paksua ja puuroista mökää. 10...15 min keikka olisi ollut kova.
Keränen rankaisi syna-pedaalitiskiä kuin vain Keränen sitä osaa rankaista. Aluksi oltiin hieman puuroisassa dronehtavassa mölymatossa, josta siirrytiin todella rajuun ja monipuoliseen harsh noise myllytykseen. Yleisökin villiintyi silmissä ja saatiin lyhyehkö encorekin! Aivan vitun kova.
Iltamat ja paikka oli mukavat. Sopivasti jutustelua, distroilua ja vessaan jonotusta. Suuri kiitos jälleen Samille järjestämisestä. Todella hyvä meininki ja tätä lisää!
Heti kärkeen kiitos Samille järkkäilyistä! Täydellinen paikka noisekeikalle ja hyvä määrä porukkaa ja homma pelas kaikinpuolin puitteiden osalta. Ja kiitos Penalle äänimiehen hommista taas.
Free Tala oli dronempaa ja ambientimpaa kamaa joka muistutti ajoittain Rafael Anton Irisarrin saundia. Hyvä aloitus, mutta itseä ei haittaa yhtään jos melukeikoilla on myös ihan puhtaasti seassa ambienttia, eli rohkeasti vaan sitä omaa ilmaisua ilmoille, varsinkin kun Free Tala ja Toivosen materiaali on jo itsessään aivan mainiota!
Oman keikan puolessa välissä kyykkäs tosijjaa kassunauhuri joka sitten vaikutti suunniteltuun draamankaareen kun nälkäinen dekki söi sourcekassun nauhan. Liekkö joku kirous heti niskassa kun olin vaihtanut Buddha chantit Crowleyn puheisiin tätä keikkaa varten, mutta muuten jäi ihan tyytyväinen fiilis.
The Day Of The Antler oli mainiota romutekstuuria synan läpi ja tässäkin setissä oli vaikeuksia kassunauhurin kanssa, mutta se aiheutti (ihan ilman mitään selkääntaputteluja) juurikin hienoja nauhamuljuamisen ääniä ja tätä mieltä oli useampi muukin paikalla ollut! Hieno minimalistinen setuppi ja pidän tämän herran esiintymistyylistä muutenkin. Jutellaan yleisölle ja välitön meno. Tämän jälkeen meinasin lähettää Ouluun terveisiä eräälle zine ja kassumogulille, että täällä illan teema näyttää olevan... Cursed Tapes!
Savage Gospel oli livenä hyvää "no bullshit harsh noisea." Todella minimalistiset setupit jotka ei ehkä toimisi erikseen ollenkaan, mutta yhdessä taas toimi hyvin! 22:16 minuuttia suoraa tuuttausta vahvareista ilman välimiksereitä ja sen kummempia krumeluureja. Virkistävää nähdä ja kuulla tällaistakin pitkästä aikaa.
Keränen oli illan japanoise saundi vastaava ja itse pidin tällä kertaa enemmän keikan staattisemmista tekstuureista kuin hurjastelusta.
Hyvin kuratoitu monipuolinen lineup ja näin sen homman pitääkin mennä. Paljon taas tuttuja paikalla joiden kanssa olisi jaksanut jauhaa vaikka tuntikausia, mutta oli myös mukava suht aikaisin takaisin Turussa. Pitäisi järjestää joskus pelkkä Harsh Noise Parkinglot tapahtuma jonne porukka voisi kokoontua juomaan olutta ja sosialisoimaan ja vaihtamaan ajatuksia yhdeksi illaksi. Kajarista melut soimaan taustalle.
Quote from: V.T.R on May 05, 2024, 09:45:25 AMPitäisi järjestää joskus pelkkä Harsh Noise Parkinglot tapahtuma jonne porukka voisi kokoontua juomaan olutta ja sosialisoimaan ja vaihtamaan ajatuksia yhdeksi illaksi. Kajarista melut soimaan taustalle.
Vieläköhän mahtaa olla paljon "miittejä". Muistelen vielä että lahdessa oli kaikenlaista friikki piknikkiä jossa tatska/lävistys skenen jätkät hieman ympäri suomen kokoontui pussikaljalle.
BM skenen miekkosilla, ketkä missä lie irc kanava/foorumi tyyppisissä toistensa kanssa yhteydessä olivat, tuppasi sopimaan että vaikka ei Tuskaan todellakaan aikeissa mennä sisään, miitti olis jees. Siellä puistossa pussikaljamiitti aika traditionaalinen. Toki kavereiden kesken kaiken sortin miittiä tuppaa olemaan monta kertaa vuodessa, mutta olisi erilainen oikein kunnon mopomiitti hengessä minne ilmestyy vähän ketä sattuu.
Ihmisen ikävä noisen luo (a.k.a. Kirottujen kasettien yö) 4.5.2024 Tampere
Kuten muutkin yllä totesivat, niin kiitos Samille vaivannäöstä ja sopivan artistivalikoiman funtsailusta. Paikalla oli ehkä noin 40 henkeä? Järjestäjät varmaan voivat tarkentaa luvun. Lauantai-ilta oli mukavan keväinen ja tosiaan parkkipaikka oli täynnä kaikenlaista mielenkiintoista keskustelua. Aiheiden skaala ulottui lintubongauksesta Kenneth Grantiin ja tietysti myös noiseen. Kaiken kaikkiaan ilmapiiri oli varsin innostunut ja hyväntuulinen. Vaimo kommentoi jälkikäteen yllättyneenä, että hän luuli noisen olevan vain keski-ikäisten ukkojen juttu, kun kerroin, että paikalla taisi olla ainakin neljä naisoletettua!?
Tila oli sopivan intiimi ja kompakti, mutta minkäänlaista ahdistavaa tungosta ei päässyt syntymään lainkaan. Pelisäännöt tilan suhteen tehtiin alussa selväksi ja ilta eteni varsin mutkattomasti ainakin näin yleisön näkökulmasta. Saundit olivat myös kohdallaan ja se ei toki ollut mikään ihme, kun ääniteknikon tonttia hoiti Mister Umpio. Miehen ilmeet ja eleet lavan sivussa olivat muutenkin hyvä indikaattori siitä milloin joku setti ns. lähti oikein kunnolla. Hailz!
FREE TALA aloitti illan äänellisen annin, vaikka tilassa pyörinyt kraut/psyke-soittolistakin oli toki varsin miellyttävää kuunneltavaa. Itselleni jäi hieman hämäräksi oliko kyse tosiaan jostakin teknisestä haasteesta vai oliko keikka todella suunniteltu näin lyhyeksi? Kesto on aina hyvin subjektiivinen kokemus, mutta arvioisin, että veto jäi alle kymmeneen minuuttiin. Laitteistosta kumpusi miellyttävää bassovoittoista aaltoilevaa rohinaa, mutta se olisi ehdottomasti tarvinut lisää toistoa lähteäkseen lentoon. Nyt jäätiin vielä vahvasti kynnykselle. Olin tästä hetken jopa närkästynyt, sillä pidän esimerkiksi Time Accelerates -kasetista kovasti kaikessa mutaisuudessaan ja aiemmin näkemäni Redin keikka oli torvisaundeineen (?) ja puron lirinöineen todella mainio.
Sitten oli vuorossa MOGAO. Ah, Mogao! Tämänkin projektin näin livenä toista kertaa ja edellinen näkö- ja kuulohavainto oli myös juurikin Redin Noise Spacessa. Sinäkin iltana esiintyminen oli äänellisesti vahvaa ja varmaotteista ja kyllä maistui tälläkin kertaa. Alun lyhyen kiusoittelun ja sämplätyn puhenauhan jälkeen lähdettiin etenemään aika ilmavilla ja dynaamisilla peltirasia-narskutuksilla ja sähinöillä. Missään vaiheessa ei kasvatettu massaa tai pehmentävää vallia vaan setti oli täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia ja audioartefakteja. Esiintymisestä välittyi selvä idea siitä, että kehärakenteen tapaan tarkoitus oli palata lopussa puhenauhaan, mutta tekniikan pettäessä loppu oli hieman improvisoitu. Ei haitannut ollenkaan ja tätä olisi kuunnellut hieman pidempäänkin!
THE DAY OF THE ANTLERin eka keikka oli se syy joka sai minut raahautumaan Tampereelle kiireideni keskeltä. Tästä on hyvin vaikea kirjoittaa objektiivista arviota, sillä fanitus on sen verran vahvaa. Artisti oli maininnut, että saapa nähdä millainen on vastaanotto, kun keikka tulee olemaan nauhoilta tutun hieman kosmisemman ja industrialimman matskun sijaan enemmän nojallaan harsh noiseen. Toki kyllähän Antlerissa tämäkin puoli on ollut olemassa ja se toimi simppeliydessään lavalla hyvin. Mies touhusi keskittyneesti kasettinauhurin ja Microbruten parissa Iron Maiden -paidassaan ja välillä tosiaan heitti yleisölle toverillisia välikommentteja. Aitoa meininkiä, ei minkäänlaista poseeraamista. Säikähdin ekan biisin loputtua, että jäikö tämäkin keikka lyhyeksi, mutta artisti vain vaihtoi lähdenauhaa ja aloitti toisen biisin lyhyen hiljaisuuden jälkeen. Tässä biisissä nauha tosiaan pyki kovasti ja tunsin piston sielussani, se nimittäin oli alunperin peräisin minulta, hah! Kuolevan nauhan kanssa tappeleminen kuitenkin oli vedon kohokohtia johon sisältyi hyvää jännityselementtiä ja virnistelyä. Pena hohotti ja hurrasi miksauspöydän takana, kun ilmoille purkautui makoisaa magneettinauhan muljumista. Artisti mainitsi illan päätteeksi lähtevänsä kotimatkalle yönselkään, sillä sunnuntaina olisi luvassa perunan kylvöä. True rural industrial!
SAVAGE GOSPELista olin nauhoitteiden perusteella ounastellut, etten ole ihan kohderyhmää ja vaikka olin eturivin tuntumassa kuuntelemassa avoimin mielin, ennakko-oletukseni osoittautui oikeaksi. Setti oli alusta loppuun pääpiirteittäin samalla intensiteetillä ja saundilla vedettyä ja siitä puuttui omaan makuuni kipeästi kaivattua dynamiikkaa. Esitys tuntuikin enemmän jamilta, joka muuttui valitettavan nopeasti turruttavaksi ja monotoniseksi simppelien kontaktimikitettyjen äänilähteiden hörskötykseksi. Monet muut tuntuivat kuitenkin pitävän showsta kovasti.
KERÄNEN oli odotetusti suvereeni ja itse asiassa vielä paljon parempi kuin edellisellä näkemälläni keikalla. Setin alkupuoli oli tosiaan parasta antia hidasliikkeisyydessään ja maalailevuudessaan. En tiedä miksi, mutta jostain syystä se toi mieleeni Blade Runnerin. Jonkinlaista palaneen metallin hajuista meluisaa dronea? Siitä singahdettiin leikkisämpiin sirkutuksiin ja selvästi japanilaisemman kuuloiseen saundiin, mikä ei sekään ollut hullumpaa. Draaman kaari kantoi hyvin ja setti oli täydellisen pituinen. Hämmentynyt maestro veti vielä mylvivän yleisön vaatimuksesta hyvin lyhyen encoren, joka oli sellaista feedbacklooppi-konekivääriä.
Jään mielenkiinnolla odottamaan mitä järjestäjätaho puuhaa jatkossa näiden iltamien suhteen. Oli hienoa tavata vanhoja ja uusia kontakteja, ja matkaan tarttui toki myös kiehtovia äänitteitä joihin paneudun heti tilaisuuden tullen. Näiden joukossa ovat mm. uudet Haudat- ja The Day of the Antler -kasetit sekä Satatuhannelta ostettu Mindscrubber cd, jonka itse asiassa kuuntelin jo kertaalleen kotimatkalla. Mindscrubber-tyypit ovat ilmeisesti jonkinlaisia elokuva-alan ammattilaisia ja kuuntelukokemus olikin varsinkin hifi ja jonkin rosoisen scifi-elokuvan mieleen tuova.
^The Day Of The Antler keikasta tosiaan jäi mieleen myös se, että taisi olla ensimmäinen näkemi noisekeikka jossa kappale vaihtui toiseen samalla tavalla kuin ns. normaalin musiikin keikalla ja se oli hieno ratkaisu se!
Yhdysvaltalainen BLOODYMINDED keikat räjäytti joskus pään kun niillä keikat on juuri kuten "bändimusa". 2 syna jätkää, miksaaja lavalla joka iskee aina syna-noise kanavat mutelle siksi aikaa kun laulaja juontaa sueraavan biisin. Ihan sellaiset välispiikit kuin normi bändeillä. Se oli silloin 20v sitten ihan jotain muuta mihin oli tottunut. Olisi toki edelleen, etenkin puhtaassa noisessa.
Juuri soi pariin kertaan Skärgård "Garden shed" kassu. Nappasin Satatuhatta distrosta, mutta artisti itse mainostaa tuolla New Releases osastolla julkaisujaan. Tämä kassu on hyvin tälläinen The New Blockaders meets Aprapat/The New Boyfriends viba jossa kuitenkin huomaa ettei olla ehkä ketään varsinaisesti imitoimassa, vaan homman nimi on ääntä pitävät metalli objektit mitä vajasta löytyy ja välillä kilisee pientä objektia, välillä raavitaan taatusti kottikärryjä, hehe... Tarpeeksi pitkään noisea raapineet jätkät päätyy kaikki ennen pitkää kottikärryjen, kiukaiden, ruuvi & naula rasioiden ja vastaavien äärelle. Eka biisi kassulla on jopa kehnoin, joten ehdottomasti jos bandcampissa maistelee, niin jatkaa eteenpäin ja tokasta lähtien aika lailla pelkkää timanttia ja loppua kohti senkun paranee!
"Oma Rauha" kasetti vasta ekaa kertaa pyörimässä ja lähti maukkaasti jatkaen aika lailla samaa meininkiä. Vajassa kilisee vinhasti ja mieleen tulee TNB (uk) alkuvuosikymmenen kamat.
https://skrgrd.bandcamp.com/album/egen-frid-oma-rauha
Mitä tulee noise keikoilla olevaan naisten määrään, oma pers'tuntumalla tekemäni arvio vaikka Turun Bizarre uproar yms keikalta on että siellä oli taatusti... pitkälti toistakymmentä? Jo ulkomailta oli varta vasten matkustanut kai 5 italian mimmiä? Suomalaisia oli todella hyvä määrä ja ettei joku kuittaa "hevijätkien tyttökavereita" -tyyppisesti, niin naisia kävi ostamassa paitoja yms ja oikein mieltä lämmitti kun ilmeisesti pariskunta oli ostelemassa ja naisen piti saada juuri tietty mieleinen CONTORTUS cd. Arvostan!
Quote from: FreakAnimalFinland on May 05, 2024, 07:07:21 PM, niin naisia kävi ostamassa paitoja yms ja oikein mieltä lämmitti kun ilmeisesti pariskunta oli ostelemassa ja naisen piti saada juuri tietty mieleinen CONTORTUS cd. Arvostan!
hehheh naiset best !
Loistoraportteja taas kaikilta!
Quote from: V.T.R on May 05, 2024, 09:45:25 AMTämän jälkeen meinasin lähettää Ouluun terveisiä eräälle zine ja kassumogulille, että täällä illan teema näyttää olevan... Cursed Tapes!
Heheh, hengessä mukana! Meinasi tuossa jokin aika sitten päästä itku kun oli uus kasettisoitin testissä (useammankin edellisen kanssa on tosiaankin ollut aika kirottu meininki), ja vaikutti että TAAS osu kohdalle vouvaava soitin. Kävin onneksi bandcampista tsekkaamassa ja selvisi että Tri-Kàyan pitää oikeestikin vouvata tuollain, huh huh. Mut testikassu vaihtui nopeeta toiseen. Nyt kun näyttää että soitin saattaisi tosiaan olla toimiva niin voisikin kuunnella tuon uusiksi niin että keskittyisi ihan ääneen eikä hermot kireellä seurailis että onko soitin ehyt.
Quote from: V.T.R on May 05, 2024, 09:45:25 AMPitäisi järjestää joskus pelkkä Harsh Noise Parkinglot tapahtuma jonne porukka voisi kokoontua juomaan olutta ja sosialisoimaan ja vaihtamaan ajatuksia yhdeksi illaksi. Kajarista melut soimaan taustalle.
Viimaa Ja Villasukkia vs. Kaljaa Ja Kasetteja, hah. Rääseikössä oli kyllä hyvä kun ekat hetket paikan päällä meni treidikamoja toimittaessa ja tyypit taputtelee toisiaan vuorotellen selkään että "olipas muuten hyvä se sun viimesin kassu"... tai no, voi olla että hieman liioittelen tai mytologisoin mutta itse ainakin tein noin. Mut minkäs sille voi kun aihetta kehuille löytyy useemmin kuin tilasuuksia toimittaa niitä.
Mut vähän kuuntelukommenttejakin. Oli siitä jotain kommentteja näkynyt, mutta yllätti silti kuinka erilainen Vihanmiesten toka levy oli ekaan verrattuna. Kyllähän sen debyytinkin "1+1=2"-jyräys toimi, mutta kakoslevy on omaan makuun teknohkojen biittien ja metalliräminän määrästä huolimatta hienovarasempi, mielenkiintosempi ja ihan vaan läpeensä härskimpi. Kansikuvissa eka levy nokittaa tämän sata-nolla mutta onneksi sisäsivuilta löytyy kuumottavaa mulkoilua tilannetta tasottamaan.
Kasettisoittimesta iloitessa tuli käytyä myös lisäkuunteluja odottavia kassuja läpi, ja YANAn vuonna 2021 julkaistu Obitvs iski ihan helvetin hyvin. Menee ehkä enemmän drone-ambientin tai muun vastaavan kuin sinänsä noisen puolelle, mutta jos tunnelmallinen ja samaan aikaan analogisen suora että hienovireinen kokeellinen ääni kiinnostaa niin tuota on helppo suositella (vaikka eipä YANA ole juuri huonoa matskua julkaissutkaan). Värikkäämpää ja sävykkäämpää ääntä kuin läpiharmaista kansista arvaisi, ja kestokin napakka puolituntinen. Lopun leikkaus vähän ärsyttää, mutta näihin nyt saa tottua.
Juu kiitoksia Tampereella läsnäolleille! Keikat kovia kautta linjan ja tila toimi mielestäni paremmin kuin hyvin. Kelpasi taas järkätä.
Järjestäjän ominaisuudessa voi toki vaikuttaa moneen ratkaisevaan asiaan paikkavalinnasta ja artistikattauksesta lähtien, mutta loppupeleissä yleisö kuitenkin luo tapahtuman tunnelman, ja se oli tälläkin kertaa lämmin ja innostunut. Näiden ennakkomyynti/kutsuvieras/semi-yksityis -tapahtumien ehdoton vahvuus on se, että paikalle ei eksy jengiä
pelkästään dokaamaan ja sekoilemaan, vaan kokoontumisen keskiössä on illan varsinainen ohjelma.
Quote from: RURAL RESISTANCE on May 05, 2024, 02:40:03 PMIhmisen ikävä noisen luo (a.k.a. Kirottujen kasettien yö) 4.5.2024 Tampere
Kuten muutkin yllä totesivat, niin kiitos Samille vaivannäöstä ja sopivan artistivalikoiman funtsailusta. Paikalla oli ehkä noin 40 henkeä? Järjestäjät varmaan voivat tarkentaa luvun.
Paikalla oli noin 70 henkeä – yleisöä noin 60 (tämän verran myin lippuja), artistit, järjestäjät ja talonväki. Sopiva määrä tähän tilaan.
Quote from: bad milk on May 06, 2024, 09:09:26 AMJuu kiitoksia Tampereella läsnäolleille! Keikat kovia kautta linjan ja tila toimi mielestäni paremmin kuin hyvin. Kelpasi taas järkätä.
Järjestäjän ominaisuudessa voi toki vaikuttaa moneen ratkaisevaan asiaan paikkavalinnasta ja artistikattauksesta lähtien, mutta loppupeleissä yleisö kuitenkin luo tapahtuman tunnelman, ja se oli tälläkin kertaa lämmin ja innostunut. Näiden ennakkomyynti/kutsuvieras/semi-yksityis -tapahtumien ehdoton vahvuus on se, että paikalle ei eksy jengiä pelkästään dokaamaan ja sekoilemaan, vaan kokoontumisen keskiössä on illan varsinainen ohjelma.
Quote from: RURAL RESISTANCE on May 05, 2024, 02:40:03 PMIhmisen ikävä noisen luo (a.k.a. Kirottujen kasettien yö) 4.5.2024 Tampere
Kuten muutkin yllä totesivat, niin kiitos Samille vaivannäöstä ja sopivan artistivalikoiman funtsailusta. Paikalla oli ehkä noin 40 henkeä? Järjestäjät varmaan voivat tarkentaa luvun.
Paikalla oli noin 70 henkeä – yleisöä noin 60 (tämän verran myin lippuja), artistit, järjestäjät ja talonväki. Sopiva määrä tähän tilaan.
Kuulostaa siltä, että iltamat olivat jälleen kerran menestys! Poislukien tietty kasettitekniset esteet, heh. Toi yleisömäärä, tai oikeastaan yleisön
laatu on hyvä keskustelunaihe. Kaikenlaisten bailuörvelöiden, häiriköiden ja turistien poissaolo nähdäkseni vain kohottaa tapahtuman tunnelmaa, vaikka silmämääräisesti sitä porukkaa ei olisi paljoa. Tämä oli mun mielestä aivan havaittavissa myös tuolla Steel Rääseikössä, jossa oli hyvin noise- ja industrial-ystävällinen ilmapiiri ilman isompia sekoiluja.
Joku tollanen max. 60 lippua / vierasta voisi ollakin aivan fiksu maksiimi tapahtumaan? Homma pysyy hallittavissa ja kaikenlainen joutava pysyy minimissään.
Pakko sanoa, että aivan parasta näissä pippaloissa on tuon järkevän luonnollisesti kuratoituvan yleisön lisäksi se, että keikat loppuvat ihmisten aikoihin. Keikat pääsee kokemaan virkeänä, halukkaat pääsevät ajoissa kotiin tai toisaalta voidaan jatkaa sen juomisen, polttelun tms. parissa parkkiksella, ryteikössä tai vapaavalintaisessa säteilysuojassa sitten kun keikat on kuultu ja nähty. Eikä yön selässä kotipaikkakunnalle ajaminen keikan jälkeenkään ole mahdoton rasti.
Quote from: Commander15 on May 06, 2024, 10:08:59 AMToi yleisömäärä, tai oikeastaan yleisön laatu on hyvä keskustelunaihe. Kaikenlaisten bailuörvelöiden, häiriköiden ja turistien poissaolo nähdäkseni vain kohottaa tapahtuman tunnelmaa, vaikka silmämääräisesti sitä porukkaa ei olisi paljoa.
No joo, henkilökohtaisesti pidän tuota turisti-läppää vähän apeana. Toivotan kyllä järkkäämiini tapahtumiin asiasta kiinnostuneet ihmiset lähtökohtaisesti tervetulleeksi skenepassia kyselemättä ja harsh noise -top-vitosia tivaamatta. Kaikenlaiset "edgelordit" tai minkäänlaista omaa agendaansa ajavat ihmiset puolestaan saavat jäädä jatkossakin kotiinsa.
Noh, ehkä tällä "turisti"-nimityksellä viittaat nyt juuri ihmisiin, jotka nimenomaan pyrkivät ajamaan omaa agendaansa ja muokkaamaan tapahtumamiljöötä haluamaansa suuntaan, mutta itse lasken kyllä muun muassa nämä Oulun keikan tarrasotien veteraanit tismalleen samaan kastiin. Ei nähdäkseni edistä "noise- ja industrial-ystävällistä ilmapiiriä". Vai mitä?
Mutta siis ehdottomasti – valitsisin aina pienen asialle omistautuneen yleisön ennen suuria lipputuloja. 60 henkeä tuntui tosiaan vielä siltä, että homma pysyy hanskassa, mutta paljonhan tässä on kyse siitä, että ihmiset osaavat käyttäytyä ja kunnioittavat tapahtumatilan sääntöjä, mikä on jatkon kannalta ihan perustavanlaatuinen lähtökohta.
Quote from: bad milk on May 06, 2024, 11:19:12 AMQuote from: Commander15 on May 06, 2024, 10:08:59 AMToi yleisömäärä, tai oikeastaan yleisön laatu on hyvä keskustelunaihe. Kaikenlaisten bailuörvelöiden, häiriköiden ja turistien poissaolo nähdäkseni vain kohottaa tapahtuman tunnelmaa, vaikka silmämääräisesti sitä porukkaa ei olisi paljoa.
No joo, henkilökohtaisesti pidän tuota turisti-läppää vähän apeana. Toivotan kyllä järkkäämiini tapahtumiin asiasta kiinnostuneet ihmiset lähtökohtaisesti tervetulleeksi skenepassia kyselemättä ja harsh noise -top-vitosia tivaamatta. Kaikenlaiset "edgelordit" tai minkäänlaista omaa agendaansa ajavat ihmiset puolestaan saavat jäädä jatkossakin kotiinsa.
Noh, ehkä tällä "turisti"-nimityksellä viittaat nyt juuri ihmisiin, jotka nimenomaan pyrkivät ajamaan omaa agendaansa ja muokkaamaan tapahtumamiljöötä haluamaansa suuntaan, mutta itse lasken kyllä muun muassa nämä Oulun keikan tarrasotien veteraanit tismalleen samaan kastiin. Ei nähdäkseni edistä "noise- ja industrial-ystävällistä ilmapiiriä". Vai mitä?
Mutta siis ehdottomasti – valitsisin aina pienen asialle omistautuneen yleisön ennen suuria lipputuloja. 60 henkeä tuntui tosiaan vielä siltä, että homma pysyy hanskassa, mutta paljonhan tässä on kyse siitä, että ihmiset osaavat käyttäytyä ja kunnioittavat tapahtumatilan sääntöjä, mikä on jatkon kannalta ihan perustavanlaatuinen lähtökohta.
Vähän passiivis-aggressiivinen sävy tuli tohon viestiisi, mutta ei se mitään.
Mitä tulee noihin "tarrasotien veteraaneihin" joista mainitsit, niin ei tietenkään kenenkään häiriökäyttäytyminen edistä "noise- ja industrial-ystävällistä ilmapiiriä", onko se käytös sitten loppuviimein kuinka pientä tahansa.
Turisteilla viittaan kyllä juurikin tollaseen kauhisteluun ja draamailuun taipuvaista jengiä, joka pyrkii jotenkin vaikuttamaan skenen ja/tai tapahtumien meininkiin "pahoin aikein" tai olematta itse mukana "kädet savessa". Steel Rääseikössä on myös sama linja, että tervetulleita ovat kaikki kiinnostuneet, tapahtumat ovat julkisia. Ja tarkennetaan vielä, että Rääseikössä en tuollaista tietoista asenneilmapiirin muokkausta havainnut.
Quote from: Commander15 on May 06, 2024, 12:28:17 PMQuote from: bad milk on May 06, 2024, 11:19:12 AMQuote from: Commander15 on May 06, 2024, 10:08:59 AMToi yleisömäärä, tai oikeastaan yleisön laatu on hyvä keskustelunaihe. Kaikenlaisten bailuörvelöiden, häiriköiden ja turistien poissaolo nähdäkseni vain kohottaa tapahtuman tunnelmaa, vaikka silmämääräisesti sitä porukkaa ei olisi paljoa.
No joo, henkilökohtaisesti pidän tuota turisti-läppää vähän apeana. Toivotan kyllä järkkäämiini tapahtumiin asiasta kiinnostuneet ihmiset lähtökohtaisesti tervetulleeksi skenepassia kyselemättä ja harsh noise -top-vitosia tivaamatta. Kaikenlaiset "edgelordit" tai minkäänlaista omaa agendaansa ajavat ihmiset puolestaan saavat jäädä jatkossakin kotiinsa.
Noh, ehkä tällä "turisti"-nimityksellä viittaat nyt juuri ihmisiin, jotka nimenomaan pyrkivät ajamaan omaa agendaansa ja muokkaamaan tapahtumamiljöötä haluamaansa suuntaan, mutta itse lasken kyllä muun muassa nämä Oulun keikan tarrasotien veteraanit tismalleen samaan kastiin. Ei nähdäkseni edistä "noise- ja industrial-ystävällistä ilmapiiriä". Vai mitä?
Mutta siis ehdottomasti – valitsisin aina pienen asialle omistautuneen yleisön ennen suuria lipputuloja. 60 henkeä tuntui tosiaan vielä siltä, että homma pysyy hanskassa, mutta paljonhan tässä on kyse siitä, että ihmiset osaavat käyttäytyä ja kunnioittavat tapahtumatilan sääntöjä, mikä on jatkon kannalta ihan perustavanlaatuinen lähtökohta.
Vähän passiivis-aggressiivinen sävy tuli tohon viestiisi, mutta ei se mitään.
Mitä tulee noihin "tarrasotien veteraaneihin" joista mainitsit, niin ei tietenkään kenenkään häiriökäyttäytyminen edistä "noise- ja industrial-ystävällistä ilmapiiriä", onko se käytös sitten loppuviimein kuinka pientä tahansa.
Turisteilla viittaan kyllä juurikin tollaseen kauhisteluun ja draamailuun taipuvaista jengiä, joka pyrkii jotenkin vaikuttamaan skenen ja/tai tapahtumien meininkiin "pahoin aikein" tai olematta itse mukana "kädet savessa". Steel Rääseikössä on myös sama linja, että tervetulleita ovat kaikki kiinnostuneet, tapahtumat ovat julkisia. Ja tarkennetaan vielä, että Rääseikössä en tuollaista tietoista asenneilmapiirin muokkausta havainnut.
Ei tässä mitään aggressiivista latausta sinänsä ollut taustalla, mutta tarpeeton elitismi on... noh, tarpeetonta. Ja toisinaan tuntuu, että monenlainen vaikkapa nyt fasistisesti tai homofobisesti latautunut toiminta olisi jotenkin tervetulleempaa kuin toisen laidan trigger-happy cancelointi -hommat, joissa rapa tuntuu roiskuvan välillä niin, että sivullisetkin saavat osansa.
Quote from: Commander15 on May 06, 2024, 12:28:17 PMTuristeilla viittaan kyllä juurikin tollaseen kauhisteluun ja draamailuun taipuvaista jengiä, joka pyrkii jotenkin vaikuttamaan skenen ja/tai tapahtumien meininkiin "pahoin aikein" tai olematta itse mukana "kädet savessa". Steel Rääseikössä on myös sama linja, että tervetulleita ovat kaikki kiinnostuneet, tapahtumat ovat julkisia. Ja tarkennetaan vielä, että Rääseikössä en tuollaista tietoista asenneilmapiirin muokkausta havainnut.
Jep. Tähdennettäköön omalta osaltanikin vielä, että tässä ei ollut tarkoitus vetää Rääseikkö-jengiltä mattoa jalkojen alta, nostaa tapahtumaa itsessään muutenkaan negatiiviseksi esimerkiksi tai liittää tuota meininkiä järjestäjätahoon millään tasolla. Hiton hyvä ja hienosti järjestetty iltama se oli, kiitos siitä!
En minäkään tämän helppona esimerkkinä "turismista" käyttämäni, jälkikäteen ilmenneen, tarra-aktivismin lisäksi nähnyt sielläkään minkäänlaisia järjestyshäiriöitä tai muutakaan perseilyä, vaan nimenomaan tapahtuman hengen mukainen, innostunut ja lämminhenkinen tunnelma oli käsin kosketeltava läpi pitkän illan.
Noisekeikkojen yleisömäärät on hauska aihe, sillä tuntuu että suomessa ei aina muisteta miten pientä ulkomailla usein on. Festit ja kansainväliset kokoontumisajot erikseen, mutta tyypillisesti monessa maassa järkkärit on mehuissaan kun paikalla joku 20 henkeä. Moni vanhan ajan klassikkokeikka minkä julisteet tai livetallenteet oikein kulttiainesta, voi olla ettei paria kymmentäkään saatu rikki.
Tai ennenkin mainita miten hauskan kuuloinen juttu oli RRR kaupan lauantai matineat. Kokeellista kamaa ja noisea joka viikko, jos en väärin muista, 10 vuotta putkeen. Ron mainitsi että joskus oli yleisöä, aika usein ei käytännössä ketään. Pari jätkää tai artistit keskenään. Silti, viikottain, 10v, kaikki nauhalle ja arkistoon jos vaikka hommasta kehkeytyisi joskus jotain. Se elitismin vastainen, että käytännössä kuka tahansa kokeilija pääsi... kokeilemaan, tuotti tietysti järjestäjänkin mielestä silkkaa roskaa, mutta loi mahdollisuuden että voi olla toisin.
Se ehkä palvelualttiin paikallisväen vahvin puoli. Vaikka pari turistia narisisi että kokki on kehno ja työväen miehet rumia, ei tarvitse paljoa välittää. Vuodesta toiseen ovet auki ja osa lähtee osa jää.
Skärgård "Varven" kassu.
Varhaisin näistä kolmesta kassusta jotka kätösiini sain ja selkeästi heikoin. Ei huono ja ei edes mega erilainen, mutta ratkaisevana tekijänä on reilu reverb huntu kaiken yllä, sekä moottorisahan revittelyä turhan paljon. Tavallaan 2022 soundi ja tyyli on muuten aika lähellä nykyistä, mutta uusien nauhojen kuiva kaiuton romun ääni korostaa itse objektien soundia eikä päälimmäisenä ole kaiku. Kritiikistä huolimatta, jos uudemmat kassut hankkii, kyllä tämä siihen kyytipojaksi sopii vallan mainiosti!
Quote from: FreakAnimalFinland on May 06, 2024, 02:39:07 PMNoisekeikkojen yleisömäärät on hauska aihe, sillä tuntuu että suomessa ei aina muisteta miten pientä ulkomailla usein on. Festit ja kansainväliset kokoontumisajot erikseen, mutta tyypillisesti monessa maassa järkkärit on mehuissaan kun paikalla joku 20 henkeä. Moni vanhan ajan klassikkokeikka minkä julisteet tai livetallenteet oikein kulttiainesta, voi olla ettei paria kymmentäkään saatu rikki.
Pääsi yllättämään, että tuolle Tampereen keikallekin riitti noin hyvin yleisöä siitä huolimatta, että tänä keväänä on ollut aivan järjetön määrä alan keikkoja tarjolla.
Ylipäätään se, että näin marginaalin marginaalissa operoivan skenen tapahtumiin riittää 40–60-päisiä yleisöjä, tai jopa +100 kuten viime vuoden Noise Spacessa, on jopa hiukan häkellyttävää. Hatunnosto sille jengille, joka selvästi matkustaa keikalle kuin keikalle kaupungista riippumatta. Ainakin näissä eteläisempien kaupunkien tapahtumissa on aina tutut naamat morjestelemassa, ja itse asiassa Steel Rääseikössä näkyi niin ikään monta muilta noise-keikoilta tuttua kasvoa. Ihmisen ikävässä arvioisin olleen liki puolet vieraista ulkopaikkakuntalaisia. Tämän tyyppinen omistautuneisuus on todellakin lämmittänyt mieltä.
Noisessa myös poikkeava into matskun hankkimiseen. Kaverit jotka pyörii vaikka punk/sludge/metal keikoilla, voi todistaa ettei mikään erityisen kova kuhina käy kassulaatikolla. Noisen parissa taas liki mikä tahansa recycled kirottu harsh kassu lähtökohtaisesti kiinnostaa melko isoa määrään keikalla kävijöitä. Etenkin jos hinta ei ole härski ulkomailta tuttu taso, vaan tuntee että tässähän on oikein kaveridiili kyseessä.
Toisaalta voidaan kiitellä matskun tasoa tästä. Itsekin voin hankkia niin paljon suomi noisea sokkona kuin mahdollista, mutta monen kansainvälisen artistin uuden kassun kohdalla joutuu miettimään onkohan se ihan hintansa väärti, heh..
Quote from: bad milk on May 07, 2024, 10:42:25 AMQuote from: FreakAnimalFinland on May 06, 2024, 02:39:07 PMNoisekeikkojen yleisömäärät on hauska aihe, sillä tuntuu että suomessa ei aina muisteta miten pientä ulkomailla usein on. Festit ja kansainväliset kokoontumisajot erikseen, mutta tyypillisesti monessa maassa järkkärit on mehuissaan kun paikalla joku 20 henkeä. Moni vanhan ajan klassikkokeikka minkä julisteet tai livetallenteet oikein kulttiainesta, voi olla ettei paria kymmentäkään saatu rikki.
Pääsi yllättämään, että tuolle Tampereen keikallekin riitti noin hyvin yleisöä siitä huolimatta, että tänä keväänä on ollut aivan järjetön määrä alan keikkoja tarjolla.
Ylipäätään se, että näin marginaalin marginaalissa operoivan skenen tapahtumiin riittää 40–60-päisiä yleisöjä, tai jopa +100 kuten viime vuoden Noise Spacessa, on jopa hiukan häkellyttävää. Hatunnosto sille jengille, joka selvästi matkustaa keikalle kuin keikalle kaupungista riippumatta. Ainakin näissä eteläisempien kaupunkien tapahtumissa on aina tutut naamat morjestelemassa, ja itse asiassa Steel Rääseikössä näkyi niin ikään monta muilta noise-keikoilta tuttua kasvoa. Ihmisen ikävässä arvioisin olleen liki puolet vieraista ulkopaikkakuntalaisia. Tämän tyyppinen omistautuneisuus on todellakin lämmittänyt mieltä.
On kyllä mieltä ja sydäntä lämmittävää havaita, että jengi jaksaa nähdä vaivaa ja käyttää aikaansa noisehommien seuraamiseen näin antaumuksella! Rääseköillä oli monta kauempaa tullutta vierasta, se oli kyllä hieno homma. Salutet kehiin!
MERZBOW "Mechanization takes command" 2xCD
huh huh... jos olisi kategoria paskimmat mahdolliset reissue kansitaiteet, tämä julkaisu olisi takuulla kärkikahinoissa. Aivan käsittämätön ratkaisu, sillä 80-luvun versioissa on kaikissa oikein vimpan päälle silmiä hivelevät grafiikat ja CD versiolla etukansi on rivo, mutta kokonaisuus vielä hölmömpi, heh..
No ei hätää, sillä musa on digitoitu maukkaasti ja julkastu tyylikkäästi ja alkuperäinen C-90 kassu jaettu vaan niin että toisella CD:llä A ja toisella B, eikä ole pätkitty. Tästä näet valitut palat olleet jo Merzboxissa sekä Lowest arts VOD boxilla. Nyt vihdoin koko komeus täydellisenä ja ottaen huomioon että kyseessä kasari alun Merzbow, se on sit just sitä. On nitkutusta, on free rumpu kolinaa, on roskaista räpinää ja sekavaa räminää, mutta myös välillä isketään "industrial" vaihde päälle ja simppelin rumpukone biitin päälle leivotaan synalla ja soitinten narskeella kunnon "kassu industrial" touhua. Itselläni nuo mainitut boxit jo oli, mutta kannesta huolimatta, uncut kokonaisuus on uncut kokonaisuus, joten....
Quote from: FreakAnimalFinland on May 07, 2024, 11:07:38 AMNoisen parissa taas liki mikä tahansa recycled kirottu harsh kassu lähtökohtaisesti kiinnostaa melko isoa määrään keikalla kävijöitä. Etenkin jos hinta ei ole härski ulkomailta tuttu taso, vaan tuntee että tässähän on oikein kaveridiili kyseessä.
Aina jos erehtyy ihan levykauppaan niin ei voi kuin miettiä kuinka monta käsintehtyä, sammalella, kävyillä ja tunteenpalolla täytettyä erikoispakattua kasettia esim. keksiverto repress-vinyylin hinnalla saisi. Onhan se irvokasta, että joku todella työlään käsityön lopputuote maksaa noin viidesosan jostain massatuotetusta muovilärpäkkeestä, jossa on huonossa tapauksessa vielä paskat soundit. Ymmärrän toki jotain vinyylihommien kustannusrakenteesta ei siinä, mutta kyllä naurattaa isolla hinnalla myytävät "limited" 5000 kpl repressit! Monelle muullekin erikoispykääjälle varmaan varsinaista rahantuloa tärkeämpää, että teokset löytää sellaisten ihmisten hyllyihin, jotka osaavat niitä arvostaa.
Quote from: Heppakirjat on May 07, 2024, 01:22:25 PMQuote from: FreakAnimalFinland on May 07, 2024, 11:07:38 AMNoisen parissa taas liki mikä tahansa recycled kirottu harsh kassu lähtökohtaisesti kiinnostaa melko isoa määrään keikalla kävijöitä. Etenkin jos hinta ei ole härski ulkomailta tuttu taso, vaan tuntee että tässähän on oikein kaveridiili kyseessä.
Aina jos erehtyy ihan levykauppaan niin ei voi kuin miettiä kuinka monta käsintehtyä, sammalella, kävyillä ja tunteenpalolla täytettyä erikoispakattua kasettia esim. keksiverto repress-vinyylin hinnalla saisi. Onhan se irvokasta, että joku todella työlään käsityön lopputuote maksaa noin viidesosan jostain massatuotetusta muovilärpäkkeestä, jossa on huonossa tapauksessa vielä paskat soundit. Ymmärrän toki jotain vinyylihommien kustannusrakenteesta ei siinä, mutta kyllä naurattaa isolla hinnalla myytävät "limited" 5000 kpl repressit! Monelle muullekin erikoispykääjälle varmaan varsinaista rahantuloa tärkeämpää, että teokset löytää sellaisten ihmisten hyllyihin, jotka osaavat niitä arvostaa.
Nää vinyylihommat on kyllä haikeita, kun muistelee omia levykauppa-aikoja jolloin jotkut Blue Noten jazzvinyylit maksoi 13,90€ ja prässijälki oli hyvä vs. Nykyään hinta on se lähemmäs 30€ - 40€ per pala ja laatu vähän mitä sattuu...
Mut joo, omasta vinkkelistä tosiaan on "tulovirtoja" tärkeämpää että levyt ja kassut päätyvät asiaa arvostavien hyllyihin sekä herättävät idiksiä ja keskustelua. Tavallaan ne on vähän niin kuin talismaaneja tai muita artefakteja, joihin on ladattu sekä konkreettista työtä että henkisiä merkityksiä!
Quote from: Heppakirjat on May 06, 2024, 10:44:40 AMPakko sanoa, että aivan parasta näissä pippaloissa on tuon järkevän luonnollisesti kuratoituvan yleisön lisäksi se, että keikat loppuvat ihmisten aikoihin. Keikat pääsee kokemaan virkeänä, halukkaat pääsevät ajoissa kotiin tai toisaalta voidaan jatkaa sen juomisen, polttelun tms. parissa parkkiksella, ryteikössä tai vapaavalintaisessa säteilysuojassa sitten kun keikat on kuultu ja nähty. Eikä yön selässä kotipaikkakunnalle ajaminen keikan jälkeenkään ole mahdoton rasti.
Tämä on sitä itse tekemisen riemua, kun ei olla riippuvaisia jostain klubi- tai baari-isännistä. Heillähän on insentiivi varmistaa että keikat alkaa mahdollisimman myöhään, jotta saadaan myytyä kaljaa.
*** *** ***
Nyt kun Skärgård ja Noise Space tuli puheeksi, niin mainittakoon että Skärgård soittaa debyytti-livekeikkansa Noise Space -tapahtumassa numero 13 syyskuussa:
https://fb.me/e/3K6HFGyQA
Mukana myös Noisecastissa hiljattain vieraillut [ówt krì].
Fabo-tapahtumassa mainittu Heli Hartikainen & Heikki Lindgren saksofoni+elektroniikka -esitys ei nyt toteudukaan. Heikillä on kuitenkin runsaasti muita projekteja, kuten Vongoiva, HLER, Širgo jne. Joku niistä tulee paikkaamaan.
NS:hän on jo jo ajat sitten ajautunut pois pelkästä noisesta siten kun se tiukasti määriteltynä ymmärretään, ja nyt n. puolentoista vuoden tauon jälkeen fokus tulee olemaan jopa entistä enemmän hieman fiinimmässä suhistelussa/hifistelyssä. Mutta edelleen kuka tahansa saa kysyä jos kiinnostaa. NS:ssä on esiintynyt n. 50 eri bändiä, artistia ja projektia, enkä ikinä ole yhdellekään kiinnostuneelle näyttänyt punaista valoa.
ENHET FOR FRI MUSIK "Ömhet & Skilsmässa" LP
tätä tullut pyöriteltyä kyllä holtiton määrä. Taisin jo aiemmin mainita ostoksen ketjussa, mutta siitä lähtien kotona ollut levarissa eikä muuta vinyyliä ole soittimeen mennyt. Toki kassut ja CD:t soineet. Levy sisältää juuri sellaista kamaa joka voisi vähintään paperilla kuulostaa ettei ihan oma juttu, mutta tuotanto ja ääni elementit sekä naisen puheäänen sävy, vaikka en ole perehtynyt mitä lyriikka edes käsittelee, onnistuu jotenkin luomaan äärimmäisen maistuvan tunnelman. Suomessa näitä ei välttämättä saa "Noise" distroista, mutta kenties.. Akti, Pertin Valinta, pethousen distroilija, jostain sieltä kenties!
Nyt on ollut tehokuuntelussa SNUFF - Male Supremacy ja Xenophobic Ejaculation - Victory. Onko ehdottaa samantyyppisiä albumeita ennenku kyllästyn näihin kahteen? Plussaa jos joku pystyy ehdottaa jotain hyvää industrial noisea.
Elektronimusiikkikonsertti 10.5.2024
Kartion hyönteiselektroniikat aina jaksaa viehättää. Alussa oli Tampereelta tuttuja teknisiä ongelmia jossain kanavassa, visuaaleissa tai molemmissa, mutta jälleen kerran niistä selvittiin voitokkaina. Hienoa elektroniikkaa surinoineen, kolahduksineen, kihinöineen ja sähköisine hälyäänineen.
Mirror Ghost eli Into soitti läppäriltä visuaaleja ja taustaraitoja, joiden päälle annosteltiin modulaarista efektejä, arpeggioita ja muuta hyvää maustetta. Musiikkinsa on todella kaunista ja monin tavoin hyvin perinteistä vanhankoulun ambientia, ja tietty soitetun ja äänitetyn musiikin tunnelma miellyttää verratuna nykyajan tusinapalikkaläppäriambientiin. Visuaalit taisivat tulla ainakin osittain Abletonista jotenkin livenä efektoituna. Ihan hauska systeemi.
Marja Ahti on vimpan päälle ammattilainen. Modulaaria ja läppäriä. Harkittuja ja todella taidokkaasti hallittuja ääniä. Puron solinaa. Kenttänauhotusten rapinaa. Päälle vähän joka suunnasta yllättäviä ja aavemaisia kolahduksia ja kalahduksia. Sopivasti surinaa ja vinkunaa. Todella taidokas ja hieno setti.
Hauska huomata, että monella tapaa Ahdin esitys huokui ylivoimaista osaamista, mutta Penan hyönteishommissa oltiin sopivasti vaaran äärellä, härvättiin kesken esityksen yleisön seassa äänimiehen perässä ja ihmeteltiin välillä mitä taustavideolla oikein tapahtuu ja kaikesta huolimatta ääni oli todella timanttista ja kalahdukset, kolahdukset ja surina tuntui solutasolla jotenkin vaan kihelmöivämmältä. Tämä vaan huomiona; kaikki kolme olivat hyviä ja eri kiva konsertti jälleen.
Quote from: T.R.E.D.N on May 10, 2024, 09:42:12 PMNyt on ollut tehokuuntelussa SNUFF - Male Supremacy ja Xenophobic Ejaculation - Victory. Onko ehdottaa samantyyppisiä albumeita ennenku kyllästyn näihin kahteen? Plussaa jos joku pystyy ehdottaa jotain hyvää industrial noisea.
Riippuu, haluaako nimenomaan ostaa levyjä vai kuunnella netin kautta. Haaste lähinnä on että vaikka väitettäisiin kliseiseksi tai itseään toistavaksi, tuollaista kamaa on todella vähän saatavilla - tai edes olemassa!
Alan klassikoihin tutustuminen ilman että alkaa (ulkomaiden) huutokauppahinnoilla pelaamaan, on ehkä järkevin tehdä youtubessa tms ja sieltä kannattaa ensimmäisenä kahlata RAMLEH "Awake" setti, Sutcliffe Jugend "campaign", "s/t" CD kokoelma, "we spit of their graves" setti, Whitehousen "New Britain" ja "Buchenwald". Toki jos vielä hankkimatta SNUFF eka CD, sehän on oikein uudemman ajan klassikko tälläisen vittumaisen piinaavan vinkumisen saralla!
Snuff "V" CD tullut kuunneltua muutaman kerran ja siinä on kyllä hurja levy. Ensimmäinen kuunteluyritys kuulokkeilla piti jättää kesken tokassa biisissä kun alkoi huimaamaan liikaa, 20 minuuttia piinaavaa tasaista feedbackia juuri sillä taajuusalueella joka alkaa oikeasti sattua kun yhtään enemmän volaa laittaa. Romua ja vokaalejakin on ja muut biisit vähän helpommin nieltäviä, mutta tämä keskimmäinen raita kyllä tekee levystä sellaisen ettei voi ihan joka päivä kuunnella ja vaatii erityisvalmistautumisen, hah. Jos yllä mainitut klassikkovingutukset menee helposti niin tällä voi testata kestävyyttä ihan kunnolla!
Snuffin piinaavan ininän elementin kanssa hieman samaa löytyy myös esim. HYDRA nauhoituksista. Hydra oli suomessakin paljon ylistetyn Final Solution syna miehen FS jälkeinen projekti. Roomful of Pain on kyllä juuri nimensä veroista kamaa. Yksi ehdottomia omia on Hydran Sounds of Sadism kokoelman biisi. Kuka tahansa joka diggailee Final Solution kamasta, tykkää varmasti siitä. Vokaalisuoritus ja jotenkin rikkinäinen syna rätinä ollut vahva vaikute useammissa omissa nauhoituksissa. (ts kolmas biisi tässä:)
https://www.youtube.com/watch?v=S5zYwlyj0rU
Nykyään ja ehkä aikanaankin hieman vähemmälle huomiolle jäänyt ysäri alun UK power electronics bändi DOMINATOR liikkuu myös sillä osastolla. Vahvasti Whitehousen comeback aikakauden soundiin verrattavissa oleva, mutta välillä järjen rajoja viiltäviin yliääni "testi signaali" -soundeihin perustuvia biisejä. Oikein käy korvaa kutittamaan kun tai tuntuu ihan kuin vaihevirhe leijuisi ilmassa. Artisti liikkui röyhkeästi parodian ja kopiobändin rajamailla, mutta siitä huolimatta onnistuu olemaan aika erikoista kamaa ja omasta hyllystä ainakin löytyy koko tuotanto. Etenkin 1992 CD on ehdottomasti tsekkaamisen arvoinen. Siitä tulee mieleen hieman kuin Halogen ajan Whitehouse yhdistyisi Ultra tai Sodality meininkeihin. Sound ei ole XE tai Snuff tyylin törkyä, vaan erilaista törkyä!
https://www.youtube.com/watch?v=S8SQOGUIMKY&t=1s
Quote from: Heppakirjat on May 10, 2024, 09:55:58 PMElektronimusiikkikonsertti 10.5.2024
Kartion hyönteiselektroniikat aina jaksaa viehättää. Alussa oli Tampereelta tuttuja teknisiä ongelmia jossain kanavassa, visuaaleissa tai molemmissa, mutta jälleen kerran niistä selvittiin voitokkaina. Hienoa elektroniikkaa surinoineen, kolahduksineen, kihinöineen ja sähköisine hälyäänineen.
Mirror Ghost eli Into soitti läppäriltä visuaaleja ja taustaraitoja, joiden päälle annosteltiin modulaarista efektejä, arpeggioita ja muuta hyvää maustetta. Musiikkinsa on todella kaunista ja monin tavoin hyvin perinteistä vanhankoulun ambientia, ja tietty soitetun ja äänitetyn musiikin tunnelma miellyttää verratuna nykyajan tusinapalikkaläppäriambientiin. Visuaalit taisivat tulla ainakin osittain Abletonista jotenkin livenä efektoituna. Ihan hauska systeemi.
Marja Ahti on vimpan päälle ammattilainen. Modulaaria ja läppäriä. Harkittuja ja todella taidokkaasti hallittuja ääniä. Puron solinaa. Kenttänauhotusten rapinaa. Päälle vähän joka suunnasta yllättäviä ja aavemaisia kolahduksia ja kalahduksia. Sopivasti surinaa ja vinkunaa. Todella taidokas ja hieno setti.
Hauska huomata, että monella tapaa Ahdin esitys huokui ylivoimaista osaamista, mutta Penan hyönteishommissa oltiin sopivasti vaaran äärellä, härvättiin kesken esityksen yleisön seassa äänimiehen perässä ja ihmeteltiin välillä mitä taustavideolla oikein tapahtuu ja kaikesta huolimatta ääni oli todella timanttista ja kalahdukset, kolahdukset ja surina tuntui solutasolla jotenkin vaan kihelmöivämmältä. Tämä vaan huomiona; kaikki kolme olivat hyviä ja eri kiva konsertti jälleen.
Muutama kommentti konsertista, kun tuli itsekin oltua paikalla: oliko jokainen keikka vähän liian pitkä? Umpion setti pysyi ehkä parhaiten kasassa, mutta siinäkin sellaista hieman häiritsevää toisteisuutta lopussa. Pahiten tämä toisteisuus tuli esille mielestäni Mirror Ghostin kohdalla: alkupuoli oli nautittavaa ambient-kerrosten kasaamista, mutta kun päästiin siihen kitaravetoiseen kappaleeseen, homma lässähti. Sellaista turhan playback-henkistä menoa, johon se modulaarisyntikkakaan ei tuntunut tuovan mitään luovaa ja tilanteessa kiinni olevaa tunnelmaa. Viimeinen biisi meni aika lailla samaan laariin. Ja kun myös visuaalitkin heilahtivat samaan toisteisuuteen, ei oikein tiennyt mihin pitäisi katsoa tai mihin korvat suunnata. Alkupuoli siis hyvä, loppupuoli ei.
Marja Ahti oli kyllä suvereenia suorittamista ja setti loi samaan aikaan rentouttavia ja painostavan kuumottavia tunnelmia, mutta tuossakin olisi ehkä voinut hieman aikaisemmin puhaltaa pelin poikki, vaikka lopun ambient-henkisemmät osuudet ihan jees olivatkin.
Tästä päästäänkin vielä Ihmisen ikävään, jossa taas omaan makuuni keikat olivat turhan lyhyitä! Moni setti lähti mukavalla rakentelulla liikkeelle, mutta kun huipulle päästiin, jatkokehittelyt jäivät aika vähälle. Tietty on hyvä lopettaa, kun on voitolla ja voi jättää yleisön sopivan nälkäiseksi, mutta itse ehkä haen keikoilta tavallista enemmän vaihtelua ja monipuolisia kaaria, niin jäin odottamaan, josko sieltä pakista olisi voinut tiristää vielä jotain muutakin töhnää esille. Mielenkiintoistahan sitten oli se, että illan suoraviivaisin ja yksipuolisin akti Savage Gospel veti pisimmän keikan, jota moni - minä mukaanlukien - piti inasen liian pitkänä.
Ja vaikka nämä ovat erittäin erittäin erittäin tapauskohtaisia asioita, heräsi Ihmisen ikävän ja tuon eilisen konsertin pohjalta pohdinta siitä, mikä onkaan se ideaalein noise-keikan pituus. Miten joskus se muutama ekstraminuutti voi joko nostaa menon taivasta korkeammalle tai sitten lässäyttää koko kakun. Tietenkään eivät tuollaiset useamman artistin iltamat toimisi, jos jokainen akti luukuttaisi sen 30-50 minuuttia, mutta en voi olla miettimättä taannoista Astral Zombien Forssan-keikkaa, jossa artisti mesosi yli tunnin (? - en ollut itse paikalla, mutta Youtube-videota on tullut tiirattua). Ehkä tässä olisi sitä kunnon ennakkoluulottomuutta ja kapinallisuutta, ettei välitetä yleisöstä pätkääkään vaan tykitellään omien mieltymysten mukaan ja odotettua noise-kaavaa rikkoen. Kuten joku tällä foorumilla jossain mainitsikin, niin onko noise menossa sittenkin kaavoihin kangistuneeksi, bändisoitantaa muistuttavaksi toiminnaksi, jossa jokaisella artistilla on se oma pöydällinen vehkeitä, joita sitten soitellaan se 15 minuuttia ilman välispiikkejä tai muita krumeluureja, sitten lopuksi pokataan kiitokset ja poistutaan paikalta? Ei pidä käsittää väärin, kyllä tällainen meno itselleni oikein hyvin maistuu, mutta hieman tänä aamuna alkoi aivoihin ilmestyä vastahankaisia ajatuksia.
Quote from: AJK on May 11, 2024, 12:06:32 PM...mikä onkaan se ideaalein noise-keikan pituus.
Nuorempana sellaiset 40...60 min dronemaalailukeikat oli parasta ikinä: silmät kiinni ja matkalle jolla ei oikein tapahdu mitään. Nykyään tuntuu, että ihan sama mitä joku soittaa, niin siinä vaiheessa kun 20 min täyttyy alkaa lähinnää pelottaa koska hommat lässähtää. Riippuu tietenkin paljon artistista, tiskin laitteistosta ja musiikkityylistä jne. Hyviä esimerkkejä täydellisistä keikoista pituuden ja draaman kaaren puolesta olivat Steel Rääseikössä Violent Shogun ja Haudat. Juuri sopivan pitkiä ja tarina eteni. Erityismaininta myös samaisessa tapahtumassa soittaneelle Commando 15 jolla oli taas sitten juuri sopivan lyhyt setti, jossa käytiin läpi se mitä kyseisellä setupilla oli läpi käytävissä muttei jääty turhia märehtimään.
Ehkä varovaisesti uskaltaisi sanoa, että kallistuisin tällä hetkellä pikemminkin lyhyempien kuin pidempien keikkojen puolelle. Toisaalta tekisi mieli kokea samanlaisia rauhakseltaan kasattuja matkoja joita joskus nuorempana tuli koettua drone- tai metsäfolkkikeikoilla.
Muistan vielä vuosien takaa kun joku oli hieman kiukustunut kun oli jättänyt tulematta keikalle sillä ajatuksella että "ei jaksa seisoa viittä tuntia" ja selvisi että noise setit harvoin on 40+ min vaan oikeasti heikommillakin reisilihaksilla pysyy pystyssä settien ajan.
Itselleni ei varsinaisesti ole optimi mittaa, vaan riippuu artistien määrästä, miten onnistuttu katsomaan artistien järjestys, millainen venue, jne. Jos homman nimi on seisoa tolpillaa kuivin suin muutama 60 min setti, tilanne on täysin erilainen kuin istua auditorion tuolissa naatiskelemassa meiningeistä.
Tappituntumassa pienessä autotallissa kunnon nopea rykäisy ja kaikki pihalle.. voi toimia paremmin kuin päämäärätön kokeilu. Itselläni kaikista keikoista jäänyt vain positiivista vibaa.
Quote from: FreakAnimalFinland on May 11, 2024, 09:14:17 AMQuote from: T.R.E.D.N on May 10, 2024, 09:42:12 PMNyt on ollut tehokuuntelussa SNUFF - Male Supremacy ja Xenophobic Ejaculation - Victory. Onko ehdottaa samantyyppisiä albumeita ennenku kyllästyn näihin kahteen? Plussaa jos joku pystyy ehdottaa jotain hyvää industrial noisea.
Riippuu, haluaako nimenomaan ostaa levyjä vai kuunnella netin kautta. Haaste lähinnä on että vaikka väitettäisiin kliseiseksi tai itseään toistavaksi, tuollaista kamaa on todella vähän saatavilla - tai edes olemassa!
Alan klassikoihin tutustuminen ilman että alkaa (ulkomaiden) huutokauppahinnoilla pelaamaan, on ehkä järkevin tehdä youtubessa tms ja sieltä kannattaa ensimmäisenä kahlata RAMLEH "Awake" setti, Sutcliffe Jugend "campaign", "s/t" CD kokoelma, "we spit of their graves" setti, Whitehousen "New Britain" ja "Buchenwald". Toki jos vielä hankkimatta SNUFF eka CD, sehän on oikein uudemman ajan klassikko tälläisen vittumaisen piinaavan vinkumisen saralla!
Tuota SNUFF - Male Supremacy voi melkeen sanoa täydelliseksi noisekappaleeksi. Sattuu just tarpeeks ja tuntuu luissa asti. Haluttais lisää kuunnella mutta netin syövereistä en löydä edes puolia SNUFF levyistä ja sarven sivuillakaan ei vissii kaikkia oo.
Tänään nappasin marketista uusimman INFERNO lehden ja siinä olikin ABSOLUTE KEY kokkipalstan vieraana! Huh huh! Noise going big!
Ainoa puute oli että kokkailun taustalla ei soinut metelit vaan... ZZ Top!
Tänään soinu TNB/ORGAUM "PULP" CD pari kertaa ja siihen päälle juuri eilenkin kuunneltu VIVENZA Modes reels collectifs" CD. Ranskalainen hieman noise hommien ulkopuolinen kaveri kyseli onko tuttu artisti ja totesin että tietenkin. Kuulemma vanhojen "kytkösten" vuoksi Vivenza ei olisi ranskassa niin arvostettu, mutta onhan siltä tullut ainakin helvetisti reissuita. Liki kaikki mahdollinen löytyy mihin vaan näpit saanut otteen. Tämä jo kasari alkuvuosina duunattu industrial-noise sutina on kova, mutta ei ihan artistin paras. Syystä tai toisesta tätä CD:tä oli kotona kasin kappalein, mutta tuntuu ettei vivenza kamoja nyt enää saa niin helpolla kuin muutamia vuosia sitten, joten myymisen sijaan lienee alettava kerämään treidipinkkaa jos joskus saisi näillä treidailtua puuttuvia levyjä.
SM/DP Complex feedback factors CD on Marko Suorsan ja Pentti Dassumin yhteisvoimin laatimaa erikoiselektroniikkaa. Mielenkiintoisia sähköisiä hälyääniä, surinoita, särähdyksiä ja paikoin myös hurinoita. Olisiko tämä nyt sitten kasvi elektroniks? Dassumin muista sähköhommista tuttuja elementtejä, mutta ehkä riisutummin? Kappaleilla on hyvin tilaa hengittää, äänet ovat paikoin hyvin pieniä ja niiden väleissä on tilaa myös hiljaisuudelle eikä kerroksia tunnu olevan järin montaa. Jatkuvasti kuitenkin tapahtuu ja ääniä sinkoilee vasemmalta oikealle ja ylhäältä alas. Pidän paljon. Myös vinyylillä julkaistu Plasmasynthesis on erittäin hyvä, siinä ehkä myös hieman noisempi b-puoli. Kuulemma loppuunmyyty ensimmäinen eli Fault-tolerant system olisi paras? Se löytyy toki bandcampista, joten täytynee kytkeä joku netin päässä oleva vehje kajareihin ja kokeilla.
Quote from: FreakAnimalFinland on April 29, 2024, 09:55:32 AMQuote from: junkyardshaman on April 26, 2024, 09:26:24 PMFiilistellään vaikka tänne kun ei oikein muutakaan kanavaa ole. Ostin tänään Akio Suzukin Odds and Ends kokoelman, nauhotuksia 70-luvulta eteenpäin, lähinnä performanssi- ja ääniteosdokumentaatioita. Ei noisea ehkä siinä mielessä kuin kaikemmaailman lihapäät nakkinsa ja muusinsa tahtoo, mutta itselle tällainen ajassa ja tilassa tapahtuva touhu on kyllä kaikkein mielenkiintoisinta kampetta. Mietin että millä sanalla tätä parhaiten kuvaisi, ja ehkä suomenkielen häly on jotenkin kuvaavin tällaiselle kamalle.Ei lähtökohtaisesti häiritsevää tai aggressiivista, mutta ei sillä kyllä välttämättä musiikinkaan kanssa ole tekoa.
Välillä ollaan kyllä ihan puhtaasti noisenkin maailmassa, piti oikein vilkaista että mikäs se näin vittumaisesti ujeltaa (jotkut kappaleet on nimetty soittimen mukaan), ja naurahdin hieman kun nimi oli "Howling Objects -'76". Kiehtovaa on kuitenkin juuri se, että enimmiltä osin kyse on akustisesta äänestä, jousten kaiusta ja ulinasta tuulessa, kokeilusta ja etsimisestä ja löytämisestä ja taas hukkaamisesta. Kun soittimia ja toimintaa ei näe, täydentää mielikuvitus mukavasti puuttuvat pikselit. Higashiseton kanssa naureskelin päivällä, että näissä äänen kanssa puljaavissa taiteilijoissa tuntuu olevan kahta sorttia, niitä jotka ei halua julkaista mitään tallenteita esityksistä, koska se on aina eri asia kuin olla paikan päällä, ja toisessa päässä itseni kaltaiset sohlaajat, joille on aivan sama julkaista vaikka kaikki, koska se on aina eri asia kuin olla paikan päällä.
Onko tullut tutustuttua/kirjoitettua noista japanin vielä enemmän vintage elektroniikka jutuista? Tämä matsku näin youtuben kautta tsekattuna paikoitellen todella maukkaan kuuloista meininkiä! Pitäisi hieman katsella missä CD versiot kaupan. Sama tilanne ollut kun miettinyt monia Omega Pointiin liittyviä juttuja. Alamerkki "Obscure tape music of Japan" just nimensä veroista menoa. Aikanaan kun kävin miehen kaupassa, siellä soi joku todella hyvä matsku ja kun kyselin levyä, ei se ollut vielä ilmestynyt. Jotain muinaista kokeellista sessiota soimassa kasetilta ja odottamassa julkaisupäätöksiä. En ole ikinä oikein yrittämällä yrittänyt perehtyä mitä kaikkea kannattaisi tsekata. Tämän lafkan tekijöissä on Japanin legendaarisia nimiä, vaikka nauhoitukset voikin olla hämärän peittoon jääneitä juttuja, mutta itse tekijät sellaisia John Cagen opissa käyneitä tai jossain Sonyn äänilaboratoriossa duunissa olleita jätkiä, eikä välttämättä varsinaisesti "UG jätkiä" näin nykyajan tyylillä. Siellä on kuitenkin jopa 50 luvun nauhoituksia jossa ollaan aika hämärän meluisan äänen parissa.
https://www.discogs.com/label/353515-Obscure-Tape-Music-Of-Japan?page=1
https://www.discogs.com/label/353516-Experimental-Music-Of-Japan?page=1
ja tietysti Edition Omega Point päälafkan julkaisut myös
Ei ainakaan nimet sanoneet mitään, pitääpä ihmetellä myöhemmin, kiitos. Toisesta topicista löytyi Mizutanin Millstone, se oli hiton hyvää kampetta. Noin muuten on tullut taas lähinnä kuunneltua Keiji Hainon livejä yms.
Eilen kotiin tullessa kuuntelin, että kämppis luukuttaa jotain hiton kovaa kasari-industrialia, pakko kysyä mikä tämä on. Yllätyksekseni oven auetessa levari olikin tyhjä ja kolmannessa kerroksessa nauhotettiin metallirompetta kassulle. Lainasin ylempien voimien vallassa pyörivälle ystävälleni nauhurilla varustetun walkmanin ja parit itselle turhat looppikassut, innolla odotan mitä sieltä tulee.
Mizutani on itselleni jotenkin sellainen myyttinen hahmo, kun tuli tutustuttua aikaisin ja kuten kuuluu sanoa "ennen internet aikaa". Miehen nimi näkyi aina Merzbow vanhoissa kassuissa mutta omaa matskua ei saanut mistään. Pure/RRR CD oli ainoa joka oli ysäri puolivälissä saatavilla ja se oli jotenkin shokeraava levy, kun "japsi noisen" mielikuva oli se tietty homma, ja sitten tulee levy missä jätkä hieroo kiviä yhteen ja ei mitenkään asetu siihen ajatukseen mitä mielessä oli kun lähtee "noisea" hankkimaan.
Tuo Millstone ei ole edes paras, vaan mielestäni se Fernsin 2xLP formaatissa tekemä Inferior's Betrayal uusintajulkaisu on ehkä se kruuninjalokivi. Peittoaa mennen tulleen myös Masamin 1989 julkaiseman debyytti LP:n. Matkalla suomeen kourallinen tuota Fernsin julkaisemaa ysäri alun kasetin LP versiota. Oma pers' tuntuma on että ei kiinnosta ketään, eikä varmasti tule myymään sen kourallisen kuin vasta vuosien kuluessa. Capersin Nystrand kirjoitti netissä Inferior's Betrayal mehustelut pari päivää sitten sen verran hyvin että voisi postailla foorumeillekin aiheesta...
Mizutanit pakko saada itselleni, joten samalla voi kokeilla kepillä jäätä jos joku löytää matskusta sen erikoislaatuisen viban jota ei tee oman käsitykseni mukaan oikeastaan kukaan muu.
Sama homma Agencement uuden LP:n kanssa. Aivan kultti matskua japanin improvisaatio "noisen" saralla, mutta mini painos artistin omalla lafkalla, tulee olemaan niin kallis että +-0 hinta voi silti olla liikaa, mutta kourallinen piti ottaa kun joka tapauksessa oma kappale levystä hankittava. Agencement topicissa linkkiä matskuun.
NOISECAST JAKSO 10
Jaksossa pureudutaan tällä kertaa ensiksi kolmeen uuteen noisenauhaan. Esittelyssä ovat Rautakymi, Malaise57 sekä Giärmäi. Jokainen nauha edustaa omalla tavallaan noisea tai kokeellista musiikkia, uusia tekijöitä ei ole koskaan liikaa joten niistä myös kannattaa puhua.
Lisäksi mehustellaan maanmainion Brownhill podcastin viimeaikaisia jaksoja. Toisena osiona on Noisecastin matka Turkuun, Vihaa & Kiimaa Ikuisesti keikkailtaman pyörteisiin. Iltamaa oli tullut odotettua pitkä tovi, ja julisteen ilmoitus "Todennäköisesti viimeisestä" Bizarre Uproar keikasta pelkästään teki tapahtumasta pakollisuuden jokaiselle noiseviikarille.
YT & Spotify
https://youtu.be/7NeDyUf7BuE
Quote from: MT on May 20, 2024, 02:10:55 PMNOISECAST JAKSO 10
Jaksossa pureudutaan tällä kertaa ensiksi kolmeen uuteen noisenauhaan. Esittelyssä ovat Rautakymi, Malaise57 sekä Giärmäi. Jokainen nauha edustaa omalla tavallaan noisea tai kokeellista musiikkia, uusia tekijöitä ei ole koskaan liikaa joten niistä myös kannattaa puhua.
Lisäksi mehustellaan maanmainion Brownhill podcastin viimeaikaisia jaksoja. Toisena osiona on Noisecastin matka Turkuun, Vihaa & Kiimaa Ikuisesti keikkailtaman pyörteisiin. Iltamaa oli tullut odotettua pitkä tovi, ja julisteen ilmoitus "Todennäköisesti viimeisestä" Bizarre Uproar keikasta pelkästään teki tapahtumasta pakollisuuden jokaiselle noiseviikarille.
YT & Spotify
https://youtu.be/7NeDyUf7BuE
Oho! En ehtiny tällästä odottaa. Kiitokset Malaisen "esilletuomisesta". Pakko kyllä sanoa että ei ehkä tuu enään tommosia debyyttikassun kaltasia noiseassaultteja tiettyjen äänitysteknisten syitten takia....
Mutta lisää kamaa on toki kohta tulossa.
Oikein mukava jakso. Kivasti pääsi tunnelmaan kun oli pätkät seteistä. Umpion pätkässä vielä saatiin tölkin avautuminen mukaan niin siinähän välittyi tilan tuntu autenttisesti.
Kiitos myös lämpimistä sanoista. Multa ei tosiaan enää löydy Rautakymi kassua, mutta BHM distrossa saattais olla vielä?
Quote from: MT on May 20, 2024, 02:10:55 PMNOISECAST JAKSO 10
Jaksossa pureudutaan tällä kertaa ensiksi kolmeen uuteen noisenauhaan. Esittelyssä ovat Rautakymi, Malaise57 sekä Giärmäi. Jokainen nauha edustaa omalla tavallaan noisea tai kokeellista musiikkia, uusia tekijöitä ei ole koskaan liikaa joten niistä myös kannattaa puhua.
Lisäksi mehustellaan maanmainion Brownhill podcastin viimeaikaisia jaksoja. Toisena osiona on Noisecastin matka Turkuun, Vihaa & Kiimaa Ikuisesti keikkailtaman pyörteisiin. Iltamaa oli tullut odotettua pitkä tovi, ja julisteen ilmoitus "Todennäköisesti viimeisestä" Bizarre Uproar keikasta pelkästään teki tapahtumasta pakollisuuden jokaiselle noiseviikarille.
YT & Spotify
https://youtu.be/7NeDyUf7BuE
Brownhill Podcast sai jaksossa niin kiittävää palautetta, että tässähän meinaa melkein punastua... Mutta vakavissaan, hieno juttu että ohjelmaa on joku kuunnellut ja se on herättänyt ajatuksia. Itsekin mietin tuossa, että painotus on siirtynyt noiseen ja kokeelliseen ääneen, kunnes muistin että koko sarjan eka jaksohan käsitteli jo Aholaa & Silanderia, hah! Mutta kyllähän tuo liukuma kieltämättä levymerkin puolellakin näkyy. Hetkeen ei olla psykerokkia tai doomia juurikaan julkaistu.
Itse olen luonnollisesti kuunnellut kaikki Noisecastin jaksot ja kiinnostavimmat kahteenkin kertaan. Uusien Suomijulkaisujen ruotiminen oli sellainen osio, jonka toivoisi jäävän jossain määrin pysyväksi osaksi Noisecastia. Juuri sopivan mittaiset luonnehdinnat ääninäytteen kera ja kuulijalle jää tehtäväksi tutustua halutessaan artisteihin tarkemmin. Myös keikkaraportti toimi hienosti junakuulutuksineen ja livemaistiaisineen. Erityisesti BU-keikan tunnelman luonnehdinta oli kiinnostavaa kuunneltavaa.
Quote from: Heavy Metal Juho on May 20, 2024, 09:14:59 PMOikein mukava jakso. Kivasti pääsi tunnelmaan kun oli pätkät seteistä. Umpion pätkässä vielä saatiin tölkin avautuminen mukaan niin siinähän välittyi tilan tuntu autenttisesti.
Kiitos myös lämpimistä sanoista. Multa ei tosiaan enää löydy Rautakymi kassua, mutta BHM distrossa saattais olla vielä?
Yksi kappale näkyisi olevan distrolaatikossa! Viimeksi tätä meni kaupaksi Tampereen noisekeikalla.
Edit: Kaupaksi meni
Hyvin asiallinen jakso ja asia mistä välillä ulkomaan podcasteille narissut, on että ihan mini samplet ehkä olisi paikallaan. Nythän on Noisextrassa jopa ollut. Esim. tuore jakso missä Seed Mouth kassua käsiteltiin, ihan pienet muutamien sekuntien klipit jotka hieman tuo tunnelmaa siihen mistä puhutaan. Tälläiset pikku kassujulkaisuiden esiin nostot ja niistä hieman tunnelmia ja pikku klippi perään on mainio tapa esitellä etenkin hieman tutkan alla operoivia artisteja. Festari rapsa myös erinomainen. Harsh Ways porukka on tekemässä itse festarista 3xCD kokoelmaa jossa olisi kaikka keikat kokonaisuudessaan. Soundi oli vitun hyvä, sekä huone että miksauspöydän linja audion tallentaessa samaan aikaan, on sekä tarkkuutta että tunnelmaa. Sadio ja BU matskun kuulleena, oletan että muiltakin artisteilta luvassa helvetin kovat tallenteet ja näihin hieman nuhaisiin Noisecast klippeihin verrattuna tarjolla tulee olemaan ihan studio-albumi tason kamaa.
Lahdessa oli eilen hevi keikka. Oli aika hauska miten "noise jätkiä" oli liikkeelle ympäri suomen! Helsinki, Turku, Tampere, Lahti... Välillä tuntui että tämähän on vähän kuin noise miitti melodisen hevin tekosyyllä!
Steelfest hommista vielä vasta palautumassa ja stereoissa soinut lähinnä MILITIA "Everything is one" CD. Aikanaan kun levy ilmestyi, fiilis oli että vähän liian pehmoiseksi alkaa mennä, visuaalisesti että tuotannollisesti. Sekä mukana jonkin verran akustisia soittimia. Paljon on sekvensseri / arpeggio rytmiä joka hieman pehmeämpää syna pulssi tyyppistä soundia jonka päälle kolistellaan noita klassisia industrial perkussioita. Levy on kuitenkin hyvä ja varmasti parempi nyt kuin ilmestyessään. Fiiliksenä assosioin akustiset melankoliset soittimet hieman sinne "neofolk", "erikoismusa" puolelle ja toki ihan eri juttu kyseessä kuin LJDLP/Blood Axis yms kamoissa, mutta toisaalta sellainen toimii nykyään helvetin paljon paremmin kuin 20v sitten.
Hauska on miten 1000kpl painoksen vuoksi levyä saa nykyäänkin jopa alle kympillä. Hyvin mahdollista että toisin kuin monesta muusta Militiasta, tästä ei tarvitse repressejä tehdä kun levyjä sen verran vieläkin liikenteessä.
https://www.youtube.com/watch?v=edLr269c1P0
Kaveri oli kylässä ja vietettiin ilta ja aamu kuunnellen levyjä ja kasetteja. Arum Liliesin Subsurface Aquifiers piti kuunnella kahteen kertaan. Threeway splitiltä kuunneltiin Violent Shogunin veto ja on edelleen tajunnan räjäyttävän kaunis tarina. Illan parhaat fiilikset saatiin Skärgårdin Egen fridiltä. Suupielet hymyssä hihkuttiin riemusta victorious motorsågen laulaessa. Ajatus keski-ikäisestä keskivartalolihavasta miehestä tykittelemässä moottorisahaa pedaaliketjuun pihavajassa on hillitön ja ääni kierrätyskasetilla* kirkasta ja mukaansa tempaavaa. Ehdottoman hienoa yhdessä kuunneltavaa. Mitäs vielä? Day of the Antlerin Jordrökin kakkosbiisillä lähti aamu käyntiin. On biittiä. Ja H.Ö.H.iä totta kai! Superorganismille koottuihin juttuihin ei vaan kyllästy.
Viikon päästä Turkussa kaikenlaista. Olen virittäytynyt tunnelmaan kuuntelemalla viikkojen mittaa Nuorta Verta (ja Metsäkirkkoa vaikkei nyt sama asia olekaan). Lisäksi Haudat bandcampista ja Energiavampyyriä nauhalta. Hau-1 kuinka kova?! Harmi ettei tätä ole omana, mutta toimii ihan hyvin netistäkin. Mielenkiinnolla odotan kuullaanko sama setti kuin rundilla vai onko nauhoille pyöritelty uusia keitoksia.
Edit. *Egen frid ei perkele ole kierrätetylle kasetille painettu.
Turun keikkaa varten valmistautuminen on täydessä vauhdissa. Hemmetin kova kattaus on tiedossa, AK:n ja Nuoren Veren näkee nyt ekaa kertaa ja ne kiinnostaa! Aprapat oli kuulopuheiden perusteella kova Oulussa viime perjantaina ja viime Rääseikön keikan perusteella tätä ei ole syytä epäillä yhtään. Ja Haudat! Kiinnostaa että millaista soundia irtoaa tällä kertaa, samoin The Räty kutkuttelee.
Joensuun noise/bm fuusiokeikalta kuului kehuja etenkin A&S keikasta ja Oulun häppeningistä myös. Lahdessa oli Tirrassa Läjä suristelemassa laitteitaan, mutta kaikenlaista runoa ja taidetta sisältävä häppening meni jotenkin niin ohi että vaikka kävin Tirrassa vain muutamaa tuntia ennen tapahtumaa sekä Tirra/Torvi keikkamainokset sun muut syynätty, ei tullut huomattua tai kuultua kenenkään puhuvan tulevasta Läjän vedosta. Jokusen metrin päässä toisessa kuppilassa juuri sillä hetkellä. Viime vuonna kun osui kolme noise keikkaa samalle päivälle, tuli hieman ihmeteltyä... nythän tälläinen 3 keikkaa viikonloppuna tuntui jo.. ihan normaalilta! heh...
Kova NON putki on myös ollut päällä ja kylläpä ihmetyttää, että miksi tämä on tullut ohitettua aiemmin? Parhaimmillaan todella tenhoavaa industrial-tekemistä. Physical Evidence LP on todella huippua, karkeaa industrial-noisea. Tässä on sellainen määrätynlainen "vanhan ajan" industrial-meininki, jossa minimaalisilla vehkeillä saadaan aikaan erittäin väkeviä tunnelmia ja erityisiä äänimattoja. Blood & Flame taas on kirkkaampi ja selkeästi luuppivetoisempi albumi, mutta sama atavistinen tekemisen meininki on läsnä.
"Easy listening for iron youth" CD kannattaa hommata! Vaikka kyseessä onkin "best of" kokoelma, toimii todella mainiosti. Osa biiseistä on uudelleen nimettyjä ja osa noilta suht yleisiltä julkaisuilta, mutta CD versiolla enemmän biisejä ja kokoelmilta löytyviä mitä harvalla ehkä löytyy originaalina hyllystä. Tuli juuri muutama päivä sitten kuunneltua. Yli tunnin tuota meluisampaa ja kohisevampaa NONia ja ei vielä martial hommia tai leppoisaa juonto-muzak hommia.
Quote from: FreakAnimalFinland on May 27, 2024, 08:40:03 AMJoensuun noise/bm fuusiokeikalta kuului kehuja etenkin A&S keikasta ja Oulun häppeningistä myös. Lahdessa oli Tirrassa Läjä suristelemassa laitteitaan, mutta kaikenlaista runoa ja taidetta sisältävä häppening meni jotenkin niin ohi että vaikka kävin Tirrassa vain muutamaa tuntia ennen tapahtumaa sekä Tirra/Torvi keikkamainokset sun muut syynätty, ei tullut huomattua tai kuultua kenenkään puhuvan tulevasta Läjän vedosta. Jokusen metrin päässä toisessa kuppilassa juuri sillä hetkellä. Viime vuonna kun osui kolme noise keikkaa samalle päivälle, tuli hieman ihmeteltyä... nythän tälläinen 3 keikkaa viikonloppuna tuntui jo.. ihan normaalilta! heh...
Vähemmästäkin tulee tunne, että jonkinlaista noisen uutta tulemista eletään Suomessa, heh!
Aktiivisia tyyppejä tekemässä eri puolella maata kovalla tatsilla, niin kyllä niitä tuloksia syntyy. Elokuukin näyttää aivan kreisiltä, on Rääseikköä ja Harsh Ways Festiä sekä Helsingin kemuja. Ens vuoden Rääseikötkin on vahvasti työn alla.
Näköjään Incapacitantsilla kaksi keikkaa syyskuun alussa Cafe Otossa Lontoossa.
Quote from: Commander15 on May 27, 2024, 08:54:27 AMAktiivisia tyyppejä tekemässä eri puolella maata kovalla tatsilla, niin kyllä niitä tuloksia syntyy. Elokuukin näyttää aivan kreisiltä, on Rääseikköä ja Harsh Ways Festiä sekä Helsingin kemuja. Ens vuoden Rääseikötkin on vahvasti työn alla.
Meiningit täysin alkutekijöissään vielä, mutta uskallan alustavasti luvata että marraskuulle olisi tulossa myös jotain jännää.
RECOMNINANTS "Splatterfarm" kassu, mainitsin jo playlistissä, mutta pitää vielä todeta että kolisi kyllä hyvin! Digitaalinen ei ole ihan niin hyvä kuin hienosti soiva kassu, jossa ehkä hitunen extra saturaatiota ja lasisen kovia diskantteja hieman rosontava ominaisuus ihan helvetin hyvä lisä. Meni yksi päivä kassua pyörittäessä kun joka kerta kun puolta vaihtoi ja pääsi B puolen loppuun, teki mieli vaan pyöräyttää kassu uudestaan eikä napata jotain muuta pinoista.
Äänikollaasinoise on yksi tavallaan aika haastava laji. Tai liekö se nyt varsinaisesti haastava, mutta jos vertaa että käsillä on vaikka pöydällinen pedaaleita ja shaker... tai joku syntikka set-up, niillähän soittaa kassun jos toisen. Ei sinänsä haaste, mutta ehkä enemmän aikaa vievä esivalmistelu, kerätä laajalti erilaisia raaka-soundeja, pikku pätkiä monenlaista tavaraa, joka voi vaatia tilanteiden ja objektien etsimistä, leffojen ääniraitojen lainailua... mitä kaikkea sitä nyt päätyykään tekemään. Recombinants kamassa hienoa sellainen vanhan ajan äänikollaasiviba, ettei ole mitään erikoissäksätyksiä, ei laitekikkailuita, vaan se voisi olla jopa sellaista kasari Merzbow/NWW jalanjäljissä tulevaa joka ei ole ihan niin nitkutus ja impro menoa, vaan hieman enemmän toinen jalka tuhdimman kassunoisen suunnalla. Kassulla tämä ominaisuus tulee paremmin esiin kuin diginä. Matskun flow tuntuu että tätä on ehkä soitettu tai fiilistelty enemmän kuin... editoitu? Flow etenee hienosti, kokoajan uutta meininkiä tulee ja editointi on tavallaan aika kevyttä. Tekniikat on hyvin sellaista old schoolia, tyyliin feidataan matskua sisään, takaperin soivaa kassua, mietoa kassu overdriveä eikä ehkä juuri pedaaleita? Vaikka tuollaista B-puolen puolivälin muljuilevaa soundi kollaasia voisi kuunnella vaikka... no päivän nyt alkuunsa! Merzbow – Batztoutai.... fiiliksiä tulee heti mieleen, mutta toisaalta alkaa miettimään että miten tämän tyylinen "musique concrete" viballa duunattu kollaasinoise onkin aikas harvinaista - niin että ääniä saalistettaessa ei ole laiskoteltu. Tosin, Masamikin taisi hieman oikaista Batztoutain kanssa kun tribuutti hengessä rippasi ranskalaisista vintage klassikoista source kamoja.
Hieman kiinnostaisi mietteet noise (audio)kollaaseista ja kenties suosikkeja.
https://tribetapes.bandcamp.com/album/splatterfarm
Alkuperäinen Batstoutai...
https://www.youtube.com/watch?v=KyOsWVyFcvo
1993 remix/cut up myös kova
Ja https://www.youtube.com/watch?v=1shyStQoUT8
Äänikollaasinoise on parhaimmillaan... parasta? Itsekin mieluusti otan suosituksia vastaan. Yllä mainittu Recombinats netistä jo kova, kasetilta varmasti vielä kovempi. Eikös Veprisuicudakin nyt pitkälti mene äänikollaaseista? Ehdottomasti ainakin paikoitellen ihan puhtaasti kasattua hommaa ja toki paikoitelleen kuulostaa itse soitetulta. Anyway Veprisuicidan ainoa huono puoli on, etten voi kuunnella sitä samana päivänä muiden levyjen kanssa, koska mikään muu ei kuulosta sen jälkeen miltään.
Tuosta äänilähteiden etsimisestä tuli mieleen Pain Appendixin WCN-haastattelu, jossa puhuttiin yhteensopivien äänten löytämisestä. Kun virittäytyy tämän maailman tomulle alttiiksi niin jatkuvasti ja kaikkialla kuulee hyviä ääniä ja nopsasti niitä lokeroi päässään. Onneksi nykyään kenttänauhurit on halpoja ja pieniä! Ja voihan paremman puutteessa puhelimellakin jotain taltioida hetkessä. Kokemus on, että aina kannattaa nauhottaa vaikka sitten sillä puhelimella. Harvemmin sitä puhelinnauhotus on kaduttanut jälkikäteen, mutta monet hyvät äänet joita ei nauhottanut talteen kyllä harmittaa ja puskee uniin.
Kollaaseista puheen olleen hävytön mainospuhe: väkersin tässä neliraiturilla ja kasettidekillä julkaisun. Homman nimi teollisuuskohteilla nauhoitettuja äänimaisemia, loopeja ja uskonnollista sämpleä ilman varsinaisia efektejä (kuuman signaalin nauhasaturaatiota ja raiturin nopeudensäätöä lukuun ottamatta) raiturille raita kerrallaan ilman uusintaottoja. Masteri livenä jamaikantyyliin raiturilta yhdellä otolla tasoja ja säädellen kasetille. Kaksi 15 min kappaletta, toisessa arkaaista buddabiittiä ja toinen... compassion electronics?! Oli miten oli kyseessä kokeilu lähinnä omaksi iloksi ja henkisen kasvun nimissä (vittu että sattuu kaikki virheet kaapelirätinästä lähtien), mutta dubailen kierrätyskassuille ja askartelen kannet halukkaille. Vaihtuu juttuihin tai pennosiin jos niikseen on. Ensi talvena sitten lisää romumölyelektroniikkaa.
Mun tuli ostettua tuo Recombinants-kassu edellisellä Lahden visiitillä, ja on todellakin korvanmyötäistä ja mielenkiintoista musaa. Homma etenee juuri sopivalla tahdilla pitäen mielenkiinnon yllä koko nauhan vajaan puolen tunnin keston ajan yllä. On hyvä!
Äänikollaasihommista saatoin jo joskus aiemmin suositella VAUVAn julkaisemaa Alexander Ross "Grandfather Paradox" -älppyä. Kyseessä siis tuollainen obskuuri vuoden 1989 kassujulkaisu vinyylille prässättynä. Ei sinänsä ehkä tipahda ihan noiselokeroon, tai välttämättä edes kovin lähelle, mutta voisin kuvitella, että moni äänikollaasinoisen ystävä saa tuosta paljonkin irti. Enemmän kaikenlaista "oikeaa musaa" mukana, eikä tuossa esimerkiksi hyödynnetä nauhasaturaatiota ynnä muita kassunoisekikkoja, mutjoo... jollain psykedeelisellä tavalla todella koukuttava kokonaisuus joka tapauksessa!
https://soundcloud.com/tomutonttu/alexander-ross-grandfather-1
https://soundcloud.com/tomutonttu/alexander-ross-grandfather
Keränen taisi nimetä tuon "Batztoutai":n taannoin Merzbow top-vitosessaan – silloin tsekkasin nopeasti mistä on kyse ja totesin itsekin hyväksi, mutta tuppaa nämä YouTube-kuuntelut jäämään niin pintapuolisiksi, että ei heti yhdistynyt aivoissa tähän "Splatterfarmiin", mutta yhtäläisyyksiä löytyy ehdottomasti.
Lisää suosituksia peliin, kiitos!
Quote from: Heppakirjat on May 30, 2024, 11:41:36 AMOnneksi nykyään kenttänauhurit on halpoja ja pieniä! Ja voihan paremman puutteessa puhelimellakin jotain taltioida hetkessä. Kokemus on, että aina kannattaa nauhottaa vaikka sitten sillä puhelimella. Harvemmin sitä puhelinnauhotus on kaduttanut jälkikäteen, mutta monet hyvät äänet joita ei nauhottanut talteen kyllä harmittaa ja puskee uniin.
Puhelimen itse monesti mieltänyt... puhelimeksi, mutta kun asiaa järjellä ajattelee, eipä se enää varsinaisesti mikään puhelin ole ollut vuosikausiin ja laite ihan samanlainen diginauhuri kuin mikä tahansa kannettava zoomi olisi - kunhan vaan on mikrofoni. Tosin sitäkään ei välttämättä aina tarvitse.
Hommasin alunperin haastattelutarkoituksiin pieniä rintaan kiinnitettäviä lavalier nappi mikrofoneja. Puhelimessa se ei vaadi edes esivahvistimen käynnistämistä. Jos on applen vehkeet, toimii plugi/lightning adapterilla ihan helposti. Nihkeää tietysti on ettei voi tarkkailla nauhoitusta samaan tapaan kuin kuulokkeet & zoomi -set upilla. Soundillisesti kuitenkin tulee aika lailla ammattitason kirkasta nauhoitusta ja parin metrin johdon päässä olevaa mikrofonia voi halutessaan ujuttaa monenlaiseen rööriin. Jos tuntuu että diginauhuri on liian iso kujettaa mukana, tuollainen pikku lavalier kondensaattorimikrofoni vie about tulitikkuaskin verran tilaa joten ei pitäisi enää siitä olla kiinni.
https://www.gigantti.fi/product/tv-aani-ja-alykoti/mikrofonit-ja-tarvikkeet/mikrofonitarvikkeet/maono-active-lavalier-microphone-for-smart-phone-camcorders-etc/305722
Quote from: Heppakirjat on May 30, 2024, 11:41:36 AMaskartelen kannet halukkaille. Vaihtuu juttuihin tai pennosiin jos niikseen on. Ensi talvena sitten lisää romumölyelektroniikkaa.
Ehtiikö lauantaiksi jos turkuun matka? Kelpaisi!
kollaasinoisesta suositteluja Merzbown Age of 369 joka jotenkin hämärästi jollain CD versiolla on Chant 2sen kylkiäisenä ainakin, en tiedä tai ymmärrä miten se alunperin on julkaistu.. En äkkiseltään muista myöskään onko siinä nyt jotain muuta efektiä puristien makuun, mutta enimmäkseen se kassuloopeilla taitaa pyöriä ja kollaasin tunnelma on vahva.
Toinen on William Burroughsin Nothing Here Now But The Recordings. Kun jengi puhuu cut up-noisesta niin itsellä on aina ensimmäisenä päässä tällainen ihan konkreettinen cut up-kollaasi, ja sitten aina petyn suositeltuihin matskuihin,heh.
Terästaivaan Alla
Aprapat soitti maalailevimman livekeikan jonka häneltä olen kuullut. Nauhoilta pyöri tunnelmalliset syntikka- ja musiikkiloopit, joiden päälle annosteltiin pieteetillä melua, rapinaa ja rätinää. Osa nauhalta ja iso osa elävänä lavalta. Joku sanoikin, että tässä oli vähän martial viboja eikä mielestäni ollut lainkaan väärässä. Aivan todella hieno ja kova veto, joka kuulosti paikoin melkein liian hyvältä? Ettei vaan olis Milli Vanilli... no vitsit sikseen. Taustavilimilläkin sattui ja tapahtui ja oltiin ehdottomasti minua puhuttelevissa tunnelmissa. Jostain syystä tuntui, että olisin nähnyt saman taustavideon joskus aiemminkin, mutta se kai ei voi pitää paikkaansa?
Haudat soitti nauhamankeloituja ääniä ja päälle välillä mikserifeedbackia. Hyvää nitkutusta, natkutusta ja naputusta. Ja kiva kuulla taas vähän erilainen, mutta tunnistettava Haudat-live.
The Räty soitti taannoiseen Oulun keikkaan verrattuna huomattavasti harsh noise wallimman vedon. Hyvin kuitenkin tekstuureja ja vaihtelua mukana ja oli tosi hyvä, vaikkei tuo hnw tai sinne kallellaan oleva tavara noin lähtökohtaisesti oikein ole juttuni. Livenä tuntuu kyllä toimivan kunnon PA:sta aina.
Commando 15 soitteli Steel Rääseiköstä tuttua kirskumista, mutta settiin oli kaivettu alkupuolelle uusia jopa rytmikkäitä ääniä, joten keikan pituus kasvoi 10 minuutista jopa huimaan 12 minuuttiin? Oli miten oli nautin todella paljon teräksen kirskeestä ja tällä kertaa keikalla oli jopa revittelyn tuntua! Toki Commandon kontekstissa, mutta silti. Kaikki hyvät puolet Rääseikön keikasta ja vähän vielä päälle. Kelpaa.
Nuoren Veren debyyttiä oli tietenkin odotettu. Ja odotukset lunastuivat moninkertaisesti. Esineillä soitettuja ääniä, kelanauhoituksia, sopivasti efektejä ja hyvin artikuloituja vokaaleja kokonaisuuteen sopivalla soundilla. Erityismaininta yleisöön jaetuista siemenistä ja niittyvallankumoukseen liittyvästä puheesta. Ihan sydän meinasi pakahtua tässä kohtaa: sissiniityistä voisi kirjoitella loputtomiin, mutta kaikille vallankumoustaistelijoille joita asia kiinnostaa niin ehdottomasti hyviä kaupungintukotuskasveja ovat esimerkiksi mäkitervakko ja neidonkieli. Neidonkielen viiltäessä kädet vereslihalle siemeniä kerätessä voi jokainen meistä tuntea olevansa osa vallankumousairuetta! No se siitä. Arvostan toimintaa ja oli aivan todella pysäyttävän hieno keikka. Helposti olisi mennyt vielä pari kappaletta näiden kolmen lisäksi ja toivottavasti näille livevedoille tulee jatkoa.
Absolute Keyn ja Hail Conjurerin keikka tuntui alkuun vähän hakevan paikkaansa, mutta rautamyllyn jauhaessa, biittien takoessa taustalla ja Conjurerin karjuessa mikkiin ei voinut olla tunnelmoimatta. En tiedä onko tämä tosi kaukaa haettua, mutta hetkellisesti tuli jopa Godflesh mieleen? Käsi kasseille ja rock and roll!
Kaikkien keikkojen tiimoilta pakko kehua äänentoistoa. Tosi hyvät soundit kaikkilla! Ja kaikin puolin kiva ilta. Kotiin lähdettiin euroja köyhempänä, mutta kasetteja, levyjä ja ennen kaikkea uusia tuttavuuksia ja kokemuksia rikkaampana. Kiitos HWS-järkkääjille hienosta illasta ja kiitos niin tutuille kuin tuntemattomillekin mukavista jutustelutuokioista!
Hauska lisä oli että vaikka Turun keskustassa ilmeisesti tuli vettä kokoajan, Kammio nimellä tunnetun keikkamestan alueella oli lähinnä.. puolipilvistä? Aamupäivällä vielä tukahduttava helle ja pikku sadekuuron jälkeen viilentyi sopivaksi ja ei montaa kuuroa tullut illan aikana jotka olisi vaatinut sisään menoa.
Oli kyllä helkkarin hyvät keikat ja Heppakirjojen rapsa kertoo olennaisimmat. Omina lisäyksinä olisi että Aprapat setti näytti nimenomaan sen asiallisen PA ja huolella tehdyn soundchekin hyvät puolet. Nyt soundi oli sellainen hyvällä tavalla muhjuinen "kassu noise" viba. Jos setti vedettäisiin mini PA kanssa, voi olla että äänenvoimakkuutta saadakseen litistyisi ja kireytyisi kihinäksi ja taas jossa isossa venuessa subbari jyly tyypillisesti pilaa monia keikkoja. Nyt oli todella korvanmyötäinen kun volumea riittävästi ja laitteet sallii artistin ominassoundin! Videotaidehan oli melko bizarrea sexipätkää että lopulta jopa rajumpi kuin... Bizarre Uproarin tausta video oli äskettäin, heh! Esteettisesti kuitenkin harkittu ja tyylikäs mutta myös muilla tavoin mehukas! Martial viba! huh huh, itse jo mielessäni mietin settiä kuunnellessa Test Dept/Militia perkussio lisien sopivuutta tiettyyn kohtaan settiä kun todellakin sellainen fiilis puski läpi.
Haudat taisi kohdata kirotut kassut tilanteen yhdessä kohtaa? Sen verran intensiivisesti räpläsi walkmanin ja kassun kanssa. Ei kuitenkaan millään tapaa pilannut keikkaa, vaan soundihan jylläsi kokoajan.
The Räty toimi minusta helvetin hyvin. Alussa ehkä pieni lopullisen soundin etsiminen, mutta sitten loppu olikin kunnon tulitusta. Lopulta miellän tälläisen matskun enemmän perinteiseksi harsh noiseksi kuin HWN täysin tietäen että hiusten halkomista. Kyllä sieltä vyörytettiin melkoista äänimuuria, mutta toisaalta kun kokoajan aktiivista äänen muokkausta, oli kovaa harsh noisea joka kelpaa itselleni paljon paremmin kuin staattinen jyrinä.
Commando 15 oli aivan helvetin hyvä. Ehdin jo monelle mehustella että luultavasti illan paras, mutta perun puheeni vain siltä osin että ensinnäkään ei mikään kilpailu kyseessä plus tekijät kaikki niin erilaisia, ettei oikein vertailukelposta! Sellainen riipivä narske että aivan loistava. Tietysti voi sanoa että C15 setti oli tavallaan "yksi juttu", mutta se kantoi täydellisesti setin ajan ja lopussa jotenkin näytti että artisti huomaa että nyt ei kannata enää jatkaa ja lopettaa tyylikkäästi hyvissä ajoin.
Nuori Veri, kun artisti juontaa että viimeinen laulu lähdössä, oma fiilis oli että vastahan tämä setti alkoi! Mitä hittoa?! Olisikohan se lopulta ollut hitusen alle 30 min? Se kertoo matskusta paljon että setti kantaisi taatusti stadionluokan keikan. Myös "bändimäinen" habitus hauska lisä, välispiikkeineen ja julistuksineen. Setti oli selvästi vimpan päälle sävelletty ja mietitty ja apumiehenä keikalla äänihommissa mestaritason jätkä joka nauhoittanut mm Iäinen nimellä. Pääsääntöisesti rauhallisempi poljento kuin varhaisilla kassuilla.
HC/AK setti on tullut nähtyä pari kertaa aiemmin ja paljon samoja biisejä. Ellei jopa kaikki? Oma suosikkipätkä oli instrumentaali osuus ihan setin lopussa. Erikoista erikoisääntä. Ei oikein pysty sanomaan onko industrial hyvä sana kuvata, sillä se voi assosioitua väärin. Vaikka toteaisi että käytössä rytmiä, isoja kosketinsoittimia, rumpupelti ääni, lattiatomi jytkettä... niin luultavasti ellei ole matskua kuullut, syntyy mielikuva jostain ihan muusta. Välillä oli melkein kuin Club Moral laulaja vetäisi Keuhkot matskua - eikä mitenkään huonona mielikuvana.
Ja olipas muuten melkoiset skenen kokoontumisajot. Tuli nähtyä jätkiä joita on nähnyt varmaan vuosikymmen sitten viimeksi. Toki jokunen "siviilihenkilö" myös, mutta noise artisteja taisi olla paikalla varmaan.. 40, heh! Siinä olisi ollut melkein ryhmäkuvan paikka pihalla.
Quote from: FreakAnimalFinland on June 02, 2024, 11:05:23 AMHaudat taisi kohdata kirotut kassut tilanteen yhdessä kohtaa? Sen verran intensiivisesti räpläsi walkmanin ja kassun kanssa. Ei kuitenkaan millään tapaa pilannut keikkaa, vaan soundihan jylläsi kokoajan.
Joku kommentoi keikan jälkeen, että Haudat oli paikoitellen jopa vähän kuin J Dilla soittamassa noisea. Kieltämättä walkmanin räpläyksestä tuli aika herkullista Dillatimeä, ettei kuvaus mielestäni hirveän kaukaa edes ole haettu eikä tosiaan haitannut yhtään!
Quote from: Heppakirjat on June 02, 2024, 11:29:06 AMQuote from: FreakAnimalFinland on June 02, 2024, 11:05:23 AMHaudat taisi kohdata kirotut kassut tilanteen yhdessä kohtaa? Sen verran intensiivisesti räpläsi walkmanin ja kassun kanssa. Ei kuitenkaan millään tapaa pilannut keikkaa, vaan soundihan jylläsi kokoajan.
Joku kommentoi keikan jälkeen, että Haudat oli paikoitellen jopa vähän kuin J Dilla soittamassa noisea. Kieltämättä walkmanin räpläyksestä tuli aika herkullista Dillatimeä, ettei kuvaus mielestäni hirveän kaukaa edes ole haettu eikä tosiaan haitannut yhtään!
Hah! Joo, tämä yksi luuppinauha + tuo pikkunauhuri -kombo yski jo perjantaina treeniksellä, mutta päätin uhmata sitä kuin märkää pierua, ja punttiinhan se tuli, heh. Se vähän vesitti setin loppupäähän mietittyä kaarta, ja ehkä tosiaan pidempi soundcheck olis ollut itsellenikin eduksi, kun lavalla oli hieman haasteita kuulla mitä oli tekemässä. Mutta mitäpä näistä.
Muuten kyllä aivan 5/5 iltamat!
Aprapatin uusi setti oli vielä edellistä parempi, ja soundi tosiaan viimeisen päälle kohdallaan. The Räty operoi hiukan staattisemman äänen parissa kuin Oulussa, mutta toimi näinkin oikein mainiosti! Commando 15 vielä piirun verran parempi kuin ekalla kiepillä, ja erityisesti keikan alkupuoli oli todella kova. Nuori Veri lunasti odotukset sata-nolla, ja tiukasti treenattu ja näpeissä pysyvä esitys oli live-tilanteessa jopa hieman teatterimainen. AK/HC-kollabista ei ollut aiempia havaintoja, joten se pääsi kaikessa tyylillisessä kirjavuudessaan yllättämään varsin positiivisesti.
TERÄSTAIVAAN ALLA 1.6.2024
Harsh Ways Syndicate jatkoi ansiokkaasti mielenkiintoisten ja jännittävien iltamien järjestämistä. Aiemmista keikoista oli tullut kuultua hyvin lupaavia raportteja ja nyt pääsi sitten itsekin osallistumaan meininkiin. Tunnelma paikan päällä oli välitön ja leppoisa, mutta järjestelyt oli silti hoidettu huolella ja viimeisen päälle. Vilpitön innostus ja asiaan syventyminen olivat vahvasti läsnä.
Hail Conjurer muotoili hyvin, että kun äkkäsi roudatessa Mister Umpion olevan vastuussa miksauksesta ja lavatekniikasta, alkoi spontaani tuulettaminen. Olimme hyvissä käsissä. Yleistä fiilistelyä voisi kirjoittaa paljonkin, mutta pikakelataan itse esityksiin:
APRAPATin keikan jälkeen ajattelin, että voisi pakata soittokamat ja lähteä saman tien himaan, hah! Veto oli niin uskomattoman hieno, että jo se yksin oli Turun reissun arvoinen. Vilho annosteli neliraitureistaan niin rasahtelevaa ja litisevää matonoisea kuin haikean tunnelmallista musikaalisempaa antiakin. Aprapat/Satatuhatta-estetiikka on tunnettu vintage-naiskauneuden arvostuksestaan, mutta tällä kertaa taustavideon lihallisempi ja oudompi anti pääsi jopa vähän yllättämään. Jonkinlainen pieni käärme tai muu luikero pätkittiin palasiksi karvapyramidin päälle, äässistä töröttävä pyrstö tanassa ryömittiin kohti meren kuohuja ja veressä kylvettiin kreivitär Bathory -tyyppisesti. Mestarillinen keikka, johon voisi liittää kaikenlaisia laatusanoja, mutta sanottakoon että tässä kohtasivat ennen kaikkea Näkemys ja Toteutus.
HAUDAT kiristeli hampaitaan, että onpa kiva kavuta lavalle Aprapatin jälkeen, mutta miehellä ei kyllä ollut tällä näytöllä mitään hävettävää! Jos äänellistä antia vertaa Aprapatiin niin jopa elokuvamaisen tunnepitoisuuden ja maukkaan narskutuksen sijaan tarjolla oli useamman pykälän houreisempaa ja sotkuisempaa matskua. C-kasetit, kelanauhat ja mikseristä ruuvatut sähinät loivat hyvin mykkyräisen ja psykedeelisen kokonaisuuden, joka oli samaan aikaan laid back että hyvin levoton. Yleisön näkökulmasta korvalappustereoiden kanssa taistelu (kirotut kasetit ja kituva antiikkinen elektroniikka!) oli hyvin minimaalinen takaisku ja setti pysyi nautittavana loppuun asti.
THE RÄTY on charmantti herrasmies ja aito noisemaanikko, suorastaan noisehullu. Hieman Heppakirjojen tapaan on kuitenkin todettava, että tämän tyyppistä kampetta ei juuri tule kotioloissa kuunneltua, mutta ärhäkän PA:n ansiosta löylyä tuli kyllä huolella. Äänenpaine ja ilman hengähdystaukoja tarjoiltu raasto tekivät sen mitä pitikin. Ilmeisesti Oulun keikalla taustavideona nähtiin editoidumpaa ja enemmän keikan kanssa yhteen ajastettua kuvaa? Nyt YouTubesta tykitellyn Rätydokumentin paljon puhuvia päitä sisältävä suun aukominen oli aika hönö, mutta se oli luultavasti tarkoituskin.
COMMANDO 15 soitti ihan helvetin pahan kuuloista kirskunaa. Tinnituspotilaana ja herkkäkorvaisena miehenä piti merkittävä siivu setistä kuunnella reilusti sivummalla, mutta samalla totaalista lähestymistapaa oli pakko arvostaa. Aivan kauheaa ääntä, I love it! Pelkistetty ja rankaiseva peltilevyn pahoinpitely tuntui ajoittain punahehkuiselta ruuvimeisseliltä tärykalvoilla, mutta silti siinä oli läsnä selittämätön taiteellinen ulottuvuus. Siinä ei ollut lainkaan "kaikki täysile, bailataan ja rämistellään" -henkistä tekemistä vaan tietynlaista vakavuutta ja painoarvoa. Tiivis kesto oli myös tyylitajuinen ratkaisu.
NUORI VERI -settiä olen tietysti jäävi kommentoimaan, mutta todetaan, että olin jo vuosia pohtinut kannattaako materiaalia ylipäätään esittää livenä ollenkaan. Tuttu mies ja rikoskumppani kirjakustannushommista sai kuitenkin ylipuhuttua keikalle ja vedon jälkeen ei kaduttanut pätkääkään. Se meni aika lailla kuten oli suunniteltukin, paria lennosta tehtyä muutosta lukuunottamatta, jotka nekin tuntuivat onnistuvan hienosti. Aktiivista keikkakonetta projektista ei ole kuitenkaan tarkoitus tehdä.
ABSOLUTE KEY + HAIL CONJURER -kollaboraation olin nähnyt kerran Kouvolan Kulttuuritalleilla ja setti taisi olla aika lailla sama tälläkin kertaa? Oman keikan jälkeen oli takki melko tyhjä, mutta tuli kuitenkin seurailtua ja kuunneltua tätäkin jonkin verran. Keikan viimeinen kolmannes oli mielestäni onnistunut, eritoten ihan loppu jossa Klemi soitti jotakin meluisan melodista ääntä ja Conjurer jysäytteli yksittäisiä ääniä syntikastaan. Godflesh-biisi rokkasi toki myös.
Keikkojen väleissä tuli käytyä ihmisten kanssa kymmeniä keskusteluja, jotka jälkikäteen muisteltuna vetävät suun virneeseen ja saavat elinvoiman palaamaan reissussa rähjääntyneeseen kehoon. Matkaan tarttui myös pari äänitettä eli Commando 15:n diilaama Giärmäi-kasetti, joka on jo Bandcamp-kuuntelun kautta hyväksi havaittu, sekä Lahden maestron kätköistään kaivama Theta / Hum of the Druid splitti! Näitä kyllä kelpaa mehustella ja toivon kovasti, että pääsisi syksyn keikoillakin pyörähtämään yleisön ominaisuudessa.
Quote from: Heppakirjat on June 02, 2024, 11:29:06 AMQuote from: FreakAnimalFinland on June 02, 2024, 11:05:23 AMHaudat taisi kohdata kirotut kassut tilanteen yhdessä kohtaa? Sen verran intensiivisesti räpläsi walkmanin ja kassun kanssa. Ei kuitenkaan millään tapaa pilannut keikkaa, vaan soundihan jylläsi kokoajan.
Joku kommentoi keikan jälkeen, että Haudat oli paikoitellen jopa vähän kuin J Dilla soittamassa noisea
Se olin minä, hehe. Ainakin muistikuva on, että keskustelin Dillasta Jazzhandin kanssa Hautojen yhteydessä. Jazzhandista puheenollen, reissun riemastuttavimpia kuvaotoksia oli Jazzhandin ja The Day of the Antlerin yhteiskuva. Miehethän ovat kuin kaksi marjaa! Vai kuin isä ja poika... Antlerilla oli myös kevyesti illan edistynein kantosysteemi: olkalaukku kummallakin puolella (!!!), kaulassa roikkuva kangaskassi, sekä muovikassi kainalossa.
Quote from: Heppakirjat on June 02, 2024, 01:51:06 AMAbsolute Keyn ja Hail Conjurerin keikka tuntui alkuun vähän hakevan paikkaansa, mutta rautamyllyn jauhaessa, biittien takoessa taustalla ja Conjurerin karjuessa mikkiin ei voinut olla tunnelmoimatta. En tiedä onko tämä tosi kaukaa haettua, mutta hetkellisesti tuli jopa Godflesh mieleen? Käsi kasseille ja rock and roll!
Itselle tuli myös jossain vaiheessa Godflesh mieleen. Hail Conjurerin syntikkatöräytykset kuulostivat tosiaan ajoittain erehdyttävästi Godfleshin bassolta eli olivat enemmän kuin kohdillaan!
Haudat-setin walkman-ongelmista useampi jo maininnut mutta itse tykkäsin miten loppupuolella tuntui että artisti "luovutti" ja otti play-napin painalluksen tuottaman napsahduksen osaksi äänipalettia ja se play/stop/rew-runkkaus kuulosti mahtavalta!
Aprapatin tuherovideo jaksaa lämmittää mieltä edelleen.
Rapsa päivitettynä englanniksi hieman tarkemmilla huomioilla sekä mukana videolla n. 4-5 min per artist. Kemujen järkkäreillä on taatusti parempia kuvia että parempi audio tallessa, mutta SI dokumentoinnin puitteissa näillä mennään.
Hyvät rapsat jo muilta, ei paljon lisättävää. Kaikki bändit varsin hyviä, Haudat vähän pahassa paikassa Aprapatin tyylinäytteen jälkeen mutta hyvin luisti. Räty oli hyvää elinvoimaista tuuttausta vähän hienovaraisempien juttujen jälkeen. Kaikki ketä haastoin, taisivat laittaa suurimmat odotukset Nuoren Veren ja Commando 15:n suuntaan kuten itsekin, enkä usko, että kukaan heistä pettyi. Kyllä oli sellaista herkkua että huh huh. Levyjä ei tullut haalittua, mutta lupaava uusi runoteos PEDON TALJA sentään lähti matkaan. Toivottavasti myös Sarvesta löytyy jossain kohtaa?
PEDON TALJA Löytyy jo nyt, ei ole vielä listalla, mutta ehkä sinnekin pitää laittaa pari kpl.
Tekijältä löytyy tekstejä aiemmin ilmestyneessä Keratiini lehden #3 numerossa. Jokaista numeroa pitäisi olla vielä muutamia jäljellä ja niissä on monesti mukana tyyppejä jotka on tuttuja noise skenestä tai musahommista. Contortus, Aeoga, Amek-Maj, Kaarna, ynnä muita, mutta myös tekijöitä jotka ei assosioidu skenehommiin. Homman nimi siis wanhan liiton taide-zine jossa runoja, piirustuksia, tarinoita, kollaseja, runoja... Jos ei storesta löydy tätä lukiessa, pitää tehdä uusintapainoksia viimeistään kun #4 ilmestyy.
Kiitoksia vaan Godflesh-kommenteista, lämmittävät mieltä. Ja tosiaan, Terästaivaan alla oli hyvä olla, vahvaa ja keskenään sopivan erilaista melua jokaiselta.
Laitettiin muuten tuo keikallakin myynnissä ollut AK/HC-livekassu Bandcampiin/YouTubeen, jos jotakuta kiinnostaa tsekata:
https://absolutekey.bandcamp.com/album/trident-vision-live / https://www.youtube.com/watch?v=AkzMHdoI7qo
Mainostetaan tässä samaan syssyyn Absolute Key / Ahulabrum -splittiä, jonka Atrocity Altar pisti pihalle. Oma puoli on aika all-over-the-place-hengessä kasattu "mökkihöperyys osoittautuu astraalitasojen vihamieliseksi tunkeumiseksi kertojan mieleen" -trippi, jossa seilataan nyt ainakin post-punkin. BM-psykedelian, raivopäisen industrialin ja avaruusambientin maisemissa. Ahulabrum taas aina tasokasta ja marginaalissa pysyttelevää melu/BM/UFO-palvontaa.
https://absolutekey.bandcamp.com/album/split-with-ahulabrum
Kiitoksia kaikille Turkuun saapuneille ja eritoten Harsh Ways Syndicaten väelle, järjestelyt olivat vähintäänkin ensiluokkaiset ja tunnelma oli lämmin. Paikalla oli tosiaan runsaasti Suomen noisepiirien "kermaa", heh! Keikat olivat erittäin hyviä ja tila toimi tällaisessa ilmaisussa kuin häkä, iso kiitos P.D.:lle äänihommien rautaisesta hanskaamisesta. Automatkoilla Turkuun ja takaisin tankattiin niin runsaasti ysärikantria, Phil Collinsia sekä martial industrialia, että nähtäväksi jää että millaista kermaista synaa ja geittivirveliä seuraavalla C15 levytyksellä lopulta kuullaan...
Aprapat on kyllä ällistyttävän musikaalinen livenä parin nähdyn keikan perusteella. Äärimmäisen hienoa ja elokuvallista ilmaisua, joka pysyi hallinnassa koko keston ajan ja draaman kaari oli vähintäänkin täydellinen. Uljaan pahaenteinen urkuluuppi loi omalaatuisen tunnelman setin loppupuolen ajaksi. Upeaa kamaa.
Haudat veti selkeästi erilaisen keikan kuin viimeksi Rääseiköillä, hyvä tämäkin. Turun keikka oli selkeästi hienovaraisempi ja "herkempi", käytössä olleet äänet ja äänilähteet olivat hienolla tavalla "heikompia" kuin Oulussa, joka korosti maukkaalla tavalla meiningin kotikutoisuutta. Walkmanin stop-play -nappuloiden ränkkääminen oli selkeä huippukohta keikassa ja nauhalta soineet hengelliset yhteislaulut olivat kuin kirsikka pirtin pöydälle unohtuneen kakun päällä.
The Räty. Erittäin räväkkä! Kunnon murhaa koko keikka, muskelia löytyi ja sitä ei emmitty esitellä. Ehdottomasti oikea soittoaika parin hienovaraisemman keikan jälkeen, sillä tällainen vitalistinen ja elämäniloinen runttaus kohotti illan tunnelman juuri oikeille jengoille tässä välissä.
Commando 15. Jäävään itseni kommentoimasta enempää tätä vetoa. Mutta sanon sen, että oma fiilis oli erittäin positiivinen. Kyllä kelpasi raapia metallia maastoverkon suojeluksessa.
Nuori Veri oli puolestaan aivan älyttömän hyvä. Tätä olisi tosiaan kuunnellut mielellään vaikka keikan kesto plus 45 min. - 1 tunnin! NV onnistui välittämään levyiltään sekä nauhoiltaan välittyvän tunnelman sekä tiety maailmankuvan myös keikkaolosuhteissa. Keikan aikana olikin selkeästi aistittavissa tietyn hengen ja eetoksen läsnäolo. Jo aloitus-spiikki viritti konsertin sekä yleistunnelman ruraalin paha-enteisille uomilleen, joka lunastettiin täysin. Harva yleissoundi aiheutti myös sen, että yksittäisten äänilähteiden rooli korostui. Piezomikitetty saviruukku sekä harvat alasimen iskut toimivat erittäin dramaattisina elementteinä, kun kokonaisäänimaisema pysyi harvana ja kirkkaana. NV:n / Pyryn tekstit välittyivät erittäin väkevinä, kuten MikkoFA toisaalla englanniksi kirjoittikin. Mieletön veto, toivottavasti jatkoa seuraa.
AK + HC -kollaboraatio jäi itelle Nuoren Veren jälkeen hieman vähälle huomiolle. Konerummuilla ryyditetty biisi oli ainakin ihan hittiosastoa ja tämmöstä toivoisi lisääkin! Noin ylipäätään ne Godfleshiä ja muuta muskelimpaa industrial-osastoa muistuttavat vedot toimivat erittäin hienosti. Absolute Keyn sormeilemassa Electribessä oli kyllä ehkä riipivin filtterisoundi mitä olen kuunaan kuullut!
THE DAY OF THE ANTLER kassu 2024
En ihan varma mikähän tämän nimi olisi, mutta c-15 kassu ilmestynyt tänä vuonna ja sisältää Leakage ja Bunker Trash Ritual biisit, jotka lienee jopa meluisinta antleria? Hyvää kamaa ja ei tämä vielä ihan total harsh hommia ole, vaan paketoinnin ja muun fiiliksen myötä edelleen sitä rural industrial vibaa läsnä.
Haudat "Magneettikentät ja tuhkapatsaat" kasetti tuli jo hetki sitten mutta sain käsiini vasta viikonloppuna. Erittäin mainiota jatkoa haudat meininkiin, useamman kerran pyöräytelty ja kuten ennenkin todettu, miehellä on soundi hallussa, hyvä maku millaista rutinaa ja sointia on hyvä olla.
Free Wheeling -kassu, Heppakirjat sivuprojektilla ei olla lopulta niin kaukana Heppakirjoista että ulkopuolisena voisi hahmottaa mikä tarkalleen ehdoton syy uudelle projektille? Toki mikä minä olen sanomaan loputtomien sivuprojektien tekijänä, heh... Laajemmin äänilähteitä, erilaisiakin, mutta on täällä jonkin sortin rompetta ja ihan kunnon noisea myös! Hyvä kassu jo muutamaan otteeseen pyöritelty.
RAUTAKYMI "Pinta" kassu. Osa edeltävien kassujen julkaisijoista mainitsi että ilmoittele jos on jotain reklamoitavaa soundista. Ei noissa ollut, mutta Rautakymi lähti niin että toinen kanava mutella. Välillä pikkaisen ääni vilahtaa sekunnin murto-osan. Tarkemmin katsottuna, kassun "tyyny" oli hapertunut pois kokonaan ja päätin askarrella ja vaihtaa nauhan kokonaan uuteen kassurunkoon. Hommahan onnistui yllättävän kivuttomasti ja jonkinlainen virsien veisuu kasetin runko korvasi aika kusisen recycled kassun. Musa ei siitä muuttumnut, mutta lopulta tuo kanavan mutella oleminen koski lähinnä ekaa biisiä ja tokan aikana lähti kuulumaan molemmat ensin hitusen ja lopulta ihan kunnolla all-on-red vibaisesti. Projekti kyllä hyvin nousujohteisesti etenemässä ja mikäli miekkonen monistaa näitä lisää, kelpaisi myös alusta asti kunnolla soiva kappale! Toisaalta... B-puolella samat kamat ja siinä samanlainen toispuoleinen aloitus.. joten kenties tämä kuuluukin olla näin? Suosittelen todella raa'an ja karkea soundin ystäville, matskua jossa ei tunnu olevan juurikaan "tekniikka". Vaikea sanoa onko mitään pedaaleita, ei syntikoita, vaan kenties vaan täpöllä nauhoitettua raakaa fyysistä tai feedback pohjaista noisea, kassunauhaa, tulee hieman mieleen KDF/KADEF/ODAL/wanha RAMIREZ, jne..
Ollu tota uutta kasettia dubbaillessa teemana Kirotut Kierrätyskassut. Useempi kasetti meni päin persettä just tuolleen. Päättelin että johtuu kaseteista eikä laitteistosta kun osa dubbaantui ihan oikein. Olin vielä tarkistelevinani että kaikki mitä lauantaina otin mukaan oisvat ollu kunnollisia, mutta tais epähuomiossa mennä seulasta läpi tommonen paska...
Tuon sulle kunnollisen version kaupalle sitten jossain vaiheessa.
Quote from: FreakAnimalFinland on June 05, 2024, 04:21:32 PMFree Wheeling -kassu, Heppakirjat sivuprojektilla ei olla lopulta niin kaukana Heppakirjoista että ulkopuolisena voisi hahmottaa mikä tarkalleen ehdoton syy uudelle projektille?
Kyllä se ihan Heppakirjat-kassu on. Pitäis lukea sisäkansissa. Ja kuten ansiokkaasti olitkin havainnut, niin aika lailla Heppakirjat ilman pedaalejahan tuo on.
Ieskadulla Raajakipua olen luukuttanut youtubesta tässä parin päivän sisään viitisen kertaa (noin 50 % näyttökerroista!). Puskista tämä tuli ja treidit totta kai tulilla, mutta huhhuh! Netistäkin kuunneltuna ihan todella asiallista kollaasinoisea. Löytyy rapeita alataajuuksia joista tykkään erityisesti. Myös vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittämiin! Kuunnelkaa, poistakaa ja nauttikaa on meinaan pirun kova.
Ieskadulla - Raajakipu (2024) (https://www.youtube.com/watch?v=ShLaoxqGgOw)
Quote from: Heppakirjat on June 05, 2024, 06:10:13 PMQuote from: FreakAnimalFinland on June 05, 2024, 04:21:32 PMFree Wheeling -kassu, Heppakirjat sivuprojektilla ei olla lopulta niin kaukana Heppakirjoista että ulkopuolisena voisi hahmottaa mikä tarkalleen ehdoton syy uudelle projektille?
Kyllä se ihan Heppakirjat-kassu on. Pitäis lukea sisäkansissa. Ja kuten ansiokkaasti olitkin havainnut, niin aika lailla Heppakirjat ilman pedaalejahan tuo on.
Ieskadulla Raajakipua olen luukuttanut youtubesta tässä parin päivän sisään viitisen kertaa (noin 50 % näyttökerroista!). Puskista tämä tuli ja treidit totta kai tulilla, mutta huhhuh! Netistäkin kuunneltuna ihan todella asiallista kollaasinoisea. Löytyy rapeita alataajuuksia joista tykkään erityisesti. Myös vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittämiin! Kuunnelkaa, poistakaa ja nauttikaa on meinaan pirun kova.
Ieskadulla - Raajakipu (2024) (https://www.youtube.com/watch?v=ShLaoxqGgOw)
Ieskadulla on vitun hyvä! Näitähän nyt tulee joka päivä uusia hyviä nimiä
NOISECAST - JAKSO 11
Vieraana KSNK, Kuusankosken ainutlaatuinen noiseherrasmies. Noisen parissa KSNK on häärännyt jo pitkän tovin ja mielenkiintoisia julkaisuja on tullut pihalle useita. Jokainen omalla tavallaan omaleimainen, ja uusimpana näistä "Murska", joka on kerännyt paljon positiivisia kaikuja. Hiillostavassa kesän lämmössä keskustelimme noisen syvempiä sävyjä, merkityskulkuja omassa elämässä, rahan roolista undergroundkulttuurissa sekä uudesta suominoisesta. Alkuun Noisecastin ruodinnassa on myös kaksi uutta noisekasettia.
https://youtu.be/UfrPWI-879g
YT & Spotify!
Tähän kohtaan osio " bändi selittelee sanomisiaan"
Viittaus kulta-aikaan oli setäsutkaus eikä sitä tule ottaa bändin todellisena mielipiteenä asian laidasta.
Nyt on kovin meno ja sitä on hankala kiistää.
Todella hyvä jakso!
Noihin aikoihin oli vahvasti fiilis että ne kädestä käteen levinneet erikoispakatut kasetit on tietysti hieno juttu, mutta jopa ärsyttävä hekutella jotain uutta julkaisua ja todeta samaan hengenvetoon että kuka tahansa mehustelua juuri sattui kuulemaan, ei voi mistään niitä saada. Siksi CD painos oli olennain en ja kannet jäljitteli alkuperäisten kassujen fiilistä. Toinen pakattuna muutamaan revittyyn riekaleeseen ja toinen metallikoteloon johon hakattu kirjasimilla KSNK logo. CD versiossa hopeiseen disc pintaan painettu metallilaatan skannaus ja kannet aika epätyypilliset paperin riekaleet jewelboxissa.
Ne pari ekaa KSNK kassua kasaavaa "s/t" CD julkaisua ei ole kovin mittavasti enää jäljellä. Kuten haastattelusta tulee ilmi, projekti sellainen ettei juurikaan toistoa löydy. Huonossa mielessä joku voisi sanoa että hyvän julkaisun kuullessaan, ei ole juurikaan tarjolla "lisää samanlaista", mutta vaakakupissa lienee varmasti positiivisempana että nimenomaan ei ole saman toistoa vaan joka kerta jotain erilaista. Haastattelussa onnistutaan harvinaisen hyvin kartoittamaan artistin mielenmaisemaa tavalla joka tuntuu olevan ulkomaiden podcasteissä aika harvinaista?
2000-luvun alun suomalaiset noisenauhat on aina heikko kohta, tuli hommattua ja pyörinyt viime päivät tiukasti soittimessa Gelsominan "Waste Oil Recycled vol. 3" sekä Squamatan "Arrogant Absolut". Gelsominan kasetti ehkä hieman erilaisempi, koska noiseaalto ei ole niin korvia särkevä kun vaikkapa Nostalghialla, vaan enemmän nyansseja omaava ja tasaisempi tietyllä tapaa, taas Squamatan nauha on sellainen että ärsyttää aatella että täyspitkä oli jo valmis mutta Dogma Chase ei saanut aikaiseksi tms? Helvetin hyvä kasetti, todellista noiseilottelua, kaahataan koko stereokuvan leveydeltä ja kaikkea sattuu ja tapahtuu.
Quote from: MT on June 12, 2024, 10:59:10 PMNOISECAST - JAKSO 11
Vieraana KSNK, Kuusankosken ainutlaatuinen noiseherrasmies. Noisen parissa KSNK on häärännyt jo pitkän tovin ja mielenkiintoisia julkaisuja on tullut pihalle useita. Jokainen omalla tavallaan omaleimainen, ja uusimpana näistä "Murska", joka on kerännyt paljon positiivisia kaikuja. Hiillostavassa kesän lämmössä keskustelimme noisen syvempiä sävyjä, merkityskulkuja omassa elämässä, rahan roolista undergroundkulttuurissa sekä uudesta suominoisesta. Alkuun Noisecastin ruodinnassa on myös kaksi uutta noisekasettia.
https://youtu.be/UfrPWI-879g
YT & Spotify!
Tämä oli kyllä loistava, helposti parhaita Noisecast-jaksoja! MT vetelee juontoja ja haastattelukysymyksiä hyvällä otteella ja kasettikatsaus on säilytetty osana jakson rakennetta. Kuten jaksossa luonnehditaankin, olen itsekin pitänyt aina KSNK:ta persoonallisena tekijänä, vähintäänkin Manic/Depressionin jälkeisen matskun osalta. Myös artistin vastailutyyli on miellyttävän suoraviivainen ja rehti, ei mystifioida asioita, mutta toisaalta ei myöskään vähätellä silloin kun sanotaan jotakin itselle tärkeätä. Parissa kohtaa tuli naurettua ihan ääneenkin tarinoinnille, erityisesti kuseva pappa & kirkuva mummo -kohdassa. Seer of Decayn kuuntelu öisissä hanttihommissa oli hieno maininta, tuli oikein lämmin olo ja samaistumisen kokemus, vaikka ihan yksi yhteen samaa ei olekaan tullut tehtyä.
Jakso aiheutti sen, minkä hyvä haastattelu parhaimmillaan saa aikaan, eli heräsi kiinnostus haalia hyllyyn puuttuvia KSNK-matskuja. Itse asiassa taitaa olla kaapissa edustettuna aika lailla "vain" kokoelmaesiintymisten osalta, vaikka esimerkiksi Murskasta on kuulunut paljon kehuja ja olen ajatellut, että voisi sopia omaankin makuun.
Ylläolevan viestin muistelu 2000-luvun nauhoista kuten Squamata-kassusta puolestaan herätti tajuamaan sen, että itsekin on tullut melunauhoja nuuhkittua jo melko kauan... Oma tuntuma oli, että ehkä tässä on nyt vajaa vuosikymmen maistunut suhina ja pauke, mutta käytännössä 2006 asti on tullut ostettua nauhoja ja zinejä. Tarinan opetus: Muistot vääristyvät ja mutatoituvat ajan kuluessa.
FA pääasiassa saa asioita aikaiseksi, aika rivakastikin, mutta väistämättä vuosien varrelta löytyy projekteja jotka ei syystä tai toisesta menneet ihan maaliin asti. Kyse on yleensä jostain mikä vaatii useiden ihmisten panostuksen ja loppujen lopuksi tilanne voi olla että muutama odottelee että milloin tapahtuu kun ovat jo hommansa hoitaneet... ja muut mitä ilmeisemmin unohtaneet koko asian ja joka muistutuksen jälkeen "kohta pitäisi", kunnes asia jo menettänyt merkityksen.
Squamata oli tuollaisessa aika paha sijaiskärsijä ja duolta on nolosti noin tunti julkaisematonta kamaa FA arkistossa. Yksi projekti oli Finland box - joka oli jenkki lafkan kyselemä että voisinko kuratoida tyyliin 5xLP boxin sinne eri USA osavaltioboxien jatkoksi. Bizarre Uproar ja Squamata sai puoliskot tehty, muut ei, kunnes lafka totesi että tämä LP boxien imu ja koko USA new wave noise hiipui niin dramaattisesti että ei tehdäkään. Mielestäni BU käytti matskunsa muualla, Squamatalta jäi 20 minsaa roikkumaan. Sitten oli ajatus massiivisesta rauta romu kolistelu kokoelmasta, joka olisi monen levyn mittainen. Täytyy muistaa että 20v sitten ei vielä ollut suomessa kovinkaan paljoa romun kolistelua. No, Bizarre ja Squamata taas oli ne jotka teki ja tilanne sama. Toinen hyödynsi kamat myöhemmin, Squamata 20 minsaa jäi arkistoon. Samaan aikaan oli myös aika tiivistä suomi-ruotsi yhteydenpitoa (ja lienee vieläkin) ja tuli jossain keskustelussa ajatus suomi-ruotsi maaottelu kokiskassusta ja Squamatalta taas matskut siihenkin... Ruotsissa koko hauskuutus oli unohdettu ihan läppänä, kun taas täällä ainakin osa ihmisistä edustaa sellaista linjaa että "olis hyvä jos..." tarkoittaa että sehän tehdään, eikä vain mietitä että olishan se kiva teoreettisesti. No... Squamatalta jäi se Japsi LP tekemättä kun lafka lopetti vähän kesken kaiken. USA lafkat jotka pisti pihalle kassuja oli myös sellaisia että hoitivat huonosti kommunikointia ja levitystä. Pitää melkein ihmetellä miten nihkeästi kävi kun aktiivikauden helvetin kovasta kamasta niin vähän lopulta päätyi kunnolla levitykseen. Ja että itsekin olen suht massiivisesti osasyyllinen, vaikka jokainen noista mainituista projekteista kusahti vaan siihen että liian monta tekijää joita olisi pitänyt aktiivisesti piiskata hommiin, mutta "väkisin tekemissä" on myös negatiiviset puolensa.
On siitä vuosien varrella ollut puhetta, mitä jos tämä koko hoito pistettäisiin pihalle, mutta mitään kunnon konkreettista päätöstä asiasta ei ole ollut.
Nykyään jos alkaisi väsätä jotain Finland LP boxia tai rautakolisteluboxia, varmasti syntyisikin ihan käden käänteessä. Suomi-Ruotsi maaottelu split olisi kanssa kova, hehe... veikkaan että näinä päivinä olisi ysiviis torilla tavataan meno jo ennen kuin levy edes tullut painosta!
Kokoelmista puheen ollen, Freak Animal International vol 3 CD on nyt pihalla ja projektin tapaan, levyn saa ilmaiseksi tilausten mukana niin kauan kuin painosta riittää. Eka ja toka ehti loppua! Mukana tuttuun tapaan, tuntematonta, suomalaista ja ulkomaista skenen isoa nimeä.
Kiitos kaunis Noisecast palautteesta!
Aika mojova mälli Squamataa siis arkistoissa yhä, sais jätkiä vähän kutitella että IRn tms kautta pihalle. Koittanut haalia aina Squamatat talteen mitä eteen on sattunut. Cumshot Wounds discogsissa mutta turhan jyrkkään hintaan... Terg splitti ei ihan parasta mutta hyvä sekin.
Quote from: FreakAnimalFinland on June 14, 2024, 10:06:15 AMKokoelmista puheen ollen, Freak Animal International vol 3 CD on nyt pihalla ja projektin tapaan, levyn saa ilmaiseksi tilausten mukana niin kauan kuin painosta riittää. Eka ja toka ehti loppua! Mukana tuttuun tapaan, tuntematonta, suomalaista ja ulkomaista skenen isoa nimeä.
Tämä on kyllä erittäin tervetullut sarja, löytänyt mainioita uusia tuttavuuksia, etupäässä Cov Ops (kunnon hittikamaa ladattu kokoelmalle), Kitu, Mo*Te...
Steel Romance / Biofilmi split CS
Steel Romancen puoliskolla on kunnon hyvä teollisuushautuumaan tunnelma. Syntikat pörisee, kohisee, kaikuu ja maalaa. Kaikin puolin todella kylmä veto, joka vie sisäavaruuden harharetkille. Joku yleissaundin karuus tai kotikutoisuus tekee tästä mielestäni huomattavasti paremman kuin keskiverto dark industrial ambient pörinä mikä lie. Käsintehty tunnelma ei mitään palikkaa!
Biofilmin puoliskoa kuvailtiin Touch Starvedin kanssa tehdyn splitin puoliskon juttuja jatkavaksi, mutta nopeammaksi. Parilla ensimmäisellä kuuntelukerrallan ei varsinkaan alku vielä aivan auennut, mutta nyt kun tätä on kuunnellut enemmänkin ja vähän kovemmalla volyymillä niin varsin maukasta rapinaa kaikin puolin. Hienosti rakennettu puolisko, jossa ehtii tapahtua ja vaihtua meiningit sen verran, että homma pysyy mielenkiintoisena. Tavallaan tekisi mieli sanoa, että tältä varmaankin kuulostaisi jos Haudat koveroisi Stinkfingeriä tai toisin päin. Nuhaista ja tuhtia rapinaa, kilkettä ja hervotonta feedbackmekastusta myös. Tällainen ei ehkä hirveän vakavasti otettava ajatus tässä sohvalla maatessa nyt kävi mielessä.
Hyvä kasetti siis molemmin puolin ja kunnon päälle millisestä teräslevystä leikattu ja hitsattu kasettikotelo on kyllä nätti. Painon puolesta sillä voi varmaan vaikka kumauttaa kotirosvoa jos kohdalle sattuu.
Uusin Noisecast oli todella hyvä. Hienoa jutustelua tekemisen tavoista, olosuhteista ja vaikuttimista. Sopivasti historiaakin käytiin läpi, mutta erityisesti kiinnostaa nuo edellä mainitut. Vaikkei ääni edes olisi sellaista, että siitä itse erityisemmin välittäisi niin jatkuvasti peräänkuuluttamani tirkistely tekijän mielenmaisemaan ja tekotapoihin on todella mielenkiintoista. KSNK:n kohdalla tosin äänikin puhuttelee, joten vaikea olla nauttimatta. Tätä lisää!
Quote from: Heppakirjat on June 15, 2024, 01:49:12 PMSopivasti historiaakin käytiin läpi, mutta erityisesti kiinnostaa nuo edellä mainitut.
Quote from: kettu on June 13, 2024, 03:52:48 PMTähän kohtaan osio " bändi selittelee sanomisiaan"
Viittaus kulta-aikaan oli setäsutkaus eikä sitä tule ottaa bändin todellisena mielipiteenä asian laidasta.
Nyt on kovin meno ja sitä on hankala kiistää.
Historia monesti suhteellisen subjektiivinen käsite, tai mihin asioihin tarttuu. Tuossa englanninkielisessä voimaelektroniikan kuolema -nimellä olevassa topicissa tuli esiin ajatus että genreillä on se tietty kulta-aika jonka jälkeen hiipuvat tai jatkavat vähemmän luovaa ja ei niin innovatiivista, ja eivät tuota enää yhtään sellaisia vertailua kestäviä klassikoita. Se on helppo huomata vaikka hc punkissa jne. Hyviä bändejä on, mutta vaikutukseltaan tai ilmiönä tuskin ihan sitä kaliiberia että jäisivät historiaan kuten moni "kultakauden" räpellys.
Kysymys on kuitenkin mielenkiintoinen, kun lopulta länsimaisen taiteen historia aika lyhyt, ja omaehtoisen DIY kulttuurin historia vielä lyhyempi. Tuntuu olevan yleistä ajatella että muutaman vuosikymmenen jälkeen ajatellaan että "näin se aina ennenkin mennyt joten tulee menemään jatkossakin", vaikka voisimme yhtä hyvin tulla johtopäätökseen ettei jokaisella kulttuuri-ilmiöllä olekaan nuorisokulttuureista tuttu parin kesän mittainen kohokohta vaan saattaakin olla niin paljon ammennettavaa että ilmiö ei osoitakaan hiipumista ja kultakausia alkaa putkahdella eri ajoissa ja paikoissa.
Kysymys on minusta mielenkiintoinen, sillä jos ei hyväksykään olevansa jonkinlainen imitaattori tai jälkiliukkailla puuhastelija, vaan kenties hyväksyy ajatuksen renessanssin mahdollisuudesta. Kulta-aika onkin sidottu uudelleensyntyvään ilmaisuun jossa voi painottua hieman erilaiset piirteet hieman erilaisten linssien läpi ja ollaankin uuden äärellä.
Nykypäivinä ei ehkä ole käsillä sitä ympäri maailmaa yleisesti hyväksyttyä kulttiklassikkoa... mutta onkin kasoittain levyjä jotka on jopa parempia, vaikkakin vain muutamien kymmenien tai muutamien satojen kuulemia, eivät ikinä voi olla siinä "sukupolvikokemuksen" roolissa. Populaarikulttuurin (joskus ehkä syystä) haikaileman yhtenäiskulttuurin ajatuksen tuominen noisen (tai PE) pariin on tavallaan jopa outo ajatus. ( -> Että olisi yhteinen vallitseva konsensus ja yhteinen käsitys jonka kautta ajatus kultakaudesta syntyy.)
Esimerkkinä voisi melkein sanoa vaikka perus esimerkkinä Japanin noisen. Monesti suomessa puhutaan aika ylimalkaisesti ilmiöstä, mutta sikäläisittäin taitaa olla hyvin selvä käsitys useammasta eri "kultakaudesta". Täällä ei monesti taideta juuri erotella sitä alkuperäistä vanhan liiton kamaa ja toisaalta uudempaa aaltoa joka oli ysärillä, vaan monesti mieltävät samoiksi asioiksi. Uudemman polven miehet puhuneet jo noiden jälkeisistä kultakausista, mitkä jää pitkältä huomaamatta kun ilmenevät esim paikallis-skene ja liveaktiviteetti muodossa eikä länsimaisten musalehtien huuli pyöreänä kreisin kulttuurin ihmettelynä.
Tässä juuri sekä aika loppusuoralla olevaa Terässinfonia vol 7 matskua pyöritellessä, pitää melkein hikeä pyyhkiä otsalta miten kovaa meininkiä luvassa. FA international vol 4 kamatkin jo läjässä ja matskun tarkastelua menossa ja mainiota huomata miten Japanin ja USA:n legendojen rinnalla reilusti uudemmat Suomen tekijät vetää aivan vitun hyvin. Toisin kuin kaikista aiemmista, tästä tulee aika suorasukainen harsh noise tykitys.
Oli ihana Noisecast-jakso tosiaan! Täytyy ottaa Murska uudelleen kuunteluun. KSNK-seuraajana oli se ihme teos. Ja "siihen väliin" lineaarisen aika vääristymän lohdusta. Onhan se kulta-aikaa jossei muusta kokemusta. KSNK-Henkilökohtaisesti. Onhan sekin muisto ainakin siitä et luki siitä, se ku sillon luki et Rauman Lukko perustettiin vuonna 1936..kelasin, et perkele! Täähän on ihan vaihees tää Murska. Et tääl on nyt laitettu nauhuri vaan johki töröttää ja painuttu rupalle. Öö, niinhän se usein on. Mut et nyt pelkät lähteet on niinku julkastu. Ei auennu sillo...Mieletön artisti. Vai pitäisikö sanoa mielensä tunteva?
Malaise57 bandcamp soi, kassulaatusena kuultavissa?->Sami päivitti muuten yanafinland.bandcamp.comiin ne pari GF kassuu.
Se vielä tohon jaksoon muuten et jos oikein haluis hieroo niin samplet niistä puheessa olleista äänitteistä ehkis mieluummin siihen aiheen perään. Sopivaan väliin toki. Ja suosittelen edelleen suosittelemista, joten kasettikatsaus 5/5. Eiköhän ensi jaksoonkin löydy lisää.
Olen tässä pyöritellyt Moozzheadin Byond Faith -kasettia. Muistikuvat oli, että loistavasti nimetyistä kappaleista huolimatta (erityisesti Thicc and pious - parhaita nimiä ikinä!) ei oikein lämmittänyt. Tiedä sitten onko korvissa ollut vaikkua vai volyymit liian hiljaisella, mutta nyt toimii ku häkä! Neljä lyhyttä kappaletta täynnä vauhtia pyöräyttää helposti pariin kertaan. Ja Black flag -kansia kaikessa yksinkertaisuudessaankin tullut ihasteltua. Ja pakko vielä suitsuttaa kappaleiden nimiä viittauksineen, kyllä puhuttelee.
Taas hyvä muistutus siitä, että kaikesta ei välttämättä aina kannata luopua tai sen äärellä luovuttaa heti ensimmäisellä kertaa. Joskus käy näin, että vuosien kuluessa nappaat jotain uudelleen kokeiluun ja hommahan toimikin!
Joo. Tiedän muutamia tuttuja jotka ovat luopuneet esim. tietystä formaatista. Tai tehneet ratkaisuja hetken kyllästymisestä ja nyt kaduttaa kun pois myytyjä levyjä ei enää saa takaisin.
Teininä tuli kyllä myytyä thrash/death levyjä pois että sai rahat noiseen, mutta kaikki oikeasti hyvät piti kuitenkin hankkia takaisin heti kun mahdollista.
Noise levyjen kohdalla on huomannyt että ollut todella hyvä ettei joskus luopunut levyistä jotka oli hyviä, mutta ei siihen aikaan ihan päätä räjäyttäviä. Maku on näe hiotunut hieman siihen tyyliin että aikanaan kun teknisesti hienommat ja "miten tälläistä voi edes tehdä" kamat tuntui paremmilta. Toki ne on kovaa kamaa edelleen, mutta niiden ohella se arkinen kämä noise mikä ei 20-30v sitten tuntunut niin erikoiselta, onkin nykyään liki parhaita. On todella hyvä että hyllyt täynnä niitä rupisia noise julkaisuja, koska todellisuudessa ne alkaa olla niitä "miten näitä edes tehdään" juttuja, kun taas perus shermann filtteri, syntikka ja samplerikikka -kategorian jutut taas tuntuu tavanomaisemmalta.
"Beyond Faith" ei ehkä nyt tässä vaiheessa enää ole Moozzheadin paras, mutta ottaen huomioon millaisia sitä edeltävät julkaisut on, se oli aivan perkeleellisen kova ja on hyvä edelleen. Artistin kannalta toki ehdottoman hyvä että vielä kirinyt tämän jälkeen!
Se onkin yksi hauska kysymys, että jos artistilla on "yleisesti hyväksytty" paras levy, josta saattaa olla itse samaa mieltä... mutta syystä tai toisesta ei tule sitä "parasta" levyä kuunneltua, vaan jotain muuta?
Vrt vaikka kuinka usein joku name droppaa Whitehouse New Britain? Tälläisenä ison bändin esimerkkinä. Tai TNB... kaikista kultti levyistä, jos kuitenkin live antifest tärähtääkin soittimeen, eikä ne "parhaat"?
Eli: New Britain soi kyllä paljon useammin kuin muistaa hehkuttaa, suhteessa muihin wh levyihin.
Hoh, just New Britain on meikälle "se" Whitehouse-levy! Samoin toi TNB:n Live At Anti-Fest. Anti-Fest on ihan siinä kinttaalla, että josko kyseessä ois jopa paras kuulemani noiselevytys?
Joo, huh huh. Se kun ilmestyi ekaa kertaa CD muodossa ja pisti soimaan, lähtee sellaisella fiiliksellä että sen äänentoiston ulvovan myrskyn lähtiessä oikein TUNTEE että nyt on volumea. Tai, ainakin syntyy sellainen illuusio. Eihän kaikilla vanhoilla keikoilla äänentoisto ole ollut nykystandardien mukainen.
Jos joku ei ole ko nauhoitusta kuullut, nyt on aika hyvä hetki hankkia sillä OEC julkaisema morden tower live sisältää live-antifest kamat bonuksena, joten ei tarvitse alkaa metsästää wanhaa mCD tai 12". Itselläni ei taida olla montaa varastossa, mutta pitää ruinata lafkalta lisää koht puoleen. Veikkaan että satatonnisellakin saattaisi olla tällä hetkellä?
Mökillä ei kunnon stereoita, mutta jotain ääntä pitää päivittäin hieman pyöräytellä saunomisen ja muun touhun välillä. Hieman tälläistä ei ihan rural, mutta melkein vibaa. KJOSTAD "old campaigners" tupla kassu bandcamp versio. Aika paljon artistille tyypillisiä piirteitä, mutta osittain hieman säilyketölkkien viskely -fiiliksellä mennään, ettei ole artistin parhaimpia paloja. Ehkä ihan tarkoituksella ollut pikku kassu editio. Hyvä soundin "väri", se yleistuotanto, mutta itse objektit usein hieman vähemmän kiinnostavia.
Sitä korostaa kun New Forces bandcampistä pisti perään APRAMAT "reef crasher" ja siinä taas romut on valkattu tarkalla korvalla ja jokaisen ääni-elementin luonne jotenkin hieman mietitymmän oloinen ja jossain vaiheessa looppia ja lintujen älämölöä. Ei yhtään ärsyttäisi jos tästä matskusta tulisi joku CD repress, ellei sitten kassua lisää?
https://newforces.bandcamp.com/album/old-campaigners
https://newforces.bandcamp.com/album/reef-crasher
Viimeaikojen paras uutinen RRR kirjan valmistuminen! Tai, ei se vielä ole tullut painosta, mutta tuloillaan. Tukkutilausta laitettu sisään. Hauskalla tavalla kirjan mainospuheestakin tulee ilmi että mukana ei ole mitään kuvia, eikä discografia listausta ja sen tyyppistä infoa. RRR operoinut aina hieman mystisesti, että käyttänyt sekä juoksevaa katalooginumeroa että käyttänyt ihan mitä sattuu numeroita, ilmoitetut painosmäärät ei aina pidä paikkaansa ja painokset saattaa olla hyvin erilaisissa kansissa ja "painoksia" syntyy tietty erä kerrallaan jne. Kun aloitin Freak Animalin 1994, nimenomaan RRR katalooginumerointi oli se vaikute, että jokainen formaatti numeroitiin erikseen. Ensin Freak-tape-001, Freak-cd-001 jne jne.. jossain vaiheessa muuttui FA-CD-... muotoon, jossin vaiheessa loppui koko numerointi ja etenkin kaseteissa ei ole mitään ja osassa muistakin ollut numerointi joskus vuoden pari tauolla ja sitten ihan tehtaiden tarpeisiin laskenut jälkikäteen missä ollaan menossa. Muutamia keissejä on missä samaa numero vahingossa kahteen kertaan.
Veikkaan että sekä RRR että FA on sellaisia lafkoja että julkaistavan matskun skaala sen verran iso, ettei ole kovin paljon ihmisiä jotka "kerää lafkaa". Lafkan itsessään ei ole tarkoitus näyttää miltään tai omata mitään tiettyä piirrettä, vaan joka julkaisun olisi tarkoitus olla artistin ja ko julkaisun näköinen. RRR aloitti musan julkaisun levyllä jota Ron itse pitää "country musiikkina" ja varsinaista kunnon noisea on enemmän Pure sarjassa, kun itse RRR vaikka noise lafkaksi mielletään, on tehnyt enemmän erikoista taidemusaa? Lafkan ihan must have julkaisuja on vaikka Consumer Electronics reissue 3xLP box, Bruitistes 2xLP, RRR viisvuotis 5xLP box, Sekin jotenkin hulvaton kun kansissa ei kerrota mitenkään selvästi mitä sisältää. Merzbow kamoja ja pari levyllistä on "Emil Beaulieau" kamaa, mutta ei muistaakseni mainita missään kohtaa julkaisua. LP sisäpussissa vaan käsin kirjoitettuna selitys että tämä LP sisältää soolokamaa joka on melua, ei musiikkia, 1988 kesän sarja privaatti live settejä äiskän talossa, heh.. Tarinoita voi tsekata discogs kuvista:
https://www.discogs.com/release/406069-Emil-Beaulieau-Due-Process-Merzbow-5th-Anniversary-Boxset-Thing
Saa nähdä mitä mies kirjassa tarinoi, mutta sillä on todella liki pakkomielteinen DIY asenne, sekä suht ehdoton asenne äänilevyihin. Mies todennut että ei omista yhtään CD:tä omien julkaisujen lisäksi, kiinnostaa vain äänilevyt. Lisäksi kaikki "itse tehty". Kämpässä kuutio tolkulla kasetteja, CDR, flyerit, zinet yms. Oli hullu nähdä kun miehellä musta jätesäkki auki olohuoneessa ja totesi että joka kirjeestä lähtee kirje ja jokaista flyeriä yms yksi kappale säkkiin ja kun säkki täynnä, se siirtyy arkistoon. Metri tolkulla sälää ja jokainen jonkun lähettämä itse duunattu kasetti talteen, kun taas tehdastekoiset bulk hommat ei kiinnosta. Voi kauhulla ajatella että kun mies joskus poistuu keskuudestamme, tuskin löytyy jätehuollon lisäksi montaa joka ottaisi koko DIY noisen historian hoitaakseen...
Quote from: FreakAnimalFinland on June 23, 2024, 11:58:07 AMMökillä ei kunnon stereoita, mutta jotain ääntä pitää päivittäin hieman pyöräytellä saunomisen ja muun touhun välillä. Hieman tälläistä ei ihan rural, mutta melkein vibaa. KJOSTAD "old campaigners" tupla kassu bandcamp versio. Aika paljon artistille tyypillisiä piirteitä, mutta osittain hieman säilyketölkkien viskely -fiiliksellä mennään, ettei ole artistin parhaimpia paloja. Ehkä ihan tarkoituksella ollut pikku kassu editio. Hyvä soundin "väri", se yleistuotanto, mutta itse objektit usein hieman vähemmän kiinnostavia.
Sitä korostaa kun New Forces bandcampistä pisti perään APRAMAT "reef crasher" ja siinä taas romut on valkattu tarkalla korvalla ja jokaisen ääni-elementin luonne jotenkin hieman mietitymmän oloinen ja jossain vaiheessa looppia ja lintujen älämölöä. Ei yhtään ärsyttäisi jos tästä matskusta tulisi joku CD repress, ellei sitten kassua lisää?
https://newforces.bandcamp.com/album/old-campaigners
https://newforces.bandcamp.com/album/reef-crasher
Toi Reef Crasher kassu on ihan huippuhyvä ja reissue siitä kelpais kyllä hyvin. Tässä on myös sellanen elokuvallinen ja sävelletty fiilis, josta itelle tulee mielleyhtymiä tänä vuonna nähtyihin Aprapat-keikkoihin. Ääntä, jossa on selkeä intentio, draaman kaari ja tietynlaista "musikaalisuutta".
Kjostad taas on jotenkin hankala projekti. Music For Organic Performance on huippuhyvää, pölyistä ja ruraaleja mielikuvia herättävää fyysistä kolistelua, Glacial Lake taas tosi monikerroksista ja rikasta melua, jossa on luonto ja tila on hienosti läsnä. Mutta moni muu sitten... Vähän just tollasta ohutta peltipurkkien paiskomista ja välillä joku lintu laulaa.
Kjostad.. juuri näin! Itselleni Glacial Lake ihan ylivoimaisesti paras ja monen muun julkaisun kohdalla tekisi mieli pistään vinkki että kannattaa etsiä romua omaa keittötä kauempaa.
RRR kirjasta pitää lisätä että ilmeisesti juuri miekkosen toiveesta, kirjasta iso painos ja halpa hinta. Siinä jotenkin kulminoituu myös Pure sarjan idistä. Noin puolet julkaisuista uusintajulkaisuja mistä mies ajatteli että kaikkien on kuultava nämä ja uusia bändejä joista hieman sama fiilis. Ei taida enää maailmassa olla oikein yhtään lafkaa joka lähtisi lähes tuollaisella kansanvalistuksellisella asenteella julkaisemaan.
Quote from: FreakAnimalFinland on June 24, 2024, 10:21:51 AMKjostad.. juuri näin! Itselleni Glacial Lake ihan ylivoimaisesti paras ja monen muun julkaisun kohdalla tekisi mieli pistään vinkki että kannattaa etsiä romua omaa keittötä kauempaa.
RRR kirjasta pitää lisätä että ilmeisesti juuri miekkosen toiveesta, kirjasta iso painos ja halpa hinta. Siinä jotenkin kulminoituu myös Pure sarjan idistä. Noin puolet julkaisuista uusintajulkaisuja mistä mies ajatteli että kaikkien on kuultava nämä ja uusia bändejä joista hieman sama fiilis. Ei taida enää maailmassa olla oikein yhtään lafkaa joka lähtisi lähes tuollaisella kansanvalistuksellisella asenteella julkaisemaan.
Tuleeko tätä kirjaa myyntiin Sarveen / FA:lle? Kiinnostaa nimittäin!
Ja mitä tulee noihin keittiömetalleihin ja kolisteltaviin objekteihin, niin se onkin mun mielestä kiinnostava aihe. Onhan siitä jonkin verran täällä kirjoiteltu, mutta lisääkin voisi. Monesti on romun kanssa pelatessa tullut huomattua, että metalli on useimmiten kiinnostavamman kuuloinen lähde silloin, kun sitä EI runnota tai paiskota, vaan esim. siirrellään, taivutellaan, annetaan sen resonoida tai käsitellään jollain toisella objektilla. Tietty nauhoitustekniikka ja tila vaikuttaa tähän todella paljon
Jep, tilasin tukkuna läjän.
Hieman enempi "taidemusa" puolella on hyödynnetty metallia äänen välittäjänä. Romero joskus kertoi että erehtyi eräälle artistille kertomaan suunnitelmansa duunata levy lähettämällä ääntä kuparilankaa pitkin ja nauhoittavansa lopputuloksen. Kajarin kartioon lanka kiinni ja käytännössä käsillä sellainen, no... ehkä jotkut lapsena kokeilleet "lankapuhelinta". Ei tarvitse olla kuin pari purkkia ja niiden väliin pingottaa lanka. Musahommissa tietysti järkevä valita joku hyvä hernaripurkki ja pingottaa parhaiten väreilevä, varmaan kuparilanka ja käsissä on periaatteessa vanhan liiton jousikaiku tyyppinen mieto ääntä värittävä reverb. Mainittu idiksen ryöstö löytyy Groundfaultin cd sarjasta missä äänitaiteilija soittaa muita groundfault levyjä langan läpi nauhuriin.
Jeph Jerman tehnyt useamman nauhoituksen vaijereista. Todella mainiota tallenteita missä aavikon luonnonilmiöiden vaikutus vaijeriin on ainoa mitä tapahtuu.
Ei tästä kauaa ole kun luin haastattelua missä tuhistiin että ei jaksa enää yhtään kokeellista artistia joka räplää kiviä vesimaljassa tms. Itse taas olisin hyvin innoissani mitä enemmän sellaista "nyt räimitään" meiningin korvaavaa äänen työstöä olisi jossa nimenomaan se aktin fyysinen energisyys ja kova volume ei ole juttu vaan onko soundi mielenkiintoinen ja hyvä. Toki saa olla energistä ja rajua, mutta mielenkiintoisella tavalla olisi parempi!
Quote from: FreakAnimalFinland on June 24, 2024, 02:35:44 PMJeph Jerman tehnyt useamman nauhoituksen vaijereista. Todella mainiota tallenteita missä aavikon luonnonilmiöiden vaikutus vaijeriin on ainoa mitä tapahtuu.
Ei voi olla hehkuttamatta Alan Lambin levyjä Primal Image ja Night Passage joissa äänilähteenä kontaktimikitetty pätkä puhelinlankaa erämaassa (jos oikein muistan). Loistavia levyjä.
Edellisestä Noisecastista vielä, alun kassuarvostelut ovat hyvä osuus. En ole Heppakirjat matskuja kuullut, mutta kuvaus välittyvästä tunnelmasta, "Kuuma kesäpäivä romumetallin kanssa", herätti mielenkiinnon.
Tuli kuunneltua Initiation Services uudet CD:t bandcampistä. Eli Connellyn pariskunnan sexinoise soolot. Eroticism "willpower" CD samplaa aika innostuneen määrän pornoähinää joka varmasti rajoittaa kuuntelijakuntaa hieman. Itse sound syna oskillointia aika siistillä soundille. Samaa voisi sanoa Overload CD:stä. Soundi on siisti hieman sellaisessa Atrax Morgue meets Prurientin Casablanca Flamethrower vibassa, missä efektivokaalit juontaa selvästi lausuttuja lyriikoita syna oskillointi mattojen päälle. Molemmat julkaisut asiallisia, mutta ehkä jonkinlainen kerran pari kassun kautta pyöräyttäminen olisi tuonut hieman enemmän sävyä yleiseen fiilikseen? Kyllä nämä olisi hyvä saada ihan CD formaatissa kätöseen, kun pitäisi olla jos jonkinlaista liitettä ja lappua mukana. 169kpl painokset, vaikea arvioida miten pitkään saatavilla! Kassut myyneet aina silmän räpäyksessä, tälläinen hitusen isompi CD painos voi jopa hetken riittää.
https://initiationservices.bandcamp.com
Yhdysvalloista tuli linkki parin vuoden takaiseen Dead Body Love haastatteluun. Nyt herkemmät pistää turvavyöt päälle, sillä DBL vetää haastiksen lopussa tavallista karkeamman portinvartijan kortin esiin ja heittää standardiksi että jos ei oma matsku ole Merzbow, Incapacitants tai GROSS lafkan tasolla, kannattaa lopettaa! heh... Mies toteaa että menneinä vuosina totesi samaan tapaan ja kun sai kiukkuisia kirjeitä ulkomailta että "tarkoitatko minua?!", totesi että tarvitseeko siihen edes kommentoida.
En itse ihan tuolle linjalle lähtisi, mutta on olemassa jopa positiivista ryhmäpainetta - ts joku kirittää parempaan ja joku suitsii omahyväisiä egokeulimisia tai antaa perspektiiviä. Ei väliä vaikka hieman karkealla tavalla. Muistan kun eräs Suomi romunoisen ammattimiehistä aikanaan oikein älähti että miks vitus kukaan ei kertonut hänelle Macronymphasta! Hän täällä keulinut jollain puolivillaisella romunoisella luullen olevansa uuden äärellä, kun olisi tarvinnut ennemmin että joku osoittaa että täs on vielä matkaa että pääsee edes sille tasolle. Kaikki vaan taputteli selkää. Itsekin sanonut että olisipa ollut jätkiä sanomassa 2000-luvun alussa vaikka photoshopin käytöstä ja fonttivalinnoista. Lafkojen gatekeeperit toteamassa että yritä edes, kun kuitenkin osaat jotain.
DBL haastis kyllä hauska, mutta lyhyt. Suosikki hommia Giallo ja Bruce Willis leffat!
https://disposableunderground.com/dead-body-love-interview/
Quote from: FreakAnimalFinland on June 26, 2024, 09:16:07 AMEn itse ihan tuolle linjalle lähtisi, mutta on olemassa jopa positiivista ryhmäpainetta - ts joku kirittää parempaan ja joku suitsii omahyväisiä egokeulimisia tai antaa perspektiiviä. Ei väliä vaikka hieman karkealla tavalla.
Aivan ehdottomasti just näin. Välillä on ihan joutunu miettimään että pitäiskö hommata mulkumpia kavereita kun tuntuu että eivät uskalla kritisoida, mutta onneks välillä sentään tulee jotain huomiota ettei ihan perspektiivi katoa heh... Sitä kuitenkin väistämättä tulee jollain lailla sokeaksi omille tekemisilleen, niin on hyvä kuulla vähän ulkopuolista näkökulmaa. Toki noista palautteista ei ole minkäänlainen pakko ottaa opikseen jos eivät miellytä, heheh.
Aiheeseen liittyen, suosittelen kyllä yleisestikin antamaan muille aika matalalla kynnyksellä risuja ja ruusuja julkasuista, keikoista yms. Ainakin itestä on vaikuttanu olevan melkonen skenen läpäisevä tuntemus että minkäänlaista hymiötä, peukkua tai "soli hyvä / ihan paska"-tokaisua monisanaisempaa palautetta on tosi vaikeeta saada. Toki noisepuhetta yleisesti ottaen on nyt aika paljon luettavissa ja kuultavissa (eikä vähiten tässä loistavassa ketjussa), että siinä mielessä ei passaa kitistä liikaa.
5-5.7 saattais olla foorumia lukevia kiinnostava ääniukko Joutsassa;
https://mathieusylvestre.bandcamp.com/album/la-peau
https://haihatus.fi/slurps/
Näemmä Nykäskylän Kramsulla kans 5.7!
Quote from: FreakAnimalFinland on June 26, 2024, 09:16:07 AMTuli kuunneltua Initiation Services uudet CD:t bandcampistä. Eli Connellyn pariskunnan sexinoise soolot. Eroticism "willpower" CD samplaa aika innostuneen määrän pornoähinää joka varmasti rajoittaa kuuntelijakuntaa hieman. Itse sound syna oskillointia aika siistillä soundille. Samaa voisi sanoa Overload CD:stä. Soundi on siisti hieman sellaisessa Atrax Morgue meets Prurientin Casablanca Flamethrower vibassa, missä efektivokaalit juontaa selvästi lausuttuja lyriikoita syna oskillointi mattojen päälle. Molemmat julkaisut asiallisia, mutta ehkä jonkinlainen kerran pari kassun kautta pyöräyttäminen olisi tuonut hieman enemmän sävyä yleiseen fiilikseen? Kyllä nämä olisi hyvä saada ihan CD formaatissa kätöseen, kun pitäisi olla jos jonkinlaista liitettä ja lappua mukana. 169kpl painokset, vaikea arvioida miten pitkään saatavilla! Kassut myyneet aina silmän räpäyksessä, tälläinen hitusen isompi CD painos voi jopa hetken riittää.
https://initiationservices.bandcamp.com
Willpower kuunnteltu bandcampista useampaan otteeseen. Kaikesta juustoisuudestaan huolimatta tunnelma puhuttelee. Kirjoitinkin toisaalla, että tosi yksinkertaisia juttuja, synaa ja sexiwausämpleä, mutta mikäs siinä kun molemmat kuulostaa hyvältä ja toimii yhdessä. Olen kuunnellut tätä korvalapuilla, enkä osaa sanoa kaipaisinko tähän jotain rosoa tai kasetin lämpöä. Mahdollisesti, mutta toimii kyllä tällaisenaan tosi hyvin. Olen ehdottomasti samaa mieltä siitä, että näitä olisi kiva omistaa hyllyyn asti. Aiemmatkin Eroticismit mitä nyt netistä löyty kuunneltavaksi mielestäni hyviä.
Joo, nytkin tein jotain mitä en tee käytännössä ikinä, eli bandcampistä soitettu bluetooth kajarilla! Joten myönnettävä että mitkään äärimmäisen tarkat hifistelyanalyysit ei kyseessä.
Perinteisissä oskilloinneissa ja synasoundeissa ei välttämättä mitään vikaa. Toisessa topicissa Violent Shogun Remi mainittu ja sehän puhui WCN haastattelussa juuri siitä miten hieman liian "keinotekoiset" nyky vehkeet ei niin paljoa miellytä. Vaikea kääntää suomeksi, mutta ajatus lienee tietynlaisesta modulaari laatikosta joka tuottaa jonkinlaista ominaissoundiaan, joka ehkä siisti, mutta hyvin sellainen "tuottaa tätä", kun taas perinteinen sähkön ääni on aika paljon ajattomampaa ja neutraalia. Osaan itse samaistua aika hyvin, kun ottaa rinnakkain jonkun sellaisen lähes geneerisen sahalaita sähinän jossa pientä aktiivista modulaatiota, niin voi hyvinkin toimia. Sitten sellainen että kaikki ostaneet laitteen joka tuottaa "cut up noisea" ja kuulostavat kuin laatikko pitäisi ääntään, artistista huolimatta. Ekalla kerralla "wow, cool", kolmannella kerralla kun kuulet artistin sellaisen laitteen kanssa onkin jo ikävä pause nappia ja kassulooppia, kjeh... Näin puhtaan subjektiivisesti ilmaistuna.
Quote from: FreakAnimalFinland on June 27, 2024, 01:57:36 PMPerinteisissä oskilloinneissa ja synasoundeissa ei välttämättä mitään vikaa. Toisessa topicissa Violent Shogun Remi mainittu ja sehän puhui WCN haastattelussa juuri siitä miten hieman liian "keinotekoiset" nyky vehkeet ei niin paljoa miellytä.
...
Sitten sellainen että kaikki ostaneet laitteen joka tuottaa "cut up noisea" ja kuulostavat kuin laatikko pitäisi ääntään, artistista huolimatta. Ekalla kerralla "wow, cool", kolmannella kerralla kun kuulet artistin sellaisen laitteen kanssa onkin jo ikävä pause nappia ja kassulooppia, kjeh... Näin puhtaan subjektiivisesti ilmaistuna.
Kyllä näin on. Omaan korvaani kaikista parhaimmalta kuulostaa erilaisten pyörivien järjestelmien mekaaniset oskillaatiot. Hihnavetoiset härvelit, varsinkin kuluneilla hihnoilla saa aina aikaan solutason värähtelyä. Hitaasti pyörivät isot koneet kaikessa harvinaisuudessaan tietty sitä suurinta herkkua. Eilen löytyi muuten metsäpolun varrelta muuntajakoppi, jossa oli herkullisen huoltamaton ilmalämpöpumpun ulkoyksikkö pyörimässä kuin riivattu. Sitä kelpasi nauhoitella. Joku vääräleuka tietenkin voisi sanoa, että eikös tällainen löydetty laatikko nyt ole kaikista eniten artistista riippumattomin, mutta tästähän päästään metsässä kaatuvan puun tuottaman äänen ikuisen kysymyksen äärelle. Rämiseekö metsäautotien runkkupaikalla ulkoyksikkö, jossei sitä ole noisejanari nauhottamassa?!
Quote from: Heppakirjat on June 27, 2024, 02:48:52 PMQuote from: FreakAnimalFinland on June 27, 2024, 01:57:36 PMPerinteisissä oskilloinneissa ja synasoundeissa ei välttämättä mitään vikaa. Toisessa topicissa Violent Shogun Remi mainittu ja sehän puhui WCN haastattelussa juuri siitä miten hieman liian "keinotekoiset" nyky vehkeet ei niin paljoa miellytä.
...
Sitten sellainen että kaikki ostaneet laitteen joka tuottaa "cut up noisea" ja kuulostavat kuin laatikko pitäisi ääntään, artistista huolimatta. Ekalla kerralla "wow, cool", kolmannella kerralla kun kuulet artistin sellaisen laitteen kanssa onkin jo ikävä pause nappia ja kassulooppia, kjeh... Näin puhtaan subjektiivisesti ilmaistuna.
Kyllä näin on. Omaan korvaani kaikista parhaimmalta kuulostaa erilaisten pyörivien järjestelmien mekaaniset oskillaatiot. Hihnavetoiset härvelit, varsinkin kuluneilla hihnoilla saa aina aikaan solutason värähtelyä. Hitaasti pyörivät isot koneet kaikessa harvinaisuudessaan tietty sitä suurinta herkkua. Eilen löytyi muuten metsäpolun varrelta muuntajakoppi, jossa oli herkullisen huoltamaton ilmalämpöpumpun ulkoyksikkö pyörimässä kuin riivattu. Sitä kelpasi nauhoitella. Joku vääräleuka tietenkin voisi sanoa, että eikös tällainen löydetty laatikko nyt ole kaikista eniten artistista riippumattomin, mutta tästähän päästään metsässä kaatuvan puun tuottaman äänen ikuisen kysymyksen äärelle. Rämiseekö metsäautotien runkkupaikalla ulkoyksikkö, jossei sitä ole noisejanari nauhottamassa?!
Pyörivästä liikkeestä tuli mieleen, että sellaisesta hemmetin isosta metallikattilasta, litramäärää on paha sanoa, ehkä joku 20-40L?, lähtee upea drone kun sitä pohjaa harjaa karkealla harjalla pyörivin liikkein. Toki kyseessä on kauramoottorilla käyvä source, eikä polttomoottorivetoinen heh!
Oon viime aikoina tutkinut phaserin käyttämistä karkeana luupperina. Phaser yhdistettynä mikseriin, jonka kanavat vuotavat toisiinsa, saa useamman kerroksen primitiivisiä luuppeja kun phaserin rate on sopivassa asennossa ja äänilähteitä blendataan sekaan juuri oikeissa määrin pan-potikalla säätämällä.
Quote from: moozz on June 24, 2024, 10:29:05 PMEi voi olla hehkuttamatta Alan Lambin levyjä Primal Image ja Night Passage joissa äänilähteenä kontaktimikitetty pätkä puhelinlankaa erämaassa (jos oikein muistan). Loistavia levyjä.
Kuunnellut tässä tuubista Primal Imagea ja onhan se hieno. Kiitos vinkistä! Internet Archivestä löytyi joku A4, jossa oli avattu nauhoitusmetodejakin. Jälkituotanto ilmeisesti lähinnä rutkasti EQ:ta ja tärkeimpänä lähdenauhojen luokittelua, järjestelyä ja jaksojen yhteensovittamista suurella pieteetillä. Onko tosiaan niin, että tuo kaikuva olemus on vain vaijerin luonnollista värähtelyä ja taajuksien säädöillä on saatu aikaa pitkiltä kaiuilta kuulostavia juttuja?
DEAD DOOR UNIT "Abandon" CD soi juuri läpi ja huh huh olikin kova! Muutenkin ollut aivan vitun kovia julkaisuja soittolistalla. Circle "Muurahaiset" erikoinen bändiltä, mutta helposti parhaimmistoa. Cyess Afxzs "Philip K Dick vol II" kassu aivan helkkarin hyvä ja soi useamman kerran putkeen heti. Knurl / Industrial Masoquista split kassu näiden rinnalla aika geneeristä. Knurlin huonoin ominaisuus joilla levyillä oleva bassotaajuuden "vääränlainen" tukkoinen kumina. Sitä oli aika paljon tässä. Muuten kyllä hyvä. IM taas verti sen verran köpöä kanaparvi elektroniksia harsh noisen seassa että ei oikein napannut. One Dark Eye "Uneasy Gratitude" kassu aikas kovaa noise kollaasia.
Tämä taitaa nyt mennä "noise fiilistelyn" ulkopuolelle, mutta koska kieli kuitenkin Suomi, niin menköön - elikäs pari vuotta sitten tein 36 sivuisen zinen johon raapustelin kaikenlaista epämääräistä juttua mm. "haastatteluja" ja "arvioita"... ja nyt tuo koko komeus on ladattu Archive.orgiin katseltavaksi tai vaikkapa ladattavaksi. Kenties tämäkin lehti olisi ilman noisea ollut erilainen.
https://archive.org/details/sahkovatkain
Jossain vaiheessa viime vuonna mylläsin kasettihyllyjä raivolla ja sieltä löytyi useampia BLJ / Ramirez kassuja tuolta ysäri alkupuolen Deadline aikakaudelta, jotka oli jo silloin aika hankalia saada. Ramirez oli melko hidas ja huono lähettämään edes maksettuja tilauksia ja muistelen että totesi jossain vanhassa haastattelussa ettei yleensä kassuja monistanut kuin maksimissaan 30. Aika moni oli parin kymmenen erä ja siinä vaiheessa kun kyselee kirjepostilla perään, voi olla että sai jotain ihan muuta mitä oli alkujaan kysellyt. No, silti, nyt kun noita katseli ja keräsi kuuntelupinoon, aikas kova tsekata varmaan muutaman kymmenen vuoden jälkeen BLJ "Bride of the lamb" kassu, jonka originaalia näyttäisi discogsissa olevan vain yhdellä? Uusintajulkaisu on C-30 kassu, mutta originaali varmaan 50-55 minsaa, ei ihan harsh noise jyrää, vaan enemmän hikistä industrial noise kihinää ja rätinää. Välillä radio-noise, feedback, etäistä puhesoundia säröllä, kiippareilla ihme soundeja, muttei sentään varsinaisesti musaa. Kun tsekkaa mikä tuo 30 minuuttinen 2010 vuoden versio on (löytyy bandcampista), se on aivan erilainen versio. Kaikki vedetty HWN vibaisesti ultra ruvelle ja lopputulos yks jylisevä ja rätisevä meluvalli jolla ei ole käytännössä mitään tekemistä sen alkuperäisen 1994 version kanssa. Vanha versio on ilmava ja rikkinäinen, lähes enemmän sellaista kasari euro kassuskene "power electronics" meininkiä, huone nauhoitus viballa. Uusi versio kuulostaa kuin olisi vedetty tuota vanhan kassun b-puolen kamaa pedaaliketjun läpi luoden ihan uuden teoksen jota ei mitenkään yhdistäisi vanhaan jos ei nimi olisi sama.
Pinossa venailee 4 muuta wanhaa kassua ja tämän tiimoilta heräsikin hieman mielenkiinto tsekata mahtaako niistäkin myöhemmin tehdyt versiot olla re-make, vai jollain tapaa originaalia muistuttavia..
Fiilistellään taas näin reissun päältä kun tuntuu, että tätä ehtii tehdä ainoastaan joko junassa tai bussissa istuessa.
Koska olen seuraavan kerran vinyylisoittimen äärellä vasta ensiviikolla, niin piti kuunnella bandcampin kautta tuo Satatuhatta julkaisema Abysse De Amesin Mielen lujittama hulluus. Bändi/projekti on tuttu jo Brownhill Mafian julkaisemalta, todella hienolta Mongrel Tactics splittikassulta ja siitä asti odottanut, että milloin tulee uutta julkaisua. Varsinkin kun kuullut kautta rantain sekä asianomaisilta itseltään, että nauhoitettua matskua löytyy vaikka millä mitalla.
Jokatapauksessa; aivan helvetin hyvä levy ja uskon, että vinyyliltä kuulostaa vielä paremmalta! Ei ole harshnoise iloittelua tai tykittelyä vaan tunnelmallista elektroakustista meininkiä ja välillä puhesampleja. Lähimmät äkkiseltään mieleen tulleet verrokit on Lettera 22:n Surface ego ja Altar Of Flies & Francisco Merinon Exhausted we fall kassut, ja jollain tavalla jopa jotkut Tzadik lafkan taiderock julkaisut! ADA:ssa silti sellaista "suomi outsider" tatsia, että meno on persoonallista. Tässä kuitenkin pelataan myös paljon epämusiikillisilla instrumenteilla ja kaikenlaista romumetallin ja pöytien(?) raahailua kuuluu. Taitaa olla koostettu erinäisistä sessioista, mutta siitä tulee mieleen vain vanhat kunnon kokeellisemmat krautrock levyt ja niiden tekotapa! Todella hieno julkaisu ja ainoa kritiikki mitä voi sanoa on, että liian lyhyt koska tällaista kuuntelisi mielellään vaikka tupla ceedellisen putkeen😀
Lainataanpa toisaalta tännekin, sillä täällä saattaisi viritä jotain rakentavia idiksiä ja huomioita:
Uusin SATATUHATTA patch tyypattu työnteon lomassa.
Abysse Des Âmesin Mielen Lujittama Hulluus LP on todella, todella hyvä. Äänellisesti erittäin rikas, musikaalinen ja eläväisiä mielikuvia herättävä kokonaisuus, joka on taidokkaasti kasattu sekä sovitettu. Mielleyhtymiä tuli mm. Nuoreen Vereen ja Metsäkirkkoon urkuhuuruilun sekä alitajunnan sopukoista kumpuavien tekstien osalta, muttamyös tietyn ruraalin ja pahaenteisen tunnelman osalta. Jousi(?)- ja vaskisoittimia, villasukkanoisen mieleen tuovia rapinoita sekä ajoittaisia ritual ambient -fiiliksiä. Kokonaisuudessaan levy tuntuu kuuluvan noisen lisäksi ei-akateemisen taidemusan maailmaan, sillä elektroakustisen musiikin vaikutelma leijuu albumin ympärillä hyvin vahvana. Voi olla, että tämä menee vuoden 2024 top-listalle? Uusintakuuntelu pitää tehdä niin pian kuin mahdollista.
Free Talan albumi oli puolestaan "perinteisempää" drone- ja ambient-huhuilua. Varsin tyylikäs sekä linjakas albumi, joka ei jättänyt hirveän vahvoja mielikuvia ensi kuuntelulla. Luulen, että tämä pitäisi kokea esim. kävelylenkillä luonnon siimeksessä tai mökillä, jotta albumi pääsisi kunnolla oikeuksiinsa.
Kjostadin reissue CD ei ollut omaan makuuni. Levy alkoi lupaavasti varsin maukkaalla metalliromunoisella sekä primitiivisellä, "pulputtavalla" teoksella, jotka toimivat hienosti. Mutta sitten levy sukeltaakin HNW / Troniks-turinan syövereihin ja oma innostukseni lopahti. Sääli, sillä alun parilla raidalla Kjostad onnistui ylittämään helmasyntinsä, eli heikot sekä ohuet romumetallisoundit ja linnunlaulu-samplen käyttämiset.
Green Tea oli yllättäjä! Aiemmat Green Teat olivat kuulostaneet ihan hyvältä noiselta, mutta eivät houkutelleet jatkuvaan kuunteluun. Tämä taas toimi ensimmäisellä kuuntelukerralla jo varsin hyvin. Jopa vahvasti epäilemäni new age-synat onnistuivat istumaan kokonaisuuteen varsin saumattomasti ja jopa tuomaan tiettyä syvyyttä muutoin aktiivisesti sähisevään, jatkuvasti moduloivaan harsh noise -vyörytykseen. Vaatii lisäkuunteluja!
Keskiviikkona olisi Joensuussa ilmainen tapahtuma La Barressa. Mekastuksessa meluaa Edge of Decay, Bryskt, Quantus ja Junta.
Joensuun Popkadulla siis hieman "popimpaa" meininkiä myös tarjolla.
https://www.facebook.com/events/2118346758550184
Quote from: Commander15 on July 08, 2024, 12:56:20 PMGreen Tea oli yllättäjä! Aiemmat Green Teat olivat kuulostaneet ihan hyvältä noiselta, mutta eivät houkutelleet jatkuvaan kuunteluun. Tämä taas toimi ensimmäisellä kuuntelukerralla jo varsin hyvin. Jopa vahvasti epäilemäni new age-synat onnistuivat istumaan kokonaisuuteen varsin saumattomasti ja jopa tuomaan tiettyä syvyyttä muutoin aktiivisesti sähisevään, jatkuvasti moduloivaan harsh noise -vyörytykseen. Vaatii lisäkuunteluja!
Itse olen asennoitunut hieman niin että
Green Tea on enemmän jopa kokeellista musaa kuin "noisea" ja tälläkin levyllä, tavallaan hieman jopa harhaanjohtavaa että mainospuhe puhuu "harsh noisesta", kun noise on lähinnä yksi elementti muiden joukossa. Pääasiallisena ja eniten esillä olevana elementtinä varsin musikaaliset, joskus jopa melodiset synafiilistelyt ja fiinisti kaikuvat elektroniikat joiden päällä toki rivakasti filtteröitä sähköistä noise layeriä.
Eli noisea toki, mutta että harsh noisea? Sillä termillä ehkä tarkoitettu juuri sitä kun noise ei ole mitä tahansa hälyääntä tai krautti ambienttia vaan yksiselitteisesti karkeaa melua, hehe...
Sitä on aina sivusilmällä huomaavansa kun adjektiivit kuten karski, karkea, tyly, ankara, ynnä muut aiheuttaa ihmisissä huvitusta, mutta nehän on vain harsh sanan kirjaimellisia käännöksiä. Ehkä suomeksi jonkinlainen äijjjäilyn sivumaku hommassa, mutta ei haittaa jos on harsh noisen ystävä. Voi olla haastetta alkaa valikoida millä kääntää harsh ilman että siinä ei olisi joku vähintään näennäinen painolasti mikäli karkeus hirvittää, hehe:
1. ankara
2. raaka
3. rankka
4. tyly
5. julma
6. karski
7. karkea
8. kova
Ei Green Tea ainakaan julmaa ja karskia ole, mutta hyvin asiallinen levy jossa on sellaista "korkeammalle, monimutkaisempaa, sävelletympää" -meininkiä jota tuskin tarjolla ainakaan liikaa. Levy selvästi uniikki tekele.
Kjostad sisältää aika paljon ankaraa ja karskia kamaa joka ihan tyylipuhdasta harsh noisea. Välillä mennään liki HWN puolelle.
Abysse Des Âmes "Mielen Lujittama Hulluus" LP on selvästi vinyyli silmällä pitäen duunattu. Levyn mitta ja materiaalin jakautuminen on katsottu vinyylille optimiksi ja täytyy sanoa että suomessa Helsingin levypuristamolla tehty levy soundaa ja näyttäää niin perkeleen hyvälle! Jonkin verran siellä levyjä painaneena ja muiden siellä tekemiä levyjä tsekanneena, täytyy sanoa että nyt voi ihan huoletta suositella noise (tai muiden) levyjen tekoa suomessa! Suht pienetkään painokset ei täysin epäinhimillisen hintaisia ja melkein herahtaa kyynel poskelle siitä ilosta että suoria levyjä jotka ei riks raks poksu ja sound aivan helvetin hyvä. Mitä musaan tulee, sen verran uniikkia kamaa että vaikea suoriltaan verrata oikein mihinkään. Tyylipuhtaan noisen sijaan mennään hieman sellaisessa Nurse With Wound meiningissä, että äänikollaasimaisesti, mutta usein soittaen, ilmavasti ja dunaamisesti ja hienoja hieman omituisia soundeja yhdistellen.
Quote from: FreakAnimalFinland on July 09, 2024, 02:58:42 PMQuote from: Commander15 on July 08, 2024, 12:56:20 PMGreen Tea oli yllättäjä! Aiemmat Green Teat olivat kuulostaneet ihan hyvältä noiselta, mutta eivät houkutelleet jatkuvaan kuunteluun. Tämä taas toimi ensimmäisellä kuuntelukerralla jo varsin hyvin. Jopa vahvasti epäilemäni new age-synat onnistuivat istumaan kokonaisuuteen varsin saumattomasti ja jopa tuomaan tiettyä syvyyttä muutoin aktiivisesti sähisevään, jatkuvasti moduloivaan harsh noise -vyörytykseen. Vaatii lisäkuunteluja!
Itse olen asennoitunut hieman niin että Green Tea on enemmän jopa kokeellista musaa kuin "noisea" ja tälläkin levyllä, tavallaan hieman jopa harhaanjohtavaa että mainospuhe puhuu "harsh noisesta", kun noise on lähinnä yksi elementti muiden joukossa. Pääasiallisena ja eniten esillä olevana elementtinä varsin musikaaliset, joskus jopa melodiset synafiilistelyt ja fiinisti kaikuvat elektroniikat joiden päällä toki rivakasti filtteröitä sähköistä noise layeriä.
Eli noisea toki, mutta että harsh noisea? Sillä termillä ehkä tarkoitettu juuri sitä kun noise ei ole mitä tahansa hälyääntä tai krautti ambienttia vaan yksiselitteisesti karkeaa melua, hehe...
Sitä on aina sivusilmällä huomaavansa kun adjektiivit kuten karski, karkea, tyly, ankara, ynnä muut aiheuttaa ihmisissä huvitusta, mutta nehän on vain harsh sanan kirjaimellisia käännöksiä. Ehkä suomeksi jonkinlainen äijjjäilyn sivumaku hommassa, mutta ei haittaa jos on harsh noisen ystävä. Voi olla haastetta alkaa valikoida millä kääntää harsh ilman että siinä ei olisi joku vähintään näennäinen painolasti mikäli karkeus hirvittää, hehe:
1. ankara
2. raaka
3. rankka
4. tyly
5. julma
6. karski
7. karkea
8. kova
Ei Green Tea ainakaan julmaa ja karskia ole, mutta hyvin asiallinen levy jossa on sellaista "korkeammalle, monimutkaisempaa, sävelletympää" -meininkiä jota tuskin tarjolla ainakaan liikaa. Levy selvästi uniikki tekele.
Heh, nää on näitä semantiikka- ja käsityshommia! Ton levyn tuotanto- ja sovituspuoli on tosiaan niin siistiä, jopa puhtaaksi nuoltua, että siitä ei karskia saa tekemälläkään. Ei ole mitään Male Rape Group tai RR saastaa tosiaan! Mutta kyllä mää seison sen takana, että useimmilla albumin raidoista ainakin yksi kerros kokonaissoundissa on semmosta melua, joka voitaisiin ihan hyvin laskea sellaiseksi harsh noiseksi, jollaisena se voidaan just tänä päivänä käsittää tai ymmärtää. Riittääkö se laskemaan koko homman sitten harsh noiseksi, niin se on jo sitten toinen asia. Ehkei lopulta kuitenkaan?
Kyllä. Harsh noise termin historiakin aika mielenkiintoinen pohdittava. Siitä on olemassa ketju englanniksi. Itse sen verran kauan ollut meiningeissä että muistan ajan kun termejä kuten "harsh noise", "heavy electronics" jne ei ollut laajassa käytössä. Postmortemista ei puhuttu laisinkaan ennenkuin Treriksröset Tommy alkoi sitä popularisoimaan uudestaan. Kun selailee vanhoja lehtiä ja kataloogeja, aika harvoin mitään mainostetaan "harsh noisena". Harsh voi ilmetä adjektiivina, mutta harvoin näkyy "genrenä". Olisikohan vanhat MSNP mainokset ysäriltä jossa luki POWER ELECTRONIC - HARSH NOISE, siinäkin vielä MSNP kamoja linkitettiin PE traditioon, vaikka soundi yleensä ihan erilainen. Ihan tyylipuhdasta harsh noisea oli, mutta omat kokemukset on että sitä alettiin oikein laajamittaisesti kutsua tuolla genrenimellä jopa yllättävän myöhään. Verrattuna muihin genreihin joissa kyllä "punk", "hardcore", "death metal" terminä tarjolla lähestulkoon heti kun sellaista alettiin soitetaan. Harsh noisea oli väännetty varmaan parikyt vuotta ennenkuin termi oli oikein vakiinnuttanut asemansa kansainvälisesti. Ettei olla vääntämässä mitä tahansa noisea vaan nimenomaan sellaista noisea. Joku jolla olisi oikein kovasti luppoaikaa ja käytössään arkistomateriaalia, voisi tehdä oikein tutkimuksen milloin termi on vakiintunut käytössä.
America's Greatest Noise - RRR kirjaa ehdin juuri aloitella. Esipuheet luettu ja hieman alusta. Hospital Productions Fernow tarinoi alussa noisen erityispiirteistä, joista ehkä yksi hauskimmin ilmaistu sekä huomionarvoinen noisea määrittävä seikka oli skenaariot missä paskaduunista vitutuspäissään kotiin saapuva teini keskellä amerikkaa saa treidipaketin japanilaiselta lääkäriltä. Onnistuttu ilmaisemaan harvinaisen hienosti se miten täysin erilaiset ihmiset, täysin erilaisista taustoista ja ajasta, ovat noisen parissa osana samaa ilmiötä.
Alkanut tipahtelemaan MELUN MAA dokkarin ennakkokuvia ja linkkiä. Perjantaina ensi-ilta youtubessa. Varmaan moni siihen törmännytkin, mutta muistutellaan tässäkin!
Taas vaihteeksi maaseudulla luuhaamassa ja sitä myöten kunnon noiseluukutukset hieman tauolla. Podcastejä pyöritellyt läpi ja lueskellut lähinnä taidelehtiä. Vaikka olen tavallaan äärimmäisen skeptinen ja hieman inhonväristyksiä tulee jos ns. artspeak kehiin, se on kuitenkin ihan eri asia kuin etenkin kokeellisemman taiteen puitteissa tapahtuva kirjoittaminen, kritiikki jopa analyysi. Monesti huomaa miten parhaat jutut voisivat kääntyä lähes sellaisenaan noisen tai kokeellisen äänen pariin.
Juuri tuli lueskeltua tekstiä maisemakuvauksen luonteesta (myös tekstinä), jossa huomioitiin seikkoja kuten syntyykö kuvaus hetkessä, tarkkailemalla/havaitsemalla, vai syntyykö kuvaus vasta kokemuksen jälkeen. Asiaa voisi ihan hyvin sivuta vertaamalla vaikka Noisextran jaksojen tapaan missä käydään reaaliajassa biisikohtaisesti huomioita asioista joita kirjataan talteen sitä mukaa kun ne havaitaan. Lopulta saattaa olla jäljellä kysymys että mikä se ns todellinen kokemus tai havainto oli. Tuskin täysin hatusta vedetty ajatus että ilman tiettyä etäisyyttä, ei ehkä havaitse tai tule ilmaisseeksi sitä vahvinta ja vaikuttavinta asiaa, jonka pystyy sanomaan vasta käydessään läpi kokemuksen jälkeen jättämiä asioita. Ei toki mitenkään erityisen kriittinen lausunto Noisextraa kohtaan! Ehkä vaan huomio että jostain kulttuuri/taidelehden esseestä löytyykin aika huomionarvoisia kysymyksiä, jotka valideja sekä tavassa mikä noisen tekemisessäkin huomionarvoista. Teos itsessään, sekä siihen, miten tuota ulkopuolisena tarkkailee ja fiilistelee.
NOISECAST JAKSO 12
Noisecastin hikisen kesäkiertueen seuraava kohde oli Decondition. Lähes kaksikymmentä vuotta vaikuttanut projekti, joka teki muutamia vuosia sitten "paluun", ja on sen jälkeen puskenut todella vahvaa levyä toisensa jälkeen, ja tuottanut yhden sivuprojektinkin ohessa. Haastattelussa pyörii oletetusti zen buddahalaisuus, mutta myös suosikkilevyjen hehkutusta, nauhoittamisen kuvioita ja elämän sykliä. Alussa Noisecastin hellässä kuuntelusylissä on Jazzhandin kasetteja.
Youtube & Spotify!
https://youtu.be/61LCnGxSLck
Quote from: MT on July 17, 2024, 07:48:40 PMNOISECAST JAKSO 12
Noisecastin hikisen kesäkiertueen seuraava kohde oli Decondition. Lähes kaksikymmentä vuotta vaikuttanut projekti, joka teki muutamia vuosia sitten "paluun", ja on sen jälkeen puskenut todella vahvaa levyä toisensa jälkeen, ja tuottanut yhden sivuprojektinkin ohessa. Haastattelussa pyörii oletetusti zen buddahalaisuus, mutta myös suosikkilevyjen hehkutusta, nauhoittamisen kuvioita ja elämän sykliä. Alussa Noisecastin hellässä kuuntelusylissä on Jazzhandin kasetteja.
Youtube & Spotify!
https://youtu.be/61LCnGxSLck
Ansiokas haastattelu jälleen Noisecastissa. Introsaundit ja alkuspiikki soivat päällekkäin, mutta se ei menoa haittaa. Kuuntelin jakson yöllä muiden askareiden ohessa ja se palautti mieleen, että pitikin ostaa yksi Decondition-levy. Vai oliko se Karmic Delusions? Mahdollisesti jälkimmäinen. Tällaiset artistin esiin nostot toimivat hyvänä muistutuksena perehtyä asiaan tarkemmin.
Zen-asioistakin kerrottiin sopivan teeskentelemättömään tyyliin. Onko kyse vain vahvistusharhasta vai onko näin, että noisen parissa puuhailee yllättävän monta säännöllistä meditaatioharjoitusta tekevää ja/tai buddhalaisuudesta kiinnostunutta henkilöä? Itsellänikin on ollut hyvin vahva kausi kun jooga ja istumameditaatio kiinnostivat ja teinkin niitä aktiivisesti, mutta nyt asenne on kääntymässä jopa suht nuivaan suuntaan. Se onkin sitten ihan silkkaa off-topicia se, haha!
Vaikutti lupaavalta tuo atk-vetoisemmasta saundista kasettiraiturin pariin siirtyminen, voisiko olla että parhaat jutut on artistilta vielä tulossa, vaikka kilometrejä on takana jo reilusti? Haastattelussa oli myös monia samaistuttavia ja hauskoja kohtia, jo parissa aiemmassa yhteydessä mainittuun kenttä-äänitys-kylähulluuteen liittyen sekä "Porukat tulee kylään ja ruumiinkuva seinällä" -henkisiin skenaarioihin. Myös siirtymä pimeydessä kieriskelystä kohti rakentavampia linjoja on täällä päässä hyvin jaettu kokemus.
Jazzhandin esiin nostaminen kassukatsauksessa oli myös paikallaan. Tuntuu, että projekti on parantanut tasaisesti alkupään ohutsaundisesta kenttänauhoitushaahuilusta aidosti hyvin omituisiin ja mielenkiintoisiin äänikollaaseihin. Projektilla on tietty arkinen tai vähintäänkin demystifioiva lähestymistapa asioihin sekä hyvin vähän bändi- tai skenehistorian saastuttamaa taustaa, mikä lienee säilyttänyt lähestymistavan vahvan omalaatuisena. Kaseteilla saattaa olla radiokatkelmaa, kävelyretkeä vierailla mailla, tunnistamattomaksi säröytyneitä soittimia, sekavaa keskustelua ravintolan pöydästä, kuikan huutoa tai synan sormeilua. Parhaimmillaan todella hyvää yllätyksellistä kamaa. Tutustuminen voi olla hyvä aloittaa juurikin sellaisilla julkaisuilla kuten Escapism of a Child tai The Cockcrow Connoisseur.
Kiitokset palautteesta ja pahoittelut kämmäyksestä intron kanssa! Kassukatsaukset tuntuu tulleen vähän jäädäkseen, katsotaan. Tulevaisuudessa myös tulossa englanninkielisiä erikoisjaksoja.
Quote from: RURAL RESISTANCE on July 18, 2024, 12:46:45 PMZen-asioistakin kerrottiin sopivan teeskentelemättömään tyyliin. Onko kyse vain vahvistusharhasta vai onko näin, että noisen parissa puuhailee yllättävän monta säännöllistä meditaatioharjoitusta tekevää ja/tai buddhalaisuudesta kiinnostunutta henkilöä? Itsellänikin on ollut hyvin vahva kausi kun jooga ja istumameditaatio kiinnostivat ja teinkin niitä aktiivisesti, mutta nyt asenne on kääntymässä jopa suht nuivaan suuntaan. Se onkin sitten ihan silkkaa off-topicia se, haha!
On niitä monia. Uskaltaisin sanoa että VAIKKA artistit ei välttämättä rummuttaisi asiaansa, matskua tulee luultavasti useammin vastaan kuin porno noisea, heh! Ehkä juuri se on se hienoin elementti, ettei suomesta tule sellaista meinkiä eksotisoivia juttuja vaan ne on nimenomaan tekijöiden henkilökohtaisia asioita jotka ilmenee myös taiteessa.
Decondition mainitsi Strom.ec ja Söldnergeist vaikuttajina. En muista onko artisti näitä ääneen sanonut, mutta olen tainnut jossain mainita että soundinsa puolesta Suomessa asemoituu sinne Strom.ec/Cloama/Eleczema osastolle ja toisaalta kun tietää että ne jätkät piti kovassa arvossa nimenomaan Söldnergeistiä, tulee äkkiä sellainen "niimpä tietysti!" -havainto. Terror on oma suosikki bändin discografiassa. Siitä on tosiaan Art Konkrete lafkan slimcase CD värikansissa jossa taiteet mukana. Pure versio ihan hyvä sekin! Tuon jälkeen ilmestynyt albumi oli se joka Joensuun suunnalla räjäytti pankin ja työnsi jätkien soundia eteenpäin. Vielä sähköisempi ja skarpimpi soundi, ja todella hyvä levy, eikä edes kallis.
Mainittu Ranska lafka, Force Majeure ja Nuit & Bruillard, ei tosiaan pitänyt kiirettä. Lafkan tekemät Grunt julkaisut oli parhaimmillaan jotain 6v myöhässä sovitusta. Miekkonen kuoli muutama kk sitten. Saappaat jalassa, lafkan touhuja jatkaen vaikka tiesi kuolevansa sairauteen käytännössä minä hetkenä hyvänsä.
Decondition on todellakin parantanut vuosi vuodelta. Aikanaan kasetti oli hyvin mielenkiintoinen tulokas Suomessa. Ulkomuistista heittäisin että pari CDR julkaisua olisi ollut sitä ennen? Ihan kuin olisin niitä kätösessä yks päivä pyöritellyt. Ranskaan menneet julkaisun alkuperäisversio sai aikanaan hylkäyspäätöksen meitsiltä kun sillä hetkellä mekaaninen loopin toisto ei niin napannut. Matskusta tuli mieleen Jarl, jolle annoin hyvin samoihin aikoihin kritiikkiä kun biisit - vaikka hyviä onkin - oli mekaanista looppien toistoa jotka ei muuttuneet eikä kappeleet mutatoituneet oikein mihinkään.
Luultavasti toisistaan tietämättä artistit perusteli toki hyvin hypnoottista poljentoa, mutta omassakin matskussa oli sillon vahva pyrkimys pois "digitaalisesta toistosta".
Uusissa Decondition matskuissa taas ollut monenlaista. Useampi kokonaisuus on tullut hylättyä ja todettua että parempaankin pystyt ja aina on pystynyt! Välillä nihkeys kannattaa, vaikka tarjottu kama ollut varsin hyvää. Nyt viimeksi saatu kama oli sellaista ettei mitään nokan koputtamista. Todella hieno suunta toiminnassa kun vuosikymmenten jälkeen, käyrä vaan nousee ja tekijällä oma tapa tehdä, soundillisesti, visuaalisesti ja kenties muilta lähtökohdiltaan.
Yksi noista Decondition CD levyistä on hyvin minimalistista syna dronea. Muissa taas laajalti erilaisia juttuja ja kuten yllä todettu, uusimmista on paras lähteä tsekkaamaan ja edetä kronologisesti taaksepäin - vaikka ihan alkuun asti!
Onko kyse vain vahvistusharhasta vai onko näin, että noisen parissa puuhailee yllättävän monta säännöllistä meditaatioharjoitusta tekevää ja/tai buddhalaisuudesta kiinnostunutta henkilöä? Toi on lainaus näin tänää.
Itse en näe hiljaisuuteen/ääneen keskittymisen olevan kovinkaan kaukana toisistaan. Itse kokenut keskittymällä hyvinkin samanlaista tyhjyyteen sekä täyttymykseen. Toisin sanoen olen saanut meditaatiosta/joogasta/mantraamisesta samantapaista mielentilaa kuin vääntämällä potikoita. Tämmöst kelaa tänään. Mut siis selkee korrelaatio ainaki tääl
Oli toi podcast taas! Ja niin siistii et jengi pystyy olee auki näis. Suurin osa ihan supliikkii ja iso käsi Mikalle tosta ihmisten kaa olemisesta. Ei pumppaa
Huudellaan nyt täälläkin: perjantaina 30.8. Tampereen Pethausissa Sähköinen matinea 8:
BRYSKT
"Lofi-estetiikkaa, Harsh Noise -tykitystä ja DIY-laitteistolla revittelyä."
www.bryskt.org
HEPPAKIRJAT
"Kenttänauhoituksia, romua ja äänisilmukoita teollisen maailman raunioilla. Rauhan puolesta - luontokatoa vastaan."
www.heppakirjat.fi
TAHMA
"Kokeellista melua Jyväskylästä."
https://satatuhatta.bandcamp.com/album/tahma
SKÄRGÅRD
"Romumelua tuusulalaisesta puutarhavajasta."
https://skrgrd.bandcamp.com/
Soitot klo 19 alkaen. Vapaavalintainen pääsymaksu 5-15 euroa (MP/käteinen)
https://www.facebook.com/events/324602720619326/
Mainostetaan nyt täälläkin, kun AK avasi pelin!
STEEL RÄÄSEIKKÖ AROUND OULU II
Lauantai 3.8.2024
Kulttuurilaboratorio, Oulu
Ovet 18.00
Soitot 19.00 ->
Esiintymässä ovat
APRAPAT
COMMANDO 15
MALAISE 57
PAIN APPENDIX
UNCLEAN
Liput 15€. Joko ovelta tai ennakkoon sähköpostilla steelraaseikko@gmail.com.
Teksti Sarven päivitys tänään, mutta face tietysti sen verran nihkeä alusta että jos vaan jaksaisi, pitäisi katsella oman nettisivun alustat kuntoon ja postata siellä... mutta cut & pastean tähän, kun käsittelee nimenomaan juuri tullutta Melun Maa dokkaria arvion merkeissä:
**sarvi**
Melun tiimoilta tuli ulkomailta hyvin huomionarvoisia levyjä, kuten vaikka reilumpi kasa THE NEW BLOCKADERS "live at Morden tower Newcastle upon Tyne" cd. Tiettyjen bändien kohdalla ei kannata miettiä että livelevy olisi jotenkin vähäpätöisempi tai turha verrattuna studiolevyihin. Moni noisen tekijä saattaa duunata matskut joka tapauksessa livenä ja ainoa ero voi olla onko yleisö paikalla vai ei. Sekin voi olla positiivinen vaikute, kun kollektiivinen energia ajaa artistia ylittämään itsensä. Live at Morden tower on ihan genre klassikkoja millä tahansa mittarilla ja sitä ehdittiin bootlegata moneen kertaan ennen virallisia uusintajulkaisuja. Tämä uusin CD versio on vielä entistä parempi kun bonukseksi on heivattu kasarin puolivälistä ehkä paras TNB livetallenne: Live at anti-fest! Aivan tolkuton harsh noise nauhoitus vuosimallia 1984! Muut pari keikkaa on vuodelta 1983.
Jos ei harsh noisen muinaismuistot kiinnosta, vaan haluaisi jotain ihan uutta, sitäkin tietysti löytyy. Eka erä Dead Door Unit "Abandon" CD ehti myydä loppuun silmän räpäyksessä. Nyt saapui lisää. Mukana tuli kaikkia uusia Tribe tapes lafkan CD julkaisuja. Moni niistä on uusintajulkaisuja, mutta DDU levy tuore CD albumi suhteellisen uudelta artistilta jonka julkaisut ovat usein niin pieniä painoksia ettei niitä oikein ole saatavilla. Tästä on hyvä aloittaa.
Kuuntelin netistä muutamat noise podcastit loman puitteissa. Yhdessä kyseltiin eräältä tämän ajan maineikkaimmalta aktiiviselta noise artistilta, The Ritalta, mikä voisi olla noisen tulevaisuus. Kysymyksenasettelussa oli läsnä ajatus että voiko noise toistaa loputtomasti "samaa"? Jos se muuttuu, niin minne se voisi mennä? Itse pitänyt tuota kysymystä enemmän sellaisena vanhan ajan nuorisokulttuurin kysymyksenä. Voi olla että sitä Sarvessa puitu ennenkin.
Jos kyseessä on rock'n'roll, sen monet jokusen vuosien kultakausiin sijoittuvat kaudet ovat monesti tietyllä tavalla aika rajallisia ilmaisuja. Ei ole ihme jos joku haluaa jotain "uutta" jos sointumäärän jokainen variaatio on kaluttu ja identtisestä rumpukompista on jo saanut tarpeekseen ja tietty soundi tai estetiikka ei enää tarjoa kuin vanhan toistoa. Silti hauska ominaisuus voi olla että pikkasen lisää säröä tai vähän nopeampi rumpukomppi on monesti muuttanut ilmaisun joksikin muuksi ja mielikuva on heti ollut että ollaan taas uuden äärellä ja kehitus kehittyy!
The Ritan miekkonen totesi että moni musa voi olla "done". Ts. Loppuun kaluttu. Elämänvoima imeskelty ja kuollutta hevosta potkittu jo vuosikymmenet. Mies totesi että noisen puitteissa niin ei ole. On edelleen mahdollista tehdä eri tavalla ja löytää uusia tapoja tehdä ääniä tai niiden yhdistelmiä tai zoomata pakkomielteisesti johonkin yksittäisten elementtien yksityiskohtiin ja julkaista jotain sellaista mitä ei olla ikinä aiemmin tehty. Tai jos on, levyjä tulee ja menee sillä tyylillä ettei niitä kaikkia voi kukaan tsekata.
Mies toteaa samaan hengenvetoon että vaikka olisikin tehty, niin entä sitten, sillä olennaista on että kuuntelija kyllä haistaa teeskentelyn ja aitouden eron. Vaikka artisti tekisi jotain pintapuolisesti "samaa" - esimerkiksi raapisi metalliromusta resonoivia ääniä tai tutkiskelisi säröpedaalin rutinan ominaisuuksia - asiaan intohimoisesti paneutuvat ja omat mieltymyksensä tunnistavat ja sitä seuraavat tekijät jotka tekevät juuri sitä mitä itse kaipaavat, tuppaavat luomaan jotain joka resonoi myös kuulijassa. Mies teilaa täysin myös ajatuksen että soundin tekemisen arvo löytyisi siitä onko se ollut jollain tapaa vaikeaa tehdä. Kuten myös ajatuksen siitä että noisen pitäisi löytää se uusi olemuksensa jostain teknologisesta kehityksestä. Laitteesta joka mahdollistaisi tekemää asioita jota ei ennen ole pystytty tekemään. Ja tuo olisi "kehitystä".
On melko kutkuttava ajatus, kun tietää miten järkeviä ja perusteltuva miekkosen ajatukset on, mutta samaan aikaan tietää varmuudella miten mielipuolisilta ne ns. tavallisesta musiikinkuuntelijasta tuntuu!
Mies hekumoi ettei joku roskien tiputtaminen kaivoon -tyyppinen juttu voi olla "done", koska se on aina erilainen levytys. Soundi on aina erilainen, teos on erilainen, eikä noudata jotain tiettyä kappaleen kaavaa. Tai miten hänen tulevaisuudensuunnitelmat liittyy siihen että noise on tiivistetty kuulostamaan yksittäisiltä ruoskan napsahduksilta tai räjähdyksiltä, pitkien hiljaisten kohtien välissä. Jo nykyään lähinnä geigermittarin rätinältä kuulostavaa kamaa pitkään julkaissut artisti on monelle noisen ystävällekin välillä sietämätöntä kuunneltavaa.
Yksi kerta Sarvessa oli jokunen asiakas ja pinossa oli levyjä ja mainitsin että niissä on "rätinää". Asiaa oli hankala selittää sen kattavammin, koska niissä todellakin oli sitä, eikä mitään muuta! Laitoin levyn soimaan ja asiakkaat totesi että niin onkin. Puoli tuntia pelkkää pienistä napsahduksista koostuvaa rätinää. Ei rajua, ei äänekästä, ei mitään muuta kuin rätinää. Ehkä vielä hullumpaa on että sitä kamaa on aika paljon. Sen verran paljon että sillekin on olemassa jo oma nimityksensä. Puhe ei varsinaisesti enää harsh noisesta. Jos kuvailussa lukee esim crackle study, voi olla että äänimyrskyn sijaan hankkimasi levy sisältääkin ärsyttäävää ritinää ja rätinää. Tai ties vaikka siihen ihastuu!
Itse en pidä enää tässä vaiheessa kovin merkittävänä henk koht tarpeena "selittää noisea" ns rahvaalle. Mielummin asiasta puhuisi kovan luokan noisepäiden kanssa, jolloin irrationaaliset seikat ovat vakiintuneet ihan selviöiksi mitä ei tarvitse sen kummemmin perustella.
Noisen kuuntelemisen järkevyys ei lopulta ole sen kummoisempi kysymys kuin minkään muunkaan musiikin kuuntelun järkevyys. Lähes kaikki mieltymykset, vaikka niitä pintapuolisesti voi perustella, on lopulta irrationaalisia. Kun kulttuurissa kaiken maailman järjettömyyksistä puhutaan tovi, ne ei lopulta kuulosta yhtään järjettömiltä. Yht'äkkiä voidaan elää tilanteessa missä sukupuolvi toisensa jälkeen esimerkiksi "shreddaa kitaraa" ja pitävät sitä ihan tolkun ihmisen toimintana. Päivästä toiseen tiluttaa muutamaa lankussa roikkuvaa rautalanganpätkää! Oikein kilpaillen kuka tiluttaa siistimimmin. Huh huh. Melko sairasta puuhaa jos sitä oikeasti miettii. Mutta tuollaistaKAAN ei yleensä tarvitse kenellekään selittää tai alkaa analysoimaan sen kummemmin. Hyväksytään vaan että puitteet on olemassa, missä toimiminen on ihan mielekästä. Noisen parissa tilanne edelleen toinen. Jopa ajatus siitä mitä se levyiltä kuunneltava tai keikoilla soitettava melu oikeastaan on, vaatii lähes aina jonkun "selityksen" mitä miltään muulta kuunneltavalta ääneltä ei vaadita.
Juuri julki tullut Melun Maa - Land of Noise -dokkari kartoittaa tämän hetken aktiivisia Suomalaisia noisen tekijöitä. Suomessa on näinä päivinä niin paljon tekijöitä, että tunnin dokkari on tavallaan suppea otos suhteessa tekijöiden määrään. Varmasti moni jää nikottelemaan että entäs se ja se, joka olisi ehdottomasti tarvittu mukaan. Mutta ei. Käsittelyssä olevat aiheet saadaan käytyä mallikkaasti läpi mittaan suhteutetulla rajauksella.
Dokkarissa tasapainotellaan siinä rajalla, että se soveltuu monenlaiselle yleisölle. Riittävän alkeellisista ja perusteista lähtevää ja ymmärrettävissä olevaa, että ihan maallikkokin voi saada jotain käsitystä mistä on kyse. Äänen tekijöiden toimesta luonnehditaan ilmaisun tyypillisiä piirteitä tai toimintatapoja tavallaan sillä fyysisen tekemisen tasolla eikä mennä kovin övereihin keloihin. Sen päälle syvennetään juttuihin jotka monesti käsittelee aikaa ja paikkaa, eli Suomi tässä hetkessä. Kyseessä ei ole genren historiikki, eikä se käsittele noisea historiallisena ilmiönä. Ei genren historiaa yleensä, eikä myöskään Suomalaisen noisen historiaa.
Ehkä ollaan juuri siinä The Rita jätkän mainitseman asian äärellä: Noise omana kokemuksena, omista kiinnostuksista ja oman persoonan läpi filtteröitynä, tapahtuen siinä ajassa ja paikassa missä nyt ollaan. The Rita piti olennaisena että materiaalissa säilyy se tuore elämänvoima ja edes jollain tapaa uniikki perspektiivi kun tekijät eivät ole myöskään genren historian vankeina toistamassa muiden juttuja. Jos jotain toistuu, se ei ole ongelma jos tapahtuu rehellisesti oman persoonan puitteissa.
Dokkarissa tulee hyvin ilmi miten pintapuolisesti varmasti "samalta" näyttävät tai kuulostavat tekijät tarkemmin katsottuna on mukana hommissa hyvin eri tavoin. Vaikka tietyt ajatukset tekemisestä ja käytettävä laitteiston yksityiskohdat toistuu, lopulta Suomessa tehdään melko vähän sellaista oikein tiukasti "genre musaa", jota maailmalla syntyy aika paljon. Läsnä on nimenomaan sitä omanlaista ja kenties juuri historian painolasteista sopivasti irroitettua ilmaisua.
Aihe kiinnostaa Sarvessa erityisen paljon, joten väsäsin joutessani dokkarin ohjaajan haastattelun ja hieman muuta tarinaa liittyen sen teemaan. Kieli on Englanti. Jutusta löytyy myös linkki dokkariin. Dokkarin lähestymistapa oli hyvin DIY henkinen. Tehdään mitä pystytään ja ilmaiseksi jakoon nettiin. Tasan nolla budjetilla tehtyä dokkaria voidaan helposti kritisoida vaikka viimeistelemättömästä ääniraidasta tai paikoittain kuvauspaikkojen tympeydestä jne, mutta todellisuus jota Sarvessa arvostetaan on aina tiivistettävissä huomioon että: Tuleepahan tehdyksi! Kauneusvirheet tai epätäydellisyys lienee myös noisen sisäänrakennettuja ominaisuuksia, joten dokkari kelpasi siihen malliin että katsoin se jo kaksi kertaa, heh! Eli tämä viittaisi siihen että näitähän kannattaisi tehdä lisää, hieman eri lähestymistavoilla.
https://special-interests.net/main/melun-maa-land-of-noise/
MELUN MAA
Kylläpäs hujahti tunti nopeasti! Avustajista huolimatta Tanskanen on kyllä tehnyt kovan työn dokkarin eteen. SI:n artikkelissa mainittiinkin tekijän matkustaneen julkisilla haastatteluja tekemään ja keikkoja kuvaamaan ja niin edelleen, mutta voisin kuvitella että pelkässä jälkityössä on saanut aika monen työpäivän verran tunteja kulumaan? Jo tuollainen tunnin pätkän tekstittäminen käännöstöineen ja tekstityksien tahdistamisineen on hyvin aikaavievää nysväystä.
Mukana on muutamia tyyppejä, joita voisi nimittää jopa legendaarisiksi. Esimerkiksi Vilholla on omistautuneen kuuntelemisen, lafkan pyörittämisen ja taiteilijuuden kautta varsin sävykäs näkemys siitä mitä kotimainen noise on. Mahdottoman syvälle ei näissä klipeissä ja tässä ajassa päästä, mutta oleellisia asioita sanotaan ääneen kiitettävällä varmuudella. Yhtyetoverinsa Veikko täydentää hyvin musakonossööri-kulmalla ja ilahduttavalla anti-gearhead-tatsillaan, hehe. Ja hyvä että Mikakin on saatu kameran ja mikrofonin eteen kertomaan omista touhuistaan ja näkemyksistään, kun Noisecastissa on päästy kuulemaan miehen ajatuksia pääasiassa haastattelijan roolissa ja ZSS-videossa näkökulma oli livejäsenen vinkkelistä.
Pelkistetyssä dokkarissa pienet jutut tekevät paljon ja Amek-maj:n osuudet tuntuvatkin monesti mielenkiintoisimmilta, kun artistin ajatus kadunmiehen näkökulmasta äänitteiden teemoissa ja sillan alinen lokaatio pelaavat niin hyvin yhteen. Miekkonen on ilmeisesti ajoittain ollut hieman nihkeä haastattelujen antamisen suhteen, todeten että kaikki oleellinen on jo sanottu, mutta tätä tarinointia olisi kuunnellut huomattavasti pidempäänkin. Kotikulmien pojat Ahola & Silander kertovat tässä myös omista jutuistaan melkein enemmän kuin Brownhill Podcastin jaksossa yhteensä! Liekö päihteillä tai niiden puutteella osuutta asiaan, hehe. Plussaa myös duon äärimmäisen coolista lookista.
Jos jotain kritiikkiä haluaa antaa, niin mielestäni vielä enemmän oltaisiin voitu näyttää ruudulla sitä mistä kulloisessakin klipissä puhutaan. Tietynlaista sellaista rautalangasta vääntämistä kuvittamisella. Nyt haastattelujen lomassa ruutuun tulevat ääninäytteet ja kansikuvat tuntuivat välillä hieman epäjohdonmukaisilta tai vilahtavat ohi hyvin nopeasti. Esimerkkinä noin viidentoista sekunnin pätkä Aholan & Silanderin kassulta Uncleanin ja Mogaon lausuntojen välissä tuntui aika erikoiselta. Ylipäätään näytteille sekä kansikuville olisi voinut antaa enemmän aikaa. Toisaalta tässä oli ehkä kesto rajattu tarkoituksellisesti tasan tuntiin, tiivistäminenkin on toki taito sinänsä.
Näen tällaisen dokumentin tekemisen epäitsekkäänä puurtamisena, joka on mielestäni skenelle itsestäänselvästi hyödyllinen. On tärkeää tallentaa asioita ja ajatuksia silloin kun ne tapahtuvat ja toisaalta tässä tarjoutuu hyvä mahdollisuus uusille kiinnostuneille kuuntelijoille ja tekijöille hypätä mukaan. Hatunnoston arvoinen juttu ja täytyy itsekin katsella filmi piakkoin uudestaan!
Quote from: piisti on July 18, 2024, 10:02:03 PMOnko kyse vain vahvistusharhasta vai onko näin, että noisen parissa puuhailee yllättävän monta säännöllistä meditaatioharjoitusta tekevää ja/tai buddhalaisuudesta kiinnostunutta henkilöä? Toi on lainaus näin tänää.
Itse en näe hiljaisuuteen/ääneen keskittymisen olevan kovinkaan kaukana toisistaan. Itse kokenut keskittymällä hyvinkin samanlaista tyhjyyteen sekä täyttymykseen. Toisin sanoen olen saanut meditaatiosta/joogasta/mantraamisesta samantapaista mielentilaa kuin vääntämällä potikoita. Tämmöst kelaa tänään. Mut siis selkee korrelaatio ainaki tääl
Mie en harjoita säännöllisesti meditaatiota mutta suhde noiseen ja muuhun rajumpaan kokeelliseen ääneen on kyllä värittynyt semmoisen rauhoittumisen kautta; syvä kuunteleminen on aina ollut semmoinen sisäsyntyinen taipumus ja tie itsen rauhoittamiseen. Toki tulee kuunneltua melua monenlaisissa tilanteissa ja liian vähän nykyään noin kun en enää asu yksin, mutta syvän rauhoittumisen tilaan parhaimmillani melun kautta pääsen.
Kiitos kaikille Melun Maata koskevasta palautteesta ja kommenteista. Kyseessä on tosiaan ns. nollabudjetilla tehty projekti ja itselleni ensimmäinen dokumentti. Eli paljon uuden opettelua niin leikkaamisen kuin vaikkapa tekniikankin osalta. Kuva ja ääni voisi aina olla parempi. Etenkin harmittaa Atrophist / Jannen osalta paremman mikin nauhoitteen mönkään meno. Dokkarissa on käytössä kameran mikin audio joka on selkeästi huonompi kuin ulkoinen mikki joka oli käytössä.
Suurimman osan kritiikistä eli "dokkarin parantamisesta" ymmärrän täysin. Koska kaikki haastateltavat asuvat kohtalaisen kaukana niin extra/b-roll kuvaa on aika vähän käytössä. Kaikki materaali on kuvattu varsin pikaisella aikataululla keikkojen lomassa. Tämäkin oli yksi asia josta voi oppia tulevaisuuden osalta eli muistaa kuvata aina paljon b-roll matskua että saa dokumentin/videon visuaalisesti mielenkiintoisemmaksi.
Mutta tästä on hyvä jatkaa ja parantaa esim. seuraavan dokkariprojektin muodossa.
Ja toki pitää näin loppuun kiittää kaikkia jotka auttoivat dokumentin teossa!
Quote from: Kuollutmato on July 24, 2024, 11:44:01 PMKiitos kaikille Melun Maata koskevasta palautteesta ja kommenteista. Kyseessä on tosiaan ns. nollabudjetilla tehty projekti ja itselleni ensimmäinen dokumentti. Eli paljon uuden opettelua niin leikkaamisen kuin vaikkapa tekniikankin osalta. Kuva ja ääni voisi aina olla parempi. Etenkin harmittaa Atrophist / Jannen osalta paremman mikin nauhoitteen mönkään meno. Dokkarissa on käytössä kameran mikin audio joka on selkeästi huonompi kuin ulkoinen mikki joka oli käytössä.
Suurimman osan kritiikistä eli "dokkarin parantamisesta" ymmärrän täysin. Koska kaikki haastateltavat asuvat kohtalaisen kaukana niin extra/b-roll kuvaa on aika vähän käytössä. Kaikki materaali on kuvattu varsin pikaisella aikataululla keikkojen lomassa. Tämäkin oli yksi asia josta voi oppia tulevaisuuden osalta eli muistaa kuvata aina paljon b-roll matskua että saa dokumentin/videon visuaalisesti mielenkiintoisemmaksi.
Mutta tästä on hyvä jatkaa ja parantaa esim. seuraavan dokkariprojektin muodossa.
Ja toki pitää näin loppuun kiittää kaikkia jotka auttoivat dokumentin teossa!
Ns. "ekaksi vedoksi" toi oli kyllä hämmästyttävän valmis dokumentti, rytmitys toimi ja tempo oli jouheva. Tota b-roll kamaa ois voinut olla enemmän joo, mutta en valita.
Inspiroiva paketti kaiken kaikkiaan ja kokonaiseetos tossa oli erittäin rakentava ja positiivinen. Ja sitä tarvitaan kaiken poleemisuuden ja ihmeellisen nihkeilyn ohelle! Toivon todella, että tämä inspirois jengiä tarttumaan rohkeasti kameraan, kynään, romumetalliin ja keikkajärkkäyshommiin.
Quote from: n a a r a on July 24, 2024, 10:43:08 PMQuote from: piisti on July 18, 2024, 10:02:03 PMOnko kyse vain vahvistusharhasta vai onko näin, että noisen parissa puuhailee yllättävän monta säännöllistä meditaatioharjoitusta tekevää ja/tai buddhalaisuudesta kiinnostunutta henkilöä? Toi on lainaus näin tänää.
Itse en näe hiljaisuuteen/ääneen keskittymisen olevan kovinkaan kaukana toisistaan. Itse kokenut keskittymällä hyvinkin samanlaista tyhjyyteen sekä täyttymykseen. Toisin sanoen olen saanut meditaatiosta/joogasta/mantraamisesta samantapaista mielentilaa kuin vääntämällä potikoita. Tämmöst kelaa tänään. Mut siis selkee korrelaatio ainaki tääl
Mie en harjoita säännöllisesti meditaatiota mutta suhde noiseen ja muuhun rajumpaan kokeelliseen ääneen on kyllä värittynyt semmoisen rauhoittumisen kautta; syvä kuunteleminen on aina ollut semmoinen sisäsyntyinen taipumus ja tie itsen rauhoittamiseen. Toki tulee kuunneltua melua monenlaisissa tilanteissa ja liian vähän nykyään noin kun en enää asu yksin, mutta syvän rauhoittumisen tilaan parhaimmillani melun kautta pääsen.
Itellä tollanen dynamiikaltaan aktiivinen, kiinnostavia ääniä sisältävä noise puolestaan virittää ja ruokkii ajattelua. Nämä on jänniä hommia nämä henkilökohtaiset kokemukset sekä niiden yksillöiset vaihtelut noisen äärellä!
Quote from: Kuollutmato on July 24, 2024, 11:44:01 PMEtenkin harmittaa Atrophist / Jannen osalta paremman mikin nauhoitteen mönkään meno. Dokkarissa on käytössä kameran mikin audio joka on selkeästi huonompi kuin ulkoinen mikki joka oli käytössä.
en huomannut katsoessa mitään erityistä, meni sukkana läpi soundit. voi tosin johtua siitäkin, että olen altistanut korvani lofi-taajuuksille (tai nofi?) ehkä turhankin tarmokkaasti.
Quote from: piisti on July 18, 2024, 10:02:03 PMOnko kyse vain vahvistusharhasta vai onko näin, että noisen parissa puuhailee yllättävän monta säännöllistä meditaatioharjoitusta tekevää ja/tai buddhalaisuudesta kiinnostunutta henkilöä? Toi on lainaus näin tänää.
Itse en näe hiljaisuuteen/ääneen keskittymisen olevan kovinkaan kaukana toisistaan. Itse kokenut keskittymällä hyvinkin samanlaista tyhjyyteen sekä täyttymykseen. Toisin sanoen olen saanut meditaatiosta/joogasta/mantraamisesta samantapaista mielentilaa kuin vääntämällä potikoita. Tämmöst kelaa tänään. Mut siis selkee korrelaatio ainaki tääl
Itsellä oli myös n. 2 minuuttia kestänyt tällainenkin vaihe nuorena. Ainakin siihen aikaan vielä monet tuntuivat suhtautuvan "itämaisiin filosofioihin" hieman kuin marketin irtokarkkihyllyyn -- poimitaan sitä miltä itsestä tuntuu kivalta ja muu jätetään huomiotta. Siinä meni hieman maku hommasta ja ylipäätään päädyin toteamaan että ei itseään voi löytää mistään muualta kuin sieltä missä jo sattuu olemaan.
Quote from: mag-maa on July 26, 2024, 09:41:25 AMQuote from: Kuollutmato on July 24, 2024, 11:44:01 PMEtenkin harmittaa Atrophist / Jannen osalta paremman mikin nauhoitteen mönkään meno. Dokkarissa on käytössä kameran mikin audio joka on selkeästi huonompi kuin ulkoinen mikki joka oli käytössä.
en huomannut katsoessa mitään erityistä, meni sukkana läpi soundit. voi tosin johtua siitäkin, että olen altistanut korvani lofi-taajuuksille (tai nofi?) ehkä turhankin tarmokkaasti.
En kyllä itsekään huomannut yhtään mitään eroa. Ja vaikka olisikin ollut niin en kyllä sitä minään erytyisen pahana puutteena osaisi pitää.
Heh, eräästä paikallisesta anniskeluravintolasta oli revitty kaikki Rääseikkö-julisteet veke. Noise näemmä herättää suuria tunteita!
Quote from: Atrophist on July 26, 2024, 07:07:06 PMQuote from: piisti on July 18, 2024, 10:02:03 PMOnko kyse vain vahvistusharhasta vai onko näin, että noisen parissa puuhailee yllättävän monta säännöllistä meditaatioharjoitusta tekevää ja/tai buddhalaisuudesta kiinnostunutta henkilöä? Toi on lainaus näin tänää.
Itse en näe hiljaisuuteen/ääneen keskittymisen olevan kovinkaan kaukana toisistaan. Itse kokenut keskittymällä hyvinkin samanlaista tyhjyyteen sekä täyttymykseen. Toisin sanoen olen saanut meditaatiosta/joogasta/mantraamisesta samantapaista mielentilaa kuin vääntämällä potikoita. Tämmöst kelaa tänään. Mut siis selkee korrelaatio ainaki tääl
Itsellä oli myös n. 2 minuuttia kestänyt tällainenkin vaihe nuorena. Ainakin siihen aikaan vielä monet tuntuivat suhtautuvan "itämaisiin filosofioihin" hieman kuin marketin irtokarkkihyllyyn -- poimitaan sitä miltä itsestä tuntuu kivalta ja muu jätetään huomiotta. Siinä meni hieman maku hommasta ja ylipäätään päädyin toteamaan että ei itseään voi löytää mistään muualta kuin sieltä missä jo sattuu olemaan.
Quote from: mag-maa on July 26, 2024, 09:41:25 AMQuote from: Kuollutmato on July 24, 2024, 11:44:01 PMEtenkin harmittaa Atrophist / Jannen osalta paremman mikin nauhoitteen mönkään meno. Dokkarissa on käytössä kameran mikin audio joka on selkeästi huonompi kuin ulkoinen mikki joka oli käytössä.
en huomannut katsoessa mitään erityistä, meni sukkana läpi soundit. voi tosin johtua siitäkin, että olen altistanut korvani lofi-taajuuksille (tai nofi?) ehkä turhankin tarmokkaasti.
En kyllä itsekään huomannut yhtään mitään eroa. Ja vaikka olisikin ollut niin en kyllä sitä minään erytyisen pahana puutteena osaisi pitää.
Aivan hyvin toi sun haastattelupätkä toimi ääniraidan puolesta. Kuvauslokaatio oli ehkä aavistuksen klaustrofobinen suhteessa moneen muuhun haastatteluun, mutta toimi kyllä hyvin.
Se oli semmoinen random romua & rompetta lähes täynnä ollut työmaakoppi. Sopivan karu ympäristö :D
AA-Jannen haastis oli myös siellä.
Videokooste eiliseltä:
Jos Kulttuuritallit ei ole tuttu paikka, alkuun hieman tunnelmakuvaa mestoilta ja perään kaikki neljä artistia, 20 minsaa yhteensä:
https://youtu.be/uUtfUvdqmzg
Rautakymi debyyttikeikka, jossa oli harsh noisen perusteet kunnossa, mutta myös live harsh noisen suurimmat kompastuskivet vielä selvittämättä. Eli käytännössä PA:n kautta tullut matsku, joka muodostui 2 pedaalin ja jonkin sortin nupin avulla duunatusta primitivisestä harsh noisesta, olis just hyvä. Tässä hieman samaa kuin ekoissa Stinkfinger nauhoituksissa, eli selkeisiin ja rajuihin soundeihin keskitytään ja ei varsinaisesti vallia eikä mitään fiinejä efektejä tai kaikuja, vaan todella karkeat selvätrajaiset soundit. Se tyypillinen ongelma ekoilla noisekeikoilla on, miten välttää akustisen helinän kuuluminen noisen läpi. Luonnollisesti volumea lisäämällä on yksi. Sitä pitää yleensä olla niin helvetisti että terävä akustinen pellin kolistelu peittyisi jos prosessoitu soundi ei muistuta akustista ääntä. Toinen tapa että akustinen ja efektoitu ääni muistuttaa toisiaan, jolloin yleensä sulautuu sekaan. Kolmas lienee miettiä miten kovaa pitää ravistaa ja räimiä, sillä monesti romujen paras ääni hiljainen ja sävykkäämpi matsku joka vahvistetaan. Rautakymin kassut on kovia ja livekeikka asiallinen ja olisi varmasti toiminut ihan täydellisesti mikäli esim. seuraavien bändien äänentoisto olisi ollut siellä apuna tuomassa lisäpotkun. Voisin kuvitella että kohta ollaan ihan kärkikahinoissa rajun noisen vääntäisessä. Käsittääkseni mikserista tuli talteen linja-nauhoitukset keikoista. Saa nähdä tuleeko mitään kuultavaksi. Voi olla että se nauhoitus pelittää erinomaisesti.
Brain Spacer oli todella kova! Lähti ensin ihme free musa kitara nyply loopilla, joka alkoi hautautua psykedeelisempään kitara drone/särö/feedback/efekti layereihin. Keskivaiheilla oli lyhyt "Sunn o)))" hetki missä tuli pari hidasta soinnun iskua kitarasta, mutta se oli onneksi hyvin lyhyt pätkä josta homma eteni parhaaseen kosmiseen kitara noiseen. Artisti mainitsi ettei ole julkaisuja mutta jotain suunnitteilla. Kysyin että onkohan kuullut KK Null ysäri kamoja, sillä itse olen niistä diggaillut kovasti ja tässä oli paljon samoja elementtejä. Jos KK Null ei tuttu sankari, kannattaa tsekkailla esim 1993/1994 vaiheilta... tuntuu kuin Brain Spacer olisi soimassa! heh...
https://www.youtube.com/watch?v=Rzs0J2G0QPA
https://www.youtube.com/watch?v=arRSB5mSirY
Edge Of Decay on tässä vaiheessa jo varsin sinut lavalla olemisen kanssa ja soundit hallussa. Volumea oli mukavasti ja kontaktimikitettyä sahausta, romuun huutoa (heh...) ynnä muuta ja jotenkin pelitti todella mukavasti! Tässä vaiheessa oli jo viinipullo about kaadettu kitusiin ja fiilis muutenkin hyvin nousujohteinen ja siihen sopi helvetin hyvin sahan kanssa tallien rakenteissa remuava noisetouhu.
Stinkfinger vs Amek-Maj oli melko lyhyt rupeama. Jos itselläni oli fiilikset nousujohteiset, samaa voi sanoa Amek-Maj meiningeistä. Siinä meinasi jäädä hieman noisen teko sivuhuomiolle kun enemmän oli fiilistelyä. Välillä setti kulku lähes kokonaan Stinkfingerin varassa, mutta kyllä se parhaimmillaan oli kun duon yhdistelmä sai aikaan Amek-Majn nuhaisen bassovahvarinoisen ja Stinkfingerin melkein linnunlaulu korkeudella sirittävät romu-elektroniikka hommat osumaan yhteen. Molemmilta tuttuja elementtejä on läsnä, kuten Stinkfingerin oikein trademark old school "nyt väännetään delay pedaalin nappia" -hommat.
Sää oli hyvin järkevä. Kulttuuritallit on todella mainio paikka noise hommiin. Vaikka ulkona helle, sisällä oli sopivan viileä. Tilaa on sopivasti, miljöö tuollainen rapistuva mesta. Omat juomat henkinen meininki, jos eväät jääneet matkassa, myynnissä kasvisruokaa harsh noise naposteluskenelle. Ehkä se ainoa miinus on että julkiset kulkuneuvot ei ole helpoimmasta päästä. Keikat loppuu yleensä ajoissa, että ehtii. Omilla kulkuneuvoilla taas todella helppo. Parkkitila ei lopu, ja on ilmaista, ei mitään ihme parkki-äppien latailua tarvi miettiä.
MELUA JA MÖKÄÄ, 27.7. KULTTUURITALLIT, KOUVOLA
Tosiaankin, Melua ja mökää -tyypit ovat järjestäneet näitä keikkoja jo kymmenen vuotta! Aika kunnioitettava rupeama. Eivät tainneet itsekään muistaa kuinka monta iltamaa tuohon mahtuu, hehe. Ja varmastikin osanotto on ollut aika erilaista aikoina jolloin noiseskene ei ollut näin elinvoimainen ja vain harvaa kiinnosti. Mutta kuten Melun maa -dokkarissa Ahola totesikin, se ei juuri ole vaikuttanut tekemiseen millään tavalla. Hailz!
RAUTAKYMI aloitti illan debyyttikeikallaan. Toinen kasetti on vielä kuulematta, mutta ensimmäisellä oli varsin lupaavia hetkiä oman äänen etsiskelyn lomassa. Keikalla käytössä oli simppeli setup ja äänilähteenä kontaktimikki-shakerbox, joka oli väsätty jonkinlaiseen pieneen peltiseen tynnyriin. Pöydän somisteena oli (ilmeisesti temaattinen?) spurguviinipullo. Aika perinteinen rytinä alkoi ja varsin pian artisti viittasi apumiehenä toimineelle Tahmalle merkin, joka alkoi jakaa rujoja pakkausteippiin ja aikakauslehdestä napattuihin sivuihin pakattuja cd-levyjä yleisöön. Oma kappaleeni oli kääritty Mannerheimin kuvaan. Kotona paketista paljastui Cheek feat. Jonna - Liiku cd-sinkku, hyi helvetti! Muutkin raportoivat kuljettaneensa kotiinsa Cheekin materiaalia. Aika Lörssonmainen jekku. Keikan parasta antia oli puolen välin paikkeilla kyykkäävä ja pätkivä signaali jota olisi kuunnellut pidempäänkin, muuten lyhyehkö veto oli aivan hyvää perus sähistelyä! Juuri tuo FA:n mainitsema vallin puute oli oikein hyvä ominaisuus, kaikki ääni oli hyvin paljasta ja raakaa.
BRAIN SPACER oli vuorossa seuraavana ja kyseessä oli Ahola & Silanderista, Meteor Vortexista, Läähättäjistä ym. bändeistä tutun Juhan sooloprojekti. Ja keikka olikin illan terävintä kärkeä. Lavan keskellä oli pinossa kaksi Marshall-kitarakaappia ja Orangen nuppi ja mies soitti kitaraa keskittyneesti nahkarotsi päällä hieman sivummalla efektikasan luona ja välillä käveli kitaran kanssa kaappien taakse soittamaan. Pari ensimmäistä minuuttia kului epäuskon vallassa, ei kai tämä voi olla TÄLLAISTA materiaalia? Korkeilta kieliltä soitettuja riivaavia epämusikaalisia lyhyitä kuvioita joita loopattiin ja niiden parissa joutui lusimaan hetken aikaa, mutta jutun juoni aukeni vasta kun artisti alkoi kerrostaa niiden päälle uusia tasoja. Kyllä nimittäin kuulosti korvanmyötäiseltä. Odotin ehkä sellaista tietyn aikakauden Skullflower-looppivallia tai loputtomasti jankkaavaa riffiä, mutta riffityyppistä kamaa tuli vain hyvin lyhyen hetken ja muuten kyseessä oli aika kummallinen keitos, jossa kitaran saundia manipuloitiin välillä synteettisemmän kuuloisiksi ääniksi ja niin edelleen. Projektissa on selvästi potentiaalia ja odotankin suurella mielenkiinnolla miltä se tulee kuulostamaan äänitteillä.
EDGE OF DECAY taisi olla illan esiintyjistä selvästi establisoitunein keikkailun saralla. Olin nähnyt bändin kerran aiemmin livenä Helsingissä, jolloin mukana oli kolmas jäsen, nyt vedettiin duona. Taustavideolla nähtiin välkkyvää mustavalkoista kuvaa kaasunaamaripäisistä sotilaista ajoittain käänteisissä väreissä vhs/telkkari-häiriöefektillä maustettuna. Hmm... Aivan kuin olisin nähnyt tällaista joskus ennenkin. Tarkoitus varmasti olikin tehdä hienostelematonta ja perinnetietoista industrial noisea, mutta ehkä olen itse kuuntelijana sellainen, että olisin kaivannut ripauksen "hienostelua" koko pakettiin, hehe! Toinen heppu puuhaili potikoiden kimpussa toisen käytellessä kontaktimikitettyä sahaa erilaisiin objekteihin kuten rautaputkeen, rumpukapulaan ja Tallien rakenteisiin. Säröstä johtuen ne kaikki kuulostivat kuitenkin harmittavan samalta. Yleisvaikutelma ei ollut missään nimessä huono, mutta jokin jännite jäi setistä omaan makuun puuttumaan.
AMEK-MAJ VS. STINKFINGER sitten olikin omanlaisensa spektaakkeli. Amek alkoi ilmeisesti soittaa Stinkfingerin "sisääntulobiisin" päälle, minkä voi jo tulkita jonkinlaiseksi sodanjulistuksesi matsia ajatellen? Dopingtestin ohi oli selvästi livahdettu ja laitteiston hörskötys lavalla oli raisua, mutta toiminta ei ihan hirveästi realisoitunut ääneksi. En tiedä oliko pikkumikseristä säädöt jotenkin vituillaan, kun välillä volumea saatiin vähän nousemaan, mutta sitten pudottiin taas melko nuhaisiin vesiin. Stinkfinger provosoi hauskasti laittamalla kättä korvalle siinä hengessä että "tuleeko sieltä naapurista mitään saundia vai ei?". SF sitten veikin aika suvereenisti keikan äänellistä antia kuin litran mittaa kirkkaasti läpi leikkaavalla metallisella saundillaan ja tämä saikin miettimään pidemmällekin millaisilla aseilla tuollaiseen leikkimieliseen battleen kannattaisi varautua: Jotain bassoista keulimista saisi olla ja sitten juuri tuollaista toisen saundista läpi viiltävää lähestymistapaa. Lyhyen setin edetessä Amek-maj alkoi riistäytyä yhä enemmän käsistä ja viskasi metallisen levyn varoittamatta yleisöön, jossa se osui ikävästi yhden henkilön polveen. Lopulta mies meni tuuppaamaan Stinkfingerin pedaalit alas pöydältä, jonka jälkeen Mr Finger ansaitusti julisti itsensä battlen voittajaksi, hehe!
Joskus Kulttuuritalleilla oli aika tavallinen näky, että tietty jumahtanut KVL-hovi istui koko illan pihalla sätkiä käärimässä ja keikat ei paljoa kiinnostaneet, mutta nyt paikalla tuntui olevan lähes pelkästään ääni-intoilijoita. Monta tuttua tuli taas moikkailtua ja kesäisessä illassa kelpasi tosiaan oleskella sekä pieniä mäntyjä kasvavalla joutomaalla, että sisällä vanhassa punatiilisessä hevostallin rötiskössä. Odotan Melua ja mökää -jätkien tulevia metkuja mielenkiinnolla.
Sori Mika. Amek-Maj on myös tätä.
Tuollainen deathmatch on kyllä konseptina hauska. Vanhat parrat voi kertoa onko Suominoisessa ollut vastaavia? Ja joutuuko joku nyt haastamaan Stinkfingerin?
En muista onko varsinaisesti ollut deathmatchejä. Tässäkin tavallaan oli enemmän yhteistyön makua kuin varsinaisesti kilpailutilanne?
Aikanaan olin Englannissa katsomassa free-musa/noise matseja, jossa Termite Club oli buukannut halliin (apurahoilla tietysti) ihan oikean nyrkkeilykehän, jossa sitten impro jätkät veti aina 2 kerrallaan kilpaa, vuoron perään lyhyet setit. Tyrmäyksiä ei luonnollisesti tullut, joten voittaja valittiin suorituksen perusteella. Siitä lähtien on ollut mielessä että hieman tanssi battlen hengessä onnistuisi harsh noise battlet jossa vedetään vuoron perään muutaman minuutin temput ja elvistellään mitä saatiin aikaiseksi, heh.. Ei sopisi mille tahansa noiselle, mutta tietyn tyyppinen tekniikkapainotteinen ja tekijänsä täydessä hallinnassa oleva kalusto voisi päästä oikeuksiinsa.
Sanoin jo seuraavana päivänä Stinkfingerille että nyt kun näin paljon keikkoja Suomessa, ei olisi yhtään huono juttu jos iltamiin todellakin ilmestyisi enemmän yhteissettejä. Ei toki vielä mitään tylsistymistä luvassa vaikka artistit soolona vetäisikin, mutta yhteistyölevytyksissäkin on aina potentiaali että 1+1 ei olekaan 2, vaan vielä enemmän. On olemassa tiettyjä artisteja joille voisi olla hyvinkin luontevaa collaboroida livenä. Vrt Day of The Antler featuring NV, Umpio+Tyhjä Pää, ja sitä rataa..
"At this show only: Rotat + Pain Appendix live collab Apex Rodent."
https://special-interests.net/forum/index.php?topic=13386.0
Keikoilla sattuu ja tapahtuu!
Rautakymin debyyttikeikka antaa luvan odottaa hyviä juttuja tulevaisuudessa. Uusi nauha pikaisesti kuunneltu jo kerran, CDr oli jo aika "sakiaa" kampetta! Brain Spacer yllätti täysin, koska ei ollut mitään havaintoa mitä luvassa oli. Ylemmät postit on hyvin kuvailleet settiä, ja itselle toimi myös. Sävyjä löytyi, taidokasta gearin käyttöä ja juuri passeli mitta. Edge of Decay tuottaa tehtaantakuulla, aina hyvä! Seuraavana sahamies siirtyy yleisön kimppuun?
Amek-Maj vs Stinkfinger veto nyt katseltavissa;
https://youtu.be/-tt8X5ut-1Q
Quote from: MT on July 30, 2024, 08:21:46 PMKeikoilla sattuu ja tapahtuu!
Rautakymin debyyttikeikka antaa luvan odottaa hyviä juttuja tulevaisuudessa. Uusi nauha pikaisesti kuunneltu jo kerran, CDr oli jo aika "sakiaa" kampetta! Brain Spacer yllätti täysin, koska ei ollut mitään havaintoa mitä luvassa oli. Ylemmät postit on hyvin kuvailleet settiä, ja itselle toimi myös. Sävyjä löytyi, taidokasta gearin käyttöä ja juuri passeli mitta. Edge of Decay tuottaa tehtaantakuulla, aina hyvä! Seuraavana sahamies siirtyy yleisön kimppuun?
Amek-Maj vs Stinkfinger veto nyt katseltavissa;
https://youtu.be/-tt8X5ut-1Q
onko amek-majlla introna jodarokin polo ja parka vai sen samplen alkuperäinen source? (tunnistin tutuksi biisiksi missä joda räppää mutta piti kämppistä konsultoida että mikä biisi olikaan)
ja rautakymi rules ok
Noise Receptorin uusi numero kolahti postissa. Pitää perehtyä tarkemmin kun ehtii. Treriksröset afterblastissa Tommy mainitsi että tuon nimiseksi lehdeksi, aika vähän melua. Kyllä, tavallaan. Ei tämä siis musalehti ole, vaan harsh noisen sijaan paljon enemmän kallellaan industrial/pe/dark ambient suuntaan. Arvioissa kotimaisista vilahtaa Vigilantism, Grunt ja Sadio. Tämän numneron haastateltavat voi olla monella aika ihmetyksen aiheita. Veikkaan että noise lehtien sisällysluettelot on yhtä kryptisiä pe/industrial väelle, heh.. Uuden aussi PE projektin, No Guard, kassu oli aikas kova. SPK yhteyksistä tuttu Tone Generator kiinnostaa aina. BJ Nilsen, Innere Front.. tsekataan!
Nyt soi juuri Slacking "Behind Closed Doors I & II" CD reissue. Harsh noise homman nimi ja 70+ minsaa kellottava kaksi kassua kokoava disc.
Quote from: FreakAnimalFinland on August 01, 2024, 04:32:14 PMNoise Receptorin uusi numero kolahti postissa. Pitää perehtyä tarkemmin kun ehtii. Treriksröset afterblastissa Tommy mainitsi että tuon nimiseksi lehdeksi, aika vähän melua. Kyllä, tavallaan. Ei tämä siis musalehti ole, vaan harsh noisen sijaan paljon enemmän kallellaan industrial/pe/dark ambient suuntaan. Arvioissa kotimaisista vilahtaa Vigilantism, Grunt ja Sadio. Tämän numneron haastateltavat voi olla monella aika ihmetyksen aiheita. Veikkaan että noise lehtien sisällysluettelot on yhtä kryptisiä pe/industrial väelle, heh.. Uuden aussi PE projektin, No Guard, kassu oli aikas kova. SPK yhteyksistä tuttu Tone Generator kiinnostaa aina. BJ Nilsen, Innere Front.. tsekataan!
Vastaan ��vain Google-kääntäjällä! Uuden numeron pääkirjoituksessa itse asiassa käsitellään sitä, että en käsittele paljon melua, mutta viittaa taustatarinaan, miksi otsikossa viitataan "meluun". Joten ehkä on aika selittää osittain tässä.
Löysin termin "Noise Receptor" alun perin teknisestä raportista, joka koski teollisen kaivostoiminnan viihtyisvaikutuksia, ja termi "melureseptori" toimi depersonalisoituna terminä kaivostoiminnasta ja melusta kärsiville. Päätin käyttää sitä tämän kontekstin perusteella. Toissijainen merkitys on, että useimmille normaaleille ihmisille mitä tahansa underground-kokeellista/industriaalista musiikkia pidetään "kohinana". Kolmas mahdollinen merkitys on, että olisin se "kohinan reseptori" laatiessani dokumentaatiota ja kattavuutta. Mahdollinen hämmennys todellisen melun yleisen kattavuuden puutteen kanssa tuli ilmi vasta myöhemmin – mutta koska jälkiteollinen underground kukoistaa hämmennystä, se on eräänlainen lisäbonus. Lopuksi – ei aavistustakaan, onko Google-kääntäjä onnistunut!
Works nice! I have been almost surprised that numerous foreign people have mentioned they are reading this topic with some sort of translater. Makes one think if forum would need sort of "relaxed misc noise related" topic, for whatever discussion that one doesn't feel is "review", barely "playlist comment", just... something? As long as it is not just utterly random "things happening in my life" -type content, but noise related. Perhaps something that could generate also further topics. But - if that happens, I'll move this message there and we keep Finnish topic going on.
On muuten aika sairasta noise live aktiviteettia luvassa lähiviikot, huh huh!
https://rautakymi.bandcamp.com/album/pinta
https://rautakymi.bandcamp.com/track/live-at-melua-ja-m-k-2772024-kulttuuritallit-kouvola
Tulipa laitettua viimesin kasetti ja sit tuo live internettiin.
Ja on kyl saakeli kunnon livemeininkiä taas vaihteeks tulossa. Oulu ja Turku jää nyt välistä mutta Helsingissä onneks on myös kunnon juttuja ja vielä keskellä viikkoa!
Tullut syynättyä Yle Areenasta Rock Suomi dokkarisarjaa. On tullut nähtyä se jo silloin vuosikaudet sitten, kenties 2010 kun ilmestyi. Nyt uudella kierroksella myös varsin hauska. Vaikka ei liity noiseen mitenkään, toki monia voi kiinnostaa hc jutut, Läjä pyörähtää, Radiopuhelimet, Bad Vugum. Savage Gospel kansitaiteilijan tunnettu Juho Juntunen.. heh! Arkistomatskua on monenlaista. Siellä tulee välillä jotain huomioita jotka tavallaan liippaakin hieman lähelle huomioihin mitä voi tehdä noisen piirissäkin.
Seppo Vesterinen kiroilemassa kyrvättömästä yhteiskunnasta ja Juntunen mehustelee musa-aikaa jolloin homma oli vain sitä. Päivästä päivään symbioosi missä elämä oli se musan elämäntapa, ihan sama oliko journalisti, soittaja, tai joku muu. Ettei ollut harrastus josta mentiin kotiin toiseen elämään. Toki mainitsee että siihen sitten osa sekosi tai kuoli. Taisi molemmat puhua muutoksesta kun kokemukset on virtuaalisia. Että jopa ollessa jossain, keikan bäkkärillä, siellä hierotaan läppäriä tai iPhonea, eikä olla vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa.
Kyllä siinä herää heti ajatuksia kaikenlaisista mainioista, TG, Coil, C93 tyyppisien erikoistyyppien puuhista sekä ihan sellaisesta ilmapiiristä mikä on vaikka TAINTin matskun ympärillä. Se että noihin aikoihin kun matskua teki, ei ollut sellainen google haun ja tuubisamplen mahdollisuutta, vaan jonkinlainen hyvin tiivis "mukana olemisen" ja henkilökohtaisten kohtaktien ja myös fyysisen tekemisen välttämättömyys. Ja pelkkä tarvittavan VHS nauhan löytäminen saattoi olla sellainen elämää muokkaava rupeama, kun pitää alkaa luuhaamaan arveluttavat narikat läpi ja keskustella tiskillä päivystävien äijien kanssa jne.
Kuten myös vaikka tarinat kun wanhan liiton UK industrial miehet metsästi epämääräistä, hävinnyttä ja esoteerista matskua jonka olemassaolokin voinut olla arvoitus ja siihen vaan törmäsi kun oli jotenkin aistit tarkkana liikenteessä.
Lähinnä herää sellaisia kysymyksiä mitä harvemmin näkee vaikka "noise podcasteissä", joka itseäni ainakin kiinnostaisi hieman pedaaleja tai synaa enemmän.... Esim oikein elämänkatsomusta tai näkemystä muuttaneet kokemukset tai sellaiset ison vaikutuksen tehneet tai mitä "noisesta" oppinut jne. Yksi harvoja luovia ilmaisuja joka voi hyvinkin valaista näkemään jotain mitä ei olisi ikinä muuten tajunnut edes miettiä.
Kun kelaa vastineeksi sellaisen maailman noloimman punk homman kun bändillä on käsillä gaza tilanne ja rokkareiden käytöksen paimentaminen, ehkä joku hallituksesta narina ja pari muuta yleisön populistista varmaa nakkia, "industrial noisen" puolella voikin törmätä vaikka historiaan tai kulttuuri-ilmiöihin mitä et edes tiennyt olevan, tai jotenkin ällistyttäviin keloihin joita ei välttämättä heti edes pureskelematta niele. Tai lähestytään tuttua asiaa jotenkin ihan ihme tavalla. Just lukaisin No Guard haastista Noise Receptorista ja siinä kertoo nimen historiikista ja australian new guard järjestön meiningeistä ja siitä miten aiheesta on tosi vähän edes matskua tarjolla. Toki helppo tapa on ohittaa artisti ja kassu sillä ajatuksella että taas power electronics ... ja "tätä", mutta haastattelussa on hieman eri viba. Toki voi sanoa että oman maan vaietun historian tutkailu ja sen aiheista biisien kirjoittaminen ei välttämättä ole muuta kuin.. mites se WCN podcasteissä yleensä ilmaistaan? "Opiskellaan aihetta ja sit kirjoitetaan siitä". Jotain sellaista. Sinänsä totta, mutta ehkä kertoo myös artistista ja persoonallisuudestakin mitä ja miten syvälle johonkin paneutuu. Osalla artisteista oikein se oma intohimo näkyy harvinaisen selvästi, joskus vaikka joku sideboob tutkailu jonka parissa vietetään merkittäviä aikoja tai vaikka mitä tuossa Decondition haastiksessa oli hengellisestä puolesta varsin hyvät tarinat!
Viesti ei sisällä mitään kysymystä tms. Kunhan fiilistelin, heh.. suomi musan diggareille jotka missannut mainitun yle dokkarisarjan, suosittelen ainakin valikoidusti jaksoja sillä mukana myös järkevää matskua.
Edit: tai olihan siellä tavallaan kysymystäkin, mutta lähinnä mietitty että miksein haastatteluissa sellaista kysytä. Toki miksei foorumillakin!
Rääseikkö II taputeltu. Ilta meni erittäin hyvin, tunnelma mainio ja keikat olivat erittäin hyviä kautta linjan. Lainaan itseäni tuolta toisaalta:
Väkeä oli paikalla mukavasti, suunnilleen tasoissa ensimmäisen Rääseikön kävijämäärien kanssa. Useampi kerrosta ylempään galleriatilaan matkalla ollut, tai sieltä poistuva, ohikulkija päätyi ostamaan lipun ja jäivät nauttimaan noisen voimasta! Ilta sujui erittäin mainiosti, mitään häiriöitä ei ollut ja illan henki oli erittäin hyvä.
C15 keikan kommentoinnista jäävään itseni, mutta eräs kanssa-artisteista totesi että alkukeikasta oli todella pahoinvoivaa soundia tarjolla.
Malaise 57 oli tosi hyvä. Ekaksi keikaksi toimi hienosti ilman mitään ongelmia. Innostavaa ajatella että meininki tulee takuulla paranevan entisestään lähitulevaisuudessa! Tommonen feedback looppi- ja drone-meininki, mutta maltilla tehtyä ja soundi oli paikoin ihastuttavan karkea. Ehotonta plussaa kaiken taustalla jyskyttäneestä oskillaattoripulssista, joka ankkuroi homman industrial-maailmaan.
Aprapat oli jälleen ihan älytön. Kilokaupalla hienoja soundeja, uudelleen kontekstualisoidut taustavideot olivat tarkasti synkassa livetekemisen kanssa ja yhdessä ne loivat todella surrealistisen tunnelman saliin. Vintage pyllyleffa-klipit nousivat liki Fellinimäisiin ulottuvuuksiin tässä kontekstissa! Kolmesta tänä vuonna näkemästäni Aprapat-keikasta tämä oli äänellisesti rajuin, enemmän tuli kontaktimikki-rapistelua ja kottikärryn raakaa raavintaa kuin aiemmin, Turun keikalta tuttujen martial industrial -fiilisten ohella. Vilholla on helvetin terävä draaman ja dynamiikan taju. Melkeen vitutti, kun oli niin hyvä.
Unclean oli kans illan parhaita. Kolmen ekan jälkeen sukellettiin kunnolla PE / heavy electronics -mutiin. Perkeleen painostava tunnelma tuntui imevän ilmat koko salista ja piti otteessaan keikan keston ajan. Vahvat synabassot ja oskillaatiot ryömivät pitkin hallia ja tuntuivat rintakehässä. Heavens Gate- videomatskut syvensivät pahaenteistä meininkiä entisestään. Helevetin hyvä, vokaalit toivat mieleen Goatlordin, elikkä 5/5.
Pain Appendix taas oli kunnon jenkkipaahtoa. PA on levyillään enemmän taidokkaasti kasattua romumetallikollaasia elektronisin maustein, mutta livenä meininki on todella kuumottavaa industrial-noise paahtoa. Alun industrial-tunnelmoinnista ajauduttiin hirveään harsh noise-tykitykseen, johon Pete löi koko ajan uutta vaihdetta silmään. Hengästyttävä veto ja kunnon showmies-menoa jenkkityyliin! Ei ihme että jengi oli ihan pähkinöinä.
SATATUHATTA-distrosta tuli hankittua C.C.C.C.:n Community Center Cyber Crash cd ja voi veljet millaista noizua. Todella överi, monikerroksinen melumassa velloo psykedeelisesti. Asioita tapahtuu, lipuu stereokuvaan ja sieltä pois, theremin(?) Ulvoo ja delayt oskilloivat, todella läkähdyttävä elämys.
Quote from: n a a r a on July 24, 2024, 10:43:08 PMQuote from: piisti on July 18, 2024, 10:02:03 PMOnko kyse vain vahvistusharhasta vai onko näin, että noisen parissa puuhailee yllättävän monta säännöllistä meditaatioharjoitusta tekevää ja/tai buddhalaisuudesta kiinnostunutta henkilöä? Toi on lainaus näin tänää.
Itse en näe hiljaisuuteen/ääneen keskittymisen olevan kovinkaan kaukana toisistaan. Itse kokenut keskittymällä hyvinkin samanlaista tyhjyyteen sekä täyttymykseen. Toisin sanoen olen saanut meditaatiosta/joogasta/mantraamisesta samantapaista mielentilaa kuin vääntämällä potikoita. Tämmöst kelaa tänään. Mut siis selkee korrelaatio ainaki tääl
Mie en harjoita säännöllisesti meditaatiota mutta suhde noiseen ja muuhun rajumpaan kokeelliseen ääneen on kyllä värittynyt semmoisen rauhoittumisen kautta; syvä kuunteleminen on aina ollut semmoinen sisäsyntyinen taipumus ja tie itsen rauhoittamiseen. Toki tulee kuunneltua melua monenlaisissa tilanteissa ja liian vähän nykyään noin kun en enää asu yksin, mutta syvän rauhoittumisen tilaan parhaimmillani melun kautta pääsen.
Itellä oli ennen meluun tutustumista jonkin verran budo- ja meditaatiotaustaa, ja etenkin japaninoisen estetiikka monesti jotenkin soitteli samoja kieliä sydämessä. Jossain vaiheessa myös tuli sellainen ymmärrys että esim. joku Hijokaidan tai Incapacitants on pohjimmiltaan aika staattista ja näin ollen oikeastaan rauhoittavaa ääntä, sellainen "myrskyn silmässä on tyyni paikka"-fiilis tuli. Pitää vaan antautua, jättäytyä sen melun armoille niin sehän on Emil Beaulieaun sanoin, "the true sound of love".
Sain viikonloppuna kuunneltua Noisecastin Decondition-jakson ja pitää selventää että Gruntin Semifinal-keikka (jossa nähtiin taustavideona dvd(ärränä?) julkaistu Trite) oli hyvin todennäköisesti legendaarinen Borbetomaguksen Suomen keikka. Muistaakseni myös Sewer Election ja Treriksröset oli samana iltana? Borbetomagus-veto julkaistiin lp:nä nimellä "Vole lotta love", joka on suora viittaus tohon Triteen. Mikko voi korjata jos Grunt on Semifinalissa esiintynyt useammin kuin kerran?
Tuo on se ainoa keikka. Tosiaan GELSOMINA+RULLA / SEWER ELECTION+TRERIKSRÖSET " keikat löytyy FA:n julkaisemana DVDR julkaisuna, Grunt Trite julkaistiin irrallisena. Borbetomagus matskut myös videoitiin, mutta niitä ei taida olla ikinä käytetty missään. Siitäkin on epämääräinen muistikuva, ihan kuin olisi pitänyt antaa jollekin jotain projektia varten mutta taitaa olla mDV kassut arkiston kätköissä..
QuoteEmil Beaulieaun sanoin, "the true sound of love".
Taisin tuosta aikaisemmin kirjoittaa kirjan yhteydessä ehkä sivu pari sitten? Tai sitten tarinoin Sarvessa, vai liekö vaan kavereiden kanssa, heh.. Ajatus oli kuitenkin ottaa tuo ajatus ehkä seuraavan SI lehden pääkirjoitukseen työn alle. Suomeksi ymmärrettynä, ei välttämättä puhuta sellaisesta romanttisesta rakkaudesta, vaan jonkinlainen intohimo. Kenties juuri sellainen "tosi rakkaus", jota ei rakasteta edes jostain syystä, vaan liki ehdoitta ja virheistä huolimatta... Siinä ei minusta korostu että se sisältö pitäisi kertoa rakkaudesta, näin pintapuolisesti, vaan jonkinlaisesta itselleen tärkeästä ja intohimoisesti suhtaudutusta asiasta. Emil heitti läpä vastineena niille dokumentaristeille jotka piti noisea sellaisena ilkeänä ja vittumaisena pahoinvointina jne. Se lienee vaan perspektiivivirhe, jossa ei osata nähdä että noise jätkillä intohimon kohteet voi olla aika omalaatuisia ja muiden silmissä jopa irvokkaita, mutta tekijälleen merkitys voi olla ihan jotain muuta.
Esim. suominoise dokkarissakin oli noita mainintoja, Brysk vaikka analysoi että suomessa jotenkin ehkä aggrompaa noisea ja pimeä talvi ja muut tälläiset jutut... mitä helkkaria! Sukset jalkaan ja hiihtämään eikä mitään kotona angstausta! Talvihan on just jees.
Quote from: FreakAnimalFinland on August 06, 2024, 01:12:28 PMSiinä ei minusta korostu että se sisältö pitäisi kertoa rakkaudesta, näin pintapuolisesti, vaan jonkinlaisesta itselleen tärkeästä ja intohimoisesti suhtaudutusta asiasta.
Oli kyseessä sitten rakkaus ja myötätunto, loka ja väkivalta tai täysin muodoton ja teematon puhdas ääni, niin harva asia on yhtä luotaantyöntävää kuin pinnalliset teemat ja muodot ilman alla olevaa intohimoa. Kuka minä olen arvioimaan kenenkään tarkoitusperiä tai intohimoja, mutta väitän että äänestä ja taiteesta on usein aistittavissa jonkinasteinen rehellisyys. Ylipäätään kaikessa underground- ja diy-hommassa on mielestäni parhaimmillaan läsnä sellaista tekemisen vimmaa ja jokin sanoinkuvailematon tarve taustalla.
Itseäni ei kiehdo millään tavalla elitistiset ajatukset noiseen tai muuhunkaan taiteeseen kytkettynä. Siis sellaiset, että kuvittelisin ymmärtäväni jotain mitä muut ei. Mutta rakastan ehdottomasti sitä kun joku väkertää intohimonsa kiimassa jotain täysin käsittämätöntä vähät välittämättä siitä ymmärtääkö kukaan muu. Ihan vaan kun pakko! Usein juuri nämä tällaiset täysin omaehtoiset ja henkilökohtaisesta vinksahtaneisuudesta syntyneet jutut puhuttelevat eniten. Ja usein juuri tällaisten juttujen äärellä herää ajatus, että kuinka kukaan muu ei ymmärrä, heh!
Quote from: Heppakirjat on August 07, 2024, 12:38:18 PMQuote from: FreakAnimalFinland on August 06, 2024, 01:12:28 PMSiinä ei minusta korostu että se sisältö pitäisi kertoa rakkaudesta, näin pintapuolisesti, vaan jonkinlaisesta itselleen tärkeästä ja intohimoisesti suhtaudutusta asiasta.
Oli kyseessä sitten rakkaus ja myötätunto, loka ja väkivalta tai täysin muodoton ja teematon puhdas ääni, niin harva asia on yhtä luotaantyöntävää kuin pinnalliset teemat ja muodot ilman alla olevaa intohimoa. Kuka minä olen arvioimaan kenenkään tarkoitusperiä tai intohimoja, mutta väitän että äänestä ja taiteesta on usein aistittavissa jonkinasteinen rehellisyys. Ylipäätään kaikessa underground- ja diy-hommassa on mielestäni parhaimmillaan läsnä sellaista tekemisen vimmaa ja jokin sanoinkuvailematon tarve taustalla.
Itseäni ei kiehdo millään tavalla elitistiset ajatukset noiseen tai muuhunkaan taiteeseen kytkettynä. Siis sellaiset, että kuvittelisin ymmärtäväni jotain mitä muut ei. Mutta rakastan ehdottomasti sitä kun joku väkertää intohimonsa kiimassa jotain täysin käsittämätöntä vähät välittämättä siitä ymmärtääkö kukaan muu. Ihan vaan kun pakko! Usein juuri nämä tällaiset täysin omaehtoiset ja henkilökohtaisesta vinksahtaneisuudesta syntyneet jutut puhuttelevat eniten. Ja usein juuri tällaisten juttujen äärellä herää ajatus, että kuinka kukaan muu ei ymmärrä, heh!
"Teoksissa, joista puuttuu taiteellinen laatu, ei ole voimaa, olivatpa ne poliittisesti miten edistyksellisiä hyvänsä" kirjoitti jo puhemies Mao aikoinaan! Sopii hyvin sovellettuna tän keskustelun viitekehykseen.
Kyllähän kaikessa oikeasti merkityksellisessä ja poikkeuksellisessa taiteessa toi intohimo ja obsessio asiaa kohtaan ovat äärimmäisen tärkeitä asioita. Eihän kauniilla kuorilla tee mitään, jos sisältö täyttä silkkoa tai hiilipaperikopiointia ilman metafyysistä voimaa.
Mitä taas tulee elitismiin, niin tästä saisi halutessaan melko mielenkiintoisen keskustelun. Itse termiä käytetään mielestäni melko heppoisesti pilkkakirveenä, johon on helppo sisällyttää semmosia negatiivisia konnotaatioita mitä kulloinkin hotsittaa käyttää. Ja tää ei ollut siis Heppakirjoja kohtaan heitetty kritiikki tai vastaava pisto, vaan yleisemmän tason huomio! Esim. ite en ole koskaan ajatellut ymmärtäväni noisea ja industrialia ketään toista paremmin tai "oikeammin".
Quote from: Commander15 on August 07, 2024, 12:58:17 PMMitä taas tulee elitismiin, niin tästä saisi halutessaan melko mielenkiintoisen keskustelun. Itse termiä käytetään mielestäni melko heppoisesti pilkkakirveenä, johon on helppo sisällyttää semmosia negatiivisia konnotaatioita mitä kulloinkin hotsittaa käyttää. Ja tää ei ollut siis Heppakirjoja kohtaan heitetty kritiikki tai vastaava pisto, vaan yleisemmän tason huomio! Esim. ite en ole koskaan ajatellut ymmärtäväni noisea ja industrialia ketään toista paremmin tai "oikeammin".
Joo tämä oli tosiaan huomio ihan omasta elämästä: Sitä kun on oikein jännän äärellä niin helposti tulee mieleen, että vittu muut on tyhmiä kun ne ei tajua! Heh. Mutta nyt kun kaikki kilpailee siitä, kuka on suvaitsevaisin noisejäärä, niin tämä keskustelu suorastaan kaipaisi sellaista kunnon noisemonarkistin väliintuloa!
No monarkiasta matriarkkojen kimppuun. Ameriikankiäliseen ketjuun oli linkattu Himukaltin bandcampista Horse girl. Tietäjät tietää minkälaista porukkaa heppatytöt on ja kyllähän tuo kappale oli varsin maukas. Siis aivan todella hyvä! En siis täysin ymmärtänyt oliko tuo nyt Himukaltia vai jotain hänen kaveriaan, mutta Himukalt mennyt jostain syystä minulta täysin ohi?! Suosituksia siis kehiin!
Melu, kuten muutkin alakulttuurit on ihan lähtökohtaisesti jo aika elitistisiä johtuen siitä että aktiivisia harrastajia on suht vähän ja hommaan kunnolla sisälle pääseminen vaatii tutustumista muihin alan harrastajiin. Eikä mun mielestä sitä ole tarvekaan muuttaa, sillä kun raha ei liiku ainoa asia mikä pitää koko homman elossa on puuhastelu rakkaudesta lajiin. Ei sitä kukaan lähde puuhastelemaan jos se tavaran sisältö ei nappaa. Suvaitsevaisuudella tässä ite koen olevan tärkeä rooli siinä mielessä, että melu alakulttuurina on aina kyllä ollut suvaitsevainen siinä mielessä, että kaikki jotka tajuavat homman pääsevät mukaan ja saavat tavaraansa ulos huolimatta ulkomusiikillisista jutuista. Nimen omaan se jonkin sortin oman fiksaation tuominen esiin melun kautta kiinnostaa, ja mitä vaihtelevampaa porukkaa sen enemmän variaatiota myös teemoissa.
Quote from: Heppakirjat on August 07, 2024, 01:13:01 PMNo monarkiasta matriarkkojen kimppuun. Ameriikankiäliseen ketjuun oli linkattu Himukaltin bandcampista Horse girl. Tietäjät tietää minkälaista porukkaa heppatytöt on ja kyllähän tuo kappale oli varsin maukas. Siis aivan todella hyvä! En siis täysin ymmärtänyt oliko tuo nyt Himukaltia vai jotain hänen kaveriaan, mutta Himukalt mennyt jostain syystä minulta täysin ohi?! Suosituksia siis kehiin!
Näyttäisi olevan lafkansa toiselta julkaisulta. Ei siis itseään Himukaltia.
Jhane p eli puolet false mariasta
https://falsemaria.bandcamp.com/
Quote from: host body on August 07, 2024, 01:36:47 PMMelu, kuten muutkin alakulttuurit on ihan lähtökohtaisesti jo aika elitistisiä johtuen siitä että aktiivisia harrastajia on suht vähän ja hommaan kunnolla sisälle pääseminen vaatii tutustumista muihin alan harrastajiin. Eikä mun mielestä sitä ole tarvekaan muuttaa, sillä kun raha ei liiku ainoa asia mikä pitää koko homman elossa on puuhastelu rakkaudesta lajiin. Ei sitä kukaan lähde puuhastelemaan jos se tavaran sisältö ei nappaa. Suvaitsevaisuudella tässä ite koen olevan tärkeä rooli siinä mielessä, että melu alakulttuurina on aina kyllä ollut suvaitsevainen siinä mielessä, että kaikki jotka tajuavat homman pääsevät mukaan ja saavat tavaraansa ulos huolimatta ulkomusiikillisista jutuista. Nimen omaan se jonkin sortin oman fiksaation tuominen esiin melun kautta kiinnostaa, ja mitä vaihtelevampaa porukkaa sen enemmän variaatiota myös teemoissa.
No tätä viestiä on pakko kompata 100%. Tässä tulee just esille tää ajatukseni noisen meritokraattisesta luonteesta, josta puhuin Brownhill Podcastissa. Rakkaudesta lajiin, tekeminen, uhraus, itsensä likoon laittaminen. Joskus joutuu laittamaan itsensä likoon niin hyvässä kuin pahassakin, mutta se mielestäni kuuluu asiaan, jos on tosissaan ja vakaumuksen kanssa liikkeellä.
Quote from: merta on August 07, 2024, 01:47:24 PMQuote from: Heppakirjat on August 07, 2024, 01:13:01 PMNo monarkiasta matriarkkojen kimppuun. Ameriikankiäliseen ketjuun oli linkattu Himukaltin bandcampista Horse girl. Tietäjät tietää minkälaista porukkaa heppatytöt on ja kyllähän tuo kappale oli varsin maukas. Siis aivan todella hyvä! En siis täysin ymmärtänyt oliko tuo nyt Himukaltia vai jotain hänen kaveriaan, mutta Himukalt mennyt jostain syystä minulta täysin ohi?! Suosituksia siis kehiin!
Näyttäisi olevan lafkansa toiselta julkaisulta. Ei siis itseään Himukaltia.
Jhane p eli puolet false mariasta
https://falsemaria.bandcamp.com/
Ohops, niimpäs olikin. Muistelen että Himukaltin lafkalla oli muitakin naisten noise hommia tullut?
Tässä äskettäin keskustelin erään toisen kotimaisen alan jätkän kanssa joka sanoi että olisi hauska jos olisi "female fronted power electronicsia". Sanoin että sellaista on jo. Mies tokaisi että joo, mutta että nimenomaan kutsutaan tuolla termillä, vähän kuin female fronted metallia. Johon piti vastata että just niin, sellaista on jo! hehe! Siinä oli hieman ihmetystä ilmassa että jopas jotakin. "hyviä idiksiä" kehitellessä huomaa että on jo tehty ja markkinointisloganit jo hyötykäytössä.
Quote from: merta on August 07, 2024, 01:47:24 PMQuote from: Heppakirjat on August 07, 2024, 01:13:01 PMNo monarkiasta matriarkkojen kimppuun. Ameriikankiäliseen ketjuun oli linkattu Himukaltin bandcampista Horse girl. Tietäjät tietää minkälaista porukkaa heppatytöt on ja kyllähän tuo kappale oli varsin maukas. Siis aivan todella hyvä! En siis täysin ymmärtänyt oliko tuo nyt Himukaltia vai jotain hänen kaveriaan, mutta Himukalt mennyt jostain syystä minulta täysin ohi?! Suosituksia siis kehiin!
Näyttäisi olevan lafkansa toiselta julkaisulta. Ei siis itseään Himukaltia.
Jhane p eli puolet false mariasta
https://falsemaria.bandcamp.com/
Nyt kyllä häritsee töiden tekoa huomattavasti, että lähdin sukeltamaan tähän Himukalt-kaninkoloon. Täältähän löytyy vaikka mitä kutkuttavaa!
FA:n viestiin liittyen: kyllä mua hymyilyttäisi jos joku nyt lähtisi mainostamaan jotain projektiaan male fronted power electronicsina, hahhah.
Nimestään huolimatta ei ole kuulemma mitään kytköksiä Suomeen, oli vain jostain keksinyt ottaa taitelijanimeksi Kärkkäinen. Hauska nippelitieto!
Quote from: Commander15 on August 07, 2024, 01:58:56 PMQuote from: host body on August 07, 2024, 01:36:47 PMMelu, kuten muutkin alakulttuurit on ihan lähtökohtaisesti jo aika elitistisiä johtuen siitä että aktiivisia harrastajia on suht vähän ja hommaan kunnolla sisälle pääseminen vaatii tutustumista muihin alan harrastajiin. Eikä mun mielestä sitä ole tarvekaan muuttaa, sillä kun raha ei liiku ainoa asia mikä pitää koko homman elossa on puuhastelu rakkaudesta lajiin. Ei sitä kukaan lähde puuhastelemaan jos se tavaran sisältö ei nappaa. Suvaitsevaisuudella tässä ite koen olevan tärkeä rooli siinä mielessä, että melu alakulttuurina on aina kyllä ollut suvaitsevainen siinä mielessä, että kaikki jotka tajuavat homman pääsevät mukaan ja saavat tavaraansa ulos huolimatta ulkomusiikillisista jutuista. Nimen omaan se jonkin sortin oman fiksaation tuominen esiin melun kautta kiinnostaa, ja mitä vaihtelevampaa porukkaa sen enemmän variaatiota myös teemoissa.
No tätä viestiä on pakko kompata 100%. Tässä tulee just esille tää ajatukseni noisen meritokraattisesta luonteesta, josta puhuin Brownhill Podcastissa. Rakkaudesta lajiin, tekeminen, uhraus, itsensä likoon laittaminen. Joskus joutuu laittamaan itsensä likoon niin hyvässä kuin pahassakin, mutta se mielestäni kuuluu asiaan, jos on tosissaan ja vakaumuksen kanssa liikkeellä.
On sitä suomessakin esitetty ajatuksia että on (ilmeisesti rahan lisäksi) jonkinlaista muuta valtaa tai valta-asemia jotka joitain kauhistuttaa. Itse en ole ihan varma millä tavoin se valta ilmenee niin että se olisi jotenkin erityisen haitallista.
Sosiaalisena toimintana, voi hyvinkin olla sellainen että jonkin sortin kulttuurillinen yhtenäisyys voi luoda "elitismiä" -> kun ihmiset löytävät helposti yhteistä keskusteltavaa, se voi hyvinkin olla niinkin hassu juttu kuin jätkät jauhamassa ysäri Merzbowsta ja ykköspainosten paremmista grafiikoista, tai Aprapat kassu originaaleista. Jollekin tämä voi vaikuttaa elitistiseltä pienten piirien runkulta, mutta siinäkin tilanteessa on hyvä muistaa ettei tuollaiset ole mitään välttämättömiä asioita omistaa, tietää, puhua tai olla edes kiinnostunut.
Jonkinlainen hierarkian ympärillä obsessoituminen lienee ominaista niille jotka haluaisivat olla päättämässä - mistä milloinkin, mutta eivät ole. Toisille koko ajatus on yhdentekevä. Jopa vapauttava ominaisuus ymmärtää että ei tarvi olla hierarkia huipulla, ehkä ei edes pidetty tai kummoisesti arvostettu, sillä noiden asioiden puutekaan ei estä tekemästä itseään kiinnostavia asioita? Siinä sitten rakentuu niitä yhteyksiä ja verkostoja jotka risteilee joskus toistensa lomassa sen verran mitä omalla painollaan tuppaa undergroundissa tapahtumaan.
Playlistillä just pärisi PACIFIC 231 Deep jet CD, joka jotain suhkukoneiden suhinaa. Varsin mainio.
Sitä ennen podcastiä. Suositus uuden Noisextra jakson tsekkaamiseen. Aiheena RRR kirja, puhumassa Frans ja kertoo siinä mm. ihan jo loppueditointivaiheessa oilevasta Broken Flag kirjasta! Mainitsee että ALAP lehden artikkeli laajennettu ja lisää sen ajan ihmisiä messissä, lisää matskua, taidetta, kansiskannaukset laadukkaana jne.
Quote from: Heppakirjat on August 07, 2024, 02:41:03 PMQuote from: merta on August 07, 2024, 01:47:24 PMQuote from: Heppakirjat on August 07, 2024, 01:13:01 PMNo monarkiasta matriarkkojen kimppuun. Ameriikankiäliseen ketjuun oli linkattu Himukaltin bandcampista Horse girl. Tietäjät tietää minkälaista porukkaa heppatytöt on ja kyllähän tuo kappale oli varsin maukas. Siis aivan todella hyvä! En siis täysin ymmärtänyt oliko tuo nyt Himukaltia vai jotain hänen kaveriaan, mutta Himukalt mennyt jostain syystä minulta täysin ohi?! Suosituksia siis kehiin!
Näyttäisi olevan lafkansa toiselta julkaisulta. Ei siis itseään Himukaltia.
Jhane p eli puolet false mariasta
https://falsemaria.bandcamp.com/
Nyt kyllä häritsee töiden tekoa huomattavasti, että lähdin sukeltamaan tähän Himukalt-kaninkoloon. Täältähän löytyy vaikka mitä kutkuttavaa!
FA:n viestiin liittyen: kyllä mua hymyilyttäisi jos joku nyt lähtisi mainostamaan jotain projektiaan male fronted power electronicsina, hahhah.
https://himukalt.bandcamp.com/album/violent-for-being-sexually-desired
tää on hyvä! Ellei BEAT SHIT pelästytä, heh. Etenkin brainbombs-variaatio lipstick lämmittää mieltä
Quote from: host body on August 07, 2024, 02:43:34 PMNimestään huolimatta ei ole kuulemma mitään kytköksiä Suomeen, oli vain jostain keksinyt ottaa taitelijanimeksi Kärkkäinen. Hauska nippelitieto!
Mä oon ettiny tähän vastausta että mikä homma, mistä löyty tieto? Perinteinen industrial nimi, heh jessus. https://www.musiquemachine.com/articles/articles_template.php?id=529
Tää on hyvä haastis. Muuttu nimi vähän hölmömmäks kun älys että Himukalt on viroa, mutta maailma on hassu paikka
Quote from: Smrt on August 07, 2024, 07:13:42 PMhttps://himukalt.bandcamp.com/album/violent-for-being-sexually-desired
tää on hyvä! Ellei BEAT SHIT pelästytä, heh. Etenkin brainbombs-variaatio lipstick lämmittää mieltä
Ei biittiskeida pelota ei. Sex worker III:sta tuossa ehdinkin kuunnella jo ja sehän alkaa varsin biittivetoisella tykityksellä! Ihan että tekee mieli pogota itteensä turpaan kun kuuntelee.
Poppibiitit soi täälläkin eli Kovana - Fluids of Chimera. Erityinen suhde tähän julkaisuun kun Kovanat kerto joskus että saivat idean laittaa tähän poppibiisiä kun kuuntelivat CoS - ladder to god-kassua. Mieletön kunnia! (Dokumentista tuttu fakta myös.)
Ladder to godilla soi Kata - Your Love. Tähän inspiroi Katariina Sourin haastattelu missä hän puhuu suhteestaan Jungiin. Yritin joskus miettiä että mistä oon saanu idean/pakkomielteen änkeä aina noisen sekaan jotain lastenlallattelu-poppibiisejä enkä keksinyt muuta kuin Lifeloverin.
Outo tunne kuunnella fluids of chimeraa kun tietää osaltaan olevan syyllinen tähän kokonaisuuteen. Mutta hienoa. Hyvä kassu!
En ole kuullut Hingstiä, mutta luin nyt tuon haastattelun (https://special-interests.net/main/hingst/) joka oli linkattu toisaalle. Vaikuttaa haastattelun perusteella sellaselta hyvän meiningin poikaviikariparivaljakolta, että täytyy ottaa kuunteluun. Olenhan itsekin hurri, että ehkä osa tuota huumoria aukeaa sitä kautta eri tavalla kuin supisuomalaiselle, mutta ihan tosi hyvä mieli tuli tuota haastattelua lukiessa. Ja sellaista hyvällä tavalla humoristista jääräpäisyyttä tuntui olevan menossa mukana! Mitenköhän tässä nyt taas pitäisi ehtiä kaikkea kuuntelemaan. Postistakin tuli haettua pari treidipaketillista kaikkea äärimmäisen mielenkiintoista.
Eilisellä hesan noise keikalla, AA kärsi hieman keikkapaikan äänipolitiikasta. Juuri kesken settiä kun hommat nousussa tulee desibelimittaria tuijottava hahmo kääntämään reilusti volaa alas ja se siitä. Ei mitenkään toivoton tilanne olisi ollut, mutta artistilla meni maku ja muutaman minsan jälkeen pillit pussiin. Erikoista sinänsä oli että jatkossa taas volume oli ihan helposti paljon isompi. Finno-Ugrian Suicide Hypothesis aikana romut kilisi toki akustisesti, mutta siinä on sellainen tietynlainen fiilis joka tapauksessa kun karkean äänen ohella on kaikenlaista puutarhavälinettä, työkalua, kanteleen soundeja, lotta svärd valat kaikuu kajareissa ja miekkoset huutaa ja raapii ääntä. Varsin hyvä setti, vaikka en ole sellaisen "putken kilahdus" metalliromun fani, joka toistui tuolla aika usein. Atrophist tuttuun tapaan oli puolet oikein mainiota ja puolet sellaista äänten kalastelua että just hyvä setti feidataan alas ja sitten etsitään seuraavaa ilman mitään kiirusta. Parhaat matskut kyllä tuntuu aina parantavan ja ei ihme että uusia kassua alkaa puskea, nimenomaan ulkomaita myöten jo aika tiheästi! Apex Rodent veti alle 15 minuutin setin jonka eka puolisko oli varsin villiä ja energistä ja sitten hieman staattisempaa menoa. Tavallaan yleisön seassa soittaessa romut kilisi välillä taaempana olevan PA:n yli, mutta ei pahasti. Volumetaso ainakin siinä missä itse olin, oli tässäkin ihan passeli!
Edge of Decay tiimoilta taisin mainita että bändistä kehittynyt vuosien varrella ihan kunnon melumylly. Jos varhaisissa keikoissa oli hieman sellaista "kommandopipo päässä nostellaan ketjua ämpäristä" suomi-noise klassikkoa, hehe, niin nykyään siinä on ihan sellainen reipas tekemisen meininki missä yhtä aikaa tietty "industrial noisen" viba, mutta toisaalta jopa traditionaalinen harsh noise duo remuaa -tyyppinen fyysinen ja vikkelä hinkkaaminen. Tässä vaiheessa kun dB mittari vilautteli välillä yli 120dB, paikan raja-arvot alkoi tulla vastaan ja hieman noottia. Keikka jatkui kuitenkin sillä intensiteetillä loppuun asti ja taas illan parhaimmistoa. Hyvin samantyyppiinen setti kuin Kouvolassa.
ACL tosiaan on mutatoitunut tässä vuosien varrella. Aikanaan enemmän kevyemmällä heavy electronics soundilla operoinut bändi suomessakin onnistui vetämään varsin kehnon keikan, missä ei toiminut mikään muu kuin taustanauha.. mutta viime vuodet, etenkin jokainen kasetti plus itse näkemäni livet, ACL on ottanut isot harppaukset eteenpäin. Vanhat CD albumit on aika erilaista kuin uudemmat kasetit joissa tuotanto, energia ja melun määrä lisääntynyt merkittävästi. Setin alkuun volume oli melko hiljainen ja ACL veteli vokaaleja äänimattojen päälle samaan aikaan kun häntä ruoskittiin. Seuraava biisi eteni sellaiseen oikein koppalakki/marssisample industrialiin jossa vedettiin tavallaan kliseistä "kommunistit, fasistit, liberaalit... valehtelijoita!" tyyppistä varsin simppeliä nihilististä meininkiä. Kunhan nämä saatiin taputeltua, setti iski merkittävästi lisää volumea, säröä ja alkoi muuttua ihan harsh noise myllytykseksi. Siellä oli jopa pitkiä kohtia mitä kuunnellessa ei enää ihmetyttänyt miksi The Rita halusi ACL kanssa UK tourille! Isoa osaa siitä mitä lattiatasossa tapahtui, ei sieltä ihmismuurin takaa nähnyt, mutta: toimi! Lienee hieman makukysymyksiä, kun joillekin voi olla "ei taas tätä" ja itse taas enemmän "jes, vihdoin tätä!" fiiliksellä. Tavallaan sellaista vuosikymmenten takaa tuttua noisea, missä ei ole vain bändipaita ja lippis ja hierotaan pedaalia, vaan artisti tasapainottelee vanhan liiton industrial performanssin ja noise keikan rajamaastossa. Aika reippaasti noise keikoilla luuhaavana jätkänä, voi todeta että se on kyllä marginaalin marginaalia näinä päivinä.
Quote from: Smrt on August 07, 2024, 07:20:54 PMQuote from: host body on August 07, 2024, 02:43:34 PMNimestään huolimatta ei ole kuulemma mitään kytköksiä Suomeen, oli vain jostain keksinyt ottaa taitelijanimeksi Kärkkäinen. Hauska nippelitieto!
Mä oon ettiny tähän vastausta että mikä homma, mistä löyty tieto? Perinteinen industrial nimi, heh jessus. https://www.musiquemachine.com/articles/articles_template.php?id=529
Tää on hyvä haastis. Muuttu nimi vähän hölmömmäks kun älys että Himukalt on viroa, mutta maailma on hassu paikka
Artistilta itseltään, kaveri oli yhteydessä yhen julkasun tiimoilta ja kysyi asiasta.
Kiitos FA:lle raportista. Pitikin tulla huutelemaan sellaisen perään.
Tässä nyt aamun soinut edellä mainittu Hingst bandcampista ja meni CD tilaukseen. Tällainen harsh noise meluvalli, joka ei ole kuitenkaan HNW:tä kyllä puhuttelee. Juuri tuo kruntsi pohjalla, josta haastattelussakin oli puhe. Ja kokoajan tapahtuu, tärisee, järisee ja välillä feedback vihlasee. Jollain The Cherry Point / John Wiese levylläkin vähän tämän tapaista ja esim. Incapacitantsin As loud as possible. Todella kova siis.
Helsingissä aina kova kiirus kun olisi monta paikkaa missä käydä. Ajelin kalliossa fillarissa ja huomasin että joku lukee ihan moniste zineä, tai ainakin näytti siltä. Kävin Mustan kanin kolossa tsekkaa olisiko zinepuoli jotenkin parantunut, mutta ei. Samat kamat siellä kuin käytännössä jo vuosia! Jotain 10v vanhoja lehtiä pahvilaatikoissa ja tältä vuodelta taisi olla vain Kapinatyöläisen yksi numero. Kysäisin tiskiltä olisiko Spektaakkeliyhteiskunta suomenkielistä versiota jossain divariosaston kätköissä niin tiskillä katsoi hölmistyneenä tietämättä edes mistä puhutaan. Jos jollain suomenkielinen versio tarjolla, voisi kelvata. Toki englanninkielinen on hyllyssä, mutta hauskempi plärätä suomeksi.
Siitä sitten Pertin valintaan (kauppa/galleria/yms) ja oli hauska kun siellä hyvin iloisena touhunnut miekkonen oikein ilakoi että päivän ensimmäinen asiakas ja oli noin 30 min sulkemiseen. Noisen/kokeellisen kaman puolella on Satatuhatta matskua aika hyvin, Grey Park matskuja, ja monenlaista suomi experimental matskua. Käytetyistä nappasin Anla Courtis / Seymour Glass kassun 4 euroa. 2021 Ikuisuus lafkan julkaisu. Siellähän oli kaikenlaista, vaikka 3 eurolla Umpio CD:tä ja muutakin jonka luulisi kelpaavan. Punk osastolla vaikka mitä.
Keikan ainoa "hankinta" oli tällä kertaa kun sain tässä playlistissa reklamoituani uudelleen dubatun ja toimivan kappaleen RAUTAKYMI "Pinta" kasetista ja täytyy sanoa että huh huh! Nyt rutisee ja paukkuu todella mallikkaasti. Likaisella soundilla olevaa harsh noisea jossa ei ole vallia tai looppaavaa toitoa, eikä jälkiäänitysten kanssa puljattua kerroksellisuutta, mutta kokoajan aktiivisesti käsin tehty karkea noise. Aiemminkin sanonut, mutta sanompahan uudestaan, että sellainen alkuvaiheen Deadline lafka / Ramirez fiilis ekana mieleen, mutta ilman mitään retroilua tai imitaatiota. JOS kyseessä olisi joku 1994 Ramirez kassu, tästähän olisi tehty jo re-issue CD jota hehkuteltaisiin ympäri maailmaa mietiskellen miksi ei niin rajua noisea enää tehdä. Muttakun näköjään tehdään! Ja sietäisi tulla kohta jo kunnon levikillä julkaisua. Oma pers' tuntuma on että tämähän olisi jo ihan CD albumi kamaa. Jopa tämä kassu.
Jonkin aiemman keikan ohessa täällä jotkut pervot kertoi hommanneensa XXX-sarjiksia, ja voisivat kirjotella niistä kommentteja esim. sarjistopikkiin jos ovat ehtineet tutustua.
Tuli tänään vähän noisea postissa, ja paria julkasua vois kommentoida jo ihan ennen kuuntelua. Edellispostauksessa mainittu Rautakymi-kassu, tai ainakin oma kappaleeni siitä, on jotenkin aika maanisesti sotkettu, tussattu ja liimailtu kasaan. Ei ehkä mitenkään "hieno" mutta senkin edestä innokas paketointi, heheh. Hyvä jos äänipuolikin on käsin tehdyn kuuloista.
Biofilmi / Steel Romance-splitin metallikotelosta taiskin olla täällä juttua, ja onhan tuo todella komea koteloratkaisu... mutta mikä ihme vaivannäön kesken loppuminen tuossa on tapahtunut, kun liite on minikokoinen paperilirpake eikä puolia oo merkattu mitenkään? Ehkä vähän turhaa kitinää, mut noh!
Heppakirjat-julkaisuihin tutustumista oon tietoisesti välttänyt ihan vaan kun projektin nimi ärsyttää liikaa, mutta kun julkasuistaan on näkynyt paljon kehuja ja yhtä kassua tarjottiin näppärästi muun vaihdon kyljessä niin samahan se on tutustua. Mut Free Wheelin-kansiratkasu on kyllä todella hieno! Ainakin käsittääkseni idea on ollut että samat piirroskuvat ja tekstit toistuu julkaisun joka kopiolla, mutta ne on liimattu pahvin päälle liimatuille uniikeille taustaleikkeille. Yksinkertanen mutta tosi silmänmuotonen ja hyvällä tapaa rosonen ratkasu. Jotain hitusen saman tyylistä on itekin tullu tehtyä, mutta tän idiksen vois kyl anastaa suoremminkin köh köh...
Quote from: FreakAnimalFinland on August 08, 2024, 09:43:13 AMEilisellä hesan noise keikalla, AA kärsi hieman keikkapaikan äänipolitiikasta. Juuri kesken settiä kun hommat nousussa tulee desibelimittaria tuijottava hahmo kääntämään reilusti volaa alas ja se siitä. Ei mitenkään toivoton tilanne olisi ollut, mutta artistilla meni maku ja muutaman minsan jälkeen pillit pussiin.
Tämä oli oikeastaan omasta puolesta ainoa miinusmerkkinen seikka koko illassa -- että koko ajan tuntui olevan epäselvyyttä onko se 110dbl ylitys lopulta "niin paha" juttu, vaiko ei. AA kärsi siitä ensimmäisenä selkeästi eniten.
Muuten kaikki sujui mielestäni mainiosti, hyvät soundit, järkevän kokoinen mesta, sopivasti keskellä kaupunkia mutta silti mukavasti hieman erillään pahimmasta ihmisvilinästä. Koska sopivia keikkamestoja ei kasva puissa, mielelläni jatkaisin näiden kanssa yhteistyötä jos vain heidän puolesta käy.
Quote from: FreakAnimalFinland on August 08, 2024, 09:43:13 AMAtrophist tuttuun tapaan oli puolet oikein mainiota ja puolet sellaista äänten kalastelua että just hyvä setti feidataan alas ja sitten etsitään seuraavaa ilman mitään kiirusta.
Se on tähän asti ollutkin melko pitkälti homman nimi: että meno kompuroi, nykii, välillä romahtaa kokonaan mutta silti raahustetaan eteenpäin miten kuten osataan.
Nyt kun kaikki kassutkin on yhtä lukuun ottamatta ulkona ja uusi treenis lopulta alla, ajatus on alkaa Turun keikan jälkeen taas äänittelemään uutta matskua ja treenaaman uusia soundeja. Nuo Triben ja Narcolepsian julkaisemat kassut on äänitetty jo pari vuotta sitten.
Quote from: DBL on August 08, 2024, 05:19:45 PMJonkin aiemman keikan ohessa täällä jotkut pervot kertoi hommanneensa XXX-sarjiksia, ja voisivat kirjotella niistä kommentteja esim. sarjistopikkiin jos ovat ehtineet tutustua.
Tuli tänään vähän noisea postissa, ja paria julkasua vois kommentoida jo ihan ennen kuuntelua. Edellispostauksessa mainittu Rautakymi-kassu, tai ainakin oma kappaleeni siitä, on jotenkin aika maanisesti sotkettu, tussattu ja liimailtu kasaan. Ei ehkä mitenkään "hieno" mutta senkin edestä innokas paketointi, heheh. Hyvä jos äänipuolikin on käsin tehdyn kuuloista.
Biofilmi / Steel Romance-splitin metallikotelosta taiskin olla täällä juttua, ja onhan tuo todella komea koteloratkaisu... mutta mikä ihme vaivannäön kesken loppuminen tuossa on tapahtunut, kun liite on minikokoinen paperilirpake eikä puolia oo merkattu mitenkään? Ehkä vähän turhaa kitinää, mut noh!
Heppakirjat-julkaisuihin tutustumista oon tietoisesti välttänyt ihan vaan kun projektin nimi ärsyttää liikaa, mutta kun julkasuistaan on näkynyt paljon kehuja ja yhtä kassua tarjottiin näppärästi muun vaihdon kyljessä niin samahan se on tutustua. Mut Free Wheelin-kansiratkasu on kyllä todella hieno! Ainakin käsittääkseni idea on ollut että samat piirroskuvat ja tekstit toistuu julkaisun joka kopiolla, mutta ne on liimattu pahvin päälle liimatuille uniikeille taustaleikkeille. Yksinkertanen mutta tosi silmänmuotonen ja hyvällä tapaa rosonen ratkasu. Jotain hitusen saman tyylistä on itekin tullu tehtyä, mutta tän idiksen vois kyl anastaa suoremminkin köh köh...
Arvasin että osaat arvostaa Heppakirjat-kassun kansitaiteen ratkaisuja! Se on hyvä nimi, puhuttelee vanhana heppatyttönä. BF/SR-kannessahan on parasta melkein se surkea infolärpäke kilon metalliaseen sisällä! Puolet olisi kyllä voinut merkitä. Iskin sen youtubeen kun en jaksanut kertoa kaikille kyselijöille että kumpi on kumpi puoli. En ole kyseistä julkaisua ollut toteuttamassa mitenkään, kavereitten systeemi vain.
Quote from: DBL on August 08, 2024, 05:19:45 PMJotain hitusen saman tyylistä on itekin tullu tehtyä, mutta tän idiksen vois kyl anastaa suoremminkin köh köh...
Anasta pois. Free Wheelinin kansien salaisuus on kasa 30-luvun Suomen Kuvalehtiä. Seepiapainojäljen ansiosta lehdistä on melkein liian helppoa repiä ja sovitella valokuvia yhteen. Sopivalla lähtöaineistolla erittäin antoisaa väkertämistä.
Turun ostosvinkit, Alfa antiva sexi sarjikset, siellä vieläkin aika hyviä juttuja mitkä kaikki löytyy jo omasta hyllystä ja ostaisin jos ei jo olisi. Toki turun sarjakuvakauppa hyvä käväistä. Ainakin jos paikan pomo läsnä, osaa vinkata kaikki karkeammat sarjikset.
8-raita hyvä tsekata, suppea valikoima noisea, mutta valikoima sekin!
Quote from: Heppakirjat on August 08, 2024, 07:31:38 PMkansien salaisuus on kasa 30-luvun Suomen Kuvalehtiä. Seepiapainojäljen ansiosta lehdistä on melkein liian helppoa repiä ja sovitella valokuvia yhteen. Sopivalla lähtöaineistolla erittäin antoisaa väkertämistä.
Tuohon aikaan painomenetelmä oli syväpaino, joka hieman erilainen kuin offset. Monesti valokuvat itsessään on niin helkkarin hienoja sekä painojälki, että melkein kuva kuin kuva on todella tyylikäs. Kansikuvat lehdissä oikein silmää hiveleviä. Sama laatu jatkuu vielä pitkälti 50 lukuakin. En itseasiassa ihan varma milloin painotekniikka ja sisältö alkoi muuttua. Sotavuosien matskut tietysti melkoista martial industrial tykittelyn runsaudensarvea. Muutama vuosi sitten olin viemässä paperikeräykseen matskua ja katsoin keräyslaatikkoon ja siellä oli useita kymmeniä oikein "kultakauden" lehtiä läjässä. Ihan minttiä lehteä ja oli pakko ensi töikseen alkaa kauhoa lehtiä talteen. Onneksi paperinkeräysboxi oli sen verran täynnä että pikku rakosesta sai tartuttua lehtiin. Muutama Hakkapeliitta lehti ja muita vastaavia, mutta päälle 30-50 luvun Suomen Kuvalehtiä ihan virheettömässä kunnossa useampi kymmenen. Ällistytti lähinnä kun siellä oli mm erikoisnumero Hitlerin suomen vierailusta, joka on koko lehti täynnä valokuvia aiheesta. Heti tapahtuman jälkeen, tuoreiden rapsojen kera. Suomessa sen verran vankka "militiarian keräily skene" että tälläisistä voi divareissa pyytää varmaan useampia kymppejä ja tietää että menee. Ei siitä mitään kollaasihyötyä itselleni ole, mutta tuolla lehtiläjässä makaa.
Eilen tuli kuunneltua pariin otteeseen TRUCIDO "Das Butcher" kasetti. Ensimmäinen Trucido kassu ollut yksi harvoista puuttuvista Death Squadiin liittyvistä julkaisuista. Alkujaan 1992 ilmestyi 10kpl kierrätyskassuna jota antoi vaan sen aikaisille kavereille naamatusten, joten ei noita ikinä ole ollut "kierrossa". Tämä on just sillä tavalla maagista soundia, kuin varhainen DS myös oli. Tavallaan äärimmäisen yksinkertaista ja primitiivistä mutta siinä on se joku ominaisuus jota hankala selittää. Sen verran vahvasti syöpynyt aivolohkoon DS kuuntelut, että pistää ihan bulk kassu reissuen tai digipak CD reissuen soimaan, nenässä tuntuu SILTI sellainen originaali julkaisujen kemikaalien tuoksu, heh... Maalia, liimaa, mitä lie!
Pari vuotta sitten miekkonen teki 100kpl reissuen ja ehkä tyypillisesti, vaikka DS fanit olisi innokkaita, ei niitä nyt ihan tuhottomasti ole, joten vieläkin saa tilattua. Nappasin nyt samaan läjään kun tilasin Fuck TV dvd settejä lisää. Siinäkin niin käsittämätön konsepti. Noise TV lähetyksiä amerikan kaapelitelevisiossa! Sekä nauhoitettuja tallenteita että tavalla tai toisella studio livenä silloin kun lähetys tuli. Nykyään kun ei kiinnosta "telkkari" oikeastaan yhtään ja viimeisen 10v aikana tuskin katsonut live telkkaria kuin yhdet uutiset pandemien ekoista "ohjeista", eikä telkkaria edes ole ollut olohuoneessa mies muistiin. Se myös hieman rajoittaa että eipä tule myöskään edes dvd hommia katseltua kovin paljoa. Tämäkin setti ollut hieman sijaiskärsijänä ja maannut odottelemassa. Sen verran mitä on tullut katsottua, on kyllä siinä määrin loistavaa että voi lämmöllä suositella vaikka ei koko neljän discin settiä olisikaan kalunnut läpi! Vaikea sanoa miten ällistyttävä noisea telkkarissa kuulostaa nykyään, kun moni voi olla jo sitä ikäluokkaa ettei telkkarin tarjonnalla ole mitään merkitystä ja ikinä ei ole ollut merkittävä ajankäytön kohde?
Quote from: FreakAnimalFinland on August 09, 2024, 09:05:06 AMTuohon aikaan painomenetelmä oli syväpaino, joka hieman erilainen kuin offset. Monesti valokuvat itsessään on niin helkkarin hienoja sekä painojälki, että melkein kuva kuin kuva on todella tyylikäs. Kansikuvat lehdissä oikein silmää hiveleviä. Sama laatu jatkuu vielä pitkälti 50 lukuakin. En itseasiassa ihan varma milloin painotekniikka ja sisältö alkoi muuttua. Sotavuosien matskut tietysti melkoista martial industrial tykittelyn runsaudensarvea.
Hienoja lehtiä. Ja tosiaan parhaimmillaan samasta lehdestä löytyy uimapukumissiä, aasialaista jumalkuvaa, ikimetsää, kansanmurhaaja, urheilulegendaa ja kaikenlaista pientä viikaria ritsoineen ja tuunattuine polkypyörineen. Unohtamatta tietenkään kaikenlaista teollisuuskuvastoa sahoilta! Vähän kuin taannoin löytämäni Leikkaussalihoitajan käsikirja samalta aikakaudelta, nuokin ovat tosiaan tuollaisia melukuvaston aarreaittoja. Esim. kuvasarja syövästä ja hoidoista. Huhhuh: kaikenlaista mikroskooppitekstuuria ja teknologian kultakauden jättimäistä säteilyhärveliä. Vanhojen leikkaussalien valaistus (hirveä määrä keskustaa kohti suunnattuja isoja spotteja katossa) oikein kutsuu kuvittelemaan, minkälaista olisi maata ison salin keskellä pöydällä jos spottivalot olisikin korvattu ämyreillä! Kartio ja tuollainen vanha valokupoli kun näyttää vähän samalta. Kyllä siinä kelpaisi altistaa itseään vaikka mille!
Altisteista puheen ollen sain tässä joku aika sitten treidinä Awenyddin Anwwnin kasettina, ja olen nyt saanut vihdoin kuunneltua sitä asianmukaisen rauhallisissa oloissa. On kova. Sisäavaruuden tutkiskelua druidi- tai bardijuttujen pohjalta. Vimmaista sähköistä oskillointia ja melko eläimellistä hengitykseen pohjautuvaa "vokaalia". Välillä todella painostavaa orgaanista rytmiä, joka kuulostaa suunnilleen siltä kuin jotain isoa paljetta rankaistaisiin. Saattaa se olla joku rumpukin. Hienoja tunnelmia ja hyvin kasattu hieman erilainen ja omaleimainen voimaelektroniikkamatka. Sen verran hyvä ja vaikuttava, että kinusin heti lisää kaikkea muutakin.
Huh huh mikä noise tykittely oli eilen! Illan aikana tuli nähtyä muutama paras harsh noise keikka useiden vuosien ajalta. Oikein selvin päin, jokusen ykköskaljan maustamalla tarkalla mielellä seurattuna, vittu kun Moozzhead lähti tykittämään niin siinä ei sinänsä asialliset Atrophist ja Amek-Maj (joka veti soolona kun YANAn toinen puolisko oli kipeänä) pärjänneet kun Moozz veti niin hullua settiä missä parin minsan "lämmittelyn" jälkeen oli vaan elektronista pedaali-harshnoisea sellaisella voimalla että oikein ilahdutti! ACL veti aika pitkälti saman setin kuin helsingissä, mutta hki oli intensiivisempi, vaikka nyt oli enemmän volaa. JHS taas räjäytti pankin rimpuilemalla kunnon harsh noisea. Ihan maailmanluokan setti, missä mies sätkyi ja riehui mutta se liittyi noise tekemisee poukkoilevana äänenä. Rouheaa ja vallin sijaan selkeästi ryöpsähtelevä meininki. Oikein hirvitti mitenhän Impakt tämän jälkeen pystyy edes vetämään harsh noiset, mutta hymy huulella, oikein bilenoise setit, 25 minsaa hervotonta tulitusta. Stinkfingerin romulla täytetty kurkkupurkki on kyllä tongittu perusteellisesti! PA on minusta aika lailla ideaali. Volumea piisaa hyvin ja kaappien koot jopa ideaalit. Aiemminkin maininnut että monesti klubikeikoilla ärsyttää liika subbaripitoituus. Täällä noiset pääsee oikeuksiinsa just hyvällä soundilla. Toki hieman riippuen miten kaukaa kuuntelee.
Tänäänkin luvassa noisea, mutta sen päälle myös kylmempää industrial soundia.
Sielhän on vaikka mitä kovaa ulkomaan juttua mut kyl vaan Moozzheadin ja Impaktin missaaminen on se ku hieman harmittaa. Näiden näkemiseen tosin varmaankin tulee vielä tilaisuuksia tai parempi olis.
Semmosta raporttia on kuulunut Turusta, että FOMO on todellisuutta heh! Hyvä HWF ja onnittelut vielä Perttu Häkkisen Säätiön apurahasta. Homma toimii!
HWF-artisti JSH on meikän silmissä nostanut profiiliaan viime aikoina. Kunnon militanttia steitmenttia tippuu, eikä mitään sovittelevaa hyssyttelyä! Tuottamansa ääni on kunnon no-nonsense harsh noisea. HINGST on viehättänyt kunnon röpöisellä ja viimeistelemättömällä, kassusaturoidulla Troniks-paahdollaan ja JSH:n uusin cd kuulostaa saastaiselta ja eeppiseltä. Ei tosiaan mitään sovitettua "vuoden noisea", heh!
Quote from: Commander15 on August 10, 2024, 01:56:16 PMHWF-artisti JSH on meikän silmissä nostanut profiiliaan viime aikoina. Kunnon militanttia steitmenttia tippuu, eikä mitään sovittelevaa hyssyttelyä!
Steitmentit kiinnostaa, jos ois jotain linkkiä tai lainausta laittaa. Melujaan en oo vielä kuunnellut kai ollenkaan, mutta SI:n Ominous Recordings-haastiksen lukemisen myötä on kyllä ollut tarkoitus tutustua.
Quote from: piisti on August 11, 2024, 03:42:34 AMLinkeistä alkuun. En montaa puhelimen kameraa nähnyt ojossa. Ehkäpä oletus, et tapahtuma tallentuu niinkuin vuosi sittenki. Ja jos SI mestoilla niin ei ees kantsi ku tulee järkevä kooste
Perjantaina aamulla YANA kykenemätön vetää. Oliskohan ollu ylikuntoo parin päivän treenaamisesta tai jotain. Järjestäjä kysy sooloo? Kiitti!
Autossa paikoin epärealistinen fiilis vain ja ainoastaan kehossani mylläävistä basilli-virus-parasiitti johdannaisista. Hyvinkin satunnaisvaltaisesta lääkitsemisestä huolimatta viel samoil silmin Daily Newsiin aamupalalle. Ja se alko olee sit siinä.
Atrophist-Janne kysy vierailemaan ku astu sisään. Varaukseton kyllä. Sami oli tehnyt mulle Osloon videon, joka tikulla messii. On toi todella selkee ja siisti tila. Pentti viel mikittämäs...
Illan kulku kelattu ja sit viel kaikki muu hoidetaan. Älyttömän mukavaa jengii ja uijui mitä keikkoi.kiits
Aamupäivä meni turkua kierrellessä. Alfasta löytyi pari kasari alun sarjis zineä. Aina jotenkin lämmittää kun kätösessä joku 80-luvun alun sivusta nidottu kopioläjä tms jossa Nalle Virolainen, PA Manninen jne jne. Turun Sarjakuvakaupasta yks ysäri alun sarjisalbumi.
Sammakosta tuli mukaan Särö lehden uusin numero joka vaikutti kiinnostavalta. Nykyään ei ole enää yhtään kulttuurilehteä kestotilauksesa, mutta irtonumerot tulee napsittua talteen kun mahdollisuus.
Automatka kohti keikkapaikkaa ja liikennevaloista lähtiessä jysähtää... voi vittu, ei auta kuin soitella hinaus kun vaihdelaatikko kyrvähti. Voi sanoa että kevyehkö vitutus olla toisella puolella suomea ilman mahiksia korjata mitään, mutta toisaalta, niin hyvät noisefestit menossa että totesin hinurille että auton vois jättää laustausetäisyydelle keikkapaikasta että saa romut vielä pois ja katsellaan sitten myöhemmin jatkoa..
Keikat oli kyllä rautaista meininkiä! Jos perjantai oli harsh noisen ilotulitusta, kyllä sitä riitti myös lauantaille. Pääpaino oli synkemmällä elektroniikalla ja harmaammilla sävyillä. Tarkempaa rapsaa tehtävä myöhemmin, mutta nyt kuullut jo että nauhoitukset onnistui hyvin ja silmä & korvakuulolta tilanne vaikutti että kaikilla oli tilanne hallussa lavalla ja Pain Appendix saattoi olla se hurjin veto, missä taas kerran joutuu toistamaan tilan & soundin ylivoimaisuuden. Jos vertaa vuoden takaisiin Pain Appendix vetoihin, jotka oli hyviä, niin tässä on ilmeisesti kertynyt sekä livekokemusta että nyt miljöö/soundi etu teki PA keikasta aivan vitun hyvän! Kun artisti oli aloittamassa keikkaa, kävin kysyin aikooko soittaa lattiatasossa lavan edessä. Oli ihan varma että näin tekee, mutta hetken päästä pähkäili asiaa uudestaan. Toki yleisön seassa soitossa omat puolensa, mutta kun liki satapäinen lössi katsomassa, minusta tuntuu hieman nihkeältä että 10 näkee ja muilla ei mitään mahdollisuutta. Ts. Kamojen siirto lavalle ja itselleni kelpasi hyvin että on valaistus + näköyhteys mitä siellä hierotaan. Yleisö sai kyllä festin aktiivisimmat ihokontaktit setin aikana.
Anenzephalia toki sellaisia iki-suosikkeja että matskua katsoo hieman fanilinssien suodattamana. Vaikka uusi kama on hieman erilaista ja syntikkavetoisempaa, omaleimainen fiilis on aivan uniikki. Suomessa harvoin nähdään tälläistä euro heavy electronics old schoolin tapaa tehdä keikkoja. Noin kolmen vartin setti staattisesti vellovaa raskasta ja synkkää soundia voi olla 10 minsan noise rypistyksiin tottuneille kova pala, mutta itselleni kelpasi todella hyvin!
Anenzephalia oli paljon parempi kuin Mannheimissa 2017 Tesco-festivaalilla. Silloin setti oli meluisampi eikä jäänyt mieleen mitenkään erityisesti. Nyt kylmää industrial synamattoa ja päälle lausuttuja julistuksia olisi kuunnellut pidempääkin. Jotain 45min taisi olla mutta meni todella nopeasti. Moolokin tytär hoiti myös osan vokaaleista ja toi niihin hieman variaatiota. Hoiti muutenkin osansa vakuuttavasti.
Lauantain aloittanut tuntemattomuus, Truth Comission, kuulosti myös helvetin hyvältä industrial ambientilta. Rohkeasti vedetty esim. puolessa välissä äkillinen musat seis ja taustakassun vaihto tapahtui täysin hallitusti eikä tuntunut siltä että jotain meni yhtäkkiä pieleen. Hevosnaamarien takaa paha sanoa ketä siellä lavalla hääräsi thereminin yms. kanssa mutta positiivinen yllätys.
Myös Pain Appendix edusti positiivista yllätys -osastoa. Levyltä vaikuttanut asialliselta, mutta on tuntunut että siitä puuttuu jokin oma juttu joka saisi paremmin kiinnostumaan. Livenä BU-vaikutteet tuntuivat välillä tulevan hyvällä tavalla esiin ja ihan vitun intensiivinen keikka alusta lähtien, joka kasvoi vähitellen kunnon myllytykseksi ja huutamiseksi.
Stinkfingerillä vihlovat ujellukset leikkasivat raskaampaa vyörytystä ja lähti muutaman minuutin jälkeen todella maukkaasti eteenpäin. Impakt taas alusta lähtien täysillä vedettyä kaahausta. Pain Nail yllättävän crunchya melua levyihin verrattuna. Jotain pieniä teknisiä ongelmia kun ACL:n vokaalit eivät oikein kuuluneet ja Day of the Antlerilla videotykki sanoi itsensä irti, mutta eivät ne mielestäni keikkoja pilanneet. Kiitos taas melusyndikaatille vitun kovien festien järkkäämisestä!
Lievästi takki tyhjänä viikonlopulta. Harsh Ways Syndicate tekee niin mieletöntä kulttuurityötä, eka HW-festari oli jo sinällään hyvä, mutta kyllähän tämä löi ihan kaiken laudalta. Parhaita festareita ikinä.
Athropist on tullut nähtyä muutaman kerran, sama vakaa linja jatkuu. Setissä on nousuja ja laskuja, ja ovat aina päätyneet nousujohdanteisina, Amek-Majn pieni taustatuli oli hyvä lisä settiin. Amek-Majn setistä en ottanut selvää mitenpäin se ois pitänyt mennä, kaahattiin todella keinuvalla veneellä. Välillä tuntui että setti meni jotenkin munilleen kunnes yhtäkkiä tärähtää kovat harsh mögät pihalle. Jokatapauksessa toimiva! Moozzheadin kohdalla ei sinänsä kenellekkään pitäis tulla mieleen etteikö se ois ihan helvetin hyvä, ja sitä myös oli. Aivan armotonta noiserökitystä, ei suurempia maneereita vaan puhtaasti annettiin noisen puhua puolestaan. Suvereeni suoritus, noisemitalin arvoinen, mies on mestari alallaan. Taustavideo erittäin silmää hivelevä! ANTIchildLeaguen oon onnistunut missaamaan monesti, mutta nyt osui kohdalle. Keikassa oli omat juttunsa, vokaalit oli konservatiivisella voluumilla, mutta silti iski todella kovaa. Industrialkulttuurille tyypillinen teatraalisuus, jota näkee aika harvoin loppuunsa nykyään, lunasti paikkansa. Tunnelma oli todella tiheä ja otteessaan pitävä, erittäin luja setti tähän väliin, koska JSH pommitti sellasta ateellista harsh noisea että heikompaa hirvitti! Tausta HC-bändeistä ei tullut yllätyksenä, ja lavalla tampattiin koko rahan edestä. Ei pelkkää maneeria vaan myös luja noisemyllytys oli myös päällä. Setin puolessa välissä saatiin vahvari päälle joka toi vaan lisää vettä myllyyn ja loppuosa setistä meni täysillä kierroksilla. Harvemmin omista keikoista jaksaa kirjoitella sen kummempia, mutta sattui sen verran nautinnollinen veto että oli helvetin hauska soitella. Porukka todellisen noisepsykoosin villitsemänä villitsi itseäkin sitten bilettämään koko rahan edestä. Erittäin onnistunut veto, kiitokset yhtiökumppanille!
Lauantaina tuli haahuiltua pitkin kyliä ja kuunneltua vanhempien skeneministerien muisteloita hampurilaista natustaessa. Keikkapaikalla olikin jo hieman enemmän porukkaa kun perjantaina. The Truth Comission aloitti päivän todella visuaalisesti hämmentävällä (hyvällä tapaa) ja äänellisesti toimivalla setillä. Theremin mylvi tuotantoeläimen lailla ja taustat istui hyvin. Peltipurkki kolisi vähän itsekseen, ehkä sen oli tarkoituskin? Jokatapauksessa, lisää vaan tätä. Stinkfinger setti vedettiin todella spontaanin ja improvisoivan hengen vallitessa, elinen Impakt setti oli vetänyt pussit niin tyhjäksi että vähän mietitytti onko mitään annettavaa enää. Korkeinta taajuuksia sitten oli annettavana. The Day of the Antlerin keikkaa olin jo etukäteen kovasti odotellut. Jördrok CD ja sitä edeltänyt Veri Tuli Kuolema kasetti on todella väkeviä teoksia. Setti koostui tarkasta äänen rakentelusta, joka oli yllättävän "noisea", ehkä omissa odotuksissa oli jotain industrialimpaa, mutta tämähän oli helvetin hyvä. Oli nautinnollista kuunnella miten eri kerroksia kaiveltiin, korostettiin, feidattiin. Pienetkin tekstuurit pääsi oikeuksiinsa, ja miehen kurttuostainen namikan vääntö passasi tunnelmaan. Pain Appendix tuli nähtyä aiempana viikonloppuna Oulussa, missä mies vähä valitteli eri puutteita ja jääneitä juttuja setistään. Mutta nyt Helsingissä ne palaset oli vahvana läsnä ja oli aivan mielettömän hieno veto. Aiemmat kommentit kuittaa omia fiiliksiä paljon, luja volume, paljon kerroksia, intensiteettiä ja varmuutta. Ei voi kun nauttia. Bonuksena kun PA törmäili yleisöön ja pyöriskeli seassa, yhtäkkiä sivuummalla miekkosen vaimo alkoi myös myllyttää pahaa-aavistamattomia noiseukkoja nippuun! Nautin! Pain Nail on tullut nähtyä muutaman kerran aiemminkin, mitä intensiteettiin ja lavakarismaan tulee niin sitä kyllä duon toiselta osapuolelta löytyy. Kaulasuonet pullistellen vokaaleita huudetaan ja silmissä on sellainen palo ettei tulis mieleen alkaa jotain temppuilemaan. Monet jätkät koittaa olla intensiivisiä ja kuumottavia, mutta tässä se on sitä ihan oikeasti. Soundillisesti edessä toki aavistuksen pakkaantuneemman kuuloista, ehkä peremmällä olisi auennut vielä paremmin, mutta piti olla kyttäämässä lähietäisyydeltä. Anenzephalian keikkaa kohtaan oli henkilökohtaisesti ladattu todella suuret odotukset. Keikan alkua odotellessa tuli juteltua että onkohan ne liian epärealistiset. Kaikki osottautui vääräksi, hyytävä industrial myrskytuuli puhalsi läpi keikkapaikan ja mitä lavakarismaan tulee, se tuntuu kulkevan suvussa. Taustat pulssasivat ja eritoten tyttären vokaalit sai ihan kananlihalle. Pienillä eleillä "vain puhekovaalit" sai aivan erilaista painoarvoa ja merkitystä, ja siis tuo klassikkosoundi se on vaan niin täydellinen. Keikka ajoi aika merkillisiin olotiloihin, ja sen loputtua oli sellanen tunnemyrsky päällä että huh! Piti lähteä pihalle vesisateeseen ja salamointiin viilentymään, että sai taas ajatuksen kulkemaan normaalilla tapaa.
Nostan hattua joka päivä Harsh Ways Syndicatelle, täydet pinnat järjestelyistä, soundeista ja tunnelmasta. Noise/industrialkulttuuria parhammillaan, juuri näin se pitää tehdä.
Harsh Ways vitun Syndicate! Anteeksi kun kiroilin... Mutta kyllä nyt kuulijoita hemmotellaan niin, ettei meinaa muistaakaan millaista kuivaa kauttaa elettiin vuosikaudet mielenkiintoisien keikkojen suhteen.
Tuli ajettua yötä myöten kotiinpäin salamoiden leiskuessa ja sumun seassa useita tunteja, joten takki on aika tyhjä, mutta pakko laittaa kuitenkin innostuspäissään lyhyesti fiiliksiä eilisestä tuoreeltaan. Perjantaina en siis päässyt paikalle, joten havainnot koskevat lauantaita.
TRUTH COMMISSIONilla oli käytössään reilusti lupaavia elementtejä. Eka biisi toimi hyvin, kun maltettiin soittaa tarpeeksi vähän ja säilytettiin jännite hienosti. Juuri kun junnaus meinasi alkaa puuduttaa, tuotiin jotain pientä uutta ääntä mukaan. Jäi vähän hämäräksi oliko hevosnaamarihomman tarkoitus olla häiritsevää vai hauskaa kuvastoa, ainakin leikkeleiden syöminen aiheutti pientä tyrskähtelyä. Tokassa biisissä tuntui, että shaker-boxi ei kuulostanut oikein miltään ja theremin oli tavallaan komea, mutta aika nopeasti kuultu äänilähteenä. Luulen kuitenkin, että näistä jutuista saa jalostettua oikein mainiota materiaalia jatkossa.
STINKFINGER oli viiltävää sähinää, eli kuten todettu, pääasiassa vähän korkeampia taajuuksia ilman bassoista muhkeutta. Tämä oli sellaista riipimistä ettei ollut ihan oma kuppi teetä, mutta toisaalta kompaktin mittainen keikka tuli seurattua kyllä mielenkiinnolla eli ei sikäli valittamista. Teeskentelemätöntä myllytystä. Outronauha oli rasvaisen ja leikkisän tematiikan mukainen.
THE DAY OF THE ANTLER kertoi vetäneensä pitkälti saman setin kuin keväällä Tampereella, mutta tilalle vaihdettu toimiva lähdeäänikasetti ja tykimpi PA tekivät loppujen lopuksi keikasta sopivasti erilaisen. Saundiin ruuvattiin jatkuvasti pientä eloa ja artisti oli tiskin takana hyvin keskittynyt ja vähäeleinen. Kuulosti jälleen oikein hyvältä.
PAIN APPENDIXin molempia täyspitkiä on tullut kuunneltua paljon ja keikka oli varsin odotettu. Liikkeelle lähdettiin rauhallisesti pahaenteisellä atmosfäärillä, joka yltyi varsin monisyiseksi meluksi ja lavapresenssiltään negative hardcore -tyylisuunnan mieleen tuovaksi touhuksi. Pieni fyysisyys piristi mukavasti päivän pitkän seisoskelurupeaman keskellä. Todella vakuuttava ja vahva keikka.
PAIN NAIL oli tietysti kova ja varsin visuaalinen elämys taustavideoineen ja symbolein koristeltuine kankaineen. Saundi ei ollut ihan niin erotteleva kuin viimeisimmillä levyillä, mutta ruttoisemman harson seasta sai kyllä selvää monista pistemäisemmistä yksityiskohdista. Särötetyn symbaalin pulssi ja erityisesti viimeisen biisin houreinen vallimaisempi myrsky olivat varsin tehokkaita. Olen fani.
ANENZEPHALIA mietitytti etukäteen, sillä matsku ei ollut juurikaan tuttua ja odotettavissa oli pitkän päivän päätteeksi vielä melko pitkä keikka. Tunnelma imaisi kuitenkin mukaansa ihan täysillä! Molochin ja erityisesti hänen tyttärensä vangitseva esiintyminen kantoivat keikkaa upeasti. Vokaaleita oli paljon ja lyriikoista sai hyvin selvää lennosta biisejä ennalta tuntematta. Lisäksi taustavideo sitoi kolkot teemat vahvasti tähän päivään. Tätä kirjoittaessa huomaa suorastaan kaipaavansa keikan tiheää ja erityislaatuista tunnelmaa.
Kiitos iltamat mahdollistaneille jätkille sekä esiintyjille! Arvostan syvästi.
Pain Nail matskut oli isolta osalta uutta matskua mitä ei ole julkaistu missään muodossa. Kaksi biisiä oli karskimmat versiot viimeisimmältä 2x10" levyltä löytyvistä biiseistä. Isolta osalta ruttoisempi soundi hyvin tarkoituksellista.
2x10" itselläni viimoisia kappaleita. Se kannattaa hoitaa piakkoin jos Suomesta haluaa ostaa!
Quote from: DBL on August 10, 2024, 11:32:51 PMQuote from: Commander15 on August 10, 2024, 01:56:16 PMHWF-artisti JSH on meikän silmissä nostanut profiiliaan viime aikoina. Kunnon militanttia steitmenttia tippuu, eikä mitään sovittelevaa hyssyttelyä!
Steitmentit kiinnostaa, jos ois jotain linkkiä tai lainausta laittaa. Melujaan en oo vielä kuunnellut kai ollenkaan, mutta SI:n Ominous Recordings-haastiksen lukemisen myötä on kyllä ollut tarkoitus tutustua.
Aloin tämän postauksen jälkeen epäilemään, josko muistini on tehnyt tepposet militanttiuden suhteen ja luin uudelleen ton SI-haastattelun. Olihan siellä jämyä kamaa ja jyrkkiä kannanottoja heh! Pitänee huomenna pistää parhaita paloja tänne niin tosta artikkelista, kuin somenkin puolelta.
Porin keikasta rapsoja - noisen osalta?
HWFestiltä...
Jussi Kekkonen "Deianus" kirja. Mies "tunnettu" mm. Contortus varhaisten live keikkojen jäsenenä ja kirjan matsku muistuttaa hieman Kekkosen duunaamia Fleshpress levynkansia (Acid Mouth Strangulation LP, No Return 12"). Suisto kustannus pistänyt pihalle. Harsh Ways Festistä tarttui myös mukaan pari JSH CD levyä ja kassua ja vielä kamoja kasatessa piti ostaa yksi S.A. Hynnisen vedos. Taisi olla 32kpl erä mustalle kartongille vedostettua hopeista silkkipainettua grafiikkaa.
Tänään sai noudettua postista Murderous Vision kirjan. Pitää alkaa pläräilemään.
Quote from: piisti on August 11, 2024, 03:48:43 AMEn montaa puhelimen kameraa nähnyt ojossa. Ehkäpä oletus, et tapahtuma tallentuu niinkuin vuosi sittenki. Ja jos SI mestoilla niin ei ees kantsi ku tulee järkevä kooste
On kyllä aikamoinen siunaus, että jengi osaa edelleen kokea keikat tämän alan ihan tässä jä nyt paikan päällä, eikä myöhemmin somessa 20 sek kännykkäkameran videonpätkien kautta. Nykyään jos joskus eksyy ns valtavirtakeikalle, niin ei oikein muuta näekään kuin muurin pään yläpuolelle nostettuja kameroita kuvaamassa keikkaa. On tietysti sinänsä aivan normaalia haluta napata keikalta jokusen kuvan tai pätkän videota ja teen usein itsekin niin. Mutta joku raja.
Quote from: piisti on August 11, 2024, 03:48:43 AMAtrophist-Janne kysy vierailemaan ku astu sisään. Varaukseton kyllä.
Suurkiitos tästä! Oli olevinaan ihan selvät sävelet, että vedän tietyllä konseptilla varsin erilaisen keikan kuin paria päivää ennen Helsingissä. Mutta takki hieman tyhjä keskiviikon härdelleistä ja gearit levällään kolmessa eri osoitteessa, niin tajusin junassa Turkuun että vitut tästä mitään tulee. Oli pakko rekrytoida lisätukea. Pieni morkkis, koska kun näin huikeaan tapahtumaan pääsee esiintymään, pitäisi kyllä osata valmistautua kunnolla.
Muut keikat kyllä ihan helvetin kovia. Mitä suoraviivaiseen harsh rymistelyyn tulee, Stinkfingerin vittumaisesti raastavat ja ujeltavat ylätaajuudet maistui itselle parhaiten. Tämä siis huomioiden, että ekan päivän kaksi viimeistä aktia jäivät logistisista esteistä johtuen tsekkaamatta. Stinkfinger on myös havainnut, että on parasta jättää yleisö haluamaan hieman lisää, eikä vilkuilemaan kelloa että olisikohan tämä nyt kohta tässä. Moozzheadin zlataneeraus tällä alalla on jo useasti todettu, joten ei siitä sen enempää.
ACL oli Turussa ehkä aavistuksen väsyneen oloinen, verrattuna erittäin intensiiviseen Stadin keikkaan? Mahtava artisti joka tapauksessa. PA suorastaan pelottavan hyvä, ja keikka kattoi erittäin laajan tontin ohdakkeisilla noisen, industriaalin ja jopa PE:n jättömailla.
Day of the Antlerin keikkaa odotin mielenkiinnolla, ilman mitään ennakko-odotuksia. Tympeän painostava pörinävalli ainakin sai omat sukat pyörimään jaloissa. Ilmeisesti äänitykset hieman eri maailmasta kuin livemeininki? Maestro itse oli hieman kahden vaiheilla, kun kyselin tulevia keikkahaluja. TURHAAN, sillä keikkahan oli hyvä.
Muinoin eräässä Noise Space -tapahtumassa eteeni ilmaantui itselleni ennen tuntematon miekkonen, joka kertoi olevansa sen verran imponoitunut Sisters of Mercy -paidastani, että halusi antaa minulle jotain. Löi sitten käteeni kassun ja katosi takaisin ihmisvilinään, ennen kuin ehdin reagoida mitenkään. Nauha osoittautui Truth Commission -promonauhaksi, joka oli lauantain keikkaan asti ensimmäinen ja ainoa havaintoni bändistä. Sikäli kun keikalla nähtiin sama Truth Commission, projektin meininki on jalostunut paljonkin parissa vuodessa. Joka tapauksessa 2024 TC:n hidaseleinen absurdismi oli mainio yllätys ja lisää tarttis saada -- varsinkin kun oma kutina on, ettei paketti ole aivan lopullisessa muodossaan vieläkään?
Anenzephaliaan en ole itse muodostanut sen kummempaa sidettä vuosien varrella. Olenko väärässä jos kuvailen soundia hyvin "saksalaiseksi", tai kenties yleisemmin keskieurooppalaiseksi -- syviä bassoja, joista huolimatta keski- ja ylätaajuudet selkeitä ja yksityiskohtaisia, ylipäätään koko äänikuva hyvin hallussa, ilman tarvetta runtata kaikkea överin särön läpi? Pitkä(hkö) ja intensiivinen keikka olisi kieltämättä päässyt parhaiten oikeuksiinsa ehkä vain 1-2 lämmittelijäbändin jälkeen. Mutta en valita!
Ylipäätään HWS:n jäbät tehneet kovinta mahdollista duunia. Suuret Muinaiset ovat olleet suosiollisia kun (Etelä?) Suomeen on saatu ainakin yksi paikka jossa tälläisiäkin keikkoja voi järkätä ilman mitään ylimääräisiä säätöjä. Ei auta kuin nostaa nöyränä hattua.
Puhuin erään Saksalaisen keikalla olleen kanssa joka tokaisin että ulkomailla ei tajuta millaisia Suomen noise keikat on ja kuulemma ei sellaista ole oikein siellä tarjolla. Tai monessakaan Euroopan maassa. Asiaa ei myöskään pysty selittämään muutaman videon tai valokuvan avulla. Videolla kuultuna keikat ei tietenkään ole yhtään sellaista mitä paikan päällä syynättynä, mutta SI rapsaa tulossa HWF hommista, mukaan lukien klippiä kaikista esiintyjistä.
Nyt linjoilla on tiivistä rapsaa kolmesta aiemmasta keikasta, Melua ja Mökää kouvola, Rääseikkö Oulu ja Gray Rituals Helsinki. Kuvaa, tekstiä ja videomatskua. Ehkä jopa videoaineistosta näkyy että ACL oli tosiaan musiikillisesti reilusti intensiivisempi Helsingissä, vaikka teoriassa sama setti.
https://special-interests.net/main/finnish-noise-summer-2024/
Quote from: Commander15 on August 11, 2024, 10:48:31 PMQuote from: DBL on August 10, 2024, 11:32:51 PMQuote from: Commander15 on August 10, 2024, 01:56:16 PMHWF-artisti JSH on meikän silmissä nostanut profiiliaan viime aikoina. Kunnon militanttia steitmenttia tippuu, eikä mitään sovittelevaa hyssyttelyä!
Steitmentit kiinnostaa, jos ois jotain linkkiä tai lainausta laittaa. Melujaan en oo vielä kuunnellut kai ollenkaan, mutta SI:n Ominous Recordings-haastiksen lukemisen myötä on kyllä ollut tarkoitus tutustua.
Aloin tämän postauksen jälkeen epäilemään, josko muistini on tehnyt tepposet militanttiuden suhteen ja luin uudelleen ton SI-haastattelun. Olihan siellä jämyä kamaa ja jyrkkiä kannanottoja heh! Pitänee huomenna pistää parhaita paloja tänne niin tosta artikkelista, kuin somenkin puolelta.
Herran somepostaukset on joskus olleet sellaisia että takki auki huudetaan jotain "NIIN OONKI ELITISTI MITÄ SITTEN" tms. steitmenttiä, vaikkei kukaan edes sanonut mitään, niin on ollut vähän itsellä raja tutustua. Mutta hyvää melua, olis ollut kiva nähdä keikka. Mitä steitmentteihin tulee niin oon melko samoilla linjoilla etenkin ton harsh noisen suhteen; ykkösellä purkkiin ja jo lähtökohtaisesti hyvällä soundilla niin sehän on just parasta niin. Ja myös toi "älä aloita lafkaa jos et pysty hoitamaan sitä" on 100% hyvä näkemys. 2000-luvulla etenkin amerikassa tuo pääsi monilta unohtumaan.
Quote from: Haare on August 13, 2024, 12:19:23 PMQuote from: Commander15 on August 11, 2024, 10:48:31 PMQuote from: DBL on August 10, 2024, 11:32:51 PMQuote from: Commander15 on August 10, 2024, 01:56:16 PMHWF-artisti JSH on meikän silmissä nostanut profiiliaan viime aikoina. Kunnon militanttia steitmenttia tippuu, eikä mitään sovittelevaa hyssyttelyä!
Steitmentit kiinnostaa, jos ois jotain linkkiä tai lainausta laittaa. Melujaan en oo vielä kuunnellut kai ollenkaan, mutta SI:n Ominous Recordings-haastiksen lukemisen myötä on kyllä ollut tarkoitus tutustua.
Aloin tämän postauksen jälkeen epäilemään, josko muistini on tehnyt tepposet militanttiuden suhteen ja luin uudelleen ton SI-haastattelun. Olihan siellä jämyä kamaa ja jyrkkiä kannanottoja heh! Pitänee huomenna pistää parhaita paloja tänne niin tosta artikkelista, kuin somenkin puolelta.
Herran somepostaukset on joskus olleet sellaisia että takki auki huudetaan jotain "NIIN OONKI ELITISTI MITÄ SITTEN" tms. steitmenttiä, vaikkei kukaan edes sanonut mitään, niin on ollut vähän itsellä raja tutustua. Mutta hyvää melua, olis ollut kiva nähdä keikka. Mitä steitmentteihin tulee niin oon melko samoilla linjoilla etenkin ton harsh noisen suhteen; ykkösellä purkkiin ja jo lähtökohtaisesti hyvällä soundilla niin sehän on just parasta niin. Ja myös toi "älä aloita lafkaa jos et pysty hoitamaan sitä" on 100% hyvä näkemys. 2000-luvulla etenkin amerikassa tuo pääsi monilta unohtumaan.
Quote from: Haare on August 13, 2024, 12:19:23 PMQuote from: Commander15 on August 11, 2024, 10:48:31 PMQuote from: DBL on August 10, 2024, 11:32:51 PMQuote from: Commander15 on August 10, 2024, 01:56:16 PMHWF-artisti JSH on meikän silmissä nostanut profiiliaan viime aikoina. Kunnon militanttia steitmenttia tippuu, eikä mitään sovittelevaa hyssyttelyä!
Steitmentit kiinnostaa, jos ois jotain linkkiä tai lainausta laittaa. Melujaan en oo vielä kuunnellut kai ollenkaan, mutta SI:n Ominous Recordings-haastiksen lukemisen myötä on kyllä ollut tarkoitus tutustua.
Aloin tämän postauksen jälkeen epäilemään, josko muistini on tehnyt tepposet militanttiuden suhteen ja luin uudelleen ton SI-haastattelun. Olihan siellä jämyä kamaa ja jyrkkiä kannanottoja heh! Pitänee huomenna pistää parhaita paloja tänne niin tosta artikkelista, kuin somenkin puolelta.
Herran somepostaukset on joskus olleet sellaisia että takki auki huudetaan jotain "NIIN OONKI ELITISTI MITÄ SITTEN" tms. steitmenttiä, vaikkei kukaan edes sanonut mitään, niin on ollut vähän itsellä raja tutustua. Mutta hyvää melua, olis ollut kiva nähdä keikka. Mitä steitmentteihin tulee niin oon melko samoilla linjoilla etenkin ton harsh noisen suhteen; ykkösellä purkkiin ja jo lähtökohtaisesti hyvällä soundilla niin sehän on just parasta niin. Ja myös toi "älä aloita lafkaa jos et pysty hoitamaan sitä" on 100% hyvä näkemys. 2000-luvulla etenkin amerikassa tuo pääsi monilta unohtumaan.
Olen antanut itseni ymmärtää, että noi somessa nähdyt julistukset liittyvät joihinkin nettikähinöihin, joissa jotkut on-line labelit on pitäneet JSH:ta elitistinä ja väsyneiden noise-kehäraakkien tukijana / "saappaannuolijana". Oli miten oli, niin mua kiehtoo välillä tollanen jyrkkä poleemisuus ja meininki, jossa uskalletaan olla jotain mieltä jostain. Omasta kokemuksesta voin sanoa että elitistin tai muun vastaavan ihmiskunnan vihollisen maineen voi saada paljon helpommallakin ja esittämällä paljon maltillisempiakin idiksiä, heh!
Toki voisin nähdä, että jossain kohtaa saattaa olla se piste, jossa poleemisuus kääntyy itse tekemistä ja positiivista, rakentavaa toimintaa vastaan. Mikä se piste milloinkin sitten on, niin sitä on vaikea määrittää.
Mitä tulee JSH:n hommiin, niin Johan kuitenkin järkkää keikkaa, distroaa, äänittää kovaa harsh noisea ja julkaisee noiselevyjä plus vaikuttaa olevan viestinvaihdon perusteella erittäin mukava ja noisen suhteen erittäin intohimoinen ihminen, joten ehdottomasti plussan puolella ollaan meikän kirjoissa.
Brownhill Podcast - Jakso 28 - Öiset noiset
https://brownhillmafia.bandcamp.com/album/kausi-3 (https://brownhillmafia.bandcamp.com/album/kausi-3)
Nyt soi JSH "Aitoa Ruotsalaista Harsh Noisea" kasetti! Näitä oli valmistettu keikalle 7kpl erä ja taisivat mennä kaikki. A-puolella biisi nimeltä En osta sitä, mitä te myytte ja B-puolella Katkera ja vään enemmän, osa 2. Käsitin että itse noise on julkaistu myös toisena keikkakassuna, missä sen maan kielelle käännettynä samat läpät. Toki yhteispainos edelleen varsin minimaalinen. Matsku on erinomaista ja pitää tässä pyöritellä loputkin keikalta hankitut äänitteet lähiaikoina.
Miehen "poleemisuus" tuntuu enemmän olevan sellainen innokkuus, jossa tunteella lähdetään mukaan juttuun kuin juttuun. Sellainen oikein rehellinen innokkuus voi olla osalle kirosana, kun siinä korostuu miten asioille annetaan merkitystä. Ominous haastattelu oli itseaisassa yksi merkittävä syy miksi lehti jatkoi A4 koossa! Testasin ensin A5 formaatin sivukokoa ja toistakymmentä sivua pitkä Ominous haastis toi ajatuksen että ehkä sittenkin pidän isomman sivukoon, heh!
SI lehden pitkä haastis ensisijaisesti minusta sellainen tietyntyyppinen UG haastis jossa juttua piisaa. Osa wanhan ajan UG hommissa olleista varmasti muistaa niitä jätkiä joilta tuli 5 sivuinen kirje ja zinet kunnon tykitystä.
Tuolloin tavallaan hyvinkin triviaali seikka saattaa saada aikaan sivu tolkulla tekstiä ja selittämistä asioista joista ei järjellä ajateltuna tarvitsisi edes kommentoida. Toki tulee itsekin kommentoitua kuten moni muukin, ihan vaan koska huvitti ja sattui olemaan joku luppoaika. Mutta toisilla se on asia jolle ei mahda mitään ja obsessoidaan sen äärellä. Se on tavallaan aika hauska juttu, kun kelaa sitä mikä merkitys voisi olla että joku uusi bandcamp lafka pitää elitistinä jos ei suostu lähtemään vaikka niiden turhalle striimi julkaisulle? Itsellänikin hyppysellinen kokemusta että silloin tällöin tulee maltillista kritiikkiä, mutta en kyllä osaa keksiä montaa tilannetta missä asialla olisi joku sellainen ns. oikea merkitys että se rinnastuisi aikuisen ihmisen elämässä kokemiin ihan aitoihin probleemiin.
JHS sivuproggiksista muuten, Ratcum kassu, joka on JSH/KRP yhteistyö Ominous rec kautta kassuna, se on sellaista jo HNW puolelle menevää, mutta oikein energisesti jyrisevää, vähän kuin The Rita - Cherry Point parhaimmillaan. Mies aina välillä maininnut että aika niukalti tulee tilauksia, joten tuhdin harsh jyrän ystäville voi suositella että lafka myy ison osan matskusta oman storen kautta ja ei juuri treideillä levitä niitä jakelijoille. Voi kannattaa kerralla hamstrata sieltä useampi julkaisu. JSH jenkkilafkojen cd:tkin taitaa olla sieltä vielä saatavilla niin ei tarvi ameriikoista asti tilailla.
Yhteistyö KRPeen kans kuulostaa fataalilta. Kakkosjaksoa öisestä Lahdesta kuuntelen. Jatkakaa!
NOISECAST JAKSO 13
Noisecastin vieraana Augmented Atrocity. Haastattelu on viimeinen osa Noisecastin hikisestä kesäkaudesta. Helteisessä iltapäivässä keskustelimme Augmented Atrocityn nykyhetkestä, sekä menneistä projekteista. Kuinka inttikaverin kautta päädytään noiseskeneen, ja miten kuvataide heijastuu vahvana Augmented Atrocityn ilmaisussa. Käsittelyssä myös Harsh Ways Fest II sekä pari uudehkoa kasettia.
https://youtu.be/jsJU9m85O8c?si=Ov01Os0LnZI3cNOR
Spotify & Youtube
Onko siitä Anenzephalian keikasta muuten olemassa jotain settilistaa?
Quote from: RURAL RESISTANCE on August 13, 2024, 05:30:49 PMBrownhill Podcast - Jakso 28 - Öiset noiset
https://brownhillmafia.bandcamp.com/album/kausi-3 (https://brownhillmafia.bandcamp.com/album/kausi-3)
Oli kyllä helllllvetin hyvä jakso! Alkuun oikein ällistytti miten podcast laajenee lähes sellaiseksi "radioteatterin" puolelle meneväksi hommaksi missä onnistutaan visualisoimaan pelkällä äänellä monenlaisia asioita ja miehet touhuilee kaikenlaista, ihan "biisin teko" hommiin asti. Mukaan on saatu myös artisteilta taustatarinoita, sekä audiona että tekstinä joka luetaan ääneen. Erittäin hyvin editoitu biisinpätkät ja muut pätkät sinne touhun oheen. Monesti päästään myös kuulemaan kolmikon juttuja omista tekemisistä. Haudat, Jazzhands ja Nuori Veri siis liikkeellä ja todella hauskalla tavalla artistien tekemisestä tippuu tietoa melko vapaamuotoisen keskustelun ohella. Ehdottomasti kannattaa tsekata miten paljon mahdollisuuksia on venyttää podcast formaatin tyypillisiä rajoja. En kyllä itse pysty katsomaan sellaista zoomi konfrenssi podcast meininkiä ja ne tulee aina kuunneltua audiona. On hauska miten tälläinen pelkkä audio onnistuukin olemaan "visuaalisempi" ja personaallisempi kuin ruudulla möllöttävä webcam pärstä, heh..
Quote from: MT on August 14, 2024, 06:04:05 PMNOISECAST JAKSO 13
Noisecastin vieraana Augmented Atrocity. Haastattelu on viimeinen osa Noisecastin hikisestä kesäkaudesta. Helteisessä iltapäivässä keskustelimme Augmented Atrocityn nykyhetkestä, sekä menneistä projekteista. Kuinka inttikaverin kautta päädytään noiseskeneen, ja miten kuvataide heijastuu vahvana Augmented Atrocityn ilmaisussa. Käsittelyssä myös Harsh Ways Fest II sekä pari uudehkoa kasettia.
https://youtu.be/jsJU9m85O8c?si=Ov01Os0LnZI3cNOR
Vaikka seurannut meikkosen touhuja aika varhaisesta vaiheesta asti, täytyy sanoa että tämä haastattelu antoi todella paljon infoa ja perspektiiviä touhuun. Ei minulle juuri ole välittynyt kuva siitä että Kovana tai AA olisi ollut erikoisia siksi että hommat vielä hieman hakusessa jne, vaan tuntui että ne on nimenomaan tarkoituksella sellaista. Jutussa tulee kyllä monia juttuja, mitkä hauskasti yhdistyy omiinkin tekemisiin, vaikka mies tulee hieman eri ajasta ja paikasta. Kertoo miten pieni maailma loppujen lopuksi on!
Vaikka mainittu inttikaveri joka johdatteli noisen ja noise keikkojen tielle. Erittäin asiallinen tyyppi ja osoittaa että kyllä armeijassakin noise elementtejä. Eräs varsin hauska juttu, en muista olikohan omassa Noisecast haastattelussa puhe siitä, mutta Grunt on jopa ollut suomen armeijan koulutusmateriaalina! Eräs kouluttaja kerran kertoi miten hieman korkeamman tason tyyppien koulutuksessa monien kymmenien kilsojen vaelluksen jälkeen tulee psykologiset testit, niin siellä sitten strobot päällä PA luukutti "Europe After Storm" levyä ja kuolemanväsyneet hahmot koittaa selvitä rääkistä.
Aikuisten lelukauppa kans hyvä. Alkaa olla Kingsin lisäksi harvoja Helsingin ytimen kauppoja enää. Miekkosen kanssa tuli 2000 luvun eka vuosikymmen tehtyä aika tiivisti bisneksiä kun tuli hoidettua kaiken maailman törkyä suomeen euroopan valmistajilta, joita monet tavalliset kivijalkakauppiaat eivät osanneet hoitaa. Sieltä sai myös kaikki EP ja Psychopatia Erotica lehdet. Toki aika monesta muustakin kaupasta, mutta etenkin P.E.#1 aika karskihko julkaisu tavan erotiikkaliikkeeseen kun sitä näin myöhemmin ja ihan järjellä ajattelee, kjeh..
Juontajan että haastateltavan kauhistelu noisen kuuntelussa autossa on hauska. Ulkomailla tuntuu että moni kuuntelee noiset nimenomaan autossa. Itse omistanut aina niin wanhat menopelit että äänieristys tuppaa olemaan olematon. Sen sijaan vähän enempi yläluokkaisissa autoissa kun pääsee kuuntelemaan musaa, sehän onkin jo puhdasta nautintoa!
Varmasti samat jenkki jätkät jotka halusivat kuunnella "autossa vaan noisea" taisivat olla Saksassa. Jopa kadulla kävellessä, kajarissa soi aina joku ZSS levy. Ohut rätisevä heavy electronics soundtrack dresdenin kaduilla maleksiessa. Se pisti jo vähän hymyä huuleen. Kovis noiset, nonstop elämän soundtrackinä.
Jakso kestää n. 2h mutta meni todella vikkelästi kuunnellessa!
Sain nyt kuunneltua Augmented Atrocity -jakson loppuun. Hepusta on kyllä parin kohtaamisen perusteella jäänyt tosi asiallinen ja vilpitön kuva. Tässäkin kertoilee hyvin avoimesti vaikutteistaan ja tekemisen tavoistaan. Kuvataidepuolesta oli kiinnostava kuulla ja pidin erityisesti pohdinnasta levytysten ja keikkojen erosta. Tila, aika ja mieliala vaikuttavat toki kokemukseen äänitettä kuunnellessakin, mutta livenä ne korostuvat entisestään.
Anomaly cd jäi omissa korvissa "ihan jees" -tasolle, mutta In Search of Something That Doesn't Exist on oikeasti aika hienostunut ja taitavasti tehty kokonaisuus, joka on visuaalisesti varsin vaikuttava. Levy sopii hyvin artistin haastattelussa esittämään ajatukseen siitä, että voidaan pysyä tavallaan yhdentyyppisessä tunnelmassa. Albumia kuunnellessa on helppo itse todeta idean toteutuvan äänellisesti.
Wiesen uudet CD:t ollut pyörityksessä. Merzbow ja K2 yhteistyölevyt, molemmat on tälläistä äärinopeaa, vimpan päälle täydellisyyteen hiottua digitaalista noisea, jossa on lähestymistavan parhaat puolet messissä. Kritiikkiin on lähinnä aihetta jos haluaisi noisen olevan likaista, rikkinäistä, suttuista tai nuhaista! Sellaista noisea tullut kuunneltua aika paljon viime aikoina, joten tälläinen ammattimiesten oikein ammattimainen noise (hehe!) on mukavaa vaihtelua.
Ieskadulla Pakkala CS. Todella hyvää natinaa. Hienosti ruvella soundit. Joku sanoi, että liikutaan tutuilla ja turvallisilla vesillä ja ehdottomasti näin, mutta kun se tehdään tällaisella korvalla ja otteella ollaan täysin oikealla asialla. Mielestäni tämä on aivan samaa tasoa kuin mikä tahansa nitisevä ja natiseva klassikkoteoskin. Eli vähän hirvittää mitä tuleman pitää. Ja plussaa tietty siitä, että paketissa on kiitoskorttia ja muuta diy-henkeen sopivaa härpäkettä. Näin se kuuluukin hoitaa!
Helicopterilta levyjä tilatessa, tuli muutama Sissy Spacek levy promona ja täytyy ehkä napata näitäkin myyntiin ensi kerralla. Niin hätäisenä tilasin uusia levyjä, ettei jaksanut katsoa mitä kaikkea Sissyä oli ennestään ja mitkä onkin ihan uusinta uutta, ja aikas helkkarin hyviä CD julkaisuja tullut taas! Bolero Shield 2xCD ei ole Helicopter julkaisu, mutta helvetin hyvä. Handmade Birds lafka joka sen julkaisu, rehvastelee että itsensä uudelleen keksiminen on taidetta ja Sissy on siinä pätevä. Tämä pitää paikkansa ja julkaisu yhdistelee hauskasta harsh noisea, kekseliästä häly-elektroniikkaa, noisecorea, free-musa poikkoilua. Pääpaino on noisella, mutta noise on erilaista kuin oikeastaan kukaan muu tekee ja lisäksi todellakin Sissy Spacekillä ollut tapana tehdä hyvin erilaisia julkaisuja, usein myös eri jätkien kesken, saman nimen alla. Wiesen kädenjälki on vahva
Samoin Wiesen kädenjälki on vahva uudella Helicopterin julkaisemalla Mikawa + Wiese nauhoituksella. Veikkaan vahvasti että levyltä löytyvät biisi = treenit ja live, on tallennettu linjasta digitaalisesti, joten soundi on ihan studiojulkaisujen luokkaa ja mitään vahvareita, yleisöhälinää tai muuta vastaavaa ei ole vaan sähköistä ja vikkelästi pulputtavaa ja inisevää harsh noise kaaosta. Aika helposti kuulee Mikawan trademark ääniä ja toisaalta tuotanto, nauhoitus ja tietty noisen teketapa on vahvemmin Wiesen suuntaan. Pari kertaa pyöritellyt ja voi hyvinkin peitota monet uudet Incapacitants julkaisut.
Sen verran kaikkea muuta tekemistä että rapsan viimeistelyssä hieman kesti. Toista tuntia videomatskua, valokivia ja englanninkielistä rapsaa Harsh Ways Fest kakkoselta:
https://special-interests.net/main/harsh-ways-fest-2/
Heijjaa! Sain vinkin lähes paikallisesta soitin huollosta. Oletus on et lähiaikoina uskaltais taas kasetteja kuunnella/dubbailla. Eräänä yönä sattumalta törmäsin jyvääskyläläiseen kassu julkaisijaan. Kaivoi rintataskusta Zona Industriale-Away(narcolepsia), Rautakymi-Pinta, Hedkleaner-Anxiety Outlet Session.
Polus on tehny YANA-Midsommar kansia 40kpl,palsamaista luurankohommaa, ja jokainen yksilöllinen. Matsku äänitetty toissa juhannuksena ja yritetään lähiaikoina valmiiksi. Ilmottelen jahka valmis. Kuuntelussa ollut YANA-juttuja vuosien varrelta ja siel on kyllä juttuja, jotka kannattaa saada materialisoitumaan. Tässä kuha...
Hienoa et Noise Space taas tapahtuu. Esa Ruoho,sekä nimenä että maineeltaan lähes pakollinen kokea. Noise ceedeet taas soinu tiheään, muttei mitään sen salaisempaa tietoa oo jakaa tuntemattomuuksista. Genetic Transmission jaksaa kiinnostaa.
Harmi kyl jää pethaus kokematta jälleen. Laheen tarvii lisää happeningii! Noise Space pakollinen ja sielt ehkä pieni laastari.
Atrophist Jannesta vois fiilistellä ku sillä tuulella; oli joku kevät ja luin tältä foorumilta,kai,et Oksennus,Halthan,Edge of Decay, Rotat, Pain Nail Vantaalla. Rattimiehenä.
Satanoid sit korvas ku.. Eka Rotat live! Oltiin YANA Chimerism tehty ja narikas kyselin järjestäjää. Janne sano et mailii. Elokuussa sit Roihikas eka YANA live jonka Atrophist järkkäs. Sit volan puutteen takii oltiin kk päästä lepakkomiehes. Siit on splittiki. Ja uskon ettei saanu lipuista salivuokraa.
Nää tyypit kenen kaa saanu säätää on saanu vääntää.
Tampereella on aina kiva käydä, mutta ei itsekään nyt kykene. Harmi että Tahma jää näkemättä. Lahteen lisää meiningsejä toivoville luvassa fifty/sixty todennäköisyydellä helpotusta marraskuussa.
Skärgård tosiaan myös NS13 huomisesta tasan kolmen viikon päästä. En ole siitä täällä tai S&W:lla hihkunut mutta tuolla tietoa:
https://fb.me/e/3K6HFGyQA
[owt-kri] useimmille jo kai tuttu nimi, ilmeisesti joillakin keikoilla ennen nähdyt tanssijat jälleen messissä? Muutamia muitakin otuksia tulossa sinne, toisista yhteyksistä tuttuja nimiä projektien takana. Pahnanpohjimmaisena Iron Star, jonka nimi EI ole viittaus puna-armeijaan, vaan hieman hämärään spekulatiivisen kosmologian teoriaan, jonka mukaan protonien hajoamisen tai hajoamattomuuden myötä äärimmäisen kaukaisessa tulevaisuudessa kosmoksen aine koostuisi lähes yksinomaan rauta-atomeista, ja saattaisi muodostua kokonaisia raudasta koostuvia planeettoja, aurinkokuntia ja myös rautatähtiä.
Satanoid on kaveri josta ei ole kuulunut yhtään mitään useampaan vuoteen. Hänhän oli keskeinen puuhamies myös Noise Spacen perustamisessa. Eka oli toisella puolen metrorataa konttikylässä -- mainio ympäristö, tosin kaatosateen myötä paikalle eksyi vain kolme katsojaa. Noise Space 2 ostoskeskuksessa oli lähinnä läppä, josta kukaan ei odottanut seuraavan yhtään mitään järkevää. Vastoin odotuksia homma alkoi toimia, sitten ennen koronaa alkoi jo tuntua siltä että olisiko tämä nyt nähty. Koronan jälkeen homma lähti ns. Helvetin Kovaan NousuunTM, niin kovaan että oli selvää ettei voi jatkua, vaan pian somessa 24/7 päivystävien biologisten spämmibottien antennit havaitsee. Kuten sitten kävikin. Nykymeno sitten on mitä on. NS-tarinan salainen sankari on äänimies Ville (joka tosin nykyään on jo siirtynyt muualle hommiin, ja kaikki kunnia myös hänen tilalleen tulleelle Ilmarille), joka on saanut KÄRSIÄ, kun toinen toistaan sanoinkuvaamattomimmista virityksistä pitäisi saada jotain ammattilaisen korvaan asialliselta kuulostavaa irti.
Lepiksen keikasta sen verran, ettei ollut meikän homma, vaan erään toisen henkilön, jonka nimikirjaimet joko ovat (tai sitten eivät ole?) MD. Tämä taisi olla ainoa kyseisen henkilön järkkäämä tapahtuma, joka onnistui edes jotenkuten. Hepun vapaakaupungissa järkkäämästä HC punk -festarista liikkuu niin pöyristyttäviä tarinoita, että niitä on vaikea uskoa todeksi. Mutta ainakin tuo yllämainittu Ville on siitä lähtien kieltäytynyt ehdottomasti minkäänlaisesta yhteistyöstä hänen kanssaan.
Roihikan kahvilan Rion terassikeikat ne vasta hikistä menoa olivatkin. Nyt en kyllä ikimaailmassa lähtisi enää sellaiseen. En nyt muista oliko se sama jossa YANA soitti vai seuraava, kun talon kyttääjämummo soitti poliisit Satanoidin soittaessa. Siis aivan kuollutperse soittaa poliisit, vieläpä keskellä päivää.
Muistojen promenadeilta nykypäivään. HWF:ltä mukaan tarttunut Veprisuicidan Blednozheleznaja Devstvennica on pyörähtänyt useaan otteeseen. Jos Geron coveri Ramonesin "Sheena is a punk rocker" -biisistä on nopea töraytys projektiiliripulia, niin tämä on enemmän jossain neukkulähiön itsemurhayksiössä kaksi viikkoa maanneen kuolleen narkkarin mädäntymispulputusta. Ylipäätään tässä on lopulta hyvin paljon samaa kuin viime joulukuussa itiksessä esiintyneessä fake_trailersissa, joka niin ikään tulee Pietarista. Sekopäistä äänikollaasia ja mielisairaala-karaokea. Joku google-kaninkolo kertoi, että on olemassa sellainen taidesuuntaus kuin nekrorealismi. Tähän hommaan ja Veprisuicidaan pitäisi tutustua lisää ja myös fake_trailers säätää uudelleen Suomeen.
Jo toista vuotta työn alla oleva Suominoise-live kokoelma etenee samaa etanavauhtia kuin tähän mennessäkin. Pitäisii vielä saada keikkamestalta FUSH-keikkatallenne. Myös Moozzhead oli lupautunut mukaan, mutta HWF-keikkaa tuskin on mahdollista anastaa tähän projektiin.
Quote from: Atrophist on August 30, 2024, 03:02:22 PMTampereella on aina kiva käydä, mutta ei itsekään nyt kykene. Harmi että Tahma jää näkemättä. Lahteen lisää meiningsejä toivoville luvassa fifty/sixty todennäköisyydellä helpotusta marraskuussa.
Skärgård tosiaan myös NS13 huomisesta tasan kolmen viikon päästä. En ole siitä täällä tai S&W:lla hihkunut mutta tuolla tietoa:
https://fb.me/e/3K6HFGyQA
[owt-kri] useimmille jo kai tuttu nimi, ilmeisesti joillakin keikoilla ennen nähdyt tanssijat jälleen messissä? Muutamia muitakin otuksia tulossa sinne, toisista yhteyksistä tuttuja nimiä projektien takana. Pahnanpohjimmaisena Iron Star, jonka nimi EI ole viittaus puna-armeijaan, vaan hieman hämärään spekulatiivisen kosmologian teoriaan, jonka mukaan protonien hajoamisen tai hajoamattomuuden myötä äärimmäisen kaukaisessa tulevaisuudessa kosmoksen aine koostuisi lähes yksinomaan rauta-atomeista, ja saattaisi muodostua kokonaisia raudasta koostuvia planeettoja, aurinkokuntia ja myös rautatähtiä.
Satanoid on kaveri josta ei ole kuulunut yhtään mitään useampaan vuoteen. Hänhän oli keskeinen puuhamies myös Noise Spacen perustamisessa. Eka oli toisella puolen metrorataa konttikylässä -- mainio ympäristö, tosin kaatosateen myötä paikalle eksyi vain kolme katsojaa. Noise Space 2 ostoskeskuksessa oli lähinnä läppä, josta kukaan ei odottanut seuraavan yhtään mitään järkevää. Vastoin odotuksia homma alkoi toimia, sitten ennen koronaa alkoi jo tuntua siltä että olisiko tämä nyt nähty. Koronan jälkeen homma lähti ns. Helvetin Kovaan NousuunTM, niin kovaan että oli selvää ettei voi jatkua, vaan pian somessa 24/7 päivystävien biologisten spämmibottien antennit havaitsee. Kuten sitten kävikin. Nykymeno sitten on mitä on. NS-tarinan salainen sankari on äänimies Ville (joka tosin nykyään on jo siirtynyt muualle hommiin, ja kaikki kunnia myös hänen tilalleen tulleelle Ilmarille), joka on saanut KÄRSIÄ, kun toinen toistaan sanoinkuvaamattomimmista virityksistä pitäisi saada jotain ammattilaisen korvaan asialliselta kuulostavaa irti.
Lepiksen keikasta sen verran, ettei ollut meikän homma, vaan erään toisen henkilön, jonka nimikirjaimet joko ovat (tai sitten eivät ole?) MD. Tämä taisi olla ainoa kyseisen henkilön järkkäämä tapahtuma, joka onnistui edes jotenkuten. Hepun vapaakaupungissa järkkäämästä HC punk -festarista liikkuu niin pöyristyttäviä tarinoita, että niitä on vaikea uskoa todeksi. Mutta ainakin tuo yllämainittu Ville on siitä lähtien kieltäytynyt ehdottomasti minkäänlaisesta yhteistyöstä hänen kanssaan.
Roihikan kahvilan Rion terassikeikat ne vasta hikistä menoa olivatkin. Nyt en kyllä ikimaailmassa lähtisi enää sellaiseen. En nyt muista oliko se sama jossa YANA soitti vai seuraava, kun talon kyttääjämummo soitti poliisit Satanoidin soittaessa. Siis aivan kuollutperse soittaa poliisit, vieläpä keskellä päivää.
Muistojen promenadeilta nykypäivään. HWF:ltä mukaan tarttunut Veprisuicidan Blednozheleznaja Devstvennica on pyörähtänyt useaan otteeseen. Jos Geron coveri Ramonesin "Sheena is a punk rocker" -biisistä on nopea töraytys projektiiliripulia, niin tämä on enemmän jossain neukkulähiön itsemurhayksiössä kaksi viikkoa maanneen kuolleen narkkarin mädäntymispulputusta. Ylipäätään tässä on lopulta hyvin paljon samaa kuin viime joulukuussa itiksessä esiintyneessä fake_trailersissa, joka niin ikään tulee Pietarista. Sekopäistä äänikollaasia ja mielisairaala-karaokea. Joku google-kaninkolo kertoi, että on olemassa sellainen taidesuuntaus kuin nekrorealismi. Tähän hommaan ja Veprisuicidaan pitäisi tutustua lisää ja myös fake_trailers säätää uudelleen Suomeen.
Jo toista vuotta työn alla oleva Suominoise-live kokoelma etenee samaa etanavauhtia kuin tähän mennessäkin. Pitäisii vielä saada keikkamestalta FUSH-keikkatallenne. Myös Moozzhead oli lupautunut mukaan, mutta HWF-keikkaa tuskin on mahdollista anastaa tähän projektiin.
ompa omituista, juuri tässä tampereen noisemenojen jälkimainingeissa muistelin tuota cafe rion keikkaa missä yanan debyytti ja cos ei soittanut. Ei se mitään! Myös lepiksen keikkaa muisteltiin. Kuunneltiin myös(2) veprisuicidaa ja siitä tuli mulla mieleen juurikin fake_trailers. Ja että pitäisi kuunnella veprisuicidea paljon enemmän, ihastuin.
Samat kelat ja hyvä niin.
Noise spacen villelle ikuiset kiitokset ja pahoittelut. Satanoidin comebackkiä odotellessa
Ja olikin pethausessa aivan vitun hyvät keikat! Yritän sanallistaa tätä paremmin joskus, mutta varmaan eri foorumille
Pari viime viikkoa on noiset soineet lähes jokainen päivä, aina kun työ- ja perhekiireiltä on joutanut luurit laittamaan päähänsä. Richard Ramirez ja Black Leather Jesuksen 1990-luvun hommat ovat soineet runsaasti, todella hyvää industrial-noise tekemistä rupisella otteella.
Suosikeiksi Certain Crueltyn rinnalle ovat nousseet Torturous Chapter, Scrapyard-split ja Jesus Is Stoned. Tällaisessa vanhan koulukunnan "C60 täyteen noisea" -lähestymistavassa on jotain tenhoavaa, vaikka jokainen hetki ei tosiaan silkkaa rautaa olekaan.
Puce Mary soundtrackiä leffassa:
https://www.hs.fi/taide/art-2000010657174.html
Quote from: FreakAnimalFinland on September 06, 2024, 07:42:24 AMPuce Mary soundtrackiä leffassa:
https://www.hs.fi/taide/art-2000010657174.html
Puce Maryhan oli myös Suomenlinnassa esiintymässä viime lauantaina, kun oli muutenkin ties mitä keikkaa ympäri maata. Huomasin vasta äsken. Noh, sen viime vuoden Espoon keikan jälkeen meni kaikki mielenkiinto itseltäni käydä livenä katsomassa, mutta leffan taustamusiikkina voi toimia. Vilkaisin synopsiksen Wikipediasta ja vaikuttaa kiinnostavalta. Hesarin arvostelun viimeinen lause taas herätti vähän jaahas-fiiliksen.
Tuosta Suomenlinnan keikasta oli mainintaa että olisi ollut kovempaa matskua kuin espoon keikka. Soundtrack hommissa minusta extra plussat siitä että nimenomaan ilmeisesti "Puce Mary", eikä artistina. Itselleni jotenkin aina toimii sellainen että ollaan "bändinä", eikä kauluspaita kireänä ug tyypit yritä vetää jotain taidemaailman artistin roolia joka jollekin ehkä sopii, mutta yleensä sellainen hieman keski-iän kriisin mieleen tuova siirto kun alkaa hävettää olla tunnettu kovasta bändin nimestä, heh...
Noisen puolelta: Uusi Cherry Point CD, melkoista liekitystä!
Tää David Gilden -boksi on vitun hyvä. Ekat seitsemän levyä ainakin täyttä kultaa ja matsku varsin monipuolista.
Quote from: Manhog_84 on September 06, 2024, 03:27:15 PMQuote from: FreakAnimalFinland on September 06, 2024, 07:42:24 AMPuce Mary soundtrackiä leffassa:
https://www.hs.fi/taide/art-2000010657174.html
Puce Maryhan oli myös Suomenlinnassa esiintymässä viime lauantaina, kun oli muutenkin ties mitä keikkaa ympäri maata. Huomasin vasta äsken. Noh, sen viime vuoden Espoon keikan jälkeen meni kaikki mielenkiinto itseltäni käydä livenä katsomassa, mutta leffan taustamusiikkina voi toimia. Vilkaisin synopsiksen Wikipediasta ja vaikuttaa kiinnostavalta. Hesarin arvostelun viimeinen lause taas herätti vähän jaahas-fiiliksen.
Häh? Itellä Espoon keikka jäi ihan tarkoituksella välistä kun sitä edellinen Suomen keikka Kutosella jäi omasta mielestä jotenkin valjuksi. Suokissa olisi voinut kiinnostaakin. Täytyypä alkaa seuraaman aikaansa paremmin.
Hesarin elokuva-arvosteluissa ollaan kyllä tultu todella kauas Helena Ylösen ym. ajoista. Nykyään arvostelut tuntuvat olevan lähinnä kriitikoille väline julistaa omaa erinomaisuuttaan lukijoille. Pahimmillaan joku oikeasti kiinnostava pätkä saattaa jäädä välistä. Samaa mieltä että kyseinen elokuva vaikuttaa ihan kiinnostavalta, tosin nykyaikainen musiikki menneisyyteen sijoittuvassa leffassa on aina niin ja näin.
Quote from: Atrophist on September 07, 2024, 06:52:26 PMQuote from: Manhog_84 on September 06, 2024, 03:27:15 PMQuote from: FreakAnimalFinland on September 06, 2024, 07:42:24 AMPuce Mary soundtrackiä leffassa:
https://www.hs.fi/taide/art-2000010657174.html
Puce Maryhan oli myös Suomenlinnassa esiintymässä viime lauantaina, kun oli muutenkin ties mitä keikkaa ympäri maata. Huomasin vasta äsken. Noh, sen viime vuoden Espoon keikan jälkeen meni kaikki mielenkiinto itseltäni käydä livenä katsomassa, mutta leffan taustamusiikkina voi toimia. Vilkaisin synopsiksen Wikipediasta ja vaikuttaa kiinnostavalta. Hesarin arvostelun viimeinen lause taas herätti vähän jaahas-fiiliksen.
Häh? Itellä Espoon keikka jäi ihan tarkoituksella välistä kun sitä edellinen Suomen keikka Kutosella jäi omasta mielestä jotenkin valjuksi. Suokissa olisi voinut kiinnostaakin. Täytyypä alkaa seuraaman aikaansa paremmin.
Hesarin elokuva-arvosteluissa ollaan kyllä tultu todella kauas Helena Ylösen ym. ajoista. Nykyään arvostelut tuntuvat olevan lähinnä kriitikoille väline julistaa omaa erinomaisuuttaan lukijoille. Pahimmillaan joku oikeasti kiinnostava pätkä saattaa jäädä välistä. Samaa mieltä että kyseinen elokuva vaikuttaa ihan kiinnostavalta, tosin nykyaikainen musiikki menneisyyteen sijoittuvassa leffassa on aina niin ja näin.
Kyseessä oli Drifts-festivaali, https://drifts.art/program
Arvostelun epäilyttävällä lopulla viittaan itselleni heräävään, kalvavaan tunteeseen siitä, onko sanoma taas vain rasittavaa paasausta patriarkaatista. Se tuntuu olevan edelleen uutuuselokuvien ykköstrendi. Toivottavasti aborttiteemaa käsitellään järkevästi ja pitää käydä selvittämässä asia itse lähiaikoina elokuvateatterissa. Yleensä jos elokuvaa ylistetään Hesarissa, niin se toimii itselleni juuri päin vastoin kuin katsomishalujen herättäjänä heh. En tosin enää muutenkaan pahemmin lue arvosteluja uutuuselokuvista tai katso trailereita. Lähinnä tsekkaan mistä on kyse ja ketä tekijöitä tai näyttelijöitä on mukana.
Noisecast oli kyllä melkoinen pelastaja syyskuun 1. päivänä, kun tuli lähdettyä illan puolella ajelemaan Ääri-Savosta takaisin Turkuun päin. 7-8 tuntia noiseukkojen turinoita yötä myöten eikä edes silmä painanut! Oskun hoitamat haastikset tulleet itselle lemppareiksi. Lieköhän oikein sanoa, että niistä jaksoista "kuuluu" jätkien virne läpi!
Apo Riteseillä oli jälleen kerran melu/erikoismusaedustusta hämmentämässä luupäistä bm-yleisöä, tänä vuonna ACCIDIE sekä IRON CLAD.
Accidie oli itselleni entuudestaan kerran nähty, en tiedä liekö miekkonen vetänytkään enempää livekeikkaa? Tyyliltään "Berliinin koulukunnan" syna-ambienttia, mikä "metallifestareilla" tuntuu ehkä vähän oudolta väliinputoajalta, mutta tuhdeilla saundeilla varustetut sekvenssit pimenevässä maaseudun rauhassa toimivat yllättävän hyvin! Erona aikaisemmin nähtyyn Jyväskylään keikkaan oli kiihdyttävää rytmiikkaa mukaan tuova rumpali! Setti tuntui huomattavasti hiontuneemmalta aikaisempaan verrattaessa, painostavaa atmosfääriä koulittiim pikkuhiljaa enemmän ja enemmän esiin. Loppuaplodeja annettaessa huomasin nahkaliiviyleisön keskeltä muutaman hymyn, joista voidaan päätellä, että nyt löytyi selvästi jotain uutta ja kiinnostavaa.
Iron Clad ei ollut itselle tuttu muuten kuin esittäjiltään, yleisesti rankemman päädyn voimaelektroniikkaa; julistavaa samplea, taustasurinaa, efektoituja vokaaleja... kaikkea sitä mitä itse klassiselta PE:ltä toivoo! Tämän tyylin keikkoihin yleisesti verrattaessa tosin tuntuu, että keikan performatiivinen puoli oli jopa yllättävän seesteinen, mutta silti uhkaava. Huppupäiset, kasvonsa peittäneet hahmot ruuvasivat ammattilaisotteella saundia pikkuhiljaa ja vokaaleja tylytettiin ilman sen kummoisempaa liikehdintää, mutta performanssia oli silti! Lavan eteen oli viritetty muutama hirttosilmukka roikkumaan, joita toisen huppupään esiin vetämä, miehekkään kokoinen viidakkoveitsi hiveli hiljalleen. Keikan jälkeen kuulin, että silmukat oli alunperin tarkoitus sytyttää palamaan, mutta tämä oli jouduttu jättämään pois järjestäjätahon käskystä. Ilman sen kummoisempaa pyrotekniikkaakin todella hyvä keikka!
Uutta Noisecast-jaksoa muuten odotellaan täällä pää hiessä.
Quote from: kamariherra on September 11, 2024, 07:01:00 PMApo Riteseillä oli jälleen kerran melu/erikoismusaedustusta hämmentämässä luupäistä bm-yleisöä, tänä vuonna ACCIDIE sekä IRON CLAD.
...
Kiitos raportista. Näkemieni kuvien perusteella erittäin vakuuttava lavapresenssi Iron Cladilla. Yksinkertaisen toimivaa rekvisiittaa lisäämässä väkivaltaista tunnelmaa. Aiempi näkemäni keikka juuri sellainen hillitty mutta uhkaava. Toivottavasti julkaisevat uutta matskua myös jossain vaiheessa.
Quote from: Manhog_84 on September 09, 2024, 11:37:11 AMArvostelun epäilyttävällä lopulla viittaan itselleni heräävään, kalvavaan tunteeseen siitä, onko sanoma taas vain rasittavaa paasausta patriarkaatista. Se tuntuu olevan edelleen uutuuselokuvien ykköstrendi. Toivottavasti aborttiteemaa käsitellään järkevästi ja pitää käydä selvittämässä asia itse lähiaikoina elokuvateatterissa. Yleensä jos elokuvaa ylistetään Hesarissa, niin se toimii itselleni juuri päin vastoin kuin katsomishalujen herättäjänä heh. En tosin enää muutenkaan pahemmin lue arvosteluja uutuuselokuvista tai katso trailereita. Lähinnä tsekkaan mistä on kyse ja ketä tekijöitä tai näyttelijöitä on mukana.
Kävin katsomassa ja onneksi epäilyni osoittautuivat turhiksi. Hyvin kirjoitettu aikuisten draama moniulotteisilla hahmoilla ja ilman mitään nykyajan hapatuksia! Vahva suositus. Puce Maryn soundtrack oli toimiva muttei mieleenjäävä.
Kuuntelin myös Dave Gilden boksin loppuun ja olihan sinne mahtunut väliin muutama löysempi experimental -levy, mutta loppua kohti taas suunta nouseva!
Tower Transmissions eka päivä oli mainio. Festille ominaista on tälläiset pitkät vellovat ambient/kokeelliset/industrial setit.
The Black Maghreb roudattu indonesiasta asti ja oli kyllä oikein hymyn huuleen pistävää vanhan liiton menoa. Ts. Videolla pyörii ruumiinavaukset ja paikallista konfliktihistoriaa ja syna rutinavallit velloo suht staattisen aaltoilevasti. Huutoa tuli ihan lyhykäinen pätkä lähes instrumentaali setissä. Asiallinen aloitus.
Uusimmat Sardh levyt itsellä on 2000 luvun alkupuolelta. Ei ole tullut vuosikausiin kuunneltua. Matsku oli livenä varsin hauska yllätys. Neljän miehen bändissä kitaristi, modulaarisyna mies, vokalisti-efektimies ja yksi joka soitti puhaltimia ja muita akustisia ääniä. Mieleen tuli enemmän sellainen Contrastate, NWW, C93 hahmottomammat levyt. Kokeellista, muttei kovin meluisaa tekstuuria ja vokalistilla hyvin eloisa kokeellinen tapa äännellä. Mentiin ihan vokaaliäänistä, liki soundpoetryn suuntaan nyökkäävistä ähinöistä ja ulinoista selostukseen, puheeseen, melodiseen lauluun ja huutoon. Se että tietyt asiat särähtää korvaa haasteellisina, ei ole sinänsä haitaksi!
Wuornosaileen Bande oli kolme naista ja yksi mies Italiasta ja homman nimi tyly syna oskillointi jonka päälle naiset huusi sivu tolkulla lyriikkaa. Vaikka paikoitelleen A4 nivaskat kädessä tai padi kätösessä lukeminen oli hieman tympeää, toisaalta osa siitä matskusta tuskin oli "lyriikkaa", vaan jonkinlaista aiheeseen liittyvää infopakketia käytiin läpi? Kaikessa yksinkertaisuudessaan, ja nimenomaan meluisuudessaan, näytti että yleisö saattoi olla tästä kaikkein eniten innoissaan? Ja itsekin!
African Imperial Wizard veti sen sortin kostyymi elektrobiittiä että huh huh. Ts. Tötteröpään puku näytti afrikkakuosin ja klaaniemehen 1+1= lopputulokselta. Videot coolia afrikkakuvastoa ja matsku leijui tunnelmasta toiseen ilman että olisi ollut kovin montaa todella selvää biisinvaitoa, vaan ne tuntui vaihtuvan saumattomasti erilaisten biittien ja eksoottisten äänien mutatoituessa. Itselleni näyttäytyy hieman samanlaisena kuin nyky Black Metal kostyymibändit. On hattua, viittaa naamareita ja koreografiat ja videot/valot kunnossa, mutta jättää itseni kylmäksi. Kun maskin mahdollisuus on myös tavallaan paljastaa jotain, näyttää tekijän sisäinen olemus tavalla mitä se siviilipärstä ei välttämättä kuvasta. Mutta jossain on se raja kun onkin hyvin irrallinen esitys. Eksoottista ja coolia, toki, mutta että mitä matsku nyt sinänsä ilmaisee, tiedä häntä.
Void Ov Voices on Mayhem, Tormentor ja muista yhteyksistä tuttu Attila, ja matsku pitkälti vokaalien varassa olevaa kokeellista ritualistista ääntä. Ääntä loopataan ja prosessoidaan ja matskun päälle manataan ja kähistään. Mies aktiivisesti prosessoi ja veti liki tunnin ääntelyään. En osaa sanoa onko jotain taustanauhaa/sampleriä, mutta pitkälti livenä vaikutti tekevän. Jopa yllättävän hyvä, mutta myös tunnin setissä olisi ollut ehkä parikyt minsaa varaa lyhentää.
Geography Of Hell oli illan pääesiintyjä. Ilmeisesti aika iso nimi maailmalla ja suomessakin siitä on ollut innoissaan aika moni, mutta ei täällä ehkä aiheuta ihan samanlaista kiihkoa kuin yhdysvalloissa tms? Hospitalin julkaisemat levyt kaikki oikein hyvää kamaa ja ei taida montaa julkaisua puuttua omasta hyllystä. Ehkä siinä kuitenkin livenä on se liian hyvin tekemisen ongelma. Kun videoprojektiot on niin vimpan päälle, neljän miehen rivistö kostuumeissään valoshow/videomatskun keskellä, tuntuu että kassu tai LP formaatissa on synkempi ja raaempi fiilis, kun taas livenä... liian hieno. Miehillä oli läjä akustisia elementtejä. Marssirumpu pärisi, peltiä paiskottiin, erilaisia metalliobjekteja oli mikitetty ja musikaalisimmillaan oli kyllä aikas sellainen Les Joyaux De La Princesse viba ja komiasta kaikui historialliset samplet ja tomuiset nostalgiset äänet näin isolla PA:lla. Bändissä ei varsinaisesti siis vikaa, vaan ehkä sitä ennen olisi voinut olla joku lyhyempi harsh noise setti tuomassa kontrastia edeltäviin kolmen vartin jyliseviin mahtipontisiin setteihin?
Merch tiskejä piti plärätä hyvin maltilla kun ei ole ruumaa menevää laukkua. Pari käytettyä kultti neofolk levyä sai CD formaatissa ja Olssonin tiskistä vihdoin miekkosen kirja ja pari kassua.
Paluu majapaikkaan vesisateessa lompsien. Tänään ei pitäisi sataa vettä. Eräs festeillä tapaamani tyyppi mainitsi että Kraftwerk soittaa tänään ulkoilmakeikan Dresdenissä ja oli ostanut sinne liput ja Toweriin vasta kun Kraftwerk nähty. Voi olla että muutamalla muullakin Kraftwerk special show missä projektoidaan videoita pitkin vanhojen rakennusten seiniä jne nousee prioriteetiksi? Ehkä? Yleisö saksassa aika tutun oloista, ts. Kun raitiovaunussa oli mietinnässä millä pysäkillä jää pois, pystyi toteamaan että samalla, millä nuo camo ja nahka kuteissa olevat sivukalju goottitukat nousee, heh! Eräs mies tokaisi että tälläiset vanhojen miesten bileet nämä alkaa olla. Itse hieman ihmettelin, sillä täällähän oli varmaan kolmasosa naisia? Ja voi helvettiläinen, nuori mimmi Vomir patch hihassa! Tavallaan monesti näkee sen mitä haluaakin nähdä ja kyllähän joku yksin keikkoja katsova Vomir patch pimu valaisee näkökenttää sen verran että tulevaisuus näyttää hyvinkin lupaavalta!
ESPECTRA NEGRA meksikosta, yhden naisen industrial projekti jossa välillä oltiin synkkien syna oskillointien parissa ja välillä biittejä. Rajuimmillaan heavy electronics viboja ja kevyimmillään saattaisi sopia jopa tanssiklubin puolelle. PVC maski naamalla ja keikan puolivälissä äkäinen puhe naisvihamielisyyttä, alistamista, hyväksikäyttöä ja fasisteja vastaan ja settihän sai siitä jotenkin ihan uutta energiaa ja parhaat matskut tuli sen jälkeen. Taustavideot oli paikoitellen todella hirveitä digigrafiikka hommia.
Espanjalaine DA-SEIN oli erittäin Galakthörro fiiliksen kylmää industrial musiikkia. Lakoninen naislaulu. Biisien välit oli hieman tavallasti pidempiä kun syntikoita säädettiin kohdilleen, mutta se myös kertoo siitä miten matsku ei ollut ensisijaisesti taustanauhojen soittoa vaan ihan kunnon tekemistä!
TEATRO SATANICO oli kutistunut kolmeen henkilöön, mutta se ei menoa haitannut! Mimmi paukutti perkussioita todella antaumuksella ja hyvin! Kompit pysyi jämäkkinä ja biisistä riippuen käytössä tomi setti, noitarumpu tyyppinen hässäkkä tai iso telineessä roikkuva symbaali. Miekkosilla oli kitara, syntikat, puhaltimet ja muuta ja paikoitellen intensiiviseksi ja meluisaksi kasvaneet hypnoottiset biisit oli liki illan parasta antia!
ULVTHARM on vanhan Mz.412 miekkosen soolo. Risuista tehty päähine ja madonna-mikki poskessa, mahtipontisia elokuva soundtrack henkisiä hitaasti vellovia syna & rytmi settejä joiden päälle raavittiin viulua, haitaria, kaikuvaa manausta yms. Nykyaikainen soundi miinusta. En yhtään epäilisi etteikö viimeistään jokusen vuoden kuluttua käy ilmi mikä matsku ajatonta ja mikä taas voi olla tässä hetkessä cool, mutta vanhentua aikansa kuvaksi liian äkkiä. Digiefekti taustavideot ja coolit kostyymit ja vähän liian valmiista soundivalikoimasta poimitut perkussiotusaukset ja digitaaliset orkestraatiot ja shimmer kaiku / digi kuoro vibaiset jutut. Kyllä koko setti tuli katsottua alusta loppuun ja lopun haitari + drone matsku oli oikeastaan parasta ja olisi saanut kestää kauempaa!
Illan parhaasta ei ollut kyllä epäselvyyttä. MAYUKO HINO veti niin suvereenisti että jos mitään epäilystä on ollut, niin kyllä ne karisi muutamassa sekunnissa. Theremin ja useampi muu fyysisillä kädenliikkeillä ohjailtava noiselaite ja lopputuloksena täyteläinen ja sähköinen harsh noise. Setissä oli koko ajan meno päällä, Hino oli koko ajan selvästi tekemässä mitä halusi ja ohjaili ja "sävelsi" settiä suvereenisti. Jos kelaa että varhainen CCCC oli bändi kokoonpanosta johtuen sellainen että Hino saattoi olla kirkumassa tai ravistamassa metalliromua tai tekemässä yhtä syna oskillaatiota tms, nyt käsissä oli koko arsenaali jossa oli reilusti enemmän toimintaa ja muutosta kuin CCCC levyillä. Massiivinen PA oli tällä keikalla kunnon käytössä ja subbarit + holtiton määrä PA kalustoa tuotti kirkasta mutta samaan aikaan bassoisen möyrivää soundia. Olin jo miettinyt että pitäisikö yrittää ottaa festin ainoa yhteiskuva fanipoikana ja kelailin että mitä sitä nyt Hinolle sanoisi? Parempi ettei mitään, heh! Toki tullut ysärillä heiltäkin matskua julkaistua mutta... parempi katsella etäämmältä!
BLOOD OF THEE CHRIST oli hankalassa tilanteessa kun Hino selvästi pääesiintyjä, julistetta myöten. Ruotsin miehillä oli kaikenlaista kaaosta keikan suhteen, mutta keikka oli tympeydessään just sellainen kasari alun kassu post-mortem, eikä mikään hienostelu! Master Control kasetin kamat ja Harri ölähti muutaman kerran mikkiin ja taustavideot täyttää BotC kassuista tuttua taidetta likuvina stilleinä tai kamerajoina. Yksi festarin lyhyimmistä seteistä ja ei mitään nostatuksia, kohokohtia tms. Kaksi tummaa silhuettia pöydän takana prosessoiden vanhaa matskua. Pikkasen välillä kanava rätisee tai panorointi/volume heilahteluja, mutta kuulunee asiaan! Keikassa ei muuta vikaa sinänsä, kuin Mayuko Hinon jälkeen, eipä tässä oikein kenelläkään olisi ollut mahdollisuutta nokittaa. Siinä mielessä jopa BotC rupuinen ja hiljaisempi kassusohjo oli hyvä kun antiteesi sille kirkkaalle sähköiselle myrskylle.
Hauskana huomiona voisi sanoa eiliseen rapsaa lisänä että "vanhojen miesten festeristä" puhuttaessa myös artistikattaus pistää tulkinnalle hieman vastaan. Tänä iltana kuusi bändiä, joista 4 oli naisartistin soolo tai sisälsi naisen keulilla aktiivisena tekijänä ja 2 oli vanhempaa ukkojen touhua. Tuskin laskelmoitua, mutta huomiona. Festit oli todella mainiot ja Eric, Ina ja koko Tower Transmissions crew osaa kyllä hommansa! Vaihdot ja aikataulut rivakasti ja tällä aikataululla kun katsoi kaikki bändit alusta loppuun, ei siinä hirveästi ehtinyt ihmisten kanssa turista. Vuoden päästä olisi luvassa ainakin Sigillum S 40v juhlakonsertti jossa mukana kaikki neljä jätkää. Myös alustavaa tarinaa muistakin kulttinimistä. Kyllä suosittelisin Suomalaisten hoitavan isompikin delegaatio paikalle, sillä Dresden on paikkanakin huomattavan hauska paikka näin syyskuussa! Suosittelen pitämään silmällä Tower Transmissionin some ryhmiä ja onhan nämä SI foorumillekin päivitelleet muistaessaan. Vaikka tiedotus ei välillä ole niin ripeää, esim tällä kerralla ei ollut helposti saatavilla tietoa kuka soittaa ja mihin aikaan. Veikkaan että se on myös strateginen valinta. Ei mitään ankeaa "tulin vain pääesiintyjää katsomaan" käppää, vaan paikalle kun ovet aukeaa ja tsekkaamaan myös ne mistä ei ole etukäteen mitään mielikuvia.
Videomatskua yms tuli. Pitää kynäillä suomeen päästyään englanninkielinen rapsa kuvien ja videoklippien kera.
Pitää mainita vielä että myös käteiset mukana merch hommiin voi olla järkevä. Total Black oli tuonot aika pinot uutta ja vanhaa. Siellä oli kaikenlaista kasari kassuista ja kultti 7" julkaisuista tuoreisiin vinyyleihin. Yks diileri myi kätettyjä CD levyjä salkusta ja neofolkista noiseen ja gootti levyjä mausteeksi. L.White, Loki Foundation, eräs isompi EBM/industrial disto jolla myös käytettyä LP:tä laatikoittain. Sieltä olisi voinut poimia esim arv & miljö LP:tä kuudella eurolla jne. Mayuko Hinon tiskillä uudet matskut oli normi hintaista mutta rare vanha oli nimenomaan vanhan raren hinnoissa. Perjantain ostokset täytti jo repun minimaalisen luppotilan, mutta lauantaina sai hierottua suht luupaavaan kuntoon Styggelse diiliä, joten toivotaan että lähiaikoina tulisi suomeen saataville!
https://youtu.be/b50ISgaDnIk
Noisecast special episode in english! This time we have Pain Appendix as guest, one of the most interesting names of the American noise scene. As interview was conducted in english by Mikko A. it felt natural to do the whole episode same way. So, enjoy. The tapes that are being discussed before the interview are:
Piessa - Ablaatio
Skärgård - Egen Frid - Oma Rauha
Ieskadulla - Pakkala
Youtube and Spotify!
Eli spessujakso enkuksi, ei tule tavaks!
Quote from: MT on September 16, 2024, 08:15:41 PMhttps://youtu.be/b50ISgaDnIk
Noisecast special episode in english! This time we have Pain Appendix as guest, one of the most interesting names of the American noise scene. As interview was conducted in english, it felt natural to do the whole episode same way. So, enjoy. The tapes that are being discussed before the interview are:
Piessa - Ablaatio
Skärgård - Egen Frid - Oma Rauha
Ieskadulla - Pakkala
Youtube and Spotify!
Eli spessujakso enkuksi, ei tule tavaks!
Aivan perhanan hyvä jakso kuten aina. Noisecast toimii tosi hyvin Englannin kielelläkin, vaikkei tavaksi tulekkaan!
Quote from: MT on September 16, 2024, 08:15:41 PMhttps://youtu.be/b50ISgaDnIk
Noisecast special episode in english! This time we have Pain Appendix as guest, one of the most interesting names of the American noise scene. As interview was conducted in english by Mikko A. it felt natural to do the whole episode same way. So, enjoy. The tapes that are being discussed before the interview are:
Piessa - Ablaatio
Skärgård - Egen Frid - Oma Rauha
Ieskadulla - Pakkala
Youtube and Spotify!
Eli spessujakso enkuksi, ei tule tavaks!
Mainio haastattelu. Vaikka puhtaasti numeeriselta minuuttimäärältään pitkä, tuntuu suorastaan loppuvan kesken! Pete on livenä oikein sydämellinen, maanläheinen ja teeskentelemätön heppu ja se välittyy erinomaisesti myös tallenteelta. Siitä en ollut tietoinen, että Suomi-diggailu ulottuu ihan Kaaokseen ja Rattukseen (?) asti.
En ole pitänyt minkäänlaista kirjaa järjestetyistä keikoista, mutta ei niitä sentään kuuttakymmentä ole. Määrä lienee jossain 30-35 hujakoilla.
Ja hehkutetaan nyt vielä kertaalleen, että jaksossa myös mainittu Skärgård on nähtävissä livenä nyt tulevana lauantaina Helsingissä!
Quote from: mag-maa on September 01, 2024, 08:56:00 AMQuote from: Smrt on August 31, 2024, 02:44:40 AMmutta varmaan eri foorumille
mikä eri?
Punk in Finland, oletan.
Quote from: FreakAnimalFinland on September 06, 2024, 07:42:24 AMPuce Mary soundtrackiä leffassa:
https://www.hs.fi/taide/art-2000010657174.html
Katsoin Cineastista folk horror-dokumentin "Woodlands dark and days bewitched", lopussa aloin kuunnella että nyt meni aika meluksi soundtrack ja Puce Maryhan se siinäkin. Hyvä dokkari, joskin liki kolmen tunnin kesto ei ollut ehkä ihan perusteltu, jotain olis voinut jättää poiskin.
Noizun ja näkkileivän tenhovoima...
BLJ ja Heat Signature kuunteluputki on ollut päällä. Hervottoman kovaa kamaa löytyy, HS on kautta linjan erittäin rautainen. Altered States of Warfare sekä Brain on War eritoten, likaista ja mureaa noisea ja dynaamista tekemistä. BLJ:n Torture Machinist iski kuin miljoona volttia, ihan helvetin hyvää industrial noisea ja yllättävän selkeä äänimaisema! Lyhyet teokset toimivat kun soundeissa ja meiningissä on paljon varianssia. Mitään vikaa ei niissä "C60 täynnä roiskintaa" -klassikoissa ole, päin vastoin, mutta eri peli selkeästi tällä levyllä.
Tuli todistettua Impakt keikalla pari viikkoa sitten, jumalattoman hyvä veto ja siitä asti onkin ollut kova harsh noise -fiilis päällä. Siinä todellakin kokonaisuus oli enemmän kuin osiensa summa, kun MT kolisteli metalliromua ja Dassum loihti päälle elektronisia häiriöääniä. Keikka oli alusta loppuun kuin Motörheadin Overkillin loppucrescendoa, isompaa vaihdetta lyötiin silmään jokaisen stopin jälkeen! Äärimmäisen inspiroiva keikka, jopa katarttinen kokemus.
Mä kirjoitan seinää CD. Myyntipuheen mukaan Suomi hnw-kokoelma homman nimi. Oli miten oli niin mistään muuttumattomana vellovasta Vomir-seinästä ei missään nimessä kyse. The Räty ja erityisesti Moozzhead melko harsh noise meiningillä ilman kantavia väliseiniä liikenteessä. Hazarda Bruo Sonsistemo ja The Aprils enempi maanpaineseinää. HBS kirkasta ja kirpeää. Aprils lahoavaa ja orgaanista. Eli tekijöidensä tulkinta hnw:stä ja hyvä niin. En liiemmin välitä hnw:stä siten kun se minulle useimmiten näyttäytyy, mutta tämä on varsin makoisa levy ja olen erittäin tyytyväinen ostopäätökseen.
Quote from: Heppakirjat on September 19, 2024, 02:20:05 PMMä kirjoitan seinää CD. Myyntipuheen mukaan Suomi hnw-kokoelma homman nimi. Oli miten oli niin mistään muuttumattomana vellovasta Vomir-seinästä ei missään nimessä kyse. The Räty ja erityisesti Moozzhead melko harsh noise meiningillä ilman kantavia väliseiniä liikenteessä. Hazarda Bruo Sonsistemo ja The Aprils enempi maanpaineseinää. HBS kirkasta ja kirpeää. Aprils lahoavaa ja orgaanista. Eli tekijöidensä tulkinta hnw:stä ja hyvä niin. En liiemmin välitä hnw:stä siten kun se minulle useimmiten näyttäytyy, mutta tämä on varsin makoisa levy ja olen erittäin tyytyväinen ostopäätökseen.
Tarkoituksena olikin antaa artisteille hyvin vapaat kädet tehdä omia 'manifestivapaita' tulkintoja aihepiiristä, ja tälleen julkaisijan näkövinkkelistä tämä toimi varsin hyvin.
'Lahoavaa ja orgaanista' - puit sanoiksi sen mille itse en löytänyt sanoja.
Kuten monessa yhteydessä ihmiset tarinoineet, vuosien saatossa harsh noise wall aika pitkälti siirtynyt harsh noisesta jopa erilliseksi "skeneksi", joskus hyväksi ja joskus sellaiseksi matalan kynnyksen meemi soundiksi joka tusataan kasaan isolta osin läpällä ja ei mitenkään sillä ajatuksella että joku oikeasti kuuntelisi nettiin ladattuja matskuja. Ei ehkä löytyisi ihmisiä jotka oikeasti ostaisivat LP:n tms. Sen sijaan tämä kokoelma, se on enempi sitä vanhan ajan harsh noise skenen meluvallia, joka ehkä Aprils ja HBS kohdalla saavuttaa nykyajan staattisuutta, mutta The Räty ja Moozzhead kohdalla vaan helvetin hyvää totaalista noisea! Hieman konteksti kysymyksiä, mutta "melu-seinä" ajatuksena varsin hyvä ja itselleni ei pitkään toimi oikeassa elämässä tai noisessa sellainen siisti valkoinen tyhjä sileä seinä. Sen sijaan joku tummunut, patinoitunut, laudan tekstuurit, joku vähän raapinut ja tikkuja töröttää, pari halkeamaa ja oksan kohta... silmä/korva lepää! Vielä kun nastalla pari coolia printtiä koristeeksi voi kysäistä onko se enää puhdas seinä, mutta toimii kun toimii!
Levynkeräily ja vastaava sisältää monesti lähtökohtaisesti jotain pakkomielteisiä piirteitä. Uskoisin että ostajien pakkomielteiset piirteet korostuu HNW kanssa vielä enemmän kuin edes perinteisemmän noisen. Voi mietiskellä tilannetta jossa luultavimmin julkaisu ei käytännön tasolla eroa juuri yhtään julkaisuista joita on hyllyssä jo kymmenittäin, sadoittain, tai enemmän. Ja silti se on hankittava. Kerta kuuntelu, hyväksi toteaminen ja myös sen toteaminen ettei tarvi sen enempää kuunnella. Silti ei mene kiertoon, vaan omaan hyllyyn jemmaan.
Joskus ysärillä Bananafish lehdessä oli tarinaa siitä että lehden toimittajan kaverit olivat sitä mieltä ettei kukaan voi tunnistaa mikä Merzbow albumi on soimassa ja miekkonen oli sitä mieltä että helposti! Ja kaverit pisti soimaan levyjä ja aina tiesi mikä levy soi. Sitten kikkailivat että joku levy soimaan väärällä nopeudella ja silti tunnisti. Eikä ihme, sillä ysärille asti julkaistu Merzbow kama on todellakin sellaista että jokainen soolo albumi on perusteltu ja erilainen verrattuna muihin. Plus vielä hyviä. Sen sijaan HNW puolella koko ajatus tunnistettavuudesta on lytätty. Esim. The Rita haastattelussa mieshän oikein tuhahteli ajatukselle että miksi helvetissä pitäisi tunnistaa jotain piirteitä ja rakenteita ja muistaa millainen julkaisu on. Hänen ideaali oli että julkaisua kuunnellessa, se on aina "uusi", ei voi muistaa tai tietää mikä rapsahdus sieltä tulee. Tuollaista ajatusta ei voi sinänsä kritisoida, mutta toisaalta se voi hyvinkin tarkoittaa että joidenkin artistien tietyiltä aikakausilta ei tarvitse kuin yhden levyn ja voi kuunnella sitä, eikä kymmeniä samankaltaisia levyjä joissa ei ole mitään "muistijäljen jättävää".
Sähköinen matinea ja Ihmisen ikävä noisen luo esittävät:
8.11.2024
ÄÄNIÄ HUVILALLA
Marraskuussa Tahmelan huvilalla tarjoillaan kattaus kokeellista musiikkia ennakkoluulottomalla otteella. Pöydän ääreen istuvat:
- MAX JULIAN EASTMAN (USA)
https://satatuhatta.bandcamp.com/album/zabriskie-manor
- ARTTU PARTINEN
https://ikuisuus.bandcamp.com/album/songs-in-the-attic-live-at-leeds
- MUN RA
- HAUDAT
https://haudat.bandcamp.com/
- ABSOLUTE KEY
https://absolutekey.bandcamp.com/album/love-god-blood
Esitykset alkavat klo 19. Lipun hinta on 10 euroa (Mobilepay / käteinen). Tapahtuma on yksityistilaisuus, johon sinut on kutsuttu. BYOB.
MJE myös Helsingissä keskiviikkona 6.11. Siitä tarkempaa tietoa tasan viikon kuluttua.
Quote from: Atrophist on September 20, 2024, 05:08:48 PMSiitä tarkempaa tietoa tasan viikon kuluttua.
Ei muuten tullutkaan vaan tulikin jo ny.
https://special-interests.net/forum/index.php?topic=13610.0
Noise Space 13
Esa Ruoho: Plugged into nothing. Tabletti, läppäri ja ilmeisesti pari kytkemätöntä kaapelia. Aika hälyistä tekstuureilla maalausta. Saundit paikoin todella hyviä, mutta 20 min jälkeen ei edetty oikein mihinkään. Tällaista äänirunkutuksen edgettelyä vailla kliimaksia eikä ainakaan meikäläisellä riitä kisakunto. 45 min kohdalla äänen lopetus kuin seinään. Näistä jää aina sellainen olo, että olisi ollut kuuntelemassa jammailua tai bänditreeniä kun oikein mitään draaman kaarta ei ole.
OyVittumattiAb:n modulaarisessiossa vähän samaa vikaa, mutta keikka ei sentään ollut kovin pitkä. Hyviä rakennuspalikoita, joista toteutussuunnittelulla saisi varmasti jotain järkevääkin aikaiseksi.
Soundcheckissä yllätyin positiivisesti kun näin Jannen kasaamassa kamoja. Viisaammat osasivat kertoa, että Iron Star on hänen drone-projekti. Ja aika hellllllvetin hyvä sellainen onkin! Sanoisin jopa, että harsh drone. Valkokankaalla pyöri oletetusti etelä-amerikkalainen exotica, jossa oli sopivasti pilkettä silmäkulmassa hyvällä maulla. Filmissä toistuneesta sarjakuvasta napatusta ruudusta tuli mieleeni Mandrake ja sehän kihelmöi se. Äänen puolella kuultiin matalaa möyrintää, hienoa rytmistä takomista nopeudensäädöllä varustetusta kasettisoittimesta ja erilaisia tekstuureja vähän joka rekisteristä. Loppua kohden myös aivan todella hyvää, kirskuvaa ja maukasta feedbackia. Näin näitä keikkoja kasataan. Olisiko setti kestänyt noin 20 min, jonka aikana lähdettiin jostain ja päädyttiin johonkin. Verkkaisesti, mutta päämäärätietoisesti. Toivottavasti tulee julkaisua jossain vaiheessa.
Skärgård tuli nähtyä luonnollisesti pari viikkoa sitten kotikylillä. Tällä kertaa akustiset äänet oli mikitetty ständin avulla ja muutenkin homma kaikin puolin teknisellä puolella jiirissä. Tämän ansiosta alkupuolen herkempi ja korkeampi kilistely ja lopun kevytsoraharkkomyllytys olivan taajuuksiensa osta hyvin erilaisia. Kun vielä selkeästi hetkelle antautuessa kottarit taotaan lopuksi harkolla paskaksi maanrakoon niin ai että! Tästä taas huomasi, että valitsemalla erilaisia romuja ja miettimällä etukäteen minkälaisia ääniä eri materiaaleista lähtee tällaiseen pelkistettyyn romusettiinkin saadaan joku järkevä alku, keskivaihe ja loppu. Olin jopa yllättynyt kuinka hyvät matalat kuminat kevytsoraharkolla taotusta kottikärrystä lopussa lähti! Kuulun niihin, jotka kuuntelisivat tätä romulla myllytystä ihan loputtomiin sillä se tarjoilee niin paljon mielenkiintoisia kilinöitä, kolinoita, räsähdyksiä jne. jne. mutta täydellinen mitta keikalle. Se perinteinen, että jäi nälkä kuulla lisää!
Le Kriz An ei nimenä sano mitään, mutta siinä vaiheessa kun herraoletettu istahti kontaktimikkinsä, mikserinsä ja parin pedaalinsa taakse ja ämyreistä lähti vöyrymään äänivallia piti oikein tarkistaa olisinko sittenkin Japanissa?! Toki yllätysmomentilla on varmasti osansa, mutta voi jumalauta miten hienoa harsh noise rymistelyä. En tosiaan tiedä yhtään mikä homman nimi ja onko tehnyt kuinka kauan, mutta kaikesta huokui aivan todella rautainen ote tekemiseen. Sopivasti erilaisia ääniä ja erilaisten pedaalien käyttöä. En tajunnut käydä teollisuusvakoilemassa mutta ainakin kontaktimikkiä ja uskaltaisin olettaa, että jotain feedbackloopia pyöriteltiin. Joka tapauksessa kirkkaita toisistaan erottuvia taajuuksia vailla minkäänlaista puuroutumista missään vaiheessa, vaikka paikoitellen ääni oli todella massiivistakin. Kuulin sivukorvalla, että jotain tulossa ulos jossain välissä joltain levy-yhtiöltä. Hyvä.
Out cry veti tuttuun tapaan improvisaatioambientia ja visuaaleista vastasi tanssijapariskunta. Pitkä kokemus kuuluu. Ei soiteta liian pitkään. Äänet ovat tasapainossa ja maltetaan maalailla rauhaukseltaan. Tykkäsin erityisesti puuliuskoista (varmaan tälle joku oikeakin nimi löytyy) jousella haetuista kirkkaista äänistä, jota annosteltiin matalamman kitara-ambientdronen päälle. Tanssijoista myös plussaa. Mukavaa vaihtelua videovisuaaleille.
Yleisenä huomiona pakko vielä kehua tilan PA:ta ja äänimiestä. Kaikkien artistien ääni oli selkeää niin kirkkaiden kuin matalienkin äänten osalta eikä missään vaiheessa ollut havaittavissa puuroutumista.
Kiitos Jannelle vielä järkkäilyistä. Kyllä kannatti tulla.
Kiitoksia kommenteista!
Esan projektin konseptina on tosiaan käsittääkseni ajaa rätinää, joka syntyy kun kytkemättömän kaapelin päätä koskee, johonkin DAW:n efekteihin tai vastaviin. Ihan jännä idea, ja soundit toisinaan kovinkin kiehtovia. Mutta olen samaa mieltä, että hieman lyhyempi veto olisi säilyttänyt mielenkiinnon paremmin. On hyvä muistaa, että tämä oli poikkeuksellisen lyhyt Plugged into Nothing -keikka. Noise Spacessa käytäntönä kun ovat n. 20min (tai alle) keikat, kipuraja kulkee n. puolessa tunnissa. Sitäkin pidemmät keikat ovat mahdollisia, mutta niistä pitää sopia etukäteen ja jonkin sortin järkevä taiteellinen/musiikillinen peruste pitäisi löytyä. Ehdoton raja kulkee sitten 45 minuutissa, ja käytännössä nuo perusteet ovat toimineet jotakuinkin niin, että jos artisti itse kokee niiden olevan olemassa, niin sitten se on niin. Kenties idea oli soittaa normaalikeikkaa ja sitten katkaista meininki kuin veitsellä leikaten sen 45min rajan tullessa vastaan? No, oli miten oli, kyllä tällaistakin toisinaan mielellään kuuntelee, vaikkei ihan meikän ykkössettiä olekaan.
OVMA:n minimaalinen modulaarinakutus toimi itselle mainiosti. Erityisesti kenties kaikutankilla duunatut (?) hieman huhuilevat soundit yhdistettynä sähköiseen säksätykseen. Olin itse aistivivani pientä turhautumista tai hermostuneisuutta -- keikan keskivaiheen pienen tyhjäkäynnin syytä, tai sen seurausta? Oli miten oli, itselleni selkeästi plusmerkkinen kokemus. Kaveri itse oikein vilpittömän ja ystävällisen oloinen tapaus, kuulemma NS tapahtumana tuttu jo vuosien takaa, mutta vasta nyt uskaltautui lavalle asti. Korostan taas kerran, että eräs NS:n periaatteista on erittäin matala, ellei peräti olematon kynnys. Eli jos tuntuu, että oma juttu voisi sopia, ei tarvitse ujostella tai arastella.
Itsekin olin todella hermona ennen Iron Starin keikkaa. Johtunee siitä, että edellisen sivuprojektin Comatose Levitationin debyyttikeikka samassa paikassa jokunen vuosi sitten kusahti aivan totaalisesti, sekä soundien että visuaalien osalta. No, tällä kertaa kaikki onneksi toimi. Jatkosuunnitelmina puljauttaa joku omakustannekassu ulos lähikuukausina, ja sitten sen saaman mahdollisen palautteen perusteella katsoa, missä mennään.
Skärgårdin täysanaloginen kottikärrysessio tyhjensi odotetusti pajatson. Noise Space -könössöörien pikku hupina on seistä lavan vasemmalla puolella katselemassa liukuportaissa kulkevien ihmisten WTF-ilmeitä noisejyräyksen soidessa, harmi ettei nyt tullut mieleen käydä katsastamassa. Oli miten oli, riemastuttava esitys, ja yleisö täysin pähkinöinä. Ihan pian saadaan jo lisää, eikö niin?
LKA oli itsellenikin pieni kysymysmerkki, eikä edes erittäin lyhyen soundcheckin perusteellakaan juuri osannut ennustaa mitä on tulossa. Joten itselläkin leuka loksahti auki, kun heppu ilman mitään sen kummempia fanfaareja käveli lavalle, istuutui alas ja ryhtyi vyöryttämään aivan järkyttävän tiukkaa harsh noisea, minimaalisella setupillaan. Ja ajatella että hetken ehdin jo pelätä hänen jäävän Skärgårdin jalkoihin. Ja tosiaan on tulossa tallennetta ja lisää keikkojakin suunnitteilla, vieläpä Suomen ulkopuolella.
Tämä oli nyt toinen kerta kun näin [ówt krì]:n esityksen tanssijoiden Sonjan ja Laurin kanssa, edellinen oli Vuosalissa, jossa oli enemmän tilaa, mutta Vapari toisaalta hieman intiimimpi paikkana ja yleisö lähempänä. Kummatkin toimivat omalla tavallaan! Ja tosiaan [ówt krì] tekijämiehenä ei sorru turhaan sohimiseen tai toisaalta turhanpäiväiseen haahuiluun, vaan jännite osataan pitää kasassa koko esityksen keston ajan. Tuo kontaktimikitetty kaikukoppa, johon kiinnitetään erilaisia puisia kieliä, on muuten nimeltään daksofoni. Muistaakseni taisi olla maestron itsensä rakentama?
https://en.wikipedia.org/wiki/Daxophone
Kaiken kaikkiaan oikein onnistunut NS-iltama puolentoista vuoden tauon jälkeen. Mukavasti jengiä, ja kaikki tuntuivat nauttivan olostaan. Ja tosiaan, kiitos ja kumarrus Ilmarille, Veeralle ja uudelle kaverille jonka nimi ei (pahoittelut) jäänyt päähän kiinni. Seuraavaa ollaan jo pikkuhiljaa kasailemassa ensi keväälle.
Pain Appendix haastattelu oli erittäin hyvä. Tunnin enemmänkin olisi helposti kuunnellut. WCN haastattelu taisi jäädä kesken itsellä 20 min jälkeen. Tosin taisi olla tuo WCN haastis kuitenkin etäyhteyksien välityksellä ja tämä haastis livenä. Mikko kuitenkin ilmeisesti vähän tutumpi tyyppi Pain Appendix miehelle, niin huokui sellainen rentous ja hyvä meininki tuosta.
Noisea sivuten kuuntelin uudestaan Sarvi-podcastin Jukka Siikalan haastattelun ja on heittämällä itselle ehkä parhain ja mielenkiintoisin podcast setti mitä nyt tässä vuosien saatossa kuunnellut. Podcastien tarjonta siinä määrin mikä itseä kiinnostaa on aika köyhänlaista enkä kuuntele toista kertaa mitään, niin epäilin että jaksaakohan jotain samaa juttua kuunnella uudestaan, mutta mitä vielä! Jaksostahan oli näköjään jo parisen vuotta aikaa, vaikka tuntui, että vastahan se tuli. Tuntui sopivan tutulta, mutta myös siltä, että ei todellakaan muistanut kaikkia juttuja mitä miehet siinä heitteli. Siikalan haastattelua kuuntelisi mielellään kenen tahansa tekemänä, mutta on se vaan ihan eri juttu, kun ei haastattelijalle tarvitse kaikkea alustaa ihan siitä lähtien mitä se noisemusiikki on. Vaan haastattelija ja haastateltava operoivat samojen konseptien ympärillä ja tekevät yhteistyötäkin, niin ei siinä hirveästi tarvitse selitellä mitään perustason juttuja vaan voidaan keskittyä herkullisempiin aiheisiin.
Jännästi tullut huomattua, että en tiedä toiminko jotenkin poikkeuksellisesti noisen yms. parissa, kun tulee itseasiassa erittäin vähän kuunneltua varsinaisesti noisea ja seurattua uusia noisejulkaisuja ja sellaista. Foorumit luetaan päivittäin, podcastien mielenkiintoiset jaksot kuunnellaan heti kun tulee, mutta harvemmin edes innostun mistään varsinaisesta noisen kuuntelusta? Prurientin Destroyed Electricity oli kyllä innostava julkaisu tälle vuodelle ja sitä täytyy kyllä suositella. Olen kyllä enemmänkin sellainen voimaelektroniikkaa diggaileva, että se selittää osaltaan miksi mikään harsh noise juttu ei vaan innosta. Kaikki drone, ambient yms. ilman PE karskiutta menee, mutta pelkkä vaikka metalliromumelu ei innosta sitten yhtään. Itseasiassa Pain Appendixiakaan ei ole tullut kuunneltua, vaikka haastis on kuunneltu? Kai tässä kiinnostaa kaikki noisekulttuuriin liitännäinen. Erikoisia tyyppejä, joita kiinnostaa erikoiset asiat, niin sekin on jo itsessään itselle erittäin mielenkiintoista. Välillä kiinnostaa enemmän kuunnella, kun joku kertoo siitä miksi päätyi tekemään noisea kuin sitä itse lopputulosta? Valmistusprosessi kiinnostavampi kuin itse tuote heh. Tai sitten sen tuotteenkin pitää olla sellainen, että se kertoo sellaista tarinaa, että pelkästään ne julkaisun visuaalit, lyriikat ja tarina ovat niin vangitsevia, että se musiikki on kokonaisuutta täydentävä enemmänkin kuin se koko pointti? Esimerkkinä tällaisesta tule mieleen Gruntin Dead Beauty / Dancefloor Wreck. Huh huh on kyllä niin kova kokonaisuus ja sitten musiikillisestikin ihan huippuluokkaa omaan makuun. Ja biisien tarinat ja taustalla olevat tarinat. Taisi olla aikoinaan niin pieni painos, ettei ole päätynyt sen kummemmin osaksi Suomi PE kaanonia? Ei tule mieleen montaa näin onnistunutta kokonaisuutta voimaelektroniikan saralla.
Black metalliakin tullut kuunneltua teinistä asti ja 15-17 vuotta sitten teininä nimenomaan sieltä foorumeilta tuli sen musiikin lisäksi ammennettua siitä, että mitkä ovat ne parhaat kirjat, leffat, dokumentit yms. Ja sitten itse musiikin parissa operoivien ajatukset ja filosofiat. Huhhuh kyllä se oli nuorelle sellainen kokonaisvaltainen kulttuurikokemus. Samalla tavalla nytkin tietää, että noisen erikoismiehet yleensä tietää ne kiinnostavimmat kirjat, taiteilijat yms. mitkä on hyvä poimia omaan varastoon. Kai se pääpointti tässä on, että noisekin on paljon enemmänkin kuin pelkkä se musiikki ja se alakulttuuri ja sen parissa operoivat ihmiset ovat välillä jopa mielenkiintoisempia kuin itse noisemusa. Tätä on tullut mietittyä jo tovin verran.
P.S. Nauratti aika paljon, kun mietin miltä edellisen viestin keikkaraportin lausahdukset näyttävät Google Translatessa ulkomaisille lukijoille. "All in all, a very successful NS evening after a year and a half break." Kyllä siinä suominoise stereotypiat saa taas kyytiä hahah.
Haastatteluissa ei ole välttämätöntä, mutta on erittäin hyödyllistä jos on riittävä taustatieto. Ei tarvitse varsinaisesti "valmistautua". En minäkään podcasteihin yleensä valmistaudu kuin katsomalla että nauhurissa on tilaa ja riittävä määrä juomista hankittu. Yleensä riittää se, että aihe ja henkilön tekemiset jota aikoo käsitellä, kiinnostaa itseään ainakin tiettyyn pisteeseen asti ja on siksi niihin myös tutustunut muutenkin kuin podcastin vuoksi. Ja hyödyllistä myös tietää edes jollain tasolla asiat jotka artistia kiinnostaa puida haastatteluissa, ts josta sillä on sanottavaa.
Osasta podcasteistähän näkyy se, että ollaan tekemässä jaksoa jota määrittelee enemmän podcastin oma aikataulu. Jos miettii ihan tavallista ihmisten kanssakäymistä ja joku sattumanvarainen jätkä tulee vastaan ja kyselee mitäs se sun bändi soittelee, tulee äkkiä kuitatuksi "sellaista rokkia", kun ei ole mitään syytä alkaa edes keskustelemaan sen syvällisemmin. Vähän sama on podcasteissäkin. Näyttää että kyseessä ei ole sellainen luonteva keskustelu, joka olisi ihan aitoa dialogia, vaan hieman väkisin ja paperilta luntaten pitää miettiä jotain geneerisiä kysymyksiä, voi sisältö jäädä hieman laihaksi. Minusta tuo ei edes vaadi juuri mitään, kun pitää vaan olla kiinnostunut siinä määrin että kiinnostunut tsekkaamaan että kiinnostaako oikeasti, heh. Sitten jos vaikuttaa kiinnostavalta, asia etenee aika omalla painollaan.
Täytyy tietysti ottaa huomioon että kaikilla luontainen ulosanti ole välttämättä paras live haastikseen. Mikrofonin ilmestyminen pöydälle aiheuttaa monella ramppikuumeen, ja vaikka tietäisi että nää jätkät puhuu ilman nauhuria omista tekemisistään todella luontevasti ja kiinnostavia juttuja, voi itse podcast tilanteessa miekkoset olla ihan jäässä vaikka ei varsinaisesti mitään syytä.
Mikään alan ammattilainen en tietenkään ole, mutta on jokunen kikka jolla tuntuu homma etenevän paljon paremmin. Keskustelusta voi yleensä jäättää julkaisematta parikyt minsaa alusta. Juttu alkaa yleensä luistaa vasta tietyssä vaiheessa ja paras aloittaa matskulla jonka voi jättää pois. Puhuttaessa näinkin marginaalisesta kamasta, artistin syytä kertoa kuka on ja mitä tekee, että kuuntelija pääsee heti mukaan että mikä mies ja missä hommissa. Lisäksi itse pitäisin ihan hyvänä että pientä editointia jaksaa tehdä. Toki as-is julkaiseminen sinänsä jees, mutta kyllä tuossa Pain Appendixissakin oli varmaan vähintään 30-45 minsaa poistettu, jotka oli sellaisia haastattelijan kertomia tarinoita tai jotain yleistä keskustelua UG hommista, ja koska kyse ensisijaisesti haastateltavasta, ne muuta tarinat voi ihan huoletta jättää pois. Samoin kuin aiheet joista ei lopulta ollut järkevää sanottavaa. MUTTA itse tilanteessa voi olla ihan luonteva keskustella tavalla joka ei ole vain toisen jätkän lypsämistä, vaan tilanne jossa kaikenlaiset jutut tulee kerrotuksi. Lähes kaikki kansainvälisetkin podcastit näyttää miten haastattelut on ensin aika komeisia ja sitten vartin tai puolentunnin jälkeen onkin jo tiiviimpi ja sujuvampi meininki.
Kaikesta huolimatta, oma fiilis ollut monenkin asian kanssa, että olennaisempaa kuin se, onko pelkkää timanttia, on että tulee yleensä tehdyksi. Kyllä minä kuuntelen hieman kehnomminkin editoidun noise haastiksen ja luen oikolukemattomat UG lehdet kirjoitusvirheineen.
Useammassa topicissa jo maininnut, mutta pitää mainita suomeksi vielä, että ei saaatana kun Slave Labour box olikin hyvä. En toki epäillytkään. Liekö Gilden boxin huhkutus jättänyt hieman varjoonsa, sillä en ole suomessa hirveästi kuullut tästä mehustelua? Boxit kyllä meni äkkiä, Satatuhatta ja FA listoilla ehti vain vilahtaa ja kaikki meni. Pitäisi koittaa hoitaa lisää. Jos ei projekti tuttu, sehän on Gilden + Ramirez + Macronympha ja aikakausi on tavallaan se kaikkien artistien plus heidän lafkojen kultakausi! 4xCD kattaa tupla C-90 julkaisun, eli just hyvät 45 min albumin mittaisia per disc ja ei ollenkaan mitään laarin pohjimmaisia sessioita kaivettu, vaan tuolle ajalle ehkä ominaisena, matskut on helvetin hyvät alusta loppuun, yrittämättä mitään sen erikoisempaa. Siinä on se Gildenin että MSNP kassu-saturaation mehukkuus ja monenlaista rompetta kasattu hyvää tahtia, mutta ilman kiirettä etenevään harsh noiseen. Ei pelkkää pedaalia, ei pelkkää särön kohinaa, vaan aina joku äänilähde messissä ja aktiivista manuaalista muokkausta. Boxissa mukana kassusetin alkuperäinen vihko, pari korttia, naisten alushousut ja pahamaineista ja ihanaa kunnon porno-artworkkia. Boxin ympärillä diskreetisti musta muovipussi ja ulkopuoli ei muutenkaan kovin raju, mutta sisältä sopivan rasvainen.
Gilden kamaa tullut tässä pikku hiljaa levy kerralla työstettyä, mutta Slave Labour oli sen verran kova että kerran pyöräytetty läpi, ja heti takaisin soimaan. Sen jälkeen aika tasaisesti ollut. Ilmeisen olematon orkkispainos, joten hyvä että saatiin uudestaan esille.
Sain vihdoin kuunneltua Eastmanin vierailun WCN-podcastissa. Kiva nähdä livenä noin kuukauden kuluttua. Podcastissa puhuttiin kasettikulttuurista. Minun on hyvin helppo samaistua moniin Maxin esittämiin huomioihin tai ajatuksiin. Erityisesti ajatus siitä, että kasetteja tehdään perinteisesti omista lähtökohdista ja tarpeista ja toisaalta vaikka talousmielessä treidattavaksi! Palautetta tulee jos on tullakseen ja ainakin minulle on myytyjen kasettien määrää tai laajempaa huomiota tärkeämpää, että treideissä ja tekemisessä on jotain henkilökohtaista. Paljon sykähdyttävämpää on saada yhteydenotto joltain tuntemattomalta, joka on joutunut näkemään hieman vaivaa yhteystietojen kaivamiseksi kuin seurata nimettömiä klikkauksia tai soittokertoja nettialustoilla. Usein nämä yhteydenotot saattavat johtaa vaikkapa verkkaiseen pidempiaikaiseen kirjeenvaihtoonkin. Tapansa ja lähtökohtansa toki kullakin, mutta hienosti Eastman monet omat kelani sai puettua sanoiksi.
Tekemisen meiningistä puheen ollen tässä on nyt mansenoiset luureissa tehty puuduttavaa toimistohommaa. HAU-1 edelleen jopa paras eikä kyllästytä!
Siinä mainitaan se yksi kasettiskeneilijä mies, jolla discografia vaatimattomat 2000 julkaisua, heh! Pohdiskelivat sitä olisiko järkevämpää tehdä muutama kunnon julkaisu, eikä holtiton määrä kassuja jotka jää aika pitkälti kuuntelematta ja tsekkaamatta. Omakin kokemus on sellainen että harvassa on ne artistit joiden kohdalla innostuu siitä että ovat tehneet helvetisti julkaisuja. Tämä on hauska kysymys, sillä siinä paljastuu äkkiä omatkin pakkomielteet, mikä on "albumi" ja "julkaisu"... ellei jopa sellainen "myyntiartikkeli"!
Kun asiaa oikein neutraalisti miettii, noista mikään ei ole millään tavalla sitova käsite ja tekijänä voi olla jopa outo ajatus että ihmiset vaatisivat että pitää olla "albumi", jossa on parhaat matskut, joita sitten levitetään levykaupoissa jne. Yhtä hyvin voisi dubitella viimeaikaisia nauhoituksia ja antaa tyypeille keneen törmää ja se siitä. Koko ajatus että on olemassa joku tietty painos ja oikein logistiikkaa matskun toimittamiseksi yleisölle voi tuntua vieraalta. Dead Door Unit jätkäkin puhui siitä haastattelussaan miten mini kokoiset julkaisut ei ole sellaisia albumeita joita oikein levittämällä levitetään ja myydään. Ei niitä tehdä ollaakseen rare kult ja vittumainen, vaan se on se luontainen tapa jolla toimia.
Itselläni on hieman vaikeuksia päästä eroon siitä undergroundista missä julkaisu on jo tavallaan joku erä jota tietoisesti levitetään. Toisaalta oma toimintatapa kaseteissa usein ollut että levitetään pikkuhiljaa ja voinut olla erilaisia tyhjiä kassuja käytössä ja joskus erilaisia paperilaatuja kansissa ja ei niistä mikään tietty ole "ykköspainos" tai "uusintapainos".
Quote from: Heppakirjat on October 02, 2024, 10:38:06 AMSain vihdoin kuunneltua Eastmanin vierailun WCN-podcastissa. Kiva nähdä livenä noin kuukauden kuluttua. Podcastissa puhuttiin kasettikulttuurista. Minun on hyvin helppo samaistua moniin Maxin esittämiin huomioihin tai ajatuksiin. Erityisesti ajatus siitä, että kasetteja tehdään perinteisesti omista lähtökohdista ja tarpeista ja toisaalta vaikka talousmielessä treidattavaksi! Palautetta tulee jos on tullakseen ja ainakin minulle on myytyjen kasettien määrää tai laajempaa huomiota tärkeämpää, että treideissä ja tekemisessä on jotain henkilökohtaista. Paljon sykähdyttävämpää on saada yhteydenotto joltain tuntemattomalta, joka on joutunut näkemään hieman vaivaa yhteystietojen kaivamiseksi kuin seurata nimettömiä klikkauksia tai soittokertoja nettialustoilla. Usein nämä yhteydenotot saattavat johtaa vaikkapa verkkaiseen pidempiaikaiseen kirjeenvaihtoonkin. Tapansa ja lähtökohtansa toki kullakin, mutta hienosti Eastman monet omat kelani sai puettua sanoiksi.
Tekemisen meiningistä puheen ollen tässä on nyt mansenoiset luureissa tehty puuduttavaa toimistohommaa. HAU-1 edelleen jopa paras eikä kyllästytä!
Samaa mieltä näistä. Eastman puki hienosti sanoiksi ajatuksiaan kasettikulttuurista ja noisesta sekä industrialista, erittäin fiksu tyyppi ja puhui paljon asiaa.
Henkilökohtainen ja konkreettinen tekeminen on tekijöiden sekä asian rakastajien kanssa käydyn ajatustenvaihdon sekä yhteydenpidon ohella itelle SE juttu noise- ja industrial-hommissa.
Puhuin Brownhill Podcastissa noiseen liittyvistä uhrauksista, rituaaleista sekä vakaumuksesta, näen niiden koskevan juuri näitä asioita. Näkisin asian omasta näkökulmastani niin, että möykkää tehdään hengenpalosta sekä obsessioiden vuoksi, uhraukset ja rituaalit liittyvät omaan aikaan, vaivaan ja merkityksiin joita julkaisuihin sekä muihin noisehommiin käytetään ja "ladataan". Vakaumusta puolestaan kysytään modernissa maailmassa siinä, että näissä hommissa pitää mielestäni mennä "kulttuurityö" edellä, koska mitään laajempaa kiitosta, mammonaa ja mainetta ei valtavirtaisella tavalla ole tiedossa. Ovia sulkeutuu, tai suljetaan, takaa sekä edestä mutta vastaavasti uusia, merkityksellisempiä polkuja avautuu rohkealle.
Eilen soi moneen kertaan Chihei Hatakeyama 'Thousand Oceans' LP. Yksi näitä harvinaisia hetkiä kun tuli tsekattua lafkan promomailista klippi, joka itseasiassa oli artistin edeltävä CD, mutta se ehti loppua (ltd 100) mutta nappasin sitten uunituoreen LP:n. Ensi fiilis oli että täähän on vähän kuin Diesel Guitar, ambient-drone minimalismia... mutta ei se nyt ehkä ihan sellaista ole. Lähempänä jopa ihan perinteinen Steve Roach viban meno ja aiemminkin tainnut sanoa että vaikka itselläni on ollut ysärin alkuvuosista lähtien aika viha-rakkaus suhde perinteisempään ambient kamaan, tässä viime vuosina Roach jotenkin ujutti itsensä playlistalle niin että se on välillä ollut yöllä ja aamuyöllä soivaa matskua jonka tahdissa ja sitä myöten eräs kaikkein kuunnelluimmista artisteista. Chihei Hatakeyama LP, 100kpl painoksella, järki prässi oli, ei liikaa rahinoita ja levyllä on mielenkiintoisena puolena että biisit on hyvin maltillisen mittaisia! 4-6 minsan ambient biisejä. Hyvin yhteneväinen fiilis sinänsä, mutta ei jäädä junnaamaan yhteen soundivalikoimaan, eikä LP ole ihan kahden idean juttu, vaikka onkin suoraviivainen ja tyylipuhdas! Kuuntelin heti muutamaan kertaan ja hieman ärsyttää että CD jäi saamatta, mutta oma hidastelu lienee syynä.
https://dronarivm.bandcamp.com/album/thousand-oceans
Masonna "maso+onna=masonna" LP soi vain kerran läpi. Ei siksi että olisi huono, vaan että tämähän löytyy kassuboxi, CD boxi... ja ollut kassukopiona jo ysäriltä, joten hyväksi havaittu ja... jotenkin väkisin LP ujuttautuu hyllyyn, heh..
Solmania "Re-Rurr" LP taas on itselleni uutta kamaa. Solmanian oman lafkan wanhat kassut eivät olleet saatavilla enää siihen aikaan kun meluhommiin lähti ja reilusti myöhemmin tullut japanissa ilmestynyt CD box jäi hoitamatta. Bändiltä on toki liki täydellinen discografia hallussa, mutta muutama juttu puuttuu. Tämä pyöri heti kolme kertaa läpi ja sellaista oikein sympaattista kasari lopun noisea, ettei vielä ole digisäröt tai pedaalit täpöllä ja mitään tuhtia tuuttausta, vaan monipuolinen hieman nuhainen kakofonia jossa on Solmanialle tyypillistä kitaranoisea, mutta kaikenlaista muuta sirinää ja surinaa, elektroniikkaa, vokaalia.. Matsku asettuu sinne vanhan liiton japsinoisen areenalle, jossa on läsnä rikkinäinen free noise improvisaation viba, eikä cut-up, editointi, elektroninen viba jne. Jos diggailee vaikka vanhemmasta Hijokaidanista, tässä on tavallaan paljon samaa, vaikka holtiton kihinähuntu ei ole kaiken päällä. Netistä saa tsekattua:
https://urashima.bandcamp.com/album/re-rurr
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000010738838.html
Suomi hälyäänen transgressiot jatkuu
Aamutuimaan tuli käytyä kaupasta hakemassa safkaa ja ohi kävellessä oli parkkipaikka kirppis jonka läpi piti kävellä. Yleensä inhottaa jo ajatus katsella ihmisiä myymässä turhaa romua, mutta nyt siinä olikin vanha pariskunta, jolla mummolla oikein kunnon vanhan liiton permanentti ja laatikossa oli miesten seikkailupokkareita, mutta myös muutama loppuun plärätty Kalle ja Jallu... Viereisessä takakontissa istui parrakas ukko jolla oli isot laatikot porno VHS ja porno DVD tiskissä. Sen vieressä kalamies myi sen alan tarviketta, plus kansa taisteli -lehtiä ja piti puheen miten nykyajan sotahistoria on ihan yliopisto huuhaata ja nämä on real deal rintamamiesten tarinoita! Aikanaan tuli lehti-ilmoitusten avulla hankittua vintage miestenlehti ja kaitafilmi hommia. Nyt nämä on jo niin muinaishistoriaa ettei juuri jaksa huudella vanhojen filmilooppien perään. Oli monesti hauskoja hetkiä kun kerrankin jonkun vanhemman rouvan kanssa sovittu että tulen katsomaan mitä olisi tarjolla ja rouva lopulta jänisti ja huuteli kolmannen kerroksen parvekkeelta että voisi heittää lehdet täältä ja ei tarvi maksaa. Huh huh.. piti huikata että älä nyt hulluttele, pornolehdet lepattelee pitkin kerrostalon pihoja... Pääsin sisään ja lopulta ostettava matsku oli todella turhaa, mutta mummeli esitteli jutut mitää säästää itselleen, porno pelikortit joiden kuvat on "kuin taidetta" jne. hehe! Pari kolikkoa piti maksaa parista jallusta, mutta kokemuksena & teemaltaan vähän sellainen kokemus mistä itse tykkään noisea tehdä!
Ts. tämä aamun parkkipaikkakirppis kokemuskin oli oikein voimaannuttava, eheh.. ja teki heti mieli alkaa sekä noisen tekemiseen että kuunteluun, vaikka en edes mitään ostanut. Päätin että noisen kuuntelu on se homma mitä voisi jatkaa.
Illalla oli uusien Satatuhatta kassujen pyörittelyä ja Ieskatu oli kyllä hyvä. C-20 usein mitta josta diggailen erityisesti, mutta nyt tuntui jopa liian lyhteltä! Toki ratkaisu on kuunnella heti putkeen uudestaan. Commando 15 kassun matskut kuulin jo aiemmin ja silloin totesin että CD albumin sijaan kassulla vois olla kovin. Ja nyt kun tämän kassun kuulee, niin totta vitussa, todellakin kassulla oikeuksiinsa ja tuntuu jotenkin vielä paremmalta kuin ennakkofilet oli.
Nyt kun on oikein sunnuntai, ajatus oli että arkinoisen sijaan olisi valittava joku oikein pyhäherkku ja eilen just kuuntelin Merzbow Mercurated matskut youtubesta ja harmittelin että vittu kun tämä CD puuttuu edelleen ja mietin että mikähän muu puuttuva ysäri levy vois olla hyvä tsekata netistä ja miettiä mistähän sen saisi. No, kävikin niin että siinä asiaa tutkaillessa huomasin että ulkomainen kaveri olikin pistänyt Mercurated myyntiin ja parin chattiviestin jälkeen nyt se on vihdoin varattuna ja maksua vaille valmis diili. Huh huh!
No, tästä innostuneena piti alkaa hieman katselemaan uudestaan mitkä on ne olennaiset puuttuvat Merzbow levyt jotka voisi hommata. Aika tarkka raja on että 1999 edeltävät soololevyt voi ottaa kaikki. Sen jälkeisistä taas ei juuri mitään. Kelaa vaikka 2002 vuoden Ikebukuro Dada levy. Voi jeesus miten löysää paskaa sekin levy. 15 minsan kohdalla biisissä hyvä katsella kun Masami samplää Burzumia ja hieroo läppärisoosia kirkonpolttolooppien päälle:
https://www.youtube.com/watch?v=n8Fpb7rTuNg
Tyyliin 3-4 vuotta aiemmin, joka levy pelkkää timanttia. Pitää vielä hieman neuvotella mitähän muuta saisi Mercuratedin kylkeen ja samalla hieman netistä makustella pätkiä että varmasti hintansa väärtejä.
Heijjaa!
Polus laitto ylimääräsiä YANA-Miss Spelling kansia tulemaan. Löysin kirpparilta hyviä 60 ja 90 kassuja.
En muista mikä se kesto oli mut mahtuuhan näihin muutakin. Eka YANA/Suruni splitti on näemmä hävinnyt kotelostaan. Muut löytyy. Ja Amek-Maj ja varmaan kaikki Kitutki. Eli kopsailen tarpeen mukaan ja ilmaiseksi saatavana Tampereen konsalla, Helsingin Gray Ritual(?)vai mikä se nimi oli tai sit postimaksulla.
NOISECAST JAKSO 15
https://youtu.be/Wv-L78tewfo
Noisecast historian pisimmän jakson vieraana on Mogao! Keskustelu polveili omia mutkiaan ja aikojaan, ja nauhalle päätyi pari tuntia todella hyvää pohdintaa ja noisefiilistelyä. Käymme kronologisesti läpi miehen noiseuraa, joka kattavuudesta huolimatta alkoi todenteolla vasta viitisen vuotta sitten. Noisekulttuurin harrastuneisuutta miehellä on sitten takanaan yli toistakymmentä vuotta, ja monet tietävätkin hänet kävelevänä tietopankkina mitä ylipäätään erikoismusiikkiin tulee. Kuunnelkaa ja nauttikaa kun mies puhuu!
Kasettikatsauksessa on;
Kluik - Verstörung
Truth Comission - Promo 2022
Commando 15 - Bothia Metaphysica
Ehdottoman hyvää leppoisaa tarinointia ja vaikka tämäkin oli 2,5h ei tuntunyt mitenkään pitkälle ja kuten jaksossa todetaan vielä olisi varmasti irronnut lisää juttuja, mutta arkena pitää joskus yömyöhään mennä nukkumaan, heh!
Toi uusin Noisecast-jakso on perkutin hyvä. Erinomaista, rentoa jutustelua, joka kasvaa salakavalasti henkilökuvaksi Veikosta. Parasta tässä on juurikin toi rento yleistunnelma, joka tekee sen että jakso todellakin tuntuu kestoaan lyhyemmältä. Hemmetin hyvä, lämpimät suositteluni tälle.
Töissä tulee kuunneltua noisea aina kun se on mahdollista, mut tällä kertaa soi haastavampi free jazz / free impro. Jimmy Sauterin ja Donny Dietrichin Bells Together on todella mielenkiintoinen ja omalla tavallaan raju free impro-levy: kaksi alttosaksofonia inisee ja ulvoo niin että soundi muistuttaa hyvin paljon mikrofoni-feedbackia. Tää ei tavallaan jää kauas jostain XE:n ja vanhan PE:n piinaavista feedback- ja synakidutuksista! Tässä on myös erittäin herkullinen jazz-levyille ominainen huonesoundi, joka imartelee saksofonien tiettyä ominaissoundia sekä resonanssia tosi hienosti.
Hailz Vekenator! Treriksröset-Kristen musik från Rågsved soi, Oijoijoi! Päivällä Cov Ops uudempi cd. Osasin jo odottaa, niin ei lyöny selkään niinku eka. Joka oli ehkä skidisti harshimpi. Peenemunde 2 piiiitkästä aikaa. Ihan muutaman ns.pakkohankinna noisee tehny tälle vuotta. Ja sit hyväsydämisiltä ihmisiltä saanu jotain kassuja. Paljon hyvää hyllyssä. Vois melkeen ottaa asiaksi kuunnella vaiks ceedeet eka et onkohan jotain josta luopua. Eilen tein pari erilaista shakerboxii. Selkeästi tää vuodenaika ja valon määrä inspiroi. Tai sit muuten vaan.
Quote from: Commander15 on October 15, 2024, 09:15:57 AMTöissä tulee kuunneltua noisea aina kun se on mahdollista, mut tällä kertaa soi haastavampi free jazz / free impro. Jimmy Sauterin ja Donny Dietrichin Bells Together on todella mielenkiintoinen ja omalla tavallaan raju free impro-levy: kaksi alttosaksofonia inisee ja ulvoo niin että soundi muistuttaa hyvin paljon mikrofoni-feedbackia. Tää ei tavallaan jää kauas jostain XE:n ja vanhan PE:n piinaavista feedback- ja synakidutuksista! Tässä on myös erittäin herkullinen jazz-levyille ominainen huonesoundi, joka imartelee saksofonien tiettyä ominaissoundia sekä resonanssia tosi hienosti.
Tää oli kyllä kuvauksensa mukainen ja todella hyvä suositus! Piti tallentaa linkki että muistais kuunnella vielä uudestaankin.
HAASKA demo CDR
Aika hauska debyytti. Vielä ala-ikäinen noisesta innostunut tyyppi joka tutustunut genreen ihan sujuvasti ja ekat dokumentoidut setit tämä CDR demo. Info sanoo että 4 mikrofonia, ei overdubbia eikä masterointia. Kyllä siitä kitarafeedback/noisea on havaittavissa, rääkymistä, mutta tosiaan pitkälti feedback pohjalta mennään. Mainitsi että tarkoitus on kehittyä ja toki siihen on varaa, mutta samaan aikaan pitää sanoa että käytännössä kaikki viimeaikoina saapuneet promot ovat olleet kehnompaa matskua.
DAS SYNTHETISCHE MISCHGEWEBE "Collaborations"-2xcd, helvetin hyvä edelleen. Tätäkin tullut foorumilla mehusteltua aiemmin ja aiheesta lienee englanniksi ihan topsu. Vahva suositus jos "käsin tehty" elektro-akustisen ja "industrial noisen" välimaastossa operoiva soundi kiinnostaa.
Ei varsinaisesti noisea, mutta KEUHKOT "Ruskea Aikakirja" CD soi ja mietiskelin että pitää syynätä discografia mahtaako jotain puuttua. Keuhkot – Vasen Ja Oikea CD ep ainakin taitaa puuttua ja tuo kaikkein uusin usean artistin kasetti. Muuten pitäisi olla aika täydellinen discografia. Ruskea Aikakirja on raju kun monta biisiä kuulostaa hieman kuin vammaiset ja nerot yhdessä tekemässä martial industrialia, heh...
Dagda Mor "This sun for Europe" mCD, vuosikaudet "want listalla" ollut levy, jota kyllä saa jos haluaa maksaa, mutta nyt kerralla isommassa paketissa jossa sai muutakin, ettei tarvitse yhden levyn perässä hönkiä. Hyvin uniikki projekti, josta hankala selittää mikä siitä teki niin hienon ja erilaisen, kun elementit listattuna voi tuntua jopa geneeriseltä... muttei ole. Nykyajassa ei varsinkaan vastineita tarjolla!
Parhaillaan soimassa G*PARK "Yack Park" CD joka yllä oleviin verrattuna hyvin erilainen. Zabriskie Point lafka omaa melkein myyttisen auran. Monelle lafkan nimi voi olla tuttu siitä että julkaisi alkuperäisen Incapacitants – As Loud As Possible CD:n, mutta lafkan kaikki levyt voi aika huoletta haalia. S*Core, MB, Hands To, G*Park.. Blowhole sinkut ei ehkä kuuminta noisea, vaan kitaramelurokki sutimista.
Quote from: FreakAnimalFinland on October 18, 2024, 02:32:28 PMEi varsinaisesti noisea, mutta KEUHKOT "Ruskea Aikakirja" CD soi ja mietiskelin että pitää syynätä discografia mahtaako jotain puuttua. Keuhkot – Vasen Ja Oikea CD ep ainakin taitaa puuttua ja tuo kaikkein uusin usean artistin kasetti. Muuten pitäisi olla aika täydellinen discografia. Ruskea Aikakirja on raju kun monta biisiä kuulostaa hieman kuin vammaiset ja nerot yhdessä tekemässä martial industrialia, heh...
Ruskea Aikakirja on loistava levy. Helmihäät on kerrassaan nerokas kappale. Kaken hommista oma suosikkini on silti Eturivin Ylhäisten kastien kelvottomat jälkeläiset CD. Erityisesti kappale Koiranäyttely puhuttelee kaikilla eri olemassaolon tasoilla.
Lähipäivinä on soineet Violent Shogunin Humble Submission To Wisdom CS, Höh / Hattifnatter split CS ja Incipentiumin Limbo. Eli tunnelmat olleet varsin lofi. Tuota ylempänä ketjussa mainittua Das Synthetische Mischgewebeä testailin mitä linjoilta löytyi ja kuulosti varsin lupaavalta.
Muuten onkin aika kulunut luuppikassujen ja piezojen kanssa väkertäessä. Eri hyvää puhaa se.
Heppakirjat-projektin kasetti Freewheelin pyörähti eilen soittimessa pari kertaa. Kasetissa on ihastuttavan käsintehty tunnelma, jota korostavat j-cardin askarreltu yleisfiilis, sekä kierrätyskasetti, johon itse sisältö on dubattu.
Ja on kyllä hyvin dubattu! Soi selkeästi ja hyvin, eikä soundia ole paskottu överillä nauhasaturaatiolla. Nimittäin tällä kasetilla kuuluva Heppakirjojen peli menisi tärviölle, jos tätä lähtisi säröttämään dubbausvaiheessa liiaksi. Ilmaisu tällä nauhalla on just eikä melkein omaan makuuni: pahaenteistä teollisuustunnelmaa sekä tilassa käsiteltyjä objekteja, etenkin metallisia sellaisia. Taustalla häilyvä tunne jonkinlaisen äänellisen narratiivin olemassaolosta välittyy itselleni tästä nauhasta elokuvallisena yleisfiiliksenä. Paikoitellen tästä tulee mieleen Manian All Aftermath sekä SE:n Vidöppna Sårin tunnelmat ja soundit. Tosi hyvä! Odotan innolla tulevia julkaisuja.
HANDS TO - Circumscription CD
Voi saakeli miten helvetin hyvä CD!! Pitää varmaan ottaa täs iltapäivälle heti uusi kierros, kun ysärin ekan puoliskon CD julkaisu niin maukaus kokonaisuus. Hands To rupuisena ja karkeana, mutta luonnollisena ja "käsintehtynä".
ARCHANE DEVICE "Also Sprach Zarathustra" CD
Olin melko varma että tämä CD olisi hyllyssä, mutta kun ei löytynyt, niin hätäpäissään ostin uuden kun järkevällä hinnalla sai. Miekkosen projekti teki alkujaan vaikutusen lähinnä nimellä ja musassakaan ei vikaa. Homman nimi feedback manipulaatio. Muistaakseni aloitin joskus bändistä topicin foorumilla, mutta ei tainnut olla kummoinen suksee keskustelun määrässä. Miehen soundi on hyvin erilainen kuin tulee mieleen sanasta "feedback". Leijuvaa, drone soundia, mutta tavallaan myös säköinen ja syntikkamainen fiilis.
BURNING STAR CORE "Blood lighting 2007" CD. Muistan kun mies oli lukenut minun kirjoittaman arvion britti rundilla paperizinestä jossa luonnehdin sitä hipster noiseksi. Päivitteli asiaa ilmeisen tuohtuneena kunnes autokuski oli kuitannut että sinähän olet just tasan sitä. heh... Totuuden nimissä BSC sekä C. Spencer Yeh soolokama on monesti helvetin hyvää ja pitäisi melkein haalia lisää. Tämäkin CD todella maukasta lo-fi kohina soosi drone mitä lie olisikaan. Hienot kannet ja kelpaa!
LE SYNDICAT ELECTRONIQUE "Nouvelles pieces dissidentes" CD
Muistan kun tämä ilmestyi parikyt vuotta sitten ja oikeasti HIRVITTI kuunnella. Le Syndicat fanina oikein syletti kun tämä projekti olikin minimal electro hommaa, kunnon pöpöttely rumpubiittejä ja outoja syna ääniä ja liki tanssilattialle kutsuvia kappaleita. Nyttemmin sietokykyä alkaa olla huomattavasti enemmän ja mukana on useita oikeasti kovia biisejä ja soundeja. Huvittavaa oli huomata että discogsissa kallein myyty cd ollut 20e luokkaa ja tarjolla olevia myydään nyt 70e kappale... hmm.. Muistan kun Max Eastman mainitsi että covidin myötä discogs hinnoittelu lähti lapasesta vielä entisestään. Mikä tahansa mitä ei ole tarjolla usein, heitetään myyntiin aivan järjettömällä ylihinnalla. Pieni kutkutus näet on että tätä saattaa olla itselläni 2kpl, joten jos toinenkin kappale löytyy, pitää miettiä hintaa..
MERZBOW / KK NULL "Dies Irae" CD
Muistan kun tämä oli yksi suht varhaisia saamiani Merzbow julkaisuja. Kassutreidi japanista ja hieman skeptisenä kuuntelin että TÄLLÄISTÄ nämä genren isoimmat klassikkonimet! 1993 tullut uusintajulkaisu CD sisältää 1984 vuoden live rävellystä. Free rumpalointi ja kuiva kilinä ei ole ihan niin suosikki Merz-juttuja, mutta piti hoitaa silti CD hyllyyn kun osui kohdalle niin edullisesti.
Heitetään tännekin
Kammio productions esittää:
-SALAKULTTUURIN ILTA-
22.3.25
20€
LORDAMOR (black funeral doom)
https://lordamor.bandcamp.com/album/lordamor
HAIL CONJURER (one-man barbarian black metal)
https://hailconjurer.bandcamp.com/
GIÄRMÄI (mökki ambient)
https://giarmai.bandcamp.com/album/ratap-lkkymme
FINNO-UGRIAN SUICIDE HYPOTHESIS (broken folk noise)
https://www.youtube.com/watch?v=MzjEQd-QCgk
SISYPHEAN MEN (esoteric outsider art)
https://tonikandelin.bandcamp.com/album/sisyphean-men-aether-spiral
ovet klo 18.00
info: kammioproductions@protonmail.com
Turun keikoilla pyörineet varmaan osaa jo olettaa, että missä. Henkistä jatkumoa viime maaliskuun Tervahäät-keikalle eli luvassa erikoismusaa isolla E:llä!
(https://scontent-hel3-1.xx.fbcdn.net/v/t39.30808-6/464062318_3581416075338358_4950313049574410614_n.jpg?_nc_cat=104&ccb=1-7&_nc_sid=127cfc&_nc_ohc=E25FVS_GFfgQ7kNvgFGQoXP&_nc_ht=scontent-hel3-1.xx&_nc_gid=A68QJ00bSqWE3yObCqzDE87&oh=00_AYDEduMZ6fTHsHlxkuS6TRNVHoG-b8fpfxWV_Fq6bJm-VQ&oe=671A9D5C)
Kiinnostaisi kovasti tuo keikka, Giärmäi erityisesti, mutta ei taida pystyä repeämään paikalle, kun keväällä on jo keikkarientoja kerrakseen.
Brownhill-podcastin uusi jakso on nyt julkaistu. Siinä Nuori Veri ja The Day of the Antler seikkailevat voimapaikoilla, jutustellen pakanuudesta, kristinuskosta, noisesta ja Excalibur-elokuvasta. Teknistä tukea antoi tällä kertaa mestari Dassum.
JAKSO 29 - JANAKKALAN MIEKKAMIEHET
https://brownhillmafia.bandcamp.com/album/kausi-3 (https://brownhillmafia.bandcamp.com/album/kausi-3)
Quote from: RURAL RESISTANCE on October 22, 2024, 05:39:44 PMBrownhill-podcastin uusi jakso on nyt julkaistu. Siinä Nuori Veri ja The Day of the Antler seikkailevat voimapaikoilla, jutustellen pakanuudesta, kristinuskosta, noisesta ja Excalibur-elokuvasta.
Jälleen varsin mainio jakso. Sujuvaa, luontevaa keskustelua selvästi molempia herrasmiehiä kiinnostavista aiheista, joten sujuvastihan tätä tuon parituntisen kuunteli. Ehkä vahvempaa linkkiä Nuoreen Veren ja The Day of the Antlerin tekemisiin jäin paikoin kaipaamaan, kun keskustelu ajautui pitkäksi toviksi ruotimaan Excalibur-elokuvaa ja sen temaattisia yhteyksiä pohjoiseen mytologiaan. Mutta toki tämä oli juuri sitä mitä lupailtiin: ei siis artistihaastattelu, vaan tutkimusmatka tai pieni pyhiinvaellus, sekä kahden tekijän, tai ystävän, vapaata ajatusten vaihtoa inspiroivassa lokaatiossa. Hienoa, persoonallista ja teeskelemätöntä podcast-touhua. Kiitos!
Quote from: bad milk on October 23, 2024, 11:54:18 AMQuote from: RURAL RESISTANCE on October 22, 2024, 05:39:44 PMBrownhill-podcastin uusi jakso on nyt julkaistu. Siinä Nuori Veri ja The Day of the Antler seikkailevat voimapaikoilla, jutustellen pakanuudesta, kristinuskosta, noisesta ja Excalibur-elokuvasta.
Jälleen varsin mainio jakso. Sujuvaa, luontevaa keskustelua selvästi molempia herrasmiehiä kiinnostavista aiheista, joten sujuvastihan tätä tuon parituntisen kuunteli. Ehkä vahvempaa linkkiä Nuoreen Veren ja The Day of the Antlerin tekemisiin jäin paikoin kaipaamaan, kun keskustelu ajautui pitkäksi toviksi ruotimaan Excalibur-elokuvaa ja sen temaattisia yhteyksiä pohjoiseen mytologiaan. Mutta toki tämä oli juuri sitä mitä lupailtiin: ei siis artistihaastattelu, vaan tutkimusmatka tai pieni pyhiinvaellus, sekä kahden tekijän, tai ystävän, vapaata ajatusten vaihtoa inspiroivassa lokaatiossa. Hienoa, persoonallista ja teeskelemätöntä podcast-touhua. Kiitos!
Arvostan, että kuuntelit saman tien ja kiitos mukavasta palautteesta!
Helvetin hyvä BHM jakso taas! Jaksossa mainittiin että löytyy muualta lisää Antleria ja NV käsittelevää haastista. Antler jakso BHM aiemmista jaksoista ja NV on myös ollut joissain jaksoissa aika usein esillä, mutta myös Sarvipodcasteistä löytyy hieman vanhempi jakso missä puidaan sitä ja Metsäkirkkoa.
Alussa lähteellä annettu uhraus tuo mieleen monta juttua mistä tullut keskusteltua sekä ihmisten kanssa, että kirjoitettua juttuja, lyriikoita että myös toteutettua muutenkin periaatteena. Mr. Nuori Veri mainitsee että uskoo että ei uhrausta tehdessään tarvitse varsinaisesti uskoa siihen. Mies mainitsee että luottaa vaan että teot resonoi tavalla tai toisella. Asiasta joskus maininnut kun Zizek kertoo haastatteluissa usein saman tarinan tanskalaisesta tieteilijästä jonka kaverit ihmettelivät miksi sillä on hevosenkenkä oven yläpuolella tuomassa onnea ja ei kai tuollainen vimpan päälle tieteeseen uskova mies nojaa taikauskoisiin näkemyksiin. Mies siihen vastannut että en tietenkään usko, mutta minulle on kerrottu että siihen ei tarvitse uskoa, että se toimisi. Tuo ajatus on tavallaan ihan perinteisen filosofian piirissä ja jonkun ilmiön olemassaolon "totuus" voi tulla ilmi sen kautta. Vaikka jossain loppupuolella ilmi tuleva maininta valtiosta tai kansallismielisyydestä. Tapa millä siihen uskoo, tai tapa miten se on olemassa, voi olla hyvinkin mielenkiintoinen kysymys.
Uhrauksen käsitys tulee myös esiin kun mr. Antler mainitsee että taikoja tehdäkseen, on myös tehtävä asioita. Asia mistä monesti tulee mainittua, että jotta voisi olla yhteensattumia, on oltava sattumia ja kyse lienee hieman saman tyyppisestä ajattelusta. Kun Nuori Veri mainitsee lähteelle annetun uhrin hieman triviaalin muodon, se on mielenkiintoinen kysymys joka voidaan kysyä. Voi olla että rahan, juoman tai muun uhraaminen on jo jotain, mutta ehkä tässäkin skenaariossa, se todellinen uhri minkä miekkoset antaa, on se oman ajan uhraaminen! Eihän paksusta lompakosta muutaman kolikon heitto tai isosta viinalekasta tuikkaus ole välttämättä SE elementti, vaan koko projekti että yleensä on vaeltanut paikalle, käyttänyt rajallisen ajan ja energian antamalla sen jollekin aiheelle. Jopa pyhittämällä hetken jollekin nykyajassa näennäisen "turhalle", joka kuitenkin - luultavasti tässäkin tapauksessa johti johonkin varsin palkitsevaan.
NVV kasetin tiimoilta puidaan miekan ajatusta. Kun jaksoa kävellessä vaeltelin metsässä täällä pohjois-karjalan syrjäseudulla, kun mies juontaa tuota ajatustaan, lausuen tekstin pätkää, "Ensimmäinen miekka taottiin vain yhtä tarkoitusta varten" - kyllä siinä kiistämättä aika päästään tasoille missä huomaa että noisen merkitys, voi olla hyvinkin paljon muutakin kuin joku tietty cool ääni. Itse monesti hieman samanlaisista aiheista kynäilleenä, modernimpaa aikaa tarkkailleen, vaikka Century of Fire, tai Birth of The Sun ja sen tyyppisissä matskuissa, puidaan jotain käännekohtaa missä syntyy väline jonka ainoa tarkoitus on ihmisten tappaminen, teollisessa mittakaavassa. Miekan ilmestyminen historiaan edeltää reilusti noita aikoja, mutta siinä on selvä ajatuksen tasolla oleva ero nuijaan, kirveeseen, keihääseen jne.
Melkein joka kerta tulee mainittua näiden suomen podcastien tiimoilta että kyllä ulkomaan englantia puhuva yleisö on jotenkin olennaisesti laihemman tarjonnan äärellä. Siis tottakai kuuntelen kaikki noisepodcastit ihan rutiininomaisesti, sillä noisehan kiinnostaa, mutta miten onkaan edes mahdollista että käytännössä puuttuu totaalisesti edes hitusen pintaa syvemmälle itse sisältöön pureutuva matsku?
Kun Nuori Veri ottaa aiheeksi ajatuksen että mitä jos atomeiden sijaan perusyksikkö olisikin riimu - se voi kuulostaa hassulta näin ilman kontekstia, mutta on aihe jota sietää miettiä. Monesti myös noisessa tuppaa käymään, sekä soundissa, että konsepteissa, että kun lähdetään purkamaan asiaa, oikein silleen älyllisen runkkauksen maailmanennätystasolla väkisin väännetty, päästään monesti tilanteeseen missä ei osata nähdä että moni asia on enemmän kuin osiensa summa ja nuo pelkät osaset ja niihin tarkertuminen ja niiden tutkailu voi hyvinkin päätyä totaalisen merkityksettömyyteen. Kun miehet pui ajatusta ihmisestä atomeina tai tähtipölynä, Nuori Veri toteaa mielummin näkevänsä pienimpänä yksikkönä jonkun merkityksellisen asian. Samaa voi todella hyvin soveltaa noiseen. Vuosikaudet on ollut melua joka tutkii jotain räpsettä tai napsahduksia ja monesti tuntuu kadottaneen sen mikä noisessa itseasiassa on mielenkiintoista, energistä ja luovaa. Zoomattu niin syvälle yksityiskohtiin, että jonkun ilmiön kauneus tai hienous on jo pitkällä takana ja tarjolla toisiinsa liittynättömiä yksityiskohtia.
Samaa voi sanoa vaikka käsityksestä jossa "noise" muuttuukin vain laitteiden ääneksi. Ei mitenkään uusi ilmiö että on olemassa jos jonkinlaisia noisejengejä, joille jonkinlainen piirilevystä piippaava ääni, tai pikku metallirasian helinä on "noisea siinä missä muukin". No, mikäs siinä, mutta on erittäin hyvä nähdä että on muutakin. Esimerkiksi sellaista noisea, johon tekijät uhraavat merkittävän osan vapaa-ajastaan, jopa harjoittavat ajatustyötä ja monenlaista muutakin sen parissa. Ei liene sattumaa että tuosta liki maagisesta prosessista saattaakin syntyä muutakin kuin "meinasin ravistaa kontaktimikkiä, mutta en sitten jaksanutkaan" -tyylinen ilmiö.
Quote from: FreakAnimalFinland on October 23, 2024, 12:42:51 PMKun Nuori Veri mainitsee lähteelle annetun uhrin hieman triviaalin muodon, se on mielenkiintoinen kysymys joka voidaan kysyä. Voi olla että rahan, juoman tai muun uhraaminen on jo jotain, mutta ehkä tässäkin skenaariossa, se todellinen uhri minkä miekkoset antaa, on se oman ajan uhraaminen! Eihän paksusta lompakosta muutaman kolikon heitto tai isosta viinalekasta tuikkaus ole välttämättä SE elementti, vaan koko projekti että yleensä on vaeltanut paikalle, käyttänyt rajallisen ajan ja energian antamalla sen jollekin aiheelle. Jopa pyhittämällä hetken jollekin nykyajassa näennäisen "turhalle", joka kuitenkin - luultavasti tässäkin tapauksessa johti johonkin varsin palkitsevaan.
Tämä on hyvä pointti, että ehkä se rahan tai juoman uhraaminen lähinnä tekee sen tilanteen näkyväksi tai pysäyttää sen hetken äärelle. Se on kunnioittava ele, joka alleviivaa vuorovaikuttamista maailman kanssa. Periaatteessa uhrin pitäisi olla itselle jonkin arvoinen, että siitä luopumisella olisi merkitystä, mutta siitä päästäänkin kysymykseen, mitä se voisi nykyihmiselle olla? Jaksossa omasta selityksestä jäi tarkemmin avaamatta, että nykyraha on jotenkin niin säännelty ja profaani asia, että herättää siksi hieman irvistystä tuollaisessa pyhässä kontekstissa. Siihen tyyliin "että täytyykö tämä sotkea tähänkin?" Mutta jos lätäkköön on ennenkin hopeaa pudoteltu, niin voi ainakin kokeilla mitä tapahtuu jos seuraa esimerkkiä.
Quote from: FreakAnimalFinland on October 23, 2024, 12:42:51 PMKun Nuori Veri ottaa aiheeksi ajatuksen että mitä jos atomeiden sijaan perusyksikkö olisikin riimu - se voi kuulostaa hassulta näin ilman kontekstia, mutta on aihe jota sietää miettiä. Monesti myös noisessa tuppaa käymään, sekä soundissa, että konsepteissa, että kun lähdetään purkamaan asiaa, oikein silleen älyllisen runkkauksen maailmanennätystasolla väkisin väännetty, päästään monesti tilanteeseen missä ei osata nähdä että moni asia on enemmän kuin osiensa summa ja nuo pelkät osaset ja niihin tarkertuminen ja niiden tutkailu voi hyvinkin päätyä totaalisen merkityksettömyyteen. Kun miehet pui ajatusta ihmisestä atomeina tai tähtipölynä, Nuori Veri toteaa mielummin näkevänsä pienimpänä yksikkönä jonkun merkityksellisen asian. Samaa voi todella hyvin soveltaa noiseen. Vuosikaudet on ollut melua joka tutkii jotain räpsettä tai napsahduksia ja monesti tuntuu kadottaneen sen mikä noisessa itseasiassa on mielenkiintoista, energistä ja luovaa. Zoomattu niin syvälle yksityiskohtiin, että jonkun ilmiön kauneus tai hienous on jo pitkällä takana ja tarjolla toisiinsa liittynättömiä yksityiskohtia.
Näitä ajatuksia voisi soveltaa myös noisen genreytymiseen josta joskus kirjoitit. Jos se aiemmin oli kattokäsite jonka alle saattoi mahtua kaikkea hälyäänistä kenttä-äänityksiin, droneen ja ambientimpaan kamaan, niin nyt puhekielessä se todennäköisesti tuo useimpien mieleen ainakin ensisijaisesti harsh noisen, hyökkäävän sähköisen särinän jota tuotetaan tietyn laitepaletin avulla. Aletaan olla tosiaan lähempänä atomisoitumista kuin jotakin erikoisten vaikutelmien verkkoa. Eli kun zoomataan riittävän lähelle tai rajataan jotakin asiaa, niin alkaa helposti ne yllättävät ja maagiset elementit karsiutua. Vähän kuin metsä, johon kävelet tunnistaen pakonomaisesti lajeja. Tavallaan on hienoa tietää niistä ja tieto monesti lisää asioiden arvostusta, mutta samalla METSÄ pirstaloituu irrallisiksi havainnoiksi ja sellainen lapsenomainen mystinen kokonaisuus ja holistisempi kokemus katoaa. Molemmissa on tietysti omat hyvät puolensa.
Kuuntelin illan ratoksi Gagarin Kombinaatti tuplavinyylin, on kyllä kerrassaan mainio paketti. Lueskelin foorumin vanhoja kirjoituksia aiheesta, ja tosiaan 20 kasetillista mistä tätä on koostettu, kiinnostaa millasta matskua jäi leikepöydälle. Mutta siis kunnon industrial kolketta 80-luvun suomesta. Helvetin meheviä ja iskeviä metalliperkussioita, syntikat pörisee todella syvältä välillä ja samplejakin piisaa. Jotenkin hämmentävää miten vähän tästä joka tapauksessa on puhuttu, tässähän on kaikkea mistä joka noiseukon pitäisi saada seisokkia!
Protonisuihku! Protonisuihku!
Mika Vainiolta on sellainen kirja + cd setti mikä käsittelee miehen installaatioita ja tekijä mainitsee ohimennen että ongelma kasaamisessa oli että mies ei pitänyt mitään pakkomielteistä CV:tä ja ei välttämättä dokumentoinut itse tekemisiään. Osalla on tallessa tarkat listat ja mahdollisesti tallenteet kaikesta mitä tehneet, mutta toiset sen kun tekee ja joku tuleva projekti on olennaisempi kuin miettiä vanhoja. Jälkikäteen kirjan kasaaminen aiheesta josta artistillakaan ei ole mitään kerrottavaa, on varsin hauska tilanne.
Olisi hauska tietää minkähänlainen prosessi oli kasata Gagarin Kombinaatti? En muista enää oliko liner notes puolella mitään mainintoja kuka matskun lopulta valitsi?
Quote from: moozz on October 24, 2024, 08:49:32 AMProtonisuihku! Protonisuihku!
Joka toimii hyvänä aasinsiltana mainita miten parin britti tekijän reissue hommissa valintoihin vaikutti esimerkiksi että ei haluttu vokaaleja sisältäviä biisejä tai että "lapselliset" biisinnimet hieman hirvittää, heh. Ikävä tilanne sinänsä jos aivan helvetin kovaa matskua jää historian varjoihin ihan vaan siksi että näinä päivinä totuttu että se vähä palaute mitä mistään julkaisusta artistin korvaan kulkeutuu, voikin olla kitkerä ja kulahtanut narina edgystä sisällöstä. Kun 40v myöhemmin onkin hieman erilaisessa elämäntilanteessa, moinen ei välttämättä oikein kiinnosta olla selittelemässä jotain biisin nimeä.
Toki kaikenlainen kuratointi voi olla perusteltua, mutta jonkinlainen best of setti saattaa olla hyvin kaukana vallattomasta, rönsyilevästä ja villistä alkuperäismatskusta ja liian tarkkaan harkittu ja tuunattu re-issue ei välttämättä tavoita kunnolla alkuperäistä henkeä.
Gagarin Kombinaatti oli pitkään sellainen huhupuheiden tasolla liikkuva juttu, kunnes 2005 ilmestynyt "More Arctic Hysteria / Son Of Arctic Hysteria: The Later Years Of Early Finnish Avant-Garde" kokoelma ilmestyi. Oli taatusti suurimmalle osalle ensimmäinen kerta kun pääsi kuulemaan matskua pienen pätkän. Siitä meni vielä kymmenen vuotta että tuo tupla LP tuli. Vahva veikkaus että tämä suht nopeasti myynyt tupla LP ei välttämättä levinnyt "noise skenessä" kovin laajalti vaan meni sinne minne Sähkö / Puu lafkan levyt muutenkin menneet?
Asiaan monella tavalla linkittyen, Texas chainsaw massacre restauroitua versiota hehkutellut todella monet. Itse en ole käynyt katsomassa, vuosiin enää tullut leffateatterissa käytyä. Suomessa leffan nimi oli just se mihin elokuvalainsäädäntö oikein kulminoitui ja vaikka ei olisi nähnyt leffaa, sen olemassaolo oli luultavasti tiedossa. Moni mehusteli että ääniraita oli erityisen hyvä. Aikanaan Whitehouse näytti tätä leffaa live keikoillaan ja muutenkin tietysti kulttimaineessa ja aika monta UG levyä missä sampleissä tai muuten vaan pärisee leffalta matskua.
Voi olla hauska spekuloida, mikä tämänkin leffan soundtrackin vaikutus oli industrial musiikkiin ihan kokonaisuudessaan. Vuosi 1974 ja taatusti alkoi pyöriä VHS kopiot ja jonkin sortin tallenteet äänestä hyvissä ajoin ja varmasti tuhansittain ja tuhansittain ihmisiä jotka diggailleet äänen tunnelmaa, miettimättä että vastaavaa matskua on myös olemassa ihan "levytettynä musiikkina".
https://www.youtube.com/watch?v=3odOfyPz8L8
QuoteTobe cut the music very quickly. We created this great body of material, then we came under deadline and Tobe had to do all the cutting in a night or two. It was very fast. I would have loved to go through every bit to find the best takes, but he had to just crash it out on his own. I feel like there was a much better version of the score that could have been made, but this imperfection became a part of what the film is and why people love it. The source material is all very LoFi, distorted, noisy and dirty. Some of this came from the technology we were using. We were using cheap mics that we would just abuse them running into tape recorders running at 3 3/4 and 7 1/2 IPS. But, everything about the film was very LoFi, so it worked.
There is an interest in finally doing a TCM soundtrack album. All of the original quarter-inch tapes still exist. Unfortunately, we do not have the final versions of anything Tobe cut together, so I would be facing the challenge of going through all the source material to re-create the score. Another challenge I will face is how this LoFi material will translate to a standalone format.
https://designingsound.org/2018/10/25/wayne-bell-the-man-behind-the-sounds-of-the-texas-chain-saw-massacre/
Kun tuijottelin restauroitua versiota kankaalta viime viikolla niin yksi kohokohdista oli juurikin ääniraita. Reverbin ja delayn läpi jonkinlaista pellin hieromista ja moottorisahan pärinää. Tietyissä kohdissa rämähtää ilmoille dramaattinen pisteääni, esimerkiksi Leatherfacen sulkiessa metallisen liukuoven. Ollaan siis hyvin kaukana sellaisista genrekauhun tylsistä dark ambient -matoista ja viulun hinkutuksesta.
Sattumalta eilen kuuntelin itsekin Gagarin Kombinaattia autossa ja mietin, että miten voi olla ollut tämmöistä visionääristä kamaa Suomessa 80-luvulla. Helvetin hyvää, sanoisin jopa suosikkimatskuani industrialin saralla. Tietenkin nörttinä aloin heti miettimään että mikähän ihmeen syntikka sillä on ollut käytössä noihin metallisiin droneihin?
Ennakko varoituksena
22.2 2025 lahdessa olisi tarjolla taas viimaa ja villasukkia
Lavalla:
Marja Ahti
Aprapat
Heppakirjat
Nuori Veri
Samuli Näsi
ja Näsiä
15€
byob
Jne
Eventti sivulle tulossa myöhemmin
On kyllä tuhti kattaus, kelepaa ja ehdottomasti paikalla
Muuten...täytän 20.2 40v. Niin vois jossain jotenki järkkää ennen villasukkia semmoset,öö, etkot? Noiset etkot. Lahes! Nyt hei jeesii
Siis 21.2 perjantaina.
Joku mesta. Ilmanen/halpa. Joku klo 20-Avoin kutsu esiintyy tää. Mietinet ketä kysyis niin vyöry nimiä ja naamoja mielessä ketä täs tavannu äääni-jutuiz. Ja lämpimät ajatukset itse kullekin ketä tää kutittaa
Seuraava Romun Huuto lähestyy.
Romun Huuto 2025
18.01.2025 / Joensuu
-STINKFINGER ("Gut wrenching, vomit inducing, head aching harsh noise")
-APRAPAT ("Concrete noise, scrap metal sounds and tape manipulation")
-GIÄRMÄI (Käppä Folk & Mökki Ambient)
-TAHMA (Experimental Noise)
-VIGILANTISM (Industrial Noise Violence)
Home & Atrophist liekö tuolla nimellä miekkonen tehnyt, mutta F.U.S.H. toinen miehistä collaboroi Atrophistin kanssa asiallisesti. EoD & Kitu myllytti suoraviivaisempaa tuuttausta. CoS veti myös asiallisen setin. Kuulin kritiikkiä hieman päämäärättömästä improilusta, mutta itseäni ei haittaa jos soundien hakeminen johtaa tulokseen ja päästään riittävän usein asiaan. Siitä oli kuitenkin aivan hullu kontrasti kun Aprapat meni lavalle ja osoitti kyllä että arkinoise hommissakin voi olla ihan like pyhäpäivän fiilis! Oli niin vimpan päälle soundit sekä setti rakennettu harkiten ja just nappiin. Kuitenkin kun kyse on noinkin rikkinäiset ruttuisista äänistä ja kirskeistä, siinä ei ole liian hienon, liian sävelletyn taidemusan makua, vaan ehtaa kunnon noisea! Aivan vitun hyvä ja kenties siitä johtuen, Útburður oli idispuolella aika köykäistä "pöydät täyteen laitteita" ja kitara wänkkäystä yms, mutta ei oikein mitään varsinaista kunnon ideaa. Mahtoiko Maxin setti loppua ennen aikojaan, kun tuntui että mies vasta tässä hieman lämmitteli. Sinne meni ukkeli vääntämään mikseriä (liekö volumea pienemmälle tms?) ja saman tien Max veti kaikki kanavat pois päältä ja kiitteli yleisöä keikasta. Siinä setin käyntiinlähtöä odotellessa, ei oikein osannut asennoitua että tässä olisi koko setti, heh, joten kovin analyyttistä arviota vaikea edes antaa. Paljon rikkinäisen kuuloisia soundeja ja huutamista ei ehkä kerro koko totuutta mitä setissä tuli. Hyvin oli porukkaa keskiviikko illalle!
Omasta näkökulmasta GR2 oli oikein onnistunut. Oikein mukavasti porukkaa ja niin kuin keikkamestan päällikön kanssa tuli todettuakin, viimeksi oli lopulta ihan hyvät soundit, nyt vielä paremmat. Kaikenlainen yleisölle näkömätön tekninen sähläys ja säätö jäi onneksi päivän alkupuoleen, ja kun jengiä alkoi valua sisään oli kuin olikin kaikki valmiina.
Oma keikka Homeen kanssa meni hyvin, loppupuolella ei ehkä noustu ihan niin psykedelisiin kaiku/viive-sfääreihin kuin treeneissä parhaimmillaan. Eipä mitään.
EoD / Kitu kuulosti käytävässä lipputiskillä päivystäessä mainiolta, hehe. Unohtui kysellä kaverien yhteisen julkaisun perään. No sen ehtii myöhemminkin.
CoS oli itselle illan kohokohta, vaikka en edes yleensä ole "myllytetään random musiikki/puhesampleja" tyylisen lähestymistavan suurimpia ystäviä. Keikan loppupuolella meininki vei mennessään ja lopulta kamat lensi tyylipuhtaasti lattialle. Helvetin kova!
Aprapat jäi välistä muun säädön takia. Harmillista, mutta eiköhän uusia tilaisuuksia tule.
Útburður on vasta päättyneenä kesänä perustettu duo ja tämä taisi olla eka keikka. Kävi hieman kuin arvelinkin, eli keikassa oli aika paljon kaikenlaista päällekkäin ja toimivat soundit ja ideatkin sotivat keskenään. Tätä kannattaisi yksinkertaistaa muutamaan toimivaan elementtiin, tai sitten ankaralla treenillä saada nykyinen paketti hiottua terävämmäksi. Ihan asiallinen veto kuitenkin ja jään seuraamaan miten meininki etenee.
Maxin keikka tosiaan jäi hieman odotettua lyhyemmäksi (ja harmillisesti kaverin mainiot Donald Trump-impressiot jäivät pois alku- ja loppuspiikeistä). Mistään tekniikkapuolen ongelmista se ei ainakaan (ymmärtääkseni) johtunut. Keikan jälkimmäisen osan staattisesti surisevät ja säksättävät soundit nousivat itsellä silti illan kohokohtiin. Jään odottamaan mielenkiinnolla raportteja Tampereelta ja Turusta.
GR3 järjestetään näillä näkymin ensi vuoden elokuussa. Yksi kotimainen ja yksi ulkomainen esiintyjä on jo alustavasti buukattu. Joten palataan siis asiaan (viimeistään) silloin.
GRAY RITUAL 2
6.11.2024 Helsinki
Olin liikkeellä tällä kertaa jotenkin hyvin kriittisin korvin varustettuna tai ainakin FA:n positiivisiin fiilistelyihin verrattuna tuntuu siltä. Alla olevilla subjektiivisilla näkemyksillä ei ole luonnollisestikaan tarkoitus pahoittaa kenenkään mieltä, vaan todeta rehellisesti mikä tuntuma vedoista jäi. Tai ehkä yritän selitellä parhain päin sitä, että olen oikeasti aika mulkku jätkä...
HOME & ATROPHIST avasivat illan ja teknisestä hämmingistä ja tietynlaisesta harhailevasta otteesta huolimatta tuli spontaanisti tokaistua keikan loputtua, että tämähän oli oikeasti varsin hyvä! Setti alkoi vuorottelulla, jossa aluksi Home loihti ilmoille jonkinlaisen rutisevan loopin, Atrophistin sytytellessä tavaramerkiksi muodostunutta mustaa kynttiläänsä, ja seuraavaksi Atrophist käänteli nupikoita, Homeen odotellessa vieressä. Jotain rehellistä ja jopa sympaattista tässä vedossa oli ja lopun vähäeleiset feedbackilla maalailut tuntuivat olevan sen parasta antia.
Seuraavana rymisteli EDGE OF DECAY & KITU -kollaboraatio ja sehän oli ihan perusvarmaa tekemistä. Kitu tuntui hierovan hieman teknisemmän kuuloisia täyteläisiä pohjia, jonka päälle EoD-päämies rytyytti kontaktimikillä johon päätyi huutamaan tuttuun tapaan. Oma preferenssini on kuitenkin sellainen, että olen hieman allerginen tällaisille jamityyppisille keikoille. Joskus niissäkin toki tulee huikeita juttuja kun palaset loksahtavat kohdalleen, mutta nyt Kitun avaruusmuljaukset ja kontaktimikitetyn foliovuoan yksiulotteinen piippaus eivät ihan puhutelleet. Oikeastaan ihan jees, mutta toisaalta vain sitä.
CIRCLE OF SHIT on sellainen projekti, että se ei esteettisesti ole ihan minun kamaani. Visuaaleissa on usein tietokone-glitch-henkeä ja tarkoituksellisen hutaistun tuntuista asiaa. Lisäksi saundipaletti on on myös monesti melko kylmiä sävyjä ja väärällä lailla viimeistelemättömän puolella. Keikalla miedosti säröytetyt musiikkiklipit seurasivat toisiaan ja osion vaihdokset eivät tuntuneet johtavan oikein mihinkään. Samalla paineltiin kaulavaltimoon kontaktimikkiä hieman teatraalisen oloisesti. En tiedä oliko setti melko pitkä vai tuntuiko se vaan siltä, mutta myöhemmin päästiin meluisampaan asiaan mainittavia voittoja saavuttamatta.
APRAPAT veti saman setin kuin taannoin Kammiossa ja se oli tälläkin kerralla todella mestarillinen, aika kului kuin siivillä. Rikas äänellinen paletti vyöryi ulos kaiuttimista ja samaan aikaan soimassa oli aina juuri sopivasti tasoja, ei liikaa eikä liian vähän. Vilhon 100% läsnäolo ja huolellinen äänten muovaus mikserin parissa sekä neliraiturien kasettipesien napoja rääkäten oli aika taianomaista seurattavaa. Setissä tosiaan oli paljon substanssia ja niin sanottuja taiteellisia arvoja, mutta mikään osa-alue siitä ei silti ollut kuivakkaa tai teennäistä. Musikaalisia häivähdyksiä, orgaanista rouskutusta, ja tukka lepatti matalista taajuuksista. Loppuun vielä vaskipuhaltimien kuuloisia rääkäisyjä pellillä hivellystä kottikärrystä. TOP3 meluartisteja maailmanlaajuisesti tällä hetkellä!
ÚTBURÐUR löi kehiin äänipankki-kaman kuuloisen polveilevan basaribiitin heti keikan alkumetreillä ja sen tyyppinen ratkaisu normaalisti närästää itseäni, mutta nyt päätin kuunnella esityksen avoimin mielin. Oikeastaan vieraannuttavan nykyaikainen äänimaailma oli aika tyylikäskin, eikä itseäni rassannut edes parjattu kitarasaundi. Mutta se mikä rassasi oli se, että homma ei edennyt lähtöideoista oikein mihinkään. Keikka oli aivan liian pitkä ja valitettavasti mieleen hiipi mielikuva siitä, että nurkan takana oli käyty polttamassa savut ja sitten rakastuttu hieman liikaa omaan vispaamiseen lavalla. Tuollainen pitkä muoto toimisi ehkä levyltä paremmin, jonkinlaisella selkeällä kaarella varustettuna.
MAX JULIAN EASTMAN, no juu... Esitys tosiaan kesti noin kymmenen minuuttia ja jäi vähän epäselväksi miksi se päättyi niin äkkiä. Nauhalta tuli ärsyttävän kuuloinen mölinä-vokaalilooppi, jonka päälle artisti huuteli ja kikatti nauhuriin, välillä röökiä imien. Lavalla ei ylletty tarpeeksi hulluun meininkiin vaan jäätiin hieman nahistuneeseen "katsokaa kun olen kreisi" -tasoon. Tykin PA:n ansiosta kaapeli irti -henkinen matala häiriöääni kuulosti hetken aikaa aika makealta, mutta siitä ei tosiaan pötkitty pitkälle ennen kuin setti jo loppuikin. Bandcampista tuli lyhyesti tsekattua artistia ennen keikkaa ja vaikutelma oli, että luvassa voisi olla ihan mielenkiintoista nauhojen kanssa pelaamista. Tämä show ei kuitenkaan vakuuttanut eli ei varmaan tule tsekattua jatkossa ilman pätevää syytä.
Kritiikistä huolimatta on todettava, että jokainen esitys herätti kyllä ajatuksia ja keskustelua, eli olivat kaikki omalla laillaan ihan mielenkiintoisia. Useamman hepun kehuma PA tosiaan oli mainio ja erotteleva, ja monia vanhoja ja uusia tuttuja tuli tavattua paikan päällä. Tapahtumana siis ehdottoman positiivinen kokemus vaikkakin kestoltaan suht raju arki-illalle.
Yöllä kotipihassa purin autosta hyvän nipun äänitteitä, neljä kassua ja viisi cd:tä, joten tutkittavaa riittää myös tuleville päiville. Ehkäpä eniten odotan Finno-Ugrian Suicide Hypothesis -kasetin korkkaamista, sillä olen jo pidempään halunnut tietää miltä se kuulostaa.
Ääniä Huvilalla 8.11.2024
Haudat soitti ehkä kokeellisimman settinsä tähän mennessä? Looper-pedaalin lisäksi loopattiin nauhaa raiturilla livenä, nauhoteltiin sanelimelle livenä ja käytettiin sanelimen mikrofonia romujen kanssa. Tuttuun tapaan kaikki tuli kelanauhurin kautta pihalle, joten lämpöä riitti. Draaman kaari, asteroidien kolina ja pienet musikaaliset lähdeäänten pätkät puhuttelivat. Jossain vaiheessa kuultiin melko psykedeelistä kaiuttelua, joka olisi ollut keikan kohokohta, ellei saundi näiltä osin olisi säröytynyt ankean littanaksi puuroksi. Oikein hyvä keikka eikä haittaa yhtään, jos tie tällaista kohti vie jatkossa.
Arttu Partinen aloitti keikan lyhyellä alkupuheella, jossa kertoi yhteistyöstä ja ystävyydestä Pekka Airaksisen kanssa. Keikalla kuultiinkin edesmenneen Airaksisen jäämistön äänipankista juttuja, joiden päälle Arttu soitteli omia juttuja kasetilta, efektoiden koko juttua railakkaasti nopeuttamalla, hidastamalla ja kaiuttelemalla tjsp. Paikoin varsin fyysistä tekemistä, vaikkei tiskissä ollut mikserin lisäksi kuin pari pedaalia, läppäri ja Walkman. Parhaimmillaan todella upeita ja mukaansatempaavia juttuja ja ihan cut upin hengessäkin mentiin! Välillä olisi toivonut äänten etenevän johonkin suuntaan, mutta kaiken kaikkiaan todella hyvä veto. Päämäärättömyyden tunteet olivat lähinnä hetkellisiä.
Max Julian Eastman soitti primitiivisellä mikseri ja pari eri nauhalähdettä -setupillaan rehtiä melua. Mikkiin ulistiin ja nauhoilta tuli, näin tamperelaisittain ilmaistuna, uskomatonta älämölöä. Mikserissä taisi olla feedbackluuppiakin. Harshia melua, jossa oli rutkasti leikkisää tunnelmaa ja ehtä tekemisen meininki. Omat suosikkikohdat olivat ne kaikista kirkkaimmat ja korkeimmat feedback-kohdat sekä niiden lomassa hennosti särkyvät ja rikkoutuvat signaalit. Sellainen pirstaloituva sähkön ääni on todella hieno! Kaikin puolin kova.
Mun Ran näin viimeksi jokunen kuukausi sitten. Nyt missasin keikan alun, sillä jäimme pihalle suustamme kiinni tähtitaivaan alle. Paljon samoja lähteitä ja juttuja tälläkin kertaa, mutta myös saksofoni. Homman nimihän on jonkinsortin playful erikoismusiikki, kolmen ukkelin soittamana. Kahden näkemäni keikan perusteella menisin kuuntelemaan kolmannenkin kerran. Parhaimmillaan erittäin hyvä. Erityisesti epämusikaalisimmilta kohdiltaan.
Absolute Key aloitti keikan pyörittelemällä hengellistä found soundia kasetilta. Kuulun niihin, jotka tykkäävät puheenpätkistä erikoismusiikissa, joten tämähän kelpaa. Tasojen äkilliset ja rajut vaihtelut jonkun efektin aina käynnistyessä olivat hieman raskaat alkuun. Sitten kun saatiin puheenparsi luuppaamaan ja alettiin kasailemaan juttuja, meno oli tasaisempaa. Sormipianon päällä rämistelty kello oli äänenä aivan älyttömän hyvä: Selkeitä nyansseja ja hyvin erottuvia ääniä. Vielä rakennusvaiheessa oleva setti hieman uusilla vehkeillä ei ole täysin kasassa eikä huippuunsa hiottu, mutta ainakin minulle kokonaisuus (tarina) ja ideat pääpiirteittäin toimivat. Yksittäisiä juttuja voisi vaihdella ja miettiä ja varmaan näin tuleekin käymään.
Kaiken kaikkiaan todella mukava ilta ja puitteet Tahmelan huvilalla varsin hyvät. PA:ssa voisi olla enemmän spräkää, mutta toisaalta yllättävän erotteleva ja hyväsaundinen kun kahden varsinaisen PA-kaiuttimen lisäksi taisi olla rantasauna ikään kuin subbarina? Plussa myös tosi erilaisista, mutta ehdottomasti samaan iltaan sopivista artisteista. Tällaisen monimuotoisuuden äärellä kelpaa viettää perjantai-iltaa. Nähtäväksi jää, miltä tuntuu viettää lauantai-iltaa Turussa!
Meinasin jättää keskiviikon Rituaalin väliin ja käydä tänään Turussa, mutta menikin toisin päin koska muu elämä. Home oli täysin tuntematon tekijä ja mietin ensin että onpas laimea nimi, mutta se tarkoittikin ilmeisesti "hometta" eikä kotia. Home aiheuttaa sairauksia ja ties mitä vaivoja, eli hyvä valinta. Tarttis hommata kyllä Atrophist-kassuja koska tämä oli erittäin miellyttävä, ruttuinen ja jollain tapaa meditatiivinen setti. Volume aika hiljaisella tässä vaiheessa, ainakin tuntui siltä. EoD ja Kitu vähän liian pitkä, mutta parhaimmat hetket nautittavaa möyrimistä. CoS alkupuolen äänikollaasi jossa katkeilevat, särötetyt pätkät eri kappaleista vuorottelivat on itseäni yleensä pahasti rassaava piirre melussa, mutta onneksi loppupuolisko olikin sitten todella kova. Tämän jälkeen Aprapat veti niin taiturimaisen keikan että sen jälkeen on paha laittaa muiden paremmaksi. Kontrastina siihen Útburður ei toiminut mullekaan yhtään. Omaan makuuni se ei sisältänyt oikeastaan mitään kiinnostavia elementtejä. Max Julian Eastman oli itsevarma ja karismaattinen ja keikka mielestäni toimivan energinen päätös illalle. Nauhaluupilta kehitysvammaista ölinää johon päälle lisäulinaa ja huutoa mikrofoniin. En himassa jaksaisi kuunnella, mutta toimi mielestäni tällaisena lyhyenä rykäisynä. Venue oli kyllä hyvä ja äänenvoimakkuus tuntui olevan kohdillaan parin ensimmäisen esityksen jälkeen. Se desibelimittari taisi näyttää omiaan kun jossain vaiheessa täydessä hiljaisuudessakin oli 60+.
LIERO - Demo 1 (kasetti)
Tuli kuunneltua hiljattain tällainen lyhyt nauha, jonka takana oleva miekkonen on tuttu pääasiassa grind- ja noisecore-touhuista. En aio esittää, että tietäisin mitä genreksi ilmoitettu gorenoise varsinaisesti on, mutta ilmeisesti yleensä kyseessä on nopeatempoinen melu, jossa on kurlaavat tai lorisevat vokaalit? Erotuksena goregrindiin tai noisecoreen olisi siis se, että näissä hommissa ei soiteta bändisoittimia. Kai tämä on sellainen microgenre joka elää pääasiassa internetissä.
Lieron esittelytekstissä itseasiassa todetaan, että tämä on "akustista gorenoisea for fans of omavaraisuus, korvessa erakoituminen" ja sitä rataa. No nuo teemathan toki puhuttelevat, projektin nimi on iskevä ja matonoiset kyllä lähtökohtaisesti kiinnostaa. Mutta mitä tulee kassun äänelliseen antiin, niin siitä on valitettavasti kuultu noin 99% jo ensimmäisen minuutin aikana. Nauha on vain toiselle puolelle dubattu, hyvin lyhyt ja sisältö ei pieniä nyansseja lukuunottamatta juuri muutu sen keston aikana. Miltä se sitten kuulostaa? Ihan kuin joku puhaltaisi pillillä vesilasiin ja nauhaa olisi nopeutettu. Välillä mukaan tulevat "rummut" jotka ovat hieman sellaista kilinää kuin kananmunat hakkaisivat pienessä kattilassa kiehuessaan kattilan laitaa vasten. Tekijän tietäen nauhoituksissa kuitenkaan on tuskin käytetty eläinkunnan tuotteita.
Tämä on itse asiassa aivan hauska ja jopa miellyttävän kuuloinen nauha, mutta ideoiden potentiaali jää vähän puolitiehen. Olisi tässä voinut vähintään nauhoittaa toiselle puolelle biisin jossa puhalletaan paksumpaan nesteeseen? Näin lyhyenä yhden tempun juttuna kasetti jää enemmän konseptuaaliselle tai meemi-tyyppiselle tasolle.
Joskus Sarvessa seisoskeltiin puimassa gorenoisea ja piti selittää miehillä mitä se edes tarkoittaa ja perinteisesti homma oli lähinnä gore grind vietynä loogiseen johtopäätökseen. Ts. siinä missä goregrindissä vielä biisejä, lopulta voi päätyä tilanteeseen että miksi edes teeskennellä että tässä olisi "riffejä" tai että vokaalit sisältäisi sanoitukset. Pelkkää matalalla "epäviritettyjen" soitinten jylinää, tyypillisesti ylinopea pärinä jolla ei oikein mitään tekemistä "rytmin" kanssa ja vokaalit se huonosti vetävän viemärin pulputtava kurnutus. Kun muille luonnehdin että lähinnä kuulostaa nimenomaan juuri viemärin lorinalta ja en tiedä ketään joka varsinaisesti tykkäisi gorenoisesta, taustalla sivukorvalla juttuja kuunnellut nuori nainen nosti käden pystyyn ja totesi "minä tykkään gorenoisesta!"
Nyt soi Max Eastman / Cyess Afxzs collab CD ja varsin tyylikkään oloista! Ei mitään viemärinlorinaa, vaan tälläinen... kenttänauhoituksen ja teknologisesti orientoitunut kokeellinen... "post noise". Jos illan keikalla miekkosella vielä myynnissä, kannattaa poimia haltuun etenkin jos Cyess Afxzs kamat toimineet!
9.11.2024 Turku
Útburður soitti sähköistä industrialjunnausta, joka ei ole alkuunkaan kuppini teetä. Varsinkaan kun lavallakaan ei oikein tapahdu mitään vaan lähinnä katsellaan (kalliita) laitteita jotka pörisee. Puhesamplet kaiken seassa kuulostivat hyvältä, tykkäänhän sellaisesta. Pahasti rosvosektorilla.
Tahma soitti tutuksi tulleella, pieneen reppuun mahtuvalla alkukantaisella rojun ja kahden pedaalin keräilyerällään aivan helvetin kovat 10 min. Setissä ei sinänsä ollut mitään uutta kahteen aiemmin näkemääni, mutta jotenkin se vaan oli tällä kertaa taas parempi kuin viimeksi. Esiintyminen oli varmaa ja PA erotteli äänestä rapinat ja rutinat. Jollekin sanoin, että fiilis oli kuin aivoja olisi raavittu suolatikulla. Nimenomaan suolatikulla. Ja pakko ihailla kuinka näin kovaa kamaa saa tehtyä noin yksinkertaisella setupilla, kun jokainen osa tekee juuri sen mitä tarvitsee. "Helevetin hyvä" sanois toinen poikaystävistä - ja sanoikin.
Kartio soitti kolmikanavasetin, jossa kolmas kanava ajettiin maassa makaavaan styrkkariin. Kekseliäs keino toeuttaa tällainen konserttisalien superäänentoiston ulkopuolella. Alkukeikka meni jo useammalta Kartio-keikalta tuttuun härväämiseen, yleisön seassa juoksemiseen ja itsensä miksaamiseen, mutta jostain syystä tämä tuntuu lähinnä hellyyttävältä ja kotikutoiselta. Muilta osin ääni oli taattua ja tuttua laatua, ihailtavalla laitteiden hallinnalla. Lopussa kuultiin kirkkaita lähes musikaalisia ja aavemaisia uljahduksia. Tai sitten vaan kuvittelin. Ensi kerralla projektorin voisi kääntää suoraan, jotta oskillaattoritaustavisut tulisivat oikeuksiinsa.
MJE, yhdysvaltain presidentti numero X piti lyhyen alkupuheen, jonka jälkeen siirryttiin tykittelemään kasettiälämölöä. Pöytä hajosi alta parin minuutin jäljiltä, mutta "technical dick fuck cultieseista" selvittiin lennosta, sillä olihan meillä "P***** D***** of Kartio working on it" ja hetken päästä saatiin signaalia taas. Keikkaa jatkettiin pala palalta systeemiä jälleenrakentaen. Lopulta pöydän luona huojuttiin siinä määrin, että päädyttiin taas kanvesiin ja loppuspektaakkelina saatiin nähdä miltä näyttää jos meluapina palkataan SER-jätteen käsittelyyn. Kaikki paska paskaks ja pöytä showpainin hengessä vielä perään. Tämä oli varmaankin nyt juuri se mitä olin odottanutkin. Leikkissää ison maailman showmeininkiä. Erottelevalla PA:lla saundikin tuli oikeuksiinsa.
The New Boyfriends oli rahaannut järkyttävän määrän rakennusjätettä, betonimyllyn, pari kottikärryä ja muuta sekalaista Oulusta saakka lavalle. MJE:n keikan innoittama päätin mennä lavan etureunaan huojumaan äänen tahtiin - ei nyt ihan high risk lifestyle, mutta ehkä keksiluokkaisen jännityksen vyöhykkeelle. Yhdet kottikärryt sekalaisine sisältöineen saatiin syliin ja siinä romuja takaisin lavalle viskoessa sain pakoputkesta päähäni. Romun paiskomista oli ilo kuunnella, kuten myös imuriseksifonia ja huuliharppua. Sopivasti erilaisia romun ääniä ja mukaansa tempaavaa esiintymistä. Ja toden totta aivan saatananmoinen määrä rojua. Suosittelen ihan jokaiselle varauksetta.
Kannatti lähteä ja mukavasti ilta Turussakin sujui!
Omia fiiliksiä lauantain Turun keikalta:
Útburdurin olin jostain syystä käsittänyt enemmän droneen nojaavaksi, joten jytisevä rumpukone oli yllätys ja vielä ihan positiivinen sellainen tape noisen ja kolinan täyteiselle illalle. Monotoninen biitti paukkui hitaasti taustalla, MS-20:n ja muitten melulähteitten tuodessa maustetta hommaan. Jätkien lavapreesens oli fiilistelevän rento, vaikka välillä tuntui, että osat saundeista hukkui surinan alle. Setti oli myös illan pisin, lähemmäs puoli tuntia. Ihan hyviä juttuja, paikoitellen tuli hieman mieleen maaliskuussa Kammiolla vetänyt Petoluonto, mutta vaatii varmaan vielä oman aikansa, että hioutuu paremmaksi kokonaisuudeksi.
Tahma oli itselleni varsin tuore tuttavuus, artistin naama kylläkin keikoilta tuttu. Kamat todellakin varsin minimaaliset, mutta mahtavaa kontaktimikkisaundia sai kyllä koko rahan edestä! Tuntui, että tässä hommassa on jaksettu paneutua erilaisiin materiaaleihin äänilähteinä ja sen myötä poimia sieltä mehukkaimmat settiin. "Aivojen raapiminen suolatikulla" on kyllä osuva kuvailu!
Kartiolla oli mahtava kokonaisuus, illan ainoa videolla tuettu esitys. Oskilloskooppi vilkkui ja vapisi taustalla, kun maestro tykitti etäistä surinaa ja korkeaa kirskuntaa päälle tehtaan takuulla. Umpioon verrattaessa varsin tunnelmoiva, ehkä jopa ambientahtava setti.
Eastmanin setistä ei varmaan pysty enempää kertomaan, kuin mitä aikasemmin tuossa jo mainittiin. Suomalaisen bulkkilagerin siivittämää kasettimeluhullunmyllyä. Setti olisi tosiaan voinut jäädä todella lyhyeen, mutta saatiin kuin saatiinkin vähän enemmän irti Ameriikan ihmeestä. Yleisestä kännisekoilusta keikoilla voi joskus jäädä vähän kyllästynyt tai myötähäpeinen fiilis, mutta keikan lopuksi, kun pöytä pistettiin pillunpäreiksi, niin itse ainakin nauroin ihan hymyssä suin, enkä tuntenut aikaani haaskatuksi. Max kertoi myös nauttineensa reissunsa aikana myös sahtia, mistä heitän kyllä Sarvelle kunnon propsit!
The New Boyfriends oli kyllä pankin räjäyttäjä. Viikolla aikasemmin bändin toinen puolisko oli pistänyt kyselyä itselleni, että löytyisikö meiltä toisia kottikärryjä lainaan? Kammiolla on yleisesti tämmöisistä paikoista varmaan Suomen paras backline, mutta kottikärryjä ei valitettavasti löydy, heh! Huuliharpun sen sijaan pystyin lainaamaan, joka pääsi imurin kaveriksi tuuttaamaan "vapaamielistä" jazz bluesia, ja toiset kottikärrytkin oltiin keikalle lopulta saatu. Kilinää, kolinaa, kirskuntaa ja kaikkea mahdollista ääntä saatiin kuulla. Meininki lavalla kaoottinen ja hikikarpalot valuivat artistien otsilla, mutta koskaan ei tuntunut siltä, etteikö tässä tiedettäisi mitä tässä tehdään. Aikaisemmin mainitsemani materiaaleihin ja äänilähteisiin perehtyminen on oletettavasti Boyfriendsillä myös vahvana ja menee täten yhteen vuoden suosikkikeikoistani.
Turusta lähti mukaan uusi Tahma-kasetti. Poltetut ja limaiset kansipaperit sekä kierrätyskasetti formaattina kunniaan. DIY or DIE! Siitäkin huolimatta toivoisin, että joku julkaisee tämän. Tässä on ns. Tahma-cut upia jota keikoillakin on kuultu. Ja hyvin märkää kasettiluuppia. Kunnolla volaa stereoihin niin feedback kirkuu sopivasti! Jos Tahman livevedoista tuttu meininki maistuu luulisi tämänkin maistuvan.
Quote from: kamariherra on November 12, 2024, 12:55:53 PMMax kertoi myös nauttineensa reissunsa aikana myös sahtia, mistä heitän kyllä Sarvelle kunnon propsit!
Sahtia tarjosi joku muu Helsingissä. Toin miehelle hesan keikalla sixpakin sandelsia ja mies oli niin otettu ko liemen mausta että Sarvessa tehtiin noisecastiä varten haastattelua ja siihen hankin siihen liukkariksi 24x paketin sandelsia. Artisti veti varmaan 3h aikana 3 tölkkiä, kun taas itse raapaisin ehkä 15. Amerikkalaiset katsoivat aika ihmeissään kun sandels lorisi kurkkuun fennomaanisella vimmalla. Haastattelu nyt artistin tarkastettavana, kun oli sitä mieltä että humalatila saattoi pistää kertomaan juttuja joita ei tarvitsisi laittaa julkiseksi. Tuli varsin hyvää noiseasiaa ja miehellä aika erikoisia näkökulmia tekemiseen ja siihen millaiset asiat kolisee.
Quote from: FreakAnimalFinland on November 12, 2024, 04:44:42 PMQuote from: kamariherra on November 12, 2024, 12:55:53 PMMax kertoi myös nauttineensa reissunsa aikana myös sahtia, mistä heitän kyllä Sarvelle kunnon propsit!
Sahtia tarjosi joku muu Helsingissä.
Sahdista propsit kuuluvat señor Atrophistille.
Quote from: merta on October 29, 2024, 11:52:49 AMEnnakko varoituksena
22.2 2025 lahdessa olisi tarjolla taas viimaa ja villasukkia
Lavalla:
Marja Ahti
Aprapat
Heppakirjat
Nuori Veri
Samuli Näsi
ja Näsiä
15€
byob
Jne
Eventti sivulle tulossa myöhemmin
Tänne on kyllä saavuttava, olettaen, että samassa elokuvateatterimestastassa kuin viimeks. Nuori Veri siinä miljöössä... huhhuh!
Taanoin kun Amek-Maj taisi pähkäillä onko nyt takki tyhjä noisen nauhoitusten osalta, kyllä sieltä saatiin raavittua inspikset kasaan sillä tämä uusi Hiisi prod CD on kyllä todella kovaa kamaa! Artistilla on ollut kyky sekä säilyttää tiettyä tunnelmaa ihan sieltä ekasta kasetista lähtien, mutta aina jotenkin yllättää ja polkaista ihan jotain uutta kehiin mitä ei oikein muut tee. Tällä levyllä varsin nerokkaita ratkaisuja ja jos ei vielä hallussa, 100kpl CD painos lienee aika lailla Amek-Majn pienimpiä painoksia mitä julkaisuja tullut, joten ei varmaan kauaa kerää pölyä lafkalla tai distroissa.
Quote from: FreakAnimalFinland on November 14, 2024, 04:53:51 PMTaanoin kun Amek-Maj taisi pähkäillä onko nyt takki tyhjä noisen nauhoitusten osalta, kyllä sieltä saatiin raavittua inspikset kasaan sillä tämä uusi Hiisi prod CD on kyllä todella kovaa kamaa! Artistilla on ollut kyky sekä säilyttää tiettyä tunnelmaa ihan sieltä ekasta kasetista lähtien, mutta aina jotenkin yllättää ja polkaista ihan jotain uutta kehiin mitä ei oikein muut tee.
Varsinkin ensimmäinen kappale löi ällikällä kun levyn pari päivää sitten laitoin pyörimään. Romun ja kolinan ääriviivat ja tilan ääni (liekö tila vai joku ontto esine, ken tietää) paremman sanan puutteessa hengittävät hienosti. Ei turhaa hätiköintiä. Jos joskus on pohtinut mitä on dynaaminen ääni niin väitän, että tämä on. Eräällä tapaa tulee jopa ruotsimeiningit mieleen, mutta omilla erikoisilla piirteillä. Levyllä on muutenkin hienoja kohtia luuppien kera. Hyvä levy!
Englanninkielinen jakso ilmestyi. Mr. Noisecast ei ehtinyt etelään joten pikaisessa aikataulussa sovittiin Max Eastman haastattelu Lahteen. Tuttuun tapaan jutustelu nojaa suht vahvasti myös suominoisen suuntaan ja kaikenlaiseen asiaan liittyvään, mutta myös paljon muuta. Mies droppailee artistien ja lafkojen nimiä mitä harvemmin kuulee mainittavan ja kertoo noisen tekemisestä, julkaisemisesta ja diggailusta, plus matskunsa ideoista ja monenlaisesta. Vaikka olisi kuunnellut WCN haastiksen, väittäisin että haastattelu kannattaa tsekkailla. Se on tehty hieman eri kulmasta ja ns suoraan asiaan eikä jäädä lämmittelemään henkilöhistorialla tms.
Quote from: MT on November 16, 2024, 01:48:27 PMNOISECAST EPISODE 16
https://youtu.be/iOHb1RGqVwM
Another Noisecast special episode in english. Max J. Eastman was on tour in Finland, and Mikko of Sarvilevyt had a very interesting discussion with Max about his noise activities, excellent Tribe Tapes label and noise culture. Also one interesting subject is about the lack of writing about noise online, role of discussion forums and his Finland connection.
Releases that are being discussed in the intro are;
Finno-Ugrian Suicide Hypothesis - Kansamme Kuolema
Haaska CDr
Parasocial Juche tape
Oli kyllä oikein mainio jakso -- taitaa olla pisin tähän mennessä, jos pari kahdessa osassa julkaistua ei lasketa?
Ei silti missään nimessä tunnu liian pitkältä, vaan säännöllisen Sandels-tölkkien sihahdusten tahdittamaa jutustelua oli ilo kuunnella. Päällimmäinen vaikutelma on asialleen erittäin omistautuneesta kaverista, jolla on vankka tietämys paitsi omasta kentästään, myös varsinkin nuoreksi kundiksi todella laaja yleissivistys. Jung, Baudrillard ja Pärt taidettiin namedropata kuin proverbiaaliselta apteekin hyllyltä?
Haluamatta mennä sen kummemmin asioiden edelle: jos joku missasi keikat tällä kertaa, vaikuttaa varsin todennäköiseltä että ensi vuonna tulee uusia mahdollisuuksia. Palataan tähän myöhemmin.
Mites Filthwomb viime lauantaina? Tämä olisi kiinnostanut.
Quote from: Heppakirjat on November 15, 2024, 07:33:08 AMQuote from: FreakAnimalFinland on November 14, 2024, 04:53:51 PMTaanoin kun Amek-Maj taisi pähkäillä onko nyt takki tyhjä noisen nauhoitusten osalta, kyllä sieltä saatiin raavittua inspikset kasaan sillä tämä uusi Hiisi prod CD on kyllä todella kovaa kamaa! Artistilla on ollut kyky sekä säilyttää tiettyä tunnelmaa ihan sieltä ekasta kasetista lähtien, mutta aina jotenkin yllättää ja polkaista ihan jotain uutta kehiin mitä ei oikein muut tee.
Varsinkin ensimmäinen kappale löi ällikällä kun levyn pari päivää sitten laitoin pyörimään. Romun ja kolinan ääriviivat ja tilan ääni (liekö tila vai joku ontto esine, ken tietää) paremman sanan puutteessa hengittävät hienosti. Ei turhaa hätiköintiä. Jos joskus on pohtinut mitä on dynaaminen ääni niin väitän, että tämä on. Eräällä tapaa tulee jopa ruotsimeiningit mieleen, mutta omilla erikoisilla piirteillä. Levyllä on muutenkin hienoja kohtia luuppien kera. Hyvä levy!
Mulle tuli jotenkin sellainen "Amek-Maj plays Violent Shogun"-fiilis. Oon tottunut Amek-Majlta odottamaan sellaista harsh noise-ilottelua niin tää oli jotenkin hiukan haastavampi, mutta hyvä levy kyllä!
Eastman-Noisecastista tulin kirjoittamaan; mahdollisesti paras Noisecast-jakso tähän mennessä. Helvetisti tuli samoja keloja mitä itsekin joskus pyöritellyt. Yllättävän usein kuulee tyypeistä jotka on uransa alkupuolella luulleet suunnilleen keksineensä noisen niin toi perehtyneisyys historiaan miellytti kovasti. Aikoinaan kun olin WCN-podcastin haastattelussa niin jätin namedroppaamatta mm.60-luvun kokeelliset/elektroakustiset hommat koska pidin itsestäänselvänä että kaikkihan nyt sen verran on skenen historiaan tutustuneet. Myöhemmin on tullut selväksi että näin ei ole, poikkeuksena 70-luvulla syntyneet suomalaiset jotka vaikuttaa kaikki kulkeneen kirjaston "musiikkikulttuurien sulautumat"-hyllyn kautta.
John Hudakin nimeä ei kovin usein nykyään kuule. Itelle on jäänyt erityisesti mieleen että ensimmäinen NETTIJULKAISU joka tuli vastaan oli Hudakia. Saittia en muista, vuosi oli ehkä -99 ta-00 mutta oli wav-audiolinkit ja jpg, joka oli tulostusvalmis kansi leikkuuviivoineen. Näistä tehty CDR hyllyssä yhä.
Summ summarum; helvetin mukava oli kuunnella asiantuntevaa keskustelua.
Ennakkovaroitus koskien tulevaa STEEL RÄÄSEIKKÖ AROUND OULU III -tapahtumaa! Tulevassa Steel Rääseikössä esiintyvät Nostoväki, Decondition, Vigilantism sekä Jumalainen Kullervo, tarkemmat infot seuraavan linkin takaa:
https://special-interests.net/forum/index.php?topic=13697.0
TG1 CD ja TG Third mind movements CD, näistä tuli irtonaiset pahvikansi CD:t ja olisiko myös molemmista vinyylit ekaa kertaa? Ainakin jälkimmäisestä tupla LP formaatissa. CD:llä matsku soi isolta osalta saumattomasti, joten jää nähtäväksi miten LP versio editoitu. Tuleeko jotain feidejä tms. TG1 tuli alunperin 1986 CD formaatissa ja ei taida olla mitään muita versiota ollut kuin vasta nyt. Mukana 1986 booklet liner notes ja kuvat. Kaikki jäsenet kirjoittelee sen ajan kommentit bändistä ja lafkasta. Alkuun kun kuunteli 1979 nauhoitukset ja perään lähti 2007 live matskut, hetken aikaa olikin fiilis että aika yllättävän lähellehän tässä se yleinen fiilis on jäänyt. Lähinnä teknologiset innovaatiot muuttaa soundia, mutta kyllä lopulta tulee selväksi että 1979 sessiot kestäneet aikaa huomattavasti paremmin kuin nyt jo hieman "ompas aika 2007" soundinen nauhoitus, heh!
Quote from: kamariherra on November 14, 2024, 01:35:19 PMQuote from: merta on October 29, 2024, 11:52:49 AMEnnakko varoituksena
22.2 2025 lahdessa olisi tarjolla taas viimaa ja villasukkia
Lavalla:
Marja Ahti
Aprapat
Heppakirjat
Nuori Veri
Samuli Näsi
ja Näsiä
15€
byob
Jne
Eventti sivulle tulossa myöhemmin
Tänne on kyllä saavuttava, olettaen, että samassa elokuvateatterimestastassa kuin viimeks. Nuori Veri siinä miljöössä... huhhuh!
Sama mesta kuin viimeksi ja päiväsellä kulmantakana GP-O dokkaria 13:30.
Viime päivinä tullut kahlattua läpi sellaisia oudomman musan levyjä jotka jäänyt noisemanian keskellä pinoihin lojumaan ja odottamaan. Jimi Tenor and his Shamans "diktafon" LP tuli bongattua Joensuun Popdivari Vuoromies liikkeestä parillä kympillä. Muistikuva oli että tämä 1989 ilmestynyt levy oli outoa kamaa ja... no, onhan se! Parhaimmillaan kyseessä jopa jonkinlaisen industrial-post-punk perkussio myllytyksen helmi, mutta lisäksi on niitä sietämättömiä bile funk biisejä, heh. Ei huono, mutta itselleni juuri sellainen kuriositeettijulkaisu jonka perustelu on lähinnä että vanhempi Suomalainen julkaisu jossa riittävän kokeellinen meno ja historiallisia kytköksiä.
Toinen oli Pelle & Romantiks "Konerunoja" LP. Ostin runokirjan silloin kun se ilmestyi ja olin törmännyt kirjaan Ylen jutussa. Vaikka kirja on puhtaasti ironiaa ja ivallista matskua, se on sellainen like cut & paste Paavolaisen ja kumppanien hommista, että tavallaan yhdistyi parikin hyvää kulmaa. Ensinnäkin, Paavolaisen omat ja miehen esittelemien tekijöiden futuristinen ja moderni myllytys on edelleen niin elinvoimaista että jopa ironian läpi niistä välittyy tietty fiilis. Toisaalta, se että maailma on muuttunut niin radikaalisti että moni futurististien ja modernistien optimismi ja vauhtiharha sata vuotta myöhemmin on muuttunut hieman ankeaksi. Edelleen nyt, ajatus nahka-kypärässä moottoripyörällä tuntematonta valloitusta kohti kiitävä hahmo ja leningit tuulessa lepattaen huulipunalla koristellut naiset vinkkailee silmää.. on toki äärihyvä, mutta tulevaisuus toi äänettömällä lelulla ratsastamista huomioliiveissä ja teflonpintaiset nukkemaiset ihmiset ahdistuneena tarkoituksettomissa yksiöissään... Noooh, levy tuli myöhemmin ja odotellessa pääsi unohtuman, mutta olikohan Pertin Valinta mistä se osui kätöseen? Itse assosioin levyn parhaimmillaan Boyd Rice sooloilla olevaan vibaan, jossa kieli poskessa runoillaan jazz pätkien päälle. Eli, parhaimmillaan todella hyvää, pahimmillaan hirvittävää ja raivostuttavaa. Tämä ei tietenkään ole vain negatiivinen ajatus, sillä itse ainakin kahlaan läpi paljon raivostuttavan rajalla olevaa matskua, ettei taiteen kokeminen ole pelkkää puhdasta mielihyvänappulan ränkkäämistä.
Jos aihe kiinnostaa, LP levy varmasti vielä saatavilla, Netistä löytyy spotify puolelta. Myös soundcloudissa maksumuurin takana. Melkein paras aloittaa tekijän haastattelusta jossa kuulee pätkät runoista, mutta ei sitä LP:n tyylistä missä pääasiassa musa kokoajan taustalla. Mielenkiintoisinta kirjasta kerrotut taustat:
https://areena.yle.fi/podcastit/1-62648896
Soitin eilen Haudat-keikan eräissä yksityisbileissä. Mestassa oli ihan kunnollinen, isohko PA, joten oli mukava höylätä menemään. Tuli samalla koeponnistettua ekaa kertaa tuollaisilla äänenpaineilla setuppi, jossa olen käyttänyt sanelimen mikkiä liveäänilähteiden, siis sellaisen romukopan, mikittämiseen. Ei muuten kannata, heh! Soundi laitteessa on sinänsä todella korvanmyötäinen, mutta tuli huomattua, että sen mikki poimii tehokkaasti aivan kaiken tilassa kovaa soivan äänen, joten settiin kaavailemani hienovaraisempi dynamiikka meni heti kättelyssä roskiin. Eipä silti, olen yhä sitä mieltä, että live-tilanteisiin usein liittyvä tarve vähän improvisoida tilaan ja PA-laitteistoon reagoivan tekniikan kanssa on itse asiassa yksi antoisimpia aspekteja live-noisen tekemisessä.
Mutta mutta, toimisikohan esimerkiksi jokin rumpu/tomimikki pistemäisempään äänten poimintaan livenä? Kokemuksia? Olisi kokonsa puolesta hyvä, ja kiinnitys taitaa usein hoitua jollain klipsisysteemillä tai ruuvimekanismilla, mikä olisi näppärää. Kontaktimikki ei oikein palvele tarkoitusta, jos lähteinä on mukana muutakin kuin hyvin soivia (metalli)pintoja.
Veikkaan että laitteessa on joku pikkuinen konkkamikki jonka tarkoituksena lienee ottaa sanelu/keskustelu talteen vaikka ei olisi ihan huulilla. Voi olla että ihan perus dynaaminen mikki ei kerää ympäristön ääntä samaan tapaan, vaan lähinnä suoraan edessä ja lähellä olevan?
Dynaamisen perus laulu/instrumentin nauhoitus mikin soundikin monesti paljon coolimpi kuin kontaktimikin. Toki riippuen mitä haluaa.
Viime aikoina kuullut rapsaa parilta muultakin yksityistilaisuudessa ja hyvin erikoisissa tilanteissa soittaneilta. Vaikka tilanteet rajaa pois isompien lössien osallistumisen, niistä on hauska kuulla ja voisin kuvitella että myös muitakin inspiroivan!
Quote from: FreakAnimalFinland on November 24, 2024, 03:24:16 PMVeikkaan että laitteessa on joku pikkuinen konkkamikki jonka tarkoituksena lienee ottaa sanelu/keskustelu talteen vaikka ei olisi ihan huulilla. Voi olla että ihan perus dynaaminen mikki ei kerää ympäristön ääntä samaan tapaan, vaan lähinnä suoraan edessä ja lähellä olevan?
Dynaamisen perus laulu/instrumentin nauhoitus mikin soundikin monesti paljon coolimpi kuin kontaktimikin. Toki riippuen mitä haluaa.
Joo, siis sinänsä se toimii juuri niin kuin on tarkoitettukin. Tuo minun nauhurini on vielä leso STEREO-mikillä varustettu C-kasetteja syövä malli. Joku Ylen kilpi siinä on selässä. Toimii hienosti sekä tila/kenttä-äänityksiin että lähietäisyydeltä erilaisten pisteäänien poimimiseen.
Oon välillä käyttänyt noita perus dynaamisia mikkejä livenä, mutta vaatii melkein ständin, että vapautuu molemmat kädet äänilähteiden ja muun laitteiston operoimiseen. Ständin käyttö puolestaan on jotenkin jo lähtökohtaisesti apeaa hommaa. Seuraavaksi kattauksesta varmaan löytyy joku nuottiteline, kun tuolle tielle lähtee.
Mutta joku tällainen voisi lähteä testiin:
https://www.thomann.de/fi/t-bone_cd_55.htm
Quote from: Manhog_84 on November 18, 2024, 05:19:58 PMMites Filthwomb viime lauantaina? Tämä olisi kiinnostanut.
Se oli sellainen hyvin kehityskelpoinen setti! Homma mikä vaatisi säätöä on vielä laulu/noise balanssien säätö ja homma mikä 3 hengen kokoonpanossa livenä muutenkin haastava, että kaikkien tasot olisi "ideaalit". Hitaasti ja hiljaisemmin lähtenyt setti, mihin ensin tuli hieman liian kovaa vokaalit, sitten noiset lähti kohdilleen ja hieman ehkä Young Hustlers / Alfarmania / Iron Clad vibaisesti useamman eri soundisen laulajan yhteistä mylvimistä. Jopa yllättäen, parhaita elementtejä oli putken kilkuttelu! Se jos mikä on noisessa oikein loppuvastus osaston hommia saada kuulostamaan järkevältä. Isompikin putki on usein nolohko kilaus, jonka näin "been there done that"-tyyppisesti tietää. Nyt kuitenkin se kilaus ja perässä seurannut reverbi oli jotenkin hienosti "tonaalinen" elementti joka ei varmasti yrittänytkään olla rujoa räimettä, vaan juuri sellainen piinaava sointi. Videomatsku oli karkeaa kuvastoa ja kyllä kommandopipomiehet kettinkien kanssa räimimässä pellinpalaa on ihan tervetullut vaihtelu kaiken muun oheen! Ei näitä nyt kuitenkaan kovin usein pääse näkemään. Jos projekti saisi tämän setin nauhalle treeniksellä kunnon soundilla, veikkaan että kuuntelijoita olisi ja itsekin kyllä pyöräyttelisin.
Quote from: bad milk on November 24, 2024, 05:32:21 PMMutta joku tällainen voisi lähteä testiin:
https://www.thomann.de/fi/t-bone_cd_55.htm
Itselläni saattaisi olla joutavana läjä tuollaisia mikkejä. Ei tosiaan mitää kalliita ja soundi sellainen aika neutraalin ankea, heh! Etuna juuri se ettei hifisti ota mitään etäisiä sivuääniä.
ei ole tarkoitus spämmätä topiccia tukkoon, mutta hieman ihmetytti että podcasti missä puhutaan noisesta ja kukaan ei ole ainakaan minun nähdäkseni asiasta maininnut? Yleensä tulee kaikki noiseen liittyvä seurattua aika tiiviisti. Eli alla oleva postaus on Sarven facebookista, mutta aika nihkeä paikkahan some on ja facebook totaalisen out, mutta pistetään tähänkin kun luulisi että noisepodcastit kiinnostaa?!
KAIKKI RAKASTAA YSÄRIÄ - LISÄÄ!
Tuli eilen jatkettua ysäri podcastien kuuntelua ja tämä jaksohan tuli jo kesällä, mutta eipä ole kukaan minulle suositellut, joten voin olettaa että lukijoissa monta jotka eivät myöskään ole kuulleet siitä. Jakso ottaa kiintopisteeksi Sonic Youthin, mutta bändihän ei ole varsinaisesti ysäribändi, mutta kulma onkin mielenkiintoisempi:
"Moni ei ostanut 80-luvulla Sonic Youthin levyjä, mutta jokainen joka osti, perusti vaihtoehtorockbändin 90-luvulla. Sonic Youth on ysärirokille Velvet Underground.
Vieraana on musiikin monitoimimies, muusikko, radiojuontaja, ohjelmapäällikkö, DJ ja Tampereen elävää musiikkia elävöittävä Janne Laurila."
Tietäen hieman mikä mies Laurila on, noiden mainittujen asioiden lisäksi, pystyi olettamaan että jutussa tulee olemaan mielenkiintoisia juttuja. En väitä etteikö nuo mainitut asiat olisi merkityksellisiä, mutta itselleni miehen tekemiset noisen saralla on taatusti kiinnostavampaa kuunneltavaa! Mies mainitsee Savage Gospelin jonka tiimoilta tulee ihan mukavasti asiaa. Tarkempaa raporttia omista vanhoista noiseista ei tule, mutta noisea kyllä käsitellään ihan mukava määrä jakson aikana! Mies jossain vaiheessa mainitsee ysärin hommista "noise flyerit imatralta" ja kyllä siinä hieman hymy kävi huulilla kun lojuin paljussa podcastiä kuuntelemassa kaljaa ryystäen. "Hei! Meitsi mainittu!". Oikein kovan luokan noisetietäjät voi yrittää jäljittää millä kokoonpanolla Laurila on levyttänyt pahamaineiselle suomalaiselle noiselafkalle! Kyseinen julkaisu ansaitsisi reissuen ja sitä on ruinattu vuosien varrella monesti, mutta saa nähdä...
Itselleni ei moni tälläinen indie/noiserock/alternative homma ole iskenyt juuri ollenkaan. Jaksossa puhutaan mm. Nirvanasta aika usein. Nevermindin läpilyönti yhdysvalloissa oli siinä 1991 lopussa ja Suomeen bändi tuli festarikeikoille 1992 kesälle, joten eiköhän se siinä kevään aikana ole soinut radioissa aivan helvetisti. Itse olin siinä vaiheessa kovaa vauhtia siirtymässä Kreatorista brutaaliin death metal ja grindcore / noisecore hommiin ja ei kyllä mikään villapaitajätkien rock kiinnostanut yhtään. Vähän sama kuin Pantera. Kaikki itseäni hieman nuoremmat tuntuu palvovan Panteraa yli kaiken, mutta kaiken maailman Exhorderit, Napalm Deathit ja Immolationit oli siinä päräytelty kun Panteraa puski joka tuutista naamalle niin ei edes missään vaiheessa tullut mieleen että sellaisia levyjä pitäisi hankkia.
Toki voivat olla hyviä, mutta homma nimenomaan sellainen että jo ennen ysärin puoliväliä kiinnosti nimenomaan noise hommat siinä määrin piinaavasti että tein jopa virheen että myin ison osan metalli levyistä pois kun ajattelin että ihan turha tässä elämässä enää musaa kuunnella kun melun mahdollisuudet on niin rajattomat että mitäpä sitä jotain riffejä tai melodioita fiilistelemään kun on jo ylittänyt sellaisen homman paljon pidemmälle, tai syvemmälle, miten sen nyt ottaa.
Jaksossa mainitaan useampia noisen kovia tekijöitä ja puhutaan tavoista miten siihen aikaan informaatiota saatiin. Thurston Mooren hommat saa toki paljon huomiota, kun on jakson punaisena lankana. Miehellä on roolinsa myös noisen puitteissa. Todella innokas levynkeräilijä, mutta myös todella kova promoilija. Sana ehkä väärä, mutta sellainen hahmo joka ilmeisesti kokenut lähes velvollisuudekseen käyttää asemaansa pienien ja outojen bändien ylös nostamiseksi. Ei huono tapa! Lämppäreiksi hoideltu outoja rämistelijöitä, zineissä esitelty tuntemattomia tekijöitä, DJ hommissa soittanut ihan kaikenlaista hämärää. Kerran yksi kaveri mainitsi että Thurston oli New Yorkissa vetämässä noise kassu DJ settiä ja kun keikan jälkeen oli käynyt katselemassa sitä kassulaaria mikä oli mukana, silmään oli osunut suhteellisen rare Grunt ysäri kassu. Kun oli ihmetellyt että mistäs tuollainenkin suomi noisen jalokivi löytynyt, Thurston oli tokaissut että saat sen jos haluat. On hyvin mahdollista että satoja tuhansia levyjä omistava jätkä ei ehkä yhtä kassua kaipaa! Tai, toisaalta, voi kaivata.
Eräs tuttu jätkä oli aikanaan ärsyyntynyt että Thurston aina mehusteli jotain amerikan hipster noisea ja selitti että miettinyt jos kurjaa britti voimaelektroniikka sisältävän seuraavan julkaisunsa mainospuheeseen laittaisi selling pointiksi että "Thurston Moore ei ostaisi tätä kassua!". Pidin läppää hieman tarpeettomana, ja ei lafka sitä lopulta käyttänyt, mutta hauskaa oli että kun kassu tuli pihalle, Thurston Moore oli eka jätkä joka sen tilasi! Heh...
Jaksossa puidaan hieman noisen ja voimaelektroniikan eroja ja makutottumuksia. Ei liene mikään ylläri että Laurila asemoituu enemmän sinne elämänmyönteisen harsh noisen suuntaan ja mies suhtautuu terveellä kriittisyydellä kaikenlaisten inhottavien jätkien ruumispino-noisea kohtaan. Oli hauska hetki kun mies mainitsee jollain festarilla nähneensä jonkun "keep power electronics out of my harsh noise" -paidassa ja puidaan hieman sitä machopullistelu osastoa joka sillä saralla saattaa ilmetä. Ehkä kyse oli kuitenkin "Keep industrial out of harsh noise" paidasta? TAI, haluan nähdä jätkän joka pyörii festeillä "keep power electronics out of my harsh noise" paidassa! Kyllä asennepaitoja pitää olla.
Tuota The Ritan tekemää Keep industrial out of harsh noise paitaa on ihmetelty ja naureskeltu siitä lähtien kun se ekaa kertaa ilmestyi kaiken kansan nähtäville. Asiaa puitiin jopa sen ajan noise podcasteissä ja oli hauska huomata miten vaikka ääri-huolestunut Harsh Truths podcastin mies esitti asian olevan juuri tuollainen protesti kaikkea industrial kulttuurin puolelta valuvaa paskaa kohtaan. Eli otaksui vaivasti että kyse on statementistä seksismiä, syrjintää, ihmisarvoa loukkaavaa matskua vastaan jne. Asian tutkimista auttaa jos tsekkaa vaan mitä tekijä itse paidasta sanoi. Silloin aikanaan piti pistää jopa Harsh Truths jätkälle palautetta että mitä sää oikein hourailet noissa jutuissa kun niissä ei ole järjen hiventä. Hommahan oikeasti meni niin että The Rita jätkä sai aina ihmisiltä kutsun tulla noise keikalle ja sitten kun sinne meni, alkaa thump thump thump biitti paukkua. Kanadassa kun ollaan, sellainen Skinny Puppy ja Frontline Assembly on takuulla imetty jo äidinmaidossa ja se industrial musan tanssi biitti tungettuna noisen sekaan ärsytti miestä niin suunnattomasti että heitti vaatimuksen että mitäs jos industrial pidettäisiin erossa noisesta!
Jos mieheltä kysyttäisiin että mitä mieltä naisten esineellistämisestä, ääri rujosta voimaelektroniikasta tms, mies varmasti artikuloi fetissinsä niin tyylikkäästi että sehän kuulostaa vain coolilta, vaikka tarjolla olisi kuristettuja neitokaisia ja keskitysleiristä nimensä napanneen italia surinan palvontaa.
Pidän itse tavallaan hassuna sitä tilannetta, miten "vaihtoehtoväki" palvoo niin täysillä Incapacitants johtomiehen ammattia. Toki se on hauska lisä ja bändi on ehdottomasti kaiken palvontansa ansainnut. Itsekin haalinut kaiken mahdollisen matskun mitä vaan kätöseen saa ja pidän yhtenä merkittävimmistä alan bändeistä, mutta jos jotain elämäniloisen ja coolin esimerkkinä pidetään investointipankkiirin ammattia... niin, se on vähän kuin kiukuta seksismistä ja huonosta käytöksestä, ja boikotoida vaikka lafkoja joilla joskus joku epämiellyttävä julkaisu, mutta hymy huulilla vinguttaa luottokorttia amazonin suuntaan, tai oikein ilakoida kun pääsee hyötymään kiinan orjatyövoimalla duunatusta roskasta. On toki mahdollista että ihmiset eivät niinkään palvo investointipankkiiria vaan sitä hauskaa "ristiriitaa" että pankkiirikin voi olla melujätkä, joka on toki hauska lisä. Mutta jos nyt oikein mietittäisiin sellaisia oikean maailman problemaattisia (heh!) juttuja, itselleni tuntuu hassulta että monet oikeasti hyvin haitalliset asiat kelpaa oikein mukavasti, kun taas inho kohdistuu johonkin tavallaan hyvin triviaaliin asiaan, vaikka äänilevyyn jossa ihan hitusen karkeampi kuva kannessa kun taas se varsinainen totaalisen tuhon järjestelmä aiheuttaa enemmän vaan olankohautuksia?
No, eipä sitä tarvitse alkaa juuri moralisoimaan, mutta asian pohtiminen voi olla välillä ihan hauskaa puuhaa! Laurila kertoo podcastissä myös Lydia Lunchin viimeisimmästä suomen vierailusta. Muistelen että se tapahtui päälekkäin jonkun muun kanssa. Joskus kerroin kaverille että olisi levyhyllyssä suht iso pino Lydia Lunch spoken word levyjä, mutta moni levy on sellaista traumojen läpikäymistä tai nalkuttamista että voiko sitä varsinaisesti nautinnokseen kuunnella? Ei välttämättä ainakaan hauskaa! Silti tämäkin hahmo on itselleni aika kultti sankari. Ja miten voisi olla olematta kun kovien Cinema of Transgression pätkien tähtenä niin ihku ja musahommissa jos voi namedroppailla yhteistyökuviot Sonic Youthin, Einstürzende Neubautenin, Nick Caven ja Rowland S. Howardin kanssa, kyllä siinä on aika kova luu kyseessä. Aikanaan kun Lydian kanssa oltiin samalla keikalla, rouva oli todella kiukkuinen suurimmalle osalle venuen tyypeistä, mutta syystä tai toisesta oli hyvin myötämielinen Sadion miehistöä kohtaan. Kun vedettiin takahuoneessa nahkamaskit päälle ja meitsi könyää vessasta ilman paitaa, nahkatakissa ja nahmamaskissa, Lydia Lunch kääntyy katsomaan ja tokaisee "Now I like you guys even more". Siitä vaan sitten lavalle tarjoamaan jos ei silkkaa ihmisarvon halveksuntaa, ainakin matskua jossa vähintään sen arvon pitämistä hyvin vaihtelevana ja tapauskohtaisena määreenä.
https://open.spotify.com/episode/7heo7imMR4wdZMHWxyn1Mz
(jonka perään hieman mehusteltu myytäviä levyjä)
Oon jo tovin ollut sitä mieltä, että joku valtavirtaisen maailman hyväksynä sijoituspankkiiri on huomattavasti elämälle vieraampi ja ennen kaikkea vaarallisempi entiteetti kuin joku epäilyttävä ja "ongelmallinen", totaalisesti marginaalissa operoiva yksityishenkilö! Päädyin viime viikonloppuna keskusteluun, jossa tietyissä PE ja noisehommissa läsnä oleva karkeus nähtiin jonkinlaisena "edgyilynä". Toki se voi jossain tapauksissa näyttäytyä sellaisena, mutta yleistävänä kannanottona se on kyllä hieman... laiska?
Toi "Keep industrial out of Harsh Noise" -splittipaita on mielestäni kyllä oiva osoitus kunnon julistuksen voimasta, jo sen perusteella että miten tämä on jo aiemmin herättänyt kuhinaa sekä keskustelua internetissä. Olen itsekin päätynyt keskustelemaan aiheesta, kun olen samanlaista paitaa julkisesti pitänyt päällä. Se on hyvä että keskustelua herää!
Oon pari päivää ollut Iron Fist of the Sun -psykoosin kourissa. Helvetin hyvä projekti, omiksi suosikeiksi ovat nousseet pitkäsoitot Who Will Help Me... sekä Family Survival Strategy. Näissä on melko uniikki tunnelma ja soundi, harvan sähköinen yleissoundi toimii ja sitä korostaa tällainen kuiva kka linjasoundi. Hienosti sovitettua ja linjakkaasti toteutettua power electronics -soundia, paino sanalla electronics! Hyvin addiktoivaa ja monitasoista ääntä, nämä pitää ehdottomasti hankkia fyysisinä julkaisuina.
Tyhjä Pää sekä The Kolmas soitti keikat Oulussa entisessä tissibaarissa, nykyään jonkinsortin pop-up tapahtumapaikka. Ehkä eniten silmiinpistävä asia oli yleisön puute, paikalla oli itseni mukaan lukien KOLME maksanutta! Kävi kai teemaan, The Kolmas jne... heh! Tyhjä Pään setissä riitti tavaraa, roipetta ja kilometrimitalla piuhaa. Setissä ei sinänsä ollut mitään vikaa, mutta ehkä hieman liikaa soundin hakemista ja niitä hyviä kohtia mehusteltiin todella vähän. Ehkä liika keskittyminen gearinpaljouteen verotti soundien fiilistelyä, en tiedä? The Kolmas taas oli aivan suvereeni, ei mitään ylimääräistä vaan pelkkää asiaa. Isot bassobiitit jyskäsi ja päälle maalailtiin monenlaista syntikkakuviota, levyiltä tuttua hommaa mutta livenä vaan vielä parempaa. Viimeinen biisi oli Kolmas Musiikki CD:ltä tuttu huutobiisi, kerrostettuna loopperiin moninkertaiset Lenen huudot sai lopun tuntumaan todella maaniselta, todella mainio lopetus. Keikkaa katsellessa tuli mieleen että Läjäkin kellottaa jo 66 vuotta, ja keikkaa painetaan samalla tasaisella tahdilla. Melekonen voimahahmo, pakko arvostaa.
Jäi tosiaan vaan ihmetyttämään miten näin kovalle keikalle ei löydy yleisöä Oulun kokoisessa kaupungissa, luulisi täällä nyt olevan edes muutaman noisediggari itseni lisäksi. No, näin tällä kertaa, heidän tappionsa. Narisen lisää Noisecastissa vielä.
21.2.25 15540 Lahti
Niinkuin tossa hieman aiemmin suunnittelin niin ennen Villasukkia otetaan löysät pois!
Lämpimästi tervetuloa jokaiselle säädylle, kylänmiehelle sekä tuntemattomille.
Paikka on mainio juhlistaa syntymäpäiviäni, sekä tuutata ääntä. Se on vuokrattu vuorokaudeksi, joten sisätiloissa yöpyminenkin mahdollista.
Semi-julkinen kiitokseni jo etukäteen esiintymään suostuneille! Sekä pieni huomautus, että joudun ehkä jonkinlaista osallistumismaksua muilta kuin artisteilta pyytämään, ettei mun tarvi ihan kaikkee kustantaa. Vaikka haluaisin..
Ylpeänä ilmoitan;
Haudat
Jazzhand
Kitu
Mogao
Moozzhead
Rotat
Umpio
Quote from: MT on November 26, 2024, 10:40:59 PMTyhjä Pää sekä The Kolmas soitti keikat Oulussa entisessä tissibaarissa, nykyään jonkinsortin pop-up tapahtumapaikka. Ehkä eniten silmiinpistävä asia oli yleisön puute, paikalla oli itseni mukaan lukien KOLME maksanutta! Kävi kai teemaan, The Kolmas jne... heh! Tyhjä Pään setissä riitti tavaraa, roipetta ja kilometrimitalla piuhaa. Setissä ei sinänsä ollut mitään vikaa, mutta ehkä hieman liikaa soundin hakemista ja niitä hyviä kohtia mehusteltiin todella vähän. Ehkä liika keskittyminen gearinpaljouteen verotti soundien fiilistelyä, en tiedä? The Kolmas taas oli aivan suvereeni, ei mitään ylimääräistä vaan pelkkää asiaa. Isot bassobiitit jyskäsi ja päälle maalailtiin monenlaista syntikkakuviota, levyiltä tuttua hommaa mutta livenä vaan vielä parempaa. Viimeinen biisi oli Kolmas Musiikki CD:ltä tuttu huutobiisi, kerrostettuna loopperiin moninkertaiset Lenen huudot sai lopun tuntumaan todella maaniselta, todella mainio lopetus. Keikkaa katsellessa tuli mieleen että Läjäkin kellottaa jo 66 vuotta, ja keikkaa painetaan samalla tasaisella tahdilla. Melekonen voimahahmo, pakko arvostaa.
Jäi tosiaan vaan ihmetyttämään miten näin kovalle keikalle ei löydy yleisöä Oulun kokoisessa kaupungissa, luulisi täällä nyt olevan edes muutaman noisediggari itseni lisäksi. No, näin tällä kertaa, heidän tappionsa. Narisen lisää Noisecastissa vielä.
Nuo Klonkan arki-iltojen soittoajat ovat todella elämänvastaiset näin perheelliselle ihmiselle! Oliko niin, että Tyhjä Pää aloitti 22.30 ja The Kolmas jopa 00.30? Ikävä kyllä just tämä karsi itteni osallistujien joukosta.
Aikanaan aukioloajoille oli ajateltu perusteiksi, käsittääkseni, että kun on auki pidempään, ihmiset juo pidempään. Jos bändit lopettaa liian aikaisin, ei sinne soittojen jälkeen enää jää ketään. Näin voi hyvinkin olla, mutta epäilen että mahtaako enää nykyään EDES viikonloppuisin ihmiset lähteä baariin jotenkin alkuillan varhaisina tunteina, vaan ennemminkin ryystetään kotona pohjia siihen asti että lämppärit aloittelemassa... tai jopa lopettelemassa? Itse olettaisin että aikaisemmalla keikalla menisi juomista enemmän, kuin yömyöhään ja lisäksi tarkoittaisi että ties vaikka duunarit ja muutkin ihan aikuiset ihmiset ehtii käydä.
Henk koht kohtuullisen helppo touhuta päivästä riippumatta, mutta tiedän että suurin osa aamu kuuteen töihin menevistä kavereista ei kyllä baarissa luuhaa arkena keskiyön jälkeen ellei ole joku kerran elämässä -henkinen artisti paikalla.
Uusin SUTCLIFFE NO MORE, Campaign 2024 CD soi juuri. Ei huono! Hieman sellainen death mask aikakauden SJ yhdistetty nykyajan vokaaleihin. Käytössä WASP, inisevää feedback kidutusta, jotain muutakin elektroniikkaa, mutta ei sellaista värikästä ja nykyaikaista, eikä elektro-akustista soundia. Siinä mielessä mennään vanhan SJ soundin suuntaan, mutta toisaalta vokaalituotanto ei ole mitään kasari alun rujoutta ja lyriikka on myös myöhempien aikojen tarinankerrontaa. Synkkää tekstiä kyllä ja pitää makustella lisää. Miekkoseltahan ilmestyi juuri Timelessin kustantamana kirja jossa taitaa olla pitkältä SJ lyriikkaa ripoteltuna hieman runokirjamaiseen formaattiin.
Quote from: Commander15 on November 27, 2024, 09:07:03 AMNuo Klonkan arki-iltojen soittoajat ovat todella elämänvastaiset näin perheelliselle ihmiselle! Oliko niin, että Tyhjä Pää aloitti 22.30 ja The Kolmas jopa 00.30? Ikävä kyllä just tämä karsi itteni osallistujien joukosta.
Parhaita soittoaikoja olisi klo 13-16 arkisin. Harva järkkää tollasta. Ollaan töissä maleksimassa mieluummin ;D. Tosin 8raidassa oli just viime viikolla, ja pääsin paikanpäälle kattomaan ihmeääntä (Lehtisalo/Nousiainen), josta pitkää videotakin tulossa kunhan toinen heistä jaksaa vastailla, että onko ylipäätään ok laittaa sitä esille. Ehkei tarvis kysyä, mutta ajattelin nyt kuitenkin.
Quote from: mag-maa on November 27, 2024, 07:29:11 PMQuote from: Commander15 on November 27, 2024, 09:07:03 AMNuo Klonkan arki-iltojen soittoajat ovat todella elämänvastaiset näin perheelliselle ihmiselle! Oliko niin, että Tyhjä Pää aloitti 22.30 ja The Kolmas jopa 00.30? Ikävä kyllä just tämä karsi itteni osallistujien joukosta.
Parhaita soittoaikoja olisi klo 13-16 arkisin. Harva järkkää tollasta. Ollaan töissä maleksimassa mieluummin ;D. Tosin 8raidassa oli just viime viikolla, ja pääsin paikanpäälle kattomaan ihmeääntä (Lehtisalo/Nousiainen), josta pitkää videotakin tulossa kunhan toinen heistä jaksaa vastailla, että onko ylipäätään ok laittaa sitä esille. Ehkei tarvis kysyä, mutta ajattelin nyt kuitenkin.
Tollanen klo. 13-16 välissä tapahtuva matineakeikkahan ois kovaa kamaa: vireystila on yleensä vielä kohillaan noihin aikoihin ja ois jopa helpompi irrota velvollisuuksista tollaiselle keikalle, heh! Mut joo, nää on näitä ja tilanteet elää.
Pitänee tyypata toi Nousiaisen ja Lehtisalon yhteislevytys, vaikka on väkevä ennakkoaavistus siitä ettei toi oo ihan omaan makuuni.
https://magicnousiainenandwonderfullehtisalo.bandcamp.com/album/cafetic-atom
Quote from: Commander15 on November 27, 2024, 08:34:55 PMPitänee tyypata toi Nousiaisen ja Lehtisalon yhteislevytys, vaikka on väkevä ennakkoaavistus siitä ettei toi oo ihan omaan makuuni.
https://magicnousiainenandwonderfullehtisalo.bandcamp.com/album/cafetic-atom
Pidän erittäin paljon Jukka Nousiaisen muista jutuista. Tämä tipahtaa kuitenkin sellaiseen jännään lokeroon, jossa periaatteessa ihan korvanmyötäinen ääni jää kuitenkin puolimatkaan. Tällaista musiikin ja epämusiikin väliinputoajaosastoa korvaani. Esimerkiksi Randy Greifin The Shadow Traders on mielestäni erinomainen tekele. Siinä ollaan tarpeeksi vahvasti kuitenkin aika perinteisten musiikillisten asioiden äärellä, joskin tulokulma on varsin kotikutoinen, tunnelmallinen ja miellyttävä. Kyseinen levy ei olisi ollenkaan parempi, jos siinä olisi vaikkapa vähän enemmän jotain epämusikaalista hälyä ja melua. Päin vastoin se varmasti putoaisi samanlaiseen monttuun kuin Nousiaisen ja Lehtisalon yhteistyökin, jossa melu ja musiikki kuulostavat mielestäni irrallisilta.
Amek-Maj'n uusinta on nyt tullut kuunneltua lisää ja lisää ja on kyllä erinomainen levy! Täytyy ihan joka kuuntelukerralla pysähtyä ja ihmetellä, kuinka hienosti tietyt kohdat on soitettu ja kasattu. Hyvin erottuvia selkeitä äänilähteitä hienosti keskenään soiden. Ja monin paikoin ihanasti tilan tuntua.
Kazumoto Endo reissuet tuli vihdoin postissa ja ovat ehdottomasti japanialaisen adhd-melun eliittiä. Juuri nyt ei ihan aivot ole siinä vireessä, että tällaista sinkoilua jaksaisi kuunnella, mutta näille löytyy ehdottomasti hetkensä.
Primitive Isolation Tacticsin Time Hole CD tuli hankittua kanssa. Olen kuunnellut tätä linjoilta vaikka ja kuinka, joten CD erittäin mieluisa lisä hyllyssä. Jos ei aivot adhd-metelille juuri nyt ole vastaanottavaisia niin tällaiselle hieman lofimmalle raapimiselle, raastolle ja nitkutukselle ehdottomasti! Kerrassaan loistava levy.
Soittoajoista vielä, että sellainen reipas melustelu siten, että keikat loppuu viimeistään kymmeneltä illalla on ehdottomasti parasta. Ei haittaa yhtään vaikka keikat loppuisivat hyvissä ajoin ennen yhdeksää. Usein sitä ehtii siinä sitten vielä harrastaa kukin mitä huvittaa keikkojen jälkeen tai ehtii vällyjen väliin levollisin mielin, hehheh.
"Amek-Maj'n uusinta on nyt tullut kuunneltua..."
Lämmittää lukea näitä!
Amek-Maj- on siis teoksen nimi, mut hiisilevynähän se tulee kulkemaan.
Äänitetty ulkona Mäntyharjulla. Taivasalla ja vajassa. Verstaassa Nastolassa ja missälie. On myös jotain YouTube sourcee. Osa siitä ku himassa testasin sinne reissuun Veikon ja Vilhon kaa.
Muutama kuuli ton masteroimattoman, mut Samin silkkiset säädöt viel. Toni!!
Ne kansien kollaasit on pyörinyt jo hetken tos et näistä.
Quote from: MT on November 26, 2024, 10:40:59 PMTyhjä Pää sekä The Kolmas soitti keikat Oulussa entisessä tissibaarissa, nykyään jonkinsortin pop-up tapahtumapaikka. Ehkä eniten silmiinpistävä asia oli yleisön puute, paikalla oli itseni mukaan lukien KOLME maksanutta! Kävi kai teemaan, The Kolmas jne... heh! Tyhjä Pään setissä riitti tavaraa, roipetta ja kilometrimitalla piuhaa. Setissä ei sinänsä ollut mitään vikaa, mutta ehkä hieman liikaa soundin hakemista ja niitä hyviä kohtia mehusteltiin todella vähän. Ehkä liika keskittyminen gearinpaljouteen verotti soundien fiilistelyä, en tiedä? The Kolmas taas oli aivan suvereeni, ei mitään ylimääräistä vaan pelkkää asiaa. Isot bassobiitit jyskäsi ja päälle maalailtiin monenlaista syntikkakuviota, levyiltä tuttua hommaa mutta livenä vaan vielä parempaa. Viimeinen biisi oli Kolmas Musiikki CD:ltä tuttu huutobiisi, kerrostettuna loopperiin moninkertaiset Lenen huudot sai lopun tuntumaan todella maaniselta, todella mainio lopetus. Keikkaa katsellessa tuli mieleen että Läjäkin kellottaa jo 66 vuotta, ja keikkaa painetaan samalla tasaisella tahdilla. Melekonen voimahahmo, pakko arvostaa.
Jäi tosiaan vaan ihmetyttämään miten näin kovalle keikalle ei löydy yleisöä Oulun kokoisessa kaupungissa, luulisi täällä nyt olevan edes muutaman noisediggari itseni lisäksi. No, näin tällä kertaa, heidän tappionsa. Narisen lisää Noisecastissa vielä.
tuo paikka on kyllä siitä harmillinen että mainostus ei toimi ja helmitapahtumat jäävät vaille kävijöitä ja täten talous on kovilla. No, onneksi eilen erikoisrokkikeikalla oli parikymmentä tyyppiä edes. Multa kysytään aina noista soittoajoista mutta vaikka oon satunnaisesti töissä siellä niin en tosiaankaan tiedä, miksi pitää olla niin myöhään. Joskus myöhäiset soittoajat johtuvat siitä, että ennen keikkoja on teatteria eli ns. tuplaillat mutta esimerkiksi eilen näin ei ollut ja silti eka akti soitti vasta kympiltä. En itsekään nauti siitä, että työt on niin myöhään, ettei julkisilla pääse himaan. Mulle optimaalinen keikka-aika kaikissa ominaisuuksissa on alkuillasta, jolloin työssäkäyvät ehtivät paikalle mutta aamuherääjät jaksavat vielä valvoa.
Tässä mökissä suunnitellaan Lahden-reissua.
Oikein villasukkakeleillä ja pimeällä voi Lahtelainen kaupunkikokemus olla vähemmän ihana, mutta kulttuurin ystäville voi hyvin suositella esim monumenttien ja patsaiden katselu reissua. Keikkapaikalta varmaan parin kilsan säteellä punavankien muistomerkki joka aika tyylikäs:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Punavankien_muistomerkki
Ja tietysti iki-klassikko, Lanu-puisto jossa voi käydä katsomassa miten erilainen fiilis on talvella verrattuna näihin wikipedian kuviin:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Lanu-puisto
Olut hifistelijät voi suunnata Antbrew tai Tirra.
Levykauppoja on Äx ja Sarvi, kirjakauppoja ei. Eikä paljon muutakaan. Ihan keikkamestan vieressä, tien toisella puolella GUK, eli galleria uusi kipinä, mistä yleensä 3 näyttelyä ja jonkin verran myyntisälää.
Quote from: FreakAnimalFinland on December 04, 2024, 11:10:13 AM...
Ihan keikkamestan vieressä, tien toisella puolella GUK, eli galleria uusi kipinä, mistä yleensä 3 näyttelyä ja jonkin verran myyntisälää.
Entisen panimon tiloihin duunattu taidemuseo mistään kotoisin? Malva se taisi olla nimeltään?
Kehuttu on, mutta kun covid katkaisi museoissa luuhaus vimman, ei ole tullut korttia hankittua vielä sen jälkeen...
Quote from: Atrophist on December 05, 2024, 05:18:06 PMQuote from: FreakAnimalFinland on December 04, 2024, 11:10:13 AM...
Ihan keikkamestan vieressä, tien toisella puolella GUK, eli galleria uusi kipinä, mistä yleensä 3 näyttelyä ja jonkin verran myyntisälää.
Entisen panimon tiloihin duunattu taidemuseo mistään kotoisin? Malva se taisi olla nimeltään?
Riippuu tietysti aina vähän siitä mitä on näytteillä, mutta se on komea tilana ja pari kertaa kun olen käynyt on ollut myös hyvää matskua. Tuntuu laadukkaasti kuratoidulta.
Quote from: Atrophist on December 05, 2024, 05:18:06 PMQuote from: FreakAnimalFinland on December 04, 2024, 11:10:13 AM...
Ihan keikkamestan vieressä, tien toisella puolella GUK, eli galleria uusi kipinä, mistä yleensä 3 näyttelyä ja jonkin verran myyntisälää.
Entisen panimon tiloihin duunattu taidemuseo mistään kotoisin? Malva se taisi olla nimeltään?
Riippuu hiukan näyttelyistä mutta olen tykännyt. Ja tuolta saa ihan älyttömän hyvää kahvia!
vuosikaudet raapinut päätä mitä voisi tehdä vanhoille video matskuille. Tuli tehtyä vihdoin laitehankintoja ja testiajona yksi parinkymmenen vuoden takainen Grunt keikka tuubiin.
https://youtu.be/oLGEvoGKzA0
Samalla kassulla olisi täysmittainen Consumer Electronics keikka, joka lienee ihan ensimmäisiä soolo livejä mitä silloin veti. Whitehouse oli vielä toiminnassa, mutta tuolla keikalla "samaa yksin". Saman rundin muita nauhoituksia pitäisi alkaa järjestelmään yhtä projektia varten. Olisi monenlaista aika kiinnostavaa kamaa, mm. se Borbetomagus suomen keikka. Pitää katsella mihin into riittää.
Quote from: Haare on December 11, 2024, 05:44:23 PMRiippuu hiukan näyttelyistä mutta olen tykännyt. Ja tuolta saa ihan älyttömän hyvää kahvia!
Joo, se samassa tilassa sijaitseva paahtimo/kahvila Kahiwa on hyvä. Ilmeisen suosittu myös, koska se on aina täynnä. Sieltä saa ostaa mukaan heidän omia kahvejaan ja siellä tuleekin yleensä käytyä Lahden reissun yhteydessä. https://www.kahiwacoffee.fi/
KOMMANDO LP kolahti jotenkin ihan helvetisti. Löytyy toki ne vanhat kassut ja Thorofonin ekat on ihan klassikko kamaa. Myöhempi Thorofon ei juuri ole säväyttänyt ja Kommandon comeback 2007 jäi hieman noteeraamatta. Nyt kun Ant-Zen julkaisi uuden albumin 100kpl LP käsin painetuilla kansilla, se jotenkin herätti tsekkaamaan ja saman tien tilausta sisään. Tavallaan hyvin perus, todella perus heavy electronics meiningillä mennään, mutta jotenkin se vaan kolahti täpöllä ehkä kun ollut hieman taukoa että kuulisi tämän alan kovia uusia juttua?! Eli homman nimi käytännössä Thorofon eka LP vibat ja bändi sujahtaa sinne Operation Cleansweep, GO, Rasthof Dachau, yms meininkiin. Siisti soundi, hyvin kliini sinänsä, mutta sopii. Jopa hieman kuin Strom.ec osasto jos suomalaista referenssiä kaipaa. Levy pyöritelty jo 6-7 kertaa ja vielä Sarvessa levysoittimessa ja taidan pyöräytellä vielä uudestaan kunhan pääsee pelipaikalla ja siirtyä sitten kenties Satatuhatta LP julkaisujen pariin!
Industrial / Heavy Electronics -kausi on päällä. Viime päivinä on soinut Operation Cleansweep, Anenzephalia sekä Genocide Organ. Suosikeiksi ovat nousseet Anenzephalian Ephemeral Dawn ja Magenta sekä GO:n Obituary of the Americas.
Anenzephalian pitkäsoitoissa on jotenkin poikkeuksellisen upottava, harmaan betoninen tunnelma. Ei aggressiivista, vaan kiehtovan pahaenteistä ääntä. Soundissa on paljon ilmaa ja dynamiikkaa, äänimaisemaa ei tukoteta hillittömällä määrällä erilaisia äänilähteitä. GO:n Obituary... puolestaan on niin lähellä täydellistä kokonaistaideteosta, kun näissä hommissa pääsee: tematiikka, kansitaiteet, ilmaisu, soundit, samplet ja vokaalit... En ihmettele yhtään, että miksi GO:lla vaikuttaa olevan vähintäänkin fanaattinen seuraajakunta!
Tuollainen kausi myös vahvasti päällä, tai no, ainahan se vähän on. Operation Cleansweepin Annihilation of Consciousness livekassu on pyörinyt, paino enemmän tukahduttavalla heavy electronics fiiliksellä, mutta kunnon liveaggressiota osoittava Lesson 1 kunnon kirsikkana päällä! LEARN TO BURN!
The Black Maghrebin Our Revenge Is Black 2CD on matkalla, soundi ja konsepti miellyttää kovasti, mut saas taas nähdä ottiko liian ison palan purtavaksi noin järkälemäisen kokonaisuuden kanssa...
Sutcliffe No Moren Campaign 2024 tuli tilattua kun näki täällä niin lupaavaa juttua, yleensä jo Tomkinsin ääni imee hyvin mukaansa, mutta tämä soundi ja mestarillinen tarinankerrontameininki (okei, tätäkin tunnustan fanittavani) on aivan voittajayhdistelmä!!
Quote from: Haare on December 11, 2024, 05:44:23 PMQuote from: Atrophist on December 05, 2024, 05:18:06 PMQuote from: FreakAnimalFinland on December 04, 2024, 11:10:13 AM...
Ihan keikkamestan vieressä, tien toisella puolella GUK, eli galleria uusi kipinä, mistä yleensä 3 näyttelyä ja jonkin verran myyntisälää.
Entisen panimon tiloihin duunattu taidemuseo mistään kotoisin? Malva se taisi olla nimeltään?
Riippuu hiukan näyttelyistä mutta olen tykännyt. Ja tuolta saa ihan älyttömän hyvää kahvia!
Menee aikalailla offtopik sektoriin, mutta:
Kiitoksia vastauksista! Eiköhän tuo Malva tule ennen pitkää tsekkattua. Paahtimo myös hyvä vinkki, en ole yleensä erityisen nirso ruoan/juoman suhteen, mutta kahvi muodostaa jonkin sortin poikkeuksen.
*** ***
Sitten hieman enemmän on-topic:
On
mahdollista, että fake_trailers Suomen comeback toteutuu 2025! Tiedotetaan lisää asap.
https://youtu.be/TpGTt06qiXg?si=zzewNFzzqeS6IMco
Eilen oli Sarvessa livenä Grunt ja Pyhä Kuolema. Keikkaa ei mainostettu missään, eikä edes pääsääntöisesti kerrottu, kun hieman sellainen testiveto miten toimisi - ja toimihan se ihan suht järkevästi.
Alkujaan ihan "pikkujoulut kavereiden kanssa" jonne PK soittamaan ja neofolkists kiinnostuneita ja paikallisia PK diggaireita nähdessä piti mainita että tälläistä tulossa. Pienen arpomisen jälkeen oma setti lämppäriksi. Hieman tammikuussa ilmestyvän Grunt instrumentaali noise levyn tyylillä tai Grunt/BU "Toinen Iho" meiningillä. Ei oikein noiseväkeä voinut alkaa lisää kutsua kun kapasiteetti tuli vastaan ja olisi noloa jos joku varta vasten tulee kauempaa ja pyörisi ikkunan takana lumituiskussa. Joku siinä katseli että 30 oli jo sisällä, mutta sen jälkeen tuli vielä lisää ja PK aikana vielä jokunen. 40 lienee tappituntuma maksimi, mutta 30 ehkä sellainen että ei tukehdu. Kotikenttäetu kun sama pikku PA kirskui mikä treeneissä käytössä. Settiä on tullut soiteltua harvinaisen paljon ja sillä teknisesti hyvin erilainen tekotapa mitä Grunt keikoilla ollut moneen vuoteen. Ts ei mitään sampleriä, kassuja, syntikkaa, kaikua tms, vaan paikan päällä alusta loppuun raavittu kasaan.
PK taas oli oikein neofolk elementissään kun mies+kitara ja taustalla perkussio mies lattiatomi/tuulikellot/helistimet/pelti setupin kanssa. Viikko sitten viimeksi nähty PK täydellä iskelmä kokoonpanolla ja sekin toimii erittäin hyvin, mutta jotenkin tämä ihan nenän edessä tapahtuva ja ydin-elementteihin riisuttu neofolkimpi soundi on niin hyvä että huh huh. Tuli kourallinen uutta matskua ja vanhoja klassikkoja, kymmenisen biisiä reiluun puoleen tuntiin.
Toki hieman harmillista että ei kannata julkisesti huudella kun tila niin pieni ettei sinne vaan mahdu edes kaikki tutut jätkät kerralla. Tosin ei kai Pethouseen tms. sen enempää? Toisaalta, isompi venue taas ei olisi tunnelmaltaan sama - etenkään mies & kitara meiningeissä. Ja toki molemmat soittajat aktiivisia joten mahdollisuuksia nähdä joskus jossain on olemassa jos viimeaikaiset vedot jääneet näkemättä.
On tässä jo useampi vuosi ollut suunnitteilla neofolk pussikaljat Lahteen, jos vaikka joskus järjestyisi. Akkukäyttöisen äänentoiston miettimistä mutta ehkä vielä joku kesä tapahtuu, vähintään testimielessä. Toki tuollainenkaan ei voi olla massatapahtuma, ettei mene yleiseksi hälinäksi.
Hieman haastava tilanne jos toimiakseen juttujen oltava skaalaltaan riittävän pieniä, mutta ovat silloin sen verran hyviä että toivoisi isommankin määrän pystyvän olemaan osana, mutta silloin keikan luonne muuttuukin joksikin muuksi. Nythän näitä ns. Sold out noise keikkoja on ollut useampiakin. Tampereen melut, osa Turun seudun keikoista. Vaikea skaalata isommaksi ja vaikka olisi mahdollista, kyllä se muuttaa tapahtuman fiilistä. Esim. GO jätkien kanssa jo vuosia ollut puhe miten halusi kunnon pienempää in-your-face tykittely keikkaa, eikä isossa klubissa subbari huminassa leijailua. Sanonut että tuutte suomeen niin järjestyy. Ja järjestyi. Ei tuollaista minnekään vitun Äänivalliin voisi pistää. Menisi pilalle koko homma.
Alkuvuosi näyttää kyllä noisen suhteen taas hullulta. Olisiko seuraavaksi Joensuu tammikuussa. Lahti ja lähiseutu helmikuussa ja siitä sitten eteenpäin...
Kyseisen keikan live videota: https://youtu.be/EojLg4QLCNc
Muutama viikko sitten tuli pyöräytettyä soittimassa SNUFFin vitoslevy. Lätty levännyt varmaan viime Harsh Ways Festistä asti kuunneltavien levyjen pinossa. Sen verran varoituksia ja hehkuttelua kyseisestä julkaisusta saanut, että tiesin, että kannattaa varata oikea aika ja mielentila. Ruoanlaiton yhteydessä kuuntelin ja on kyllä todella vittumainen levy! Volumetaso tuntee kusettavasti nousevan koko ajan tai sitten korvat ei vain totu rinnanlävistävään staattiseen feedback-kirskunaan, joten soittimen äänenvoimakkuutta sai olla aina vähän väliä näpräämässä silkan naapurirauhan ylläpitämiseksi. Julmaa saundia, julmia aiheita ja kuuntelijan vaivaantuminen varmaan täysin haettu reaktio.
Nyt puoleestaan dekissä pyörii TAHMAn kakkoskassu. Kansissa arvostettavaa DIY-meininkiä; poltettua paperia, liimaa ja kuulakärkikynää. En tiedä tuleeko muille ikinä outoja mielleyhtymiä melusta, mutta ekan "biisin" läpileikkaavista korkeista äänistä tuli itselle ihan mieleen 80-luvun veristen animeleffojen laserit, miekankilahdukset ja kovat nyrkin iskut! Sen puoleen osuvaa, sillä Tahman matsku tykkää poukkoilla ja klippailla ees taas kovalla attackilla. Saundi toki vaihtelee, mutta tuo klippailu tuntuu olevan tässä se hyvä punainen lanka. Livenä toimi myös vallan mainiosti!
En nyt viitsi mitään uutta topikia vääntää kun ei rajantakaiset melut ole ikinä olleet suuressa osassa elämässäni.
Eli vuosi '24 voitais summata; mistähän sitä edes alottais...Tahma, Rautakymi, Ieskadulla tuli ekana mieleen. Tosin Tahma tais olla jo männä vuotisia, mut nyt hänkin vasta Livenny. Tosi vähän oon edellisvuosiin verrattuna uutta ostanu.
Melun maa-kooste varteenotettava teko. Toivottavasti lisää videotuotosta tulevaisuudessa.
Noisecast parantaa kun sika juoksua. En tosin ole todistanut miltä kyseinen suoritus vaikuttaa.
Nyt soi uusin Residual. Satatuhatta ja FA luultavasti kelluskelee hunajaisessa, muita julkaisijoita unohtamatta. RMSS cd jos joku 2024 julkaisuista pitäis nostaa makkarakepin nokkaan!
Keikkoja ilmeisen kohtuu määrä kun porukkaa riittänyt ja niitä järkätty ympäriinsä.
Tässä nyt muutamia ajatuksia. Sans sä ny jotai?
Jos mää ny si virkkoisin jotai: Männavuotta 2024 (tai 2016/2017 jos käytetään etiopialaista kalenteria, jah miksei käytettäis?) pohtiessa minulle nousee mieleen päällimäisenä moppitukka härväämässä lelumankan ja romukorin parissa. Tahman livet ovat olleet toineen toistaan parempia. Varsinkin järjestelyn jalanjäljen pienuus ja yksinkertaisuus puhuttelee: koko keikka mahtuu reppuun! Rojut esiin, mikseri kiinni (jos hyvä säkä niin delaykin ;)) ja ämyreistä yksinkertaisesti todella kovaa ja omintakeista melua pihalle. Ehdottomia vuoteni kohokohtia kaikki kolme keikkaa, jotka näin.
Toinen mieleenpainunut keikka oli Näsiän veto edellisessä Villasukassa. Videoineen päivineen kerrassaan lumoava. Absolute Keyn paras kuulemani keikka oli samoissa pirskeissä kanssa. Ja high risk lifestyle paluumatka yöllä Tampereelle sohjossa autolla surffaten tyhjään kämppään keskelle muuttokuormaa jättänyt jälkiä sekin.
Mansenoiserinkirunkkauksenkin uhalla on pakko nostaa esiin rokkisamin Haudat-veto Rääseikössä keväällä. Videoineen päivineen psykedeliaa parhaimmillaan, vaikken huimausaineita käytäkkään. Vähän harmittaa, että omassa mikrokosmoksessani mytologisia piirteitä saanutta noisebanaania en päässyt todistamaan, mutta tulipahan tuolta kiertueelta nähtyä 3/4 keikkaa.
Keikat selkeästi jääneet mieleen siis! Mainitsemisenarvoisia levyjä ja kasetteja totta kai tuli hirveä liuta. Mitä sitä nyt sitten näistä mainitsisi? Mogaon Tri-kàya nyt nousee heti mieleen hiljaiseen. A-puoli sellainen kaikkien aikojen mestariteos ettei riitä hattuja nostettavaksi! Sinänsä huvittava seikka, että b-puolta en ole tainnut edes kuunnella kuin pari kertaa, mutta A:ta on rulattu voi helvetti. Siunattu Hiljaisuudessa 3-way split CD jo ihan vaan Violent Shogunin vedon takia! Awenydd-hommat yleisesti. En oikein hahmota koska mikäkin julkaistu kun mulla on vähän kaikenlaista editiota ja dubia, mutta minun maailmanpiiriini nämä tulivat 2024 joten menkööt! Kerrassaan vaikuttavaa mitäliemeluelektroniikkaa lähtökohdista, jotka resonoi kehomielen joka osa-alueella. "No ego - no purpose." Vittu kickass!! Sama Skärgårdin kohdalla. En tiiä koska julkastu, mutta mun maailmassa 2024. Ja Redin keikka!! Kottikärrynoise-eliittiä! Tässä ihan viimemetreillä uusimmasta 100k-satsista Nærværet ja tietty Mold! Kumpaakaan en ole vielä ehtinyt kuuntelemaan tarpeeksi... Mehtäkauppiaan julkaisuista puheen ollen Abysse des Amesin Mielen lujittama hulluus, mutta hankin sen pohjalta Brownhillin 2022 julkaiseman splitin, joka on vielä parempi, joten jätetään se mainitsematta (hetkinen!). Näiden lisäksi hirveä määrä kaikenlaista, mutta nuo nousi esiin sen enempää miettimättä.
Itelläkin samaa vikaa et aikalailla kaikki noiset mitä tulee kuultua on nimenomaan kotimaista. Niinpä noi mun best of 2024 ja pari suppeaa sanaa niistä on:
Commando 15 - Inner Insurgency Manual. Vaikka harsh noise ja kaikki sen tyyppinen kyllä maistuu, kyllä tommonen industrial noise-pörinä on ihan priimaa.
Nostoväki - Raudalla ja Verellä. Tätä kuunnellessa melkeen menee transsinomaiseen tilaan. tosi karski mutta hypnotisoiva äänimaisema.
Giärmäi - Ratapölkkymme. Samat sanat kun edellisestä, mutta karskin power-electronicsin sijaista mennäänkin johonkin folkin ja industrial/noisen väliseen maastoon. Tosi hartauksellinen...harras..(?) äänimaisema.
Pitäisi oikein hengähtää ja istua alas miettimään että mitähän kaikkea sitä edes ilmestyi 2024! Yllä olevat kaikki mainitut kyllä hyviä ja tietysti kun joissain levyissä oma lehmä ojassa, on hieman noloa oikein rehvakkaasti ylistää. Julkaisut kuiteskin päätyi julkaistavaksi juuri siksi että olivat niin helvetin kovia.
Nostoväki täyspitkä CD tulossa 2025 alkupuolella!
Pari juttua mitä voisi mainita, lienee juuri Giärmäi eka privaattikeikka + Ratapölkkymme kasetti. Kun matsku oli netissä, fiilis oli sellainen "jep, voisi ottaa kun kohdalle osuu". Sitten kun oikeasti on kohdalla ja ei vaan kuuntele jostain netti striimistä, fiilis huomattavasti vahvempi!
Amek-Maj uusi hiisi CD, se tuli pyöriteltyä niin monesti tässä kun vasta ilmestyi, joten se on kohokohtana mielessä aika vahvasti.
KSNK murska 2 kassu, vaikka siitä ei voi oikein juhlistaen voi palvoa miten hienoa noisen tekemistä, siinä artisti on korvillaan tunnustellut sen oikein noisen sweet spotin ja antanut tulla talteen. Tätä tuli välillä kuunneltua useamman kerran putkeen, vaan kassua vinhasti kääntäen ja toimii!
Pitää tosiaan miettiä hieman tarkemmin mitä kaikkea sitä ja millä perusteella voisi pistää top listoilla. Esim. onko KOMMANDO LP tosiaan yks parhaista vuoden heavy electronics hommista? No, se määrä sitä tuli kuunneltua, kai se sitten on!
Pitää myös tähän väliin todeta että pari päivää lueskellut EVEN WHEN IT MAKES NO SENSE kirjaa, eli Broken Flag kirjaa, on aivan vitun hyvä.
Vaikka olisi ALAP lehdestä luettu juttu, se on nyt laajennettu ja mukana paljon matskua mitä ei ollut alkuperäisessä matskussa. Eli laajennus ja korjaukset ei ole vain jotain loppuun lisättyä bonusta, vaan itse materiaalin sisällä.
En alkanut nörtteilemään ja vertaamaan miten paljon sitä on, mutta paljon on asiaa ja hahmoja mukana joista ei ainakaan ole muistikuvaa lehdestä. Toki vuosia välissä.
Lisänä skannattu pari Garyn toimittamaa Broken Flag lehteä skannattuna. Melkein 200 sivuinen kirja ehdoton hankinta ja Suomessa vielä harvinaisen helppo kun sitä myy Satatuhatta sekä freak animal!
https://youtu.be/j56NvqZJO8U
Noisecast täytti vuoden viime kuussa, sitä juhlistetaan uudella jaksolla! Vieraana on Edge of Decay ja Vigilantism projekteista tuttu Olli Tanskanen. Pohjois-Karjalaisen miehen aktiviteetit on laaja-alaisia, joten noisehommien lisäksi aiheena pyörii myös keikkajärkkäilyt sekä tänä vuonna ilmestyneen Melun Maa dokumentin tekoprosessi. Huolestuneille ennakkoon jo tiedoksi, kassukatsaus palaa taas ensi vuonna.
YT & Spotify.
Oli kyllä aikamoinen veto järjestää Helsinginkadun Lepiksessä noise (ym.) -iltama -- alle vuorokauden varoitusajalla, aivan joulun alla, ja vieläpä lauantaina (äänimiehen liksa kovempi).
Epätodennäköisista lähtökohdista huolimatta Noise Solstice oli oikein onnistunut tapahtuma, ja uusi iso askel eteenpäin Lepiksen rehabilitaatiossa jälleen noisekelpoiseksi mestaksi, muutamien nihkeämpien vuosien jälkeen.
Lepiksen jo tavaramerkiksi itelle miellettävät tukkoiset ja puuroutuvat soundit hieman häiritsivät, mutta vasta kaikkien keikkojen jo päätyttyä sain kuulla että soundit on suunniteltu tulppia käyttäviä kuuntelijoita silmälläpitäen. Itsellä tuli suoritettua ennen keikkoja jo tuttu rituaali, että taputellaan taskuja ja todetaan että jaaha, taas jäi tulpat kotiin/treenikselle.
Flesh Café uusi tuttavuus, homman nimi primitiivinen industriaali-räime, hyvällä maulla maustettuna Suominoisesta tutuilla elementeillä. Mainio veto ja jään odottamaan lisää.
Muut aktit itselle jo tuttuja, Augmented Atrocityllä hieman "noisemmat" luupit kuin edellisellä, artistista itsestään riippumattomista syistä epäonnisesti päättyneellä keikalla. Jälkeenpäin tuli juteltua, että eräs syy keikalle lähtöön, erittäin lyhyellä varoitusjalla ja muunkinlaisen kiireen keskellä, oli nimenomaan keikakunnon ja itseluottamuksen palauttaminen.
Brysktilla illan parhaat soundit, "kylmä kostea luola" reverbejä, kaukaisten maanvyöryjen ääniä ja keikan keskivaiheilla myös psykedeliajuttua. Alussa ja lopussa olin havaitsevinani kaikuja isoveliprojekti Outcry'sta.
Hail Conjurer kärsi kehnoista soundeista eniten, taustanauha klippasi, kitarasoundit tympeää puuroa ja vokaaleja ei juuri kuulunut. Näin lahjakas ja ainutlaatuinen artisti ansaitsisi parempaa.
Järjestäjätaholle täysi kymppi, itse ympäristö kehityskelpoinen. Tai sitten pitää vain muistaa ne korvatulpat ensi kerralla.
Quote from: MT on December 22, 2024, 11:51:01 AMhttps://youtu.be/j56NvqZJO8U
Noisecast täytti vuoden viime kuussa, sitä juhlistetaan uudella jaksolla! Vieraana on Edge of Decay ja Vigilantism projekteista tuttu Olli Tanskanen. Pohjois-Karjalaisen miehen aktiviteetit on laaja-alaisia, joten noisehommien lisäksi aiheena pyörii myös keikkajärkkäilyt sekä tänä vuonna ilmestyneen Melun Maa dokumentin tekoprosessi. Huolestuneille ennakkoon jo tiedoksi, kassukatsaus palaa taas ensi vuonna.
YT & Spotify.
Mainio jakso! Kuten jaksossa puitiin, tässä vaiheessa EOD kohdalla ei enää oikein osaa sanoa onko "uusi" vai "vanha tekijä". Jostain kulmasta mies on tätä uudempaa polvea mutta samaan aikaan ehtinyt jo tehdä sekä pitkään että paljon ja nyt kehissä jo niin paljon uudempaa. En tarkalleen muista milloin lie ekaa kertaa nähty tai oltu yhteyksissä, mutta muistelen että oli hauska käydä Joensuussa keikalla kun tuolla aikakaudella Gruntille oli harvinaisempia soittaa suomessa ihan kunnon noise keikoilla. Puhuvat tuossa miten näin vuosien keikkarupeaman lopuksi ei oikein muista mitä tehnyt, kenen kanssa ja missä... Todellakin. Viime päivinä hieman myllännyt arkistoja ja välillä oikein ihmetellyt että mitä kaikkea sitä onkin ehtinyt tehdä mistä muistikuvia hyvin hyvin niukasti.
Kävin oikein omalta nettisivulta katsomassa että 2010 Porin ja Kuopion jälkeen, harmillisen vähän tuli soitettua ns. kunnon noise keikoilla. Suurin osa oli kaikenlaista festiä ja musabändien lämppärislotteja ja ulkomailla usein isompia festejä. Ehkä neljä varsinaista NOISE keikkaa, vaikka sinänsä ihan tasaisesti soittanut lukuun ottamatta tuota venynyttä "covid taukoa". Grunt www sivun keikkalistaus on ollut aika eläväinen kun vaihtelevalla innolla tullut laitettua muistiin omia tekemisiä. Tiettyyn pisteeseen asti hyvinkin hartaasti ja jossain vaiheessa ei enää mitään. Jälkikäteen infon kaivelu osoittautunut harvinaisen hankalaksi ja mikähän lienee esim 2008 vuoden "helsinki bunker show" missä Grunt ollut? Lienee EST bunkkeri, vaikka en kyllä keikasta muista mitään mutta kerrottu että sielläkin soittanut?!
Tuo mainittu keikka Vantaalaisessa ammuskelusta tutuksi tulleessa etnisessä ravintolassa oli todella hauska. Haastattelussa mainittu venäläinen misu astui ulos hienosta autosta sellaisissa bile vaatteissa että kun se kysyi missä on keikka, näytin vaan ihan sattumanvaraisen suunnan ja "jossain tuolla", heh... En siis juuri selän takana olevan noise keikan suuntaan, vaan oletin että eiköhän mistä vaan jotkut bileet tälläiselle löydy, oli suunta mikä hyvänsä. Yllätys oli kova kun mimmi oli käynyt jonkinlaisen lenkin heittämässä ja saapui myöhemmin noise keikalle. Siitä oppineena, kyllä kaikki on syytä ohjata ensisijaisesti noisekeikalle jos siihen on mahdollisuus.
Tanskasen tekemisen filosofia on sellainen mistä kannattaa monen ottaa oppia, kun tuollainen "katsotaan mihin taidot ja rahkeet riittää ja tehdään niissä puitteissa" on nimenomaan se tapa millä asioita saa aikaiseksi. Kaikenlainen jossittelu ja pähkäily ja resurssien puutteen harmittelu ei ole asia mistä riittäisi paljoa muisteltavaa 10v päästä ja taas tälläisen touhun jälkeen kelpaa fiilistellä aikaansaannoksiaan vaikka olisi pienimuotoisempaa tai rosoisempaa.
Juuri tässä viime päivät lueskellut yllä mainittua Broken Flag kirjaa ja siinäkin tulee ilmi miten monesti keikoilla parikyt jätkää. Sama homma myöhemmilläkin britti keikoilla. Tässä juuri katselin omia arkistokamoja Emil/Prurient/Rylan tourilta missä nuokin nimet oli sillä hetkellä ehkä kuuminta hottia ja ekaa kertaa englannissa ja silti moni keikka oli kolmisenkymmentä tyyppiä jonkun pubin yläkerrassa. Taisi järkkäri ottaa takkiin rundista mutta kuittasi vaan että jonkunhan nämä on tehtävä.
Hyvä jakso!
Ei ole varmaan Junkyard Shamania kyselty länkkäreiden podcasteihin? Olen joskus koittanut vinkata että voisi olla hyvä aihe. Japanilaisten kielitaito näyttää olevan sellainen kynnys ettei sikäläisestä menosta saa oikein tarinaa podcasteihin, mutta JS touhujen ohella saisi ehkä Japanin nykymeiningistä jotain "yleiskuvaa" ja tarinanpätkää. Facialmess joskus hieman tarinoinut mutta aika vähän.
https://youtu.be/cp1mwFMcqig?si=iXDZ8Z8tJ7nD0gN4
VAPAUS KOKEILLA: KÄYTÄNTÖ ELÄVÄNÄ
Sainkin tän puserrettua pihalle vielä tän vuoden puolella. Käppäsistä livepätkistä koostuva dokkari. 2022-2024. Emme puhu mitään!
mukana, osa useamminkin:
APRAPAT
THE NEW BOYFRIENDS
EDGE OF DECAY & KITU
NÄSIÄ
JUNTA (THE TRUE)
TYHJÄ PÄÄ
fake_trailers
TAHMA
HAZARDIKARHUKO
AHOLA & SILANDER
HEPPAKIRJAT
SKÄRGÅRD
CIRCLE OF SHIT
Muutamien tahojen kanssa välillä ollut puhe onko mitään järkeä olla "hyvää puhelinta" kun joskus tuntuu rivolta maksaa holtiton summa puhelimesta. Ainoa perustelu mikä mieleen tulee, on oikeastaan nimenomaan kuvan ja äänen laatu! Nykyään joku iPhone 11 max tms maksaa käytettynä enää satkun pari, joten sellainen aika suositeltava keikkojen tallennukseen. Etuna että kuva yllättävän hyvä ja ääni ei vedä totaaliselle särölle vaan musakeikoista yllättävän hyviä ja noisekeikoista kuulee usein jopa sen artistin ominaissoundin eikä vain nauhurin overdriven sävyn, heh..
Äänen paikoittaisesta rupulaadusta huolimatta, asiallinen pätkä!
Vapaus kokeilla -pätkässä ollaan täälläkin usein esiin nostetun tekemisen äärellä. Kuten niin moni on sanonut, niin joskus on vaan pääasia että tekee eikä mieti liikaa esim. teknistä toteutusta tai laatua. Toki julkaisujen yms. kohdalla tykään siitä, että on tekijöitä jotka selkeästi harkiten ja harvakseltaan laittavat tavaraa pihalle vs. kaikki vaan Bandcampiin 200 julkasun katalogi parissa vuodessa. Videokuvaa tai dokumenttia noisen tiimoilta on kuitenkin mielestäni sen verta vähän vielä, että kynnys ylipäätään minkään tekemiselle ja julkaisemiselle sietää olla melko matalalla. Tanskasen taannoinen dokkarihan oli teknisesti lähestulkoon jo liian hyvä, heh! Mutta siis Iphonella, kameralla tai ilman kannustan kaikkia vaan tekemään. Ja patana tässä kattilaa soimaten täytyisi varmaan itsekin vaan lopulta tehdä eräs pitkään suunnitteilla ollut video loppuun, välittämättä liikaa teknisisistä seikoista sen sijaan että täällä huutelee muiden tekemisten perään!
Yks vinkki on haastatteluhommiin, että puhelimiin saa ihan 20e sijoituksella "rintanappi mikrofonin", jossa voi olla kolmen metrin johto. Tarkoittaa että äänen laatu paranee välittömästi vaikka kuvaisi haastattelun toiselta puolelta huonetta. Jos ei tarvi saada kuin haastateltavan ääni tallenteeseen, todella hyvä ja halpa lisä. Podcast / haastatteluhommiin tavallaan sama juttu. Muistelisin että Noisecast jaksoissa on nykyään juuri niin. Perus halpis pikku zoomi missä on 4ch nauhoitusmahdollisuus, joten voi tuollaisen irto mikrofonin tyrkätä haastateltavan rintaan ja haastattelija tyytyä vähemmän puhuvana zoomin tilasoundiin.
Sarven facebookiin postattu, mutta laitetaan myös tähän kun noise aiheena.
TOP 2024 NOISE LEVYT JA MUU OUTOUS
Special Interests foorumillla ollut tyypilliseen tapaan vuoden noiselevyt listauksia. Paljon sellaista kamaa jota en itse kehtaa listalla kun näpit pelissä ja paljon sellaista mitä en ole edes kuullut tai ollut erityisen vakuuttunut. Se mistä sen sijaan olen vakuuttunut, on valinnan vara! Tänä vuonna en kyllä parhaita punk levyjä ala listaamaan, kun ei tule juuri mieleen listan mittaista kasaa. Sama pätee moneen muuhunkin musatyyliin. Noisen ja siihen liittyvän hahmottomamman äänen parissa tätä ongelmaa ei ole. Aivan helvetisti tullut kovia levyjä. Uusintajulkaisuja relevanteista levyistä tullut niin paljon että hirvittää. Ihan uusia matskua tullut myös enemmän kuin varsinaisesti ehtii kuuntelemaan!
Listassa ei ole järjestystä ja kriteerinä on ensisijaisesti ollut ominaisuus: Vaatii ja innostaa välittömään uudellen kuunteluun. On paljon levyjä jotka on kovia ja voisi myös kuunnella lisää, mutta jonossa on toinen vähintään yhtä hyvä levy jonka voi kuunnella sen sijaan. Näiden ulkopuolella on levyjä, jotka ei ole vain kovia, vaan niissä on tietty yksilöllinen piirre, joka on lisäksi hyvä. Ei mitään väkisin erikoista, vaan sellainen hyvä levy, jolle ei voi suoriltaan osoittaa korvaamaan kelpaavaa toista albumia. Joka siksi oikein vaatii pääsyä uudelleen soittimeen. Tai tältä se tuntuu joka aiheuttaa että levyä tullut pyöräyteltyä paljon enemmän kuin joitain muita.
On aika lailla joka viikkoinen tapahtuma kun Sarvessa joku asiakas ihmettelee ääneen "onko tämä siis musiikkia? Joku levy". Viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen. Viimeksi oli juuri ennen joulu-aattoa kun luukutin Norjalaisen Maja S.K. Ratkje nimisen mimmin LP levyä. Fe-Mail projektissa kunnon noiselafkoille levyjä tehnyt taiteilija siirtynyt ehkä asteen "oikean taiteen" suuntaan ja tuokin levy oli osittain sen sortin sound poetry pärskimistä että 70-luvun rokkia vailla oleva mies rouvineen ei meinannut uskoa että tämä on ihan vinyyli LP:lle painettua ääntä, jota jotkut kuuntelee. Monesti mainitsen että tässä liikkeessä, tämän tyyppinen matskua on itseasiassa yksi merkittävimmistä musatyyleistä. Vahva veikkaus on että jos Sarvessa tehtäisiin vuoden myydyimmät levyt lista, valtavirtaisen musiikiin myynti olisi niin pientä, ettei sillä ole käytännössä merkitystä, kun taas mitä syvemmältä, mitä oudompi ja monesti myös mitä kyseenalaisempi levy, sitä halutumpi se on! Tämä tietysti korreloi omiin fiilliksiin sen suhteen millaista matskua on järkeä edes myydä, tosin mikään noista ominaisuuksista ei tietenkään ole merkityksellinen mikä kyseessä ei olisi oikeasti hyvä levy!
Eli tämän päivän top lista voi olla monelle totaalinen "mitä helvettiä nämä edes on" -lista, mutta yllättävän moni takuulla jotain kuullutkin ja joita kiinnostaa tsekata. Asian helpottamiseksi mahdollisuuksien mukaan nettilinkit. Osaa levyistä saa vielä Sarvesta, osaa ei.
Dead Door Unit "Abandon" CD
Olen monesti puhunut miten olennaisia hyvät haastattelut on itselleni. Osa ihmisistä kertoo että haastattelut on perseestä, koska ne paljastaa liikaa ja häviää kaikki mystisyys artistien ympäriltä. No niimpä, mutta tämähän kertoo vaan että joko haastattelu oli huono, tai artisti ei ole kovin kaksinen. Ei kiinnostavat jutut muutu epäkiinnostaviksi sillä että niistä puhutaan, enemminkin kun selviää että jollain tasolla kohtuullista musaa tehnyt bändi onkin ihan tavan puusilmiä joilla ei ole mitään kiinnostavaa sanottavaa, mistään.
Nykyisessä noisessa jonkinlainen luultavasti amerikkalainen vivahde että "ihmisyys" sellaisena arkisena tarinana alkanut dominoida haastatteluja. Olen aika monta kertaa kiukutellut MeNaiset henkisistä haastatteluista, joissa kiinnostavana "henkilökuvana" on juuri se arkinen roska joka on kaikkien yhteinen kokemus ja ilmeisesti se antaa jonkin sortin lohtua tms. Joku selviytymistarina ja tai henkilökohtaisten kriisien ratkominen. Ei yleensä inspiroi. Itse mielummin luen vaikka haastattelun jossa Herzog, Kreivi, tms. Joku jollain on hieman omaleimaisia näkemyksiä ja kokemuksia. Lista voisi toki olla pidempikin, mutta aihe nyt noise eikä erikoiskulttuurin protagonistit. Aiemmin hieman tutkan alta mennyt Dead Door Unit vaikutti haastattelun perusteella kiinnostavalta. Ei siinä ollut varsinaisesti mitään monimutkaista tai sinänsä erikoista, vain ja ainoastaan tuli ilmi että mies touhuilee omaa soundiaan vailla mitään musakulttuuriin liitettyä menestymisen ja näkyvyyden tarvetta. Pääasiassa julkaisut on äärimmäisen pieniä painoksia, jotka ehkä musabisneksen mittakaavassa ei ole julkaisuja lainkaan. Oikeastaan henkilökohtaista yhteydenpitoa tuttujen samanmielisten kanssa, joka tapahtuu kaupallisen julkaisutoiminnan ulkopuolella. Pläräilin hyllyjä ja mietiskelin mitähän DDU kassuja olisi hyllyssä ja aika vähän niitä oli, sillä monet kaseteista on jopa alle 10kpl eriä, joita ei ole voinut varsinaisesti ostaa. Parit kasetit joissa painokset liikkuneet sentään kaksinumeroisissa luvuissa.
Kun CD tuli kätöseen, se viihtyi soittimessa aika helkkarin pitkään. Joku voisi kysyä mikä tässä varsinaisesti on erikoista ja vastaus lienee ettei mikään. Teoreettisesti tälläistä voisi tehdä "kuka vaan". Teknologisesti se vaatisi äärimmäisen vähän. Tosin, ymmärrystä ja hyvää makua vaatii paljon! Mies itse totesi haasattelussa että alussa matsku oli heikompaa, mutta nyt tietää varmuudella että tekee hyvää kamaa. Näin on. Monessa kappaleessa laitteisto kuulostaa siltä ettei olisi kuin kasetilla tai loopperissa jonkinlainen lähdesoundi ja monesti mikserifeedback tai mikseri gain input särö sulautuu lähdemateriaaliin. Nauhalooppi, nauhan kelaamisnopeuden aavemaiset äänet ja mikserin "reititys", millä sitä nyt kutsuisikaan, usein riittää liki täydelliseen noiseen. Minulle tulee usein kyselyitä aloittelilta noise jätkiltä ja monesti kalliiden efektien ja syntikoiden kanssa mietitään miksi tästä tulee "tälläistä", eikä oikein irtoa noisea. Niimpä. Itse olen sitä mieltä että noise pohjimmiltaan ole "laitteisto", vaan lähinnä: näkemys. Dead Door Unit matskussa ja haastattelussa tulee hyvin ilmi miten näkemys soundiin kehittyi ja sitä harjoitettiin. Joskus noisen tekemisen lopputuloksena on jotain mitä tekee mieli itse kuunnella niin helvetisti ettei tiedä tarvitseeko sitä edes julkaista, kun se voi olla ihan täsmäisku omaan korvaan mitä mistään muualta ei oikein löydy. Ehdottoman kova CD joka kannattaa napsia talteen. Ei harsh noise jyrinää ja räimettä, vaan hidastempoisempaa ja kokeilevampaa, välillä tulee jopa mieleen ysärin alkupuolen Merzbow yhdistymässä no-tech amerikan kassuskeneen. Hyvin sellaista "behringer mixeri hyötykäytössä" kamaa, joka voi olla pahimmillaan sietämätöntä ja taitavissa käsissä taas suurinpiirtein parasta.
https://tribetapes.bandcamp.com/album/abandon
KSNK "Murska 2" tape
Freak Animal julkaisi "Murska" CD ja artisti mainitsi että tälläistä materiaalia on paljon, mutta toisaalta tarvitseeko samaa ideaa toistaa hirveän monta kertaa vaikka soundit sinänsä erilaisia. Hyvä että ei liian kireä seula päällä. KSNK on tuttu siitä että yleensä julkaisut on aina hyvin erilaisia toisiinsa nähden. Murska 2 kasetti sen sijaan on suora jatke Murska CD ja ei ihme että meitsille kolisee. Kasetille dubattuna tälläisen kenttänauhoitukset kivenmurskaus koneiden linjastoista ja murskausprosessista, julkaistuna ihan sellaisenaan, ilman mitään editointia ja efektointia tai päälekkäisäänityksiä toimii helvetin hyvin! Artistin hommaksi on lähinnä jäänyt laittaa mikrofoni oikeaan paikkaan ja valikoida nauhoitetusta materiaalista kassun mittainen kokonaisuus. Kasetille dubattuna soundiin tulee se taikapölyn loppusilaus ja lopputulos on bandcamp versiota mehukkaampi. Ei kuitenkaan huono kuunnella sieltä, mikäli loppuunmyytyä kassua ei löydy mistään!
https://satatuhatta.bandcamp.com/album/murska-2
Abysse Des Âmes - Mielen Lujittama Hulluus LP
Suhteellisen pienellä profiililla operoiva A.D.A. ei ole saanut julkaistua kuin yhden lyhyen split kasetin ennen tätä levyä. Pari keikka Lahdessa, joista ei välttämättä ole noise skenessä edes kuultu. En ole itsekään nähnyt sillä keikat tapahtuneet silloin kun olen ollut itse jossain muualla menossa. Matskun tasosta kertoo että mainetta ja kunniaa niittänyt Satatuhatta lafka oli niin vakuuttunut nauhoituksesta että päätti aloittaa sillä lafkan vinyylijulkaisut. Olen aika monelle ulkomaan lafkalle ihmetellyt miten ne keskittyy vaan vuosikymmeniä vanhojen varmojen nakkien uusintajulkaisuun, kun oma pers' tuntuma on että suurin nälkä olisi nimenomaan UUTTA ja HYVÄÄ kohtaan. Ehkä Suomi on siinä poikkeus, kun hyvää kokeellista hälyääntä ei tarvitse etsiä kissojen ja koirien kanssa. Tosiasiassa voisin tehdä top-10 noise julkaisut vaikka Freak Animalin julkaisemista levyistä. On nimittäin juuri siksi otettu julkaistavaksi, sillä kovia levyjä tullut tarjolle niin helvetisti. A.D.A. ei ole varsinaista noisea, vaan mennään tälläisen kokeellisen äänen puitteissa, elektro-akustinen, musique concrete ja tälläinen korkealle tavoitteleva soundi yhdistyy ala-kulttuurin perspektiiviin. Ääni-kollaasissa on piirteitä joita ei ehkä hyväksyttäisi kauluspaita akateemikkojen keskuudessa, koska ne on liian hyviä. Rosoisia ja meluisia elementtejä on, perinteisiä instrumentteja käytetään melko epämusikaalisiin elementteihin, lyhyistä palasista rakentuvat teokset etenee usein hektisesti. Moni muu jäisi takuulla mehustelemaan hienoa äänimaisemaa, mutta tällä levyllä on koko ajan etenemisen meininki. Muistelen että joskus name droppasin että levy sopiva Nurse With Wound faneille. Eihän sekään tarkoita juuri mitään, kun NWW tehnyt niin monenlaista kamaa, mutta ehkä juuri sen verran että kiintopiste on mielenkiintoiset ja hienot soundit, joilla tehdään surrealistista ja outoa ääntä jossa on viimeisen päälle hieno studiotyöskentelyn käsin tekemisen ääni, mutta ei lainkaan sellaista akateemista vibaa eikä "suomi experimental underground" harrastustoiminta jämää. Tässä mennään nimenomaan sillä tasolla että tulevaisuudessa levy on takuulla kulttijulkaisu jonka nimeä mainitessa mainitaan myös termit kuten "aliarvostettu" tms. Ei siksi että se ei olisi saanut nyt jo suitsutusta, vaan että levyn erinomaisuus sellaiseen tyypilliseen "abletonin kanssa tein tälläisen soundcloudiin levyn" on niin räikeä että myös ulkomailla voisi kuvitella kysyntää olevan UG-noise-kassu-skenen ulkopuolella.
https://satatuhatta.bandcamp.com/album/mielen-lujittama-hulluus
Kommando "Wage of Wrath" LP
Tästä levystä olen ollut ymmälläni, mikä siinä varsinaisesti on niin hyvää? Vaikea sanoa, mutta joku siinä on joka pisti kuuntelemaan levyä todella monia kertoja. Aina kun puoli loppuu, niin neula puolen alkuun ja uusiksi. Pitkän linjan Saksalainen heavy electronics tekijä, vaatimaton 100kpl painoksen LP. Rajuimmillaan oikein perinteistä saksa heavy electronics pulssia ja flangerin läpi vedettyä huutoa. Välillä rauhoitutaan hitaammin velloviin synamattoihin ja rythmisiin elementteihin. Kommando oli Thorofonia edeltänyt projekti. Varhaiset Thorofon vinyylit oli melkoinen teknologinen edistysaskelta genressä. Nykyään sitä ei ehkä niin tajua, mutta siinä ajassa bändi oli selvästi niitä genreä uudistaneita voimia. Kovan debyytin jälkeen aika pian edettiin liki tanssittavaan SPK vibaiseen industrial biittiin ja oma kiinnostus hiipyi nopeasti. Kommando nimellä tehty paluu jo 2007 ja muutamista levyistä tämä uusin on kovin ja välillä aggressiivisuus tavoittaa jopa Thorofonin parhaat vuodet! Näin 25v myöhemmin, silloin tuore soundi on nyt tavallaan sellainen "tuoretta retroa", heh! Tietyistä nykyteknologian mahdollistamista soundeista huolimatta, hyvin ysärin loppupuolta, joka siksi tuoretta että ei tälläistä kamaa pilvin pimein enää tarjolla!
https://ant-zen.bandcamp.com/album/wage-of-wrath
Nuori Veri "NVV" tape
Tästä ei taida olla musanäytteitä ja itse kasettikin oli jopa ärsyttävän pieni painos kotimaiseen kysyntään nähden! Vahva veikkaus on että suomenkielen ollessa niin merkittävässä elementissä, kasettien kysyntä olisi täällä suurin. Toki NV matskua voi kuunnella ihan puhtaasti hienona äänenä, ymmärtämättä mistä kasetit tai levyt puhuvat. Silloin jää hahmottamatta materiaalin monikerroksellisuus ja äänten merkityksellisyys. Ei ole mitenkään itsestäänselvää että levyllä olevat äänet olisi jotenkin merkityksellisiä. Paljon on, jopa varsin hyvää matskua, joka on muodotonta ja hahmotonta ja jopa merkityksetöntä - paitsi oman itsensä puitteissa. Kaikenlaiseen abstraktiin taiteeseen perehtyneet tietää kyllä ettei esimerkiksi maalauksen tai veistoksen tarvitse esittää mitään tai kertoa mistään, vaan teos itsessään ON. Sen ei tarvitse viitata johonkin itsensä ulkopuoliseen perustellakseen olemassaoloaan. Sama homma hahmottomassa äänessä. Vääntäminen siitä mitä se tarkoittaa tai mitä tästä pitäisi ymmärtää, on juttu mihin itsekin joskus sortuu, mutta yhtä usein se on jopa tuskastuttava kysymys. Jos tässä on varmaan sata vuotta jo ollut täysi selviä että taide objekti voi olla itsenäinen, eikä vain olemassaolevaan maailmaan viittaava figuratiivinen esitys, välillä sitä joutuu miettimään onko tuo ajatus liian hankala, vai liian huonosti artikuloitu, kun ei sitä vuosisadassakaan tunnuta kovin laajasti ymmärrettävän?!!? Ei noisenkaan tarvitse esittää tai kommunikoida jotain muuta, kuin ihan puhtaasti itseään, tavalla jossa muoto, sommitelma tms on itsessään koko sisältö ja siitä ei välttämättä ole mitään "ymmärrettävää".
Toisaalta, ei ole mikään ylläri, kun siitä monesti jauhan, että nimenomaan figuratiivinen noise on lähellä sydäntä. Ts. Äänet jotka kertoo tästä maailmasta, herättää mielikuvia ja visioita, surrealistisia äänimaisemia joista on tunnistettavissa äänenvoimmakkuus tai tilanne, mutta se tapahtuu jossain todellisuudesta irrallaan olevassa... epä-tilassa. Nuori Veri ollut mestarillinen sellaisessa, missä kaikki kappaleet kertoo jostain, kuvaa jotain, yleensä jotain hieman arkisia puuhia korkealentoisempia keloja. Jo kassun aloittava Ensimmäinen miekka, on erittäin hieno. Ajatus ihmisten tekemistä esineistä. Kirveet, keihäät, jouset, kaikenlaisilla esineillä on ollut käyttötarkoituksia jotka liittyy metsästykseen, selviytymiseen, kenties rakentamiseen, ja vihdoin kun ensimmäinen miekka taotaan, sen ainoa käyttötarkoitus on toisen ihmisen surmaaminen. Sillä ei tehdä mitään muuta. Näistä lähtökohdista kun aletaan kutomaan teosta, sillä on kyky puhutella aika eri tavalla kuin esimerkiksi pelkällä esteettisellä elämyksellä. Onnea vaan kasetin metsästämiseen. Toivotaan että joskus taas uutta painosta pihalle!
Giärmäi "Ratapölkkymme" tape
Kun matsku oli netissä, fiilis oli sellainen "jep, voisi ottaa kun kohdalle osuu". Sitten kun oikeasti on kohdalla ja ei vaan kuuntele jostain netti striimistä, fiilis huomattavasti vahvempi! Tämä operoi vahvasti tuolla suomessa nostetta ottaneen "rural noise" hommien suunnalla. Tässä on yhtä aikaa hieman "anima arcticaa" ja hieman "brown hill skeneä", mutta tuskin artisti on lähtenyt varsinaisesti kopioimaan. Vanhat kelanauhat, suttuiset käsintehdyt äänen prosessoinnit. Toki nykyaikaista teknologiaakin, mutta lopputulos kuulostaa tomuisen käsintehdyltä, jota korostaa artistin halua itse dubbailla kassut ja vääntää massatuotteista poikkeavat paketoinnit. Asiaa!
https://giarmai.bandcamp.com/album/ratap-lkkymme
Amek-Maj CD
Suomessa on kourallinen bändejä jotka ei päästä kuuntelijaa helpolla. Etenkään ulkomaisia. Oudot nimet joita ei oikein muista. Kelaa nyt jos joku ulkomailta miettii että mikä se bändi mitä joku suositteli, oliko se SSRI, KSNK, RMSS, KITU, AMEK-MAJ, GIÄRMÄI, PALOKORO, METSÄKIRKKO, jne jne... Vuositasolla useita kymmeniä julkaisua lävähtää tarjolle ja nimien oikein kirjoitus ei välttämättä onnistu ilman netistä varmistamista, puhumattakaan että voisi kertoa suullisesti mistään kun ei näistä tiedä miten nämä pitää edes lausua... Amek-Maj CD:llä ilmeisesti nimi on jonkinlainen viivan merkki, mutta en epäilisi yhtään että tämä 2024 CD albumi menee monella sekaisin aiemman Freak Animalin julkaiseman nimettömän CD:n kanssa, heh! No, jos jotain puuttuu, kaikki kannattaa ostaa talteen. 2024 albumin julkaisi Hiisi productions ja minimaalisen painoksen vuoksi, se taitaa olla lähes loppu? Ruttuisen ja käsintehdyn harsh noisen yhdistäminen jotenkin outoihin ideoihin, on hankala kuvailla. Märkää ja rikkinäistä, tilassa tapahtuvaa mutta toisaalta synteettisiä elementtejä sisältäen. Hyvin uniikki albumi artistilta jonka kaikki levyt on sen verran erilaisia että vaikka jotain omistaisi, voi huoletta napsia puuttuvat haltuun. Alla oleva alle minuutin näyte ei anna kuvaa siitä mistä albumikokonaisuudessa on kyse:
https://www.youtube.com/watch?v=oUdSxBlRf4Q
Lettera 22 "Salvado" CD
Teknisesti ilmestyi joulukuun 2023 lopulla, mutta minulle se kelpaa tämän vuoden levyihin! Kaveri mainitsi että cd ei ole kovin hyvä, mutta mitä helvettiä!! Tämä on aivan mahtavaa! Pitkä tilanauhoitus oudosta meluisasta kokeellisesta setistä. Vain yksi pitkä nauhalooppi, joka kulkee useiden kelanauhureiden läpi ja pari huoneessa olevaa mikrofonia tallentamassa tapahtuvan prosessin. Vaikea pukea sanoiksi mitä tämä on. Olen samaa mieltä, että tämä ei ole aggressiivista melua, mutta pidän tätä silti jonkinlaisena meluna, enkä "kokeellisena musana" tai konseptuaalisena taiteena. Meluarvot on niin korkealla, että toimii albumina, eikä laimeana museoteoksena. Toki Lettera 22 jätkätkään ei ole mitään kauluspaitaskenen tyyppejä, käsittääkseni, joten lähtökohta varmasti ollut että pitää olla oikeasti hyvä levy, eikä vain hyvä idea.
https://www.youtube.com/watch?v=popiQTH0U8I
Nyt on aamupalat syöty ja juotu ja pitää lähteä samoilemaan ulkoilmaan. Jätän tarkemman oikolukemisen myöhemmäksi iltapäivään, joten typoja voi olla!
Matka kohti Lahtea on alkanut, ja se kulunut hyvin tähän asti kuunnellessa Mauthausen Orchestraa, Ramlehia, SPK:ta ja muita "klassikoita"... Ne kelpaa aina matkamusaksi.
Quote from: FreakAnimalFinland on December 25, 2024, 11:10:31 AMEi ole varmaan Junkyard Shamania kyselty länkkäreiden podcasteihin? Olen joskus koittanut vinkata että voisi olla hyvä aihe. Japanilaisten kielitaito näyttää olevan sellainen kynnys ettei sikäläisestä menosta saa oikein tarinaa podcasteihin, mutta JS touhujen ohella saisi ehkä Japanin nykymeiningistä jotain "yleiskuvaa" ja tarinanpätkää. Facialmess joskus hieman tarinoinut mutta aika vähän.
eipä ole tultu kotoa hakemaan. Veikkaan ettei kauheasti kiinnostakaan kun ei ole riittävän harsh lihapäisimmille länkkärinoisetyypeille, heh. Täällä sitä on kyllä täysin kotonaan eikä tarvitse selitellä mitään kenellekkään.
Olen tosin toisinaan miettinyt että voisin toimia tulkkina joissain tuollaisissa, mutta tuntuisi se kai vähän hölmöltä sekin. Toisinaan vaan huvittaa miten isolla prosentilla japaninoisesta niissä puhutaan, mutta yhtään tekijää ei taida olla haastattelussa.
Itellä tulee noiset kuunneltua nykyään lähinnä keikoilla, mutta tässä jotain poimintoja joita nyt tulee mieleen. Alkuvuosi meni Koreassa lähinnä merta kuunnellessa, mutta huippukokemuksia oli sielläkin. Myös huomiona, että en ole ihan kauhean rahoissani, niin vähemmän tulee käytyä keikkoja joita en ole itse järjestämässä, vaikka mieli tekisi katsoa enemmän, mutta sitä vasten tulee sitten järkättyä itse sellaisia asioita mitä haluaa nähdä, eli kaipa se on win-win.
Vomir Environment 0Gssä 4.4. Tässä oli jotain sen verta katarttista ja upeaa että se lämmitti mieltä, etenkin minimalistisen ja nihilistisen toteutuksen puolesta ("tässä on kassu, paina play ja meikä seisoo tuolla pussi päässä siihen asti että puoli loppuu"). Itsekin seisoin muovipussi päässä ja se on kyllä tallessa vieläkin, miellyttävä tuntuma. Samassa tapahtumassa soitin kyllä itsekin yhden tämän vuoden parhaista keikoista, tulee kai joskus kasettina jenkkilafkan kautta ulos.
NWN/Hospital Festarit 6.-7.4 Näistä tekis mieli selittää vaikka ja mitä, mutta menis kai jonkun mielessä keulimiseksi niin jätetään vähemmälle. Parhaat keikat oli itselle lauantaina, perjantaina melkein kaikki bändit kuulosti enemmän tai vähemmän ihan samalta, mutta pari huippuhetkeä mahtui tuohonkin; Sex Messiahin keikalla pikkasen liikautti mieltä kun katselin Moenosia siinä päälavalla, se oli kunnon työvoitto jos mikä kaiken sen työn jälkeen mitä se oli kuukausitolkulla tuon festarin eteen tehnyt. Toinen huippu oli Beherit, vaikka black metalit ei lähtökohtasesti kiinnosta oikein yhtään niin tuossa oli kyllä jotenkin poikkeuksellisen paljon voimaa ja energiaa ja tunsin jotain ylpeyttä suomalaisten touhuista, kun katselin täyttä salia ja sitä miten hyvä mieli kaikilla oli. Lauantain parhaat oli Linekraft, Genocide Organ ja Masonna (mieltä lämmitti myös tekniikkariderin "Amps: ALL OF THEM!"), jonka jälkeen Beheritin dronesettikin oli itsestä täydellinen lopetus koko illalle.
Itselle upeinta koko tapahtumassa oli se, että vaikka siellä juoksi kaikenmaailman ameriikanihmettä, niin käytännössä koko tapahtuma polkaistiin käyntiin ja onnistuneesti läpi Osakan underground jengin voimin. Etenkin lavaporukka toimi niin hyvin yhteen, että tirautin pari kyyneltä jo ennen kuin ovet oli edes yleisölle auki. Oli kunnia saada olla mukana ja tehdä duunia koko sen porukan kanssa! Harvemmin tulee myös vastaan festaria, jossa aikataulu on 90 min edellä, vaikka aluksi näytti paperilla siltä että tulee tiukkaa.
17.5 Sin Tamon, Environment 0g. Tämä oli äänitaidehässäkkä jonka järkkäsin, Tamonin keikka koostui kasetille nauhotetuista metalliperkussioista, kasettiloopeista ja stroboista, laitteistona kolme neliraituria ja walkman. Tästä tuli sellainen setup joka on pyörinyt ja kehittynyt tämän vuoden aikana ja sitä on ollut mielenkiintoista seurata. Tamonin soolokeikat on muutenkin olleet aina kiinnostavia. Pari vuotta sitten 0g:n rakennuksen omistaja kävi aika kuumana kun äänilähteenä oli 30 kappaletta hätäkelloja. Ei kuulema ole musiikkia se. Luvattiin ettei tehdä sitä enää, mikä tietysti harmitti kun Tamon oli ensin monta kuukautta hamstrannut yahoo auctionista niitä kelloja, mutta lohdutin että seuraavan kerran järjestetään se sitten Hyogon maakunnan taidemuseossa, ja ne maksaa siitä rahaa, mistä on sittemmin tullut oman urani elämäntehtävä.
Tämä tapahtuma oli muutenkin itselleni yksi kohokohta koko vuonna, koska se toi yhteen muutamakin eri sukupolvea Osakan nykytaiteilijoita ja esitteli niitä toisilleen.
Tästä vietin taas melkein puolisen vuotta Koreassa ja Taiwanissa, jälkimmäinen oli paljon kiinnostavampi ja etenkin kitaradronea ja mölyä oli hyvin, Kozma Philo Liu etenkin jäi mieleen kunnon kamppeena. Koreassakin Bulgasari-yhteyksien hommat oli kiinnostavampia, mutta paljon vähemmän noiseen kallellaan olevia hommia. Free musaa kummiskin.
Palattua olin kiireinen lähinnä omien hommien kanssa, mutta mieleen jäi etenkin Weiches Loch valtavalla brutalistisella betonilavalla 1.12, metalliperkussiot toimi ulkoilmassa aika upeasti ja alkoi melkein harmittaa ettei ole itse livekokoonpanossa enää.
Toinen todella merkittävä homma oli Iori Kinkin äänetön butoh-esitys. Normaalisti olen soitellut musiikit, mutta tällä kertaa sanottiin, että haluaa minun katsovan tämän yleisöstä kahden esityksen välissä. Jätin basson standiin ja koko esityksen ainut ääni oli, kun Iori nakkasi talkkipurkin kannen olkansa yli jonnekkin, ja se osui suoraan basson kieliin. Japanissa on sellainen käsite kuin 一音成仏, yhden äänen valaistuminen, ja tuo oli itselle sellainen.
Rudolf Eb. er 14.12 Hokagessa, mukavaa kirskettä ja riipimistä, minimalistista urkua ja suumikrofoniin ähkimistä, levyä kuunnellessa mietin että hieman tylsää kamaa, mutta liveä katsellessa tajusi mistä ja miten kaikki äänet tulee ja se olikin aivan eri sfäärissä. "biisien" "välissä" murskattiin kolme betoniharkkoa iskuporakoneella, mistä tuli vielä oma savuefektikin,heh.
Katsuhiko Yamashita 21.12, performanssi ei ollut mitään noisea lähtökohtaisestikaan, mutta hiljaisuutta vasten kahden kiven vähäeleinen murskaaminen paljain käsin oli aika vaikuttavaa.
Sin Tamon, noise dj-setti 23.12, Hokage. Ajatuksena oli neljän levyille tai pyörimiselle perustuvan osan toteutus ja vaikka kaikki oli kasattu lähinnä päivää, kahta aikaisemmin, jokainen osa meni nappiin hienosti. Ensin soitossa oli pari normaalia noiselevyä, sen jälkeen leikeltiin levyjä laikkahiomakoneella halki ja soiteltiin sirpaleita satunnaisessa järjestyksessä, sitten "soitettiin" pyöriviä metallilevyjä puolitoistametrisistä metalliputkista tehdyillä neuloilla, lopuksi murskattiin betoniin valettu soolo 7", jonka sisältö oli samaa betonin murskaamisen ääntä.
Makoto Kawabata soolo 29.12, Muswell. Alkupuolisko hienoa dronea, jälkimmäinen jousella soitettua kitaraa, kaikinpuolin hienoa kamaa.
30.12, Fushitsusha, Koenji Showboat, noin 4 ja puoli tuntia. Elämäni paras keikka, tai jaetulla ykkössijalla viime vuotisen Hainon soolokeikan kanssa. Ei siitä oikein muuta osaa sanoa, kuin että on kunnia olla olemassa tällä planeetalla samaan aikaan tuon ihmisen kanssa.
Ehkä huomaa, että oma muisti toimii lähinnä kuukauden päähän, hah.
Tuntuu että tuossakin olen sössöttänyt liikaa omista tekemisistä, mutta eipä tässä elämässä oikein muutakaan sisältöä ole kuin tekeminen ja nautin kaikesta täysillä. Ehdottomia kohokohtia esimerkiksi Hokkaido Butoh Fest, jonka äänipuoli hoidettiin kokonaan Tamonin kanssa kahdestaan, kaksi päivää kaikenmaailman kivien hierontaa, metallin hakkaamista ja mölyä hyvässä seurassa.
Samoin se, että sain soittaa isoimman osan vuoden keikoista butoh-tanssijoiden kanssa, etenkin kaikki edellämainitun Iori Kinkin ja Akiyon kanssa tehty on ehdottomasti parasta mitä olen saanut elämässäni tehdä. Hienoimpia vuosia koko elämässäni ja sai soittaa ja touhuta paljon kaikenlaista hienoa ja kiinnostavaa. Toivottavasti tästä vuodesta tulee samanlainen ja saisin asumisasiatkin vihdoin ja viimein jonkunlaiseen ojennukseen.
Liian pitkä;en lue: kivaa oli ja paljon sai mölytä ja kuulla mölyä.
Hyviä tekstejä. Yleensä jos foorumin viestikenttä sallii postauksen, ei voi olla liian pitkä postaus. Se on yksi hauska ominaisuus josta monesti kuulee. Netissä roikutaan päivästä toiseen, mutta kaikki on liian pitkää tai vaivalloista ja herää joskus kysymyksiä ei kai sentään erikoisista erikoisiempien taidesuuntausten kannata lähteä reels hommiin "tavoittaakseen yleisöä" tms. Se on hauska ominaisuus kun fb puolelle postaa ja aina tarjoaa nyt tehdään tästä joku viihteellismpi tiivistysvideo pyörimään ihmisten fiidiin niin lisää suosiota.. eääh...
Quote from: junkyardshaman on January 01, 2025, 04:26:51 PMQuote from: FreakAnimalFinland on December 25, 2024, 11:10:31 AMEi ole varmaan Junkyard Shamania kyselty länkkäreiden podcasteihin?
eipä ole tultu kotoa hakemaan. Veikkaan ettei kauheasti kiinnostakaan kun ei ole riittävän harsh lihapäisimmille länkkärinoisetyypeille, heh. Täällä sitä on kyllä täysin kotonaan eikä tarvitse selitellä mitään kenellekkään.
Sehän noissa podcasteissä on että pääasiassa ei ole kovin lihapäistä meininkiä? Ehkä vaan hommaa valoittaa ettei Noisextrassa ikinä ole ollut mitään suomalaista tai japanilaista. WCN suomi-edustus on jotain, mutta sen alun jälkeen hieman muuttunut.. ehkä?
Ainakin Noisextra joskus oikein huuteli osaavia Japanin tulkkeja apuun, mutta EHKÄ podcast haastattelussa kuitenkin outo jos tulkki puhuu kaikki jutut? Esim tuolta yllä mainitusta Hospital Osaka reissulta ei lopulta tullut mitään haastatteluja vaikka hieman niistä haaveilivat.
Kaikki viime kuukausien noise lehdet luettu!
Hardcore country and western #1 hauska pikku lehti. Lyhyempiä ja hieman pidempiä haastatteluja jotka hyvin asiallisia. Osalta huomioidaan äskettäiset haastikset ja mainitaan suoraan että "koska olit juuri WCN podcastissä..." ja viedään haastattelua jonnekin muuhun suuntaan. Toimii varsin hyvin kun tietoisesti jätetään vaikka ne ne. "aina kuullut" tarinat pois ja otetaankin suoraan jotain viimeaikaista ja uutta kerrottavaa. Smell & Quim Dave mainitsee että syövästä toipumassa ja yks jäsenistä, Gilliam, on aika huonossa hapessa kun joutui (hyvin englantilaiseen tyyliin..) sattumanvaraisen päähän puukotuksen kohteeksi. The Rita, Macronympha, Input Error, Detachment Programs, jne jne.. on kyllä järkevä lehti!
Rocker #6 oli aika kehno. The Haters oli kova haastis, mutta aika peruslinjoilla jos artistin historia ja haastikset tuttuja. Muuten lähinnä just sellaisia "human interests" haastatteluja. Mikähän sille olisi oikein suomenkielinen vastine? Juuri luin Hesarin teema lehden Mika Waltari juttua, kun luonnollisesti kiinnosti suomen kirjallisuushistorian sadistisin runoelma. Lehden toisessa artikkelissa Panu Rajala mainitsee että Waltarin aikaan, kuten nytkin, kirjallisuudessa saa eniten tilaa perhesuhteet, sukupuolten väliset suhteet ja sisäiset maailmat. Harva tarttuu suurempiin kysymyksiin. Voisin heittää hypoteesin että samaa löytyy aika paljon noisen suhteenkin ja tässä rockerissa pisti ärsyttämään suunnattomasti kun noisejäbät pui jotain omia inhimillisiä heikkoiksia ja arkipäivän ongelmiaan ja sellaista jonninjoutavaa kahvipöydässä käytävää puhutaan puhumisen vuoksi kamaa. Haastikset on yleensä sellaisenaan tekstiksi muutettua puhetta, joten tietäen millaista nikottelua puhuminen voi olla...
Rocker #7 onkin paljon parempi. Ei sekään ihan ideaalia ole, mutta hauskana esimerkkinä kun Jacob Winans tokaisee haastattelun kymmenennellä sivulla kun haastattelija heitellyt sellaisia "oletko ollut koskaan rakastunut" (siis oikeasti todellinen esimerkki, en vain vitsaile) -tason kysymyksiä ja Jacob tokaisee että jätkä vaan tykittelee täällä näitä
elämää suurempia kyssäreitä ja ehkä vaan palattaisiin noiseen! Ja palaavat. Nimenomaan. Hankin lehden löytääkseni noisen tiimoilta uusia artisteja, uusia näkökulmia, ynnä muuta. Jos jonkun tuntemattoman kolmekymppisen rakkauselämä kiinnostaisi ilman että se liittyy yhtään mihinkään, vois käydä jossain baarissa jututtamassa ihmisiä.
Women of Noise #2 zine. Ei saatana. Leslie Keffer haastattelu lienee ainoa sellainen oikeasti järkeä noisen perspektiivistä katsottuna. Suurin osa muista, ei oikeastaan noisea nähnytkään. Jos kiinnostaa kollektiivi joka tutkii Georgialaisia naisia musiikkikulttuurissa tai maailman paras esimerkki miten yliopisto-jargonilla kirjoitetaan turhin sanahelinä, niin lehti tilaukseen. Tosin, täytyy antaa pisteet että John Cagen ja Luigi Russolon roolit noisen alkulähteitä kiistetään ja edetään sujuvasti patriarkaalisen seksistisen noisen alkulähteille antiikin kreikkaan jossa... no jätetään cliffhangeriksi jos noisen muinaishistoria kiinnostaa! Saattaa vielä löytyä Satatuhatta distrosta.
Liki pari viikkoa alkaa olla mökkeilyä ja pitänyt kuunnella netin kautta matskuja. Moneen kertaan valitellut että fyysisten levyjen kanssa tosi helppo valkata mitä kuuntelee. Netissä aina sormi suussa että mitähän sitä laittaisi. Onneksi silmään osui T.Mikawan saksassa julkaistu C-60 kassu bandcamp striimi linkki. Asiallinen julkaisu, paitsi "tuotanto" ei oikein itelleni ideaali. Sama ongelma ollut Incapacitants uudemmissa, että kuulostaa kuin joku zoomi nauhoitus ja editissä vaan lisää volaa että buustautuu jotenkin hieman keinotekoisen kuuloisesti. Itse "musana" hyvinkin onnistunut, mutta soundin sävyn ollessa tälläinen, netistä pyöräytys jees ja fyysisenä tuskin tarvitsee kun tietää että kymmeniä miehen levyjä jotka laittaa mielummin soimaan.
Hospital Bandcamp on varsin hyvä paikka kuunnella jos hirvittää ostaa kiireellä kassuja toiselta puolelta maailmaa. Ramirez kassu aikas helkkarin hyvä! Vähän kuin Jumping Tiger kamat tulisi pintaan loppupuolella ja mainiota tekstuuri harsh noisea hyvällä tavalla sitä edeltävät biisit.
Yellow Gas Flames kassu kans hyvä. Samplet, loopit, puhepätkät ja itse noise soundit aika raakaa ja jopa vanhan HWN karkean rätinän mieleen tuovaa meininkiä, mutta kaiken muun seassa hyvin "industrial" viba, olematta musiikkia tai oikeastaan edes musikaalista.
Skin Crime tripla LP voi olla osalle sen verran tyyris että hirvittää ja sen pääseekin kuuntelemaan bandcampistä että tietää onko hintansa väärti! Aika hienolla tavalla wanhan noisen fiilis kun tuollaista manuaalista volumen vaihtelua ja äkkinäisiä siirtoja ja röyhkeintä flanger soundia pokkana messiin vaikka just hyvä rapina murskaa ollaan saatu kehiteltyä, heh! Nämä on tälläisiä "enää ei kehdata" noise juttuja, joilla tavallaan syyntä miksi ei tehdä, mutta tietynlaiset kaaottisen ruman elementit jää silloin pois.
Mukava kun jaksatte kirjoitella tänne. Tulee usein käytyy tsekkaa et onkohan uutta tekstii. Toi Vapaus kokeilla oli erinomainen pätkä. Vähän ku Melun maa- sanoista tekoihin. Oon täs vähän pyöritellyt samaa ideaa ku Tanskanen mainitsi; vähän syväluotaavampi pätkä. Tarvitsisi vain prokkikseen sopivan hahmon. Mut tämä mahdollisesti joskus. Ja vaikka tehdään rakkaudesta lajiin niin leikkaus leffan tekee. Ja perus kuvakerronta kantsii miettii jo etukäteen.
YANA jäänyt vähän lapsipuolen asemaan viimeaikoina, mut nyt on taas ollut äänityksiä kuuntelussa. Pari kassua täs vähän vaiheessa. Toinen kansiprinttejä vailla valmis ja toinen lähes päinvastoin. Ja sit vois ihan pitkäsoitto mahdollisesti myös vanhempia äänityksiä. Uusia vähemmän ku ei oo vaan tullu käytyä. Yritetään uudestaan HWF-keikkaa ku edellinen peruuntu. Muuten en oo mitään esiintymisiä aikonut. Kattoo sit jos oon siinä kondikses et pystyy.
Julkitulleita tapahtumii ku tsiigaa niin onhan taas huikeeta!
Arv & Miljö kokoelma soinut usein. Jännä ku hän on yksi ensi ihastuksistani genressä niin nyt näitä kuuntelee eri tavalla ku ennen. Alkaa jo spottaa juttui et miten ne on mahdollisesti toteutettu. Ennen menin vaan fiilis edellä.
Sen mitä eilisestä Junta keikasta näin pätkää somessa, niin ilollani panin merkille yleisöstä, melun tavoittavan monenlaista kuulijaa.
Dokkarisuositus; Miten taiteilijat näkevät työnsä.
En salaa sinulta mitään.
https://areena.yle.fi/1-65311277
Edelliseen vielä-Inhospito/Neandertaal split. Vasta nettiversion oon kuullu.
Neandertaal hyvää tekemistä. Todella pitänyt kaikesta kuulemastani ja näkemästäni. Ehkä siinä päähenkilö jota etsin...
Nyt sen uskaltaa jo luvata:
Lauantaina 1.2. olisi Iron Star, Skärgård, Bryskt, Sjálfshatur ilmaiskeikalla Helsingissä.
Venue, aikatalut ym. infot toivottavasti mahdollisimman pian.
Quote from: Smrt on December 25, 2024, 07:52:36 PMhttps://youtu.be/cp1mwFMcqig?si=iXDZ8Z8tJ7nD0gN4
VAPAUS KOKEILLA: KÄYTÄNTÖ ELÄVÄNÄ
Sainkin tän puserrettua pihalle vielä tän vuoden puolella. Käppäsistä livepätkistä koostuva dokkari. 2022-2024. Emme puhu mitään!
mukana, osa useamminkin:
APRAPAT
THE NEW BOYFRIENDS
EDGE OF DECAY & KITU
NÄSIÄ
JUNTA (THE TRUE)
TYHJÄ PÄÄ
fake_trailers
TAHMA
HAZARDIKARHUKO
AHOLA & SILANDER
HEPPAKIRJAT
SKÄRGÅRD
CIRCLE OF SHIT
Tää oli kyllä hyvä! Jotenkin olettais että lähes pelkästään kännykällä kuvatuista keikkapätkistä koostettu dokumentti ois lähinnä rasittava, mutta tän katto oikein mielellään. Sopiva yhteismitta ja hyvin koostettu, kulki ihan luontevasti eteenpäin eikä tuntunu siltä kuin kattois kun joku toinen selaa youtubesta irtopätkiä. Eikä tää nyt
niin ultra-rupua ollut kuin Rupu Tapesin suunnasta ois voinu odottaa, heh. Mietin että ois ollu ihan hyvä jos pätkissä ois lukenu kuka/mikä kullonkin esiintyy, mut aika pieni puute tuo oli. Ja onhan tuo toki yhtenäisempi "kollaasi" näin kun ei välttämättä tiedä mitä näkee.
On kyllä ihan luksusta kun noiseaallot ne vaan kannattaa ja on niin monenlaista noisejuttua tarjolla. Noisecastin kanssa laahaan ihan auttamattoman kaukana perässä mut pitää alkaa sitäkin skarppailemaan kunhan esim. örinän kuuntelulta kerkeää, heh.
Kyllä noise-elämä on rankkaa. Vaelsin juuri melkein 8 kilometriä vastatuuleen kalja kourassa ja nappikuulokkeet lenteli korvista lumihankeen vähän väliä. Sehän kuitenkin kannatti sillä House of Rockissa (kavereiden kesken tuttavallisesti Horo) oli Ahola & Silander tykittelemässä. Homman nimihän oli Kulttuuritallien tukikeikka eli hyvään tarkoitukseen ja mukavasti siinä punkkien välissä kunnon melua paikallisessa rokkibaarissa.
Setti alkoi rauhallisesti rakentamalla. Kunnon industrial tyylillä tuli biittiä ja siihen päälle hiljakseen kaiveltiin kaiken maailman ufoääniä ja muuta pahaenteistä ääntä tuli nupikoita vääntämällä. Silander veteli rajun efektöinnin läpi vokaaleja päälle ja välillä vilautteli kiertoäänimeininkiä heiluttelemalla mikkiä. Jossain vaiheessa Ahola heilutteli vimmattuna sheikkerityylistä vempelettä ja vajosi polvilleen melun huumassa. Vähitellen homma alkoi muuttumaan meluisammaksi ja Silanderiltakin löytyi jokin symbaalin tapainen esine jota hakattiin pöydänkulmaan ja nosteltiin mahtipontisesti pään yläpuolelle. Hulvaton ja kaaottinen meininki jatkui kunnes homma pistettiin pakettiin ja ääni loppui. Just sopivan mittainen setti mistä löytyi vivahteita ja vaihtelua ja koko paska oli komeasti rakennettu. Paikallisen rokkibaarin PA myös just mainio tämmöiseenkin meininkiin.
Tapahtumassa oli myös Luutarhatontut vetämässä Huora-tyyppistä punk rockia ja Sivilisaatio paahtamassa hallitus alas henkistä hooseeta. Kovia juttuja, mutta taitaa olla liian offtopic
Ohjessa pätkää A&H keikan alusta:
A&S hauska miten moniuloitteinen projekti on ja ennakkoluulottomasti vaan tehdään "mitä huvittaa". (Toki voi olettaa että yleensä tekee muutkin, mutta huvittaa vaan joku tarkemmin rajattu idis)
Tuolla toisessa juuri nyt aktiivisessa topicissa puidaan nyky-PE latteutta joka tietysti osittain fakta. Ilmiö joka riippuu mitä aluetta meiningistä katsoo. Samaa voi sanoa noisesta jos katsoo hieman väärältä suunnalta. Ei vaadi kuin rajata hieman tarkemmin mitä seuraa ja voi olla tilanteessa että korviin tulee vain kovaa matskua. Monella pääasiassa syynä kyvyttömyys tai haluttomuus venyttää perus palettia mistä idikset poimitaan, hyväksymällä että että tämä ei ehkä ole enää "harsh noise" tai "PE" nyky mittapuun mukaan, mutta palauttaa kokeellisen elementin mukaan että virtaviivaiseksi jalostumaan pyrkivää ilmaisua ihan tietoisestikin rikkoo. Nyt tosiaan kun luin Rocker lehdistä erittäin kriittisiä arvioita PE levyistä, piti oikein kiinnostuksesta käydä kuuntelemassa miten hirveitä ne oli. Täytyy sanoa että en kyllä niitä varsinaisesti PE kategoriaan edes välttämättä laittaisi, mutta paskojahan ne oli, se oli selvä, heh! Jos on joku leluilta kuulostava elektroniikka ja vähän efektien läpi kiljutaan, minusta sitä kamaa ei tarvi kutsua power electronics termillä jos muistuttaa yhtä lailla kökkönoisea tai jotain syntikka-hardcorepunkkia.
A&S hienona puolena juuri tuo että ei voi oikein tietää mitä sieltä seuraavaksi tulee ja samaan aikaan kuitenkin... liekö ollut hutilaukauksia missään julkaisuilla tai edes livenä? Toki pieni nauhoitustekninen hiominen ei olisi ollut haitaksi joissain jutuissa, mutta muuten ei reklamoitavaa. Saa nähdä milloin seuraavaksi itse ehtii ja pystyy näkemään!
Off topiccina, "Huora-tyyppinen punk rock" on kyllä hurjimpia kuvailuita mitä pitkään aikaan kuullut.
Quote from: Heavy Metal JuhoKyllä noise-elämä on rankkaa. Vaelsin juuri melkein 8 kilometriä vastatuuleen kalja kourassa ja nappikuulokkeet
mutta paluumatka myötätuulessa ilman kaljaa?
Vaellus oli paluumatka. Saapuminen onnistui ihan bussilla, mut takaspäin ei enää puolen yön jälkeen päässytkään. Varauduin toki tähän ja latasin repun täyteen olutta.
Joskus fiilistelty kunnon rural noise keikkaa, missä keikkapaikalle pääsee vain hiihtämällä. Oli jo mietinnässä mitenhän monta noise hiihtäjää saa kasattua, mutta toisaalta jos kohde olisi jonkinlainen mökki, ei sinne montaa tarvitse. Ei tarvitse olla spandex hiihtäjiä, vaan nimenomaan sen tason menoa kuin itsellänikin, että saappaat kiinni armeijan vintage suksien siteisiin ja irvistellen pusikoiden halki.
Ketkä Amek-Majn kemuihin tulossa, siitä voi varoittaa että paikalla pääsee julkisilla vaivattomasti, paluu onkin sitten toinen asia. Kannattaa olla riittävät eväät ettei aamubusseja odotellessa tule jano!
Umpion puolisko Hullu! / Umpio -splittikasetilla! Jumalauta mitä tekemistä. Välillä piti tarkistaa onko stereot rikki. Todella rapeaa ja rikkinäistä saundia. Paikoin samanlaista outoa tilantuntua kuin Amek-Maj'n uusimmalla CD:llä. Pääosin kuitenkin vain kerrassaan törkeää, matalaa ja melko hidastakin runttausta. Tämä piti kuunnella heti pari kertaa!
Muuten tässä on lähiaikoina fiilistelty vähän kaikenlaista, josta päälimäisenä ehkä Piccinelli, Maioli, Giles - Amatsonia 6891, johon en vain kyllästy. Sen ohella mm. Jeph Jermania ja muita Buried in Slag and Debris -julkaisuja. Välillä tuntuu siltä, ettei suomalaisilta julkaisuilta ehdi muuta seuraamaan tai kuuntelemaan, mutta kyllähän sitä kaikesta huolimatta tulee yllättävän paljon ulkomaistakin juttua kuunneltua. Ainakin netistä. Hankittua toki vähemmän jo ihan taloudellisistakin tekosyistä.
Dead Door Unit innoitti tribe tapasin bandcampiä käymään läpi. Ehkä olen tylsämielinen puristi, mut tosi vähän mitään muuta mielenkiintoista on pulpahtanut sieltä esiin. Jos pois luetaan suomikytkökselliset. Hyvä, et tää Rautakymin Pintakin otettiin uusiks, sama ku Tahman kaa. Ois jääny kuulematta muuten. Harmillisesti ei nyt Joen suu ja työt sovi yhteen. Uhkaa olla sama tilanne muissakin "ois vähä pakko päästä"- tapahtumien kans. Onneks on äänitteitä ja duunihommiikin pystyy usein järjestelee. Todennäköisesti kolme lakkoviikkoa tulossa tähän keväälle jollain on mahdollisuutta olla ihan keskenään. Voi olla reccihommii. Edellinen nauhuri niin finaalissa et kolmantena päivänä sain vasta edelliset äänitykset koneelle. Todetakseni et suurin osa raidoista pelkkää viivaa...ei muuta ku leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Tuttu tunne varmaan jokaiselle tusaajalle, ettei se tekniikka aina kaikkeen suostu. Ja antaako sen vaikuttaa millä tavalla.
Joskun äänetön raiturinauhoitus voi johtua kassusta. Etenkin jos millekään raidalle ei tahdo tarttua mitään. Yhdet kovat sessiot meni viime vuonna munilleen kun meni nauhoitukset muuten putkeen, mutta kassulla ei vaan ollut kuin jollain raidalla suhinan seassa pientä hiljaista tuhinaa. Kokeilemalla uudelleen, samalle kassulle ei vaan tartu mitään. Ihan muoveista avattu ja laadukas merkkikassu. Heti perään kun otti toisen kasetin, se taas toimi ihan normaalisti.
Yhdet toiset sessiot olleet missä siirretty raiturilta matskuja ja kaseteista ei irtoa vain sellaista ferric pölyä, vaan tummaa töhnää. Yhden kassun läpi soiton jälkeen pitää puhdistaa äänipää ja on kuin pumpulipuikko käytetty mämmissä. En ole sellaiseen törmännyt ennen. Nyt pari kasettia ja tiesi että digitointi pitää hoitaa heti ja joka pyöritys varmaan kuluttaa nauhaa.
Nykyisin tullut välillä sellaisia tyhjien kassujen eriä, että dubbauksen jälkeen koko kassudekin äänipää ja rullat on ihan punertavan ferric pölyn peitossa. Soundi on hyvä, mutta... miten pitkään? Monenlaisia tarinoita on noista kiinan nauhavalmistajista ja ei voi tavallaan tietää mistä kukakin tyhjiä kassuja diilaava firma nauhansa hankkii. Myös ranskan kassuista osa todennut että suhisee kuin Haaren julkaisut, ihan sama miten ne dubbaa, heh...
Oli kyllä helvetin hyvä keikkailta Joensuussa!
Paikka hyvä, populaa artistit ja muut laskettuna ehkä 50 joka sai salin täyteen, mutta ei liian tungokseen. Kovia keikkoja kaikilta ja pitää palata tarkempaan raportointiin ajan kanssa. Paikkana erittäin hyvä. Jos julkisilla saapuu Joensuuhun, ei tarvitse kävellä pitkää pätkää paikalle päästäkseen. Omilla menopeleillä taas parkkitilan etsimiseen ei tuhlaannu aikaa ja rahaa.
Joensuussa oli tosiaan kovat iltamat! Pakkahuone tilana oli mitä mainioin ja tunnelmallinen, jokainen artisti soitti lujat setit, joista ehkä Giärmäi nousi omaksi suosikiksi, jos joku pitäisi valita. Setissä oli monenlaista viritelmää, joiden oisi suonut soida kauemminkin, tuntuu että tuosta saisi helposti +30min setin eikä tuntuisi edes pitkältä. Tahman omalaatuinen kasettitekstuurivouvaus oli mieleistä, Vigilantism setti paras tähän astisista mitä olen nähnyt. Moozzhead myllyttää takuuvarmasti, kaikkea tapahtui niin videolla kuin soitossa. Aprapat suvereneeni, harvemmin näkee keikkaa missä jokaista raajaa hyödynnetään äänen tekemisessä, jalkojen alla oleva metallilevy jonka päällä lasimurskaa, jota sitten kengillä muserreltiin.
Tapahtuma jonne ehdottomasti kannattaa tulla kaukaakin, kuten nytkin oli porukkaa vähän ympäri suomea!
Nyt olisi saatavilla Edge of Decay paitoja suoraan allekirjoittaneelta.
Koko: M-XL
Hinta 16€ (postitus kotimaahan 5€. Nouto onnistuu Joensuusta tai keikoilta)
Ostohommat tätä kautta: edgeofdecay AT hotmail.com
Mukaan voi kysellä myös Edge of Decay, Vigilantism yms. julkaisuja.
(https://i.postimg.cc/NFb0DYqw/paitamainospieni.jpg)
NOISECAST JAKSO 18
Noisecastin ensimmäinen noiseilta! Jakson idea on yksinkertaisuudessaan; jätkät kuuntelee noiseseiskoja ja sitten niistä puhutaan. Vieraiksi valikoitui paikallisvahvistukset Juho sekä Mikko (joka on jo veteraani Noisecastissa) Jakson seiskatuumat on seuraavat, jos niitä haluaa ennakkoon kuunnella joko omasta levyhyllystä tai netin syövereistä.
V.C.O.B.T. - Find New Homes
Gelsomina - 7"
Cloama - Death Certificate
Final Solution - Do As You're Told
Sadio 7"
Testicle Hazard - Het Potatis
Gerogerigegege - Mother Fellatio
Putrefier - Pray For Fire
Hanatarash - Total Retardation
https://youtu.be/CV_4eBXuWRM
YT & Spotify!
EDIT: Videon kuvat menee miten sattuu puolenvälin jälkeen, jotain mystistä sattunut, mutta audio kunnossa joka on pääasia.
Rapsaa romun huudosta. underground english tekstit, valokuvat ja 20 minsan video kokoelma. Tanskanen dokumentoi täysmittaiset setit ja jos joku pätkä jää harmittamaan että ei näe kuin pikku maistiaisen, ehkä joskus tulee laajempaakin settiä tarjolle?
https://special-interests.net/main/romun-huuto-2025/
Quote from: MT on January 23, 2025, 07:11:17 PMNOISECAST JAKSO 18
Noisecastin ensimmäinen noiseilta! Jakson idea on yksinkertaisuudessaan; jätkät kuuntelee noiseseiskoja ja sitten niistä puhutaan. Vieraiksi valikoitui paikallisvahvistukset Juho sekä Mikko (joka on jo veteraani Noisecastissa) Jakson seiskatuumat on seuraavat, jos niitä haluaa ennakkoon kuunnella joko omasta levyhyllystä tai netin syövereistä.
V.C.O.B.T. - Find New Homes
Gelsomina - 7"
Cloama - Death Certificate
Final Solution - Do As You're Told
Sadio 7"
Testicle Hazard - Het Potatis
Gerogerigegege - Mother Fellatio
Putrefier - Pray For Fire
Hanatarash - Total Retardation
https://youtu.be/CV_4eBXuWRM
YT & Spotify!
EDIT: Videon kuvat menee miten sattuu puolenvälin jälkeen, jotain mystistä sattunut, mutta audio kunnossa joka on pääasia.
Hyvä jakso. Etenkin tälläisenä 7" diggailevana tyyppinä, plus että itselleni sinänsä helppo jakso kun kaikki levyt tuttua tavaraa. Jaksossa kun pariin otteeseen mainittiin että foorumilla varmasti tulee jotain palautetta/kommenttia, niin voisin pistää. Ei kritiikkiä mistään asiavirheistä tms. Loppujen lopuksi vuosilukujen kohdilleen meno on sellaista nörttien puuhaa ja eipä noita kukaan ulkoa muista kuin "sinnepäin".
V.C.O.B.T. - Find New Homes on tosiaan äärimmäisen pienelle huomiolle jäänyt. Hauska projekti siinä mielessä että taustalla jo ihan vanhempi herrasmies ja julkaisut on tavallaan kaikki tehty "kunnolla", ts vinyyli 7", collaboraatio 12" ja Terässinfonia biisi. Ei mitään pikku kassuja tms. Vielä hauskempi on se, ettei projektilla vaikuta olevan mitään linjaa. Kaikki matsku on erilaista ja ei voi oikeastaan tietää mitä mies seuraavaksi tekee jos/kun tekee.
Putrefier - Pray For Fire. Vaikea arvioida onko mies paljoa keskustelun kohteena vai ei. Kohta pitäisi käsittääkseni tulla WCN podcastin jakso jos en väärin ymmärtänyt? Mies oli ALAP lehdessä ja soitellut ympäri maailmaa, japanista yhdysvaltojen kauttaa jonnekin god damn Mäntsälään asti. Juuri viikon sisään myös SI foorumin playlistalla oli mehustelua. Tietyn ikäisille se varmasti on hyvin tuttu ja kovista jätkistä Ulex ja Taint esimerkiksi olivat kovia mehustelemaan Putrefieriä. Mies työskentelee niin omaa vauhtiaan että ei välttämättä ole juuri nyt ollut mitään kovin akuuttia tapahtumaa joka nostaisi tapetille. Tämäkin levy on hyvä hahmottaa millaiseen aikaan ja paikkaan levy tärähti pihalle. '88 sellainen vuosi että Con-Dom, Grey Wolves ja tälläiset teki vielä lo-fi kassuja, Whitehouse ollut jo muutaman vuoden tauolla kuten myös SJ ja Ramleh siirtyneet jo muun tyyppisiin juttuihin. Kun miettii mikähän muu olisi tuohon aikaan tehnyt teknisesti näin vahvaa mutta ajatonta kamaa, niin eipä niitä oikein jonoksi asti tule! IR julkaisemat kolme CD:tä, yks loppu ja kahta vielä kourallinen jäljellä. Monella tapaa katsottuna oli aikaansa edellä vaikka hyvin "traditionaalista" sinänsä.
Gelsomina - 7" tietysti hieman jäävi kommentoimaan. Muistelen kun tuolloin 2000 luvun alkuvuosina, pari ekaa Gelsominaa ei mielestäni olleet ihan NÄIN murskaavia mitä jo 2004 oli. Muistelen kun artisti kyseli miten Grunt saa aikaan sellaisen ääri säröisen turbo ahdetun soundin tietyillä julkaisuillaan, ilman että kuulostaa hölmöltä digi ritinältä. Tosiaan 20+v sitten tietokoneen softat oli pääasiassa niin ultra primitiivistä että moni suomalainen alan jätkä puljasi jollain ihan kusisimmalla tavalla digitoida ääni koneelle ja moniraita editit yms ei vielä kaikkien käytössä. Opastin että aika monella olevalla Cool Edit softalla, jos ei käytä säröä, vaan tiettyä parametristä eq efektiä, sillä voi jyrätä halutut taajuudet ihan holtittomasti särölle ja syystä tai toisesta, matsku ei kuulosta tyypilliseltä digi-klippaukselta, vaan jotenkin likaiselta ja ruttuiselta säröltä. Tätä kikkaa Gelsomina käytti aika paljon kun duunasi noita turboahdettuja meluvalleja. Miehen kädenjälki toki siis ehdottomasti tärkeintä, mutta hauska miten analogisuus mainitaan keskustelussa mutta rujo ruttuinen särö taitaa olla lähinnä niin digitaalista mitä voi olla... Toki 7" formaatti itsessään muuttaa.
Hanatarash - Total Retardation toki hyvä. Jos japsi hommissa miettii mitä milloin siellä duunattiin sellaista oikein romunpaiskontanoisea, Hijokaidan, Incapacitants, Nord, Merzbow.. toki siellä joskus romuakin on, mutta ei se yleisesti ilmene sellaisena oikein "junk metal" meininkinä. Hanatarashin pari ekaa 1984-88, siinä osastolla kuultavissa kunnon romupaiskontahommien sikäläistä pioneerityötä. Ei heti tule mieleen mitään tiettyä Merzbow julkaisua tuolta ajalta joka olisi näin tykkiä menoa. Alchemy jojo joskus ysärillä kommentoi ettei ole kiinnostunut tekemään reissue hommia Hanatarashilta kun mies sellainen sell out että alkoi tehdä musaa ja signasi major lafkalle, heh! Good Alchemy sarja oli varattu vain noiselle, eikä takinkääntäjille. Liekö taustalla jotain muuta, mutta ei noista mitään virallisia reissuita ole ikinä tullut. Total Redartation 7" liittyen WCN podcastissä Dwid jaksossa oli hauska tarina. Vinyl Communications aloitti hc/punk lafkana ja teki läjän noise levyjä, mutta eräässä levyssä oli törkeä kollaasikansi joka hyödynsi Dolly Partonin kuvia ja kun se tuli asianomaisen tietoon rouva suutahti ja mimmin lafka/agentti mikä lie haastoi lafkan oikeuteen ja konkurssihan siitä tuli. Osa levyistä tuli myöhemmin myyntiin jonkun "varastojen metsästäjät" tyyppisen skenaarion kautta. Tiettyjä levyjä saattaa siis olla maailmalla paljon vähemmän kuin painostiedot antaa ymmärtää.
Final Solution - Do As You're Told fiilikset myös aika hauska. Jos ei ole bändin meininkeihin tiukasti tutustunut vaan päätelmät tehdään ihan 7" soundia kuuntelemalla, aika hyvin tulee meininki läpi! Bändihän todellakin treenasi, plus oli tosissaan ja Ed kertoi että sitä ärsytti välillä kun yks jäsenistä oli niin tarkka että pitää kalibroida synat samaan nuottiin kun kun niitä vingutetaan. NYC hardcore meiningeissä pikkupojista lähtien mukana ja hauskoja ne Edin tarinat, kun mainitsee että Suicidea kuultuaan oli vaikuttunut että tälläistähän sen musan kuuluu olla. Minimalistista syna vinkumista ja huutoa. Vielä hauskempi oli kun mies naureskeli että siihen aikaan oikeasti uskoi että TÄMÄ on se musan tulevaisuus ja Final Solution tulee olemaan iso bändi. Ja tavallaan... kun hardcoren lyönyt läpi suht isosti ja nähty minimalistista syna ujellusta mitä ihmiset diggailee, ehkä hieman piristepäissä voi elellä utopistiessa fiiliksessä että tänne suuntaan musakulttuuri tulee etenemään ja nyt pusketaan keikkaa ja treenataan ja käydään studiossa demottamassa biisejä jne. Asia kuulostaa nykyperspektiivistä hullulle, mutta on selvää että sen on täytynyt vaikuttaa bändin tekemisiin. Onhan se eri asia tehdä jotain pikku läpällä, ilman mitään pyrintöä, tai olla suu vaahdoten ja henkseleitä paukutellen tekemässä historiaa.
Cloama - Death Certificate on esimerkkinä myös kova. Siinä tulee hyvin perusteet, miksi joskus hyvän levyn tekee nimenomaan itsevarma ote, että on munaa lähteä tekemään erilainen ja erikoinen levytys. Perusvarmaa, perusturvallista levyä riittää, mutta joskus kätöseen iskee niin hulluja nauhoituksia että niiden kohdalla ei voi verrata onko kappale "hyvä", tietyin perustein. Voi olla että levy on niin törkeä ja outo, että se on hyvä nimenomaan siksi. Cloama on luonut nahkansa moneen kertaan ja joitain vuosia sitten miekkonen kertoi uusista ideoistaan, jotka voisi olla todella hyviä jos vaan oikeasti toteuttaa. Nimenomaan akustisen "noisen" tiimoilla liikuttaisiin.
Sadio 7" piti alunperin tulla Saksassa pihalle, mutta lafka jänisti viime tingassa, siinä vaiheessa kun oli jo masterit ja kannet venaamassa painoon menoa. No, ei haittannut, sillä onhan se parempi tehdä itse jos vaihtoehtona on taho jonka pitää hattu kädessä pyydellä anteeksi ja sitä myöten hieman pilaa koko ajatusta mistä voimaelektroniikassa on kyse. Toki voi olla monesta asiasta, mutta ei anteeksipyytelystä. Toisen puolen melankolinen ujellus on sanelukoneen kelauksen ääni, laitteessa jossa on mahdollista kelata äänen ollessa päällä. Matsku ilmestyi spontaanisti loopperiin kesken session ja molemmat tokaisee että se oli siinä. Vastaavaa ääntä ei ole onnistunut luoda uudelleen.
Testicle Hazard - Het Potatis. En ole ihan 100000% onko nämä kaikki ihan studio live duo hommia. Muistelen artistien maininneen että toki studiossa nauhoittivat duo livenä, mutta saivat talteen myös irtoraidat. Joku voi varmistaa keräseltä tai lasselta, mutta on mahdollista että osa matskusta on todellakin ihan suoraa studio-liveä, mutta osa saattaa olla valikoituja tai yhdistettyjä pätkiä studiossa talteen saaduista matskuista. Sarvessa olisi ainakin 1kpl Testicle Hazard DVDR julkaisua. Sisältää matskua 3 ekalta keikalta plus video haastattelun. Jos jotain kiinnostaa, postikin kulkee..
Gerogerigegege - Mother Fellatio. Aivan kultti levy tämäkin. Keskustelussa olleesta kokoelma levystä pitää sanoa sen verran että se, kuten moni muistakin uusista Gero reissue hommista on tavallaan jees, tavallaan vähän gay. Miehellä tapana tehdä jotain hölmöjä ja tarpeettomia muutoksia. Joku matsku vedetään tietokoneella digisärön läpi tai jotain matskua vaihdettu. Tokyo Anal Dynamite singles kokoelmalla Mother Fellatiosta mainitaan että "sensuroimaton versio". Voi olla hitusen erilainen, mutta on tuossa unreleased Mother Fellatio treenit ja monta muutakin 7" plus säröpalikan läpi vedettyä wanhaa kamaa yms..
Kyllä tämän 7" nipun kuuntelisi ihan innoissaan. Osa niin helvetin hyviä, että hieman posket punaisena joutuu ehkä myöntämään että Mother Fellatiostakin pari eri versiota hyllyssä kun niin hyvä.
Quote from: FreakAnimalFinland on January 24, 2025, 04:51:31 PMGerogerigegege - Mother Fellatio. Aivan kultti levy tämäkin. Keskustelussa olleesta kokoelma levystä pitää sanoa sen verran että se, kuten moni muistakin uusista Gero reissue hommista on tavallaan jees, tavallaan vähän gay. Miehellä tapana tehdä jotain hölmöjä ja tarpeettomia muutoksia. Joku matsku vedetään tietokoneella digisärön läpi tai jotain matskua vaihdettu. Tokyo Anal Dynamite singles kokoelmalla Mother Fellatiosta mainitaan että "sensuroimaton versio". Voi olla hitusen erilainen, mutta on tuossa unreleased Mother Fellatio treenit ja monta muutakin 7" plus säröpalikan läpi vedettyä wanhaa kamaa yms..
Joo onhan tuolla kokoelmalla esim. alotusbiisi ihan joutavaa pelleilyä, ja jokaisen 7"-puolen väliin on laitettu lyhyt leike mitälie uudempaa funkkia joka katkoo alkuperästen äänityksen fiiliksen aika tehokkaasti... Mutta toisaalta, on sen sortin luksusta saada noi seiskat jossain ihan oikeasti kuultavassa ja saatavilla olevassa muodossa hyllyyn että ei voi narista liikaa. Alkuperäsistä levyistä sais kuitenkin nykyään maksaa useampia kymppejä per kappale, ja kunnosta ei voi olla takuuta, eli näillä mennään.
Hyvä jakso. Tosi kova formaatti tämmönen Brownhill Podcastista tuttu kuuntelu ja jutustelu. Tykännyt paljon Brownhillin vastaavien jaksojen seikkailullisesta elementistä ja tässä setissä tuli mukava kontrasti kun ukot onkin ihan rauhassa kahvia juoden ja horisten pöydän ääressä. Tossa jokunen kuukausi sitten kuuntelin Dead Body Lovea saunassa ja mietin, että ois varmaan kova semmonen "noisea lauteilla". Kajarista soimaan melut saunaan ja sitten kun on kuunneltu ja saunottu niin ulos vilvoittelemaan ja höpisemään. Voi tulla kyllä tietyt näkemyserot saunomiseen liittyen vastaan, että mitä saunassa saa tehdä ja mitä ei. Itse kyllä kuuntelen noisea ja muutakin saunassa.
Eipä oo muuten yhtään meluseiskaa omassa hyllyssä, mutta tuli tästä pienet nitkut hankkia jotain. Esimerkiksi tuo Mother Fellatio on niin perkeleen kova, että sehän pitäis varmaan hankkia vaikka maksaiskin mansikoita. Hyvin jaksossa fiilisteltiin, että tulee hyvä mieli tuosta. Pisti meinaan itelläkin heti hymyilyttämään kun lähti Mother Fellatio pätkä soimaan.
Tuota Total Retardationia en oo tainnut aikaisemmin kuulla vaikka Hanatarash täyspitkiä oon kuunnelut kyllä. Ihan vitun hyvä! Kuunnellut tässä nyt kolme kertaa putkeen ja laitetaas vielä neljäskin. Nää tämmöset kunnon ääliönoise sekoiluhommat yms. alkaneet aueta itselle oikeestaan ihan tässä viime aikoina. Hanatarashin pariin pitääkin palata kunnolla nyt kun vois kolahtaa paremmin. SIinä kun oli Merzbow ja Masonna ollut lähtökohtana ja siltä pohjalta muodostunut käsitys mitä noise on niin lähinnä tuntui ärsyttäviltä jotkut Hijokaidanit ja Hanatarashit. Tai ehkä ne on vieläkin ärsyttävää, mutta nykyään semmonen on itselle just jees ja toivottavaa.
Snuffin Potential Rapist megaboksin mukana tulleessa zinessä hyvä haastattelu:
"Have you ever actually raped someone?"
"- Are you fucking stupid or what?"
Quote from: Atrophist on January 08, 2025, 07:01:07 PMNyt sen uskaltaa jo luvata:
Lauantaina 1.2. olisi Iron Star, Skärgård, Bryskt, Sjálfshatur ilmaiskeikalla Helsingissä.
Venue, aikatalut ym. infot toivottavasti mahdollisimman pian.
Joko uskaltaa tässä vaiheessa paljastaa yhtään enempää? Kiinnostaa!
Olin just aikeissa muutenkin tulla tänne huhuilemaan tästä!
Elikkäs tämmöinen homma on kyseessä:
https://hyvaanpaatyyn.com/
Vähän ns sammutetuilla valoilla on tiedotus mennyt tähän asti, mutta anyway meidän showtime on 20:00. Paikka
ei ole Vuosali, vaan uusi pienempi tila, kerrosta alempana Vuotalon kellarissa.
Soittojärjestys 1. Bryskt, 2. Iron Star, 3. Skärgård, 4. Sjálfshatur.
Muutakin livejuttua on luvassa meidän jälkeen. Ja tosiaan paikalla on myös taidenäyttely, ja ennen keikkoja Vuosalissa esitetään dokumentti
Shadowland.
QuoteRanskan Pyrenien laaksoissa kuvattu Shadowland käsittelee yhteisöä, jonka jäsenet ovat hylänneet normaalin elämän, harjoittavat taikuutta sekä etsivät pyhää Graalin maljaa. Tarina sai yllättävän käänteen, kun yhteisön keskuudessa johtaja-asemaa tavoitellut entinen Hollywood-elokuvaohjaaja Richard Stanley tuli syytetyksi hyväksikäytöstä. Sekä yhteisön että Stanleyn itsensä suhtautuminen syytöksiin johdatti elokuvan uusille raiteille. Otso Tiaisen (Sami Yaffa: Sound Tracker) ohjaaman dokumentin musiikin sävelsivät K-X-P -yhtyeen Timo Kaukolampi ja Tuomo Puranen.
FB-tapahtuma:
https://fb.me/e/2gnjvOZod
Vuotalosta saa myös Iron Star debyyttijulkaisua Esoteric Pseudoscience.
C30 kassu, numeroitu 30 kpl. painos. Jokainen nauha kääritty Stephen Wolframin A New Kind of Science -teoksen sivuun.
Uusi noisextra hyvä, Paolo Bandera (Sigillum S, The Sodality, Sshe Retina Stimulants) vetää kunnon italian aksentilla ja raspi rahisee. Taas hyvä esimerkki että näin pitkän linjan tekijöistä, kiire tulee jo ensimmäisessä vastauksessa! Yhtä perusteltua on saada pois alta wanhat muistelut ja päästä käsiksi tämän hetken hommiin, mutta toisaalta koko ajan sellainen "kertoisipa lisää!" -fiilis, sekä wanhoissa että uusissa jutuissa. Italian kasari meiningeistä ja vastaavista saisi takuulla paljon enemmän irti, kuten myös bändien teemoista. Ysärin SRS aikakausi josta itselläni ainakin olisi monesta julkaisusta ja käsillä olleista tekniikoista ja teemoista paljon enemmän kyseltävää. No, toivottavasti miestä kuullaan jatkossakin.
https://www.noisextra.com/2025/01/29/in-conversation-with-paolo-bandera-sigillum-s-the-sodality-sshe-retina-stimulants/
Hyvään päätyyn -työryhmälle isot propsit lauantain OG/AG -tapahtumasta! Vuotalon kellarin pikkusaliin oli vaivaa säästämättä rakennettu puitteet, jotka tuntuivat jopa hieman liian hienoilta vain yhtä iltaa varten.
Bryskt on tätä nykyä livenä aivan yhtä suvereeni noisessa, kuin [owt-kri] tummassa ambientissa. Tällä ja edellisellä keikalla Lepiksessä olin kuulevinani joitakin kaikuja isoveliprojektista, joita en muista ennen olleen läsnä? Vola oli monien mielestä tässä vaiheessa iltaa vielä turhan maltillinen, mutta toisaalta soundien pienet nyanssit erottuivat paremmin. Soundit hyvin tummia, ja hyvällä tavalla "tympeitä", jos sellainen tekee järkeä.
Omia touhuja olen tietty jäävi kommemtoimaan sen kummemmin, mutta Iron Starin toinen keikka oli omasta vinkkelistä kohtuu onnistunut, ihan järkeviä soundeja keikan alkupuolella. Loppua kohden oli ideana tulla varsin hallittua feedback-fiilistelyä, mutta (kenties PA:n bassovoittoisuuden vuoksi) seilattiin hetken täyden rääkynän tai sitten matalan jyminän väliä. Siitä ei oikein enää löytynyt väylää jatkaa eteenpäin, joten hanat kiinni muutamaa minuuttia aikaisemmin kuin olin suunnitellut. Eipä mitään. Yleisön pyynnöstä huolimatta Iron Star -keikat jatkuvat syksyllä.
Keikkaa järjestäessä Skärgård kyseli että onhan kottikärryille tilaa, jota pidettiin leikinlaskuna. EIPÄ OLLUT. Jos naama ei ole leveässä virneessä viimeistään keikan loppupuolella, kun betoniharkko jysähtää kärryihin lasinsirpaleiden ja paskaksi hakatun peltiromun päälle, niin onko sitä elossa ollenkaan?
Sjálfshatur oli juuri niin ahdistava, synkkä ja painostava kuin projektin nimi antaa ymmärtääkin. Hillitön bassopörinä ja kohinavalli, jonka alta jokunen muu elementti yritti epätoivoisesti kaivautua ulos, toisinaan siinä onnistuen, useimmiten ei. Kuulemma täysin tietoinen valinta. Pisteenä i'n päällä muinaisen lankapuhelimen luuriin mylvityt vokaalit, jotka kuulostivat siltä kuin tulisivat ties mistä tuonpuoleisestä syöveristä. Ensi kerralla joko hieman selkeämpi draaman kaari TAI snadisti lyhyempi veto, niin homma alkaa olla aika lailla paketissa.
Porukkaa paikalle oli tullut kohtuu mukavasti, hyvässä suhteessa ns. tavanomaisia epäiltyjä kuin satunnaisia kiinnostuneita. Olisi toki mahtunut enemmänkin, mutta ensi vuonna sitten.
Vinkkinä itä-Helsingissä liikkuville: tapahtumaan kuuluva taidenäyttely on Vuotalossa avoinna vielä tämän viikon ajan. Shadowland -dokkari jäi itseltä näkemättä, mutta eiköhän uusi tilaisuus tule jossain välissä.
Iltoi!
Grunt! Tuo iso paha sushi...Seer of Decay on mainittu usein vaikuttavana teoksena. Sama täällä! Ekoja genren levyjä jota "ymmärsin" pääosin soundin selkeyden vuoksi. Tää uusin Karike, vois olla melkeen tjsp. Jos ymmärrät mitä tarkoitan. Selkeä ääneltään ja mitaltaan yllättävän pitkä mitä jäi soitin näyttämään. Kylhän täs kilsat näkyy, siis miten rakentuu. Hehku on kans soinut usein. Kraniometria ehkä eniten. Yritän tässä sanoo et jyvät, akanat, idikset, jalostus. Ja maltti! Anna käydä tai kasvaa, se välittyy. Melko uus BU/Grunt on ihan vitun parasta mitä hetkeen kuullut. Kaikki tulee nyt putkeen ku en tiiä miten tätä nuoleskeluu jatkais[porttikielto Sarveen]. Ei mun varmaan tarvi, koska tätä lukevat Tajuu. Grunt/Gelsomina 2xcd jäi kesken toistaiseksi. Tarvii sitä volaa tahi kuulokkeet, koska täälkin asuu muitakin. Uskon ja toivon et tän päivän märkäkorvista luupäisimmät alan tekijät tulee kellottaa sen +30v alalla. Jotenki kaunista ku kaikista mitä nyt Suomes tekee ketä tiiän välittyy se rakkaudesta lajiin ja ääneen, kuvaan, intuitioon. Kaikki muu fuskaa ku tuuletin jossei. Ja se ei tarkoita et vääntäisi levy per vuosi. Täs on paljon muutakin, sä tiiät. "Otti multa paljon, mut anto kaiken"
Uudet levyt kaikki tarkoituksella sellaisia ettei käytössä ole oikein mitään niitä laitteita mitä aiemmilla levyillä ollut. Etenkin BU collab tehty niin ultra minimaalisella gearilla mitä ei ole millään aiemmalla levyllä käytössä. Karike myös tietoinen valinta ettei yhtään kaikua, "efektiä", syntikoita tms käytössä. Toain studio livenä pääasiassa. Kirkas soundi myös valinta, vaikka diggailenkin nuhaista kasettimuljumista, tiettyyn hommaan parempi ottaa joku toinen lähestymistapa ettei asetu liikaa "ajan henkeen", heh..
Juuri soinut pari kassullista Alberich "NATO-uniformen" kassuboxi. Monesti tuntunut että bändi on tälläinen amerikan juttu, joka tarkoittaa että sikäläiset alan miehet palvoo maasta taivaaseen ja kaikki isot pojat mehustelee maailman parhaana... mutta taas täällä metsäläisten keskuudessa, ketään ei tunnu kiinnostavan kuin todella marginaalisesti? Ameriikassa heitellään dollaria pöytään heti kun överihintainen julkaisu on saatavilla ja täällä ei kyllä kukaan tunnu maksavaan mitään tavallista enempää vaikka millaista settiä olisi? No, itse tosiaan näin metsäläisenä ollut monesti siinä rajalla että "ihan hyvähän tämä on, mutta". Täytyy kuitenkin sanoa että siistihkö syna/rumpukone/vokaali heavy electronics industrial meininki tällä boxilla parhaimmillaan ehkä bändin parasta?! Alkujaan 8 kassun boxi on järkeistettu ja tuoreella reissuella on 4 pidempää kasettia jossa sama matsku.
TOTAL "Exploded Star Sad Servant" CD soi pitkästä aikaa ja voi vittu mitenkin onkin hyvä levy! Etenkin levyn kolmas biisi, yli puolituntinen tykittely on ihan sikamaisen kova. Parhaimmillaan Bower on niin kova touhuissaam että välillä koitan käydä testailemassa sen viimeaikaisia bandcamp latailuja. Ei ne tietysti ole Total kamaa, mutta ei myöskään niin kovia mitä mies parhaimmillaan tehnyt.
Tämäkin on isolta osalta piinaavaa vahvarin läpi vedettyä mikrofoni feedbackiä, lyhytaalto radion sirinää ja kaikenlaista muuta oikein noisen perus ideoita. Tuotanto on just sopivan lo-fi ja kirskuva, ilman että olisi kaikki täpöllä tyylistä murskavallia. Aika vähän tälläistä matskua tulee vastaan. Suomessa ehkä jotkut Fricsvel ja Haare kamat sisältää hieman samanlaista menoa, mutta tavallaan hauska miten "perus jutut" voi olla tavallaan harvinaista herkkua.
Quote from: FreakAnimalFinland on February 10, 2025, 05:52:03 PMTOTAL "Exploded Star Sad Servant" CD soi pitkästä aikaa ja voi vittu mitenkin onkin hyvä levy! Etenkin levyn kolmas biisi, yli puolituntinen tykittely on ihan sikamaisen kova.
Tuo "Frost" on kyllä aivan jumalaista saundia. Usein tulee mentyä suoraan asiaan ja tykiteltyä pelkästään se läpi.
Harmi että Bower tuuttaa nykyään bandcamppiin vain tuota itseään toistavaa jollain softalla generoitua hattaraa. Kyllähän nekin silti torkkujen taustalla tms. tulee usein kuunneltua läpi.
Nyt tuli myös Totalin nälkä, pistetään "Sky Blue Void"...
Jarkko Toivonen Temple Of Tiermes kuollut ja miekkosen topiceissa mainostamia juttuja ei kannata tilailla tässä vaiheessa. Ekat yhteistyöt tehty 30 vuotta sitten kun nauhoitettiin Temple of Tiermes eka kasetti kesällä 1995. Sen jälkeen vaihtelevasti yhteydenpitoa eri hommien tiimoilta. Vaikka miehen luovuuden käyrä hieman epätasainen, eikä nousujohteinen, silti hyvin uniikki tekijä ja vitun kovat ne kovimmat jutut.
Nyt olikin uusin uutinen Unholyn päivityksissä että mies sittenkin elossa. No, katsellaan!
Quote from: FreakAnimalFinland on February 16, 2025, 03:01:57 PMNyt olikin uusin uutinen Unholyn päivityksissä että mies sittenkin elossa. No, katsellaan!
(https://variety.com/wp-content/uploads/2013/07/day-of-the-dead.jpg?w=688&h=387&crop=1)
Toivottavasti tilanne on OK!
Kun Lahdessa tapahtuu viikonloppuna, Sarven pitäisi olla auki perjantaina 17:00 asti. Lauantaina taas 11-13 ja siitä sitten alkaakin jo GPO dokkari. Dokkarin ja keikan välissä ei välttämättä ole kauppa auki, ellei joku oikein varta vasten ruinaa että on päästävä pläräilemään. Ts. voi tulla toviksi pitämään putiikkia auki siihen väliin, tai sitten keskittyä vaikka virvokkeiden ottoon!
Kaupassa tosiaan aika helkkaristi matskua mitä ei ole nettistoressa.
Laitetaan tännekin kyselyä varuiksi: jos heräsit talvitakin kanssa, joka ei tunnu omalta ja jonka taskussa on pari avaamatonta pakettia pattereita, Moozheadin kasetti ja ehkä pussillinen pähkinöitä niin sen vois tänään palauttaa Vaahterasalin keikkojen yhteydessä meikäläiselle. Hyvät kemut oli. Vitun kylmä ajomatka kotiin ilman takkia!
Joo mietinki et mitä vitun pattereit tääl o... Joo sun takki ilmeesesti mulla nyt. Saat tän ja paristot.
Quote from: Heavy Metal Juho on February 22, 2025, 11:58:16 AMJoo mietinki et mitä vitun pattereit tääl o... Joo sun takki ilmeesesti mulla nyt. Saat tän ja paristot.
Hahhah. Takki-split! Nähään illemmalla.
Oli kyllä hyvät iltamat! Pitää katsoa rapsaa tarkemmin varmaan suoraan englannin kielellä. Piti juuri testailla PA toimivuus kun perjantain keikan jäljiltä edelleen aika vahvana leijailee käryävän elektroniikan aromi,.. mutta toimii! Kyllä perjantaille riitti tälläinen "treenis PA". Paikka on varsin hyvä ja siellä on ollut myös ihan musajuttuja. Black Metal hommissa hitusen arkisen oloinen, mutta noise on siitä hyvä että sopeutuu ympäristöön kuin ympäristöön.
Dokkarista pitää varmaan kirjoitella erikseen johonkin topicciin. Tykkäsin kyllä.
La keikalla uusi valkokangas, tai "mustakangas" oli cool ja miljöönä helkkarin hyvä. Jengiä oli lopulta yli sata. Maksaneita karvan alle sata ja muut päälle, joka on kova. Ilmeisen varmaa on että taas vuoden päästä vastaavaa tulossa, joten voi jo melkein varailla kalenterista päivät.
Jatkot jatkui pilkkuu asti karaokella ja tuli todistettua harvinaisen hyviä käytöstapoja. Joku mies tuli kysymään oikein lupaa saako postata privaattichattiin videon ja lopulta tuli ilmeisesti baarin porukalta ilmaiset juomatkin kun kun oli kuulemma paras ilta kun jonoksi asti oikein "muusikkoja" vetämässä, haha.
Oli kyllä kunnon illat joo. Kaikki esitykset vitun kovia. Päällimmäisenä jäi mieleen Nuori veri ja yleisölle vittuilu sekä hittibiisi Selvinpäin portailla. Ehkä ens keikalla päästään kuulemaan antiestablismenttimies! Ois varmaan pitäny huudella että we want more.
Jatkot myös kunnon toimintaa. Meluskenen Alias matsia ja muuta. Rahat oli vähissä mut onneks Tahma osti tuopin meitsille ja myös omaa kaljaa voi kaataa tölkistä tuoppiin. Burger Kingissä meikäläinen ilmeisesti servattiin kun ei saanut ruokaa ja kaljakin vietiin pois. Kiitos kaikille ja anteeksi!
Tuo mainittu hyvä käyttäytyminen jäi itsellekin mieleen. Olihan rakkaat ihmiset iltamat! Ehkä myöhemmin lisää tai...
Huh huh, mikä viikonloppu tosiaan! Tässä menee tovi palautuessa ja takaisin arkeen orientoituessa, vaikka varsinainen juhlinta jäi melko minimiin.
Perjantaina oli mukavan kotikutoinen meininki: tuollainen vanhan ajan juhla- tai työväentalotyyppinen miljöö palveli tätä tarkoitusta täydellisesti, ja kitara/bassovahvareista sekä pienestä PA:sta kootun äänentoiston kanssa pärjättiin minusta paremmin kuin hyvin. Jo perjantaina pääsi liikkeelle lähteneen väen määrä yllättämään positiivisesti. Hienoa!
Perjantain esityksistä aivan päällimmäisenä jäi mieleen Mogao, joka soitti todella kovan vokaalivetoisen keikan. Tuntuu, että itselläni eivät sanat riitä kuvailemaan sitä liki hengellistä latausta, joka esityksestä välittyi. Mutta siis.... kerta kaikkiaan väkevä ja omalaatuinen veto.
Erityismaininta Jazzhandin keikkadebyytistä. Viimeisen päälle korvan myötäistä ja paikoin jopa odottamattoman meluisaa materiaalia, ja ilman mitään ekalle keikalle tyypillistä hapuilua. Ymmärsin, että esiintymisille on jatkoa luvassa, joten sitä jään innolla odottamaan.
Kautta linjan päästiin muutenkin nauttimaan todella tasokkaista keikoista, ja tunnelma oli läpi illan juuri niin välitön ja lämminhenkinen kuin osasi odottaakin. Onnea vielä päivänsankarille, ja kiitos keikkakutsusta sekä järjestelyistä (kaikille osallisille)!
Lauantaina heräillessä oli vähän sellainen fiilis, että voisi vain lepäillä pidemmälle iltapäivään, mutta päivä tuli tykiteltyä aikataulutetusti aamupäivästä öiseen kotimatkaan ilman varsinaisia hengähdystaukoja.
Onneksi tuli skarppailtua itsensä Kino Iirikselle S/he is Still Her/e -dokkarinäytökseen. Oli nimittäin erittäin inspiroiva ja syväluotaava henkilökuva, tyylikkäästi leikattu jne. Toivottavasti esityksiä tulee muuallekin Suomeen, koska tämä oli kyllä dokumentti, jota voisi suositella oikeastaan kenelle tahansa, oli Genesis P-Orridgen touhut tuttuja entuudestaan tai ei.
Leffan jälkeen ennätti poiketa pizzalla ja kaljalla Ant Brewin panimobaarissa, mikä oli hyvä välietappi sekin.
Jos perjantaina yllättyi jo väen määrästä positiivisesti, niin tämä satapäinen yleisö Vaahterasalissa oli kyllä kunnon pommi. Mahtava juttu! Äänellisesti lauantaina esityksissä liikuttiin odotetusti pehmeämmissä maisemissa kuin perjantaina.
Näsiän live-hommat ovat olleet selkeästi monimuotoisempaa ja sävykkäämpää tekemistä kuin kuulemillani nauhoilla, ja täytyy sanoa, että tälläkin kertaa pidin esityksestä paljon. Taustavisut myös todella hyvin kohdillaan. Heppakirjat pelasi tavallaan hyvin samanlaisella äänipaletilla kuin Näsiäkin, mutta valtaosa soundeista tuli erilaisilta nauhalähteiltä, ja onhan se looppien kanssa puljaaminen hauskaa seurattavaa. Erittäin maukkaita soundeja ja tekstuureja, ja selkeästi videon kanssa yhteen suunniteltu kokonaisuus. Nämä olivat tuollaista "Avara luonto" -osastoa molemmat keikat, eli justiinsa hyvä.
Samuli Näsin primitiivikitarointi istui mainiosti tähän muun kokeellisemman äänen kylkeen, ja keikka piti mielenkiinnon yllä helposti koko kestonsa ajan. Kerrassaan hieno esitys.
Nuori Veri esiintyi tällä keikalla soolona. Kun keikka alkoi, tuli sellainen fiilis, että nyt on nauhurin volumenuppi jäänyt epähuomiossa väärään äärilaitaan, mutta itse asiassa tuo kotikuunteluvoimakkuudella tullut intro pakotti yleisön keskittymään ja hiljentymään asian äärelle. Puhutteleva setti, johon artisti on onnistunut lataamaan jotain hyvin henkilökohtaista ja selvästi merkityksellistä. Miellyttävää ja sopivan riisuttua soundia, hyvät tekstit ja karismaattinen lavapreesens – itseään kuitenkaan liian vakavasti ottamatta.
Marja Ahti soitti jonkin verran synteettisemmän kuuloisen setin kuin edellisellä kertaa artistin nähdessäni. Minulle kyllä toimi tällainen pienieleinen esitys ilman taustavisuja ja muita kevätjuhlatemppuja todella hyvin. Harkitusti sommiteltua ASMR-tyyppisesti kutittelevaa soundia.
Aprapat alkaa olla jo sellaisessa live-vedossa, että ei paljoa tarvitse jännittää osuuko maaliin vai ei. Tuntuu, että meno vain paranee keikka keikalta. Monipuolista tekemistä, jossa nauhamanipulaatio kohtaa kekseliäät live-äänilähteet, sekä aina yhtä ilahduttavat visut. Tällä kertaa kuultiin ehkä vähiten meluisa Aprapat-live, mitä olen ainakaan itse ollut todistamassa.
Kiitoksia myös lauantain keikkajärjestelyistä – aivan mahtava venue, toivottavasti jatkoa näillä osallistujamäärillä seuraa!
Molempina iltoina mitä mainioin venue taas. Nastolassa painotus oli enemmän harsh noisessa. Jazzhand tosin edusti enemmän maalailevaa ja psykedeelistä tunnelmaa. Alkupuolen samplet olivat vähän ärsyttäviä, mutta keikka saavutti nopeasti hyvän flown ja debyytiksi todella varmaotteinen ilman teknisiä ongelmia. En ollut levytyksiä kuullut, mutta nautin tästä.
Moozzhead, Rotat, Umpio...Härskit setit ja kaikilla esiintyjllä oma tunnistettava tyylinsä. Moozzin tapa vetää rennosti, mutta täydellisellä laitteiston hallinnalla yhdistettynä Erika Vikmanin tissit -taustavideoon toimi hyvänä nostatuksena Rotille ja Umpioille. Umpiolta tuli jossain vaiheesa hieman Kartiota muistuttavaa äänilaboratoriopilputusta jonka jälkeen keikka tuntui saavan lisää virtaa ja vitun hyvä oli.
Genesis dokkarikin oli varsin onnistunut. En odottanut siltä hirveästi. Alkufiilis oli, että se jäi vähän lyhyeksi ja toivoin enemmän musajuttuja. Esimerkiksi Throbbing Gristlen paluu sivuutettiin kokonaan. En tiedä oliko Cosey Fanni Tuttin "kaltoinkohtelusyytöksillä", tai mitä hän tarkoittikaan, vaikutusta. Nämä käsiteltiin nopeasti tekstiruudulla eikä palattu enää myöhemmin. Jälkeenpäin ajateltuna dokumentti oli järkevästi n.1h40m minuuttiin tiivistetty, jotta kokonaisuus pysyi koherenttina ja entuudestaan mitään tietämätönkin katsojakin saisi kiinni mistä on kyse. Tyttärien haastattelupätkät edustivat mielenkiintoisinta osastoa. Täytetyn kissan esittely jäi mieleen ja muistelu isän munalävistysten rauhoittavasta kilinästä...
Viimassa ja villasukissa olikin sitten enemmän tunnelmallista kamaa. Näsiä oli mielestäni viime vuonna parempi, en hirveästi pitänyt siitä meluisasta luupista. Ihan ok keikka silti. Vaahterasalissa iso taustakangas mahdollistaa visuaalisuuden hyödyntämisen hienosti ja luontoaiheet toistuivat melkein kaikissa esityksessä. Heppakirjat oli loistava. Bändin nimi on hirveä, mutta nautin siitä nuhjuisesta kirskunasta ja mustavalkoisesta taustavideosta, joka koostui puunkaato- ja teollisuuskuvastosta jostakin vanhasta dokumentista.
Samuli Näsi oli itselleni tuntematon nimi ja siirtymä äänimaisemasta toiseen kesti hetken, mutta kun soitto oli jatkunut riittävän pitkään, ehdin päästä kitarannäppäilytunnelmointiin sisään. Todella kova! Abstrakti pikselimössövideo, jossa juuri ja juuri erottuvaa metsää ja yötaivasta miellytti itseäni.
Nuori Veri kiinnosti ennakkoon eniten lauantain esiintyjistä, koska en nähnyt viime kevään Turun keikkaa. Yllättävän hiljainen volyymi ja esityksessä aika paljon ilmaa välispiikkien ja rauhallisten vaihtojen muodossa kappaleiden välillä. Vähän hämmentävä veto, mutta pakko arvostaa miten pokkana ja karismaattisesti se hoidettiin.
Marja Ahti edusti kyllä sellaista läppäriambientia josta en saanut mitään irti. Hyi.
Aprapatin tapauksessa osaa odottaa 100% hallittua ja mestarillista äänivelhoilua ja viimeisenä esityksenä se hyödynsi tilaa eeppiseen päätökseensä. Lasimurskan tallominen ja metallilevyn kirskuttaminen toisella jalalla toi mukavaa fyysisyyttä. Tosin odotin myös, että sieltä olisi tullut rajumpaa tuuttausta, mutta viimeistään lopun nostatuksessa tuntui, että kaikki elementit loksahtivat paikoilleen jatkumona ja päätöksenä aiemmille keikoille. Tupa oli täynnä ja harvinaisen tehokas meinki: ovet aukesivat klo 17 ja vartti niin ensimmäinen esiintyjä oli jo lavalla.
Helvetin hyvä viikonloppu kaikenkaikkiaan, lisää tämmöisiä. Kiitokset esiintyjille ja kaikille järjestäjille!
Nyt puoliksi ladatuilla aivoilla voi kirjoittaa vielä jotain myös muista kuin edellä mainitsemistani perjantain esityksistä.
Kitu soitti melko pitkän tuntuisen, psykedeelisesti aaltoilevan setin harsh noisea. Keikka kärsi aika tukkoisesta keskitaajussoundista, sillä vaikka lavalla näytti tapahtuvan koko ajan paljon, niin täytyi vähän pinnistellä, että sai kaivettua liikkeitä vastaavia sävyjä irti kuulokuvasta.
Moozzhead toimitti täyslaidallisen pedaalinoisea, kuten mestarilta odottaa saattoi. Hieno, pirskahteleva ja dynaaminen soundi. Pidän erityisen paljon kohdista, joissa painetaan hetkeksi jarrua ennen kuin aletaan taas vyöryttää. Hymyilyttävän hyvä setti, ja ajankohtainen visu. Aina taattua laatua.
Rotat näin nyt ensimmäistä kertaa. Myös tätä keikkaa vaivasi paikoin tukkoon menevä äänen keskikaista, mutta tekemisen ilo kyllä välittyi yleisöön siitä huolimatta. Setissä oli paikoin todella hyvän kuuloisia juttuja. Harsh!
Umpio paketoi illan hienosti – laitteiston nauhoilta tulevat lähdeäänet paiskaavat kättä niin taidokkaasti ja saumattomasti akustistisesti kolisevan romuosaston kanssa, että monessa kohtaa on vaikea sanoa mistä soivat äänet saavat alkunsa. Täysin vangitsevaa seurattavaa joka kerta.
Olipas viikonloppu. Ei ihan hirveästi mitään täydennettävää yllä sanottuun. Eli ei muuta kuin iso kiitos ja kolme kumarrusta niin perjantain ku lauantainkin isäntäväelle. Ja matkaseuralle. Aivan erinomaisen elinvoimainen fiilis lähteä tällaisen festarikemuilun siivin kohti kevättä!
Keikalta mukaan tarttunut KLUIK kasetti osoittautui helkkarin hyväksi. Tai sanotaan että omaan makuun muutama heikompikin kohta mukana, mutta pääasiassa oikein korvanmyötäinen kasetti joka kannattaa ottaa haltuun jos jossain näkee. Jos ei näy kassua, niin:
https://kluik.bandcamp.com/album/verst-rung
Oli kyllä melkoinen rupeama. Pelkkä Viimaa ja villasukkia (ja GPO-dokkari ennen sitä) olisi ollut mainio ohjelma lauantaille mutta varmaan olisi tullut tehtyä vain joku 10 tunnin täsmävisiitti Lahteen jos olisi jäänyt pelkästään tuohon. Nyt hommien alkaessa jo perjantaina (ja esiintyjänä vielä monta tuntia aiemmin kuin yleisöllä) tuli kyllä sukellettua noisemaailmaan oikein kunnolla. Aamupäivien autoilutouhut vähän hillitsivät voiteluaineiden nauttimista mutta kyllä tuossa ehti melko täysipainoisesti nauttimaan laatumelusta sekä hyvästä fiiliksestä. Monipuoliset esiintyjät ja liuta vanhoja ja uusia tuttuja takasivat unohtumattoman viikonlopun. Erityiskiitos täältäkin kaikille järjestäjille!
Karvan verran vajaa puolet Ihmisen ikävä noisen luo -keikan (Violent Shogun / H.Ö.H. / Heppakirjat / Haudat) lipuista myyty, eli vielä kerkee mukaan, mutta liian pitkään ei auta vaiheilla, sillä mestan kapasiteetti on todella rajallinen.
Lippuinfot: https://special-interests.net/forum/index.php?topic=13812
Rapsaa ei vielä ehdi kynäillä, mutta video kooste perjantailta: https://www.youtube.com/watch?v=u-nbj2WtKNk&t=5s
Umpio soundaa hieman erilaiselta kuin muut, kun kuvattu PA:sta poispäin, toisin kuin muut.
Ja viimat:
https://youtu.be/cTmRivWhUR0?si=7RGjxNtaLFK6n180
Hailssit dokumentoimisesta! Pitäisi itsekin ehkä kirjoitella kommenttia nähdyistä keikoista, kunhan tässä vetää vielä hetken henkeä...
Quote from: RURAL RESISTANCE on February 25, 2025, 07:03:37 PMPitäisi itsekin ehkä kirjoitella kommenttia nähdyistä keikoista, kunhan tässä vetää vielä hetken henkeä...
Tässä ollaan vähän jo ehditty odottaa teikäläisen rapsaa viikonlopun tiimoilta! Niitä on aina ollut mukava lukea.
Ja tää:
Quote from: RURAL RESISTANCE on February 25, 2025, 07:03:37 PMHailssit dokumentoimisesta!
Mitä sitä nyt vois sanoo viikonlopusta...Perjantai eka kerta kun olen järjestämässä tapahtumaa, eikä mun tarvinnu oikeestaan ku olla mukana. Lauantaina oli aika maltilliset volat (?!) Äänitteitä tuli messiin ja ei voi kun hymyillä millä mallilla silläkin saralla tehään. Luciferin siunausta! Nähdään.
Ps. Asiat voi tehdä kolmella tavalla; Oikein, Väärin tai Hippien tavalla, joka on sama kuin väärin, mutta hitaammin.- Panu Hietaneva
Pidempi raportti viikon takaisista meiningeistä, kuvineen yms:
https://special-interests.net/main/21-22-2-2025-lahti-noise/
Onhan se nyt itsekin kerrottava hieman omia näkemyksiä, kun oikein tuossa jokunen viesti sitten kisuteltiin aiheen äärelle... Tällä kertaa pitäydytään pelkissä keikoissa, yleisen fiilistelyn sijasta. Aloitetaan tällä:
AMEK-MAJN KEMUT, VILLÄHDE 21.2.2025
HAUDAT
Sanoinkin artistille keikan jälkeen, että mies tuntuu tietävän tarkasti mistä pitää. Sillä tavalla ehyt ja yhtenäinen tuo valittujen äänien paletti on. Pitkälti ei-esittävää ääntä, jossa on silti vahvaa orgaanisuutta, ripauksella pölyä ja sähköä. Tämä on juuri sellaista kamaa josta pidän ja vieläpä taitavasti tehtynä. Projisoinnissa oli jälleen hyvällä maulla leikelty montaasi jostakin hämärästä elokuvasta.
JAZZHAND
Hyvän kaverin debyyttikeikka, jota voi kuitenkin kehua ilman hyvän miehen lisää. Yhden herrasmiehen kanssa puhuttiinkin, että yleensä ekalla keikalla menee aina jotain pieleen. Toisin oli tällä kertaa: Esiintyminen oli hyvin rauhallista ja lyhyehkö keikka oli onnistuneesti kasassa pysyvä paketti. Pitkälti luotettiin ennakkoon valmisteltuihin nauhoihin, mutta kyllä siellä lavallakin jotain looppeja tai efektejä ruuvailtiin, tiedä sitten tarkemmin mitä. Esiintyjä hörppi soittaessaan punaviiniä ja tarjosi hieman yleisöllekin. Saundit toivat jostain syystä mieleen erilaiset sisätilat, huoneet ja käytävät, sekä menneiden vuosikymmenten elokuvat.
KITU
Olen pitänyt YANAsta erityisesti livenä ja äänitteiltä taas ovat sitten maistuneet hyvin heppujen projektit kuten Amek-Maj ja Satowhite. Kitu taas on edustanut hieman sellaista tyylisuuntaa, ettei siinä meinaa jotenkin olla tarttumapintaa itselleni. Pöytä oli täynnä laitteistoa ja eihän se nyt missään nimessä huonolta kuulostanut! Mutta jotenkin artistin lavalla tekemät potikan väännöt eivät aina tuntuneet ihan realisoituvan saundissa. Jäin kaipaamaan lisää dynamiikkaa ja näytönsäästäjä-estetiikkaa henkivä video ei oikein maistunut.
MOGAO
Tokaisin Mogaolle keikan jälkeen, että "Sinulla tuntuu aina olevan ihan omat jutut. Ihan omat ideat!" Ja tosiaan, jälleen lähestymistapa poikkesi aika merkittävästi muista. Matsku oli tällä kertaa vokaalivetoista, artistin möristessä mikrofoniin japanilaisia kuolinrunoja, eläväisen mutta simppelin feedbackilla väritetyn noisen väpättäessä taustalla. Hyvin vakuuttavaa materiaalia, jossa oli vahva demoninen energia.
MOOZZHEAD
En ymmärrä paljoakaan tällaisesta "Japanin mallin harsh noisesta", mutta täytyy sanoa, että nyt oli kyllä hyvä! Olen nähnyt Moozzin vain kerran livenä aiemmin ja tämänkertainen veto oli kyllä varsin täyteläinen. Tässä nimittäin oli sitä kaivattua dynamiikkaa, rapeutta ja leikkisiä pulputuksia sopivassa suhteessa. Nopeatempoista kamaa, tarpeeksi lyhyt setti ja virne suupielessä. Artisti tuntui tosiaankin olevan täydessä kontrollissa ja tämä varmuus lunastui hienosti kaiuttimista purkautuvassa äänessä.
ROTAT
Rotatkin olen nähnyt vain kerran aiemmin ja silloin artisti oli tukevassa humalassa lavalla, näyttäen Unabomberilta pommin näköisten romujensa kanssa. Äänimaailma oli rumaa metallin kolinaa ja feedbackin sirinää. Eli varsin jees! Nyt esiintymässä nähtiin mies Slipknot-tyyppisessä maskissa ja värikkäässä paidassa, noisen ollessa raisua hörskötystä, josta ei tuntunut löytyvän oikein minkäänlaista kaarta. Pitkälti intensiteetiltään samanlaista vallia tykiteltiin pitkin esityksen ja tässä vaiheessa iltaa se alkoi hieman puuduttaa. Lisäksi videolla pyöri joku TikTokista napattu spurgujen tanssilooppi ja "rajua meemihenkistä kuvastoa". Nyt joku voisi varmasti sivaltaa, että oletko joku huumorintajuton olmi, kun ei meno maistu? Edustan kuitenkin vakaasti sellaista näkemystä, että en haluaisi nähdä kiinalaisen megakorporaation palveluun ladattuja videoita suomalaisella underground-keikalla. Sen tyyppiselle tyhmistävälle saasteelle altistuu väistely-yrityksistä huolimatta kuitenkin ihan tarpeeksi elämässä muutenkin.
UMPIO
On sanottava suoraan, että olen Umpio-fani. Siihen liittyy montakin juttua: Ensinnäkin mies pystyy tekemään aika laajalla skaalalla erilaisia juttuja, kuulostaen kuitenkin aina itseltään. Sitten on tietynlainen pitkän linjan no-bullshit -asenne, suunta pitää jämäkästi, mutta pilke säilyy silmäkulmassa. Tekninen osaaminen ja kaikenlaisten ihmeellisten systeemien rakentelu, pakko palvoa! Energistä ääntä vispattiin lattian tasolla nököttävän pöydän ääressä ja setistä löytyi niin kunnon rytyystä keittiövälineillä kuin futuristisiakin saundeja. Umpio on livenä aina todella hyvä ja keikkojen näkeminen saa kaivamaan äänitteet esiin stereoiden viereen.
Asiallista ja ansiokasta raportointia! Kiitoksia näistä, aina mielenkiintoista lukea miten asioita on koettu.
Viimeinen Ihmisen ikävä -aiheinen spämmi tähän saumaan:
Tapahtuma on loppuunmyyty. Kiitoksia kaikille lipun ostaneille – nähdään toukokuussa!
Omassa "Melun Maa" dokkarissa oli varsin vähän livematskua artisteilta niin päätin kuvailla sitä nyt lisää ihan erikseen.
HEADACHE! Vol. 1
Ensimmäinen osa HEADACHE! sarjasta sisältää livevideota seuraavilta artisteilta: Moozzhead, Aprapat, Mogao, Stinkfinger, Jazzhand ja Giärmäi.
Jakso löytyy youtubesta: https://www.youtube.com/watch?v=Adkz_LxFeJc
(https://i.postimg.cc/DwGG24bj/HEADACHE-small.jpg)
Quote from: Kuollutmato on March 04, 2025, 07:12:00 PMOmassa "Melun Maa" dokkarissa oli varsin vähän livematskua artisteilta niin päätin kuvailla sitä nyt lisää ihan erikseen.
HEADACHE! Vol. 1
Ensimmäinen osa HEADACHE! sarjasta sisältää livevideota seuraavilta artisteilta: Moozzhead, Aprapat, Mogao, Stinkfinger, Jazzhand ja Giärmäi.
Kunnollista! Yllättävän korvanmyötäistä soundia videolla ihan kautta linjan.
Loistavaa raportointia niin tekstin kuin videoidenkin muodossa. Myös Headache!! Useammalla kameralla ja useammasta kuvakulmasta kuvaaminen tuntui hienolta päivitykseltä. Jazzhandin liven pariin oli ihana palata. Suosittelen vahvasti jatkamaan livehommia!
Satatonnisen julkaisemaa The Day of the Antlerin koottua maaseutu industrialia on tullut nyt pyöriteltyä ja tekisi mieli kirjottaa siitä pitkään ja järkevämmin, muttei rahkeet riitä. Sanottakoon, että todella hyviä tunnelmia, omintakeinen meininki ja kulttuuriteko julkaista nämä koottuna. Pelkistetystä, muttei halvan vaan arvokkaan tuntuisesta paketista myös plussaa. Sopii äänen pirtaan.
Skärgårdilta tipahti jokunen viikko sitten postilaatikkooni kasetti. Vähän epävarma olo oliko tämä nyt julkaistu vai ei, mutta sen verran kova äänite, että mainostetaan! Syyttäkööt itteänsä, kjeh kjeh. Kasetissa lukee, että herra itse on masteroinut sen ja ehkä tässä kuuluu matalammat taajuudet vähän aiempia selkeämmin. Muutenkin hieno ja ilmava kokonaiskuulokuva. Kappaleissa on annettu hiljaisuuden ja tyhjyyden puhua. Niitä ei ole tukotettu täyteen pelkkää romujen paiskomista, jolloin erilaisten kolahdusten ja kalahdusteen ääriviivat erottuvat ja Skärgårdin äänen meditatiiviset puolet tulevat entistä paremmin esille. Älkää käsittäkö väärin: on tässä mekastusta ja romumöykkää, mutta tässä on uskallettu rakentaa rauhakseltaan ja selkeästi luotettu omaan visioon ja korvaan. En osaa sanoa onko Skärgårdin romujenpaiskomisella mitään suurempaa tavoitetta tai päämäärää, mutta yhtä kaikki tässä on havaittavissa selkeää kehitystä. Todella hyvä C20. Artistilta saanee, kunhan ette kerro kuka teidät sinne lähetti!
Circle of Shit / Steel Romance splittikassulta CoS:n puolisko ei oikein lähtenyt. Rakennuspalikat ihan ok, mutta kokonaisuus ei meikäläiselle toiminut. Steel Romancen puoli väkevää teollisten jättömaiden kuolonääntä. Minulta ei hyllystä juuri löydy mitä ikinä Steel Romance edustaakaan, mutta tällaisessa oman elämäni genretyhjiössä olen pitänyt kuulemastani. Tämäkin varsin tunnelmallinen puolisko.
Hattifnattar Big Dipper CS. Vilkasta menoa. Äänet vaihtuvat lennosta. Harshia ja sähköistä. Muljuvaa nauhaakin. Kenttänauhoituksia. Yleisääni melko korkea ja sähköinen - ei koskiskella millään alapääcrunchilla. Tässä on selkeästi haettu orgaanisempien rapinoiden yms. ja epäorgaanisten sähköisten äänien ristisiitosta. Suosikkikohtiani olivat a-puolen musiikillisemmat osiot. Varsinkin rapinan päälle kerrostetut uruilta kuulostavat syntikat loppupuolella.
Hunting Lodge 3CD-kokoelma Harrington Ballroom + Exhumed + Reanimated on soinut myös useampaan kertaan. Varsinaista industrialia ei ihan hirveästi ole tullut kuunneltua, eikä sitä hyllystäkään pahemmin löydy. Tämä on todella hyvä ja täytyisi varmaan laajentaa ainakin varhaisempien aikojen industrialosastoa omassa elämässä.
Sewer Electionin Psychic Panomara 2:sta tullut kuunneltua linjoilta todella paljon. Täytyy hankkia fyysinen kappale. Todella hienoa ja puhuttelevaa ääntä.
Tampereen myöhempien aikojen pyhien nauhojen seurakunnan kanttorilta on myös tullut todella paljon hyviä vinkkejä, joita juurikin linjoilta sitten tullut kuunneltua. Muun muassa Jeph Jermanin ja Aaron Dillowayn yhteishommat aivan todella jees.
Huomenna olisikin sitten Sähköinen Matinea Tampereella. Tässä on tullut oltua sairaslomalla pari päivää, mutta huomiseksi sopivasti pitäisi tervehtyä ja eiköhän Absolute Key, Kobeuk, Le Kriz An ja Savage Gospel anna jälkitaudeille kyytiä jos niikseen tulee!
Skärgård pitäisi olla julkaistu ja käsittääkseni suomen "isoilla distroilla" sitä on kätösissä viimeistään viikon sisään.
Quote from: Heppakirjat on March 06, 2025, 11:01:14 AMHunting Lodge 3CD-kokoelma Harrington Ballroom + Exhumed + Reanimated on soinut myös useampaan kertaan. Varsinaista industrialia ei ihan hirveästi ole tullut kuunneltua, eikä sitä hyllystäkään pahemmin löydy. Tämä on todella hyvä ja täytyisi varmaan laajentaa ainakin varhaisempien aikojen industrialosastoa omassa elämässä.
Olen monesti tavannut tyyppejä joilla on jonkinlainen sanaan, termiin, pohjautuva näkemys siitä mistä tykkää. Industrial ihan syystäkin yksi niistä asioista joita ihmiset tietoisesti karsastaa, johtuen että niin merkittävä osa termin alla liikkuvasta kamppeesta on niin kaukana noisesta. Kuitenkin monesti käynyt niin että jonkin aikaa kun käyty läpi ominaisuuksia mitkä kolisee, selviääkin että itseasiassa on helvetisti industrial ja voima elektroniikka matskuja jotka olisi juuri sitä mistä tykkäisi, on vain mielikuva miltä kaikki alan matsku kuulostaa mikä ei kiinnosta.
Se on kyllä haastava projekti alkaa kylmiltään käymään läpi jotain wanhojen projektien discografioita joista ei oikein tiedä mitään, eikä tunnu kukaan osaavan sanoa kummempaa.
Sama homma myös Hunting Lodgessa! Eli varhaisessa ja vielä 1983-4 hyvä meno, loppua kohti livutaan aikakauden tyypilliseen hilpeämpään kamaan...
Pakko hieman esittää vastaväitettä Rotat keikan videosta. Itse en tiktokissa ole käynyt, ja jos sieltä löytyy jotain joka herättää artistissa "käyttis"-henkisyyttä niin silloinhan ollaan syvällä pelissä ja ajankohtaisia. Itse taannoin keräsin niistä instagramin-short videoista tai vastaavasta noin 15s klippei talteen viikon ja sit käytin pelkästään niitä lähteenä jota sitten murjoin. Matskuu tuli talteen ja vieläpä ihan hyvää. Nauhuriin tallentui lähinnä viivaa ku joku asetus väärin. Joskus yritän uusiks ku noihin saattaa nopeastikin klipit hävii tuolta...En tiedä miten underground noise keikka eroaa arkielämästä. Tai että metelin pitäisi olla jotenkin ylevää. Rukin natinalle oli hyvät mahdollisuudet teatterissa. Tehääks Pyry se haastattelu johon en aiemmin ollut kykenevä vielä joskus? Tässä vois jo vähän avata omii juttui audionaki. Vähän.
Quote from: piisti on March 06, 2025, 08:54:07 PMPakko hieman esittää vastaväitettä Rotat keikan videosta. Itse en tiktokissa ole käynyt, ja jos sieltä löytyy jotain joka herättää artistissa "käyttis"-henkisyyttä niin silloinhan ollaan syvällä pelissä ja ajankohtaisia. Itse taannoin keräsin niistä instagramin-short videoista tai vastaavasta noin 15s klippei talteen viikon ja sit käytin pelkästään niitä lähteenä jota sitten murjoin. Matskuu tuli talteen ja vieläpä ihan hyvää. Nauhuriin tallentui lähinnä viivaa ku joku asetus väärin. Joskus yritän uusiks ku noihin saattaa nopeastikin klipit hävii tuolta...En tiedä miten underground noise keikka eroaa arkielämästä. Tai että metelin pitäisi olla jotenkin ylevää. Rukin natinalle oli hyvät mahdollisuudet teatterissa. Tehääks Pyry se haastattelu johon en aiemmin ollut kykenevä vielä joskus? Tässä vois jo vähän avata omii juttui audionaki. Vähän.
Ei kai sen ylevää tarvikaan olla? Voihan huumoria ja niin sanottua törkyäkin tehdä monella tavalla. Tuolla mainitsemallani vuosien takaisella Rotat-keikalla maestro esimerkiksi soitti melun ohessa Marco De Witin puheita. Tai ainakin olin tunnistavinani samanlaisen kiihtyneen papatuksen. Dementoitunutta huumoria vai ei, kuka tietää, mutta minusta se oli hauskaa. Palatakseni sitten tuohon Villähteen vetoon, niin katselen itse näitä asioita niin idealististen silmälasien läpi, että toivoisin että underground-touhu olisi jollakin tavalla vastakkaista sille, että kiinalaisen vakoiluohjelmiston logo loistaa kankaalta keikan ajan. Ehkä avaan ajatusta vielä sen verran, että joskus juteltiin teatteripuolen jätkän kanssa siitä, että näyttämölle voi laittaa vaikka verta ja alastomuutta ja sitten selittää mitä sillä haettiin tai tarkoitettiin. Silti näyttämöllä faktuaalisesti on verta ja alastomuutta, tarkoitettiin sillä mitä tahansa. Ottamatta siis kantaa onko se hyvä asia vai ei (esimerkkitapaus todennäköisesti on), niin sellaista näyttämöltä kaadetaan yleisön mieliin.
Joo siis se podcasthomma johon sinua pyydettiin piti olla osa näitä "kuunnellaan kassuja pusikossa" -juttuja! Voisi kyllä varsinaisen haastiksenkin tehdä jossain vaiheessa oikein mielellään. Brownhill Podcastin tekeminen on nyt vähän hautautunut muiden kiireiden alle, eikä ole silleen prioriteettilistalla kaikkein korkeimmalla, ja tämä keskeneräinen "tuotantokausikin" on jo loppuun asti suunniteltu. Mutta seuraavalle "kaudelle" kelpaisi kyllä Amek-Majn tarinat hyvin!
Quote from: piisti on March 06, 2025, 08:54:07 PMPakko hieman esittää vastaväitettä Rotat keikan videosta. Itse en tiktokissa ole käynyt, ja jos sieltä löytyy jotain joka herättää artistissa "käyttis"-henkisyyttä niin silloinhan ollaan syvällä pelissä ja ajankohtaisia. Itse taannoin keräsin niistä instagramin-short videoista tai vastaavasta noin 15s klippei talteen viikon ja sit käytin pelkästään niitä lähteenä jota sitten murjoin. Matskuu tuli talteen ja vieläpä ihan hyvää. Nauhuriin tallentui lähinnä viivaa ku joku asetus väärin. Joskus yritän uusiks ku noihin saattaa nopeastikin klipit hävii tuolta...En tiedä miten underground noise keikka eroaa arkielämästä. Tai että metelin pitäisi olla jotenkin ylevää. Rukin natinalle oli hyvät mahdollisuudet teatterissa. Tehääks Pyry se haastattelu johon en aiemmin ollut kykenevä vielä joskus? Tässä vois jo vähän avata omii juttui audionaki. Vähän.
en ollut tuolla keikalla, mutta olen ehkä vähän piiden linjoilla tässä asiassa. Mie ite teen sellaista musaa, jossa on koko ajan semmoinen vaara, että alkaisi jotenkin esittämään itseään tai jumittaisi tietynlaiseen estetiikkaan. Olen saanut jopa lähipiiristä semmoista kritiikkiä, että menee joku lumo/magia rikki semmoisista arkeen ankkuroivista, ei-runollisista sanoista sanoituksissa, mutta se on omasta mielestäni hyvä asia. Toki kukanenkin määrittelee itse estetiikkansa (jos haluaa), mutta saan itse jotenkin nautintoa kuvien rakentelusta ja sitten hajottamisesta. Hieman epäselvästi ilmaistu ajatus, mutta juu, en haluaisi jakaa mitään elementtejä dikotomisesti vältettäviin tyhmiin nykyhapatuksiin ja real deal shittiin.
edit. oho, rr olikin jo vastannut, en lukenut sitä ennen kuin vastasin, selain tekee tekosiaan.
Kuten tuossa ylempänä totesin, pointtini ei tosiaan tässä ole yhdenmukainen estetiikka tai ylevyys. Kritisoin vaan taiteilijan valintaa tässä niin sanotusti!
Makuasioistahan ei voi kuin kiistellä, heh!
Mutta täysin kiistaton totuus on, että kolmas STEEL RÄÄSEIKKÖ AROUND OULU lähestyy vääjäämättä. Lauantaina 19.4. juhlistetaan jälleen pohjoista industrial-kulttuuria Kulttuurilaboratoriossa, Oulun Pikisaaressa. Esiintymässä Nostoväki, Decondition, Jumalainen Kullervo sekä Lakeuden Voima. Liput 15 euroa! Seurailkaa keikat-osiota lisätietojen tiimoilta.
En tiedä tekisinkö oman topikin vai hölisenkö tänne niin hölisen tänne. Kasaan tässä kokoelmaa nykynoisesta Japanissa, tällä hetkellä on n. 40 minuuttia, mutta haluan vielä muutaman nimen mukaan. Olisi hienointa tehdä sellainen paketti, jossa on kaksi järkevän mittaista ja hyvin suunniteltua kokonaisuutta tupla CDnä, joissa molemmissa olisi vähän oma fiiliksensä, niin saisi mahdollisimman paljon mukaan ja esille.
Mutta siis, se mikä tässä tuli mieleen oli niin ajateltu kulttuuriero melumusiikissa. Tätä on ehkä vähän vaikea selittää.
Näissä on kaikissa aika hidasta kehittelyä ja tempokin lähtökohtaisesti hitamman puoleinen (sikäli kun abstraktista musiikista kannattaa tempoa etsiä, mutta aina sitä joku syke on) ja ymmärrän, että se on Japanille ominaista, mutta mietin että onko se jollekin blastbeatien ja hevin kautta noiseen tulleelle (länsimaalaiselle) liiankin hidasta ja kärsivällisyyttä vaativaa. Oma estetiikan taju istuu tähän kamaan täysin, ja itse pidän näistä, mutta mietin onko tämä liian meditatiivista jollekin, joka haluaa noiseltaan jotain kovistelua kalsarikännien taustalle.Katsellaan tilannetta, kunhan kaikki saavat biisinsä minulle asti.
Quote from: junkyardshaman on March 08, 2025, 03:52:54 AMMutta siis, se mikä tässä tuli mieleen oli niin ajateltu kulttuuriero melumusiikissa. Tätä on ehkä vähän vaikea selittää.
Näissä on kaikissa aika hidasta kehittelyä ja tempokin lähtökohtaisesti hitamman puoleinen (sikäli kun abstraktista musiikista kannattaa tempoa etsiä, mutta aina sitä joku syke on) ja ymmärrän, että se on Japanille ominaista, mutta mietin että onko se jollekin blastbeatien ja hevin kautta noiseen tulleelle (länsimaalaiselle) liiankin hidasta ja kärsivällisyyttä vaativaa. Oma estetiikan taju istuu tähän kamaan täysin, ja itse pidän näistä, mutta mietin onko tämä liian meditatiivista jollekin, joka haluaa noiseltaan jotain kovistelua kalsarikännien taustalle.Katsellaan tilannetta, kunhan kaikki saavat biisinsä minulle asti.
Tämä "kovistelunoise" aspekti on tainnut tulla aiemminkin esille sun postauksissa, mitä hieman kummastelen, koska esimerkiksi Suomiskene on nykyään juuri aivan kaikkea muuta kuin "kovistelunoisea", jossa viipyilevääkin materiaalia löytyy kosolti. Hevin kautta noiseen saapuneet toki saattaa aluksi hakea jotain äärimmäisempää, mutta isossa kuvassa kaikenlainen ja tyylinen noise uppoaa "meihin länsimaalaisiin", joten en näkisi sitä minkäänlaisena asiana. Ehkä sulla menee power electronics ja noise sekaisin tässä?
Itse kokoelmasta, tee ihmeessä! Usein japanilaisen noisen käsitysmaailma on monella japanoisen klassikoiden varassa, ja alemmissa kerroksissa leijuva materiaali jää ainakin itseltä tyystin tsekkaamatta kun klassikkomatskua piisaa mitä haalia.
Quote from: junkyardshaman on March 08, 2025, 03:52:54 AMNäissä on kaikissa aika hidasta kehittelyä ja tempokin lähtökohtaisesti hitamman puoleinen (sikäli kun abstraktista musiikista kannattaa tempoa etsiä, mutta aina sitä joku syke on) ja ymmärrän, että se on Japanille ominaista, mutta mietin että onko se jollekin blastbeatien ja hevin kautta noiseen tulleelle (länsimaalaiselle) liiankin hidasta ja kärsivällisyyttä vaativaa.
Herää kysymys kokeeko Japanin nykytekijät itse olevansa osa ns. "japanoisen" jatkumoa, innostuneena siitä, vai tullaanko siellä melun ääreen jotain aivan toista reittiä, esim. enemmän performanssitaiteen perinteen tai buton kautta. Voisin kuvitella, että uumoilusi nopeamman temmon janoisista länsimaalaisista osuu osittain oikeaan. Moni varmaan odottaisi tällaiselta julkaisulta jonkinlaista löyhää jatkumoa sille melulle mitä omat lempparit Japanissa on aikoinaan tehneet.
Puhutaan siis jonkinlaisesta erosta meluntekijöiden ja taiteilijoiden välillä. Vaikken varmastikkaan voi tehdä niiden välille absoluuttista rajaa, koska poikkeuksia aina on, niin yleisenä mutuna performanssitaiteen ja taiteiden instituutioissa pyörivät tekijät on ehken enempi irrallaan noisen kuuntelemisesta, jolloin teokset on helposti löysempiä ja siellä sallitaan kuuntelijan tylsistyminen, koska taiteilija on ideat vahvasti edellä eikä niin tietoinen noisen perinteestä tai kuuntelemisestä. Tavallaan sellainen taiteelle haitallinen taiteilijan solipsistinen itseriittoisuuden kupla. Toki noise- ja industrialipioneerien etukin aikanaan ollut ettei ole perinteen painoa yllä, mutta myös TG aikoinaan nimenomaan lähti pois performanssitaiteen ääreltä ja pyrki vaikuttamaan ihmisiin ja yleiseen kulttuuriin suoraa, mikä mielestäni jossain määrin kuuluu siellä temmossa.
Laaja kahden cd:n kattaus kuulostaa hyvältä ratkaisulta tuossa.
Komppaan MT:tä tässä. Jos on olemassa jokin joutavanpäiväinen "dikotomia", niin se on kyllä tämä sitkeästi elävä ajatus jostain metafyysisestä sodasta, jossa noisejengin sieluista kovisnoise kamppailee hyvis / villasukkanoisea vastaan. Näkisin, että nämä ovat täysin samaa hommaa, mutta vain eri tulokulmista. Encephalophonicit pyörivät varmasti saumatta Altar of Flies rinnalla asianharrastajien stereoissa.
On myös hauska huomata miten tietyt ilmiöt kantaa sellaista "painolastia", esimerkiksi ajatus että on jotain hevareita. Suominoisea katsellessa, kuitenkin merkittävä osa tekijöistä, etenkin niistä, joista ei edes uskoisi, on lopulta tavalla tai toisella hevi taustaa omaavia. Keräsestä ja Primitive Wingsistä, Moozzhead, Haudat, RMSS,.. tavallaan voisi olla lyhyt lista pistää ne noisen tekijät joilla ei minkäänlaista kosketusta metalliin. Kun matskuja vertailisi, tuskin sieltä edes löytyy mitään korrelaatiota että hevi jätkät tekee inhaa aggressiivista räimettä ja jotkut muut ei. Suomi noisessakin nopean tykityksen määrä on lopulta aika vähäinen jos julkaisuja käy oikein kattavasti läpi.
Uusi Japani kama sinänsä kiinnostaa, mutta pääasiassa on tuntunut että paikallisten luonnehdinta siitä että hommat on pitkälti live-skene pohjalta ja kovinkaan monen nauhoitukset ei ole erityisen hyviä johtuen siitä teknologiasta ja olosuhteista miten materiaali nauhoitetaan. Tavallaan se on erikoinen tilanne jos maassa jäädään jonkun vanhan mielikuvan vangiksi, sillä lähes kaikissa maissa on syntynyt uusia kausia ja uusia tapoja tehdä ja ihan sama puhutaanko Ruotsista, Suomesta, Englannista, Yhdysvalloista tms, hyvin harvalla on joku maan kasari/ysäri skeneen fiksaantunut mielikuva, vaan myöhemmät tekemiset ovat jo sulautuneet osaksi mielikuvaa, tai jopa merkittävämmäksi elementiksi.
Quote from: MT on March 08, 2025, 06:59:08 AMTämä "kovistelunoise" aspekti on tainnut tulla aiemminkin esille sun postauksissa, mitä hieman kummastelen, koska esimerkiksi Suomiskene on nykyään juuri aivan kaikkea muuta kuin "kovistelunoisea", jossa viipyilevääkin materiaalia löytyy kosolti.
Joo, en suoranaisesti Suomen touhuista puhunutkaan, itseä on ilahduttanut suominoisen taso ja laatu siitä olen ollut ylpeä, tarkoituksena onkin tämän jälkeen kerätä kokoelma suominoisea ja koittaa etsiä sille lafka Japanista ja suorittaa tällaista kulttuurivaihtoa. Lähinnä kun on katellut aika paljon noita White Centipede Noisen haastiksia niin aika paljon siellä ainakin omaan hipiään on sellasia kovisukkoja, ja sitten kun lukee internettiä niin jotenkin se fiilis kommenttikentissä vahvistuu ja itsellä ainakin on sellainen olo, että tuollaisille tyypeille itsellä ei ole kauheasti asiaa.
EDIT: Tajusin että toi kalsarikänni tuolla ehkä johti mielikuvaa Suomeen liikaa, se ei ollut tarkoitus
Ja kyllä siellä juu livepohjalta melkein kaikki menee. Nyt juuri sen takia La Muro, Mia Muro koittaa Osakassa ainakin muuttaa sitä ja julkaista mahdollisimman paljon itse pitämiensä tyyppien seiskatuumaisia, että olisi jotain mikä jää elämään jälkeen vähän pitemmäksi aikaa. Isoin ongelma on kummiskin kielimuuri, kun ei oikein kukaan puhu englantia niin kommunikointi molempiin suuntiin on hankalaa, olen koittanut jeesailla kavereita ainakin minkä verran olen kyennyt.
Kyllä sielläkin monille ne oman maan legendat on ihan yhtä tärkeitä kuin muuallakin maailmassa, mutta en osaa sanoa minkä verran omaa tekemistä ajatellaan sen sukupolven tekemistä vasten. Aikalailla kaikki tapahtuu tässä ja nyt ja kai siksi niitten albumeitten tekeminenkään ei ole tuntunut niin tärkeältä. Siksi tuon kokoelman halusin tehdä, että siihen laittaa myös jokaiselle jonkunsortin yhteystiedot mukaan, että kuka tahansa voi kaivella kontaktia jos kiinnostus herää.
Quote from: Tornipuhuri on March 08, 2025, 09:23:58 AMHerää kysymys kokeeko Japanin nykytekijät itse olevansa osa ns. "japanoisen" jatkumoa, innostuneena siitä, vai tullaanko siellä melun ääreen jotain aivan toista reittiä, esim. enemmän performanssitaiteen perinteen tai buton kautta. Voisin kuvitella, että uumoilusi nopeamman temmon janoisista länsimaalaisista osuu osittain oikeaan. Moni varmaan odottaisi tällaiselta julkaisulta jonkinlaista löyhää jatkumoa sille melulle mitä omat lempparit Japanissa on aikoinaan tehneet.
Juuri tätä hain ja tässä olet oikeassa. Aika monille se tulokulma on luultavasti äänitaiteen tai performanssitaiteen kautta. Ja juuri se, että vaikka siellä vanhassa Merzbow-kamassakaan ei useinkaan edes ajeta talla pohjassa ojan pohjalle, niin itselläkin ajatellessa se ensimmäinen mielikuva on juuri sieltä kaahailukohdista. Isoimmat kolarit jää parhaiten mieleen, jne.
Mutta jaksan uskoa siihenkin, että vaikka ensireaktio olisikin odotusten kannalta antikliimaksi, niin se tarjoaa jotain pitemmällä aikavälillä kiinnostavampaa, johon voi palata vaikka sitten myöhemmin.
On kyllä jo melko nihlististä pistää melusetin taustavisuaaleiksi Tiktok pyörimään.
Ja siis vielä tuosta heviheitosta, blastbeatien kautta sitä itsekin tuli sisään. Sitä on aina etsinyt sellaista ääntä ja ilmaisua, jota ei ymmärrä. Aluksi sen tarjosi grindcoren kaoottisuus, mutta kun ymmärsi että siinäkin on järjestys (ja koska bändikaverit ei lämmenneet ajatukselle melusta ihan samalla tavalla), niin piti alkaa etsiä ja tehdä jotain vielä abstraktimpaa, jotain mistä ei saa kiinni ollenkaan. Sitten se itsellä aika nopeasti eskaloitui ja kehittyi enimmäkseen elektroakustiseksi ja vähemmän harsh noiseksi, enemmän joksikin industrial ambientiksi kai, mutta tulipahan sitä harshimpaa kamaakin riittävästi tehtyä kuitenkin.
Aasinsillalla japani noise ja musiikin tiimoilta...
En muista puhuinko jokin aika sitten kun joku tuli varta vasten ostamaan Merzbow levyä jossa olisi rummut. Mietin asiaa ja kyselin kavereilta että tunteeko juurikaan sellaisia kuuntelijoita? Itse olen lähinnä olettanut että merzbow rummut lähinnä... siedetään, mutta että varta vasten haluaisi juuri niitä levyjä missä on free rumpalointi hommia.
Se on ehkä yksi elementti joka saattaa erottaa ihmisiä joilla ajatus "musiikista" sisältää sellaisen "hyvin soitetun" ajatuksen ja impro/free rumpalointikin pitäisi olla jotenkin tyylitajusta / taitavaa. Joka tietysti outo toive "noisessa", mutta itsellänikin kesti aika monta vuotta alkaa rehellisesti sietämään sellaista kökkörumpulointi impro kolistelua, missä ei ole jazzin meininkiä eikä grind pärinän energiaa. Toki vuosien varrella aika moni musiikissa "itsestäänselvä" asia on tipahtanut pois, mutta edelleen Merzbow hommissa se ilmenee selvästi että rumpujen mukana olo lähes aina tarkoittaa että levy kiinnostaa vähemmän, tai, ei ollenkaan. Hijokaidanissa taas rummut asettuu siihen bändi line-up kirskeeseen tosi luontevasti.
Mitä tulee WCN podcastin jaksoissa tai liepeillä kovisukkojen mukanaolon, oma kokemus on juuri päinvastainen! Heh. Tuntuu ettei melkein siistimpää ja leppoisampaa saisi tehtyä ja ainoa kriteeri missä se kovuus tulisi ilmi on ehkä artistien tiukka linja nimenomaan harsh noisen soundin suhteen. Mutta niitäkin lopulta jopa yllättävän vähän suhteessa mielikuvaan WCN lafkasta jolla ainakin välillä oli hyvinkin linjakas HARSH noise meno, eikä ainakaan leikkisä kokeellinen soundi.
Tässäkin voin nostaa käden pystyyn, että itselle ne Merzbown eniten kuuntelemani levyt on juurikin niitä rummuilla olevia ja perkussiivisimpia (suosikkina johonkin välimaastoon menevä Kibako, mutta Aka memet ja Mechanization Takes Commandit yms on eniten soitossa). Pidän siitä että rummuilla ja romuilla saa tehtyä jotain sellaista mihin korva ei totu ja mistä ei saa kiinni, tai päinvastaisesti luotua jonkin sellaisen sykkeen joka vaan kulkee koko mitalta alla.
Itsellä taas meinaa ehkä vastaavasti fiilis vähän lerpahtaa, jos tuntuu että rumpali on liian osaava ja tuntuu, että suorittaa siinä noisen alla vaan jotakin rumpusooloaan ilman minkäänlaista käsitystä kollaboraatiosta..Mutta kaikenlaisia rumpu-mölykeikkoja on tullut nähtyä ja keskenään hyvinkin erilaisista hommista tullut tykkäiltyä täysillä. Ukrainan Vava oli hiton hyvä!
Ei ehkä ihan täysin noisea, mutta Sly & the Family Drone on mielestäni sellainen bändi jolla on hienosti hanskassa sellainen free jazz/free noise-fiilis. Yritin järkätä niitä Suomeenkin, mutta ajoivat jonkin kolarin ja sitten tulikin oma lähtö.
Quote from: junkyardshaman on March 09, 2025, 01:34:35 PMTässäkin voin nostaa käden pystyyn, että itselle ne Merzbown eniten kuuntelemani levyt on juurikin niitä rummuilla olevia ja perkussiivisimpia (suosikkina johonkin välimaastoon menevä Kibako, mutta Aka memet ja Mechanization Takes Commandit yms on eniten soitossa). Pidän siitä että rummuilla ja romuilla saa tehtyä jotain sellaista mihin korva ei totu ja mistä ei saa kiinni, tai päinvastaisesti luotua jonkin sellaisen sykkeen joka vaan kulkee koko mitalta alla.
Itsellä taas meinaa ehkä vastaavasti fiilis vähän lerpahtaa, jos tuntuu että rumpali on liian osaava ja tuntuu, että suorittaa siinä noisen alla vaan jotakin rumpusooloaan ilman minkäänlaista käsitystä kollaboraatiosta..Mutta kaikenlaisia rumpu-mölykeikkoja on tullut nähtyä ja keskenään hyvinkin erilaisista hommista tullut tykkäiltyä täysillä. Ukrainan Vava oli hiton hyvä!
Ei ehkä ihan täysin noisea, mutta Sly & the Family Drone on mielestäni sellainen bändi jolla on hienosti hanskassa sellainen free jazz/free noise-fiilis. Yritin järkätä niitä Suomeenkin, mutta ajoivat jonkin kolarin ja sitten tulikin oma lähtö.
Nyt on kyllä pakko sanoa, että Sly & the Family Drone on kyllä typerimpiä / puujalkaisimpia projektin nimiä mihin oon hetkeen törmännyt, naurattaa hemmetti!
niin on, ihan typerä nimi, mutta kunnon menoa, etenkin tämä yhteislevy Dead Neanderthalsin kanssa:
https://familydrone.bandcamp.com/album/molar-wrench
Ei nyt äkkiseltään löytynyt aivonystyröistä oliko se Ecobondage, Storage vai joku muu sen aikakauden Merzbow joka oli nimenomaan perkussiivista, mutta siinä ei vaan käytetty rumpuja, vaan muita objekteja. Perkussiivisuus läsnä, mutta sellainen vapaamuotoinen "epärytmi" jota moni ei varmasti edes miellä enää perkussioksi, kun kyse ei ole kompeista. Siinä jossain kasarin lopussa oli yks noita kausia joita oikein tarkan analyysin Merz diggarit voi erottaa olevan erilaista kuin kasarin alku, tai ysäri. Nerokkaita juttuja löytyy niin hulluna. Oma kokemus 1999 jälkeisestä Merzbowsta on sellainen pettymysten sarjatuli, että ei lopulta ole paljoakaan sanottavaa, mutta kaikki sitä edeltävä oikein ällistyttää miten monenlaista ja kovaa tuli ja miten moni on edelleen hyvin ajatonta.
Monenlaista Merzbowia on tullut kuunneltua eri vuosikymmeniltä ja jaksoilta (mutta siitäkin huolimatta hirveän vähän kun vertaa siihen kuinka paljon oikeasti on tehty ja tarjolla). Läppäriaikakautta muistaa moni irvata mutta ei ole niistä jäänyt itselle mitään erityistä huonoa mieleen - tai sitten en ole vain sellaiseen vielä törmännyt (eli laittakaa toki ehdotuksia mitä kannattaisi kuunnella tuossa mielessä!).
Eniten omaan mieleen Merzbowin kohdalla psykedeeliset äänikollaasit, joissa tuntuu että yhdistyy sekä freejazz, musique concrete ja rock tavalla jossa kaikki turha hipsuttelu jätetty pois. Levyn nimet ei jää koskaan mieleen. Usein riittää tämän artistin kohdalla sekin, että laittaa vain jotain soimaan, mikä sattuu eteen ensimmäisenä tulemaan joko levynä tai striiminä riippuen hetkestä.
tai no, tuo tripla-LP Pinhasin kanssa, Keio Line... siitä on jäänyt vähän turhan valju fiilis. Mut sekin muuttunee kun kuuntelee joskus myöhemmin, ehkä. Riippuu todella paljon mielentilasta ja siitä mitä hakee kuuntelulla... ja se voi vaihdella 1-100 välillä pienelläkin aikavälillä.
Aikanaan tuli maalailun ohessa kuunneltua lähemmäs 300 albumia Merzbowta, kronologisesti kaikki mitä mistään lähteistä löysin jonnekkin 2005 asti kai, siitä lähtien satunnaisesti. Itsellekin tuo musique concrete, kassulooppi- ja kollaasitouhut on tärkeitä ja vaikutti suuresti omaankin tekemiseen.
Kyllä melkein kaikki kuuntelemani jotenkin päin toimivat, mutta uskon että asiaan vaikuttaa sekin että pystyin kuuntelemaan ns. "retrospektiivisesti". Varmasti fiilis on eri siinä vaiheessa, kun niitä digitaalisemman kuuloisia levyjä alkaa yhtäkkia puskea artistilta, jolta on tottunut odottamaan jotain muuta.
Tuon projektin myötä päässä jotakin naksahti paikalleen ja oli sellainen olo, ettei oikein tiedä eikä oikein enää edes kiinnosta sellaiset kysymykset, kuin "Mitä on noise" tai "mitä on musiikki". Sen verran järjettömän laajalla skaalalla Merzbown tuotannosta löytyy kaikenlaista kiinnostavaa ja hienoa, että tuollaiset kysymykset alkoivat tuntua jotenkin merkityksettömiltä. Ja siitä olen kiitollinen kyllä!
Storage ainakin on metalliromua ja muuta sellaista, paremmasta päästä!
Tästä tuli mieleen että itselle kaikkein tärkein "melulevy" on Keiji Hainon Nijumu, niin ehkä tuo menee vähän samaan kastiin sen kanssa myös.
Quote from: junkyardshaman on March 10, 2025, 04:57:55 AMStorage ainakin on metalliromua ja muuta sellaista, paremmasta päästä!
Tästä tuli mieleen että itselle kaikkein tärkein "melulevy" on Keiji Hainon Nijiumu, niin ehkä tuo menee vähän samaan kastiin sen kanssa myös.
Quote from: junkyardshaman on March 10, 2025, 04:56:06 AMVarmasti fiilis on eri siinä vaiheessa, kun niitä digitaalisemman kuuloisia levyjä alkaa yhtäkkia puskea artistilta, jolta on tottunut odottamaan jotain muuta.
Tuohan se varmaan taitaa olla se suurin kismityksen aihe. Liekö yhtä raju kismitys, kuin että jos Iron Maiden olisikin tehnyt hevin sijaan pop-levyn (tai jopa 3) - sen voi asianomainen kertoa.
Quote from: mag-maa on March 09, 2025, 09:49:53 PMEniten omaan mieleen Merzbowin kohdalla psykedeeliset äänikollaasit, joissa tuntuu että yhdistyy sekä freejazz, musique concrete ja rock tavalla jossa kaikki turha hipsuttelu jätetty pois
Tuossa meni vähän sekasin. Pikemminkin freejazz, noiserock ja "kokeellinen elektroninen" - kun taas Musique Concretesta taitaa ensinnä tulla mieleen 80-luvun kilkuttelut, joissa toki myös hienoja juttuja, mutta jäänyt omalla kohdalla vähemmälle kuuntelulle, koska tuo edellä mainittu yhdistelmä tarjoaa enemmän ekstaattista kokemusta.... vähänkuin huvipuisto, jossa kaikki laitteet samassa samaan aikaan... mutta ilman pahoinvointia (riippuen päivästä). Mutta toki mahtuuhan sinne herran kataloogin vaikka minkälaista yhdistelmää, muttei vieläkään "kaikille jotakin"
Quote from: mag-maa on March 10, 2025, 08:20:54 AMQuote from: junkyardshaman on March 10, 2025, 04:56:06 AMVarmasti fiilis on eri siinä vaiheessa, kun niitä digitaalisemman kuuloisia levyjä alkaa yhtäkkia puskea artistilta, jolta on tottunut odottamaan jotain muuta.
Tuohan se varmaan taitaa olla se suurin kismityksen aihe. Liekö yhtä raju kismitys, kuin että jos Iron Maiden olisikin tehnyt hevin sijaan pop-levyn (tai jopa 3) - sen voi asianomainen kertoa.
Quote from: mag-maa on March 09, 2025, 09:49:53 PMEniten omaan mieleen Merzbowin kohdalla psykedeeliset äänikollaasit, joissa tuntuu että yhdistyy sekä freejazz, musique concrete ja rock tavalla jossa kaikki turha hipsuttelu jätetty pois
Tuossa meni vähän sekasin. Pikemminkin freejazz, noiserock ja "kokeellinen elektroninen" (jonka sisään tavallaan se Musique Concretekin yhdistyy) - kun taas Musique Concretesta itsestään taitaa ensinnä tulla mieleen 80-luvun alkuaikojen kilkuttelut, joissa toki myös hienoja juttuja, mutta jäänyt omalla kohdalla vähemmälle kuuntelulle, koska tuo edellä mainittu yhdistelmä tarjoaa enemmän ekstaattista kokemusta.... vähänkuin huvipuisto, jossa kaikki laitteet samassa samaan aikaan... mutta ilman pahoinvointia (riippuen päivästä). Mutta toki mahtuuhan sinne herran kataloogin vaikka minkälaista yhdistelmää, muttei vieläkään "kaikille jotakin"
Merzbow kohdalla minusta ei ongelma ollut että on "muuta", kuten viesteistä tulee ilmi, Masamihan muutti soundia ihan tasaiseen tahtiin ja kokoajan erilaista ja 99 tulleessa muutoksessa nyppi lähinnä se ankea soundi. Kun bändi on alusta lähtien ollut sellaista korvakarkkia, yht'äkkiä monessa levyssä sellaista latteaa ja laimeaa synteettistä kihinää ja monesti jää sisällöltään todella tyhjät loopit jauhamaan ikuisuuksia kun vähän liikutellaan sellaista sihinää päällä. Kyllähän se parani siitä kun teknologia ja ohjelmatkin parani ja toki myös läppäri aikaukauden määrittely yhdeksi jutuksi ei pidä paikkaansa kun sitäkin aika monenlaista kampetta. Tyypillisesti mukana liikaa sellaista soundia joka itselleni ei juuri kolise.
Se perkussiivisten nauhoitusten kausi joiden levyjen nimiä ei nyt ulkoa muista, muistan kun luin liner notesit jostain levystä missä asiaa puitiin ja se perkussiivisuus on tosiaan niin hahmotonta, että sitä ei tullut heti miettineeksi. Ts. ecobondage, tai storage, vaikka voisikin todeta että "romun raapimista ja kopistelua", ehkä tarkempi ajattelu voi paljastaakin että niitä asioita voi tehdä myös perkussiivisessa mielessä. Ei vain räimiä eikä vain sattumanvaraista kilinää työkaluvajassa, vaan kuten liner notesit havainnollisti, eri äänitasojen jännitteet muodostuu siitä perkussiivisesta elementistä kun niitä objekteja soitetaan. Kuitenkin ylitetty sellainen rumpusetin ja musiikin taso ja siirrytty äänten vuoropuhelun jännitteisiin ja niitä sitten tietoisesti tai intuitiivisesti soitetaan. Se on piirre mitä haluaisi itse nähdä entistä enemmän, kun itse romun soundi on tavallaan aika tuttu. Jonkinlainen ämpärin kaivelu tai shakerin ravistaminen toki toimii kun siihen yhdistää muutakin, mutta mahdollisuudet on nähdä objekti hieman enemmän soitettavana asiana jossa on muitakin kuin rämistys mahdollisuus, vaikka edelleen operoisi hyvin tyylipuhtaasti noisen parissa.
Sehän on se wanhan liiton japaninoisen hauskuus, että Hijokaidan tyyppinen old school noizu idea oli se että sen on oltava kontroilloimaton kaaos ja puhdas improvisaatio ja bändin historiikissa tulee hyvin ilmi ettei kasari Merzbow ollut äänessä olevien tyyppien mielestä edes noisea, kun se oli enemmän taidemusiikkia, "musique concrete" jatkumoa ja tietoisesti tehtyä ja sävellettyä.
"romun raapimista ja kopistelua" tuli vastaan hetki tuon luettua. liekö täällä oleville jo tuttua huttua japanilainen Reona? Mielenkiintoista menoa.
https://www.youtube.com/watch?v=V8dE03oojcA
https://www.youtube.com/watch?v=6V0OK28yoCs